Osaako kukaan edes kuvitella sellaista tilannetta, että hänelle osoitettu loukkaus osuisi hänen vierellään kulkevaan toiseen persoonaan, henkeen, jota pidettään hänen sisinpänään? Luulenpa, että jos joku alkaisi esittää ajatuksia omasta kehostaan ja hengestään eri jalkapareilla kulkevina persoonina, hänet toimitettaisiin melko pian psyykkiseen hoitoon.
Can anyone even imagine such a situation that an insult directed at him would hit another person walking by his side, a spirit that is considered his innermost being? I think that if someone started to present ideas about his own body and soul as persons walking on different pairs of legs, he would be sent for mental treatment pretty soon.
Jokainen terve ihminen tietää ja tunnustaa, että ihmisen fyysisen kehon ’sisällä’ on hänen henkinen maailmansa, johon liittyvät ihmisen tunteet, ajatukset, asenteet, arvot, luonne, usko, unelmat jne. Kun ihmislapsi syntyy ja hengittää ensimmäisen kerran, hänen ruumiinsa/kehonsa ja sielunsa alkavat elää. Kuollessa ihmisen hengitys sammuu/loppuu, ja samoin käy myös hänen keholleen ja hengelleen/sielulleen.
Every sane person knows and acknowledges that 'inside' the human physical body is his spiritual world, which includes his feelings, thoughts, attitudes, values, character, faith, dreams, etc. When a human child is born and breathes for the first time, his body and soul begin to live. When a person dies, man's breath goes out/ends, and so does his body and spirit/soul.
Heprean kielessä on kolme sanaa, jotka kaikki voidaan kääntää sanoilla ’henki’,’henkäys’, ’hengitys’. Nuo kolme sanaa ovat נשמה (nishma), נפש (nefesh) ja רוח (ruach).
There are three words in the Hebrew language, all of which can be translated as 'spirit', 'breath', 'breathing'. Those three words are נשמה (nishma), נפש (nefesh), and רוח (ruach).
Kun Adam sai Jumalalta "elämän hengen" נשמת חיים (nishmat chajjom), hänestä tuli ”elävä sielu” נפש חיה (nefesh chajja). Jumalan elävä henki saa aikaan elämää eli Hänen henkensä antaa elämän. Kun ihminen kuolee, elämä sammuu eli sielu lakkaa olemasta, hepreaksi sanottuna ihmisestä tulee silloin נפש מת nefesh meet eli kuollut sielu eli vainaja. Sanat nishmat ja nefesh liittyvät ihmisen elämään; siihen, että ihminen on elävä ja elossa eli toimiva.
When Adam received from God the "breath of life" נשמט חיים (nishmat chajjom), he became a "living soul" נפש חיה (nefesh chajja). God's living spirit produces life or His spirit gives life. When a person dies, life is extinguished, i.e. the soul ceases to exist, in Hebrew, the person then becomes נפש מת nefesh meet, i.e. a dead soul or deceased. The words nishmat and nefesh are related to human life; to the fact that a person is alive and active.
Jumalan olemus on רוח (ruach), sillä Hänen "taivaallinen ruumiinsa/kehonsa” on henki (Joh. 4: 24). Sanaa ruach käytetään myös Jeeshuasta sekä arameassa että hepreassa (2. Kor. 3: 17, 18). Mutta sanalla רוח (ruach) ilmaistaan myös sekä (henki)-Jumalan että Hänen poikansa sisintä olemusta. Henki, Jumalan Henki, Pyhä Henki on siis Jumalassa itsessään, koska se on Hänen ominaisuutensa, olemuksensa ja sisinpänsä. Ja aivan samalla tavalla Jeesuksen Henki, Pojan Henki, Pyhä Henki on Jeeshuassa itsessään, koska se on Hänen luonteensa ja minuutensa. Ja Pojan henki on sama kuin Isän henki, sillä he ovat אחד (echad) YKSI (Joh. 10: 30).
God's essence is רוח (ruach), for His "heavenly body" is spirit (John 4: 24). The word ruach is also used of Jeshua in both Aramaic and Hebrew (2 Cor. 3: 17, 18). But the word רוח (ruach) also expresses the innermost essence of both (spirit)-God and His son. The Spirit, the Spirit of God, the Holy Spirit is therefore in God Himself because it is His attribute, essence and innermost being. And in the same way the Spirit of Jesus, the Spirit of the Son, the Holy Spirit is in Jeshua Himself, because it is His nature and self. And the Spirit of the Son is the same as the Spirit of the Father, for they are אחד (echad) ONE (John 10: 30).
Johannes ymmärsi Isän ja Pojan yhteyden hengessä/Hengessä. Kirjoittaessaan Jumalan rakkaudesta (1. Joh. 4: 7 16) Johannes sanoo, että Jumalan rakkaus tulee täydelliseksi meissä, kun Jumala pysyy meissä antamalla "meille Hengestänsä” (1. Joh. 4: 13). Vanhimmat suomalaiset käännökset seuraavat tässä jakeessa alkutekstiä, mutta sama ajatus tulee kyllä esille nuoremmissakin käännöksissä sanoista ”antanut meille Henkeänsä”... ”antanut meille henkeään”... eikä: henkensä.
John understood the connection between the Father and the Son in spirit/Spirit. When writing about God's love (1 John 4: 7 16), John says that God's love becomes perfect in us when God abides in us by giving us ”of his Spirit" (1 John 4: 13). The oldest Finnish translations follow the original text in this verse, but the same idea does appear in younger translations of the words. So "of his spirit"... not: his spirit.
Jumala on rakastanut maailmaa niin, että Hän antoi Poikansa, mutta Hänen rakkautensa tulee täydelliseksi meissä, kun Hän jakaa/antaa meille Hengestänsä. Poika on eri persoona kuin Isä, mutta Henki on Häntä itseään. Ei ole kolmea jumalallista persoonaa, ainoastaan kaksi!
God so loved the world that He gave His Son, but His love is made perfect in us when He shares/gives us of His Spirit. The Son is a different person than the Father, but the Spirit is the Father Himself. There are not three divine persons, only two!
Evankeliumissaan Johannes kirjoittaa siitä, miten Jeeshua ilmestyi lukittujen ovien taakse kokoontuneille pelokkaille opetuslapsille ylösnousemuspäivänsä iltana. Jeeshua toivotti opetuslapsille rauhaa ja sanoi lähettävänsä heidät samoin kuin Isä oli lähettänyt Hänet. Sitten Jeeshua puhalsi opetuslasten päälle ja sanoi ”ottakaa Pyhä Henki” (Joh. 20: 19 - 22). Kun Jeeshua astui sisään, huoneeseen, samalla saapui myös Pyhä Henki, koska Jeeshua on ”toinen puolustaja”/parakletos/Pyhä Henki (Joh. 14: 16, 26: 15: 26; 16: 7; 1. Joh. 2: 1). Opetuslapset näkivät vain yhden yllätysvieraan, rakkaan Mestarinsa, jonka sisin on Pyhä Henki.
In his Gospel, John writes about how Jeshua appeared to the fearful disciples gathered behind locked doors on the evening of his resurrection. Jeshua wished the disciples peace and said that he would send them just as the Father had sent Him. Then Jesus breathed on the disciples and said "receive the Holy Spirit" (John 20: 19 - 22). When Jeshua entered the room, the Holy Spirit also entered at the same time, because Jeshua is the "second defender"/parakletos/Holy Spirit (John 14: 16, 26: 15: 26; 16: 7; 1 John 2: 1) . The disciples saw only one surprise guest, their beloved Master, whose innermost is the Holy Spirit.
Myös Paavali ymmärsi jumaluuden ja ihmisyyden hengelliset salaisuudet. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat” (1. Kor. 6: 19).
Paul also understood the spiritual secrets of divinity and humanity. Paul wrote to the Corinthians:”What? know ye not that your body is the temple of the Holy Spirit which is in you, which ye have of God, and ye are not your own” (1. Cor. 6: 19).
Kun Pyhä Henki asuu Jumalan lapsissa, he tulevat yhdeksi (Joh. 17: 9 - 23). Samoin Pyhä Henki yhdistää myös Isän ja Pojan. Isä ja Poika muodostavat Pyhän Hengen varsinaisen asumuksen. Jumalan asumuksen kuva pystytettiin Mooseksen johdolla Israelin kansan keskuudessa erämaavaelluksen aikana. Ilmestysmajan Kaikkenpyhin edustaa Isää, Kaikkivaltiasta ja Kaikkeinpyhintä ja Hänen valtakuntaa, lakia ja armoistuinta. Ilmestysmajan Pyhä kaikkine esineineen ja seremonoineen edustaa Poikaa; Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin. Ilmestysmajan kaksi huonetta (saman katon alla) ovat kuva Isästä ja Pojasta taivaallisella valtaistuimellaan. Isä ja Poika ovat Pyhän Hengen YKSI asumus.
When the Holy Spirit lives in God's children, they become one (John 17: 9 - 23). Likewise, the Holy Spirit also unites the Father and the Son. The Father and the Son form the actual dwelling place of the Holy Spirit. The image of God's habitation was erected under the leadership of Moses among the people of Israel during the wilderness journey. The Holy of Holies in the Tabernacle represents the Father, the Almighty and the Most Holy and His kingdom, law and mercy seat. The Saint of the Tabernacle with all its objects and ceremonies represents the Son; The Lamb of God who takes away the sin of the world. The two rooms of the Tabernacle (under the same roof) are a picture of the Father and the Son on their heavenly throne. The Father and the Son are ONE indwelling of the Holy Spirit.
Tämä ikuinen Pyhän Hengen asumus tulee olemaan vielä silloinkin, kun kaikki maalliset symbolit, kuvat ja varjot lakkaavat olemasta. Johannes kuvailee Ilmestyskirjan lopussa Uutta Jerusalemia ja toteaa: ”Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.” (Ilm. 21: 22).
This eternal indwelling of the Holy Spirit will still be there even when all earthly symbols, images and shadows cease to exist. John describes the New Jerusalem at the end of the Book of Revelation and states: ”And I saw no temple therein: for the Lord Almighty and the Lamb are the temple of it” (Rev. 21: 22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti