Jumalan sapatille antama erityisasema viikon päivien joukossa on kiistaton. Varsin usein kuulee väitteen, että sapatti kuuluu pelkästään juutalaisille. Mutta olivatko Aadam ja Eeva heprealaisia tai juutalaisia. Eivät tietenkään, koska heidän kantaisänsä Eeber ja Juuda syntyivät vasta tuhansia vuosia myöhemmin.
The special position God gave to the Sabbath among the days of the week is undeniable. Quite often you hear the argument that the Sabbath belongs only to Jews. But were Adam and Eve Hebrews or Jews. Of course not, because their ancestors Eber and Judah were not born until thousands of years later.
On totta kuitenkin, että Jumala opetti sapatin pyhyyttä heprealaisille/juutalaisille aivan erityisellä tavalla. Mutta olivathan he myös kansa, jonka keskuudesta itse Jumalan Poika syntyi. Siksi on täysin loogista, että heidän tuli tuntea Jumalan asetukset.
It is true, however, that God taught the holiness of the Sabbath to the Hebrews/Jews in a very special way. But they were also the people from among whom the Son of God himself was born. Therefore, it is perfectly logical that they had to know God's laws.
Israelin kansa sai teho-opetusta sapatin pyhyydestä manna-ihmeen kautta koko sen ajan, kun he kulkivat Egyptistä Kanaaninmaahan. Ilman mannaa koko kansa olisi kuollut hyvin pian nälkään, vaikka Egyptistä olisi tuotu evästä miten paljon hyvänsä. Kertomus mannasta lienee useimmille tuttu, mutta 2. Moos. 16. luvusta sen voi palauttaa mieleensä.
The people of Israel were intensively taught about the sanctity of the Sabbath through the miracle of manna throughout their journey from Egypt to the land of Canaan. Without the manna, the whole nation would have starved to death very soon, even if a lot of food had been brought from Egypt. The story about the manna is probably familiar to most people, but you can recall it from the 16th chapter of Exodus.
Kansa keräsi tuota maahan satanutta ihmeruokaa joka aamu yhden mitallisen kutakin perheenjäsentä kohti kukin oman tarpeensa mukaan. Viitenä viikonpäivänä mahdollinen ylijäänyt manna alkoi haista ja siihen ilmestyi matoja. Mutta viikon kuudentena päivänä tapahtui kuitenkin niin, että kaikki tulivat ikään kuin sattumalta keränneeksi itselleen kaksinkertaisen mannamäärän. Tämä yllättävä tapahtuma herätti kysymyksiä hämmentyneen kansan keskuudessa, ja päämiehet menivät kiireen vilkkaa kertomaan asiasta Moosekselle.
The people collected that miracle food that fell to the ground every morning, one measure for each family member, each according to their own needs. On the five days of the week, any leftover manna started to smell and worms appeared in it. But on the sixth day of the week, it so happened that everyone came, as if by chance, having gathered for themselves double the amount of manna. This surprising event raised questions among the confused people, and the leaders hastened to tell Moses about it.
Mooses rauhoitteli kansaa ja kertoi, että mannan tupla-annos kuului Jumalan suunnitelmaan, sillä seuraavana päivänä olisi sapatti eikä mannaa sataisi lainkaan. Viikon kuudentena päivänä kerätyn mannan oli määrä säilyä tuoreena seuraavankin päivän ajan, vaikka niin ei tapahtunut koskaan muina päivinä. Ja niin todella tapahtui sapattisin joka viikko. Mutta eihän tällainen läksy heti mennyt kovapäisen kansan mieleen, mutta 40 vuoden aikana sama opetus toistui 2080 kertaa.
Moses reassured the people and told them that the double portion of manna was part of God's plan, because on the next day, the Sabbath, no manna would rain at all then. The manna collected on the sixth day of the week was to remain fresh for the next day, although this never happened on other days. And so it really happened on the Sabbath every week. But such a lesson did not immediately go to the minds of the hard-headed people, but in 40 years the same lesson was repeated 2080 times.
Mooseksen perustelussa koskien viikon kuudennen päivän ihmettä ja seuraavan päivän juhlaa 2. Moos. 16: 23:ssa on sanat: שבתון שבת קדש (shabaaton shabat qodesh). Sana שבתון (shabaaton) merkitsee sapattijuhlaa, ja yhdessä שבת-sanan kanssa, se merkitsee erityistä lepopäivää, jota ei voi sekoittaa muihin lomapäiviin. Kaiken lisäksi sanaan שבת (shabath) liittyy yhdysviivalla vielä sana קדש (qodesh), pyhä -> pyhä sapatti. Kolmen heprean sanan merkitys on siis: erityinen lepopäivä, pyhä sapatti.
In Moses' reasoning regarding the miracle of the sixth day of the week and the feast of the following day, Exodus 16:23 contains the words: שבטון שבת קדש (shabaton shabat qodesh). The word שבתון (shabaton) means a Sabbath celebration, and together with the word שבת, it means a special day of rest that cannot be confused with other holidays. In addition, the word שבת (shabath) is joined by a hyphen with the word קדש (qodesh), holy -> holy Sabbath. So the meaning of the three Hebrew words is: special day of rest, holy Sabbath.
Tuon erityisen lepopäivän, pyhän sapatin, Jumala tarkoitti siis jo luomisessa kaikille Aadamin ja Eevan jälkeläisille erityiseksi viikottain toistuvaksi juhlaksi. Jeeshuan sanojen mukaan "Sapatti on asetettu ihmistä varten” (Mark. 2: 27). Ja sapatti asetettiin luomisessa.
That special day of rest, the holy Sabbath, was therefore intended by God already in the creation for all the descendants of Adam and Eve to be a special weekly celebration. According to Jeshua "The Sabbath was made for man" (Mark 2: 27). And the Sabbath was instituted at creation.
Miten tuota juhlaa tulisi sitten viettää? Juhlien järjestäminen on usein työlästä! Jumalan antama juhla on kuitenkin lepoa ja rauhaa, eikä edes sen valmisteleminen edellytä väsyttäviä ponnisteluja.
So how should we celebrate that day? Organising parties is often a chore! However, the feast given by God is rest and peace, and even its preparation does not require tiring efforts.
Decalogin neljäs käsky (2. Moos. 20: 8; 5. Moos. 5: 12) alkaa sanoilla: זכור את יום השבת לקדשו (zaakor et-jom ha-shabaath le-qadsho) muista sapatin päivää (että) pyhität sen.
The fourth commandment of the Decalogue (Exodus 20: 8; Deuteronomy 5: 12) begins with the words: זכור את יום השבת לקדשו (zakor et-jom ha-shabath le-qadsho) remember the Sabbath day (that) you keep it holy.
Varsinainen sapatinhenki näyttää sisältyvän lauseen ensimmäiseen sanaan, verbiin זכר (zakar), ja sen johdannaisiin.
The actual spirit of the Sabbath seems to be contained in the first word of the sentence, the verb זכר (zakar), and its derivatives.
Itse verbi זכר (zakar) merkitsee 1. muistaa, palauttaa mieleensä 2. muistella, ajatella 3. ottaa huomioon. Sapatti tarjoaa levon ja rauhan ohella siis mahdollisuuden muistelemiseen, ajattelemiseen, henkiseen kasvuun.
The verb זכר (zakar) itself means 1. to remember, recall 2. to remember, to think 3. to take into account. In addition to rest and peace, Sabbath offers an opportunity for reminiscing, thinking, and spiritual growth.
Maskuliininen substantiivi זכר (zeeker) merkitsee 1. manintaa, muistamista, muistoa 2. Jumalan mainitsemista ja puhuttelemista 3. nimeä. Sapattina voimme siis seurustella Jumalan kanssa ja puhua Hänelle ja Hänen kanssaan.
The masculine noun זכר (zeker) means 1. calling, remembering, memory 2. mentioning and addressing God 3. name. So on the Sabbath we can socialise with God and talk to Him and with Him.
Toinen maskuliininen substantiivi זכר (zaakaar) merkitsee miestä, miespuolista henkilöä. Jumalan pelastussuunnitelmassa on vain yksi tärkeä Mies, Ihminen Jeeshua Messias (1. Tim. 2: 5). Hänessä riittää muistelemista, ajattelemista, ihmettelemistä!
Another masculine noun זכר (zakar) means a man, a male person. There is only one important Man in God's plan of salvation, the Man Jeshua the Messiah (1. Tim. 2: 5). In Him we have enough to remember, think about, and wonder about!
Verbistä זכר (zakar) on johdettu myös maskuliininen substantiivi זכרון (zikaaron), jonka yksi merkitys on muistopäivä. זכרון שבתון (zikaaron shabaaton) = muistopäivä sapattijuhla. Sapatti on luomisen ja lunastuksen muistopäivä.
The masculine noun זכרון (zikaaron) is also derived from the verb זכר (zakar), whose one meaning is a day of remembrance. זכרון שבטון (zikaron shabaton) = memorial day Sabbath celebration. The Sabbath is a memorial day of creation and redemption.
Manna-ihme on myös Jumalan lupaus ikuisesta ja täydellisestä taivaallisesta siunauksesta ja Isän huolenpidosta: Jumala kykenee ruokkimaan uskolliset seuraajansa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa.
The manna miracle is also God's promise of eternal and perfect heavenly blessing and the Father’s provision: God is able to feed his faithful followers at all times and in all circumstances.
Ylistys Korkeimmalle!
Praise to the Most High!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti