Jeeshuan aikaan juutalaiset ja samarialaiset kiistelivät keskenään siitä, missä oli oikea rukouspaikka. Koska Jaakobin lähde sijaitsi Ebalin vuoren (kirouksen vuoren) ja Garissimin vuoren (siunauksen vuoren) välissä, on luonnollista että Jeeshuan tuolla lähteellä kohdannut samarialainen nainen piti oikeana rukouspaikkana Garissimin vuorta, vaikka tiesi kyllä juutalaisten kannattavan Siionin vuorta (Joh. 4: 20), koska siellä oli temppeli. Jeeshua piti kuitenkin itse rukouksen kohdetta ja rukouksen henkeä tärkeämpänä kuin paikkaa, jossa rukoillaan. Jeeshua sanoi samarialaiselle naiselle nimittäin, että oikeat rukoilijat rukoilevat ”Isää hengessä ja totuudessa” (Joh. 4: 23, 24).
In the time of Jeshua, the Jews and the Samaritans argued with each other about where the right place to pray was. Because Jacob's fountain was located between Mount Ebal (Mount of Curse) and Mount Garissim (Mount of Blessing), it is natural that the Samaritan woman who met Jeshua at that fountain considered Mount Garissim the right place for prayer, even though she knew the Jews preferred Mount Zion (John 4: 20), because there was the Temple. However, Jeshua himself considered the object of prayer and the spirit of prayer more important than the place where they pray. Namely, Jeshua told the Samaritan woman that the true worshipers pray the true worshippers shall worship "the Father in spirit and in truth” (John 4:23, 24).
Isiltä opitut perinteet ja tavat eivät takaa sitä, että meidän taivaallisen Isämme tahto toteutuu elämässämme, eivätkä ihmisten suuret joukot ole automaattisesti todiste totuuden puolesta. Pelastus on henkilökohtainen asia, ja Pelastajan kohtaaminen on täysin yksityinen kokemus. Jumala kyllä tarjoaa pelastusta jokaiselle (Joh. 3: 16; Hepr. 2: 9), mutta Hänen lahjansa vastaanotetaan yksilötasolla.
The traditions and customs learned from the fathers do not guarantee that the will of our Heavenly Father will be fulfilled in our lives, and the great multitudes of men will not automatically be the proof of the truth. Salvation is a personal matter, and meeting the Savior is a completely private experience. God does offer salvation to everyone (John 3:16; Heb. 2: 9), but His gift is received on an individual level.
Voiko siis koko Israelin kansa pelastua pelkän nimensä perusteella (Room. 11: 26)? Pelastus on tosin juutalaisista (Joh. 4: 20), koska Jeeshua syntyi sen kansan keskuudesta. Voiko koko kansa kuitenkaan pelastua yhden kansalaisen 'siivellä', varsinkin kun sen yksilöt eivät edes tunnusta Messiasta eivätkä kunnioita Jumalan tahtoa? Tunnemmehan me Vanhasta Testamentista Israelin jatkuvan ontumisen puolelta toiselle.
Can the whole people of Israel be saved by their name alone (Rom. 11:26)? Salvation, however, is from the Jews (John 4:20), for Jeshua was born of that people. However, can the whole nation be saved on the ‘wing’ of one citizen, especially when its individuals do not even acknowledge the Messiah and do not honor the will of God? After all, we know from the Old Testament about the constant limping of Israel from side to side.
Roomalaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali kirjoittaa Israelia kohdanneesta paatumuksesta ja pakanakansojen (kaikki muut Israelin ulkopuoliset kansat) pelastumisesta. Jakeessa 25:ssä esiintyy kreikan kielessä sana πληρωμα (pleerooma), jonka merkityksiä ovat ”täyte, sisältö, täytetilkku, paikka, täysi lukumäärä, täydellisyys, täyteys, Jumalan vaatimusten täyttäminen, täyttyminen”.
In Romans 11, the apostle Paul writes about the hardening of Israel and the salvation of the pagan nations (all other nations outside Israel). In the verse 25, the word πληρωμα (pleuroma) appears in Greek, meaning “filling, content, place, full number, perfection, fullness, fulfilment of God’s requirements, fulfilment”.
Kyseisen jakeen suomalaisissa käännöksissä puhutaan ”pakanain täydellisyydestä” (1642/1776), ”pakanoiden täydestä luvusta” (1938), ”muista kansoista koottavasta määrästä” (1992), ”täydestä määrästä pakanoita” (2012). Mikä sitten olisi tuo pakanoiden ”täysi luku/määrä”?
The Finnish translations of this verse speak of the “perfection of the Gentiles” (1642/1776), the “full number of Gentiles” (1938), the “number of other nations” (1992), the “full number of Gentiles” (2012). What, then, would be the “full number” of the Gentiles?
Jotkut ovat ehdottaneet, että pelastuvien pakanoiden määrä olisi sama kuin Luciferin mukana langenneiden enkelien määrä. En tiedä kuitenkaan, millä Raamatun tekstillä tuota ajatusta perustellaan. Mutta olkoonpa tuo ”täysi luku/määrä” mikä hyvänsä, se on varmasti Isä-Jumalan tiedossa.
Some have suggested that the number of rescuing Gentiles should be the same as the number of angels who fell with Lucifer. However, I do not know which biblical text justifies that idea. But whatever that “full number ” is, it is certainly known to God the Father.
Room. 11: 25:ssa Franz Delitzsch on käyttänyt käännöksessään heprean sanoja מלא הגוים, melo ha-gojim eli ” kansojen paljous”. Sanavalinta ei liene häneltä pelkkää sattumaa, sillä juuri noita samoja sanoja on käyttänyt myös Jaakob. Kun Jaakob asetti oikean kätensä Joosefin nuoremman pojan, Efraimin, päälle ja siunasi hänet, hän oli varma siitä, mitä hän oli tekemässä. Vaikka Joosef yritti ojentaa isäänsä ja siirtää tämän oikean käden vanhemman poikansa, Manassen, päälle, Jaakob vakuutti, että ”hänen nuorempi veljensä on kuitenkin tuleva häntä suuremmaksi, ja hänen jälkeläisistä on tuleva kansojen paljous... melo ha-gojim” (1. Moos. 48: 19).
In Rom 11:25 Franz Delitzsch has used in his translation the Hebrew words מלא הגוים, melo ha-gojim, or “the multitude of nations”. The choice of words is probably not a mere coincidence for him, for it is precisely those same words that Jacob has used. When Jacob laid his right hand on Joseph's younger son, Ephraim, and blessed him, he was sure of what he was doing. Although Joseph tried to reach out to his father and move his right hand over his older son, Manasseh, Jacob assured that ”truly his younger brother shall be greater than he, and his seed shall become a multitude of nations ... melo ha-gojim” (Gen. 48: 19).
Apostoli Johanneksen kertoessa Ilmestyskirjassa Siionin vuorella näkemistään Karitsasta ja 144 esikoisesta (אלף, alef = esikoinen) tai 144 tuhannesta (אלף, elef = tuhat) Manassen nimi esiintyy Israelia edustavien pelastettujen joukossa. Manasse sai siunauksen Jaakobin vasemman käden kautta, ja hänet on merkitty pelastettujen listaan Jaakobin pojan, Daanin, sijaan (Ilm. 7: 4 - 8, 14: 1 - 5).
In the Book of Revelation when the Apostle John recounted the Lamb seen on Mount Zion and the 144 firstborn (אלף, Alef = firstborn) or 144 thousand (אלף, elef = thousand) the name of Manasseh appears among the saved of Israel. Manasseh received a blessing through Jacob's left hand, and he was included in the list of the saved instead of Jacob's son Dan (Rev. 7: 4-8, 14: 1-5).
Yksitoista Jaakobin poikaa ja yksi Joosefin poika edustavat koko Israelia, jolle pelastuskutsu on annettu ennen pakanoita. Koska ”Daan on käärmeenä tiellä” (1. Moos. 49: 17), hänen nimessään ei ole yhtäkään porttia Uudessa Jerusalemissa (Ilm. 21: 12), ja siksi myös Manassen nimi on Daanin nimen tilalla Israelin pelastettujen listassa.
The eleven sons of Jacob and one of the sons of Joseph represent all Israel, to whom the call to salvation was given before the Gentiles. Because “Dan is a serpent in the way” (Gen. 49:17), there is no gate in his name in the New Jerusalem (Rev. 21:12), and therefore the name of Manasseh is in place of Dan in the list of the saved of Israel.
Israelin pelastettujen joukon jälkeen Johannes näki ”suuren joukon, jota ei kukaan voinut lukea" (Ilm- 6: 9) Tuo ”suuri joukko” on sama ”kansojen paljous”, ja sen lukumäärä ylittää moninkertaisesti Israelin pelastettujen joukon, samassa suhteessa kuin Efraimista polveutuvat kansat ylittävät Manassesta polveutuvat kansat. Näyttää siis hyvin todennäköiseltä, että neljässä tekstissä (1. Moos. 48: 19; Room. 11: 25; Ilm. 7: 4 - 8; 14: 1 - 5) puhutaan samasta asiasta. Efraimin saama siunaus edustaa pakanakansojen saamaa pelastusta Jeeshuassa.
After the group of the saved of Israel, John saw “a great multitude that no man could number” (Revelation 6: 9). That “great multitude” is the same "multitude of nations", and its number is many times greater than the number of those saved by Israel, in proportion to the number of the peoples of Ephraim being greater than the people of Manasseh. So it seems very probable that the four texts (Genesis 48:19; Rom. 11:25; Revelation 7: 4-8; 14: 1-5) speak of the same thing. The blessing of Ephraim represents the salvation of the Gentiles in Jeshua.
Jaakobin käsien ristiäminen Manassen ja Efraimin siunaamisessa todistaa kauniilla tavalla siitä, miten Jumalalle pakanoiden pelastuminen on yhtä tärkeä asia kuin israelilaisten pelastuminen. Jaakobin ristiävät kädet ja käsivarret muodostivat ristinmerkin Joosefin (edustaa Israelia) ja Asenatin (edustaa pakanakansoja) poikien ylle.
The crucifixion of Jacob’s hands in the blessing of Manasseh and Ephraim beautifully testifies to the fact that the salvation of the Gentiles is as important to God as the salvation of the Israelites. Jacob's crossed hands and arms formed a cross over the sons of Joseph (representing Israel) and Asenat (representing the Gentiles).
”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap. t. 4: 12). Tutustukaamme Pelastajaamme (pelastaja = מושיע, moshia, Messias = משיח, mashiach)! Hänen nimensä on ישוע, Jeeshua, sillä Hän pelastaa (יושיע, joshia) kansansa sen synneistä (Matt. 1: 21).
”Neither is there salvation in any other: for there is none other name under heavengiven among men, whereby we must be saved” (Acts 4: 12). Let's get to know our Savior (savior = מושיע, moshia, Messiah = משיח, mashiach)! His name is ישוע, Jeshua, for He will save (יושיע, Josiah) his people from its sins (Matt. 1:21).
Jeeshua välittää rukouksemme Isälle! Pelastuksemme on siis Isässä ja Pojassa, jotka ovat yksi hengessä ja totuudessa (Joh. 4: 23, 24; 10: 30)!
Jeshua passes our prayers to the Father! So our salvation is in the Father and in the Son, who are one in spirit and in truth (John 4: 23, 24, 10: 30)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti