Ainoa Valtias * The only Ruler

Viikko sitten kerroin kirjoituksessani, että sana ”ainoa” (hepr. יחד / יחיד jachid) liitetään Raamatussa sekä Isään että Poikaan. Kuluneen viikon aikana huomasin vielä yhden tekstin Juudaksen kirjeessä, jossa sana ”ainoa” esiintyy. Mutta viittaako Juudas tuolla sanalla Isään vai Poikaan?

A week ago, I told in my article that the word "only" (Heb. יחד / יקיד jachid) is associated with both the Father and the Son in the Bible. During the past week, I noticed one more text in the letter of Jude where the word "only" appears. But does Judas use that word to refer to the Father or the Son?

Juudas oli Jeeshuan ja Jaakobin veli. Hänen kirjeensä käsittää ainoastaan 25 jaetta, ja sana ”ainoa” esiintyy Juudaksen kirjeen ainoan luvun neljännessä jakeessa.

Jude was the brother of Jeshua and James. His letter consists of only 25 verses, and the word "only" appears in the fourth verse of the only chapter of Jude's letter.

Suomalainen 2012-käännös näyttää liittävän kyseisen sanan Jeeshuaan lauseessa: ”kieltävät ainoan Valtiaamme Jeesuksen Kristuksen.” Tämä niin kutsuttu Raamattu kansalle -käännös on tehnyt kuitenkin omia tulkintojaan Juudaksen tekstistä, sillä siitä on poistettu yksi sidesana, pieni mutta tärkeä ”ja”, joka näyttää esiintyvän kuitenkin kaikissa muissa teksteissä, jotka tarkistin.

The Finnish 2012 translation seems to connect the word in question to Jeshua in the sentence: deny our only King, Jesus Christ. However, this so-called "Bible for the People" -translation has made its own interpretations of Jude's text, because it has removed one conjunction, the small but important "and", which seems to appear in all other texts that I checked.

Juudaksen 4. jakeen loppu menee kreikaksi näin: μονον δεσποτεν και κυριον ημων Ιησοθν χριστον αρνουμενοι (monon despoten kai kyrion emoon Ieesoun Xriston arnoymenoi) = kieltävät ainoan Valtiaan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen. Jumalattomilla on siis kaksi kieltämisen kohdetta!

The end of the 4th verse of Jude goes like this in Greek: μονον δεσποτεν και κυριον ημων Ιησοθν χριστον αρνουμενοι (monon despoten kai kyrion emoon Ieesoun Xriston arnoymenoi) = they deny the only King and our Lord Jesus Christ. So the wicked have two objects of denial!

Suomalainen sana ”valtias” tarkoittaa herraa, hallitsijaa, käskijää, isäntää. Täten se vastaa heprean sanaa אדון adon. Uudessa Testamentissa kreikan δεσποτηζ (despotees) on käännetty sanoilla ”isäntä” ja ”Herra/Valtias” (joko Jumalaan tai Jeeshuaan liittyen). 

The Finnish word ”valtias" means lord, ruler, commander, master. Thus it corresponds to the Hebrew word אדון adon. In the New Testament, the Greek δεσποτηζ (despotes) is translated by the words "master" and "Lord/Sovereign" (either in relation to God or Jesus).

Samasta kreikan sanasta δεσποτηζ (despotees) johdetaan myös sana despootti eli itsevaltias/hirmuvaltias. Universumin ainoa Jumala on luonnollisesti ”itsevaltias”, mutta pyhään ja vanhurskaaseen Jumalaan ei voida liittää sanaa ”hirmuvaltias”. Lucifer lienee kuitenkin väittänyt jotakin sellaista taivaan enkeleille saadessaan heistä kolmanneksen puolelleen.

From the same Greek word δεσποτηζ (despotes) is also derived the word despot. The only God in the universe is naturally "sovereign", but the word "terrible" cannot be associated with a holy and righteous God. However, Lucifer must have claimed something like that to the angels of heaven when he got a third of them to his side.

Suomen kielessä ”valtias” on Mikael Agricolan käyttämä sana. Suomalaiset sanat valta - valtias - valtikka - valtio - vallita - valtaistuin jne. ovat toistensa johdoksia, ja niitä on käytetty suomen kielessä 1500-luvulta alkaen. 

In Finnish, "valtias" is a word used by Mikael Agricola. The Finnish words valta - valtias - valtikka - valtio - vallita - valastuin etc. are derivatives of each other and have been used in the Finnish language since the 16th century.

Mutta liittikö Juudas sanan δεσποτηζ (despotees) Isään vai Poikaan? Täysin varmaa on se, ettei Juudas käyttänyt tuota kreikan sanaa lainkaan, sillä hän puhui ja kirjoitti arameaa. Siksi on syytä tarkistaa teksti arameasta. Aramean tekstissä lukee: מרא אלהא ומרן ישוע משיחא = (kieltävät) Herran Jumalan ja  Herramme Jeeshuan Messiaan. Suomen ”Valtiasta” vastaava kaksi aramean sanaa ”Herra Jumala". ”Valtias" on siis Isä-Jumala.

But did Jude attach the word δεσποτηζ (despotes) to the Father or to the Son? It is absolutely certain that Jude did not use that Greek word at all, because he spoke and wrote Aramaic. Therefore, it is worth checking the text in Aramaic. The Aramaic text reads: מרא אלהא ומרן ישוע משיחא = (deny) the Lord God and our Lord Jeshua the Messiah. The two Aramaic words ”Lord God” corresponding to Finnish "Valtias". "Valtias" is therefore God the Father.

Vanhimmat suomalaiset käännökset (1642/1776) sanovat näin: ”kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsia on ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen”. Isä-Jumala on siis hallitsia/hallitsija/valtias tämänkin tekstin mukaan. Jumalattomat kieltävät siis sekä Isän, ainoan Valtiaan, että Pojan, Jeeshuan Messiaan.

The oldest Finnish translations (1642/1776) say like this: "deny God, who is the only ruler and our Lord Jesus Christ". Father God is therefore a ruler/sovereign according to this text as well. So the wicked deny both the Father, the only King, and the Son, Jeshua the Messiah.

Tämä sama rakenne esiintyy myös saksan kielessä, joka on ollut lähtökohtana ensimmäisille suomalaisille käännöksille: ”verleugnen unsern alleinigen Herrscher und Herrn Jesus Christus.”

This same structure also appears in the German language, which was the starting point for the first Finnish translations: "verleugnen unsern alleinigen Herrscher und Herrn Jesus Christus."

Vielä sama Juudaksen jakeen loppuosa kuningas Jaakon -käännöksestä (KJV): ”denying the only Lord God, and our Lord Jesus Christ.”

Still the same end of the Judas verse from the King James translation (KJV): "denying the only Lord God, and our Lord Jesus Christ."

Koska Poika on lähtöisin Isästä (Joh. 16: 28), ja koska Isä ja Poika ovat yksi (Joh. 10: 30), ei ole edes mahdollista kieltää pelkästään toista heistä. Jeeshuan vihaaminen kohdistuu myös Isään (Joh. 15: 24) ja päin vastoin. Pojan kunnioittaminen on myös Isän kunnioittamista (Joh. 5: 23). Joka hylkää Messiaan, hylkää myös Hänen Lähettäjänsä (Luuk. 10: 16).

Since the Son proceeds from the Father (John 16: 28), and since the Father and the Son are one (John 10: 30), it is not even possible to deny only one of them. Jeshua's hatred is also aimed at the Father (John 15: 24) and vice versa. Honoring the Son is also honoring the Father (John 5: 23). Whoever rejects the Messiah also rejects His Sender (Luke 10: 16).

”Ainoa Valtias” on siis Isä, sillä Isä on suurempi (Joh. 14: 28) ja korkeampi (1. Kor. 15: 27, 28) kuin Poika. Isä on Kaikkivaltias = kaikki-valtias = valtias kaikessa.

The "Ainoa Valtias” (the Only Ruler) is therefore the Father, because the Father is greater (John 14: 28) and higher (1 Cor. 15: 27, 28) than the Son. The Father is Almighty.

Ainokainen Poika ja Ainoa Jumala * The Only Son and the Only God

Mieleeni on jäänyt erikoisella tavalla yksi heprean sana kymmenien vuosien takaa, ja sitä sanaa olen nyt tutkinut. Sana nousi aikoinaan esiin, kun perustelin 'yhtä Jumalaa' israelilaisten uskontunnustuksella, Shemalla (5. Moos. 6: 4), jossa esiintyy sana ”yksi” (hepreaksi אחד, echad). Eräs kolminaisuuden puolustaja ja minun ”vastaväittäjäni" (joka ilmeisesti tunsi hepreaa ainakin jonkin verran) sanoi silloin ”echad ei ole kuitenkaan jachid” eli ”yksi ei ole kuitenkaan ainoa”. Noihin aikoihin minä en osannut hepreaa vielä minkään vertaa, joten keskustelu tyssäsi siltä osin siihen.

One Hebrew word from tens of years ago has stuck in my mind in a special way, and I have now studied that word. The word came up once when I was justifying 'one God' with the Israelite creed, the Shema (Deuteronomy 6:4), where the word "one" (in Hebrew אחד, echad) appears. A trinity defender and my ”opponent" (who apparently knew at least some Hebrew) then said "echad is not jachid" meaning "one is not the only one". In those days, I still didn't know Hebrew like anything, so the conversation got stuck on that.

Kuluneella viikolla tuo sana jachid nousi mieleeni, ja päätin ottaa siitä selvää. Sana kirjoitetaan hepreaksi יחיד ja myös lyhyemmin יחד. Ellei tekstissä esiinny heprean vokaaleja jälkimmäinen muoto voi sekoittua sanaan jachad = yhdessä, joka kirjoitetaan konsonanteilla samalla tavalla. Asiayhteydestä voi kuitenkin päätellä, kumpi sana (ainoa vai yhdessä) tekstissä esiintyy. 

Last week, that word jachid came to my mind, and I decided to find out about it. The word is spelled in Hebrew as יחיד and also shorter as יהד. If there are no Hebrew vowels in the text, the latter form can be confused with the word jachad = together, which is written with consonants in the same way. However, the context can tell which word (only or together) appears in the text.

Sana יחיד, jachid, esiintyy Vanhassa Testamentissa 12 kertaa, ja tekstit ovat 1. Moos. 22: 2, 12, 16; Tuom. 11: 34; Ps. 22: 21; 25: 16; 35: 17; 68: 7; Sanal. 4: 3; Jer. 6: 26; Aamos 8: 10; Sak. 12: 10.

The word יקיד, jachid, appears in the Old Testament 12 times, and the texts are Genesis 22: 2, 12, 16; Judges 11:34; Psalm 22:20; 25: 16; 35: 17; 68: 6; Prov. 4: 3; Jer. 6:26; Amos 8:10; Zak. 12:10.

Sanakirjojen mukaan jachid merkitsee vain/ainoa/yksinäinen. Mainitsemistani VT:n teksteistä kuudessa jachid liittyy ainokaiseen lapseen. Viidessä tapauksessa kysymyksessä on ainokainen poika (1. Moos. 22: 2, 12, 16; Jer. 6: 26; Aamos 8: 10; Sak. 12: 10)  ja yhdessä ainokainen tytär/lapsi (Tuom. 11: 34). Oma henki voi olla myös ainokainen (Ps. 22: 21; 35: 17), ja yksinäinen/hylätty on ainokainen (Ps. 25: 16; 68: 7). Vanhempiensa ainokainen on luonnollisesti heidän silmäteränsä (Sanal. 4: 3).

According to dictionaries, jachid means only/the only one/solitary. In six of the OT texts I mentioned, jachid is associated with an only child. In five cases the question is the only son (Gen. 22: 2, 12, 16; Jer. 6: 26; Amos 8: 10; Zech. 12: 10) and in one the only daugher/child (Judg. 11: 34 ). One's own spirit can also be only (Ps. 22: 21; 35: 17), and the lonely/forsaken is only (Ps. 25: 16; 68: 7). The only child of the parents is naturally the apple of their eye (Prov. 4: 3).

Koska VT:n jachid-tekstit korostavat ainokaista lasta, jachid näyttää symboloivan Jumalan Poikaa. Jeeshua, Jumalan Ainokainen Poika koki ihmisenä ollessaan myös yksinäisen ja hylätyn osan (Luuk. 9: 18; Matt. 27: 46). 

Since the OT jachid texts emphasize the only child, jachi seems to symbolizes the Only Son of God. Jeshua, The Only Begotten Son of God also experienced a lonely and forsaken part when He was human (Luke 9: 18; Matt. 27: 46). 

Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch käyttää Jeeshuasta sanoja בן יחיד, ben jachid (epämääräisessä muodossa) tai הבן היחיד ha-ben ha-jachid (määrätyssä muodossa) jakeissa Joh. 1: 14, 18; 3: 16; 1. Joh. 4: 9. Mielenkiintoista on se, että juuri Johannes, Jeeshuan opetuslapsista rakkain, käytti Mestarista nimitystä Ainokainen Poika!

Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, uses about Jeshua the words בן יחיד, ben jachid (indefinite form) or הבן היחיד  ha-ben ha-jachid (definite form) in John 1: 14, 18; 3: 16; 1 John 4: 9. It is interesting that it was John, the beloved of Jeshua's disciples, who called the Master The Only Son!

Mainittakoon myös, että arameassa Joh. 1: 18:ssa käytetään Pojasta sanoja יחידיא אלהא הו דאיתוהי בעובא דאבוהי, ainoa Jumala, joka on Isän sylissä, ja Joh. 1: 14:ssa sana יחידיא esiintyy substantiivin tapaan (Ainokainen).

It should also be mentioned that in Aramaic in John 1: 18 the words יהידיא אלהא הי דאיתוהי בעובא דאבוהי are used for the Son meaning the only God who is in the Father's bosom, and in John 1: 14 the word יהידיא appears as a noun (the Only).

Sana ”ainosyntyinen” tulee kreikan sanasta μονογενηζ (monogenees) = ainoana syntynyt, ainoa lapsi, ainokainen. Sana esiintyy kreikassa kaikissa neljässä Johanneksen tekstissä. Joh. 1: 18:ssa kreikassa on sanat μονογενηζ θεοζ ”ainosyntyinen Jumala”. Kuningas Jaakon käännöksen (KJV) ”the only begotten son”seuraa kreikkaa. Suomalaisissa käännöksissä sana ”ainosyntyinen” ei esiinny lainkaan. Heprean jachid-sanaa vastaa kreikan sanaa μονω, monoo, mutta VT:n hepreassa ei ole vastinetta kreikan sanalle μονογενηζ, monogenees.

The word "only-begotten" comes from the Greek word μονογενηζ (monogenes) = only born, only child, only child. The word appears in Greek in all four texts of John. John 1:18 has the words μονογενηζ θεοζ "the only begotten God". The words "the only begotten son”in the King James Version (KJV) follow Greek. In the Finnish translations, the word "only-born" does not appear at all. The Hebrew word jachid corresponds to the Greek μονω, mono, but the OT Hebrew has no equivalent for the Greek μονογενηζ, monogenes.

Sana jachid esiintyy Ps. 86: 11:ssa lyhyemmässä muodossaan יחד, eikä jakeen suomenkielisistä käännöksistä käy selväksi, mihin se oikeastaan viittaa. Mutta kun otetaan huomioon jachid-sanan merkitys VT:ssä ja sen yhteys ennustettuun Messiaaseen, on selvää, että se liittyy myös tässä jakeessa Häneen, joka on Tie ja Totuus (Joh. 14:6).

122 / 5 000

KäännöstuloksetSana jachid esiintyy Ps. 86: 11:ssa lyhyemmässä muodossaan יחד, eikä kyseisen jakeen suomennoksissa käy selväksi, mihin se varsinaisesti viittaa. Mutta kun otetaan huomioon jachid-sanan merkitys VT:ssa ja sen kytkeytyminen ennustettuun Messiaaseen, on selvää, että se liittyy tässäkin jakeessa Häneen, joka on Tie ja Totuus (Joh. 14: 6), siis Jeeshuaan. 

The word jachid appears in Ps. 86: 11 in its shorter form יחד, and the Finnish translations of that verse do not make it clear what it actually refers to. But considering the meaning of the word jachid in the OT and its connection to the prophesied Messiah, it is clear that it in this verse is also connected to Him who is the Way and the Truth (John. 14: 6).

Mukaillen suomalaista 1933-käännöstä kääntäisin kyseisen psalmijakeen seuraavaan tapaan: neuvo minulle Tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun Totuudessasi. Kiinnitä sydämeni siihen Ainokaiseen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.

Adapting from the Finnish 1933 translation, I would translate the verse in question in the following way: advise me your Way, Lord, that I should walk in your Truth. Fix my heart on the Only One, that I may fear your name.

Jeeshua on Jumalan Ainokainen Poika, samoin kuin Jeftan tytär oli hänen ainoa lapsensa, ja samoin kuin Iisak oli Saaran ja Aabrahamin ainoa yhteinen lapsi.

Jeshua is the Only Begotten Son of God, just as Jephthah's daughter was his only child, and just as Isaac was the only child of Sarah and Abraham.

Mutta sana יחיד/יחד jachid ei liity Raamatussa ainoastaan Jumalan Poikaan, vaan se liittyy myös Isä-Jumalaan. Samalla tavalla kuin Jeeshua on Jumalan ainoa Poika, Isä on koko maailmankaikkeuden ainoa Jumala. Tämän totuuden on kirjannut Raamattuun Jeeshuan veli, Juuda. 

But the word יחיד/יחד jachid is not only related to the Son of God in the Bible, but also to God the Father. In the same way that Jeshua is the only Son of God, the Father is the only God of the entire universe. This truth was recorded in the Bible by Jeshua's brother, Judah.

Lyhyen kirjeensä jakeessa 25 Juuda osoittaa Jeeshuan kautta majesteettisen ylistyksen ainoalle Jumalalle, joka on meidän pelastuksemme alkuunpanija: Juuda kirjoittaa: ”hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen!”

In verse 25 of his short letter, Jude, through Jeshua, shows majestic praise to the only God who is the originator of our salvation: Jude writes: "to him, the only God and our saviour through our Lord Jesus Christ, to him be glory, majesty, power and authority before all ages and now and forever ! Amen!”

Mainittakoon, että kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on lisätty sana ”viisas” (to the only wise God), ja sitä on seurattu vanhimmassa suomalaisessa käännöksessä (ainoalle viisaalle Jumalalle). Tällä tavalla, on luotu mahdollisuus sille selitykselle, että Jumalia olisi enemmän kuin yksi. Tällä valheellisella lisäyksellä on seurattu Jumalan vastustajaa, Saatanaa, mutta samalla myös kaikki ylimääräiset jumalat on määritelty ”tyhmiksi”.

It should be mentioned that the word "wise" (to the only wise God) was added in King James Version (KJV), and it was followed in the oldest Finnish translation. In this way, a possibility has been created for the explanation that there is more than one God. With this false addition, God's adversary, Satan, has been followed, but at the same time all additional gods have also been defined as "fools".

"Ainoa Jumala” Juuda 25:ssä  on:

* hepreaksi: האלהים היחיד (ha-elohim ha-jachid) molemmissa sanoissa määräävä artikkeli

* kreikaksi: μονω θεω (monoo theoo)

"The only God" in Jude 25 is:

* in Hebrew: האלהים היחיד (ha-elohim ha-jachid) in both words the definite article

* Greek: μονω θεω (mono theo)

Heprean sana לבד (levad), yksin, on synonyymi sanalle יחיד, jachid, ja näiden kahden sanan käännökset ovatkin menneet ristiin joissakin teksteissä, koska ne merkitsevät samaa asiaa. Johannes käyttää levad-sanaa evankeliumissaan kirjatessaan muistiin Jeeshuan omat sanat Joh. 17: 3:ssa: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Hepreaksi: אתה האלהים לבדך (atta ha-elohim levaddeka) = sinä (olet) yksin Jumala.

The Hebrew word לבד (levad), alone, is synonymous with יקיד, jachid, and indeed the translations of these two words have crossed paths in some texts because they mean the same thing. John uses the word levad in his Gospel, recording Jeshua's own words in John 17:3: "But this is eternal life, that they know you, who alone are the true God, and him whom you have sent, Jesus Christ." " In Hebrew: אתה האלהים לבדך (atta ha-elohim levaddeka) = you (are) God alone.

Iankaikkinen elämä riippuu siis siitä, kuinka moneen Jumalaan me uskomme. Jeeshuan opetus on, että Isä on yksi ja ainoa Jumala! Ja pyhät seuraavat Jumalan käskyjä ja Jeeshuan uskoa (Ilm. 14: 12).

Eternal life therefore depends on how many Gods we believe in. Jeshua's teaching is that the Father is one and only God! And the saints follow God's commandments and Jeshua's faith (Rev. 14: 12).

Siis Poika on יחד / יחיד, jachid = ainoa, ja Isä on יחד / יחיד, jachid = ainoa, eikä ole suurta väliä, vaikka jälkimmäisen muodon sekoittaisi välillä muotoon jachad = yhdessä, sillä he molemmat ovat luoneet universumin, lunastaneet syntiinlangenneen ihmiskunnan ja istuvat nyt yhdessä taivaallisella valtaistuimella.

So the Son is יחד / יחיד, jachid = the only one, and the Father is יחד / יחיד, jachid = the only one, and it doesn't matter much, even if the latter form is sometimes confused with the form jachad = together, because they both created the universe, redeemed fallen humanity and now sit together on the heavenly throne.

Selvä ohjeistus Jumalalta * God’s clear instructions

Jumalan sapatille antama erityisasema viikon päivien joukossa on kiistaton. Varsin usein kuulee väitteen, että sapatti kuuluu pelkästään juutalaisille. Mutta olivatko Aadam ja Eeva heprealaisia tai juutalaisia. Eivät tietenkään, koska heidän kantaisänsä Eeber ja Juuda syntyivät vasta tuhansia vuosia myöhemmin. 

The special position God gave to the Sabbath among the days of the week is undeniable. Quite often you hear the argument that the Sabbath belongs only to Jews. But were Adam and Eve Hebrews or Jews. Of course not, because their ancestors Eber and Judah were not born until thousands of years later.

On totta kuitenkin, että Jumala opetti sapatin pyhyyttä heprealaisille/juutalaisille aivan erityisellä tavalla. Mutta olivathan he myös kansa, jonka keskuudesta itse Jumalan Poika syntyi. Siksi on täysin loogista, että heidän tuli tuntea Jumalan asetukset.

It is true, however, that God taught the holiness of the Sabbath to the Hebrews/Jews in a very special way. But they were also the people from among whom the Son of God himself was born. Therefore, it is perfectly logical that they had to know God's laws.

Israelin kansa sai teho-opetusta sapatin pyhyydestä manna-ihmeen kautta koko sen ajan, kun he kulkivat Egyptistä Kanaaninmaahan. Ilman mannaa koko kansa olisi kuollut hyvin pian nälkään, vaikka Egyptistä olisi tuotu evästä miten paljon hyvänsä. Kertomus mannasta lienee useimmille tuttu, mutta 2. Moos. 16. luvusta sen voi palauttaa mieleensä.

The people of Israel were intensively taught about the sanctity of the Sabbath through the miracle of manna throughout their journey from Egypt to the land of Canaan. Without the manna, the whole nation would have starved to death very soon, even if a lot of food had been brought from Egypt. The story about the manna is probably familiar to most people, but you can recall it from the 16th chapter of Exodus.

Kansa keräsi tuota maahan satanutta ihmeruokaa joka aamu yhden mitallisen kutakin perheenjäsentä kohti kukin oman tarpeensa mukaan. Viitenä viikonpäivänä mahdollinen ylijäänyt manna alkoi haista ja siihen ilmestyi matoja. Mutta viikon kuudentena päivänä tapahtui kuitenkin niin, että kaikki tulivat ikään kuin sattumalta keränneeksi itselleen kaksinkertaisen mannamäärän. Tämä yllättävä tapahtuma herätti kysymyksiä hämmentyneen kansan keskuudessa, ja päämiehet menivät kiireen vilkkaa kertomaan asiasta Moosekselle.

The people collected that miracle food that fell to the ground every morning, one measure for each family member, each according to their own needs. On the five days of the week, any leftover manna started to smell and worms appeared in it. But on the sixth day of the week, it so happened that everyone came, as if by chance, having gathered for themselves double the amount of manna. This surprising event raised questions among the confused people, and the leaders hastened to tell Moses about it.

Mooses rauhoitteli kansaa ja kertoi, että mannan tupla-annos kuului Jumalan suunnitelmaan, sillä seuraavana päivänä olisi sapatti eikä mannaa sataisi lainkaan. Viikon kuudentena päivänä kerätyn mannan oli määrä säilyä tuoreena seuraavankin päivän ajan, vaikka niin ei tapahtunut koskaan muina päivinä. Ja niin todella tapahtui sapattisin joka viikko. Mutta eihän tällainen läksy heti mennyt kovapäisen kansan mieleen, mutta 40 vuoden aikana sama opetus toistui 2080 kertaa.

Moses reassured the people and told them that the double portion of manna was part of God's plan, because on the next day, the Sabbath, no manna would rain at all then. The manna collected on the sixth day of the week was to remain fresh for the next day, although this never happened on other days. And so it really happened on the Sabbath every week. But such a lesson did not immediately go to the minds of the hard-headed people, but in 40 years the same lesson was repeated 2080 times.

Mooseksen perustelussa koskien viikon kuudennen päivän ihmettä ja seuraavan päivän juhlaa 2. Moos. 16: 23:ssa on sanat:  שבתון שבת קדש (shabaaton shabat qodesh). Sana שבתון (shabaaton) merkitsee sapattijuhlaa, ja yhdessä שבת-sanan kanssa, se merkitsee erityistä lepopäivää, jota ei voi sekoittaa muihin lomapäiviin. Kaiken lisäksi sanaan שבת (shabath) liittyy yhdysviivalla vielä sana קדש (qodesh), pyhä -> pyhä sapatti. Kolmen heprean sanan merkitys on siis: erityinen lepopäivä, pyhä sapatti.

In Moses' reasoning regarding the miracle of the sixth day of the week and the feast of the following day, Exodus 16:23 contains the words: שבטון שבת קדש (shabaton shabat qodesh). The word שבתון (shabaton) means a Sabbath celebration, and together with the word שבת, it means a special day of rest that cannot be confused with other holidays. In addition, the word שבת (shabath) is joined by a hyphen with the word קדש (qodesh), holy -> holy Sabbath. So the meaning of the three Hebrew words is: special day of rest, holy Sabbath.

Tuon erityisen lepopäivän, pyhän sapatin, Jumala tarkoitti siis jo luomisessa kaikille Aadamin ja Eevan jälkeläisille erityiseksi viikottain toistuvaksi juhlaksi. Jeeshuan sanojen mukaan "Sapatti on asetettu ihmistä varten” (Mark. 2: 27). Ja sapatti asetettiin luomisessa.

That special day of rest, the holy Sabbath, was therefore intended by God already in the creation for all the descendants of Adam and Eve to be a special weekly celebration. According to Jeshua "The Sabbath was made for man" (Mark 2: 27). And the Sabbath was instituted at creation.

Miten tuota juhlaa tulisi sitten viettää? Juhlien järjestäminen on usein työlästä! Jumalan antama juhla on kuitenkin lepoa ja rauhaa, eikä edes sen valmisteleminen edellytä väsyttäviä ponnisteluja.

So how should we celebrate that day? Organising parties is often a chore! However, the feast given by God is rest and peace, and even its preparation does not require tiring efforts.

Decalogin neljäs käsky (2. Moos. 20: 8; 5. Moos. 5: 12) alkaa sanoilla: זכור את יום השבת לקדשו (zaakor et-jom ha-shabaath le-qadsho) muista sapatin päivää (että) pyhität sen.

The fourth commandment of the Decalogue (Exodus 20: 8; Deuteronomy 5: 12) begins with the words: זכור את יום השבת לקדשו (zakor et-jom ha-shabath le-qadsho) remember the Sabbath day (that) you keep it holy.

Varsinainen sapatinhenki näyttää sisältyvän lauseen ensimmäiseen sanaan, verbiin זכר (zakar), ja sen johdannaisiin.

The actual spirit of the Sabbath seems to be contained in the first word of the sentence, the verb זכר (zakar), and its derivatives.

Itse verbi זכר (zakar) merkitsee 1. muistaa, palauttaa mieleensä 2. muistella, ajatella 3. ottaa huomioon. Sapatti tarjoaa levon ja rauhan ohella siis mahdollisuuden muistelemiseen, ajattelemiseen, henkiseen kasvuun.

The verb זכר (zakar) itself means 1. to remember, recall 2. to remember, to think 3. to take into account. In addition to rest and peace, Sabbath offers an opportunity for reminiscing, thinking, and spiritual growth.

Maskuliininen substantiivi זכר (zeeker) merkitsee 1. manintaa, muistamista, muistoa 2. Jumalan mainitsemista ja puhuttelemista 3. nimeä. Sapattina voimme siis seurustella Jumalan kanssa ja puhua Hänelle ja Hänen kanssaan.

The masculine noun זכר (zeker) means 1. calling, remembering, memory 2. mentioning and addressing God 3. name. So on the Sabbath we can socialise with God and talk to Him and with Him.

Toinen maskuliininen substantiivi זכר (zaakaar) merkitsee miestä, miespuolista henkilöä. Jumalan pelastussuunnitelmassa on vain yksi tärkeä Mies, Ihminen Jeeshua Messias (1. Tim. 2: 5). Hänessä riittää muistelemista, ajattelemista, ihmettelemistä!

Another masculine noun זכר (zakar) means a man, a male person. There is only one important Man in God's plan of salvation, the Man Jeshua the Messiah (1. Tim. 2: 5). In Him we have enough to remember, think about, and wonder about!

Verbistä זכר (zakar) on johdettu myös maskuliininen substantiivi זכרון (zikaaron), jonka yksi merkitys on muistopäivä. זכרון שבתון (zikaaron shabaaton) = muistopäivä sapattijuhla. Sapatti on luomisen ja lunastuksen muistopäivä.

The masculine noun זכרון (zikaaron) is also derived from the verb זכר (zakar), whose one meaning is a day of remembrance. זכרון שבטון (zikaron shabaton) = memorial day Sabbath celebration. The Sabbath is a memorial day of creation and redemption.

Manna-ihme on myös Jumalan lupaus ikuisesta  ja täydellisestä taivaallisesta siunauksesta ja Isän huolenpidosta: Jumala kykenee ruokkimaan uskolliset seuraajansa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa.  

The manna miracle is also God's promise of eternal and perfect heavenly blessing and the Father’s provision: God is able to feed his faithful followers at all times and in all circumstances.

Ylistys Korkeimmalle!

Praise to the Most High!

Antikristus * Antichrist

 Sana ”antikristus" on kreikan kielen lainaa, sillä molemmat sanan osat ovat  kreikkaa; prepositio ”anti" (αντι) ilmaisee vastapäätä olemista ja ”kristos" (κριστοζ) on kreikan kielen vastine heprean sanalle ”messias”. Antikristus, vasta-kristus, on Jeeshuan vastustaja.

The word "antichrist" is a loan from the Greek language, because both parts of the word are Greek; the preposition "anti" (αντι) expresses being opposite and "kristos" (κριστοζ) is the Greek equivalent of the Hebrew word "messiah". Antichrist, Christ of opposition, is therefore Jeshua’s adversary.

Franz Delitzsch on kääntänyt sanan ”antikristus” hepreaksi kahdella tavalla: 

1. שטני המשיח = pirullinen messias

2. שוטן המשיח = saatana-messias

Franz Delitzsch has translated the word "antichrist" into Hebrew in two ways:

1. שטני המשיח  = diabolical messiah

2. שוטן המשיח = satan-messiah

Arameassa esiintyy kolme erilaista muotoa sanasta antikristus:

1. משיחא דגלא = väärä messias

2. משיחא הי דגלא = valheen messias

3. אנטיכריסטוס = antikristos

Three different forms occur in Aramaic from the word antichrist:

1. נשיחא דגלא =  wrong messiah

2. משיחא הי דגלא = messiah of lies

3. אנטיכריסטוס = antichrist

Uskonpuhdistaja Martti Luther tulkitsi, että antikristus tarkoittaa paavia. Voisiko Danielin kirjan ja Johanneksen Ilmestyskirjan ”peto” olla kuitenkaan sama kuin ”antikristus”? 

The religious reformer Martin Luther interpreted that the antichrist means the pope. Could the "beast" of the Book of Daniel and the Book of Revelation be the same as the "antichrist"?

Aihetta pitää tutkia, ja se käy helposti, sillä Raamatusta löytyy ainoastaan neljä jaetta, joissa kyseinen sana esiintyy. Ne kaikki ovat apostoli Johanneksen kirjoittamia ja löytyvät hänen kirjeistään: 1. Joh. 2: 18, 22; 4: 3; 2. Joh. 7.

The subject needs to be researched, and it is easy, because there are only four verses in the Bible where the word in question appears. They are all written by the apostle John and can be found in his letters: 1 John 2: 18, 22; 4: 3; 2 John 7.

1. Joh. 2: 18:

”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut, siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.”

- Paaveja on ollut monta, mutta Johanneksen aikaan ei ollut vielä ensimmäistäkään paavia. Pietari ei ollut paavi. Ensimmäinen virallinen paavi oli Pyhä Leo (440- 461), ja kaikki hänen edeltäjänsä on nimetty jälkikäteen.

1. John 2: 18:

”Little children, it is the last time: and as ye have heard that antichrist shall come, even now are there many antichrists; whereby we know that it is the last time.”

- There have been many popes, but in John's time there was not a single pope yet. Peter was not the Pope. The first official pope was Saint Leo (440-461), and all his predecessors are named afterwards.

1. Joh. 2: 22:

”Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus (= Messias/Voideltu)? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.”

- Isän ja Pojan kieltäminen tarkoittaa heidän määrittelemistä Raamatun ilmoituksen vastaisesti. Raamatun mukaan vain Isä on Jumala (5. Moos. 6: 4; Joh. 17: 3; 1. Kor. 8: 6), ja Poika on Isän Voideltu/Messias ja Lähettiläs/ Parakletos/ "ihmisen vierelle kutsuttu”.

- Kolminaisuusoppi sekoittaa Raamatullisen ilmoituksen, kun siinä Poika määritellään yhdenvertaiseksi Isän kanssa. Eihän Isä tullut ihmiseksi, eikä Isä kuollut, ainoastaan poika!

1. John 2: 22: 

”Who is a liar but he that denieth that Jesus is the Christ? He is antichrist, that denieth the Father and the Son.”

- Denying the Father and the Son means defining them contrary to the Bible's revelation. According to the Bible, only the Father is God (Deuteronomy 6: 4; John 17: 3; 1 Cor. 8: 6), and the Son is the Father's Anointed/Messiah and Messenger/ Parakletos/ "called to the side of man ”.

- The doctrine of the Trinity confuses the Biblical revelation when it defines the Son as equal to the Father. The Father did not become a man, and the Father did not die, only the Son did!

1. Joh. 4: 3:

”ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.”

- Antikristus on henki, joka vastustaa Isän ilmoitusta itsestään ja Pojastaan. Tuo Jumalan ilmoituksen vastainen henki on ollut vallalla jo Johanneksen aikana. Ajatus kolminaisuudesta... kolmesta Jumalasta... alkoi itää ja orastaa jo alkuseurakunnassa.

1. John 4: 3:

”And every spirit that confesseth not that Jesus Christ is come in the flesh is not of God: and this is the spirit of antichrist, whereof ye have heard that it should come; and even now already is it in the world.”

- The Antichrist is a spirit that opposes the Father's revelation of himself and his Son. That spirit contrary to God's revelation has been in power already in John's time. The idea of the Trinity... of three Gods... began to germinate and sprout already in the early church.

2. Joh. 1: 7:

”Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi (Messiaaksi/Voidelluksi), joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.”

- Messias on Hän, jonka Isä lähetti Ihmiseksi voittamaan synnin ja kärsimään kuoleman jokaisen ihmisen puolesta.

- Kolminaisuusopin kannattajat puhuvat kyllä Jeesuksesta ja Hänen ihmisyydestään (erityisesti seimen lapsesta), mutta he eivät tunnusta Häntä omaksi Vapahtajakseen, kun he korottavat Jeesuksen yhdenvertaiseksi Isän kanssa, eivätkä tunnusta Jeesuksen ihmisyyttä. Antikristuksen henki ei tunnusta ihmisen omaa syntisyyttä ja Jeesuksen täyttämän sovituksen tarvetta Isän edessä.

- Antikristuksen henki on Saatanan henki, valheellinen ja väärä henki.

2. John 1: 7:

”For many deceivers are entered into the world, who confess not that Jesus Christ (Messiah/Anointed) is come in the flesh. This is a deceiver and an antichrist.”

- The Messiah is the One whom the Father sent as Man to overcome sin and suffer death for every person.

- Trinitarians do talk about Jesus and His humanity (especially the child in the manger), but they do not recognize Him as their own Savior when they exalt Jesus as equal to the Father, and they do not recognize Jesus' humanity. The spirit of the Antichrist does not confess man's own sinfulness and the need for atonement fulfilled by Jesus before the Father.

- The spirit of Antichrist is the spirit of Satan, a lying and false spirit.

Antikristus on itse Saatana, joka jakaa halpaa armoa ja kuvitteellista pelastusta katumattomille syntisille. Hänen tavoitteensa on eksyttää ja kadottaa niin monta kuin mahdollista. Hänen viimeinen eksytyksensä tapahtuu aivan maailman lopussa ennen Jeeshuan paluuta kirkkaudessa ja kunniassa. Silloin antikristus Saatana-Messias tekeytyy ”valkeuden enkeliksi” (2. Kor. 11:14) ja esiintyy Jeeshuana.

The Antichrist is Satan himself, dispensing cheap grace and imaginary salvation to unrepentant sinners. His goal is to mislead and lose as many as possible. His final attempt to lead people astray will take place at the very end of the world before Jeshua's return in glory and honor. Then the antichrist Satan-Messiah will pretend to be an "angel of light" (2 Cor. 11:14) and appears as Jeshua.

 

Anteeksiantamatonta * Unforgivable

Jerusalemin temppelin vihkimisen vuosijuhlassa juutalaiset vaativat Jeeshuaa sanomaan suoraan, onko Hän Messias, Jumalan Voideltu. He sanoivat Jeeshuan kiusaavan heitä, kun Hän ei muka antanut suoraa vastausta heidän kysymykseensä (Joh. 10: 22 - 24).

On the anniversary of the dedication of the temple in Jerusalem, the Jews demanded Jeshua to say directly if He is the Messiah, the Anointed One of God. They said Jeshua was teasing them when He did not give a direct answer to their question (John 10: 22 - 24).

Mutta Jeeshua totesi antaneensa heille suoran vastauksen jo paljon aikaisemmin. Johanneksen evankeliumin mukaan niin oli todella tapahtunut. Juutalaisten aikaisemman juhlan aikaan Betesdan lammikolla tapahtuneen parannusteon jälkeen syntyneen kiistelyn yhteydessä Jeeshua oli kertonut vastustajilleen Isältä saamastaan valtuutuksesta (Joh. 5. luku). Jakeessa 5: 36 Jeeshua sanoi Isän antaneen Hänen täytettäväkseen juuri ne teot, joita Hän teki. Ja juuri ne teot todistivat sen puolesta, että Isä oli lähettänyt Hänet, eli että Jeeshua oli ennustuksissa luvattu Messias, Jumalan Poika.

But Jeshua stated that He had already given them a direct answer much earlier. According to the Gospel of John, that had really happened. In the context of the argument that arose after the healing at the pool of Bethesda during the previous feast of the Jews, Jeshua had told his opponents about the authority He had received from the Father (John chapter 5). In verse 5: 36, Jeshua said that the Father gave Him to fulfil the very works that He did. And it was those actions that testified for the fact that the Father had sent Him, that is, that Jeshua was the promised Messiah in the prophecies, the Son of God.

Tottahan toki juutalaiset olivat huomanneet jokaisen Jeeshuan suorittaman ihmeteon, varsinkin kaikki sapattina suoritetut, mutta he eivät halunneet uskoa, että Jeeshuan teot olivat selvä todistus siitä, että Hän oli Messias. Kuitenkin Jeeshua kehoitti juutalaisia vielä tarkkamaan tekoja, joita Hän oli tehnyt Isänsä nimessä (Joh. 10: 25). Heidän vaatimansa suora vastaus oli juuri niissä teoissa.

Of course, the Jews had noticed every miracle that Jeshua performed, especially all those performed on the Sabbath, but they did not want to believe that Jeshua's works were clear evidence that He was the Messiah. However, Jeshua urged the Jews to still observe the works that He had done in His Father's name (John 10: 25). The direct answer they demanded was in those very actions.

Profeetta Jesajan (750 - 630) kautta oli annettu ennustus, jonka perusteella Messias voitiin tunnistaa. Messiaan tuntomerkki oli nimenomaan se, että kuurot saavat kuulonsa, sokeat näkönsä, mykät puhekykynsä ja rammat liikuntakykynsä (Jes. 35: 3 - 6; Matt. 11: 1 - 6). 

A prophecy had been given through the prophet Isaiah (750 - 630), based on which the Messiah could be identified. The distinctive mark of the Messiah was precisely that the deaf receive their hearing, the blind receive their sight, the mute speak and the lame move (Isa. 35: 3 - 6; Matt. 11: 1 - 6).

Mutta juutalaisten enemmistö ei kuulunut niihin ”lampaisiin”, jotka kuulivat Hyvän Paimenen äänen, tunnistivat Hänet ja seurasivat Häntä (Joh. 10: 14, 26 - 28). Sen tähden he eivät myöskään uskoneet Jesajan ennustuksiin eivätkä halunnet nähdä profetioiden toteutumista Jeeshuan teoissa.

But the majority of Jews did not belong to the "sheep" who heard the voice of the Good Shepherd, recognized Him and followed Him (John 10: 14, 26 - 28). Therefore, they also did not believe in Isaiah's prophecies and did not want to see the prophecies fulfilled in Jeshua's actions.

Vastauksessaan juutalaisille Jeeshua sanoi Isän antaneen Hänelle ne lampaatkin, jotka Hän itse tunsi, ja jotka seurasivat Häntä. Jeeshuan lampaat kuuluvat siis Isälle, eikä kukaan voi  ryöstää heitä ”Isän kädestä”(Joh. 10: 29).

In his answer to the Jews, Jeshua said that the Father had given Him even the sheep that He Himself knew and that followed Him. Jeshua's sheep therefore belong to the Father, and no one could steal them "out of the Father's hand" (John 10: 29).

Jeeshuan vastaus juutalaisille huipentui sanoihin ”minä ja Isä olemme yksi”, hepreaksi אני ואבי אחד אנחנו (minä ja isä yksi me Joh. 10: 30). Näiden Jeeshuan sanojen perusteella voidaan siis sanoa, että kaksi on yksi, mutta kolmeen näitä sanoja ei ole mahdollista soveltaa millään tavalla, sillä Isä ja Poika ovat kaksi persoonaa eivät kolme.

Jeshua's answer to the Jews culminated in the words "I and the Father are one", in Hebrew אני ואבי  אחד אנחנו ( I and the Father one we John 10: 30). Based on these words of Jeshua, it can therefore be said that two are one, but it is not possible to apply these words to three in any way, because the Father and the Son are two persons and not three.

Mutta tämä Jeeshuan suora vastaus oli liikaa juutalaisille. He keräsivät kiviä kivittääkseen Jeeshuan. ”Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte kivittää minut” kysyi Jeeshua. Mutta juutalaiset syyttivät Häntä jumalanpilkasta (Joh. 10: 31 - 33).

But this direct answer of Jeshua was too much for the Jews. They gathered stones to stone Jeshua. ”Many good works have I shewed you from my Father: for which of those works do ye stone me?" Jeshua asked. But the Jews accused Him of blasphemy (John 10: 31 - 33).

Sana pilkkaaminen/herjaaminen/jumalanpilkka on kreikaksi βλασφημια (blasphemia). Jeeshua syyllistyi juutalisten mielestä jumalanpilkkaan sanomalla olevansa yksi Isän kanssa. Juutalaiset eivät pitäneet Jeeshuaa edes profeettojen veroisena puhumattakaan heidän ennustamana Messiaana. Heidän mielestä Jeeshua antoi väärän kuvan Jumalasta. 

The word blasphemy is in Greek βλασφημια (blasphemia). According to the Jews, Jeshua was guilty of blasphemy by saying that He was one with the Father. The Jews did not consider Jeshua even like the prophets, let alone the Messiah the prophets had foreseen. In their opinion, Jesus gave a wrong picture of God. 

Mutta asiahan oli juuri päinvastoin; koska juutalaiset eivät vastaanottaneet Jeeshuan välittämää todellista ja oikeaa kuvaa Jumalasta (Joh. 1: 18), jolla on ”ainokainen Poika”, he syyllistyivät itse jumalanpilkkaan eli Jumalan kuvan vääristämiseen.

But it was just the opposite; because the Jews did not receive from/through Jeshua the true and correct image of God (John 1: 18), who has an "only begotten Son", they themselves committed blasphemy, i.e. distorting God's image.

Jumalan kuvaa on sittemmin vääristelty lisää ihmisten toimesta. Isän ja Pojan rinnalle on korotettu kolmas persoona, jota kutsutaan nimellä Pyhä Henki. Väärä kuva Pyhästä Hengestä vääristää kuvaa Jumalasta.

Since then, the image of God has been further distorted by humans. Next to the Father and the Son, a third person has been exalted, who is called the Holy Spirit. Väärä kuva Pyhästä Hengestä vääristää kuvaa Jumalasta.

Raamatun selvä totuus on kuitenkin, että Pyhä Henki on sama kuin Jumalan Henki tai Jeeshuan Henki (Jeesuksen Henki) ja Messiaan Henki (Kristuksen Henki), sillä Pyhä Henki lähtee sekä Isästä (Joh. 14: 26) että Pojasta (Joh. 15: 26). Valheen voimalla on luotu kolme Jumalaa, joiden sanotaan olevan yksi. 

However, the clear truth of the Bible is that the Holy Spirit is the same as the Spirit of God or the Spirit of Jeshua (the Spirit of Jesus) and the Spirit of the Messiah (the Spirit of Christ), because the Holy Spirit proceeds from both the Father (John 14: 26) and the Son (John 15: 26 ). By the power of a lie three Gods have been created, who are said to be one.

Kolminaisuusoppi, joka sinetöitiin Nikeassa on varsinaista jumalanpilkkaa! Vuonna 325 on Nikeasta lähtenyt kolme saastaista sammakon muotoista henkeä (Ilm. 16: 13, 14) valloittamaan "koko maailmaa” (kreikaksi οικουμενε, oikumene) ekumenian (”ekumenia" johdetaan kreikan sanasta οικουμενε, oikumene) nimissä. Antiikin aikana ”koko maailma” tarkoitti silloista Rooman valtakuntaa, jonka alueella asuvat nykyään eurooppalaiset, jotka tunnustavat krisrinuskoa. Kristinuskon tärkein dogmi on kolminaisuusoppi.

The doctrine of the Trinity, which was sealed in Nicaea, is actual blasphemy! In 325, three unclean frog-shaped spirits have left Nicaea (Rev. 16: 13, 14) to conquer the "whole world" (in Greek οικουμενε, oikumene) in the name of ecumenism ("ecumenism" is derived from the Greek word οικουμενε, oikumene). In ancient times, the "whole world" meant the then Roman Empire, and the Europeans live there now confessing Christianity. The most important dogma of Christianity is the the Trinity.

Matt. 12: 31:ssä puhutaan ”Hengen pilkkaamisesta”. Tuossa jakeessa esiintyy täsmälleen sama sana  kuin Joh. 10: 33:ssa; sana βλασφεμια, joka tarkoittaa siis jumalanpilkkaa. Pyhän Hengen pilkkaaminen on näin ollen Jumalan pilkkaamista, jumalanpilkkaa, blasfemiaa. 

Matt. 12: 31 speaks of "mocking the Spirit". The exact same word occurs in that verse as in John 10:33; the word βλασφεμια, which therefore means blasphemy. Mocking the Holy Spirit is therefore mocking God, blasphemy.

Kolminaisuusopin kolme persoonaa antaa väärän kuvan Jumalasta, joka on yksi henki (Joh. 4: 24). Jumalan henki on osa Häntä itseään, joten Henki/henki ei ole mikään erillinen persoona. Isä on antanut oman henkensä myös Pojalleen, ja tuon saman hengen välityksellä Jumala kokoaa kaikkien aikojen pelastetut yhdeksi perheeksi (Joh. 17: 20 - 24). Kolminaisuusopissa on luotu yksi lisäpersoona, ja väitetään, että kolme on yksi. Se on valhetta ja siksi myös Jumalan pilkkaamista. Kolminaisuusoppi opettaa valheellisesti Jumalasta, joka on TOTUUS!

The three persons of the doctrine of the Trinity give a false image of God, who is one spirit (John 4: 24). God's spirit is a part of Himself, so Spirit/spirit is not a separate person. The Father has also given his own spirit to his Son, and through that same spirit, God gathers the saved of all times into one family (John 17: 20 - 24). In the doctrine of the Trinity, one additional person has been created, and it is claimed that three are one. It is a lie and therefore also a mockery of God. The doctrine of the Trinity falsely teaches about God who is TRUTH!

Jokaisen pilkkaajan tarkoitus on aina korottaa itseään ja alentaa/halventaa pilkkansa kohdetta. Jesajan sanojen mukaan Lucifer halusi nousta korkeammalle Jumalan tähtiä ja istua ilmestysvuorelle pohjimmaiseen Pohjolaan (Jes. 14: 12, 13). Raamatun kielenkäytössä pohjoinen merkitsee Jumalan valtaistuinta (Ps. 48: 3; Jes. 14: 13). Nousemalla ”pohjimmaiseen Pohjolaan Lucifer halusi korottaa oman valtaistuimensa vielä pohjoisempaan eli Jumalan valtaistuimen yläpuolelle. 

The purpose of every scoffer is always to elevate himself and to degrade/belittle the object of his mockery. According to Isaiah's words, Lucifer wanted to rise higher than God's stars and sit on the mountain of revelation in the deepest North (according to the Finnish translation of Isa. 14: 12, 13). In biblical language, the north means God's throne (Ps. 48: 2; Isa. 14: 13). By ascending to "the deepest North, Lucifer wanted to raise his own throne even further north, i.e. above God's throne.

Samalla kun Lucifer nousi ja korotti itsensä, hän halusi alentaa Jumalan ja halventaa Häntä. Mutta Jumalan alentaminenhan on täysin mahdotonta! Niinpä Luciferin täytyi tyytyä Jumalan kuvan turmelemiseen. Ja sen hän teki syöttämällä ihmismieleen kuvan yhdestä Jumalasta, joka on muka kolme. Valehteleminen oli helppoa tässä asiassa; koska kukaan ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa (Joh. 1: 18); Saatana luotti siihen, että ihmiset uskovat hänen esittämään kuvaan Jumalasta.

While Lucifer rose and exalted himself, he wanted to bring God down and despise Him. But demeaning God is absolutely impossible! So Lucifer had to settle for corrupting God's image. And he did that by feeding the human mind with the image of one God, who is said to be three. Lying was easy in this matter; because no one has ever seen God (John 1: 18); Satan relied on people believing in the image of God he presented.

Eikä Pahuuden Ruhtinas puuhastele Jumalan pilkkaamisessa yksin, sillä hänellä on apunaan kolmas osa taivaan entisistä tähdistä/enkeleistä, ja suunnaton joukko saatanallisilla valheilla eksytettyjä ihmisiä. Ihmisten puolelta Luciferin apurina häärii ns. ”peto”, joka ”puhuu sanoja Korkeinta vastaan” (Dan. 7: 25). Valheellinen kolminaisuusoppi jos mikä on todella "sanoja Korkeinta vastaan”!

And the Prince of Evil does not work at mocking God alone, because he has the help of a third part of the former stars/angels of heaven, and an immense number of people who have been led astray by satanic lies. From the human side, as Lucifer's helper, the so-called "beast" that "speaks words against the Most High" (Dan. 7: 25). The false doctrine of the Trinity if anything is really "words against the Most High"!

Daniel kutsui tuota petoa ”neljänneksi pedoksi” (Dan. 7: 24). Neljäs peto voidaan tunnistaa varsin hyvin siitä, että se ”hävittää Korkeimman pyhiä” (Dan. 7: 25). Pieni historian kertaus terästää tässä asiassa ymmärrystämme. Arvioidaan, että kristinuskon kaksituhatvuotisen historian aikana on tapettu on 70 miljoonaa kristittyä, ja noin puolet heistä on menettänyt henkensä 1900-luvulla, ja jokaisen marttyyrin kuoleman taustalla on ”neljäs peto”. 

Daniel called that beast "the fourth beast" (Dan. 7: 24). The fourth beast can be identified quite well by the fact that it "destroys the saints of the Most High" (Dan. 7: 25). A small review of history sharpens our understanding in this matter. It is estimated that 70 million Christians have been killed during the two thousand year history of Christianity, and about half of them have lost their lives in the 20th century, and behind every martyr's death is a "fourth beast".

Johannes kirjoitti samasta pedosta kuin Daniel ja kutsui sitä "merestä nousevaksi pedoksi" (Ilm. 13: 1 - 10). Tämän pedon käyttämä valta on peräisin lohikäärmeeltä (Ilm. 17: 4) eli Lucifer-Saatanalta. On varmaa, että Saatana tulee jatkamaan taisteluaan Jumalaa vastaan katkeraan loppuunsa saakka, ja yhtä varmaa on, että myös hänen kumppaninsa tulevat jatkamaan kapinaansa Jumalaa vastaan.

John wrote about the same beast as Daniel and called it "the beast coming up out of the sea" (Rev. 13:1-10). The power wielded by this beast comes from the dragon (Rev. 17: 4) or Lucifer-Satan. It is certain that Satan will continue his battle against God to his bitter end, and it is equally certain that his companions will also continue their rebellion against God.

Kun Isä-Jumalan oma henki on muutettu erilliseksi persoonaksi, on luotu mitä iljettävin pilkka itse Isää vastaan. Isä-Jumala on ikuisesti kuolematon. Isä on Jeeshuan sanojen mukaan ”ainoa todellinen Jumala" (Joh. 17: 3/1992). Muuttamalla käsitystä/kuvaa Pyhästä Hengestä, on muutettu ilmoitus/kuva Jumalasta, joka on yksi (5: Moos. 4: 6; 1. Kor. 8: 6; Gal. 3: 20; Ef. 4: 6; 1. Tim. 2: 5; Jaak. 2: 19). Ei ole olemassa toista kuolematonta Jumalaa kuin Isä! Sanat Pyhää Henkeä vastaan ovat siis sanoja Jumalaa vastaan. Tällainen pilkka on anteeksiantamaton synti (Matt. 12: 31; Mark. 3: 28, 29).

When Father-God's own spirit has been changed into a separate person, the most abominable mockery has been created against the Father himself. God the Father is eternally immortal. According to Jeshua's words, the Father is "the only true God" (Jn. 17: 3/1992). By changing the perception/image of the Holy Spirit, the revelation/image of God, who is one (Deut. 4: 6; 1. Cor. 8: 6; Gal. 3: 20; Eph. 4: 6; 1 Tim. 2: 5; James 2: 19), has been changed. There is no other immortal God but the Father! Words against the Holy Spirit are therefore words against God. Such mockery is the unpardonable sin (Matthew 12: 31; Mark 3: 28, 29).

Jeeshua on Jumalan Poika ja Hänen Voideltunsa, Messias. Mutta Hän on myös Ihmisen Poika, joka on saanut henkensä Isältä. Ihmisen Poika kuoli, mutta ikuisesti elävä Isä herätti Hänet kuolleista. Koska Poika on alempi/vähempi kuin Isä (Joh. 14: 28), sanat Jeeshuaa vastaan eivät ole anteeksiantamattomia (Matt. 12: 32), niin kuin sanat Pyhää Henkeä vastaan, jotka kohdistuvat suoraan Isään itseensä.

Jeshua is God's Son and His Anointed One, the Messiah. But He is also the Son of Man who has received His life from the Father. The Son of Man died, but the Father who lives forever raised Him from the dead. Since the Son is inferior/less than the Father (John 14: 28), words against Jeshua are not unforgivable (Matthew 12: 32), as are words against the Holy Spirit, which are directed directly at the Father himself.

Ei ole samantekevää, mitä ajattelemme Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Päivittäkäämme uskomme Totuuden mukaiseksi!

It doesn't matter what we think about the Father, the Son and the Holy Spirit. Let's update our faith according to the Truth!

Hengen asumus * The habitation of the Spirit

Osaako kukaan edes kuvitella sellaista tilannetta, että hänelle osoitettu loukkaus osuisi hänen vierellään kulkevaan toiseen persoonaan, henkeen, jota pidettään hänen sisinpänään? Luulenpa, että jos joku alkaisi esittää ajatuksia omasta kehostaan ja hengestään eri jalkapareilla kulkevina persoonina, hänet toimitettaisiin melko pian psyykkiseen hoitoon.

Can anyone even imagine such a situation that an insult directed at him would hit another person walking by his side, a spirit that is considered his innermost being? I think that if someone started to present ideas about his own body and soul as persons walking on different pairs of legs, he would be sent for mental treatment pretty soon.

Jokainen terve ihminen tietää ja tunnustaa, että ihmisen fyysisen kehon ’sisällä’ on hänen henkinen maailmansa, johon liittyvät ihmisen tunteet, ajatukset, asenteet, arvot, luonne, usko, unelmat jne. Kun ihmislapsi syntyy ja hengittää ensimmäisen kerran, hänen ruumiinsa/kehonsa ja sielunsa alkavat elää. Kuollessa ihmisen hengitys sammuu/loppuu, ja samoin käy myös hänen keholleen ja hengelleen/sielulleen. 

Every sane person knows and acknowledges that 'inside' the human physical body is his spiritual world, which includes his feelings, thoughts, attitudes, values, character, faith, dreams, etc. When a human child is born and breathes for the first time, his body and soul begin to live. When a person dies, man's breath goes out/ends, and so does his body and spirit/soul.

Heprean kielessä on kolme sanaa, jotka kaikki voidaan kääntää sanoilla ’henki’,’henkäys’, ’hengitys’. Nuo kolme sanaa ovat נשמה (nishma), נפש (nefesh) ja רוח (ruach).

There are three words in the Hebrew language, all of which can be translated as 'spirit', 'breath', 'breathing'. Those three words are נשמה (nishma), נפש (nefesh), and רוח (ruach).

Kun Adam sai Jumalalta "elämän hengen" נשמת חיים (nishmat chajjom), hänestä tuli ”elävä sielu” נפש חיה (nefesh chajja). Jumalan elävä henki saa aikaan elämää eli Hänen henkensä antaa elämän. Kun ihminen kuolee, elämä sammuu eli sielu lakkaa olemasta, hepreaksi sanottuna ihmisestä tulee silloin נפש מת nefesh meet eli kuollut sielu eli vainaja. Sanat nishmat ja nefesh liittyvät ihmisen elämään; siihen, että ihminen on elävä ja elossa eli toimiva. 

When Adam received from God the "breath of life" נשמט חיים (nishmat chajjom), he became a "living soul" נפש חיה (nefesh chajja). God's living spirit produces life or His spirit gives life. When a person dies, life is extinguished, i.e. the soul ceases to exist, in Hebrew, the person then becomes נפש מת nefesh meet, i.e. a dead soul or deceased. The words nishmat and nefesh are related to human life; to the fact that a person is alive and active.

Jumalan olemus on רוח (ruach), sillä Hänen "taivaallinen ruumiinsa/kehonsa” on henki (Joh. 4: 24). Sanaa ruach käytetään myös Jeeshuasta sekä arameassa että hepreassa (2. Kor. 3: 17, 18). Mutta sanalla רוח (ruach) ilmaistaan myös sekä (henki)-Jumalan että Hänen poikansa sisintä olemusta. Henki, Jumalan Henki, Pyhä Henki on siis Jumalassa itsessään, koska se on Hänen ominaisuutensa, olemuksensa ja sisinpänsä. Ja aivan samalla tavalla Jeesuksen Henki, Pojan Henki, Pyhä Henki on Jeeshuassa itsessään, koska se on Hänen luonteensa ja minuutensa. Ja Pojan henki on sama kuin Isän henki, sillä he ovat אחד (echad) YKSI (Joh. 10: 30).

God's essence is רוח (ruach), for His "heavenly body" is spirit (John 4: 24). The word ruach is also used of Jeshua in both Aramaic and Hebrew (2 Cor. 3: 17, 18). But the word רוח (ruach) also expresses the innermost essence of both (spirit)-God and His son. The Spirit, the Spirit of God, the Holy Spirit is therefore in God Himself because it is His attribute, essence and innermost being. And in the same way the Spirit of Jesus, the Spirit of the Son, the Holy Spirit is in Jeshua Himself, because it is His nature and self. And the Spirit of the Son is the same as the Spirit of the Father, for they are אחד (echad) ONE (John 10: 30).

Johannes ymmärsi Isän ja Pojan yhteyden hengessä/Hengessä. Kirjoittaessaan Jumalan rakkaudesta (1. Joh. 4: 7 16) Johannes sanoo, että Jumalan rakkaus tulee täydelliseksi meissä, kun Jumala pysyy meissä antamalla "meille Hengestänsä” (1. Joh. 4: 13). Vanhimmat suomalaiset käännökset seuraavat tässä jakeessa alkutekstiä, mutta sama ajatus tulee kyllä esille nuoremmissakin käännöksissä sanoista ”antanut meille Henkeänsä”... ”antanut meille henkeään”... eikä: henkensä.

John understood the connection between the Father and the Son in spirit/Spirit. When writing about God's love (1 John 4: 7 16), John says that God's love becomes perfect in us when God abides in us by giving us ”of his Spirit" (1 John 4: 13). The oldest Finnish translations follow the original text in this verse, but the same idea does appear in younger translations of the words. So "of his spirit"... not: his spirit.

Jumala on rakastanut maailmaa niin, että Hän antoi Poikansa, mutta Hänen rakkautensa tulee täydelliseksi meissä, kun Hän jakaa/antaa meille Hengestänsä. Poika on eri persoona kuin Isä, mutta Henki on Häntä itseään. Ei ole kolmea jumalallista persoonaa, ainoastaan kaksi!

God so loved the world that He gave His Son, but His love is made perfect in us when He shares/gives us of His Spirit. The Son is a different person than the Father, but the Spirit is the Father Himself. There are not three divine persons, only two!

Evankeliumissaan Johannes kirjoittaa siitä, miten Jeeshua ilmestyi lukittujen ovien taakse kokoontuneille pelokkaille opetuslapsille ylösnousemuspäivänsä iltana. Jeeshua toivotti opetuslapsille rauhaa ja sanoi lähettävänsä heidät samoin kuin Isä oli lähettänyt Hänet. Sitten Jeeshua puhalsi opetuslasten päälle ja sanoi ”ottakaa Pyhä Henki” (Joh. 20: 19 - 22). Kun Jeeshua astui sisään, huoneeseen, samalla saapui myös Pyhä Henki, koska Jeeshua on ”toinen puolustaja”/parakletos/Pyhä Henki (Joh. 14: 16, 26: 15: 26; 16: 7; 1. Joh. 2: 1). Opetuslapset näkivät vain yhden yllätysvieraan, rakkaan Mestarinsa, jonka sisin on Pyhä Henki.

In his Gospel, John writes about how Jeshua appeared to the fearful disciples gathered behind locked doors on the evening of his resurrection. Jeshua wished the disciples peace and said that he would send them just as the Father had sent Him. Then Jesus breathed on the disciples and said "receive the Holy Spirit" (John 20: 19 - 22). When Jeshua entered the room, the Holy Spirit also entered at the same time, because Jeshua is the "second defender"/parakletos/Holy Spirit (John 14: 16, 26: 15: 26; 16: 7; 1 John 2: 1) . The disciples saw only one surprise guest, their beloved Master, whose innermost is the Holy Spirit.

Myös Paavali ymmärsi jumaluuden ja ihmisyyden hengelliset salaisuudet. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat” (1. Kor. 6: 19).

Paul also understood the spiritual secrets of divinity and humanity. Paul wrote to the Corinthians:”What? know ye not that your body is the temple of the Holy Spirit which is in you, which ye have of God, and ye are not your own” (1. Cor. 6: 19).

Kun Pyhä Henki asuu Jumalan lapsissa, he tulevat yhdeksi (Joh. 17: 9 - 23). Samoin Pyhä Henki yhdistää myös Isän ja Pojan. Isä ja Poika muodostavat Pyhän Hengen varsinaisen asumuksen. Jumalan asumuksen kuva pystytettiin Mooseksen johdolla Israelin kansan keskuudessa erämaavaelluksen aikana. Ilmestysmajan Kaikkenpyhin edustaa Isää, Kaikkivaltiasta ja Kaikkeinpyhintä ja Hänen valtakuntaa, lakia ja armoistuinta. Ilmestysmajan Pyhä kaikkine esineineen ja seremonoineen edustaa Poikaa; Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin. Ilmestysmajan kaksi huonetta (saman katon alla) ovat kuva Isästä ja Pojasta taivaallisella valtaistuimellaan. Isä ja Poika ovat Pyhän Hengen YKSI asumus.

When the Holy Spirit lives in God's children, they become one (John 17: 9 - 23). Likewise, the Holy Spirit also unites the Father and the Son. The Father and the Son form the actual dwelling place of the Holy Spirit. The image of God's habitation was erected under the leadership of Moses among the people of Israel during the wilderness journey. The Holy of Holies in the Tabernacle represents the Father, the Almighty and the Most Holy and His kingdom, law and mercy seat. The Saint of the Tabernacle with all its objects and ceremonies represents the Son; The Lamb of God who takes away the sin of the world. The two rooms of the Tabernacle (under the same roof) are a picture of the Father and the Son on their heavenly throne. The Father and the Son are ONE indwelling of the Holy Spirit.

Tämä ikuinen Pyhän Hengen asumus tulee olemaan vielä silloinkin, kun kaikki maalliset symbolit, kuvat ja varjot lakkaavat olemasta. Johannes kuvailee Ilmestyskirjan lopussa Uutta Jerusalemia ja toteaa: ”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.” (Ilm. 21: 22).

This eternal indwelling of the Holy Spirit will still be there even when all earthly symbols, images and shadows cease to exist. John describes the New Jerusalem at the end of the Book of Revelation and states: ”And I saw no temple therein: for the Lord Almighty and the Lamb are the temple of it” (Rev. 21: 22).

Katsaus taaksepäin * A look back

Viikko sitten tuli kuluneeksi päivälleen 14 vuotta siitä, kun aloitin bloggaamisen. Mieleni oli silloin täynnä asioita, joita en käsittänyt, ja kysymyksiä, joihin halusin vastauksen. Tänään voin ilokseni todeta, että asiat ovat suuresti selkiytyneet ja vastauksia on löytynyt hyvin runsaasti.

A week ago it was 14 years since I started blogging. My mind was full of things I didn't understand and questions I wanted answered. Today I can happily say that things have become much clearer and a lot of answers have been found.

Matkan varrella en ole kuitenkaan aina muistanut, mikä asia minut sysäsi tälle etsijän tiellä. Mutta viikko sitten satuin ottamaan kirjahyllystä käteeni kirjan, jonka olin lukenut ennen kuin aloin kirjoittaa blogeja. Tuo kirja on Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittama Mare Nostrum. 

Along the way, however, I haven't always remembered what pushed me on this path of a seeker. But a week ago, I happened to pick up a book from the bookshelf that I had read before I started blogging. That book is Mare Nostrum written by Jaakko Hämeen-Anttila.

Yhdellä kirjan aukeamalla Hämeen-Anttila kertoo professori ja assyriologi Simo Parpolan tutkimuksista, ja siitä miten Mesopotamian uskonnot ovat Parpolan mukaan vaikuttaneet juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Tuon kirjan sivuilla törmäsin ensimmäisen kerran sanaan ’kabbala', jonka merkitystä sitten lähdin kyselemään kahdeltakin asiantuntijalta, joista toinen oli taiteilija Kauko Allén.

In one opening of the book, Hämeen-Anttila tells about the researches of professor and Assyriologist Simo Parpola, and how, according to Parpola, the religions of Mesopotamia have influenced Judaism and Christianity. On the pages of that book I came across the word 'kabbalah' for the first time, the meaning of which I then asked two experts, one of whom was the artist Kauko Allén.

Tuota kirjan aukeamaa koristavat assyrialainen ja juutalaisten/kabbalistinen Elämänpuu. Alleviivauksistani päätellen olen lukenut tekstin tarkkaan, mutta 'voi höpö höpö' -kommentista päätellen, en silloin ymmärtänyt paljoakaan lukemastani. Mutta kun nyt luen tekstin uudelleen, selkäpiitäni suorastaan karmii tajutessani, että näiden 14 vuoden aikana, olen joutunut kaivamaan kaikki Parpolan mainitsemat yksityiskohdat yksitellen esiin ja tullut hänen kanssaan samoihin päätelmiin.

The opening of the book is decorated with the Assyrian and Jewish/kabbalistic Tree of Life. Judging by my underlining, I have read the text carefully, but judging by the 'oh nonsense' comment, I didn't understand much of what I read then. But when I read the text again, I feel a chill down my spine when I realize that during these 14 years, I have had to dig out all the details mentioned by Parpola one by one and come to the same conclusions as him.

Uskontojen keskinäinen vaikutus toisiinsa on nähtävissä tänäkin päivänä, eikä se ole mitään uutta, vaan niin on tapahtunut alusta alkaen. Hämeen-Anttila johdattaa lukijaansa historiallisten vaiheiden halki osoittaen mm. miten idän uskonnot ovat tuoneet vaikutteita länteen, ja miten sitten taas hellenistiset aatteet ovat vuorostaan levinneet itään. Uskonnollisten muutosten takana ei suinkaan ole läheskään aina ollut mikään ”jumalallinen johdatus”, vaan pikemminkin joidenkin ihmisten mielikuvitus ja taito puhua ja kirjoittaa ja heidän arvovaltansa vaikuttaa muihin ihmisiin ja yhteisiin asioihin.

The mutual influence of religions on each other can be seen even today, and it is nothing new, it has happened since the beginning. Hämeen-Anttila leads the reader through the historical stages, showing e.g. how the religions of the East have brought influences to the West, and how Hellenistic ideas have in turn spread to the East. Religious changes have by no means always been "divine guidance", but rather the imagination and skill of some people to speak and write, and their authority to influence other people and common things.

Kun uskontojen kehitysvaiheita katsoo totuuden ja valheen välisen kamppailun näkökulmasta, on merkillepantavaa se seikka, että valheen edustaja, Saatana, on yrittänyt aina olla askeleen edellä Totuutta. Kauan ennen kuin Jumala kehotti Moosesta rakentamaan juutalaisille Ilmestysmajan, maailman kansoilla oli jo tuhansia temppeleitä, joissa he palvoivat jumaliaan. Ja paljon aikaisemmin kuin Jumalan Poika tuli ihmiseksi, kuoli ihmiskunnan syntien puolesta, haudattiin ja nousi todellisesti kuolleista, pakanauskonnoissa oli ollut erilaisia ajatuksia/uskomuksia ylösnousemuksesta. Simo Parpola kutsuu Assyrian uskontoa ”ylösnousemus-uskonnoksi”.

When looking at the stages of development of religions from the perspective of the struggle between truth and lies, it is noteworthy that Satan, the representative of lies, has always tried to be one step ahead of the Truth. Long before God told Moses to build the Tabernacle for the Jews, the nations of the world already had thousands of temples where they worshiped their gods. And long before the Son of God became a man, died for the sins of mankind, was buried and actually rose from the dead, pagan religions had had different ideas/beliefs about the resurrection. Simo Parpola calls the Assyrian religion a "resurrection religion".

14 vuotta sitten ymmärsin Hämeen-Anttilan julkaisemasta assyrialaisesta Elämänpuusta tuskin muuta kuin lukujen muodostaman järjestelmän. Nyt näen siinä jopa jäänteitä Kainin uskonnosta, jossa Eaa (Eevaa) palvottiin Anun (Adamin) lepyttämiseksi, ja jossa Kain itse oli Marduk ja Abel oli Tammus/Dumuz -> Samas.

14 years ago, I barely understood the Assyrian Tree of Life published by Hämeen-Anttila other than the system formed by numbers. Now I even see remnants of Cain's religion in it, where Eaa (Eve) was worshiped to appease Anu (Adam), and where Cain himself was Marduk and Abel was Tammus/Dumuz -> Samas.

Kerrotaan, että Nimrod muutti Kainin luomaa uskontoa oman ideansa mukaan, mutta sitä en tiedä, näkyykö se assyrialaisessa Elämänpuussa. Joka tapauksessa oma vaikutuksensa silläkin on täytynyt olla uskontojen kehityksessä. Nimrodhan oli ”mahtava metsämies Jahven edessä” (1. Moos. 10: 9).

It is said that Nimrod changed the religion created by Cain according to his own idea, but I don't know if it is reflected in the Assyrian Tree of Life. In any case, it too must have had its own effect on the development of religions. It’s said that Nimrod was ”the mighty hunter before Yahweh" (Genesis 10:9).

יה Jah (Jahve-nimen vanhempi muoto) on johdettu mahdollisesti nimestä EA. Ugaritilaiset (1500 - 1200 eaa.) pitivät Jahvea (YW) yhtenä El-jumalan monista pojista.

יה Yah (the older form of the name Yahweh) is possibly derived form of the name EA. The Ugaritites (1500 - 1200 BCE) considered Yahweh (YW) to be one of the many sons of the god El.

Assyrialaisessa Elämänpuussa mainitut jumalat edustavat yhtä jumalaa, Assuria, joka itse jää kuvion ulkopuolelle. Sama periaate on myös juutalaisessa Elämänpuussa; siinä ulkopuolelle jää nimeämätön Ain Sof/En Sof.    

The gods mentioned in the Assyrian Tree of Life represent one god, Assur, who himself remains outside the picture. The same principle is also in the Jewish Tree of Life; it excludes the unnamed Ain Sof/En Sof.

              

                  

Juutalaisen Elämänpuun sefiroissa olevat nimet/sanat ilmaisevat jumalallisia ominaisuuksia, mutta niihin liittyvät kyllä myös Raamatusta tutut nimet: Keter - Ehjee, Hokhmah - Jah, Binah - Jahve Elohim, Hesed - El, Din - Elohim Gibor, Tiferet - Jahve Elohim ja Da’ath, Nezer - Jahve Sebaot, Hod - Elohim Sebaot, Yesod - Shaddai El Chai, Malkuth - Adonai ha-Arez. 

The names/words in the sefiras of the Jewish Tree of Life express divine attributes, but they are also associated with the names known from the Bible: Keter - Ehyeh, Hokhmah - Yah, Binah - Yahweh Elohim, Hesed - El, Din - Elohim Gibor, Tiferet - Yahve Elohim and Da'ath, Nezer - Yahweh Sabaot, Hod - Elohim Sabaot, Yesod - Shaddai El Chai, Malkuth - Adonai ha-Arez.

Juutalaisessa Elämänpuussa huomio kiinnittyy siihen, että erilaiset Jahve-nimen muodot esiintyvät neljässä sefirassa, joista keskeisin vastaa assyrialaista Istaria. Jahve-nimi siis kertautuu, mutta El-Elyon (Korkein) puuttuu kokonaan. Mistä tämä seikka kertoo?

In the Jewish Tree of Life, attention is drawn to the fact that different forms of the name Yahweh appear in the four sefira, the most central of which corresponds to the Assyrian Istar. So the name Yahweh is repeated, but El-Elyon (the Most High) is completely missing. What does this point tell?

”Salatakseen todellisen mysteerinimen Ain Sof (rajaton ja loppumaton ei-olio) kabbalistit ovat ottaneet käyttöön yhdistetyn OMINAISUUS-nimityksen persoonallisista luovista Elohimeistä yhdelle jonka nimi oli Yah ja Jah, kirjainten i ja j tai y ollessa vaihdettavissa, eli Jah-Havah, toisin sanoen miehinen ja naisellinen, hermafrodiitti. Jah-Eva oli ihmiskunnan ensimmäinen muoto, maan alkuperäinen Adam, ei edes adam kadmon, jonka järkisyntyinen poika on maallinen Jah-Havah mystisesti. Tämän tietäessä ovelat rabbi-kabbalistit ovat tehneet nimestä niin salaisen, että he eivät voineet ilmoittaa sitä myöhemmin paljastamatta koko järjestelmää, ja sen vuoksi heidän oli pakko tehdä se pyhäksi” (valitettavasti en ole merkinnyt tekstin lähdettä muistiin). Tämä lainaus meni ymmärrykseni yli silloin, kun sen löysin, mutta nyt koen ymmärtäväni sen melko hyvin.

"In order to conceal the true mystery name of Ain Sof (boundless and unending non-being) the Kabbalists have adopted the compound designation of ATTRIBUTES for one of the personal creative Elohim whose name was Yah and Jah, the letters i and j or y being interchangeable, i.e. Jah-Havah, that is, male and feminine, hermaphrodite. Jah-Eva was the first form of mankind, the original Adam of the earth, not even Adam Kadmon, whose rational son is the earthly Jah-Havah mystically. Knowing this, the wily Rabbi-Kabbalists made the name so secret that they could not announce it later without revealing the whole system, and were therefore forced to sanctify it” (unfortunately I have not noted the source of the text). This quote was beyond my understanding when I found it, but now I feel like I understand it quite well.

"Jahve Elohim" on yksi" persoonallisista luovista Elohimeistä” toisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25), jonka ominaisuuksia juutalaisessa kabbalassa ovat siis hokhmah eli taito ja viisaus, binah eli ymmärrys, tiferet eli kauneus ja nezer eli voitto. Se mitä em. lainauksessa kerrotaan adameista tuntuu todella mystiseltä, ja juuri siitä syystä nimi onkin pidettävä salassa. Mutta onkohan ”maallinen Jah-Havah” sama kuin kabbalisten Elämänpuun Adon ha-Arez?

"Yahweh Elohim" is one of the "personal creative Elohim" in the second narrative of creation (Genesis 2: 4 - 25), whose attributes in Jewish Kabbalah are hokhmah or skill and wisdom, binah or understanding, tiferet or beauty and nezer or victory. What is said about the adams in the quote above seems really mystical, and that is exactly why the name must be kept secret. But is the "worldly Jah-Havah" the same as the Adon ha-Arez of the Kabbalistic Tree of Life?

Simo Parpola mainitsee YouTubesta löytyvällä videolla, että Israelin (pohjoisessa) valtiossa palvottiin Jahvea, jonka vaimo oli Asera, ja hän lisää, että tuo Jahve ei ole sama kuin taivaan Jumala. Tämä osoittaa todeksi sen, että juutalaiset alkoivat kutsua taivaan Jumalaa pakanajumalan nimellä, siis alunperin ihmisten keksimällä nimellä, kun heidän uskontonsa muuttui pakkosiirtolaisuuden ajan tienoilla monoteistiseksi. 

Simo Parpola mentions in a video found on YouTube that in the (northern) state of Israel they worshiped Yahweh whose wife was Asera, and he adds that that Yahweh is not the same as the God of heaven. This proves that the Jews began to call the God of heaven by the name of a pagan god, i.e. a name originally invented by people, when their religion became monotheistic around the time of the exile.

Heprealaisten/juutalaisten uskonto oli polyteismia vielä 800- 700 eaa. Siitä todistavat De Kuntillet h’Airudin ja Khirbet el-Qomin hautakirjoitukset, jotka ajoittuvat Israelin kuningas Joashin (n. 803 - 790) ja Juudan kuningas Amasian (n. 802 - 776) hallituskausiin. Kirjoituksissa kerrotaan mm. "Jahvesta ja hänen Aserastaan”.

The religion of the Hebrews/Jews was polytheism as late as 800-700 BC. This is evidenced by the epitaphs of De Kuntillet h'Airud and Khirbet el-Qom, which date to the reigns of King Joash of Israel (c. 803 - 790) and King Amaziah of Judah (c. 802 - 776). The writings tell e.g. "Of Yahweh and his Asherah”.4 - 6).

Assyrialaista mallia noudattava juutalainen uskonto luokitellaan nykyään monoteismiksi, vaikka siinä on kymmenen yhdessä, ja kristillisessä kolminaisuudessa on samalla periaatteella kolme yhdessä. Pakanallinen jumalakuva on siis periytynyt juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Mutta Raamatun ehdoton totuus on, että on vain YKSI JUMALA, ISÄ (Ef. 4 :4-6).

While the Jewish religion following the Assyrian model is now classified as monotheism, even though it has ten in one, and the Christian Trinity has three in one on the same principle. The pagan image of god has thus been inherited in Judaism and Christianity. But the absolute truth of the Bible is that there is only ONE GOD, the FATHER (Eph. 4: 4 -6).

Vaikka pakanuudesta periytyvä tetragrammi יהוה olisi myöhemmin tehty "akateemisella sopimuksella" Jumalan nimeksi (niin kuin minulle vastasi eräs oppinut henkilö), se ei muutu sillä pyhäksi nimeksi! Todellisuudessa se edustaa ”pedon nimeä”. Samoin on laita jumaluudesta tehdyn kolminaisen kuvan kanssa, joka edustaa ”pedon kuvaa”, sillä valheellinen kuva Jumalasta ei edusta Jumalaa vaan Hänen vastustajaansa. Pakanuudesta ovat lähtöisin myös ”pedon merkki” ja ”pedon luku".

Even if the Tetragrammaton יהוה inherited from paganism was later made by "academic convention" the name of God (as one learned person answered me), it does not become a holy name! In reality, it represents the “name of the beast”. It is the same with the triune image of the deity, which represents the "image of the beast”, for the false image of God does not represent God but His adversary. The "mark of the beast”and ”the number of beast" also originate from paganism.

Oppikaamme tuntemaan oikea Jumala, Hänen todellinen kuvansa ja pyhitetty nimensä ja merkkinsä! Siinä on meille todellinen siunaus ja suoja maailman lähestyessä kovaa vauhtia täydellistä loppuaan!

Let us learn to know the true God, His true image and sanctified name and sign! There is a true blessing and protection for us as the world is fast approaching its perfect end!