Viime päivinä olen ajatellut, että alan vähitellen lopettaa blogi-kirjoittamisen, olenhan tehnyt sitä jo vuodesta 2008 alkaen. Eräät henkilöt ovat toivoneet, että julkaisisin aiheesta kirjan. Tekstiä on kertynyt vuosien mittaan kuitenkin niin paljon, että sen järjesteleminen ja kokoaminen kirjaksi vaatisi paljon aikaa. Ja sitä minulla ei nyt tällä hetkellä ole riittävästi.
In the last few days, I’ve been thinking about starting to gradually stop blogging, since I’ve been writing since 2008. Some people have hoped a book on this subject. However, the text has accumulated so much over the years that it would take a long time to organize and compile it into a book. And I don’t have enough of that right now.
Lähtölaukauksen blogi-kirjoittamiselle antoi se väistämätön ristiriita, joka syntyi, kun tajusin, että tetragrammi tunnetaan okkultismissa paremmin kuin kristillisyydessä. Minun oli täysin mahdotonta ymmärtää, että sama jumaluus, joka palvelee okkultismin puolella nimensä huutajia antamalla heille saatanallisten demonien ilmestymisen kautta salaista tietoa, viisautta, neuvoa, rikkautta, valtaa, kunniaa jne., ohjaisi toisaalla vilpittömät totuuden etsijät Elämän Vetten Lähteille, ainoan todellisen Jumalan ja Pelastajan luo. Tätä ristiriitaa en ymmärrä vieläkään.
The starting point for blog writing was the inevitable contradiction that arose when I realised that the Tetragrammaton is better known in occultism than in Christianity. It was utterly impossible for me to understand that the same deity who serves the callers of his name on the occult side by giving them secret knowledge, wisdom, advice, wealth, power, glory, etc., through the appearance of satanic demons, would guide sincere seekers of truth elsewhere to the Water Sources of Life and the only true God and the Saviour. I still do not understand this contradiction.
Pohtiessani tätä jo noin 14 vuotta olen yrittänyt kaivaa esiin kaiken mahdollisen, mikä koskee Jumalasta Raamatussa käytettyjä nimiä. Jokainen yritys on tuonut vain lisää sameaa vettä tetragrammi-lippooni. Mutta näiden vuosien aikana olen ymmärtänyt myös, että pohja tämän aihepiirin selvittämiseen oli annettu kohdallani jo paljon aikaisemmin, tosin tarkkaa vuotta en jaksa muistaa.
In pondering this for about 14 years, I have been trying to dig out everything possible about the names of God used in the Bible. Each succes has just brought more muddy water to my Tetragrammaton cup. But during these years, I have also realised that the basis for clarifying this topic had already been laid for me much earlier, although I cannot remember the exact year.
Olin vasta koululainen, kun luin Raamattua, ja tullessani 2. Moos. 3: 14:een, joku yliluonnollinen voima pakotti minut lukemaan kyseistä jaetta uudelleen ja uudelleen (”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne”) ja vertaamaan sitä sivun marginaalissa olevaan huomautukseen, jossa kerrotaan, että ’Minä olen’ on hepreaksi ehjee; joka muistuttaa Herran nimeä Jahve. Että mitä?! Vertaa vastaava arkipäivän tilanne: Sano lapsille: Helinä tulee hakemaan teidät... reunahuomautus: Helinä muistuttaa nimeä Helena... kumpi siis tulee hakemaan lapset, Helinä vai Helena?
I was only a schoolgirl when I read the Bible, and when I came to Exodus 3:14, a supernatural power forced me to read that verse over and over again (“Say unto the children of Israel,‘ I am ’sent me to you”) and compare it a note in the margin of the page stating that ‘I am’ is in Hebrew eheyh; which resemblesYahweh, the name of the Lord. What?! Compare the corresponding everyday situation: Say to the children: Helinä will pick you up ... side note: Helinä is reminiscent of Helena ... so which will pick up the kids, Helinä or Helena?
Mutta asia ja sen aiheuttama hämmennys unohtuivat jossakin vaiheessa, ja vuodet kuluivat. Murrosikäisenä koin voimakasta Jumalan puhuttelua, ja tunsin tarvetta löytää henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja ennen kaikkea Jeeshuaan, jonka merkitys omalla kohdallani oli vielä epäselvä. Pahaksi (tai hyväksi) onneksi tulin osallistuneeksi juuri tuossa vaiheessa ns. karismaattisiin kokouksiin, joiden vaikutus elämääni oli traumaattinen, etten sanoisi katastrofaalinen. Kokouksissa korostettiin yli kaiken Pyhää Henkeä, joka nostettiin jumaluuden tärkeimmäksi persoonaksi.
But the thing and the confusion it caused were forgotten at some point, and years passed. As a teenager, I experienced a strong talk from God, and I felt the need to find a personal relationship with God and, most importantly, Jeshua, whose meaning to me was still unclear. Fortunately (or for good) I became involved just at that point in the so-called. to charismatic meetings that had a traumatic impact on my life, not to mention catastrophic. The meetings emphasised above all the Holy Spirit, who was elevated to the foremost personality of divinity.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että nämä varhaiset kokemukseni nuoruudessa ovat suurin syy siihen, miksi minun on pitänyt myöhemmin etsiä totuutta Jumalan nimestä.
Afterwards, I have realised that these early experiences of my youth are the biggest reason why I have had to seek the truth of God’s name later.
Karismaattisten kokusten jälkeen en halunnut kuulla sanaakaan ’Pyhästä Hengestä’. Useita vuosia ehti kulua myös niin, etten avannut Raamattuani kertaakaan. Mutta lapsuudessa opittu iltarukous ja tietynlainen jatkuva ajatus-yhteys ylöspäin säilyi kaikkina vuosina, samoin kuin 7-vuotiaana oppimani sapatin pyhittäminen. Lasten syntymä ja vanhempana olemisen vastuu vetivät minut takaisin Isän luo, ja siitä alkoi omatoiminen Raamatun lukeminen ja tutkiminen.
After the charismatic meetings, I didn’t want to hear a word about the ‘Holy Spirit, Holy Ghost’. It also took several years for me not to open my Bible once. But the evening prayer learned in childhood and a certain constant connection of thought upward was maintained throughout the years, as was the observance of the Sabbath, which I learned at the age of seven. The birth of children and the responsibility of being a parent pulled me back to the Father, and from that began the independent reading and study of the Bible.
Kouluaikana olen osallistunut kreikan-kerhoon, ja jossakin työelämän vaiheessa olen opetellut heprean aakkoset, ja näillä molemmilla vieraan kielen alkeilla on ollut kohdallani suuri merkitys.
During school, I have attended a Greek club, and at some point in my working life, I have learned the Hebrew alphabet, and both of these elements of a foreign language have been of great importance to me.
Jossakin vaiheessa tetragrammia tutkiessani eteeni tuli 2. Moos. 6: 2, 3, jonka mukaan Jumala on ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille nimellä ’Kaikkivaltias' eikä nimellä ’Herra’ (heprean tekstissä יהוה, Jahve/Jehova). Miksi sitten tetragrammi esiintyy kuitenkin noiden kolmen patriarkan elämästä kertovissa Genesiksen luvuissa? Kuka ne on kirjoittanut ja milloin?
At some point while studying the Tetragrammaton, I came across Exodus 6: 2, 3, according to which God appeared to Abraham, Isaac, and Jacob as “Almighty” and not as “Lord” (Hebrew, Yahweh/Jehovah). But why does the Tetragrammaton appear in the Genesis chapters about the lives of those three patriarchs? Who wrote them and when?
1. Moos. 4: 26, jonka olin noteerannut jo lukiessani Raamattua ensimmäisen kerran, vaati miettimistä moneen kertaan. Kun Jumala on avoimesti esittäytynyt Aabrahamille nimellä ’Kaikkivaltias’ (1. Moos. 17: 1), ja Moosekselle nimellä ’Ehjee’ (2. Moos. 3: 14), niin miksi Hän ei esittäytynyt niille ihmisille, jotka alkoivat huutaa avuksi nimeä ’Herra’ eli 'Jahve/Jehova’?
Genesis 4:26, which I had already noticed when I first time read the Bible, required my thinking thought many times. When God openly introduced himself to Abraham as' Almighty '(Genesis 17: 1), and to Moses as' Ehyeh' (Exodus 3:14), why did He not introduce himself to those who began to call upon the name of the ’ Lord’ or 'Yahweh/Jehovah'?
Koska tuossa jakeessa ei kerrota mitään Jumalan omasta esittäytymisestä, miten nuo ihmiset (todennäköisesti Kainin jälkeläiset) keksivät tuon nimen? He siis alkoivat vain omasta tahdostaan käyttää nimeä יהוה! Olivatpa he keitä hyvänsä, he olivat ihmisiä, jotka alkoivat käyttää tuota nimeä... ilman Jumalan ilmoitusta! Tetragrammi on siis ihmisten antama nimi Jumalalle.
Since that verse says nothing about God’s own introduction, how did those people (probably the descendants of Cain) come up with that name? So they only started using the name יהוה of their own free will! Whoever they were, they were people who started using that name ... without God's revelation! The Tetragrammaton is thus the name given by men to God.
Vähän samaan tapaan eräs oppinut vastasi kysymykseeni ’mikä on Jahve’ sanoessaan ’se on akateeminen sopimus Jumalan nimestä’.
In much the same way, a scholar answered my question ‘what is Yahweh’ when he said ‘it is an academic agreement on the name of God’.
On selvää, että Kainin elämä muuttui suuresti hänen murhattua Aabelin. Vanhempien suru oli raskasta katsella, ja ehkä se oli yksi syy, miksi Kainista tuli koditon pakolainen. Noodin maa (1. Moos. 4: 16) tulee verbistä נוד, 'nod, huojua, olla koditon, kuljeskella päämäärättömästi ja vastaavasta' substantiivista ’kodittomuus, pakolaisuus’.
It is clear that Cain's life changed greatly after he murdered Abel. The grief of the parents was hard to watch, and perhaps that was one reason why Cain became a homeless refugee. The land of the Nod (Gen. 4:16) should be of the verb נוד, ‘nod, sway, be homeless, wander aimlessly', and the corresponding noun ’homelessness, refugee’.
Kain ja Abel olivat varmasti kuulleet vanhemmiltaan Jumalan antamasta lupauksesta Vaimon Siemenestä (Jeeshuasta), joka tulisi voittamaan Kuoleman. Mutta tottelemattomuuteen kiusattuna Kain rakenteli Jumalan lupausten pohjalta omaa uskoaan, mikä näkyi jo hänen viallisessa uhrissaankin.
Cain and Abel had surely heard from their parents about God’s promise of the Seed of the Woman (Jeshua) who would come to overcome Death. But tempted by disobedience, Cain built his own faith on the basis of God's promises, which was already evident in his faulty sacrifice.
Pakanauskonnoissa on kyllä usko jumalalliseen siemeneen, inkarnaatioon (papitar temppelin huipulla olevan huoneen vuoteella) ja ylösnousemukseen (Isis-Osiri-myytti), mutta niissä opeissa ole ole pelastusta.
The pagan religions do have faith in the divine seed, the incarnation (a priestess on the bed of the room at the top of the temple) and the resurrection (the Isis-Osiri myth), but there is no salvation in those doctrines.
Juutalaisten lähteiden mukaan tiedetään, että Kain alkoi rakentaa omaa uskontoaan ns. Valitususkontoa äiti-lapsi-myytin ympärille... kenties siinä toivossa, että Abel nousisi kuolleista, ja Eeva saisi lohdutuksen.
According to Jewish sources, it is known that Cain began to build his own religion in the so-called The religion of Lamentation around the mother-child myth... may be in the hope that Abel would rise from the dead and that Eve would be comforted.
On selvää, että Kainin jälkiläiset seurasivat esi-isäänsä, ja tottelemattomuuden siemen kasvoi siinä sukuhaarassa. Se näkyy hyvin vahvana jo Lemekin perheessä, Kainista kuudennessa polvessa. Pakanuudessa on aina ehditty Jumalan lupausten ja tekojen edelle. Jo paljon ennen heprealaisten Ilmestysmajaa ja sen komeampaa mallia, Temppeliä, pakanoilla oli temppeleitä ja papisto lähes jokaisen vuoren huipulla. On varmaa, että heidän jumalallaan oli myös nimi. Ja aivan yhtä varmaa on se, että heillä oli myös pyhät kirjoitukset. Sekoittuivatko pyhät nimet ja tekstit jossakin vaiheessa toisiinsa? Tapahtuuhan sellaista vielä nykyäänkin! Ei ole vallan harvinaista, että kristinuskon puolella toimivat papit lukevat okkultistisia teoksia, ja tuovat sieltä oppimaansa tietoa omiin saarnoihinsa ja kirjoituksiinsa. Mystiikka muodostaa sopivan linkin okkultismin, juutalaisuuden ja kristillisyyden välillä!
It is clear that the descendants of Cain followed their ancestors, and the seed of disobedience grew in that branch. It was already very strong in Lemek's family, in the sixth generation of Cain. Paganism has always been ahead of God’s promises and deeds. Long before the Hebrews had their Tabernacle and its more handsome model, the Temple, the Gentiles had temples and a clergy at the top of almost every mountain. It is certain that their god also had a name. And it is just as certain that they also had the sacred scriptures. Were the sacred names and texts confused at some point? That's what's happening even today! It is not uncommon for priests on the Christian side to read occult works and bring the knowledge they learn from them into their own sermons and writings. Mysticism forms a suitable link between occultism, Judaism and Christianity!
Kirjoitettua sanaa on helppo muuttaa, ja Raamatun kohdalla muutoksia on voitu tehdä pitkän ajan kuluessa! Raamatun teksteihin tehdyt muutokset, lisäykset ja poistot ovat niin yleisiä, että minun luottamukseni Raamatuun Jumalan puhtaana ja muuttumattomana sanana on horjunut suuresti siitä, mitä se oli nuoruusvuosinani. Mutta samalla olen huomannut, että Jumala on kyennyt lujittamaan totuuden tavoilla, joita Hänen Vastustajansa, Perkele, ei ole kyennyt murtamaan. Esim. 2. Moos. 3: 14:ssa Jumalan sanat: אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee, on Jumalan murtamaton sinetti. Kysymyksiin on vain perehdyttävä entistä syvemmin Jumalan hengen ohjauksessa.
The written word is easy to change, and changes to the Bible have been possible over a long period of time! Modifications, additions, and deletions to biblical texts are so common that my confidence in the Bible as the pure and unchanging word of God has been greatly shaken from what it was in my youth. But at the same time, I have found that God has been able to strengthen the truth in ways that His Opponent, the Devil, has not been able to break. For example, in Exodus 3:14 the words of God; אהיה אשר אהיה ehyeh asher ehyeh, are the unbreakable seal of God. The questions just need to be explored more deeply under the guidance of the Spirit of God.
Sana יהוה, ’Herra’ Jahve, Jehova' esiintyy aivan ensimmäisen kerran toisessa (2.) luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4: 25). Mutta miksi tarvitaan kaksi luomiskertomusta varsinkin, kun ensimmäinen luomiskertomus (1. Moos. 1: 1 - 2: 3, huomaa 7. päivän merkillinen sijoittaminen 2. luvun alkuun!) on täydellinen?
The word יהוה, 'Lord, Yahweh, Jehovah' appears for the very first time in the second (2nd) narrative of creation (Gen. 2: 4:25). But why are two creation narratives needed, especially when the first creation story (Gen. 1: 1 - 2: 3, note the remarkable placement of the 7th day at the beginning of chapter 2!) is perfect/complete?
Kun Ilmestyskirjassa kehoitetaan pelkäämään Jumalaa ja antamaan kunnia Hänelle ja kumartamaan Häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet (Ilm. 14: 7), kumpaa Luojaa meidän tulee pelätä ja kumartaa; ensimmäisen luomiskertomuksen Elohimia, joka täyttää kaikki Ilmestyskirjassa asetetut kriteerit vai toisen luomiskertomuksen Jahve Elohimia, jonka luominen ei kata tuota kaikkea.
When the Book of Revelation exhorts us to fear God and give glory to Him and worship Him who has made the fountains of heaven and earth and the sea and water (Rev. 14: 7), which Creator we should fear and worship; the Elohim of the first creation narrative that meets all the criteria set forth in Revelation, or the Yahweh Elohim of the second creation narrative, the creation of which does not cover all that.
Suomalainen sana ’Herra’ on vastine heprean tekstissä esiintyvälle tetragrammille יהוה, joka esiintyy Vanhassa Testamentissa 6828 kertaa. Mutta sana ’Herra’ vastaa suomalaisessa tekstissä myös heprean sanaa אדני adonai, joka varsinaisesti merkitsee ’Herra’. On kummallista, että Adonai-sanan esiintymisestä Raamatun tekstissä ei kerrota sanakirjoissa mitään.
The English word ’Lord’... ’Herra’ in Finnish is the equivalent of the Tetragrammaton יהוה in the Hebrew text, which occurs 6828 times in the Old Testament. But the word ’Herra’ at least in the finnish text also corresponds to the Hebrew word אדני Adonai, which actually means ’Lord’... ’Herra’ . It is strange that there is nothing in the dictionaries about the presence of the word Adonai in the text of the Bible.
Tästä kysymyksestä laatimani taulukko on jo eräitä vuosia vanha. Se ei ole auringon tarkka, sillä siitä puuttuu 14 tetragrammia, ja samanlaista epätarkkuutta saattaa esiintyä myös Adonai-sanojen kohdalla. Mutta kysymyksessä on maallikon suuntaa-antava esitys tästä aiheesta.
The table I have drawn up on this issue is already some years old. It is not accurate to the sun, as it lacks 14 Tetragrammatons, and a similar inaccuracy may occur in the words of Adonai. But it is a layman’s indicative presentation on this subject.
What I wonder most about is why those two words (יהוה and אדני) might alternate even in the same chapter and story. (Tetragrammaton in blue, Adonai in green)
Aramean targumeissa, jotka on kirjoitettu myöhemmin kuin heprean tekstit, tuo vaihtelu on poistettu, sillä niissä esiintyy lyhenne יי jeja sekä tetragrammin että adonai-sanan kohdalla. Mikä Jeja sitten on? Se on lyhenne, joka on saatu yhdistämällä tetragrammi ja adonai-sana ja poimimalla yhdistelmäsanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain, jolloin saadaan lyhenne, jonka kaksi Jod-konsonanttia muodostavat. Sanojen yhdistäminen tapahtuu kirjoittamalla kahden sanan kirjaimet vuorotellen י א ה ד ו נ ה י (tetragrammin kirjaimet alleviivattuina). Jeja on kai sitten 'Herra-Herra’. Siis näin voidaan tekstejä muutella!
In Aramaic targums, written later than the Hebrew texts, that variation has been removed, for they have the abbreviation יי jeja for both the Tetragrammaton and the word Adonai. What is Jeja then? It is an abbreviation obtained by combining the Tetragrammaton and Adonai-word and taking only the first and last letters of the compound word to give an abbreviation formed by two Yod-consonants. The words are merged by typing the letters of the two words alternately י א ה ד ו נ ה י (Tetragrammaton letters underlined and in bold). I guess this is 'Lord-Lord' then. The texts are easy to change!
Mutta mitä sanoikaan Jeeshua: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne, niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä ” (Matt. 20: 25 - 28).
But what did Jeshua say: ”Ye know that the princes of the Gentiles exercise dominion over them, and they that are great exercise authority upon them. But it shall not be so among you: but whosoever will be great among you, let him be your minister. And whosoever will be chief among you, let him be your servant. Even as the Son on man came not to be ministered unto, but to minister, and to give his life a ransom for many” (Matthew 20: 25 - 28).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti