Minua on hämmentänyt jo monen vuoden ajan se valtava nimien kirjo, joka esiintyy Raamatussa Jumalasta puhuttaessa.
For years, I have been confused by the vast number of names that appear in the Bible when speaking of God.
Heprean sanat אל el (= jumala, yks.), אלוה eloah (= jumala, yks.), אלהים elohim (= jumala/jumalat, mon.) ja האלהים ha-elohim ( määr. muoto monikollisesta sanasta jumala, jumalat) käännetään suomeksi yksinkertaisesti samalla tavalla ”Jumala”, ja muoto אלהי elohai käännetään ”Jumalani.”
The Hebrew words אל el (= god, singular), אלוה eloah (= god, singular), אלהים elohim (= god/gods, plural) and האלהים ha-elohim (the plural form of the word god, gods) are translated into Finnish simply in the same way as “God,” and the form אלהי elohai is translated as “my God.”
Heprean sanat יהוה Jahve/Jehova/Ha-Shem, יה Jah ja אדון/אדני adon/adonai käännetään suomeksi sanalla Herra/HERRA.
The Hebrew words יהוה Yahweh/Jehovah/Ha-Shem, יה Jah and אדון/אדני adon/adonai are translated into Finnish as Herra/HERRA.
Heprean אל שדי/שדי el shaddai/shaddai on suomen Kaikkivaltias, צבאות zevaoth on Sebaot/Sotajoukkojen jumala ja אל עליון/ עליון el elyon/elyon on Korkein.
Hebrew אל שדי/שדי el shaddai/shaddai is the Finnish Almighty, צבאות zevaoth is the God of Hosts/Armies and אל עליון/ עליון el elyon/elyon is the Most High.
Näiden nimien lisäksi on vielä אהיה ehje ja אהיה אשר אהיה ehje asher ehje.
In addition to these names, there is also אהיה ehyeh and אהיה אשר אהיה ehyeh asher ehyeh.
Klassiseen rabbiiniseen seitsemän nimen luetteloon kuuluvat: Jahve, El, Elohim, Eloah, Elohai, El Shaddai ja Adonai. Toisinaan rabbien listaan näyttää kuuluvan myös Ehje Asher Ehje ja Sebaot, mutta silloin listasta puuttuvat Elohai ja Adonai.
The classic rabbinic list of seven names includes the names: Yahweh, El, Elohim, Eloah, Elohai, El Shaddai and Adonai. Sometimes the rabbinic list also appears to include Ehyeh Asher Ehyeh and Sebaot, but then Elohai and Adonai are missing from the list.
Lisäksi Vanhasta Testamentista löytyy joukko nimiä, jotka esiintyvät vain yhden tai muutaman kerran. Sellaisia ovat mm: אבן ישראל even jisrael (= Israelin kallio), אביר יעקב avir jaqov (= Jaakobin Väkevä), אעה roe (Paimen), אל יולם el olam (Ikuinen Jumala), רפאך ropeka (Parantajasi), אל רחום el rachum (laupias Jumala), קך קנא el qanna (kiivas Jumala), אלהי הרוחת elohei ha-ruchot (Jumala, jonka vallassa on kaikkien henki), האל הנאמן ha-el han-neman (uskollinen Jumala), אל גדול el gadol (suuri ja peljättävä Jumala), אל ישורן el jesurun (Jesurunin/Jerusalemin Jumala), אלהי קדם elohei qedem (ikiaikojen Jumala), צור zur (Kallio), אל חי el chai (elävä Jumala), אלהי ישינו elohei jishenu (pelastuksemme Jumala), אלהי צדקי elohei zidqi (pelastukseni Jumala/auttajani), קדוש qadosh (Pyhä). Mainitsen tässä joitakin Jumalasta käytettyjä nimiä, jotka ovat liittyneet johonkin tiettyyn tilanteeseen tai ovat jonkun henkilön erityinen ilmaus Jumalalle.
In addition, the Old Testament contains a number of names that appear only once or a few times. These include: אבן ישראל even jisrael (= the rock of Israel), אביר יעקב avir jaqov (= the Mighty One of Jacob), אעה roe (Shepherd), אל יולם el olam (the Eternal God), רפאך ropeka (Your Healer), אל רחום el rachum (the Merciful God), קך קנא el qanna (the Zealous God), אלהי הרוחת elohei ha-ruchot (the God in whose hand is the spirit of all), האל הנאמן ha-el han-neman (the Faithful God), אל גדול el gadol (the Great and Fearsome God), אל ישורן el jesurun (the God of Jesurun/Jerusalem), אלהי קדם elohei qedem (the God of the ages), צור zur (the Rock), אל חי el chai (the Living God), אלהי ישינו elohei jishenu (the God of our salvation), אלהי צדקי elohei zidqi (the God of my salvation/helper), קדוש qadosh (the Holy One). I mention here some names used for God that are related to a specific situation or are a special expression of a person to God.
Mutta palaan nyt noihin tavallisimmin käytettyihin nimiin ja kaikista niistä haluan seurata nimeä Kaikkivaltias, El-Shaddai/Shaddai, nähdäkseni, minkälaisen kaaren se muodostaa Vanhan Testamentin tekstien pohjalta.
But I will now return to the most commonly used names for God, and from all of them I want to follow the name Almighty, El-Shaddai/Shaddai, to see what kind of arc it forms based on the Old Testament texts.
Sana אל el tarkoittaa siis jumalaa, mutta mitä tarkoittaa שדי shaddai. Jos sana jaetaan kahteen osaan ש-די, saadaan relatiivipartikkeli ש ”joka” ja ”riittävää/tarvittavaa määrää” merkitsevä heprean sana די dai. Huutomerkillä varustettuna ”dai!” merkitsee käskyä ”riittää! lopeta!” El-Shaddai on siis Jumala, jonka antimet ovat riittävät kaikille.
The word אל el means god, but what does שדי shaddai mean? If the word is divided into two parts ש-די, we get the relative particle ש “which” and the Hebrew word די dai meaning “sufficient/necessary amount.” With the exclamation mark “dai!” means the command “enough! stop!” El-Shaddai is therefore a God whose gifts are sufficient for everyone.
Heprean sana שר shar tarkoittaa "rintaa, nänniä”. Tämä symbolikkaa antaa kuvan äidillisesti lapsistaan huolehtivasta Jumalasta... ja yhtä hyvin isällisestä Jumalasta.
The Hebrew word שר shar means "breast, nipple". This symbolism gives an image of God caring for His children in a maternal way... and equally of a fatherly God.
Nimeä El-Shaddai ei löydy sanakirjoista, joten on tyydyttävä sanan pilkkomiseen ja muiden kielten antamiin viitteisiin.
The name El-Shaddai is not found in dictionaries, so one has to be content with the word's fragmentation and references provided by other languages.
Aramean kielessä heprean nimi El-Shaddai korvataan sanoilla אלהא אחיר כל ”Jumala ylläpitää kaikki.”
In Aramaic, the Hebrew name El-Shaddai is replaced with the words אלהא אחיר כל “God sustains all.”
Akkadinkielinen sana shadu tarkoittaa ”vuorta”. Vuorenhuippu on lähinnä taivasta, ja rukouksessa ihminen nostaa ainakin symbolisesti silmänsä kohti taivasta tai vuoria (Ps. 121: 1).
The Akkadian word shadu means “mountain.” A mountain peak is closest to heaven, and in prayer, a person at least symbolically raises his eyes toward heaven or the mountains (Ps. 121:1).
Lieneekö El-Shaddain/Shaddain tarkka esiintymismäärä Vanhassa Testamentissa jotenkin kiistanalainen, vai mistä johtuu, että tiedot vaihtelevat lähteestä riippuen. Mutta sanojen todellinen määrä lienee 40 ja 50 välillä, ja niistä 29-31 esiintyvät Jobin kirjassa. Onko tekstejä muutettu jossakin vaiheessa, kun lopullista tarkkaa lukua ei voida ilmoittaa?!
Is the exact number of occurrences of El-Shaddai/Shaddai in the Old Testament somehow controversial, or why does the information vary depending on the source? But the actual number of words is probably between 40 and 50, and 29-31 of them occur in the book of Job. Have the texts been changed at some point, so that the final exact number cannot be stated?!
Nimi El-Shaddai esiintyy ensimmäisen kerran 1. Moos. 17: 1:ssä, kun Jumala אלהים Elohim ilmestyi Abramille. Tuossa jakeessa on tosin tetragrammi יהוה, ja meille on käännetty ”Herra ilmestyi hänelle”. Sitä on kuitenkin vaikea uskoa, kun huomaa, että tuo tetragrammi aivan luvun alussa on AINOA koko luvussa, ja toisekseen 2. Moos. 6: 2, 3 on ristiriidassa tuon tetragrammin kanssa. Sana אלהים Elohim esiintyy kaikkiaan yhdeksän kertaa tuossa 17. luvussa, ja jakeessa 18 elohim-sana on määrätyssä muodossa... ha-elohim.
The name El-Shaddai first appears in Genesis 17:1, when God אלהים Elohim appeared to Abram. That verse does contain the Tetragrammaton יהוה, and it is translated “the Lord appeared to him.” However, it is hard to believe when you realise that the Tetragrammaton at the very beginning of the chapter is the ONLY one in the entire chapter, and secondly, Ex. 6:2, 3 contradicts that Tetragrammaton. The word אלהים Elohim appears nine times in that 17th chapter, and in verse 18 the word elohim has the definite article... ha-elohim.
Ha-elohim האלהים on jakeessa, jossa kerrotaan Abramin reaktiosta Elohimin hänen kanssaan tekemään liittoon ja sen ehtoihin. Kun Elohim lupasi Abramille ja Saaraille uudet nimet (Abraham = kansojen paljouden isä ja Saara = ruhtinatar), runsaasti jälkeläisiä ja ikuiseksi perinnöksi maan heidän asua, Abram vetosi Elohimiin, että edes Ismael saisi elää Hänen edessään. Ja Elohim lupasi siunata myös Ismaelia niin, että hänestä polveutuisi 12 ruhtinasta.
Ha-elohim האלהים is in the verse that tells of Abram's reaction to Elohim's covenant with him and its terms. When Elohim promised Abram and Sarai new names (Abraham = father of a multitude of nations and Sarah = princess), many descendants, and an eternal inheritance of the land for them to live in, Abram pleaded with Elohim that even Ishmael might live before Him. And Elohim promised to bless Ishmael as well, so that 12 princes would descend from him.
Abrahamin ja hänen jälkeläistensä kanssa liittoon ryhtynyt Elohim esittäytyi siis nimellä El-Shaddai. Ikuisen liiton merkiksi asetettiin ympärileikkaus, ja liiton ehtona oli Elohimin tahdon noudattaminen. Tämä jumalallinen ilmestys päättyi siihen, että Elohim kohosi ylös Abrahamin luota.
The Elohim who entered into a covenant with Abraham and his descendants thus presented himself as El-Shaddai. Circumcision was established as the sign of the everlasting covenant, and the condition of the covenant was compliance with the will of Elohim. This divine revelation ended with Elohim ascending from Abraham.
Jumalan tahdon noudattaminen edellytti Abrahamilta tuon Elohimin ilmestyksen välittämistä myös Iisakille ja kaikille jälkeläisille. Pitkäikäinen Abraham näki Iisakin kaksosten syntymän ja sai elää sen jälkeen vielä 15 vuotta. Mutta esikoisoikeuden tavoittelusta ja sen myötä siunauksen saamisesta seurannut valheellinen perhenäytelmä jäi kuitenkin Abrahamilta näkemättä.
Following God's will required Abraham to pass on that revelation of Elohim to Isaac and all future generations. The long-lived Abraham saw the birth of Isaac's twins and lived for another 15 years. However, Abraham did not see the false family drama that followed from the pursuit of the birthright and the blessing that came with it.
Vaikka Esau oli nuorempana suhtautunut välinpitämättömästi esikoisoikeuteensa ja myynyt sen yhdestä papusoppannoksesta Jaakobille, hän myöhemmin anoi itkien, että Iisak siunausi myös hänet.
Although Esau had been indifferent to his birthright as a young man and had sold it to Jacob for a single pot of beans, he later wept and begged that Isaac bless him too.
Pelätessään Esaun kostoa Iisak lähetti Jaakobin Rebekan suvun luo Mesopotamiaan. Ennen matkaa Iisak siunasi Jaakobin El-Shaddain nimessä (1. Moos. 28: 3) ja kertasi hänelle El-Shaddain Abrahamille antamat liiton lupaukset ja ehdot.
Fearing Esau's revenge, Isaac sent Jacob to Rebekah's family in Mesopotamia. Before the journey, Isaac blessed Jacob in the name of El-Shaddai (Genesis 28:3) and repeated to him the covenant promises and conditions that El-Shaddai had given to Abraham.
Vuosia myöhemmin kun Jaakob palasi suuren perheen ja isojen karjalaumojen kanssa takaisin kotimaahansa, hän kulki Betelin, Jumalan huoneen, kautta (35. luku). Siellä El-Shaddai siunasi Jaakobin luvaten hänelle runsaasti jälkeläisiä ja Abrahamille lupaamansa maan, ja Jakob sai kuulla, että hänestä tulisi kuninkaiden kantaisä. Tämänkin jumalallisen kohtaamisen kerrotaan päättyneen siihen, että Elohim kohosi ylös.
Years later, when Jacob returned to his homeland with a large family and large herds of cattle, he passed through Bethel, the house of God (chapter 35). There El-Shaddai blessed Jacob, promising him many descendants and the land promised to Abraham, and Jacob learned that he would become the ancestor of kings. This divine encounter is also said to have ended with Elohim ascending.
Myös Jaakob oli saanut Jumalalta uuden nimen, Israel. Hänen perheensä asettui Abrahamin maille; lapset kasvoivat ja monenlaista tapahtui. Katkerin asia Israelille oli Joosefin menettäminen, ja siksi Benjamin oli hänelle nyt rakkain.
Jacob too had received a new name from God, Israel. His family settled in Abraham's lands; the children grew up and many things happened. The bitterest thing for Israel was the loss of Joseph, and therefore Benjamin was now the dearest to him.
Joosefia kadehtineet veljet olivat joutuneet kokemaan kovia Egyptin korkea-arvoisen virkamiehen edessä aavistamatta, että ”se mies”, joka suhtautui heihin epäilevästi ja kohteli heitä ankarasti, oli heidän oma veljensä, jonka he olivat myyneet Egyptiin, ja Israelin kaipaama Joosef.
The brothers who had envied Joseph had had to endure hardships before a high-ranking Egyptian official, unaware that “the man” who viewed them with suspicion and treated them harshly was their own brother, whom they had sold into Egypt, and the Joseph Israel longed for.
"Se mies” oli vanginnut Simeonin heidän ensimmäisellä viljanhakumatkalla Egyptiin ja hän vaati, että heidän nuorimman veljensä piti saapua mukana seuraavalla kerralla. Se oli kova paikka isä-Jaakobille. Mutta ruoka oli loppumassa, ja viljaa oli haettava Egyptistä, jossa sitä oli.
“That man” had captured Simeon on their first grain-seeking journey into Egypt, and he insisted that their youngest brother must come with them the next time. It was a tough place for the father Jacob. But food was running out, and grain had to be brought from Egypt, where it was available.
Raskain mielin Israel sanoi pojilleen: ”Ottakaa siis veljenne mukaan ja menkää takaisin. Jumala Kaikkivaltias (El-Shaddai) auttakoon teitä, kun joudutte sen miehen eteen, niin että hän päästää Simeonin ja myös Benjaminin lähtemään kanssanne. Mutta jos minun täytyy menettää lapseni, käyköön sitten niin”(1. Moos. 43: 13, 14).
With a heavy heart, Israel said to his sons: ”Take also your brother, and arise, go again unto the man: And God Almighty (El-Shaddai) give you mercy before the man, that he may send away your other brother, and Benjamin. If I be bereaved of my children, I am bereaved” (Gen. 43: 13, 14).
Tuskansa hetkellä Israel oli valmis luopumaan siitä, mitä El-Shaddai oli hänelle luvannut... lapset/jälkeläiset. Mutta tämä kokemus lienee syventänyt Israelin luottamusta El-Shaddaihin.
In his hour of anguish, Israel was ready to give up what El-Shaddai had promised him... children/offsprings. But this experience must have deepened Israel's trust in El-Shaddai.
Ennen kuolemaansa Israel siunasi Joosefin pojat Efraimin ja Manassen El-Shaddain nimeen (1. Moos. 48. luku) ja kertoi siinä yhteydessä Lusissa tapahtuneesta kohtaamisesta Kaikkivaltiaan kanssa.
Before his death, Israel blessed Joseph's sons Ephraim and Manasseh in the name of El-Shaddai (Genesis 48) and in that connection told of the encounter with the Almighty that took place at Luz.
Vielä ennen kuolemaansa Israel siunasi myös kaikki 12 poikaansa (1. Moos. 49. luku). Joosefin osakseen saama siunaus on monisanaisin ja liikuttavin, ja Jaakob antoi tämänkin siunauksen Kaikkivaltiaan, El-Shaddain, nimessä.
Before his death, Israel also blessed all 12 of his sons (Genesis 49). The blessing given to Joseph is the most eloquent and moving, and Jacob gave even this blessing in the name of the Almighty, El-Shaddai.
Näiden kertomusten pohjalta voimme sanoa, että Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli todistetusti El-Shaddai, Kaikkivaltias!
Based on these accounts, we can say that the God of Abraham, Isaac, and Jacob was proven to be El-Shaddai, the Almighty!
Yksin Kaikkivaltias Jumala tietää, tunsivatko Abraham, Iisak ja Jaakob muuta nimeä Jumalalle kuin El-Shaddai.
Only Almighty God knows whether Abraham, Isaac, and Jacob knew any other name for God than El-Shaddai.
2. Moos. 6: 2, 3:ssa kerrotaan, että Jahve/Jehova/HaShem ilmestyi Moosekselle ja sanoi hänelle, ettei hän tehnyt Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille itseään tunnetuksi nimellä יהוה Jahve/Jehova/HaShem (vaikka hän ilmestyi Abrahamille, niin kuin 1. Moos. 17: 1: ssä sanotaan?!)
It is told in Exodus 6:2, 3 thatYahweh/Jehovah/HaShem appeared to Moses and told him that he did not make himself known to Abraham, Isaac, and Jacob by the name יהוה Yahweh/Jehovah/HaShem (although he did appear to Abraham, as Genesis 17:1 says?!)
MITÄ MERKILLISTÄ PELLEILYÄ RAAMATUN LEHDILLÄ TAPAHTUU!
WHAT A STRANGE ODD THING IS HAPPENING IN THE PAGES OF THE BIBLE!
Mikäli יהוה JahveJehova/haShem ei esittäytynyt Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ei ole mitään edellytyksiä/perustaa kirjoittaa jakeessa 2. Moos. 3: 15 seuraavasti: ”Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”
If יהוה Yahweh/Jehovah/HaShem did not present himself to Abraham, Isaac, and Jacob, there is no reason /base to write in Exodus 3:15 as follows:” The Lord/Yahweh God of your fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, hath sent me unto you: this is my name for ever, and this is my memorial unto all generations."
Noilla sanoilla 2. Moos. 3: 15:ssa yritetään ainoastaan:
1. häivyttää Jumalan juuri edellisessä jakeessa (2. Moos. 3: 14) ilmoittama nimi; אהיה EHJE ja אהיה אשר אהיה EHJE ASHER EHJE.
2. aloittaa uusi käytäntö siitä hetkestä eteenpäin. Vaikka israelilaisten esi-isät, Abraham, Iisak ja Jaakob, eivät tunteneet nimeä יהוה Jahve/Jehova/haShem, se tulisi olemaan juutalaisten Jumalan nimi.
With those words in Ex. 3: 15, they only try to:
1. erase God's name revealed in the very previous verse (Exodus 3:14), אהיה EHYEH and אהיה אשר אהיה EHYEH ASHER EHYEH.
2. start a new practice from that moment on. Even though the ancestors of the Israelites, Abraham, Isaac and Jacob, did not know the name יהוה Yahweh/Jehovah/haShem, it would be the name of the Jewish God.
Juuri niin on käynyt! Juutalaiset ovat yhdistäneet Vanhaan Testamenttiin tekstejä eri lähteistä, ja niistä on poimittu kaksi erilaista luomiskertomusta, jotka on yritetty yhdistää (sapattia koskevilla jakeilla) ikään kuin jatkokertomukseksi. Näin nimi Jahve on saatu "pyhän kirjan” lehdille, ja sen jälkeen Jahve-nimi on ollut helppo lisätä sinne ja tänne (6828x)... ainakin siltä näyttää!
Vanhan Testamentin kertomuksissa vuorottelevat elohistiset ja jahvistiset tekstit. Kuka tahansa voi huomata tekstien vaihtelun: välillä on tetragrammeja tiuhaan, ja taas välillä ei ole yhtään tetragrammia (Herra-sanoja), vaan tekstiä hallitsee sana אלהים elohim (Jumala).
In the Old Testament narratives, Elohist and Yahwist texts alternate. Anyone can notice the variation in the texts: sometimes there are a lot of Tetragrammatons, and sometimes there is not any Tetragrammaton (Lord-words), but the text is dominated by the word אלהים elohim (God).
Huomioni kiinnittyy esim. siihen, että Genesiksen viimeisissä luvuissa 40 - 50 esiintyy ainoastaan yksi tetragrammi, ja se on Jaakobin Daanille antamassa siunauksessa (1. Moos. 49: 17). ”Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan. Sinulta minä odotan pelastusta, Herra/Jahve (יהוה)”
My attention is drawn, for example, to the fact that in the last chapters of Genesis 40-50 only one Tetragrammaton appears, and it is in Jacob's blessing to Dan (Gen. 49:17). ”Dan shall be a serpent by the way, an adder in the path, that biteth the horse heels, so that his rider shall fall backward. I have waited for thy salvation, O’Lord/Yahweh (יהוה)"
Miten pysähdyttävää onkaan todeta, että Ilmestyskirjan 7. luvussa pelastettujen joukkoon kuuluvista 12 sukukunnasta puuttuu nimenomaan Daanin sukukunta, ja sen tilalla on on Manassen sukukunta.
How shocking it is to note that the tribe of Dan is missing from the 12 tribes among those saved in Revelation chapter 7, and in its place is the tribe of Manasseh.
El-Shaddai kuvaa Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa pyhänä, vanhurskaana, armollisena, rakastavana, lapsistaan huolehtivana voimana. Mutta onko El-Shaddain maine säilynyt samana sukupolvelta toiselle?
El-Shaddai portrays the God of Abraham, Isaac, and Jacob as a holy, righteous, merciful, loving, and caring power. But has El-Shaddai's reputation remained the same from generation to generation?
Nimi Kaikkivaltias, El-Shaddai, esiintyy siis kaikkein useimmin Jobin kirjassa. Itse olen löytänyt 29 tekstiä, mutta joidenkin tietojen mukaan, niitä pitäisi nolla 31.
The name Almighty, El-Shaddai, appears most frequently in the book of Job. I have found 29 texts, but according to some sources, there should be 31.
Jobin kirjaa pidetään Raamatun vanhimpana kirjana. Jotkut tutkijat puhuvat Abrahamin ajasta, toiset taas Mooseksen ajasta, ja eräät Esran ajasta. Ja jotkut tutkijat sanovat Jobin olleen Esaun pojanpojanpoika ja Uusin kuningas.
The book of Job is considered the oldest book in the Bible. Some scholars say it dates back to the time of Abraham, others to the time of Moses, and some to the time of Ezra. And some scholars say that Job was the great-grandson of Esau and the king of Uz.
Jobin kirjassa samaan Jumalaan viitataan sanoilla אלהים Elohim/Jumala (13x), האלהים Ha-Elohim/Jumala (3x), אלוה Eloah/Jumala (41x), אל El/Jumala (51x), אל-שדי/שדי El-Shaddai/Shaddai/Kaikkivaltias (29- 31x) ja יהוה Jahve/Jehova/Herra (32x).
In the book of Job, the same God is referred to with the words אלהים Elohim/God (13x), אלהים Ha-Elohim/ God (3x), אלוה Eloah/God (41x), אל El/God (51x), אל-שדי/שדי El-Shaddai/Shaddai/the Almighty (29-31x) and יהוה Yahweh/Jehovah/Lord (32x).
Tetragrammien sijoittuminen ainoastaan Jobin kirjan alkuun ja loppuun antaa vahvan viitteen siitä, että kirjaa on jatkettu molemmista päistä. Ja kuuden erilaisen nimen käyttäminen yhdestä ja samasta Jumalan synnyttää ajatuksen siitä, että tetragrammi on haluttu muuttaa tällä menetelmällä "pyhäksi nimeksi”.
The placement of the Tetragrammatons only at the beginning and end of the book of Job gives a strong indication that the book has been continued from both ends. And the use of six different names for one and the same God gives rise to the idea that the Tetragrammaton was intended to be transformed into a "sacred name" by this method.
Katsokaamme nyt minkälaisen kuvan Jobin kirja antaa Kaikkivaltiaasta, El-Shaddaista?
Let us now see what kind of picture the book of Job gives of the Almighty, El- Shaddai?
Sekä Job itse että hänen neljä ”ystäväänsä” käyttivät nimeä Kaikkivaltias, El-Shaddai. Ystävistä kolme; Edomilainen Elifas, Suahilainen Bildad ja naemalainen Soofar edustivat vanhaa perinteistä teologiaa, että kärsimys johtuu synnistä. Kukin heistä syytti vuorotellen Jobia (outoja ystäviä!); Elifas köyhien riistämisestä, Bildad teeskentelystä ja Soofar suulaudesta. Heidän käsityksen mukaan Jobin lapset kuolivat syntiensä vuoksi, ja samoin Job kärsi omien syntiensä vuoksi.
Both Job himself and his four “friends”used the name Almighty, El-Shaddai. Three friends; Eliphaz the Edomite, Bildad the Shuhite, and Zophar the Naamathite, represented the old traditional theology that suffering is due to sin. Each of them took turns accusing Job (odd friends!); Eliphaz of defrauding the poor, Bildad of hypocrisy, and Zophar of flattery. According to their view, Job’s children died because of their sins, and Job likewise suffered because of his own sins.
Job sanoi, että Kaikkivaltiaan nuolet olivat osuneet häneen (6: 4), ja hän kyseli, mitä hyötyä on Kaikkivaltiaan rukoilemisesta (21: 15). Hän puhui myös ”Kaikkivaltiaan vihasta” (21: 20) ja sanoi, että Kaikkivaltias on kauhistuttanut hänet (23: 16). Job syytti Kaikkivaltiasta elämänsä katkeroittamisesta (27: 2) ja kehonsa riutumisesta (30: 18), ja hän kyseli, minkä osan Kaikkivaltias oli säätänyt hänelle (31: 2) ja voiko Kaikkivaltiasta vapaasti rukoilla (27: 10). Toisaalta Job myös muistelin kukoistuksensa päiviä, jolloin Kaikkivaltias oli hänen kanssaan (29: 1 - 10).
Job said that the Almighty’s arrows had struck him (6:4), and he questioned what was the use of praying to the Almighty (21:15). He also spoke of “the wrath of the Almighty” (21:20) and said that the Almighty had terrified him (23:16). Job accused the Almighty of making his life bitter (27:2) and his body waste away (30:18), and he questioned what portion the Almighty had assigned to him (31:2) and whether he could pray to the Almighty freely (27:10). On the other hand, Job also recalled the days of his prosperity when the Almighty was with him (29:1-10).
Ainoastaan nuorimman ystävän, Elihun, suusta kuultiin viisauden sanoja. Hän sanoi, että Kaikkivaltias antaa elämän (33: 4), että Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta (34: 12) ja että Kaikkivaltias on ihmisen ymmärryksen yläpuolella; suuri, voimallinen, oikeamielinen ja vanhurskas eikä hän tuomitse väärin (37: 23).
Only the youngest friend, Elihu, spoke words of wisdom. He said that the Almighty gives life (33:4), that the Almighty does not pervert justice (34:12), and that the Almighty is above human understanding; great, powerful, just, and righteous, and He does not judge unjustly (37:23).
Jumalan sanat Jobille on kirjoitettu Jahven (38: 1; 40: 1, 3, 6), Elohimin (38:7), Elin (38: 41; 40: 9, 19) ja Eloahin (39: 17; 40: 2) nimiin. Jahve kutsui Jobia vikoilijaksi ja kysyi: Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan?” (40: 1, 2).
God’s words to Job are written in the names of Yahweh (38:1; 40:1, 3, 6), Elohim (38:7), Eli (38:41; 40:9, 19), and Eloah (39:17; 40:2). Yahweh called Job a transgressor and asked: ”Shall he that contendeth with the Almighty instruct him? he that reproveth God, let him answer it” (40:1, 2).
Viimeisessä luvussa (42) Job antaa vastauksensa Jahvelle, ja tuossa luvussa esiintyy ainoastaan tetragrammi (9x)... ei enää mitään muita jumalallisia nimiä.
In the last chapter (42) Job gives his answer to Yahweh, and in that chapter only the Tetragrammaton appears (9x)... no other divine names.
Ja hokkus-pokkus, Jobin kirjassa jumalallisten nimien sekoittamisella Kaikkivaltias saatiin vaihtumaan Jahveen. Vanhassa Testamentissa avoimesti esitelty Jahven viha vaihdettiin Kaikkivaltiaan, El-Shaddain, ominaisuudeksi. Abrahamille ilmestynyt äidillinen ja isällinen Hoivaaja, kaiken Ylläpitäjä, El-Shaddai, saatiin muutettua Vihan Jumalaksi. Ja samalla Jahve oli Jobille uusi ihme: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt” (42: 5).
And, by the way, in the book of Job, by mixing divine names, the Almighty was changed to Yahweh. The wrath of Yahweh, openly presented in the Old Testament, was changed to an attribute of the Almighty, El-Shaddai. The motherly and fatherly Caretaker, the Sustainer of all, El-Shaddai, who appeared to Abraham, was changed to the God of Wrath. And at the same time, Yahweh was a new miracle for Job:”I have heard of thee by the hearing of the ear: but now mine eyes seeth thee” (42: 5).
Vuosia myöhemmin Mooabin maassa leskeksi ja lapsettomaksi jäänyt Noomi (נעם noam = ihanuus, suloisuus, lempeys, laupeus, ystävällisyys) syytti Kaikkivaltiasta, El-Shaddaita, elämänsä katkeruudesta (Ruut 1: 20, 21) ja halusi tulla kutsutuksi Maaraksi (מר mar = katkera, kitkerä, pahanmakuinen). El-Shaddain maine oli muutettu Abrahamin päivistä.
Years later, in the land of Moab, Naomi (נעם noam = loveliness, sweetness, gentleness, mercy, kindness), who was widowed and childless, blamed the Almighty, El-Shaddai, for the bitterness of her life (Ruth 1:20, 21) and wanted to be called Mara (מר mar = bitter, bad-tasting). El-Shaddai’s reputation had been changed since the days of Abraham.
Esaun jälkeläiset asuttivat Edomia, ja Temanin kaupungista saapui Elifas tervehtimään Jobia, joka oli yksi Esaun jälkeläisistä ja Edomin kuningas. Edomia kutsutaan myös nimellä Seir.
The descendants of Esau inhabited Edom, and from the city of Teman Eliphaz came to greet Job, who was one of the descendants of Esau and the king of Edom. Edom is also called Seir.
But from Edom also came Yahweh, for the worship of Yahweh began in Midian and Edom.
☞ Tuom. 5: 4: ”Kun sinä, Herra/Jahve, lähdit liikkeelle Seiristä, kun sinä tulit astuen Edomin maasta, niin maa järisi, ja taivaat vuotivat, pilvet vuotivat vettä.”
☞ Judges 5: 4: ”Lord/Yahweh, when thou wentest out of Seir, when thou marchedst out of the field of Edom, the earth trembled, and the heavens dropped, the clouds also dropped water."
☞ Hab. 3: 3: ”Jumala/Eloah tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.”
Huom! Jahve = Eloah
☞ Hab. 3: 3: ”God/Eloah came from Teman, and the Holy One from mount Paran. Selah. His glory covered the heavens, and the earth was full of his praise.”
Note” Yahweh = Eloah
☞ 5. Moos. 33: 2: ”Herra/Jahve tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisten pyhien joukosta; hän oikealla puolellansa liekitsi lain tuli.”
☞ Deut. 33: 2: ”The Lord/Yahweh came from Sinai, and rose up from Seir unto them; he shined forth from mount Paran, and he came with ten thousands of saints: from his right hand went a fiery law for them.”
Iisakin sanat Esaulle (1. Moos. 27: 39, 40) ovat toteutuneet siinä, että Israel palvoo Edomin jumalaa, Jahvea יהוה. Näin Esau on onnistunut riisumaan veljensä, Jaakobin, ikeen niskaltaan.
Isaac's words to Esau (Gen. 27:39, 40) have been fulfilled in Israel's worship of the Edomite god Yahweh יהוה. In this way Esau has succeeded in throwing off his brother Jacob's yoke.
Kenties El-Shaddai on säilyttänyt kuitenkin oikeuden laittaa piste tälle valheiden, petoksen ja vääristelyn kierteelle ja sanoa: Seis! Jo riittää!
Perhaps El-Shaddai has retained the right, however, to put an end to this cycle of lies, deceit and distortions and say: Stop! Enough!
”Jahven vihan päivän” lähestyessä saamme turvautua vahvistamattomaksi jääneen psalmistan tavoin Korkeimman, El-Elyonin, suojaan ja yöpyä Kaikkivaltiaan, El-Shaddain varjossa! Ps. 91 saattaa olla jatkoa edelliselle Psalmille, jolloin kirjoittaja on Mooses. Loppusanoiksi jätän luettavaksi Psalmin 91.
As the “day of Yahweh’s wrath” approaches, we may, like the unfortified psalmist, seek refuge in the shelter of the Most High, El-Elyon, and seek protection in the shadow of the Almighty, El-Shaddai! Ps. 91 may be a continuation of the previous Psalm, in which case the writer is Moses. In closing, I leave you Psalm 91.
Koska tetragrammista on tullut minulle hyvin vastenmielinen kirjainyhdistelmä, vaihdan sen mielessäni sanaksi אדני Adonai tai אדון Adon (jolla nimellä opetuslapset kutsuivat Jeshuaa). Erityisesti jos psalmien tekstissä lukee yksikin אדני, tulee mieleeni, että rabbeilta on jäänyt se sana vaihtamatta tetragrammiksi. Näin on käynyt myös Psalmin 90 kohdalla, sillä sen ensimmäisessä ja viimeisessä jakeessa lukee sana אדני.
Since the Tetragrammaton has become a very repulsive letter combination for me, I change it in my mind to the word אדני Adonai or אדון Adon (by which name the disciples called Yeshua). Especially if the text of the psalms reads even one אדני, it occurs to me that the rabbis have omitted to change that word to the Tetragrammaton. This also happened with Psalm 90, because in its first and last verses the word אדני is read.
