đš Jeshua lupasi olla kanssamme JOKA PĂIVĂ maailman loppuun asti.
đš Sapatinherrana Ihmisen Poika alias Jeshua JAKAA sapatinpäivään jo luomisessa Isän kanssa asettamansa SIUNAUKSET.
đ¤ Kelpaako meille TAIVAALLISET LAHJAT?
đš Yeshua promised to be with us EVERY DAY until the end of the world.
đš As Lord of the Sabbath, the Son of Man aka Yeshua SHARES the BLESSINGS He established with the Father at creation on the Sabbath.
đ¤ Are HEAVENLY GIFTS good enough for us?
Joh. 10: 14, 15:
”MINĂ OLEN se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.”
John 10: 14, 15:
”I AM the good shepherd, and know my sheep, and am known of mine. As the Father knoweth me, even so know I the Father: and I lay down my life for the sheep"
Nykyään eteemme tulee kaikenlaista soopaa milloin tekoälyllä tuotettuna milloin taas yksinkertaisesti muulla tavoin totuutta muunnellen.
Kuluneella viikolla eteeni osui tällainen juttu, jossa kerrottiin sunnuntai-jumalanpalveluksen alkujuurista ja sen myÜhemmistä vaiheista seuraavasti:
Nowadays, we are bombarded with all kinds of nonsense, sometimes produced with artificial intelligence, sometimes simply distorting the truth in other ways.
Last week, I came across an article that described the origins of the Sunday service and its later stages as follows:
LAINAUS:
Sunnuntain-jumalanpalvelus alkoi ensimmäisellä vuosisadalla (1. vuosisadan puolivälissä) ja juonsi juurensa Jeesuksen ylĂśsnousemuksen juhlintaan "viikon ensimmäisenä päivänä.” Vaikka varhaiskristityt, usein juutalaiset, jatkoivat sapatin viettoa, he alkoivat kokoontua sunnuntaisin murtamaan leipää, ja käytäntĂś levisi laajalle 2. vuosisadan alkupuolella. Ensimmäisen vuosisadan alkuperä: KäytäntĂś sai alkunsa apostoleilta, ja siitä on mainintoja Uudessa testamentissa (Apostolien teot 20:7, 1. Kor. 16:2) ja varhaiskristillisissä kirjoituksissa, kuten Didakhe. 2. vuosisadan alku: Antiokialaisen Ignatiuksen (n. 110 jKr.) asiakirjat osoittavat, että kristityt eivät enää vietä sapattia, vaan elävät "Herran päivän" mukaan. Lepopäivän vahvistaminen: Vaikka sunnuntain-jumalanpalvelus oli käytĂśssä aiemmin, Rooman keisari Konstantinus vahvisti sen virallisesti lepopäiväksi vuonna 321 jKr. Joidenkin tulkintojen mukaan muutos vakiintui myĂśhemmin, mutta sunnuntain eli "Herran päivän" kokoontumisen käytäntĂś on yleensä peräisin 1. vuosisadalta.
QUOTE:
Sunday worship began in the first century (mid-1st century) and had its roots in the celebration of Jesus' resurrection on the "first day of the week." Although early Christians, often Jews, continued to observe the Sabbath, they began to meet on Sundays to break bread, and the practice became widespread by the early 2nd century.
First-century origins: The practice originated with the apostles and is mentioned in the New Testament (Acts 20:7, 1 Cor. 16:2) and early Christian writings such as the Didache.
Early 2nd century: The writings of Ignatius of Antioch (c. 110 AD) indicate that Christians no longer observed the Sabbath but lived according to the "Lord's Day.”
Confirmation of the Sabbath: Although Sunday worship had been practiced previously, the Roman Emperor Constantine officially confirmed it as the Sabbath in 321 AD. Some interpretations suggest that the change was later established, but the practice of gathering on Sunday, or the "Lord's Day," generally dates back to the 1st century.
LAINAUKSEN ANALYSOINTIA:
* ilman minkäänlaisia tarkempia tietoja ensimmäiseltä vuosisadalta väitetään, että sunnuntai-jumalanpalvelus sai alkunsa silloin
* sapatilta sunnuntaille tapahtuneen lepopäivämuutoksen perusteluksi heitetään Jeesuksen viikon ensimmäisen päivän aamuhämärissä tapahtunut ylÜsnousemus ottamatta huomioon, että Jeesus pyhitti nimenomaan sapatin lepäämällä koko sapatin 24 tuntia
* muutoksen alkuunpanijoiksi esitetään itse kristityt, tai oikeammin juutalaiset, vaikka vielä tänäkin päivänä juutalaiset viettävät sapattia
* muutosliikkeen laajenemisen nopeudesta ei kerrota minkäänlaisia faktatietoja
* muutoksen alkuunpanijoiksi tarkennetaan sitten vielä apostolit ILMAN minkäänlaisia tarkempia tietoja; ketkä, missä, milloin ja miten, yksi nimi (Didakhe) on kovin laiha tieto
* sulkeisiin on merkitty kaksi tekstiä Uudesta Testamentista, joiden tarkempi tutkiminen ei mitenkään vahvista sunnuntaita apostolien jumalanpalveluspäiväksi, mutta hyvin harva lukija vaivautuu edes tarkistamaan tekstejä. Minä kuitenkin tarkisti molemmat tekstit: * Ap.t. 20: 7:ssä viikon ensimmäisenä päivänä tapahtunut kokoontuminen Troaksessa liittyy apostoli Paavalin matkaan ja sen aikatauluihin (Ap.t. 20: 5 - 7- kannattaa lukea asiayhteys!). Leivän murtaminen eli syĂśminen oli tarpeellista tuonakin kyseisenä viikon ensimmäisenä päivänä. Lisäksi kannattaa muistaa, että tuohon aikaan seurakunta kokoontui yhteen murtamaan leipää JOKA PĂIVĂ (Ap.t. 2: 46) * Toisessa mainitussa tekstissä, 1. Kor. 16: 2:ssa, viikon ensimmäistä päivää eli ”sapatin jälkeistä päivää” (1992) suositellaan päiväksi, jolloin kukin käsittelisi rahaa (eikä sapattina) ja laittaisi syrjään hyväntekeväisyyteen liikenevän määrän
* seuraavaksi viitataan Ignatiuksen asiakirjoihin antamatta tarkempia tietoja niistä (esim. kirjan nimi, sivu jne.)
* kun siis juutalaiset lakkasivat viettämästä sapattia, ja sitten vielä kristitytkin tekivät samoin, ketkä jäivät puhumaan sapatin puolesta, kun sitä vieläkin vietetään
* sitten käsite ”HERRAN PĂIVĂ” heitetään esille samaan tapaan kuin vuoden 1992 raamatunkäännĂśksen selitysosiossa (Raamatun ajanlasku ja juhla-ajat) on tehty
* Konstantinuksen sunnuntain pyhitysmääräys vuodelta 321 tulkitaan ikään kuin sivuseikaksi tai siihen mennessä vakiintuneen käytännĂśn vahvistamiseksi. Mainitsematta jätetään se, että Konstantinus kielsi tyĂśnteon sunnuntaina ja pyhäpäivän viettämisen lauantaina. Joidenkin erimielisten tutkijoiden tulkinta sunnuntain vieton myĂśhemmästä vakiintumisesta tyĂśnnetään romukoppaan toteamalla, että ”HERRAN PĂIVĂN” vietto on peräisin 1. vuosisadalta... on turha nostaa esiin 300-lukua ja Konstantinuksen vaikutusta lepopäivämuutokseen, kun sunnuntai-jumalanpalveluksen juuret ovat jo ensimmäisellä vuosisadalla
QUOTE ANALYSIS:
* without any more detailed information from the first century, it is claimed that Sunday worship originated then
* the resurrection of Jesus at dawn on the first day of the week is used as the justification for the change from Sabbath to Sunday, without taking into account that Jesus specifically sanctified the Sabbath by resting for all 24 hours of the Sabbath
* the initiators of the change are presented as the Christians themselves, or more accurately the Jews, although even today Jews observe the Sabbath
* no factual information is given about the speed of the expansion of the change movement
* the apostles are then specified as the initiators of the change WITHOUT any more detailed information; who, where, when and how, one name (Didache) is very scant information
* two texts from the New Testament are marked in brackets, a closer examination of which in no way confirms Sunday as the apostles' day of worship, but very few readers even bother to check the texts. However, I checked both texts: * In Acts 20:7, the gathering in Troas on the first day of the week is related to the apostle Paul's journey and its timetable (Acts 20:5 - 7 - it is worth reading the context!). Breaking bread, or eating, was necessary on that first day of the week, too. It is also worth remembering that in those days the church gathered together for breaking bread EVERY DAY (Acts 2:46) * In the second text mentioned, 1 Cor. 16:2, the first day of the week, or “the day after the Sabbath” (1992), is recommended as the day on which each one should handle money (not the Sabbath) and set aside for charity the amount that is transacted*
* Next, reference is made to the documents of Ignatius without giving more detailed information about them (e.g. the name of the book, page, etc.)
* when the Jews stopped celebrating the Sabbath, and then the Christians did the same, who remained to speak for the Sabbath, when it is still celebrated
* then the concept of "THE LORD'S DAY" is thrown out in the same way as in the explanatory section of the 1992 Bible translation (Biblical chronology and feast days)
* Constantine's Sunday sanctification decree from the year 321 is interpreted as if it were a side issue or as a confirmation of the practice that had been established by then. It is not mentioned that Constantine forbade work on Sunday and the observance of a holy day on Saturday. The interpretation of some dissenting scholars about the later establishment of Sunday observance is pushed to the scrap heap by stating that the observance of “THE LORD’S DAY” originates from the 1st century... it is pointless to bring up the 4th century and Constantine’s influence on the change of the Sabbath, when the roots of Sunday worship are already in the first century
KANSAN REAKTIOT:
Sen paremmin asioita analysoimatta ja tutkimatta kansa huutaa kurkku suorana aamenta ja riemuitsee siitä, miten PITKĂT PERINTEET sunnuntainvietolla jo onkaan, ja miten OIKEASSA NYKYINEN AMERIKKALAINEN SUNNUNTAILIIKE ON!
PEOPLE'S REACTIONS:
Without analyzing and researching things, the people are shouting their heads off in the morning and rejoicing about how LONG TRADITIONS Sunday observance already has, and how RIGHT THE CURRENT AMERICAN SUNDAY MOVEMENT IS!
VASTAVETONI:
Kun sunnuntailiikkeen kannattajat lÜytävät nyt sunnuntai-jumalanpalveluksen juuret ensimmäiseltä vuosisadalta, minä lÜydän sapatin juuret huikeasti kauempaa.
Raamatun teksteissä käsite "Herran päivä” liittyy sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa yksinomaan päivään, jolloin Jeshua/Jeesus palaa/tulee noutamaan omansa Isän kotiin. Se päivä koittaa ainoastaan yhden kerran maailman ja universumin historiassa, ja se päivä on vielä edessäpäin.
Vanhassa Testamentissa ”Herran päivä” on ××× ×××× JOM JAHVE/JEHOVA (Hes. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11; 3: 4; Aam. 5: 18, 20; Ob. 15; Sef. 1: 7, 14; Sak. 14: 1; Mal. 3: 23). Tuota samaista tulevaisuuden tapahtumaa kutsutaan myĂśs nimellä ”Herran Sebaotin päivä” ××× ××××× ×Ś×××ת JOM LE-JAHVE ZEVAOTH (Jes. 2: 12; Jer. 46: 10) ja ”Herran koston päivä” ××× × ×§× ××××× JOM NAQAM LE-JAHVE (Jes. 34: 8).
MyĂśs Uudessa Testamentissa ”Herran päivä” viittaa edessäpäin olevaan maailman viimeiseen päivään ja Jeesuksen paluuseen kaikkialla muualla paitsi (suomalaisessa) Uuden Testamentin vuoden 1992-käännĂśksen selitysosassa koskien Raamatun ajanlaskua ja juhla-aikoja. Jakeissa Ap.t. 2: 20; 1. Tess. 5: 2 ja 2. Tess. 2: 10 Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch on käyttänyt Vanhan Testamentin ilmaisua ××× ×××× JOM JAHVE/JEHOVA, mutta 2. Kor. 1: 14:ssa hän on käyttänyt sanoja ××× ××× ×× × ×׊×ע JOM ADONEINU JESHUA, Herramme Jeshuan päivä, Fil 1: 6:ssa sanoja ××× ×׊×ע ××׊×× JOM JESHUA HA-MASHIACH, Jeshua Messiaan päivä, Fil. 1: 10:ssä sanoja ××× ××׊×× JOM HA-MASHIACH, Messiaan päivänä ja Ilm. 1: 10:ssä sanoja ××× ××××× JOM HA-ADON, Herran päivänä.
Maailman loppuminen on ollut ihmiskunnan tiedossa alusta alkaen. Siitä tiesi ennustaa aikanaan jo Eenok, joka oli Adamista seitsemäs patriarkka (Juuda 14, 15). Koska koko Ilmestyskirja kertoo maailman loppuun liittyvistä tapahtumista, on täysin loogista, että kun Johannes sanoo Ilm. 1: 10:ssä olleensa "hengessä Herran päivänä”... kreikaksi ÎĎ ĎΚικΡ ΡΟξĎÎą (Kyriake eemera), hän tarkoitti nähneensä hengessä/näyssä Herran päivän tapahtumiin. Mitä ihmeen merkitystä olisi yhdellä viikonpäivällä (sunnuntailla), kun ei edes tapahtuman vuosilukua ole mainittu tuossa jakeessa eikä koko kirjassa! Selvä valheen ja petoksen kulku on nähtävissä!
Ilm. 1: 10:n kohdalla on tapahtunut käännĂśsvirhe jo ensimmäisessä suomenkielisessä Raamatussa, ns. Kuningatar Kristiinan käännĂśksessä, joka tunnetaan myĂśs nimellä Biblia (1642). Siinä kreikan sanat ÎĎ ĎΚικΡ ΡΟξĎÎą (Kyriake eemera) on käännetty kahden sanan sijasta yhdellä sanalla "sunnuntai”. Kreikaksi ”sunnuntai" on ÎĎ ĎΚικΡ (= Herra), ja ”päivä”on ΡΟξĎÎą, joka on siis jätetty kääntämättä.
Näin tekoälyn aikakaudella on mielenkiintoista katsoa, minkä vastauksen AI antaa hakuun "sunnuntai kreikaksi”. Kas näin meitä opetetaan nykyään: "Sunnuntai on kreikaksi ÎĎ ĎΚικΡ, joka lausutaan suomalaisittain Kiriaki. Se on viikon seitsemäs päivä ja juontaa juurensa sanasta ”herra” (Kyrios) viitaten Herran päivään.”... Vai on sunnuntai ”viikon seitsemäs päivä”! No, tekoäly huomioi kalenterimuutoksetkin kertomatta niistä tässä yhteydessä kuitenkaan mitään enempää.
Ellei Uuden Testamentin teksteissä ole suoraa sitaattia Vanhasta Testamentista (joissa luonnollisesti on tetragrammi), Franz Delitzsch käyttää käännĂśksessään heprean ”herraa" merkitsevää sanaa ×××× adon herra, ×××× ×× × adoneinu herramme, ×××× ×××× ×× adon ha-adonim, herrain herra.
Mahtoiko Franz Delitzsch (1813 - 1890) aavistella ja ymmärtää jo omana aikanaan, että ×׊×ע Jeshua ei ole ×××× Jahve/Jehova. Luultavasti hän huomasi Uuden Testamentin käännĂśstä tehdessään, että yhtäkään sellaista tekstiä ei ole olemassa, jossa Jeshua käyttäisi tuota nimeä itsestään tai Isästään!
Vanhan Testamentin kirjoittajat käyttivät Jumalasta useimmiten nimeä ××××, koska he olivat juutalaisia, ja juutalaiset uskoivat ja uskovat vieläkin Jumalaan, jota he kutsuvat nimellä ××××. Mutta Jeshua osoitti selvin sanoin, että juutalaisten isä/jumala ei ole sama kuin Hänen Isänsä/Jumalansa (Joh. 8: 31 - 47). Siis JAHVE/JEHOVA EI OLE JESHUA EIKĂ HĂNEN ISĂNSĂ!
Kuka sitten on tuo ”Herra”, jonka päivästä Vanhassa Testamentissa ennustetaan "Herran vihan ja koston päivänä"? Hän on Herra, joka vihaa ja kostaa! Hän on Isän ja Pojan Vastustaja, Perkele, sillä Perkele puuskuu vihaa ja kostoa, ja siksi hän käy ympäri kuin ”kiljuva jalopeura/ärjyvä leijona”(1. Piet. 5: 8). ”Herran päivä”tulee olemaan Perkeleen viimeinen mahdollisuus kapinoida Jumalan hallintoa vastaan! Siksi se päivä on myĂśs Perkeleen päivä, mutta hienommin ilmaistuna ”Herran päivä”.
Mutta miten ihmeessä Jeshuan paluuta tarkoittava nimitys ”Herran päivä", on liitetty yhteen viikonpäivään, sunnuntaihin? Jeshuan paluun päivä on yksi ainoa päivä Universumin historiassa, mutta sunnuntai toistuu joka viikko. Saatanallinen petos, joka on kestänyt vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, on saanut aikaan sen, että nyt sunnuntaita korotetaan, vaaditaan ja jopa pakotetaan ihmisten ainoaksi lepopäiväksi. Esim. Amerikan kansakuntaa muutetaan nyt "kristilliseksi” (Melania Trumpin sanoja siteeratakseni) mm. sunnuntain viettoa koskevilla määräyksillä, säädĂśksillä ja laeilla (ns. "siniset lait”).
Pakkoa käyttämällä Herra/Jahve/Jehova sai 40 vuoden aikana Israelin kansan pyhittämään sapattia (2. Moos. 16. luku, 4. Moos. 11. luku). Pakko ja alistaminen eivät kuulu Isä-Jumalan keinoihin, sillä Hän arvostaa vapaaehtoista palvelua. Jeshua sanoi: ”JOS te minua RAKASTATTE, te PIDĂTTE minun KĂSKYNI”(Joh. 14: 15). Jumalanpalveluksen vaikuttimen tulee olla RAKKAUS EIKĂ PAKKO! Se on niin yksinkertaista! "Sapatti on annettu ihmistä varten” (Mark 2: 27), sapatti on Isä-Jumalan siunaus ihmisille. Ihmistä ei asetettu sapattia varten, sapatti/lepopäivä ei ole pakkokeinojen käyttämisen edellytys.
Nykyään sapatin viettoa puoltavat ihmiset eivät voi oikeastaan perustella kantaansa edes Kymmenen käskyn lailla, sillä sunnuntain puolustajat vetoavat tuohon samaan lakikokoelmaan soveltaen sitä sunnuntaihin. Itse asiassa heillä on sievoinen etumatka, sillä koko Decalogi on HERRAN eli JAHVEN/JEHOVAN laki. Herra/Jahve/Jehova on matkinut Jumalan tekemisiä luomiskertomuksen kohdalla, ja ilmeisesti myĂśs lain kohdalla, eihänhän hän muuten vaikuttaisi lainkaan Jumalalta. Jumalan (ISĂN) käskyt annettiin Jeshuan kautta, ja nehän on täytynyt olla olemassa jo ikuisuudessa ja kauan ennen Siinaita. Taivasten valtakunnan lait ovat yhtä vanhat kuin itse valtakunta.
Onko sapatin pyhittäjillä enää mitään kantansa ja valintansa perusteeksi. Kyllä on, ja se vasta jotakin onkin, sillä he voivat palata juurten juuriin, aina maailman LUOMISEEN saakka. Ensimmäinen luomiskertomus eli ns. elohistinen luomiskertomus (1. Moos. 1: 1 - 2: 3) riittää todistamaan sen, että sapatti, viikon seitsemäs päivä, on ainoa viikonpäivä, jonka Jumala (ELOHIM) LEPĂSI, SIUNASI ja PYHITTI ihmistä varten. Herralla/Jahvella/Jehovalla ei ole mitään tekemistä sapatin ja sen pyhyyden kanssa.
Vaikka elohistinen ja jahvistinen luomiskertomus on yhdistetty toisiinsa hyvin omituisella tavalla toisen (2.) luvun alussa, se ei tee Herrasta, Herra Jumalasta eli Jahve Elohimista (×××× ×××××) sapatin herraa. Koko jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25) viikonpäivillä ei ole mitään merkitystä, sillä siinä ei mainita yhtäkään päivää viikon seitsemästä päivästä. Sen sijaan Elohimin luomisviikko on esitelty päivä päivältä.
Jeshua sanoi, että ”Ihmisen Poika on sapatin herra”(Matt. 12: 8; Mark. 2: 28; Luuk.6: 5) ×× ×× ×××× ××× ×× ×××× ×׊×ת ki ben ha-adam gam ADON HA-SHABATH. Koska Ihmisen Poika, Jeshua Messias, Jumalan Sana loi Isän kanssa maailman (Kol. 1: 12 - 23), Hän on itseoikeutettu SAPATIN HERRA, eikä se sapatti ole sunnuntai. Isä herätti Poikansa kuolemanunesta, ja Jeshua nousi kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä VAHVISTAEN siten omalla levollaan SAPATIN SIUNAUKSEN JA PYHYYDEN, sillä Hän vietti juuri kokonaisen sapatin päivän Joosef Arimatialaisen haudassa. Kuolemakaan ei voinut muuttaa maailman luomisessa asetettua säädĂśstä sapatin, viikon seitsemännen päivän, pyhyydestä!
Kun nyt sunnuntain pyhittäjät kerskuvat sillä, että sunnuntain juuret ovat ensimmäisellä vuosisadalla, sapatin pyhittäjät voivat iloita siitä, että sapatin juuret ovat luomisessa ja yhtä vanhat kuin itse Tellus... ja oletettavasti yhtä vanhat kuin itse Luoja ja Hänen Taivaansa, sillä tämä meidän maailmamme, mikrokosmos, on luotu Jumalan maailman, makrokosmoksen, mallin mukaan. Palatkaamme oikeille juurille!
MY REPLY:
While the supporters of the Sunday movement now trace the roots of Sunday worship back to the first century, I trace the roots of the Sabbath back tremendously.
In the biblical texts, the concept of "the day of the Lord" in both the Old and New Testaments is exclusively related to the day when Yeshua/Jesus returns/comes to take his own to the Father's house. That day will come only once in the history of the world and the universe, and that day is still ahead.
In the Old Testament, the "Day of the Lord" is ××× ×××× JOM YAHWEH/JEHOVAH (Ezek. 30: 3; Joel 1: 15; 2: 11; 3: 4; Aam. 5: 18, 20; Ob. 15; Zeph. 1: 7, 14; Zech. 14: 1; Mal. 3: 23). That same future event is also called "the day of the Lord of hosts" ××× ××××× ×Ś×××ת JOM LE-YAHVEH ZEVAOTH (Isa. 2: 12; Jer. 46: 10) and "the day of the Lord's vengeance" ××× × ×§× ××××× JOM NAQAM LE-YAHVEH (Isa. 34: 8).
Also in the New Testament, “the day of the Lord” refers to the coming last day of the world and the return of Jesus everywhere except in the (Finnish) 1992 New Testament commentary on the Bible’s chronology and feast days. In Acts 2:20; 1 Thess. 5:2 and 2 Thess. 2:10, Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, has used the Old Testament expression ××× ×××× JOM YAHVEH/JEHOVAH, but in 2 Cor. 1:14 he has used the words ××× ××× ×× × ×׊×ע YOM ADONEINU YESHUA, the day of our Lord Yeshua, in Phil 1:6 the words ××× ×׊×ע ××׊×× JOM YESHUA HA-MASHIACH, the day of Yeshua the Messiah, in Phil. 1:10 the words ××× ××׊×× JOM HA-MASHIACH, the day of the Messiah and in Rev. 1:10 the words ××× ××××× JOM HA-ADON, the day of the Lord.
The end of the world has been known to mankind since the beginning. Enoch, who was the seventh patriarch from Adam, was able to predict it in his time (Jude 14, 15). Since the entire Book of Revelation tells of events related to the end of the world, it is completely logical that when John says in Rev. 1:10 that he was "in the spirit on the Lord's day"... in Greek ÎĎ ĎΚικΡ ΡΟξĎÎą (Kyriake emera), he meant that he saw in the spirit/vision the events of the Lord's day. What significance would there be on one day of the week (Sunday), when not even the year of the event is mentioned in that verse nor in the whole book! A clear course of lies and deception is visible!
There is a translation error in Rev. 1:10 already in the first Finnish Bible, the so-called Queen Kristina translation, also known as the Biblia (1642). In it, the Greek words ÎĎ ĎΚικΡ ΡΟξĎÎą (Kyriake emera) are translated instead of two words with one word "Sunday". In Greek, "Sunday" is ÎĎ ĎΚικΡ (= Lord), and "day" is ΡΟξĎÎą, which has therefore been left untranslated.
So nowadays in the age of artificial intelligence, it's interesting to see what answer AI gives to the search "Sunday in Greek". This is how we are taught these days: "Sunday is ÎĎ ĎΚικΡ in Greek, which is pronounced Kiriaki in Finnish. It is the seventh day of the week and comes from the word "lord" (Kyrios), referring to the Lord's day."... Oh, is Sunday the "seventh day of the week"! Well, artificial intelligence also takes into account calendar changes without telling us anything more about them in this context.
Unless the New Testament texts contain a direct quotation from the Old Testament (which naturally contain the Tetragrammaton), Franz Delitzsch uses in his translation the Hebrew word for "lord" as ×××× adon lord, ×××× ×××××× × adoneinu our lord, ×××× ×××× ×× adon ha-adonim lord of lords.
Could Franz Delitzsch (1813 - 1890) have foreseen and understood already in his own time that ×׊×ע Yeshua is not ×××× Yahweh/Jehovah? He probably noticed when translating the New Testament that there is not a single text in which Yeshua uses that name for himself or his Father!
The Old Testament writers most often used the name ×××× for God because they were Jews, and the Jews believed and still believe in the God they call ××××. But Yeshua showed in clear words that the father/god of the Jews is not the same as His Father/God (John 8: 31 - 47). So YAHWEH/JEHOVAH IS NOT YESHUA NOR HIS FATHER!
Who then is the “Lord” whose day is prophesied in the Old Testament as “the day of the wrath and vengeance of the Lord”? He is the Lord who hates and takes revenge! He is the Adversary of the Father and the Son, the Devil, because the Devil breathes out wrath and vengeance, and that is why he goes around like a “roaring lion/roaring lion” (1 Pet. 5:8). The “day of the Lord” will be the Devil’s last chance to rebel against God’s rule! Therefore, that day is also the Devil's day, but more finely expressed, "the Lord's day."
But how on earth is the name "Lord's Day", which refers to the return of Yeshua, connected to one day of the week, Sunday? The day of Yeshua's return is a single day in the history of the Universe, but Sunday repeats itself every week. The satanic deception, which has lasted for years, decades, centuries and even millennia, has resulted in Sunday being now exalted, demanded and even forced as the only day of rest for people. For example, the American nation is now being "Christianized" (to quote Melania Trump) by regulations, statutes and laws regarding the observance of Sunday ("blue laws”).
By using force, the Lord/Yahweh/Jehovah made the people of Israel keep the Sabbath holy for 40 years (Exodus 16, Numbers 11). Force and subjugation are not among the means of God the Father, for He values voluntary service. Yeshua said: “IF YOU LOVE ME, YOU WILL KEEP MY COMMANDMENTS” (John 14:15). The motive for worship should be LOVE, NOT FORCEDNESS! It is so simply! "The Sabbath was made for man" (Mark 2:27), the Sabbath is God the Father's blessing to man. Man was not made for the Sabbath, the Sabbath/rest day is not a prerequisite for using coercive means.
Today, people who advocate Sabbath keeping cannot really justify their position even with the law of the Ten Commandments, because the defenders of Sunday appeal to that same set of laws and apply it to Sunday. In fact, they have a good lead, because the entire Decalogue is the law of the LORD, or YAHWEH/JEHOVAH. The LORD/Yahweh/Jehovah has imitated God's actions in the creation account, and apparently also in the law, otherwise he wouldn't seem like God at all. The commands of God (the Father) were given through Yeshua, and they must have existed since eternity and long before Sinai. The laws of the kingdom of heaven are as old as the kingdom itself.
Do Sabbath keepers have anything left to base their position and choice on? Yes, they do, and that is something, because they can go back to the roots of roots, all the way to the CREATION of the world. The first creation account, or so-called Elohist creation account (Genesis 1:1 - 2:3), is enough to prove that the Sabbath, the seventh day of the week, is the only day of the week that God (ELOHIM) RESTED, BLESSED, and SANCTIFIED for man. Lord/Yahweh/Jehovah has nothing to do with the Sabbath and its holiness.
Although the Elohist and Yahwist creation narratives are connected in a very strange way at the beginning of the second (2nd) chapter, this does not make the Lord, the Lord God, or Yahweh Elohim (×××× ×××××) the Lord of the Sabbath. In the entire Yahwist creation narrative (Gen. 2: 4 - 25), the days of the week have no significance, for not a single day of the seven days of the week is mentioned. Instead, Elohim's creation week is presented day by day.
Yeshua said that “the Son of Man is Lord of the Sabbath” (Matt. 12:8; Mark 2:28; Luke 6:5) ×× ×× ×××× ××× ×× ×××× ×׊×ת ki ben ha-adam gam ADON HA-SHABATH. Since the Son of Man, Yeshua the Messiah, the Word of God created the world with the Father (Col. 1:12-23), He is the self-righteous LORD OF THE SABBATH, and that Sabbath is not Sunday. The Father raised His Son from the sleep of death, and Yeshua rose from the dead on the first day of the week, thereby CONFIRMING the BLESSING AND HOLYNESS OF THE SABBATH by His own rest, for He just spent an entire Sabbath day in the tomb of Joseph of Arimathea. Not even death could change the decree established at the creation of the world regarding the holiness of the Sabbath, the seventh day of the week!
Now, while Sunday-keepers boast that Sunday has its roots in the first century, Sabbath-keepers can rejoice that the Sabbath has its roots in creation and is as old as the Earth itself ... and presumably as old as the Creator himself and His Heaven, for this world of ours, the microcosm, was created according to the model of God's world, the macrocosm. Let's go back to the real roots!
Elämme ajassa, jolloin kaikki tutuksi tullut ja turvallinen on järkkymässä ja muuttumassa. Maailma, johon kerran synnyimme, ja asiat, joihin opimme luottamaan, ovat ikuisesti taakse jäänyttä menneisyyttä johon voimme palata vain muistoissamme. Maailmanjärjestys on nyt vahvan muutoksen kourissa.
We live in a time when everything familiar and secure is being shaken and transformed. The world we were once born into, and the things we learned to trust, are forever a thing of the past, to which we can only return in our memories. The world order is now in the throes of profound change.
Puhuessaan opetuslapsilleen maailmanlopun merkeistä Jeshua nosti yhtenä asiana esiin ”ahdistuksen ja epätoivon”. Emme kenties osaa tulkita merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä, mutta sen me kyllä tiedämme, milloin meitä ahdistaa ja milloin olemme epätoivoisia.
When speaking to his disciples about the signs of the end of the world, Yeshua singled out “distress and despair.” We may not be able to interpret the signs in the sun, moon, and stars, but we do know when we are distressed and when we are desperate.
Jeshuan sanat Luukkaan evankeliumissa :”Ja on oleva merkit auringossa, kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät” (Luuk. 21: 25, 26).
Yeshua’s words in the Gospel of Luke: ”And there shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars; and upon the earth distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring. Menäs hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth: for the powers of heaven shall be shaken” (Luke 21: 25, 26).
Sana ”maanpiiri" on käännetty kreikan sanasta ÎżÎšÎşÎżĎ ÎźÎľÎ˝Îˇ oikoumenee, joka tarkoittaa ”koko maailmaa”. Samasta sanasta on johdettu myĂśs sana ”ekumenia”. Ja tämä samainen sana ÎżÎšÎşÎżĎ ÎźÎľÎ˝Îˇ ekumenee paljastaa myĂśs koko maailmaa vaivaavan ahdistuksen syyn, sillä se esiintyy myĂśs Ilm. 16: 14ssa, jonka yhteydessä kerrotaan kolmesta saastaisesta hengestä, kolmesta riivaajain hengestä, jotka ”lähtevät kokoamaan maanpiirin (ÎżÎšÎşÎżĎ ÎźÎľÎ˝Îˇ koko maailman) kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” (suom. käännĂśs 1992).
The word “world/earth” is translated from the Greek word ÎżÎšÎşÎżĎ ÎźÎľÎ˝Îˇ oikoumene, which means “the whole world.” The word “ecumenism” is also derived from the same word. And this same word ÎżÎšÎşÎżĎ ÎźÎľÎ˝Îˇ ekumene also reveals the cause of the tribulation afflicting the whole world, for it also appears in Revelation 16:14, in connection with which it is told of three unclean spirits, three spirits of demons, who 'go forth to gather all the kings of the whole earth (ÎżÎšÎşÎżĎ ÎźÎľÎ˝Îˇ koko maalin) to the battle of the great day of God the Almighty' (according to the Finnish translation 1992).
Tällä hetkellä maailman valtiaat ovat pyrkimässä rauhaan, ainakin osa heistä, mutta itse asiassa maailmaa valmistellaan Saatanan johdolla viimeiseen taisteluun. Huomaammeko, miten Paholaisella on nyt kiire? Hän nimittäin tietää, että hänen aikansa... tämän maailmanaika... on loppumassa!
At this moment the rulers of the world are striving for peace, at least some of them, but in fact the world is being prepared under Satan's leadership for the final battle. Do we notice how busy the Devil is now? He knows that his time... the time of this world... is running out!
Mutta tässä tilanteessa, jossa emme voi turvautua mihinkään emmekä kehenkään, on olemassa kuitenkin yksi varma turva. Mutta se on lÜydettävä henkilÜkohtaisesti!
But in this situation where we can't rely on anything or anyone, there is one sure safety. But it has to be found personally!
Jeshuan sanat Matteuksen evankeliumin lopussa, evankeliumin viimeisessä lauseessa, kannattaa opetella ulkoa ja toistaa niitä omassa mielessä uudelleen ja uudelleen. Ja katso, Jeshuan sanat (SANAN sanat) alkavat muuttua henkilÜkohtaiseksi varmuudeksi ja todelliseksi turvaksi.
The words of Yeshua at the end of the Gospel of Matthew, in the last sentence of the Gospel, are worth memorising and repeating in your mind over and over again. And behold, the words of Yeshua (the words of the WORD) begin to turn into personal certainty and real security.
Ne sanat ovat tässä: MINà OLEN... teidän kanssanne /sinun kanssasi... joka päivä... maailman loppuun asti/ maailmanloppuun asti.
Those words are here: I AM... with you... every day... until the end of the world/until the end of the time.
Tekstin viimeiset sanat kreikassa ovat: ĎĎ Î˝ĎÎľÎťÎľÎšÎąĎ ĎÎżĎ ÎąÎšĎνοĎ. Sanojen merkitykset ovat seuraavat: ĎĎ Î˝ĎÎľÎťÎľÎšÎąĎ synteleias = täyttyminen/loppu/päätĂśs ja ιΚĎÎ˝ÎżĎ aioonos = 1. aika/aikakausi/ajanjakso 2. maailmankausi/maailma.
The last words of the text in Greek are: ĎĎ Î˝ĎÎľÎťÎľÎšÎąĎ ĎÎżĎ ÎąÎšĎνοĎ. The meanings of the words are as follows: ĎĎ Î˝ĎÎľÎťÎľÎšÎąĎ synteleias = fulfillment/end/conclusion and ιΚĎÎ˝ÎżĎ aionos = 1. time/era/period 2. world era/world age.
Tunnistammeko Jeshuan viimeisessä vakuutuksessa saman hengen/voiman, jonka Mooses sai kokea Midianin erämaassa? Katsoessaan ilmiliekeissä palavaa pensasta ja seistessään paljasjaloin yllättävän näyn edessä Mooses yritti vielä vastustella Jumalalta saamaansa tehtävää: ”mikä minä olen menemään Faraon tykĂś ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” (2. Moos. 3: 11). Mutta Mooses sai henkilĂśkohtaisen vakuutuksen sanoissa: ”MINĂ OLEN... sinun kanssasi” (2. Moos. 3: 12).
Do we recognise in Yeshua’s final assurance the same spirit/power that Moses experienced in the wilderness of Midian? As he looked at the burning bush and stood barefoot before the startling sight, Moses still tried to resist the mission he had received from God: 'Who am I that I should go to Pharaoh and bring the Israelites out of Egypt?' (Exodus 3:11). But Moses received a personal assurance in the words: “I AM... with you” (Exodus 3:12).
Vaatiessaan tehtävän antajalta myĂśs Israelin kansalle varmaa vakuutusta, Mooses kuuli sanat: MINĂ OLEN JOKA MINĂ OLEN hepreaksi ×××× ×׊ר ×××× EHJEE ASHER EHJEE. Ja allekirjoituksen/vahvistuksen antoi itse MINĂ OLEN eli EHJEE (2. Moos. 3: 14).
When demanding a sure assurance from the one who gave the task, also for the people of Israel, Moses heard the words: I AM WHO I AM in Hebrew ×××× ×׊ר ×××× EHJEE ASHER EHJEE. And the signature/confirmation was given by the I AM or EHJEE himself (Exodus 3:14).
Lause ehjee asher ehjee sisältää (asher-sanan merkitysten mukaan) vakuutuksen siitä, että tehtävän antaja tulee olemaan Mooseksen ja kansan kanssa ohjaten, johtaen, opastaen, ojentaen heitä ja tehden kansan onnelliseksi.
The phrase ehjee asher ehjee contains (according to the meanings of the word asher) an assurance that the one who gave the task will be with Moses and the people, guiding, leading, instructing, correcting them, and making the people happy.
Lauseen ×××× ×׊ר ×××× ehjee-verbi on hepreassa imperfektissä, joka käännetään sekä preesensissä että futuurissa. Niinpä tuo lause voidaan pukea myĂśs tulevaa Messiasta ennustavaan muotoon 'olen (Hän), joka tulen olemaan’. Ennen ristin-kuolemaa sanat saattoivat merkitä profeetallisesti myĂśs: ’tulen olemaan (Hän), joka olen.’ Saatanalliset voimat eivät pysty milloinkaan tuhoamaan jumalallista ja ikuista olemista!
The verb ehjee in the phrase ×××× ×׊ר ×××× is in the imperfect tense in Hebrew, which is translated in both the present and future tenses. Thus, the phrase can also be put into the form of ‘I am (He) who I will be’, which predicts the coming Messiah. Before the death on the cross, the words could prophetically also mean: ‘I will be (He) who I am.’ Satanic forces can never destroy divine and eternal being!
Koska Jumalan Pojan oleminen ei lopu maailman loppuun, voimme odottaa jopa Hänen tulemistaan/paluutaan ja Hänen ikuisen olemisensa näkemistä noiden Moosekselle annettujen sanojen perusteella: 'minä olen (Hän), joka tulen'. Ehjee-verbi on hajah-verbin muoto, ja ensimmäisessä luomiskertomuksessa hajah-verbit on käännetty sanalla ’tulla', vaikka se olisi voitu yhtä hyvin kääntää sanalla ’olla’. KJV: ”Let there be light: and there was light." Olkoon valkeus, ja valkeus oli’... valkeus on ollut olemassa sen jälkeen, kun se luomisessa asetettiin olemaan.
Since the being of the Son of God will not end at the end of the world, we can even expect His coming/return and the sight of His eternal being based on those words given to Moses: 'I am (He) who will come'. The verb ehjee is a form of the verb hajah, and in the first creation account the hajah-verbs are translated in Finnish as 'to come/become', although it could just as easily have been translated as 'to be’. KJV gives us a good example: 'let there be light, and there was light'... light has existed since it was put into being in creation.
Eikä Jeshua-Messiaan oleminen rajoitu myĂśskään vain aikaan Midianista eteenpäin. Ehjee-verbin kohdalla on tehty suoranainen kieliopillinen poikkeama Sanal. 8: 30:ssa, sillä siinä ×××× ehjee on käännetty menneessä aikamuodossa näin: ”silloin MINĂ hänen sivullansa hoidokkina OLIN”. Jumalan Poika oli siis jo maailman luomisessa (Sanal. 8: 22 - 31). Isä on ikuinen, ja Poika on ikuinen!
And the existence of Yeshua the Messiah is not limited to the time from Midian onwards. A direct grammatical deviation has been made regarding the verb ehjee in Prov. 8: 30, for there ×××× ehjee is translated in the past tense as follows: 'then I WAS at his side as a nurse'(in Finnish). The Son of God was therefore already at the creation of the world (Prov. 8: 22 - 31). The Father is eternal, and the Son is eternal!
Tämän asian Jeshua vahvisti myĂśs epäuskoisille juutalaisille sanoessaan: ”ennen kuin Aabraham syntyi, MINĂ OLIN” (Joh. 8: 58).
This issue Yeshua also confirmed to the unbelieving Jews when He said: 'Before Abraham was, I AM' (John 8:58).
Koska HĂN OLI jo ennen Aabrahamia, HĂN pystyi rohkaisemaan Iisakia (1. Moos. 26: 3), Jaakobia (1. Moos. 31: 3), Moosesta (2. Moos. 3: 12; 4: 12, 15; 5. Moos. 31: 23), Joosuaa (Joos. 1: 5; 3: 7), Gideonia (Tuom. 6: 16) ja Daavidia (2. Sam. 7: 9) noilla rohkaisevilla sanoillaan ’MINĂ OLEN... sinun kanssasi’.
Because HE WAS/EXISTED before Abraham, HE was able to encourage Isaac (Gen. 26:3), Jacob (Gen. 31:3), Moses (Ex. 3:12; 4:12, 15; Deut. 31:23), Joshua (Josh. 1:5; 3:7), Gideon (Judg. 6:16) and David (2 Sam. 7:9) with those encouraging words ‘I AM... with you’.
Taivaallinen ISĂMME on ensimmäinen ja ikuinen MINĂ OLEN, sillä Kuolemalla ei ole Häneen mitään valtaa... ISĂ ON IKUINEN! Mutta Kuolema on aseeton myĂśs Pojan edessä, sillä POIKA ON yhtä ikuinen kuin Isä, vaikka Kuolema vei Hänet Joosef Arimatialaisen hautaan pieneksi hetkeksi Hänen kuollessaan minun ja sinun... meidän jokaisen... puolesta.
OUR Heavenly FATHER is the first and eternal I AM, for Death has no power over Him... THE FATHER IS ETERNAL! But Death is also unarmed before the Son, for the SON IS as eternal as the Father, even though Death took Him to the tomb of Joseph of Arimathea for a short moment when He died for me and you... for each of us.
Ristillä Jeshua antoi elämänsä/henkensä Isän käsiin (Luuk. 23: 46), ja Isä herätti Hänet kuolleista (Room. 4: 24; 6: 4, 9; 7: 4; 8: 11; 10: 9; 1. Kor. 6: 14; 15: 15, 16, 17; Gal. 1: 1; 2. Tim. 2: 8; 1. Piet. 1: 21). Tämä jumalallinen pelastussuunnitelma oli laadittu jo ennen maailman perustamista... ennen maailmanajan (ιΚĎÎ˝ÎżĎ aioonos) alkamista.
On the cross, Yeshua gave His life/spirit into the hands of the Father (Luke 23:46), and the Father raised Him from the dead (Rom. 4:24; 6:4, 9; 7:4; 8:11; 10:9; 1 Cor. 6:14; 15:15, 16, 17; Gal. 1:1; 2 Tim. 2:8; 1 Pet. 1:21). This divine plan of salvation was established before the foundation of the world... before the world age (ιΚĎÎ˝ÎżĎ aioonos) began.
Sama MINĂ OLEN, joka oli/seisoi ennen maailman luomista, on/seisoo paikallaan myĂśs maailman loppuessa, maailmanajan päättyessä. Siksi Jumalan lapsilla ei ole pienintäkään aihetta ahdistukseen eikä epätoivoon. Tuntekaamme HĂNET henkilĂśkohtaisesti, niin MINĂ OLEN on IKUINEN TURVAMME!
The same I AM that was/stood before the creation of the world will be/stand still at the end of the world, at the end of the age. Therefore, God's children have no cause for anxiety or despair. Let us know HIM personally, and the I AM is our ETERNAL SECURITY!
Kirjoittaessani jokin aika sitten otsikolla ”Käärme” mieltäni jäi askarruttamaan kysymys, miten ihmeessä heprean sana ׊רף saraf/seraf on suomennettu 4. Moos. 21: 8:ssa sanalla ’käärme’. Asiaa oli pakko selvitellä lisää, ja pakottava tarve heräsi, kun keskustelin tästä aiheesta tyttäreni ja hänen miehensä kanssa.
While writing a while ago under the title “Serpent,” I was struck by the question of how on earth the Hebrew word ׊רף saraf/seraph is translated as ‘serpent’ (’käärme’ in Finnish) in Numbers 21:8. I had to investigate the matter further, and the pressing need arose when I discussed this topic with my daughter and her husband.
Kirjoittaessani Käärme-kirjoitustani olin siinä käsityksessä, että sana ׊רף saraf esiintyy hepreankielisessä Tanakissa ainoastaan kahdessa jakeessa, ja että se on yhdessä jakeessa käännetty sanalla ’käärme’ (4. Moos. 21: 8) ja toisessa sanalla ’serafit’ (Jes. 6: 2). MyĂśhempi selvittely paljasti, että tuo sana esiintyy noissa molemmissa luvuissa kaksi kertaa ja että se esiintyy niissä molemmissa sekä yksikĂśssä (׊רף saraf/seraf) että monikossa (׊רפ×× serafim).
When I wrote my article about Serpent, I was under the impression that the word ׊רף saraph occurs in only two verses in the Hebrew Tanakh, and that it is translated in one verse as ‘serpent’ (Numbers 21:8) and in another as ‘seraph’ (Isaiah 6:2). Further investigation revealed that that word occurs twice in both chapters, and that it appears in both of them in the singular (׊רף saraf/seraf) and the plural (׊רפ×× serafim).
4. Moos. 21. luku:
JAHVE (××××) lähetti israelilaisten sekaan MYRKKYKĂĂRMEITĂ (׊רפ×× serafim - 4. Moos. 21: 6), ja JAHVE kehotti Moosesta tekemään KĂĂRMEEN (׊רף saraf/seraf - 4. Moos. 21: 8) ja panemaan sen tangon päähän.
Numbers 21:
YAHWEH (××××) sent POISONOUS SNAKES/ FIERY SERPENTS (׊רפ×× serafim - Num. 21: 6) among the Israelites, and YAHWEH instructed Moses to make a SERPENT/SNAKE (׊רף saraf/seraf - Num. 21: 8) and put it on a pole.
Jes. 6. luku:
Jesaja näki JAHVEN istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella (Jes. 6: 1) ja SERAFIEN (׊רפ×× serafim . Jes. 6: 2) seisovan hänen ympärillään. Jesajan kauhistuessa omaa saastaisuuttaan (Jes. 6: 5), yksi SERAFI (׊רף saraf/seraf - Jes. 6: 6) lensi puhdistamaan Jesajan huulia (Jes. 6: 7).
MerkitseekÜ sana ׊רף saraf/seraf alunalkainkin Jahven enkeleitä, jotka ovat taivaasta karkoitettuja kapinallisia, Elohimia eli Korkeinta Jumalaa, vastaan kapinoivia henkiolentoja? Septuagintassa (LXX) puhutaan Jahven vaatteiden liepeiden sijaan enkeleistä Jes. 6: 1:ssa!
Kabbalassa, okkultismissa ja juutalaisessa kirjallisuudessa luetellaan enkeleitä, joiden nimet sekoittuu automaattisesti Raamatussa mainittuihin nimiin Miikael ja Gabriel. Kannattaa muistaa, että demonit olivat alkuun kirkkauden enkeleitä ja ne saivat nimensä Korkeimman Jumalan kasvojen edessä. Tuskinpa nimet muuttuivat lankeemuksen jälkeenkään, koska taivaallinen nimi on tehokas harhautus Saatanan leirissä.
Isaiah 6:
Isaiah saw YHWH sitting on a throne high and lifted up (Isaiah 6:1) and the SERAPHS (׊רפ×× serafim - Isa. 6:2) standing around him. When Isaiah was horrified by his own filthiness (Isaiah 6:5), one SERAPH (׊רף saraf/seraph - Isaiah 6:6) flew to cleanse Isaiah’s lips (Isaiah 6:7).
Does the word ׊רף saraf/seraf originally refer to the angels of Yahweh, who are rebels cast out of heaven, the spirit beings who rebel against Elohim or the Most High God? The Septuagint (LXX) speaks of angels instead of Yahweh's clothes like the Finnish translation in Isa. 6: 1 (KJV has the word ”train") !
In Kabbalah, occultism and Jewish literature, angels are listed whose names are automatically confused with Michael and Gabriel, the names mentioned in the Bible. It is worth remembering that demons were originally angels of glory and received their names before the face of the Most High God. It is unlikely that the names changed after the fall, because the heavenly name is an effective deception in Satan's camp.
Muut ׊רף-tekstit:
Heprean sana ׊רף saraf/seraf esiintyy myĂśs kahdessa muussa Jesajan kirjan tekstissä (Jes. 14: 29 ja 30: 6), joissa se on suomennettu sanalla ’lentävä käärme’ (1933), ’siivekäs lisko’ (1992), ’lentävä tulinen käärme/myrkkykäärme’ (2012).
Sanat × ×׊ nachash (= käärme) ja ׊רף saraf/seraf (= serafi) ovat 5. Moos. 8: 15:ssa mielenkiintoisesti peräkkäin => käärme-serafi!
Other ׊רף-texts:
The Hebrew word ׊רף saraf/seraf also appears in two other texts in the Book of Isaiah (Isa. 14:29 and 30:6), where it is translated into Finnish as ‘flying serpent’ (1933), ‘winged lizard’ (1992), ‘flying fiery serpent/poisonous serpent’ (2012).
The words × ×׊ nachash (= serpent/snake) and ׊רף saraf/seraf (= seraph) are interestingly consecutive in Deuteronomy 8:15 =>serpent-seraph!
Serafit ja kerubit:
Jesajan kuvauksen mukaan serafeilla on kuusi siipeä, joilla ne peittävät sekä kasvonsa että jalkansa ja lentävät (Jes. 6: 2). Serafit luetaan enkelihin tässä Jesajan tekstissä. Kaikissa muissa Vanhan Testamentin teksteissä sana ×Š×¨×Š×¤× -׊רף seraf-serafim liittyy käärmeeseen.
MyĂśs kerubit (hepreaksi ×ר××) ovat enkeleitä, ja niillä on neljä siipeä. Hes. 28. luvussa kerrotaan sädehtivästä vartijaenkelistä, kerubista, joka kadotti moitteettomuuden/nuhteettomuuden/pyhyyden. Sana ”kerubi” johdetaan assyrian sanasta KIRUBU, joka merkitsee ”olla lähellä”. Kerubit ovat siis Jumalan (Elohim) lähimpiä palvelijoita.
Seraphs and cherubs:
According to Isaiah's description, the Seraphs have six wings, with which they cover both their faces and their feet and fly (Isa. 6:2). Seraphs are included among the angels in this text of Isaiah. In all other texts of the Old Testament, the word ×Š×¨×Š×¤× -׊ר×פ seraph-seraphim is associated with the serpent.
Cherubim (×ר×× in Hebrew) are also angels, and they have four wings. Ezekiel 28 tells of a shining guardian angel, a cherub, who lost integrity/innocence/holiness. The word “cherub” is derived from the Assyrian word KIRUBU, which means “to be near.” Cherubim are therefore God’s (Elohim) closest servants.
Lisämerkitykset sanalle ׊רף saraf/seraf:
Lisäksi lÜysin tiedon, että sana ׊רף saraf/seraf merkitsee myÜs puun tuottamaa pihkaa (joidenkin lähteiden mukaan myÜs mahlaa)
Additional meanings for the word ׊רף saraf/seraf:
I also found information that the word ׊רף saraph/seraph also means the resin produced by a tree (according to some sources also sap).
Saraf-verbi:
Verbinä ׊רף saraf merkitsee ’polttamista/ tulella tuhoamista’, se esiintyy noin 117 kertaa Vanhassa Testamentissa, ja se kattaa kaikki Vanhan Testamentin tärkeimmät osat. Sitä käytetään kuvaamaan tarkoituksellista rituaalia, oikeuden tuomiota, sodankäyntiä ja Jahven suoraa sanaa.
Muutama verbi-esimerkki:
* polttaa tuhkaksi - 3. Moos. 4: 19, 21 (syntiuhri)
* polttaa tulessa - 2. Moos. 29: 14; Joos. 6: 24 (mullikka, Jeriko)
* polttaa tiiliä - 1. Moos. 11: 3 (Baabelin tornin tiilet)
* polttaa kalkiksi - Aam. 2: 1 (Edomin kuninkaan luut)
* sytyttää/polttaa - 3. Moos. 10: 6 (Naadab ja Abihu)
* tulla poltetuksi - 1. Moos. 38: 24 (Juuda Taamarista)
* palaa - Sanal. 6: 27 (tuli helmassa)
Saraf Verb:
As a verb, ׊רף saraf means ‘to burn/destroy by fire’, it occurs about 117 times in the Old Testament, and it covers all the major parts of the Old Testament. It is used to describe intentional ritual, judicial judgment, warfare, and the direct word of Yahweh.
Some examples of verbs:
* burn to ashes - Lev. 4:19, 21 (sin offering)
* burn in fire - Ex. 29:14; Josh. 6:24 (bull, Jericho)
* burn bricks - Gen. 11:3 (bricks of the Tower of Babel)
* burn to lime - Amos. 2:1 (bones of the king of Edom)
* to kindle/burn - Lev. 10:6 (Nadab and Abihu)
* to be burned - Gen. 38:24 (Judah by Tamar)
* to burn - Prov. 6:27 (fire in the bosom)
Mietittävää:
Serafi on kirkas olento... henkiolento, jota ympärÜi tulen hohde/kirkkaus.
Mooses teki Nehustanin (× ×׊ × ×׊ת nachash nechoshet) kiiltävästä metallista; vaskesta/pronssista. ”Vaski” on hepreaksi × ×׊ת / × ××׊ת nechoshet... sanan alkuosa on sama kuin sana × ×׊ nachash (käärme).
Think about:
A Seraph is a bright being... a spirit being surrounded by the brightness of fire.
Moses made the Nehushtan (× ×׊ × ×׊ת nachash nechoshet) from a shiny metal; copper/bronze. ”Copper" in Hebrew is × ×׊ת / × ××׊ת nechoshet... the beginning of the word is the same as the word × ×׊ nachash (snake/serpent).
Septuagintan käännÜs:
Septuagintassa (LXX) eli vanhimmassa kreikankielisessä Vanhan Testamentin käännĂśksessä, heprean sanaa ׊רף saraf/seraf vastaa kreikan sana ÎżĎΚν ofin, jonka merkityksiä ovat: 1. käärme 2. paha/kiero ihminen/olento 3. Paholainen. Erään lähteen mukaan kreikan tekstissä lukee ÎżĎΚν ĎĎ ĎΚνον ofin pyrinon. Î Ď Ď-ĎĎ ĎÎżĎ pyr-pyros merkitsee 1. tuli, tulinen 2. taivaallinen tuli 3. tuomion tuli 4. rankaiseva tuli.
Septuagint translation:
In the Septuagint (LXX) or the oldest Greek translation of the Old Testament, the Hebrew word ׊רף saraf/seraf is equivalent to the Greek word ÎżĎΚν ofin, which means: 1. snake/serpent 2. evil/wicked person/creature 3. Devil. According to one source, the Greek text reads ÎżĎΚν ĎĎ ĎΚνον ofin pyrinon. Î Ď Ď-ĎĎ ĎÎżĎ pyr-pyros means 1. fire, fiery 2. heavenly fire 3. fire of judgment 4. punishing fire.
Heprean nachas-sanan (× ×׊) merkityksiä:
× ×׊ nachash = käärme, viekas ihminen (esiintyy 31x Vanhassa Testamentissa)
× ×׊ nachash = noituus, loitsu; ennusmerkki
××׊-× ×׊ lachash-nachash = hokkuspokkus
× ×׊ nechash = taikuri, ennustaja
× ×׊ nachash verbinä = ennustaa, arvata
× ×׊ ׊רף nachash saraf = käärme-serafi, suomennettu ”myrkkykäärme” 5. Moos. 8: 15: ssa
The meanings of the Hebrew word × ×׊ nachas:
× ×׊ nachash = snake/serpent, cunning person (appears 31x in the old Testament)
× ×׊ nachash = witchcraft, spell; omen
××׊-× ×׊ lachash-nachash = sorcery word
× ×׊ nechash = magician, fortune teller
× ×׊ nachash as a verb = to predict, guess
× ×׊ ׊רף nachash saraf = serpent seraf, in English ”fiery serpent” in Deuteronomy 8: 15
Yhteenveto:
Heprean ja kreikan sanojen kautta silmiemme eteen hahmottuu kuva Paholais-Käärmeestä, jonka alkuperä on Serafi-Enkeli. Ei ole mikään ihme, että Eedenin paratiisissa ollut Käärme osasi puhua! Eevan vietellyt Käärme oli sama olento, joka oli käyskennellyt Taivaassa serafina enkelien joukossa ja houkutellut ovelilla sanoilla kolmanneksen taivaan enkeleistä kapinaan Korkeinta Jumalaa vastaan.
Puun tuottama pihka ilmaistuna heprean sanalla ׊רף saraf viittaa vahvasti siihen Hyvän ja pahan tiedonpuun hedelmään, jonka Serafi-Käärme tarjoili ensimmäisille ihmisille.
Tulikäärmeenä tuo Jumalan Vastustaja "saa tulenkin lankeamaan taivaasta” samoin kuin myĂśs sen valtaa käyttävä maasta nouseva peto tekee (Ilm. 13: 11-17). Tulen ja polttamisen kanssa touhuavan Käärmeen vallassa on sytyttää maailman viimeinen suurpalo (Hes. 28: 18), jota kutsutaan helvetiksi.
Kaikkivaltias Jumala on rakkaus (1. Joh. 4: 8), eikä Hän sorru tappamaan luotujaan. Kaiken likaisen tyÜn tekevät Saatanan joukot Jahven alaisuudessa.
Henkiolennoilla on kyky muuttaa olomuotoaan, okkultistit tietävät sen varsin hyvin. Israelilaisten leiriin ilmestyneet myrkkykäärmeet olivat langenneita enkeleitä, demoneja, entisiä serafeja. Niiden purema aiheutti kuoleman. Paaluun nostettu Nehustan edusti Saatanaa, joka kykenee parantamaan aiheuttamansa sairaudet, mutta vain ne sairaudet, jotka hän on itse aiheuttanut. Nehustan (× ×׊ × ×׊ת nachash nechoshet, vaskikäärme... kahden heprean sanan samankaltaisuus tuo mieleen nimen "käärmeiden käärme") ei ole symboli Jeshuasta, joka todella kantoi meidän sairautemme (Jes. 53: 4), vaan se on kuva Saatanasta. Nehustanin palvonta oli/on epäjumalanpalvelusta.
Summary:
Through the Hebrew and Greek words, an image of the Devil-Serpent, whose origin is the Seraph-Angel, emerges before our eyes. It is no wonder that in the paradise of Eden the Serpent could speak! The Serpent who seduced Eve was the same being who had walked as a seraph in Heaven among the angels and with cunning words had lured a third of the angels of heaven into rebellion against the Most High God.
Resin produced by a tree expressed by the Hebrew word ׊רף saraf strongly refers to the fruit/product of the Tree of the knowledge of good and evil, which the Seraph-Serpent offered to the first people.
As a fiery serpent the Adversary of God “makes fire come down from heaven” as does also the beast that comes up from the earth and that exercises its power (Rev. 13:11-17). The Serpent, who is busy with fire and burning has the power to ignite the final great conflagration of the world (Ezek. 28:18), which is called hell.
Almighty God is love (1 John 4:8), and He does not hesitate to kill His creatures. All the dirty work is done by Satan's forces under Yahweh.
Spirit beings have the ability to change their form, occultists know this very well. The poisonous snakes /fiery serpents that appeared in the camp of the Israelites were fallen angels, demons, former seraphs. Their bite caused death. Nehustan, raised on a pole, represented Satan, who is able to heal the diseases he has caused, but only those diseases that he himself has caused. Nehustan (× ×׊ × ×׊ת nachash nechoshet, copper snake... the similarity of the two Hebrew words brings to mind the name "snake of snakes/serpent of serpents") is not a symbol of Yeshua, who truly bore our diseases (Isa. 53: 4), but it is an image of Satan. The worship of Nehustan was/is idolatry.
Pahuuden Ruhtinas, Saatana, johtaa maailmaa kohti täydellistä kaaosta yllyttämällä ja johtamalla pahan toista pahaa vastaan. Näin hän pakottaa ihmiset valitsemaan puolensa kahdesta pahasta, ja johtaa maailman asteittain kohti täydellistä sekamelskaa ja kaaosta, koska lopulta ihmisten on mahdotonta erottaa oikeaa väärästä ja totuutta valheesta. Hänen johtamismetodinsa on ollut aina sama. Esimerkkejä lÜytyy jopa Raamatusta. Eräs sellainen on 1. Kuningaskirjeen 16. luvussa.
The Prince of Evil, Satan, leads the world toward complete chaos by inciting and leading one evil against another. In this way, he forces people to choose between two evil things, and gradually leads the world toward complete confusion and chaos, because eventually it becomes impossible for people to distinguish right from wrong and truth from falsehood. His method of leadership has always been the same. Examples can even be found in the Bible. One such is in the 16th chapter of the First Book of the Kings.
EnemmistĂś Israelin kuninkaista olivat sellaisia, joita Raamatussa kuvataan sanoilla ”hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä”. Kenties pahin kaikista heistä oli kuningas Ahab (874 - 853). Lause, jolla Ahab ja muut Israelin tottelemattomat kuninkaat määritellään pahuuden edustajaksi, nostaa ja määrittää Herran eli Jahven hyväksi lukijoiden mielissä. Täytyyhän Jahven olla hyvä, koska hän on ”Jumala”, ainakin "Israelin Jumala”. Asiaa lienee syytä miettiä hiukan pintaa syvemmälle!
The majority of the kings of Israel were those described in the Bible as “he did what was evil in the eyes of the Lord.” Perhaps the worst of them all was King Ahab (874 - 853). The phrase that defines Ahab and the other disobedient kings of Israel as representatives of evil also defines the Lord, or Yahweh, as good in the minds of the readers. Surely Yahweh must be good, since he is “God”, at least “the God of Israel.” It might be worth thinking a little deeper about this!
Ahabista kerrotaan, että hänelle ei riittänyt Jerobeam, Nebatin pojan, esimerkin seuraaminen. Hän otti vaimokseen Siidonin kuninkaan, Etbaalin, tyttären, Iisebelin, ja ryhtyi palvomaan siidonilaisten jumalaa Baalia. Ahab kunnioitti Baalia rakentamalla Samariaan Baalin temppelin ja pystytti myĂśs ”aseran”. Nykyiset arkeologit pitävät Asheraa joko Baalin vaimona tai tyttärenä. Näillä toimillaan Ahab herätti Jahven vihan.
It is said of Ahab that he was not satisfied with following the example of Jeroboam, son of Nebat. He took as his wife Jezebel, the daughter of Ethbaal, king of Sidon, and began to worship the Sidonian god Baal. Ahab honored Baal by building a temple to Baal in Samaria and also erected an “asherah.” Modern archaeologists consider Asherah to be either the wife or daughter of Baal. By these actions, Ahab raised the wrath of Yahweh.
Ahabin aikana Jerikon muurit rakennettiin uudelleen, ja Betelistä kotoisin olleen Hiielin kerrotaan ryhtyneen sen rakentajaksi. Rakennusurakan yhteydessä Hiiel menetti molemmat poikansa; Abiramin, joka oli hänen esikoisensa, ja Segubin, joka oli hänen nuorin poikansa (1. Kun. 16: 34). Tämän kerrotaan tapahtuneen Jahven sanan mukaan, sanan, jonka Jahve oli välittänyt Joosuan kautta.
During Ahab’s reign, the walls of Jericho were rebuilt, and Hiel, a native of Bethel, is said to have undertaken the work. In the course of the building work, Hiel lost both of his sons; Abiram, his firstborn, and Segub, his youngest (1 Kings 16:34). This is said to have happened according to the word of Yahweh, which Yahweh had spoken through Joshua.
Jerikon valloituksen yhteydessä Joosua oli todella vannottanut kansalla valan ja sanonut näin: ”Kirottu olkoon Jahven edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäkÜÜn esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa” (Joos. 6: 26).
At the time of the conquest of Jericho, Joshua had actually sworn an oath to the people and said this: ”Cursed be the man before the Lord, that riseth up and buildeth this city of Jericho: he shall lay the foundation thereof in his firstborn, and in his youngest son shall he set up the gates of it.” (Josh. 6: 26).
MyÜs Septuagintan (LXX) tekstissä on lisäys, jossa kerrotaan tuon KIROUKSEN toteutuneen Betelistä kotoisin olleelle Ozalle ja hänen esikoiselleen ja nuorimmalle pojalleen. Miehen nimi on hiukan erilainen, mutta beteliläisestä miehestä on kuitenkin kysymys.
The Septuagint (LXX) also has an addition that tells us that the CURSE came upon Ozah, a man from Bethel, and his firstborn and youngest son. The man's name is slightly different, but it is still a man from Bethel.
Jahven kirous siis toteutui tuon miehen kohdalla! TODISTAAKO tämä tapaus mielestäsi sen puolesta, että Jahve on Jumala, että hän on hyvä Taivaan Jumala, että hän on Jeshuan Isä, joka ei tuomitse ketään, vaan haluaa jokaisen ihmisen pelastuvan (Joh. 3: 14, 15). Minun mielestäni EI TODISTA! Kiroaminen ja kiroukset kuuluvat pakanuuteen!
So Yahweh's curse came true for that man! DOES this incident PROVE in your opinion that Yahweh is God, that he is the good God of Heaven, that he is the Father of Yeshua, who judges no one, but wants every person to be saved (John 3:14, 15). In my opinion, it DOES NOT PROVE! Cursing and curses belong to paganism!
Levantin alueen historian tuntijat tietävät kertoa meille, että ”kanaanilaisilla oli tapana uhrata ihmisuhri kaupungin perustusta laskettaessa.” (Ralph Gower: Raamatun ihmisten maailma s.191).
Experts in the history of the Levant tell us that “the Canaanites used to offer a human sacrifice when laying the foundation of a city.” (Ralph Gower: The World of the People of the Bible, p.191).
Tahtooko Jeshuan Isä ihmisuhreja? Ei todellakaan! Kuitenkin jopa kirjoittaja R. Gower tekee sen päätelmän, että JUMALA olisi sallinut tuon Joosuan kautta annetun kirouksen toteutua Hiielin perheen kohdalla. Ihmisuhrit kuuluvat pakanuuteen! Kirouksen antajana ja ihmisuhrin vaatijana Jahve edustaa pakanuutta ja on yksi pakanajumalista!
Do Yeshua's Father want human sacrifices? However, even author R. Gower concludes that GOD would have allowed that curse given through Joshua to come true on the family of Hiel. Absolutely not! Human sacrifices belong to paganism! As the giver of curses and the demander of human sacrifice, Yahweh represents paganism and is one of the pagan gods!
Jahve ei ole Taivaan Jumala, Jeshuan Isä?
Yahweh is not the God of Heaven, the Father of Yeshua?
Ok. Jahve on kyllä j u m a l a, Jahve on "Israelin Jumala, Jahve Sebaot" (mm. Jes. 37: 16; 54: 5; Jer 7: 3, 21; 13: 12; 19: 3). MUTTA Jahve ei ole pyhyyden ja puhtauden, hyvyyden eikä siunauksen Jumala, JAHVE EI OLE JESHUAN ISĂ!
Ok. Yes, Yahweh is a g o d, Yahweh is "the God of Israel, Yahweh Sebaoth" (among others Isa. 37: 16; 54: 5 Jer 7: 3, 21; 13: 12; 19: 3). BUT Yahweh is not the God of holiness and purity, goodness or blessing, YAHWEH IS NOT THE FATHER OF YESHUA!
Varmin todistus tästä on Jeshuan omat sanat: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut..."(Joh. 8: 42 - 44).
The surest proof of this is Yeshua's own words: ”If God were your Father, ye would love me: for I proceeded forth and came from God... ” (John 8: 42 - 44).
Huutaessaan Pilatuksen edessä ”ristiinnaulittakoon” (Matt. 27: 23; Mark. 15: 13, 14; Luuk. 23: 21, 23; Joh. 19: 6, 15) juutalaiset osoittivat vihansa kohdistuvan Jeshuaan ja Hänen Isään, ainoaan todelliseen Jumalaan (Joh. 17: 3; 1. Kor. 8: 6)!
When crying out before Pilate, “Crucify him” (Matt. 27:23; Mark 15:13, 14; Luke 23:21, 23; John 19:6, 15), the Jews showed that their hatred was directed against Yeshua and His Father, the only true God (John 17:3; 1 Cor. 8:6)!
Isä... Isä meidän... niin kuin Jeshua opetti... on kaiken hyvyyden ja siunauksen Jumala. Jahve on Isän vastustaja alias Saatana/Perkele, ja hän tuo maailmaan kirouksen, kuoleman ja kaaoksen!
The Father... Our Father... as Yeshua taught... is the God of all goodness and blessing. Yahweh is the Father's adversary aka Satan/Devil, and he brings curses, death and chaos into the world!
Jahven ja Isä-Jumalan sekoittaminen yhdeksi ja samaksi jumaluudeksi alkaa jo Raamatun alkulehdillä. Kaksi erilaista luomiskertomusta liitettyinä peräkkäin kuin yhdeksi kertomukseksi on saatanallisen petoksen ja kaaoksen siemen.
The confusion of Yahweh and God the Father into one and the same deity begins in the early pages of the Bible. Two different creation stories connected one after the other as if one story is the seed of satanic deception and chaos.
