"Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.
Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi
ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi." (5. Moos. 6: 4, 5)
"Hear, O Israel, The Lord our God is one Lord.
And thou shalt love the Lord thy God with all thine heart,
and with all thy soul, and with all thy might." (Deut. 6: 4, 5)
Läpi Raamatun sydän edustaa ihmisen tiedostamisen, ajattelun ja tunteiden keskusta. Raamatun tekstit ovat näet ajalta ennen aivotutkimuksia, ajalta, jolloin ei tiedetty mitään aivojen anatomiasta ja fysiologiasta, ei Limbisestä järjestelmästä eikä mantelitumakkeesta.
Heart represents human consciousness, thinking and emotions through the whole Bible. The texts of the Bible are from the time before brain research, from the time when no anatomy and physiology was known not Limbic system better than amygdala.
Sydän on helppo paikallistaa jopa ilman kirurgia tai patologia. Hengästyminen ja kiihtyminen yms. saa sydämen lyömään rajummin, ja sen sykkeen voi jokainen itse sekä tuntea että nähdä. Ei siis ihme, että sydäntä on pidetty ihmisen henkisen olemuksen keskuksena.
The heart is easy to locate even without surgery or pathology. Breathlessness and acceleration, etc. makes the heart beat faster and the pulse can be seen and felt. Thus it's no wonder that the heart has been regarded as the center of human being's spiritual essence.
Noin 900 vuotta ennen ajanlaskun alkua näkijä Hanani tuli Juudan kuninkaan, Asan, luo ja sanoi hänelle:
"Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle" (2. Aik. 16: 9a).
About 900 BC Hanani, the seer, came to Asa, the king of Judah, and said to him:
"For the eyes of the Lord run to and fro throughout the whole earth, to shew himself strong in the behalf of them whose heart is perfect toward him." (2. Chron. 16: 9a).
Asa oli Salomon jälkeen kolmas kuningas Juudan valtaistuimella, ja hän hallitsi 41 vuotta noin vuosina 911 - 869 eaa. Hän on yksi Juudan kahdeksasta kuninkaasta, joiden Raamatussa kerrotaan olleen hyvä hallitsija, joka "teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä" (2. Aik. 14: 1) ja teki "kuten hänen esi-isänsä Daavid" (1. Kun. 15: 11).
Asa was the third king on the throne of Judah after Solomon and he reigned 41 years about 911 - 869 BC. He is one of the eight kings of Judah who has been called a good ruler, who "was good and right in the eyes of the Lord his God" (2. Chron. 14: 2) and did "as did David his father" (1. Kings 15: 11).
Salomon jälkeen Juudan valtaistuimella istui kaikkiaan 20 kuningasta, joista siis vain 8 mainitaan hyviksi hallitsijoiksi. Israelin puolella vastaavat luvut ovat 20 ja 1, siis vain Jeehu saa arvion "hyvä" kuningas.
There were altogether 20 kings in Judah after Solomon and only 8 of them have been called good rulers. Corresponding figures in Israel are 20 and 1, there only Jehu has been estimated a "good" king.
Asan hallitessa Juudaa runsaan 40 vuoden ajan Israelin valtaistuimella ehti istahtaa kaikkiaan 6 tai 7 kruunupäätä nimittäin Nadab (910 - 909), Baesa (909 - 886), Ela (886 - 885), Simri (885), Omri (885 - 874), (Tibni 885 - 880 ?), ja vielä Ahab (874 - 853) ehti nousta valtaan ennen kuin Asa kuoli.
When Asa reined more than 40 years in Judah there were even 6 or 7 kings in Israel: Nadab (910 - 909), Baasha (909 - 886), Elah (886 - 885), Zimri (885), Omri (885 - 874), (Tibni 885 - 880 ?), and even Ahab got into power before Asa died.
Asasta kerrotaan sekä 1. Kun 15. luvussa että 2. Aik. luvuissa 14, 15 ja 16, mutta kerronta on mielestäni ristiriitaista. 1. Kun. 15: 14 mukaan Asa oli koko sydämestään uskollinen Jumalalle koko elämänsä ajan, MUTTA 2. Aik. luvuista saa asiasta kyllä toisen käsityksen.
Both in the 15th chapter of 1. Kings and in the 14th, 15th and 16th chapter of 2. Chron it's told about Asa, but I found them contradictory. According to 1. Kings 15: 14 Asa's heart was perfect with the Lord all his days, BUT the chapters of 2. Chron. give me a different view.
Viidentenätoista hallitusvuotenaan Asa sai valtavan voiton etiopialaisesta/nubialaisesta Serahista Herran avulla (2. Aik. 14: 9 - 15). Serahin sotajoukko oli tuhat kertaa tuhat eli miljoona miestä, kun taas Asalla oli kilvillä ja keihäillä varustettuja miehiä Juudasta 300000 ja Benjaminista 280000 (2. Aik. 14: 8). Alivoimansa tunnustaen Asa kääntyi Jumalan puoleen pyysi apua, ja hän sai mitä pyysi. Asan joukot ajoivat nubialaiset takaisin Gerariin saakka. Vihollisia kaatui niin paljon, etteivät he enää toipuneet tästä iskusta, ja Asan joukot saivat valtavan määrän ryöstösaalista.
In the 15th year of his government Asa won with the Lord a huge victory over Ethiopians and their king Zerah (2. Chron. 14: 9 - 15). Zerah had a host of thousand thousand (million), and Asa had only 30000 men from Judah and 28000 men from Benjamin with shields and spears (2. Chron. 14: 8). Recognising his power Asa turned to God and asked for help, and he got it. Asa's troops drove the Ethiopians back to Gerar. So many enemies fell that they no longer recovered from this attack, and Asa's men got a huge loot.
Voitollisen taistelun jälkeen Asarja, Oodedin poika, ennusti Jumalan siunausta, jos kansa palaisi koko sydämestään palvelemaan häntä (2. Aik. 15: 1 - 7). Asa kuuli Asarjan sanoja ja poisti maastaan iljettävät epäjumalankuvat. Kansa kokoontui Jerusalemiin ja uhrasi yhden päivän aikana 700 härkää ja 7000 lammasta (ryöstösaalista) ja teki liiton, että etsisivät Herraa, isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan (2. Aik. 15: 10 - 12).
After victorious battle Azariah, the son of Oded, predicted God's blessing if the people would return with their whole heart to serve him (2. 15: 1 - 7). Asa followed Azariah's words and removed any idol pictures from his country. The people gathered in Jerusalem and sacrificed 700 bulls and 7000 lambs in one day (the loot) and made a covenant that they'll seek the Lord, God of their Fathers, with all their heart and with all their soul (2. Chron. 15: 10 - 12).
Mutta miksi Asa ei myöhemmin enää luottanut Jumalan apuun? Kun Israelin kuningas Baesa lähti Juudaa ja Asaa vastaan tämän 36. hallitusvuotena, Asa lähetti sanan Aramin/Syyrian kuninkaalle Ben-Hadadille ja pyysi tätä rikkomaan liittonsa Baesan kanssa. Saatuaan Asalta maksuksi temppelin hopean ja kullan Ben-Hadad toimi Asan pyytämällä tavalla (2. Aik. 16: 1 - 6).
But why later Asa did no longer rely on God's help? When Baasha, the king of Israel went against Judah and Asa in the 36th year of his rulership, Asa send a message to Ben-Hadad, the king of Syria, and asked him to brake his covenant with Baasha. When Asa send silver and gold from the temple to Ben-Hadad, he did what Asa asked for (2. Chron. 16: 1 - 6).
Silloin näkijä Hanani saapui nuhtelemaan Asaa muistuttaen häntä voitosta nubialaisia vastaan käydyssä taistelussa, jossa Asa luotti Jumalan voimaan ja apuun. Mutta nyt Asan tekemä "tyhmä" ratkaisu Baesaa vastaan ja avun pyytäminen Ben-Hadadilta ennusti hänelle jatkuvia sotia siitä eteenpäin (2. Aik. 16: 9). Hananin nuhtelu ei miellyttänyt Asaa lainkaan, ja Asa panetti Hananin vankilaan (2. Aik. 16: 10).
Then Hanani, the seer, came to reproach Asa and remind him of the victory over the Ethiopians when Asa relied on God's power and help. But now the "stupid" solution against Baasha and turning to Ben-Hadad means new wars continually forward (2. Chron. 16: 9). Asa was not at all fond of Hanani's reproach and he put Hanani in a prison (2. Chron. 16: 10).
Myöhemmällä iällä Asan jalat aiheuttivat hänelle vaivaa, mutta "sairauteenkaan hän ei etsinyt apua Herralta vaan lääkäreiltä" (2. Aik. 16: 12). Näin ollen katson, että sanat (1. Kun. 15: 14) "Asa oli koko elinaikansa täydestä sydämestään Herralle uskollinen" ovat kyseenalaisia.
Later in life Asa had troubles with his feet, but "yet in his disease he sought not to the Lord, but to the physicians" (2. Chron. 16: 12). Therefore I think the words (1. Kings 15: 14) "Asa's heart was perfect with the Lord all his days" are questionable.
Lieneekö Asa tuntenut Ps. 118: 8 sanoja?
"Parempi on luottaa Herran, kuin turvata ihmisiin."
Had Asa known the words in Ps. 118: 9?
"It is better to trust in the Lord than to put confidence in princes."
Tai olivatko esi-isä Daavidin sanat päässet unohtumaan Asalta?
"Turvatkaa häneen joka aika, te kansa;
vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.
Jumala on meidän turvamme. Sela.
Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset,
vain valhetta ihmisten lapset:
kaikki ne nousevat vaa'assa ylös
köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.
Älkää luottako väkivaltaan,
älkää turhaan panko toivoanne ryöstettyyn tavaraan.
Jos rikkautta karttuu,
älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö." (Ps. 62: 9 - 11)
Or had Asa forgot David's, his ancestor's, words?
"Trust in him at all times; ye people,
pour out your heart before him:
God is a refuge for us. Selah.
Surely men of low degree are vanity,
and men of high degree are a lie:
to be laid in the balance,
they are altogether lighter than vanity.
Trust not in oppression,
and become not vain in robbery:
if riches increase,
set not your heart upon them." (Ps. 62: 8 - 10).
lauantai 22. syyskuuta 2018
lauantai 15. syyskuuta 2018
Sanainnoitustako * Verbal inspiration?
Tämänkertainen kirjoitukseni sai aiheen eräästä radio-ohjelmasta, jonka tosin unohdin kuunnella, mutta jonka otsikko pakotti minut tutkimaan erästä Jesajan jaetta. Nimittäin Jes. 34:14:ssa esiintyy nimi לילית (Lilith), jonka olen mieltänyt kuuluvaksi pelkästään mytologiaan. Babylonialaisessa mytologiassa ja juutalaisessa kabbalassa Lilith on Adamin ensimmäinen vaimo, Jumalan luoma yön demoni, seksuaalisesti rajaton öinen henki ja lapsia ryöstelevä velhotar. Lilith-myyttiin kuuluu myös ajatus, että muut demonit ovat Adamin ja Lilithin lapsia.
I got the subject of my writing on a radio program, which I still forgot to listen, but it's title forced me to study one verse of Isaiah. The name לילית (Lilith) appears in Isa 34: 14, and I have listed that name only to mythology. In the Babylonian mythology and the Jewish Kabbalah Lilith is the first wife of Adam, a demon created by God, sexually limitless night spirit and a wizard robbing children. An idea of the demons as the descendants of Adam and Lilith belongs also to the Lilith-myth.
Aika paksua purtavaa! Ettäkö Jumala olisi tarkoituksella luonut tuollaisen riivaajan! No mutta, jotkut väittävät, että Jumala olisi luonut myös itse pahuuden ruumiillistuman, Saatanan, oman vastustajansa. Siihen kyllä uskon, että Lumala loi Luciferin, Valonkantajan, mutta mielestäni Luciferin muuttuminen Saatanaksi oli hänen oma valintansa. Perustelen ajatteluani sillä, että Jumalan ensimmäinen luomisteko oli Valkeus (pyhyyden symboli), mutta jo ensimmäisen päivän kuluttua Jumalan maailmaan ilmestyi myös Yö/Pimeys (pahuuden symboli). Yö on hepreaksi לילה (laila)... vrt. לילית (Lilith).
Thick chewing I think! What do you think did God really create on purpose such a devil! But there are also some who claim that God created even Satan, the embodiment of evil itself, God's own opponent. Yes, I believe that God created Lucifer, the Light-bearer, but the change from Lucifer (light-bearer) to Satan (opponent) was Lucifer's own choice. I argue my thinking on the fact that God's first creation was Light (symbol of holiness) but already after one day there was also Night/Darkness (symbol of wickedness). Night is in Hebrew לילה (lailah)... compare to לילית (Lilith).
Perinteisesti Lucifer-Saatanan vaiheita on tulkittu Jesajan 14. luvun kuvauksella Babylonian kuninkaan kukistumisesta (14: 12 - 21) ja Hesekielin 28. luvun itkuvirrellä Tyyron kuninkaasta (28: 12 - 19). Toisinajattelijat vetoavat siihen, että nuo tekstit kertovat kirjaimellisesti Babylonin ja Tyyron hallitsijoista eikä Luciferista. Mutta minä vastaan, että eipä ole historiaan jäänyt mitään mainintaan yhdenkään Babylonian kuninkaan taivaalle nousemisesta eikä hänen sieltä maahan syöksymisestä, ja tuskinpa yksikään Tyyron kuningas käyskenteli Eedenin paratiisissa. Minä näen kyseiset tekstit vertauskuvallisena kerrontana Luciferin elämästä. Enkä jaksa uskoa, että vanhurskas ja pyhä Jumala olisi luonut itse pahuutta ja sen edustajia; Saatanaa sen paremmin kuin Lilithiäkään!
The steps of Lucifer-Satan has traditionally been interpreted in the description of Isaiah's 14th chapter about the fall of the king of Babylon (14: 12 - 21) and the keen of Ezekiel's 28th chapter about the prince of Tyrus (28: 12 - 19). Dissidents claim that those texts are literally telling about the rulers of Babylon and Tyros... not about Lucifer. But I give my reply that I have not heard any story about a Babylonian king raising up to the sky and falling dawn from there and scarcely any prince of Tyrus was wondering in the garden of Eden. I think the texts in question are metaphorically telling about the life of Lucifer. I can't believe that righteous and holy God ever created such evil ones as Satan and Lilith!
Miten sitten selitän itselleni sen, että Lilith olisi ollut Aadamin ensimmäinen vaimo? Myytit ja mytologia ovat kansojen kerrontaperinnettä, joka heijastaa menneitä tositapahtumia. Niissä on siis aina joku tosiasia/totuuden siemen, mutta sen ympärille on kertynyt monenlaisia mielikuvituksen ja tulkintojen tuottamia lisukkeita.
But how do I explain the claim that Lilith was the first wife of Adam? The myths and mythology are verbal tradition of nations reflecting past events. They have some truth/seed of truth but around it there are many kinds of side dishes from imaginary and interpretation.
Syntiinlankeemus on Aadamin ja Eevan elämässä tapahtunut tosiasia... ja sittemmin jokaisen heidän jälkeläisensä elämässä tapahtunut toisinto. Voin vain kuvitella, miten Adam ja Eeva muistelivat kaihoisasti ihanaa Eedenkotiaan, mutta miten noloa heidän oli kertoa omille jälkeläisilleen, miksi he joutuivat sieltä pois. Asiaa lienee suuresti helpottanut vertauskuvallinen kerronta.
The Fall is the fact of Adam and Eve... and after them a relapse in the life of every descendant of them. I can imagine how wistfully they were remembering their home in Eden but how embarrassed it was to tell the reason why they had to leave their home. Perhaps the symbolic narrative helped on this matter.
Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan lankeemuksen aiheuttaja oli KÄÄRME, ja apostoli Johanneksen mukaan käärme on itse Saatana/Perkele (Ilm. 12: 9). Taiteilijat ovat verhonneet Lilithin käärmeeseen pukeutuneeksi naiseksi. Mielestäni Lilith edustaa sitä viettelystä/viettelijätärtä, joka sai Adamin lankeamaan. VALHEEN avulla Lucifer sai taivaan enekeleistä kolmanneksen puolelleen (Ilm. 12: 4), ja valheella Saatana sai sekä Eevan että Adamin ansaansa.
According to the story of the Fall the reason was the SNAKE/SERPENT/DRAGON, which is after the apostle John called Satan and Devil (Rev. 12: 9). The artists have depicted Lilith as a woman dressed in a snake. I think Lilith represents the seduction/seducer that caused Adam to fall. By LYING Satan succeeded in winning one third of the angels on his side (Rev. 12: 4) and by lying Satan led Adam and Eve to his trap.
Mutta miten kummassa profeetta Jesaja olisi käyttänyt tekstissään nimeä LILITH?!
But why on earth the prophet Isaiah used the name LILITH in his text?!
Nimi Lilith esiintyy suomalaisissa Raamatun käännöksissä vain aivan uusimmissa versioissa (-92, -12). Vanhemmissa käännöksissä tuon nimen paikalla on mitä erilaisempia vaihtoehtoja: "krati" (1642), "kauhiat yölinnut" (1776), "öinen syöjätär" (1933). Ruotsalaisessa käännöksessä (SV1917) lukee "där kan Lilit få ro", saksankielisessä käännöksessä (Die Bibel) on nimi "Nachtgespenst" (öinen aave/kummitus/henki), englanninkielisessä kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on roomalaista mytologiaa edustava sana "satyr" eli satyyri, joka on maskuliininen luonnonhenki, puoliksi eläin puoliksi ihminen, ja Targumista (Vanha Testamentti arameaksi) suomennoksen tehnyt Tuomas Levänen on kääntänyt sen sanalla "riivaajat".
The name Lilith appears only in the newest Finnish Bible versions (-92, -12). In the oldest ones there are odd translations and fairy words. In the Swedish translation there are words "där kan Lilit få ro", in the German Bible (Die Bibel) there is a word "Nachtgespenst" and in the King James Version (KJV) there is a word "satyr" referring to Roman mythology and a satyr, which is a masculine nature spirit, half an animal and half a man, and Tuomas Levänen has used a Finnish word "riivaajat" (evil spirits) in his translation from Targum (Old Testament in Aramaic).
Jes. 34: 14 suomenkielisessä vuoden 1642 käännöksessä:
Isa 34: 14 in the oldest Finnish Bible version:
Silloin pitä männingäiset ja köpelit cohtaman toinen toistans / ja yhden Lieckiön pitä toista huutaman / Kratin pitä myös siellä asumasians saaman / ja siellä lewon löytämän
Vanhinta suomennosta lukiessani mieleeni tuli, että Jes. 34: 14 on saanut kääntäjät varsinaisesti tonttuilemaan, sillä jakeestahan löytyvät myyttisen kratin lisäksi menninkäiset, liekkiöt ja köpelit. Ehkä kääntäjien mielikuvitus on päässyt laukkaamaan myös muissakin käännöksissä. Siihen viittaa mielestäni feminiinisen Lilithin vaihtuminen kuningas Jaakon käännöksessä maskuliiniseksi satyyriksi.
When I was reading the oldest Finnish translation of Isa 34: 14 I thought that the translators had started to fool with mythic creatures. Perhaps the same thing has happened even to other translators or why the feminine Lilith has been changed to masculine satyr in KJV.
Puhe Jumalan sanan innoituksesta ja varsinkin sanainnoituksesta joutuu tässä kyllä kovalle koetukselle. Jumalan henki lienee innoittanut Jesajaa, mutta samaa en voi sanoa kaikista kääntäjistä! Vielä minulle kyllä jää avoimeksi, mitä Jesaja on alunperin tässä jakeessa kirjoittanut.
The verbal inspiration of the Bible and especially of each word is in a hard test now. I think God's spirit did inspire Isaiah but I can't say the same thing about all the translators! Still I'm wondering what did Isaiah originally write in this verse.
Miettiessäni myyttisen Lilith-sanan esiintymisen syytä Jesajan tekstissä oli pakko lukea koko luku. Jesaja kuvaa tuossa luvussa Edomia kohtaavaa tuomiota ja koston päivää. Jesajan teksti tuntui hyvin apokalyptiseltä. Ehkä siihen vaikutti voimakkaimmin jae 34: 4, joka on melkein sanatarkasti samanlainen kuin apostoli Johanneksella 6. sinetin kuvauksessa (Ilm. 6: 14). Edomin rangaistusta kuvataan verenvuodatuksella ja teurastuksella (34: 6), luontoa kohtaavilla katastrofeilla (34: 9, 10) asuinpaikkojen tyhjentymisellä, raunioitumisella ja luonnon valtaan joutumisella (34: 10, 12, 13), sekä erilaisten eläinten invaasiolla (34: 11, 13, 15). Edomin valtaavista eläimistä käytetään monikkomuotoa kaikissa muissa tapauksissa paitsi "nuolikäärmeen" kohdalla on yksikkö (34: 15). Siinäpä se vanha KÄÄRME sitten taas on!
When I was trying to find the reason for the word Lilith in Isaiah's text I had to read the whole chapter. Isaiah is describing Edom's judgment and revenge day. I found Isaiah's text very apocalyptic. Maybe Isa 34: 4 was the reason for that, for it reminds very much the words of the apostle John in Rev. 6: 14. Edom's judgment is depicted by bloodshed and slaughter (34: 6), disaster with nature (34: 9, 10), depopulation of the dwelling places, the collapse of the ruins, and the fall of nature (34: 10, 12, 13) and the invasion of different animals (34: 11, 13, 15). The plural form is used of all other animals except of KÄÄRME (in Finnish... snake/serpent/dragon). There it is once again... the snake/serpent in Finnish... but in English there is "the great owl". (34: 15).
Jae 34: 8 on mielestäni avain koko lukuun. Siinä ovat vastakkain Edom ja Siion. Edom on Siionin/Israelin vastakohta. Israel on loppuun saakka kaikkien Jumalan lasten nimi, ja Edom puolestaan edustaa Jumalaa vastustamaan nousseita ihmisiä. Jesaja kuvaa siis jumalattoman maailman lopullista tuhoa. Tuomio ei kohtaa vain jumalattomia ihmisiä vaan myös kaikkia henkivaltoja, jotka ovat asettuneet Jumalaa vastaan. Myös Lilith, yksi Saatanan "valeasuista", tulee saamaan osansa Jumalan tuomiosta. Jumalan lopullinen rangaistus ja elämän päättyminen merkitsee sekä jumalattomille, Lilithille että Saatanalle lopullista "rauhaa" ja "lepoa" (34: 14).
I think Isa 34: 8 is a key to the whole chapter. In it Edom and Zion are against each other. Edom is the antithesis of Israel. Until the very end Israel is the name God's children and Edom represents those who are against Him. Thus Isaiah is describing the final destruction of the wicked world. The judgment doesn't only concern the wicked people, but it also applies to the spirits who have set themselves against God. Even Lilith, one of Satan's "disguises", shall get her part of God's judgment. God's final punishment and the end of life shall mean "peace" and "rest" (34: 14) both for the wicked ones, Lilith and Satan.
I got the subject of my writing on a radio program, which I still forgot to listen, but it's title forced me to study one verse of Isaiah. The name לילית (Lilith) appears in Isa 34: 14, and I have listed that name only to mythology. In the Babylonian mythology and the Jewish Kabbalah Lilith is the first wife of Adam, a demon created by God, sexually limitless night spirit and a wizard robbing children. An idea of the demons as the descendants of Adam and Lilith belongs also to the Lilith-myth.
Aika paksua purtavaa! Ettäkö Jumala olisi tarkoituksella luonut tuollaisen riivaajan! No mutta, jotkut väittävät, että Jumala olisi luonut myös itse pahuuden ruumiillistuman, Saatanan, oman vastustajansa. Siihen kyllä uskon, että Lumala loi Luciferin, Valonkantajan, mutta mielestäni Luciferin muuttuminen Saatanaksi oli hänen oma valintansa. Perustelen ajatteluani sillä, että Jumalan ensimmäinen luomisteko oli Valkeus (pyhyyden symboli), mutta jo ensimmäisen päivän kuluttua Jumalan maailmaan ilmestyi myös Yö/Pimeys (pahuuden symboli). Yö on hepreaksi לילה (laila)... vrt. לילית (Lilith).
Thick chewing I think! What do you think did God really create on purpose such a devil! But there are also some who claim that God created even Satan, the embodiment of evil itself, God's own opponent. Yes, I believe that God created Lucifer, the Light-bearer, but the change from Lucifer (light-bearer) to Satan (opponent) was Lucifer's own choice. I argue my thinking on the fact that God's first creation was Light (symbol of holiness) but already after one day there was also Night/Darkness (symbol of wickedness). Night is in Hebrew לילה (lailah)... compare to לילית (Lilith).
Perinteisesti Lucifer-Saatanan vaiheita on tulkittu Jesajan 14. luvun kuvauksella Babylonian kuninkaan kukistumisesta (14: 12 - 21) ja Hesekielin 28. luvun itkuvirrellä Tyyron kuninkaasta (28: 12 - 19). Toisinajattelijat vetoavat siihen, että nuo tekstit kertovat kirjaimellisesti Babylonin ja Tyyron hallitsijoista eikä Luciferista. Mutta minä vastaan, että eipä ole historiaan jäänyt mitään mainintaan yhdenkään Babylonian kuninkaan taivaalle nousemisesta eikä hänen sieltä maahan syöksymisestä, ja tuskinpa yksikään Tyyron kuningas käyskenteli Eedenin paratiisissa. Minä näen kyseiset tekstit vertauskuvallisena kerrontana Luciferin elämästä. Enkä jaksa uskoa, että vanhurskas ja pyhä Jumala olisi luonut itse pahuutta ja sen edustajia; Saatanaa sen paremmin kuin Lilithiäkään!
The steps of Lucifer-Satan has traditionally been interpreted in the description of Isaiah's 14th chapter about the fall of the king of Babylon (14: 12 - 21) and the keen of Ezekiel's 28th chapter about the prince of Tyrus (28: 12 - 19). Dissidents claim that those texts are literally telling about the rulers of Babylon and Tyros... not about Lucifer. But I give my reply that I have not heard any story about a Babylonian king raising up to the sky and falling dawn from there and scarcely any prince of Tyrus was wondering in the garden of Eden. I think the texts in question are metaphorically telling about the life of Lucifer. I can't believe that righteous and holy God ever created such evil ones as Satan and Lilith!
Miten sitten selitän itselleni sen, että Lilith olisi ollut Aadamin ensimmäinen vaimo? Myytit ja mytologia ovat kansojen kerrontaperinnettä, joka heijastaa menneitä tositapahtumia. Niissä on siis aina joku tosiasia/totuuden siemen, mutta sen ympärille on kertynyt monenlaisia mielikuvituksen ja tulkintojen tuottamia lisukkeita.
But how do I explain the claim that Lilith was the first wife of Adam? The myths and mythology are verbal tradition of nations reflecting past events. They have some truth/seed of truth but around it there are many kinds of side dishes from imaginary and interpretation.
Syntiinlankeemus on Aadamin ja Eevan elämässä tapahtunut tosiasia... ja sittemmin jokaisen heidän jälkeläisensä elämässä tapahtunut toisinto. Voin vain kuvitella, miten Adam ja Eeva muistelivat kaihoisasti ihanaa Eedenkotiaan, mutta miten noloa heidän oli kertoa omille jälkeläisilleen, miksi he joutuivat sieltä pois. Asiaa lienee suuresti helpottanut vertauskuvallinen kerronta.
The Fall is the fact of Adam and Eve... and after them a relapse in the life of every descendant of them. I can imagine how wistfully they were remembering their home in Eden but how embarrassed it was to tell the reason why they had to leave their home. Perhaps the symbolic narrative helped on this matter.
Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan lankeemuksen aiheuttaja oli KÄÄRME, ja apostoli Johanneksen mukaan käärme on itse Saatana/Perkele (Ilm. 12: 9). Taiteilijat ovat verhonneet Lilithin käärmeeseen pukeutuneeksi naiseksi. Mielestäni Lilith edustaa sitä viettelystä/viettelijätärtä, joka sai Adamin lankeamaan. VALHEEN avulla Lucifer sai taivaan enekeleistä kolmanneksen puolelleen (Ilm. 12: 4), ja valheella Saatana sai sekä Eevan että Adamin ansaansa.
According to the story of the Fall the reason was the SNAKE/SERPENT/DRAGON, which is after the apostle John called Satan and Devil (Rev. 12: 9). The artists have depicted Lilith as a woman dressed in a snake. I think Lilith represents the seduction/seducer that caused Adam to fall. By LYING Satan succeeded in winning one third of the angels on his side (Rev. 12: 4) and by lying Satan led Adam and Eve to his trap.
Mutta miten kummassa profeetta Jesaja olisi käyttänyt tekstissään nimeä LILITH?!
But why on earth the prophet Isaiah used the name LILITH in his text?!
Nimi Lilith esiintyy suomalaisissa Raamatun käännöksissä vain aivan uusimmissa versioissa (-92, -12). Vanhemmissa käännöksissä tuon nimen paikalla on mitä erilaisempia vaihtoehtoja: "krati" (1642), "kauhiat yölinnut" (1776), "öinen syöjätär" (1933). Ruotsalaisessa käännöksessä (SV1917) lukee "där kan Lilit få ro", saksankielisessä käännöksessä (Die Bibel) on nimi "Nachtgespenst" (öinen aave/kummitus/henki), englanninkielisessä kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) on roomalaista mytologiaa edustava sana "satyr" eli satyyri, joka on maskuliininen luonnonhenki, puoliksi eläin puoliksi ihminen, ja Targumista (Vanha Testamentti arameaksi) suomennoksen tehnyt Tuomas Levänen on kääntänyt sen sanalla "riivaajat".
The name Lilith appears only in the newest Finnish Bible versions (-92, -12). In the oldest ones there are odd translations and fairy words. In the Swedish translation there are words "där kan Lilit få ro", in the German Bible (Die Bibel) there is a word "Nachtgespenst" and in the King James Version (KJV) there is a word "satyr" referring to Roman mythology and a satyr, which is a masculine nature spirit, half an animal and half a man, and Tuomas Levänen has used a Finnish word "riivaajat" (evil spirits) in his translation from Targum (Old Testament in Aramaic).
Jes. 34: 14 suomenkielisessä vuoden 1642 käännöksessä:
Isa 34: 14 in the oldest Finnish Bible version:
Silloin pitä männingäiset ja köpelit cohtaman toinen toistans / ja yhden Lieckiön pitä toista huutaman / Kratin pitä myös siellä asumasians saaman / ja siellä lewon löytämän
Vanhinta suomennosta lukiessani mieleeni tuli, että Jes. 34: 14 on saanut kääntäjät varsinaisesti tonttuilemaan, sillä jakeestahan löytyvät myyttisen kratin lisäksi menninkäiset, liekkiöt ja köpelit. Ehkä kääntäjien mielikuvitus on päässyt laukkaamaan myös muissakin käännöksissä. Siihen viittaa mielestäni feminiinisen Lilithin vaihtuminen kuningas Jaakon käännöksessä maskuliiniseksi satyyriksi.
When I was reading the oldest Finnish translation of Isa 34: 14 I thought that the translators had started to fool with mythic creatures. Perhaps the same thing has happened even to other translators or why the feminine Lilith has been changed to masculine satyr in KJV.
Puhe Jumalan sanan innoituksesta ja varsinkin sanainnoituksesta joutuu tässä kyllä kovalle koetukselle. Jumalan henki lienee innoittanut Jesajaa, mutta samaa en voi sanoa kaikista kääntäjistä! Vielä minulle kyllä jää avoimeksi, mitä Jesaja on alunperin tässä jakeessa kirjoittanut.
The verbal inspiration of the Bible and especially of each word is in a hard test now. I think God's spirit did inspire Isaiah but I can't say the same thing about all the translators! Still I'm wondering what did Isaiah originally write in this verse.
Miettiessäni myyttisen Lilith-sanan esiintymisen syytä Jesajan tekstissä oli pakko lukea koko luku. Jesaja kuvaa tuossa luvussa Edomia kohtaavaa tuomiota ja koston päivää. Jesajan teksti tuntui hyvin apokalyptiseltä. Ehkä siihen vaikutti voimakkaimmin jae 34: 4, joka on melkein sanatarkasti samanlainen kuin apostoli Johanneksella 6. sinetin kuvauksessa (Ilm. 6: 14). Edomin rangaistusta kuvataan verenvuodatuksella ja teurastuksella (34: 6), luontoa kohtaavilla katastrofeilla (34: 9, 10) asuinpaikkojen tyhjentymisellä, raunioitumisella ja luonnon valtaan joutumisella (34: 10, 12, 13), sekä erilaisten eläinten invaasiolla (34: 11, 13, 15). Edomin valtaavista eläimistä käytetään monikkomuotoa kaikissa muissa tapauksissa paitsi "nuolikäärmeen" kohdalla on yksikkö (34: 15). Siinäpä se vanha KÄÄRME sitten taas on!
When I was trying to find the reason for the word Lilith in Isaiah's text I had to read the whole chapter. Isaiah is describing Edom's judgment and revenge day. I found Isaiah's text very apocalyptic. Maybe Isa 34: 4 was the reason for that, for it reminds very much the words of the apostle John in Rev. 6: 14. Edom's judgment is depicted by bloodshed and slaughter (34: 6), disaster with nature (34: 9, 10), depopulation of the dwelling places, the collapse of the ruins, and the fall of nature (34: 10, 12, 13) and the invasion of different animals (34: 11, 13, 15). The plural form is used of all other animals except of KÄÄRME (in Finnish... snake/serpent/dragon). There it is once again... the snake/serpent in Finnish... but in English there is "the great owl". (34: 15).
Jae 34: 8 on mielestäni avain koko lukuun. Siinä ovat vastakkain Edom ja Siion. Edom on Siionin/Israelin vastakohta. Israel on loppuun saakka kaikkien Jumalan lasten nimi, ja Edom puolestaan edustaa Jumalaa vastustamaan nousseita ihmisiä. Jesaja kuvaa siis jumalattoman maailman lopullista tuhoa. Tuomio ei kohtaa vain jumalattomia ihmisiä vaan myös kaikkia henkivaltoja, jotka ovat asettuneet Jumalaa vastaan. Myös Lilith, yksi Saatanan "valeasuista", tulee saamaan osansa Jumalan tuomiosta. Jumalan lopullinen rangaistus ja elämän päättyminen merkitsee sekä jumalattomille, Lilithille että Saatanalle lopullista "rauhaa" ja "lepoa" (34: 14).
I think Isa 34: 8 is a key to the whole chapter. In it Edom and Zion are against each other. Edom is the antithesis of Israel. Until the very end Israel is the name God's children and Edom represents those who are against Him. Thus Isaiah is describing the final destruction of the wicked world. The judgment doesn't only concern the wicked people, but it also applies to the spirits who have set themselves against God. Even Lilith, one of Satan's "disguises", shall get her part of God's judgment. God's final punishment and the end of life shall mean "peace" and "rest" (34: 14) both for the wicked ones, Lilith and Satan.
lauantai 8. syyskuuta 2018
Pitkämielisyys * Patience
Avasin aamulla Raamatun ihan sattumalta Sanal. 16: 32:n kohdalta. Aloin käydä jaetta sana sanalta läpi hepreaksi, enkä arvannutkaan, että se johtaa pieneen tutkisteluun ja blogitekstiin.
In this morning I opened the Bible by coincidence at Prov. 16: 32. I began to read the verse in Hebrew without knowing that it'll lead me to a little study and blog text.
Tässä jakeessa kuningas Salomo asettaa omien ajatustensa ja tunteidensa hallitsemisen arvokkaammaksi asiaksi kuin on sotilaallinen sankaruus tai kaupungin valloittaminen. Sananlaskujen 14. luvussa Salomo asettaa pitkämielisyyden ja pikavihaisuuden vastakkain (jakeet 17, 29) ja määrittelee pikavihaisuuden/äkkipikaisuuden "hulluuden huipuksi" (FV92).
In this verse king Solomon prefers the control of thoughts and feelings to military heroism or conquering a city. In the 14th chapter of Proverbs Solomon contrasts patience with short-tempered (verses 17, 29) and defines the latter folly.
Ihmisen mieli vaihtelevine ajatuksineen ja vellovine tunteineen on kyllä kuin vilkas kaupunki, ja sen kaikkien yllykkeiden hallitseminen ja kurissapitäminen vaatii lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Ehkä Salomo ylistää pitkämielisyyttä kuitenkin siksi, että se on jumalallinen ominaisuus.
Human mind with varied thoughts and swelling feelings is like a lively city and managing and disciplining it's all incitements requires a strong will and determination. But perhaps Salomon saw patience as a divine feature and praised it therefore.
Pitkämielisyys ilmaistaan tässä jakeessa hepreaksi sanoilla ארך אפים (erek appajim), joka tarkoittaa sanasta sanaan käännettynä "pitkää nenää"/"pitkänenäistä". Kiukku ja vihanpuuskahan tuhahtaa usein ensimmäiseksi ihmisen nenässä.
Patience is expressed in this verse with the Hebrew words ארך אפים (erek appajim), which means "long of nose". You see, hate and anger seem to snort very often at first in nose.
Jumalan pitkämielisyys on ilmaistu noilla kahdella heprean sanalla (ארך אפים) seuraavissa VT:n teksteissä:
2. Moos. 34: 6; 4. Moos. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 145: 8; Sanal. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Jes. 48: 9; Jer. 15:15; Joel 2: 13; Joona 4: 2; Naah. 1: 3. Nuo 15 jaetta ovat lähes ainoat VT:n jakeet, joissa esiintyy sana "pitkämielinen"... ainakin, mikäli voimme luottaa Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaan.
God's patience has been expressed with those two Hebrew words at least in the following texts in the Old Testament:
Ex. 34: 6; Num. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 154: 8; Prov. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Isa. 48: 9; Jer. 15: 15; Joel 2: 13; Jonah 4: 2; Nah. 1: 3. According to the Bible Dictionary I use these texts are almost the only ones with the word "patient" in the Old Testament.
Paavalin mukaan me olemme "Jumalan temppeli", jossa hänen henkensä asuu (1. Kor. 3: 16). Ja Jeshuan opetuksen mukaan "sydämestä" eli ihmisen ajatuksista lähtevät "pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset" (Matt. 15: 19). Listaa voisi jatkaa, sillä kaikki ihmisen toiminta lähtee ajatuksista ja tunteista. Jumalalta emme voi koskaan peittää tekojemme vaikuttimia, vaikka se joskus saattaisi onnistua lähimmäistemme kanssa.
Apostle Paul wrote that we are "the temple of God", where his spirit is dwelling (1. Cor. 3: 16). And Yeshua taught that out of the heart proceed "evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies" (Matthew 15: 19). The list could be continued, for all human action begins from thoughts and feelings/emotions. From God, we can never hide the motives of our actions, though it might sometimes succeed with our fellowmen.
Paavali luokittelee pitkämielisyyden yhdeksi "hengen hedelmäksi" (Gal. 5: 22). Jakakoon Jumala meille henkeään, ja saakoon Jumalan henki asuinsijan meissä!
Paul classifies patience/long-suffering as one of "the fruit of the spirit" (Gal. 5: 22). Let God divide us his spirit, and let his spirit live in us!
In this morning I opened the Bible by coincidence at Prov. 16: 32. I began to read the verse in Hebrew without knowing that it'll lead me to a little study and blog text.
Tässä jakeessa kuningas Salomo asettaa omien ajatustensa ja tunteidensa hallitsemisen arvokkaammaksi asiaksi kuin on sotilaallinen sankaruus tai kaupungin valloittaminen. Sananlaskujen 14. luvussa Salomo asettaa pitkämielisyyden ja pikavihaisuuden vastakkain (jakeet 17, 29) ja määrittelee pikavihaisuuden/äkkipikaisuuden "hulluuden huipuksi" (FV92).
In this verse king Solomon prefers the control of thoughts and feelings to military heroism or conquering a city. In the 14th chapter of Proverbs Solomon contrasts patience with short-tempered (verses 17, 29) and defines the latter folly.
Ihmisen mieli vaihtelevine ajatuksineen ja vellovine tunteineen on kyllä kuin vilkas kaupunki, ja sen kaikkien yllykkeiden hallitseminen ja kurissapitäminen vaatii lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Ehkä Salomo ylistää pitkämielisyyttä kuitenkin siksi, että se on jumalallinen ominaisuus.
Human mind with varied thoughts and swelling feelings is like a lively city and managing and disciplining it's all incitements requires a strong will and determination. But perhaps Salomon saw patience as a divine feature and praised it therefore.
Pitkämielisyys ilmaistaan tässä jakeessa hepreaksi sanoilla ארך אפים (erek appajim), joka tarkoittaa sanasta sanaan käännettynä "pitkää nenää"/"pitkänenäistä". Kiukku ja vihanpuuskahan tuhahtaa usein ensimmäiseksi ihmisen nenässä.
Patience is expressed in this verse with the Hebrew words ארך אפים (erek appajim), which means "long of nose". You see, hate and anger seem to snort very often at first in nose.
Jumalan pitkämielisyys on ilmaistu noilla kahdella heprean sanalla (ארך אפים) seuraavissa VT:n teksteissä:
2. Moos. 34: 6; 4. Moos. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 145: 8; Sanal. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Jes. 48: 9; Jer. 15:15; Joel 2: 13; Joona 4: 2; Naah. 1: 3. Nuo 15 jaetta ovat lähes ainoat VT:n jakeet, joissa esiintyy sana "pitkämielinen"... ainakin, mikäli voimme luottaa Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaan.
God's patience has been expressed with those two Hebrew words at least in the following texts in the Old Testament:
Ex. 34: 6; Num. 14: 18; Neh. 9: 17; Ps. 86: 15; 103: 8; 154: 8; Prov. 14: 29; 15: 18; 16: 32; 19: 11; Isa. 48: 9; Jer. 15: 15; Joel 2: 13; Jonah 4: 2; Nah. 1: 3. According to the Bible Dictionary I use these texts are almost the only ones with the word "patient" in the Old Testament.
Paavalin mukaan me olemme "Jumalan temppeli", jossa hänen henkensä asuu (1. Kor. 3: 16). Ja Jeshuan opetuksen mukaan "sydämestä" eli ihmisen ajatuksista lähtevät "pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset" (Matt. 15: 19). Listaa voisi jatkaa, sillä kaikki ihmisen toiminta lähtee ajatuksista ja tunteista. Jumalalta emme voi koskaan peittää tekojemme vaikuttimia, vaikka se joskus saattaisi onnistua lähimmäistemme kanssa.
Apostle Paul wrote that we are "the temple of God", where his spirit is dwelling (1. Cor. 3: 16). And Yeshua taught that out of the heart proceed "evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies" (Matthew 15: 19). The list could be continued, for all human action begins from thoughts and feelings/emotions. From God, we can never hide the motives of our actions, though it might sometimes succeed with our fellowmen.
Paavali luokittelee pitkämielisyyden yhdeksi "hengen hedelmäksi" (Gal. 5: 22). Jakakoon Jumala meille henkeään, ja saakoon Jumalan henki asuinsijan meissä!
Paul classifies patience/long-suffering as one of "the fruit of the spirit" (Gal. 5: 22). Let God divide us his spirit, and let his spirit live in us!
lauantai 25. elokuuta 2018
Yksi vai kolmetoista * One or thirteen
Löysin kirjahyllystäni yli 10 vuotta vanhan tutkielmani Raamatussa esiintyvistä henki-sanoista. Kirjoitin tuolloin yhteenvetona aivan ensimmäisen juttuni nettiin otsikolla "Maallikko kysyy ja vastaa". Noista ajoista on jotakin muuttunut ajattelussani ja uskontunnustuksessani, mutta ajatukseni Kolminaisuuden kolmannesta persoonasta on pysynyt samana.
I found over 10 years old study of the word "spirit" in the Bible. At that time I wrote my very first story on the net ( A layman asks and answers). My thinking and confess have changed from that time but my thoughts about the third person the Trinity have remained the same.
Koska hepreassa ei tunneta isoja alkukirjaimia, niin minäkin kirjoitan varsinaisia erisnimiä lukuunottamatta kaikki nimikkeet pienellä.
Because Hebrew has no capitals, so do even I write all titles with small letters except the the proper nouns.
Hakusanalla "henki" löysin silloin 13 erilaista nimikettä. Tiivistän seuraavaksi nuo nimikkeet ja niiden esiintymismäärät VT:ssa ja UT:ssa (esiintymismäärät ovat siis minun löytämiäni, joten todellisuudessa niitä saattaa olla enemmänkin... käytin Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaa apuna).
1. jumalan henki VT:ssa 12 kertaa ja UT:ssa 13 kertaa
2. herran henki VT:ssa 18 kertaa ja UT:ssa 2 kertaa
3. henki VT:ssa 24 kertaa ja UT:ssa 91 kertaa
4. isän henki UT:ssa kerran
5. pojan henki UT:ssa kerran
6. Jeesuksen henki UT:ssa kerran
7. Kristuksen henki UT:ssa 2 kertaa
8. totuuden/armon henki UT:ssa kerran
9. profetian henki UT:ssa kerran
10. elämän henki VT:ssa kerran ja UT:ssa kerran
11. pyhyyden henki UT:ssa kerran
12. lapseuden henki UT:ssa kerran
13. pyhä henki VT:ssa 3 kertaa ja UT:ssa 64 kertaa
With an entry "spirit" I found 13 different titles. I'll write now a shot list of those titles and how many times they occurs in the Old testament (OT) and the New Testament (NT).
1. the spirit of god 12 times in OT and 13 times in NT
2. the spirit of the lord 18 times in OT and 2 times in NT
3. spirit 24 times in OT and 91 times in NT
4. the spirit of the father once in NT
5. the spirit of the son once in NT
6. the spirit of Jesus once in NT
7. the spirit of Christ 2 times in NT
8. the spirit of grace once in NT
9. the spirit of the prophecy once in NT
10. the spirit of life once in OT and once in NT
11. the spirit of holiness once in NT
12. the spirit of adoption once in NT
13. holy spirit 3 times in OT and 64 times in NT
Tarkastellessani vanhaa listaani huomioni kiinnittyi muutamiin kummallisiin yksityiskohtiin:
* Vuoden 1992 suomalaisessa käännöksessä sana "henki" kirjoitetaan Vanhassa Testamentissa lähes poikkeuksetta pienellä alkukirjaimella (esim. "Jumalan henki - 1. Moos. 1: 2), mutta Uuden Testamentin puolella isolla (esim. "Jumalan Henki" - Room. 8: 14), vaikka vastaava heprean sana on molemmissa אוח (ruach)... ilman isoa alkukirjainta.
* Sanat "pyhä" ja "henki" esiintyvät peräkkäin Vanhan Testamentin puolella ainoastaan kolmessa tekstissä (Ps. 51: 13; Jes. 63: 10 ja 63: 11). Vuoden 1992-käännöksessä noissa kaikissa 3 jakeessa lukee "pyhä henki". Mutta kaikissa UT:n 64 "pyhä henki"-tekstissä lukee "Pyhä Henki".
* Englanninkielisessä kuningas Jaakon -käännöksessä (KJV) UT:n 59 "pyhä henki"-tekstissä lukee "the Holy Ghost" ja viidessä "the Holy Spirit".
* Kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) UT:n 88 "henki"-tekstissä on sana "Spirit" ja kolmessa tekstissä sana "Ghost".
* sana "henki"(91 kertaa) esiintyy UT:ssa useammin kuin nimitys "pyhä henki" (64 kertaa).
When looking at my old list, my attention came to a few strange details:
* In the Finnish version of 1992 the word "spirit" is written almost without exception in a small first letter in the Old Testament, but in the New Testament in a capital, although the equivalent of the Hebrew word is אוח (ruach)... without a capital letter.
* Two words "holy" and "spirit" are in succession in the Old Testament only three times (Ps. 51: 11; Isa. 63: 10, 11). In the Finnihs version 1992 we can read "pyhä henki" in all those three verses. But in all verses of the New Testament (64) stand "Pyhä Henki".
* In the English King James Version (KJV) we can read "the Holy Ghost" in 59 verses and "the Holy Spirit" in 5 verses.
* In KJV there are 88 texts of "Spirit" and 3 texts of "Ghost"
* the word "spirit"(91 times) occurs more often than the words "holy spirit" (64 times).
Maallikko kysyy edelleen:
1. Keksittiinkö nimi "Pyhä Henki" (isoilla alkukirjaimilla!) vasta kolminaisuusoppia rakennettaessa Nikeassa (352) tai Konstantinopolissa (381)? Vanhan Testamentin kolme "pyhä henki" -jaetta vertautuvat mielestäni sanapariin "hyvä henki" (Neh. 9: 20; Ps. 143: 10). Pienet alkukirjaimet eivät viittaa erisnimeen.
2. Koska sana "Henki" esiintyy UT:ssa useammin kuin nimitys "Pyhä Henki", eikö olisi loogisempaa kutsua kolminaisuuden kolmatta persoonaa nimellä "Henki"? Tähän pitää maallikon nyt myös vastata: ei tietenkään! Silloinhan henget menisivät sekaisin, sillä onhan Jumala itse henki (Joh. 4: 24) samoin kuin herra Jeshua (ylösnousemuksensa jälkeen) on henki (2. Kor. 3: 17, 18).
3. Mitä ihmettä tarkoitetaan sanojen "spirit" ja "ghost" sekoittamisella?
4. Montako henkeä Jumalalla oikein on: yksi vai kolmetoista? Johannes kirjoittaa 7 hengestä, mutta ne ovat Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 1: 4), ja ovat Jumalasta erillisiä olentoja.
A layman still asks:
1. Wasn't the name "the Holy Spirit" invented until Nicaea (352) or Constantinople (381)? Three verses of "holy spirit" in the Old Testament can be compared with the verses of "good spirit" (Neh. 9: 20; Ps. 143: 10). Small first letters don't refer to any proper noun.
2. Because the word "Spirit" occurs in the New Testament more than "the Holy Spirit", wouldn't it be more logical to use the word "Spirit" of the third person of the Trinity? Now a layman must give an answer: definitely not! Think about the jumble of the spirits, for God himself is a spirit (John 4: 24) and our master, Jeshua (after his resurrection), is a spirit (2. Cor. 3: 17, 18).
3. What on earth does it mean that in KJV there are those two words "spirit" and "ghost"?
4. How many spirits does God have: one or thirteen? John writes of 7 spirits, but they are before his throne (Rev. 1: 4) and creatures separated from God.
I found over 10 years old study of the word "spirit" in the Bible. At that time I wrote my very first story on the net ( A layman asks and answers). My thinking and confess have changed from that time but my thoughts about the third person the Trinity have remained the same.
Koska hepreassa ei tunneta isoja alkukirjaimia, niin minäkin kirjoitan varsinaisia erisnimiä lukuunottamatta kaikki nimikkeet pienellä.
Because Hebrew has no capitals, so do even I write all titles with small letters except the the proper nouns.
Hakusanalla "henki" löysin silloin 13 erilaista nimikettä. Tiivistän seuraavaksi nuo nimikkeet ja niiden esiintymismäärät VT:ssa ja UT:ssa (esiintymismäärät ovat siis minun löytämiäni, joten todellisuudessa niitä saattaa olla enemmänkin... käytin Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaa apuna).
1. jumalan henki VT:ssa 12 kertaa ja UT:ssa 13 kertaa
2. herran henki VT:ssa 18 kertaa ja UT:ssa 2 kertaa
3. henki VT:ssa 24 kertaa ja UT:ssa 91 kertaa
4. isän henki UT:ssa kerran
5. pojan henki UT:ssa kerran
6. Jeesuksen henki UT:ssa kerran
7. Kristuksen henki UT:ssa 2 kertaa
8. totuuden/armon henki UT:ssa kerran
9. profetian henki UT:ssa kerran
10. elämän henki VT:ssa kerran ja UT:ssa kerran
11. pyhyyden henki UT:ssa kerran
12. lapseuden henki UT:ssa kerran
13. pyhä henki VT:ssa 3 kertaa ja UT:ssa 64 kertaa
With an entry "spirit" I found 13 different titles. I'll write now a shot list of those titles and how many times they occurs in the Old testament (OT) and the New Testament (NT).
1. the spirit of god 12 times in OT and 13 times in NT
2. the spirit of the lord 18 times in OT and 2 times in NT
3. spirit 24 times in OT and 91 times in NT
4. the spirit of the father once in NT
5. the spirit of the son once in NT
6. the spirit of Jesus once in NT
7. the spirit of Christ 2 times in NT
8. the spirit of grace once in NT
9. the spirit of the prophecy once in NT
10. the spirit of life once in OT and once in NT
11. the spirit of holiness once in NT
12. the spirit of adoption once in NT
13. holy spirit 3 times in OT and 64 times in NT
Tarkastellessani vanhaa listaani huomioni kiinnittyi muutamiin kummallisiin yksityiskohtiin:
* Vuoden 1992 suomalaisessa käännöksessä sana "henki" kirjoitetaan Vanhassa Testamentissa lähes poikkeuksetta pienellä alkukirjaimella (esim. "Jumalan henki - 1. Moos. 1: 2), mutta Uuden Testamentin puolella isolla (esim. "Jumalan Henki" - Room. 8: 14), vaikka vastaava heprean sana on molemmissa אוח (ruach)... ilman isoa alkukirjainta.
* Sanat "pyhä" ja "henki" esiintyvät peräkkäin Vanhan Testamentin puolella ainoastaan kolmessa tekstissä (Ps. 51: 13; Jes. 63: 10 ja 63: 11). Vuoden 1992-käännöksessä noissa kaikissa 3 jakeessa lukee "pyhä henki". Mutta kaikissa UT:n 64 "pyhä henki"-tekstissä lukee "Pyhä Henki".
* Englanninkielisessä kuningas Jaakon -käännöksessä (KJV) UT:n 59 "pyhä henki"-tekstissä lukee "the Holy Ghost" ja viidessä "the Holy Spirit".
* Kuningas Jaakon käännöksessä (KJV) UT:n 88 "henki"-tekstissä on sana "Spirit" ja kolmessa tekstissä sana "Ghost".
* sana "henki"(91 kertaa) esiintyy UT:ssa useammin kuin nimitys "pyhä henki" (64 kertaa).
When looking at my old list, my attention came to a few strange details:
* In the Finnish version of 1992 the word "spirit" is written almost without exception in a small first letter in the Old Testament, but in the New Testament in a capital, although the equivalent of the Hebrew word is אוח (ruach)... without a capital letter.
* Two words "holy" and "spirit" are in succession in the Old Testament only three times (Ps. 51: 11; Isa. 63: 10, 11). In the Finnihs version 1992 we can read "pyhä henki" in all those three verses. But in all verses of the New Testament (64) stand "Pyhä Henki".
* In the English King James Version (KJV) we can read "the Holy Ghost" in 59 verses and "the Holy Spirit" in 5 verses.
* In KJV there are 88 texts of "Spirit" and 3 texts of "Ghost"
* the word "spirit"(91 times) occurs more often than the words "holy spirit" (64 times).
Maallikko kysyy edelleen:
1. Keksittiinkö nimi "Pyhä Henki" (isoilla alkukirjaimilla!) vasta kolminaisuusoppia rakennettaessa Nikeassa (352) tai Konstantinopolissa (381)? Vanhan Testamentin kolme "pyhä henki" -jaetta vertautuvat mielestäni sanapariin "hyvä henki" (Neh. 9: 20; Ps. 143: 10). Pienet alkukirjaimet eivät viittaa erisnimeen.
2. Koska sana "Henki" esiintyy UT:ssa useammin kuin nimitys "Pyhä Henki", eikö olisi loogisempaa kutsua kolminaisuuden kolmatta persoonaa nimellä "Henki"? Tähän pitää maallikon nyt myös vastata: ei tietenkään! Silloinhan henget menisivät sekaisin, sillä onhan Jumala itse henki (Joh. 4: 24) samoin kuin herra Jeshua (ylösnousemuksensa jälkeen) on henki (2. Kor. 3: 17, 18).
3. Mitä ihmettä tarkoitetaan sanojen "spirit" ja "ghost" sekoittamisella?
4. Montako henkeä Jumalalla oikein on: yksi vai kolmetoista? Johannes kirjoittaa 7 hengestä, mutta ne ovat Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 1: 4), ja ovat Jumalasta erillisiä olentoja.
A layman still asks:
1. Wasn't the name "the Holy Spirit" invented until Nicaea (352) or Constantinople (381)? Three verses of "holy spirit" in the Old Testament can be compared with the verses of "good spirit" (Neh. 9: 20; Ps. 143: 10). Small first letters don't refer to any proper noun.
2. Because the word "Spirit" occurs in the New Testament more than "the Holy Spirit", wouldn't it be more logical to use the word "Spirit" of the third person of the Trinity? Now a layman must give an answer: definitely not! Think about the jumble of the spirits, for God himself is a spirit (John 4: 24) and our master, Jeshua (after his resurrection), is a spirit (2. Cor. 3: 17, 18).
3. What on earth does it mean that in KJV there are those two words "spirit" and "ghost"?
4. How many spirits does God have: one or thirteen? John writes of 7 spirits, but they are before his throne (Rev. 1: 4) and creatures separated from God.
lauantai 18. elokuuta 2018
Isä ja Poika * Father and Son
Kolmainaisuusopin luojat tarjoavat meille kolmea tasavertaista Jumalaa uskomme pohjaksi. He tekevät sen hyvin omavaltaisesti välittämättä Raamatussa annetuista tiedonmuruista. Kutsun niitä "muruiksi", koska tässä ajassa "tietämisemme on vajavaista" ja katselemme jumaluutta "kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta" (1. Kor. 13: 9, 12). Mutta aivan kuten pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa riittivät suuren kansanjoukon ravinnoksi (Matt. 14: 13- 21; Mark. 6: 30 - 44; Luuk. 9: 10 - 17; Joh. 6: 9 - 15), nämäkin tiedonmurut riittävät yllin kyllin ravitsemaan meidän hengellisen nälkämme.
Those who have created the Trinity are offering us three equal Gods as our religious foundation. They do it very arbitrarily ignoring the information given in the Bible. The information is worth to feed us spiritually like five pieces of bread and two fishes were enough for a large crowd (Matthew 14: 13 - 21; Mark 6: 30 - 44; Luke 9: 10 - 17; John 6: 9 - 15).
Jeshua korosti Isää ainoana tosi Jumalana, ja esitteli itsensä Jumalan lähettiläänä/lähettämänä (Joh. 17: 3). Keräsin kaikki tähän teemaan liittyvät tekstit yhteen ja jouduin hämmästymään niiden määrää. Olinhan toki huomioinut ne aikaisemminkin, mutta nyt kooste korostui minulle todistukseksi. Suurin osa kyseisistä teksteistä löytyy apostoli Johannekselta. Siltä varalta, että joku haluaa tutustua teksteihin, luettelen ne tässä:
Matt. 15: 24; Luuk. 4: 43; Joh. 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Apt. 3: 26; Room. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. Joh. 4: 9, 10, 14.
Jeshua emphasised the Father as the only true God and presented himself as a messenger of God (John 17: 3). I collected all the texts related to this theme and I was amazed at their number. Of course I had taken them into account earlier but now the collection was emphasised to me as a testimony. Most of the texts are found in the writings of the apostle John. In case somebody wants to get to know the texts I list them here:
Matthew. 15: 24; Luke. 4: 43; John 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Acts. 3: 26; Rom. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. John 4: 9, 10, 14.
Kun Isä on lähettäjä ja Poika on lähetetty/lähettiläs, tai niin kuin Jeshua asian ilmaisi; kun Poika on palvelija ja Isä hänen herransa (Joh. 13: 16), ei heidän arvoa ja asemaa voi mitenkään rinnastaa samankaltaiseksi tai tasavertaiseksi.
When the Father is the one who sends and the Son is a messenger, whom the Father sends or as Jeshua said; when the Son is a servant and the Father his lord (John 13: 16), the title and status of them can't be said similar or equal.
Lähetystehtävässään Poika oli täysin riippuvainen Isänsä tahdosta, sillä Pojan sanat, teot, oppi ja todistus olivat Isän sanoja, tekoja, oppia ja todistusta. Pojan täydellinen kuuliaisuus Isälle takasi sen, että Isä oli jatkuvasti Pojan kanssa ja kuuli Poikaansa joka tilanteessa.
In his mission, the Son is completely dependent on the will of his Father, for the words, acts, doctrine and testimony are Father's words, acts, doctrine and testimony. The perfect obedience of the Son guaranteed that the Father was continually with the Son and heard his Son in every situation.
Koska Jumala on Henki (Joh. 4: 24), jonka ääntä kukaan ei ole koskaan kuullut eikä ainoakaan nähnyt hänen muotoansa (Joh. 1: 18; 5: 37), eikä tule näkemään (1. Tim. 6: 16), tarvittiin "syntisen lihan kaltaisuuteen" (Room. 8: 3) tullut "ihminen, Jeshua Messias" (1. Tim. 2: 5) ilmoittamaan Jumalan tahtoa maailmalle ja luomaan yhteys Jumalan ja häneen uskovien ihmisten välille (Joh. 17: 21, 23, 25). Pojan täydellisesti suorittama lähetystehtävä merkitsee sitä, että jokainen joka on nähnyt Pojan (fyysisin tai hengellisin silmin) on itse asiassa saanut nähdä Isän (Joh. 12: 45).
Because God is a Spirit (John 4: 24) whose voice no-one has at any time heard and ever seen his shape (John 1: 18; 5: 37) and will not ever see (1. Tim. 6: 16) "the man, Jeshua Messiah" (1. Tim. 2: 5) was needed to come in "sinful flesh" (Rom. 8: 3) and inform God's will to the world and and create a connection between God and his believers (John 17: 21, 23, 25). The perfect mission of the Son actually means that everyone who has seen the Son (with his physical or spiritual eyes) has seen the Father (John 12: 45).
Pojan lähettäminen maailman Vapahtajaksi (1. Joh. 4: 14) on varsinainen RAKKAUDEN ilmestys (1. Joh. 4: 9, 10). Poika on juuri oikea Lähettiläs, koska hän on ainoa, joka on nähnyt Isän (Joh. 6: 46) ja lähtenyt Isästä (Joh. 7: 28, 29; 8: 42).
Sending the Son to the Saviour of the world is the true revelation of LOVE (1. John 4: 9, 19). The Son is just the right messenger, for he is the only one who has sawn the Father (John 6: 46) and he is from him (John 7: 28, 29; 8: 42).
Pojan lähetystyön merkitys ja ansiot tulevat esiin "elämän ylösnousemuksessa" (Joh. 5: 29), kun hänen äänensä herättää vanhurskaat kuolleet (1. Tess. 4: 16). Silloin toteutuu hänen Lähettäjänsä tahto lopullisesti (Joh. 6: 38, 44). Se hetki merkitsee kuoleman kukistumista.
The meaning and the merit of the Son's mission will come forth with "the resurrection of life" (Joh. 5: 29), when his voice shall raise the righteous dead (1. Thess. 4: 16). The will of his Sender will ultimately be fulfilled then (John 6: 38, 44). That moment will mean the end of death.
Samoin kuin maalliset lähettiläät toimivat aina lähettäjänsä nimissä, aivan samoin Jeshua toimi Isänsä nimessä (Joh. 5: 43). Kun Jumalan laatima aika/aikataulu täyttyi (Mark. 1: 15) Jeshua syntyi täyttämään tehtäväänsä Isän Lähettiläänä. Tehtävän suorittamiseen oli annettu ennalta määrätty aika (Joh. 7: 33), ja kun tehtävä oli suoritettu Lähettiläs palasi Lähettäjänsä luo (Joh. 16: 5).
Like the earthly messengers always work in the names of their sender even so Jeshua acted in the name of his Father (John 5: 43). When the time was fulfilled after God's will (Mark 1: 15), Jeshua was born to fulfill his mission as the Messenger of the Father. There was a predetermined time for the task (John 7: 33), and when it was completed the Messenger returned to his Sender (John 16: 5).
Kun Jumalan laatima pelastussuunnitelma saavuttaa kerran lopullisen päätepisteensä kuoleman kukistuessa, itse kuoleman voittanut Lähettiläs, Jeshua Messias, alistetaan Isän valtaan, ja Jumala (YKSI AINOA JUMALA) tulee hallitsemaan kaikkea (1. Kor. 15: 25 - 28).
When God's salvation plan shall once reach to it's final end and when death shall eternally be ended, then Jeshua Messiash, the Messenger who won death, shall be subject unto the Father, and God (ONE GOD ALONE) shall reign everything... and "be all in all" (1. Cor. 15: 25 - 28).
Those who have created the Trinity are offering us three equal Gods as our religious foundation. They do it very arbitrarily ignoring the information given in the Bible. The information is worth to feed us spiritually like five pieces of bread and two fishes were enough for a large crowd (Matthew 14: 13 - 21; Mark 6: 30 - 44; Luke 9: 10 - 17; John 6: 9 - 15).
Jeshua korosti Isää ainoana tosi Jumalana, ja esitteli itsensä Jumalan lähettiläänä/lähettämänä (Joh. 17: 3). Keräsin kaikki tähän teemaan liittyvät tekstit yhteen ja jouduin hämmästymään niiden määrää. Olinhan toki huomioinut ne aikaisemminkin, mutta nyt kooste korostui minulle todistukseksi. Suurin osa kyseisistä teksteistä löytyy apostoli Johannekselta. Siltä varalta, että joku haluaa tutustua teksteihin, luettelen ne tässä:
Matt. 15: 24; Luuk. 4: 43; Joh. 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Apt. 3: 26; Room. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. Joh. 4: 9, 10, 14.
Jeshua emphasised the Father as the only true God and presented himself as a messenger of God (John 17: 3). I collected all the texts related to this theme and I was amazed at their number. Of course I had taken them into account earlier but now the collection was emphasised to me as a testimony. Most of the texts are found in the writings of the apostle John. In case somebody wants to get to know the texts I list them here:
Matthew. 15: 24; Luke. 4: 43; John 3: 16, 17, 34; 4: 34; 6: 39; 5: 23, 24, 30, 36, 37, 38; 6: 29, 38, 44, 57; 7: 16, 28, 29, 33; 8: 16, 18, 26, 29, 42; 9: 4; 10: 36, 11: 42; 12: 44, 45, 49; 13: 16; 14: 24; 15: 21; 16: 5; 17: 8, 18, 21, 23, 25; Acts. 3: 26; Rom. 8: 3; Gal. 4: 4; 1. John 4: 9, 10, 14.
Kun Isä on lähettäjä ja Poika on lähetetty/lähettiläs, tai niin kuin Jeshua asian ilmaisi; kun Poika on palvelija ja Isä hänen herransa (Joh. 13: 16), ei heidän arvoa ja asemaa voi mitenkään rinnastaa samankaltaiseksi tai tasavertaiseksi.
When the Father is the one who sends and the Son is a messenger, whom the Father sends or as Jeshua said; when the Son is a servant and the Father his lord (John 13: 16), the title and status of them can't be said similar or equal.
In his mission, the Son is completely dependent on the will of his Father, for the words, acts, doctrine and testimony are Father's words, acts, doctrine and testimony. The perfect obedience of the Son guaranteed that the Father was continually with the Son and heard his Son in every situation.
Koska Jumala on Henki (Joh. 4: 24), jonka ääntä kukaan ei ole koskaan kuullut eikä ainoakaan nähnyt hänen muotoansa (Joh. 1: 18; 5: 37), eikä tule näkemään (1. Tim. 6: 16), tarvittiin "syntisen lihan kaltaisuuteen" (Room. 8: 3) tullut "ihminen, Jeshua Messias" (1. Tim. 2: 5) ilmoittamaan Jumalan tahtoa maailmalle ja luomaan yhteys Jumalan ja häneen uskovien ihmisten välille (Joh. 17: 21, 23, 25). Pojan täydellisesti suorittama lähetystehtävä merkitsee sitä, että jokainen joka on nähnyt Pojan (fyysisin tai hengellisin silmin) on itse asiassa saanut nähdä Isän (Joh. 12: 45).
Because God is a Spirit (John 4: 24) whose voice no-one has at any time heard and ever seen his shape (John 1: 18; 5: 37) and will not ever see (1. Tim. 6: 16) "the man, Jeshua Messiah" (1. Tim. 2: 5) was needed to come in "sinful flesh" (Rom. 8: 3) and inform God's will to the world and and create a connection between God and his believers (John 17: 21, 23, 25). The perfect mission of the Son actually means that everyone who has seen the Son (with his physical or spiritual eyes) has seen the Father (John 12: 45).
Pojan lähettäminen maailman Vapahtajaksi (1. Joh. 4: 14) on varsinainen RAKKAUDEN ilmestys (1. Joh. 4: 9, 10). Poika on juuri oikea Lähettiläs, koska hän on ainoa, joka on nähnyt Isän (Joh. 6: 46) ja lähtenyt Isästä (Joh. 7: 28, 29; 8: 42).
Sending the Son to the Saviour of the world is the true revelation of LOVE (1. John 4: 9, 19). The Son is just the right messenger, for he is the only one who has sawn the Father (John 6: 46) and he is from him (John 7: 28, 29; 8: 42).
Pojan lähetystyön merkitys ja ansiot tulevat esiin "elämän ylösnousemuksessa" (Joh. 5: 29), kun hänen äänensä herättää vanhurskaat kuolleet (1. Tess. 4: 16). Silloin toteutuu hänen Lähettäjänsä tahto lopullisesti (Joh. 6: 38, 44). Se hetki merkitsee kuoleman kukistumista.
The meaning and the merit of the Son's mission will come forth with "the resurrection of life" (Joh. 5: 29), when his voice shall raise the righteous dead (1. Thess. 4: 16). The will of his Sender will ultimately be fulfilled then (John 6: 38, 44). That moment will mean the end of death.
Samoin kuin maalliset lähettiläät toimivat aina lähettäjänsä nimissä, aivan samoin Jeshua toimi Isänsä nimessä (Joh. 5: 43). Kun Jumalan laatima aika/aikataulu täyttyi (Mark. 1: 15) Jeshua syntyi täyttämään tehtäväänsä Isän Lähettiläänä. Tehtävän suorittamiseen oli annettu ennalta määrätty aika (Joh. 7: 33), ja kun tehtävä oli suoritettu Lähettiläs palasi Lähettäjänsä luo (Joh. 16: 5).
Like the earthly messengers always work in the names of their sender even so Jeshua acted in the name of his Father (John 5: 43). When the time was fulfilled after God's will (Mark 1: 15), Jeshua was born to fulfill his mission as the Messenger of the Father. There was a predetermined time for the task (John 7: 33), and when it was completed the Messenger returned to his Sender (John 16: 5).
Kun Jumalan laatima pelastussuunnitelma saavuttaa kerran lopullisen päätepisteensä kuoleman kukistuessa, itse kuoleman voittanut Lähettiläs, Jeshua Messias, alistetaan Isän valtaan, ja Jumala (YKSI AINOA JUMALA) tulee hallitsemaan kaikkea (1. Kor. 15: 25 - 28).
When God's salvation plan shall once reach to it's final end and when death shall eternally be ended, then Jeshua Messiash, the Messenger who won death, shall be subject unto the Father, and God (ONE GOD ALONE) shall reign everything... and "be all in all" (1. Cor. 15: 25 - 28).
lauantai 11. elokuuta 2018
Yksin armosta * Alone in grace
Uskovaisten keskuudessa kuulee väitettävän jopa sellaista, että Vanhassa Testamentissa on erilainen Jumala kuin Uudessa Testamentissa, että laki on vaihtunut armoon ja tekojen sijaan Jumala odottaa meiltä uskoa. Mielestäni tällaiset väitteet eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Lienee syytä perustella kantaani.
Among the believers you can hear even a such claim that God in the Old Testament is different than in the New Testament, that the law has been changed into grace and instead of deeds God is waiting for faith. I think such claims are not true. Maybe I must argue my thinking.
1. Jumala on muuttumaton, ja pysyy hän ikuisesti samana (Jes. 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). Jumala ei ole muuttunut, mutta niin käy jatkuvasti ihmisten ajatuksille!
2. Jumalan antama sana ja sen sisältämä laki ovat edelleen voimassa viimeistä piirtoa myöden. Jeshuan oman todistuksen mukaan yksikään kirjain ei ole kadonnut Tooran sisältämän 10 käskyn -lain kohdaltakaan (Matt. 5: 17, 18). Laki on siis yhä voimassa!
Jumalan armo on ikuinen, ja se pysyy ajasta aikaan (Ps. 103: 17). Siitä kirjoitti jo kuningas Daavid, eikä Jumalan armo ole Daavidin ajoista muuttunut miksikään.
3. Uskon ja tekojen yhteys on ilmeinen (Jaak. 2: 17). Jokainen ihminen toimii oman ajattelunsa ja uskonsa mukaan, mutta kaikki teot eivät kerro "oikeasta uskosta", uskosta maailman Vapahtajaan, Jeshuaan. Näin on nyt, ja näin on ollut alusta alkaen.
1. God is immutable, he will never change (Isa 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). God doesn't change, but our thinking is changing all the time!
2. God's word and the law contained therein are still valid even every jot and title of them. As Yeshua testified none drawing hasn't disappeared from the Torah (Matthew 5: 17, 18)... not even from the Law inside it. The law is still valid!
God's grace is everlasting and it stays in time (Ps. 103: 17). Already the king David wrote about it, and God's grace hasn't changed in any way since the days of David.
3. The connection between faith and deeds is apparent (James 2: 17). Everybody acts after his own thoughts and faith, but all deeds never represent "the right faith", faith in Jeshua, the Saviour of the world. This is the case now, and this has been the case since the beginning.
Poimitaanpa muutama esimerkki Vanhasta Testamentista.
* Tapaus veljekset Kain ja Aabel:
Ihmiskunnan ensimmäiset veljekset toivat kumpikin uhrin, joka ilmaisi heidän ajatuksiaan ja uskoaan. Kainin hedelmä-viljauhri ei edellyttänyt verenvuodatusta, ja siksi sillä ei ollut mitään yhteyttä Messiaaseen. Aabel oli ymmärtänyt profetian "vaimon siemenestä", ja toimi uskonsa mukaan tuoden eläinuhrin. Valmistaessaan ihokkaat Adamille ja Eevalle eläimen nahasta Jumala oli antanut tiedon Messiaan kuolemasta, joka tarkoittaa verenvuodatusta.
* Tapaus Eenok/Hanok:
Eenok eli vain 365 vuotta vuosina 622 - 987 luomisen jälkeen. Eenokin elämä oli tuon ajan pitkäikäisten patriarkkojen joukossa poikkeuksellisen lyhyt, mutta siitä huolimatta hänen uskonsa luvattuun Messiaaseen oli luja ja horjumaton. Ihmiskunnan luopumus oli käynyt koko ajan syvemmäksi edettäessä Nooan aikaa kohti (Nooa syntyi 69 vuotta Eenokin kuoleman jälkeen). Ensimmäisen patriarkan, Adamin, kuolema ajoittui Eenokin aikaan vuoteen 930 luomisesta, ja se lienee vauhdittanut jumalattomia ajattelemaan ja asennoitumaan tyylillä "otetaan ilo irti elämästä, kun täällä eletään vain kerran". Mutta Eenok piti uskonsa luvattuun Messiaaseen luottaen ylösnousemukseen ja Jeshuan ilmestymiseen kunniassa pyhien enkelten kanssa (Juuda 14, 15). Jumala puolestaan todisti Eenokin otollisesta eli Jumalan mielen mukaisesta uskosta jumalattomille ihmisille ottamalla hänet pois kuolemaa näkemättä (Hepr. 11: 5, 6).
* Tapaus Nooa:
Eenok oli otettu pois ja Aadam ja Seet olivat ehtineet jo kuolla ennen Nooan syntymää. Vahvimmat uskon patriarkat olivat siis poissa. Minkälaisia usnkonmiehiä mahtoivat olla Eenos, Keenan, Mahalel, Jered, Metusalah ja Lemek, siitä meille ei ole kerrottu. Mutta yleisestä turmeltuneisuudesta huolimatta Nooa säilytti uskonsa Jumalan olemassaoloon ja hänen lupaukseensa Messiaasta, ja siksi Jumala piti häntä aikalaistensa keskuudessa oikeamielisenä ja nuhteettomana miehenä (1. Moos. 6: 9). Sateen ja myrskyn merkitystä tuntematta arkin rakentaminen kuivalle maalle lienee ollut vuosikymmeniä kestänyt uskonkoetus Nooalle. Mutta hänen uskonsa kesti ihmisten pilkankin edessä, ja hänen onnistui viedä koko perheensä turvaan arkkiin viikkoa ennen vedenpaisumuksen alkamista. Arkista tuli yksi vahva symboli Jeshuasta, jossa jokainen häneen uskova pelastuu (Joh. 3: 16).
* Tapaus Aabraham:
Oman perheen, kodin ja sukujuurtensa taakseen jättäminen ja lähteminen kohti täydellistä tuntemattomuutta edellyttää keneltä tahansa kirkasta näkyä ja vahvaa uskoa. Mutta sekään ei ollut kyllin suuri uskonkoetus Aabrahamille. Raskain mielin poikaansa uhraamaan kulkeva vanha Aabraham jaksoi kuitenkin uskoa, että Jumala on voimallinen herättämään Iisakin kuolleista (Hepr. 11: 19). Aabrahamin raskain uskonkoe kääntyi kuitenkin onnelliseksi opetukseksi ja iankaikkiseksi evankeliumiksi koko muulle maailmalle kertoen Jumalan Karitsasta, Jeshuasta, joka antaa henkensä pelastaakseen jokaisen hänen nimeensä uskovan yksilön.
Let's take some examples from the Old Testament.
* The case of the brothers Cain and Abel:
The first brothers gave an offering expressing their own thinking and faith. Cain's sacrifice including fruit and grain and without any bloodshed didn't have any connection with the Messiah. Abel had understood the prophecy about "the seed of woman" and gave an animal as an offering. When God made clothing for Adam and Eve he used animal skin and it was a prophecy of the dead of the Messiah, which means bloodshed.
* The case of Enoch:
Enoch lived 365 years during the years 622 - 987 after creation. Among the long-lived patriarchs Enoch's life was exceptionally short, but however his faith on the promised Messiah was strong and firm. The human apostasy had become deeper and deeper when the time of Noah came nearer (Noah was born 69 years after Enoch's death). The death of Adam, the first patriarch, happened in the time of Enoch 930 years after creation and possibly it spurred the godless people to think in style "take pleasure from life because we live here only once". But Enoch kept firm in his faith and trusted on the promised Messiah and believed in the resurrection and the second coming of Jeshua in the glory with his angels (Jude 14, 15). And God in turn testified to the godless world about Enoch's acceptable faith when He took Enoch away without death (Hebrews 11: 5, 6).
* The case of Noah:
Enoch had been translated and Adam and Seth had died before the birth of Noah. The strongest patriarchs of faith were gone. What kind of believers were Enos, Cainan, Mahalaleel, Jared, Methuselah and Lamech we don't know. But despite of the general corruption Noah kept his faith in God's existence and his promises of the Messiah, and therefore Noah was a just and perfect man in God's eyes among his generation (Gen. 6: 9). Without knowing anything of the meaning of rain and storm it had to be a hardest test of faith to build an arch on the dry land during decades. But Noah kept his faith firm despite the mockery and succeeded in taking his whole family into the arch one week before the flood. The arch became a strong symbol of Jeshua in whom every believer shall be saved/rescued (John 3: 16).
* The case of Abraham:
To left one's family, home and relatives and go away to the full unknown requires anyone a clear vision and strong faith. But it was not the greatest test of faith to Abraham. As an old man walking with a heavy mind to give his son as an offering Abraham still believed that God is able to awaken Isaac from death (Hebrew 11: 19). Abraham's hardest test of faith turned to be for all others a lucky lesson and the eternal gospel of Jeshua, the Lamb of God, who gives his life for every single person.
Ihmisen usko vai Jumalan uskollisuus:
Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetellaan useita Vanhan Testamentin henkilöistä, jotka elivät uskonsa todeksi teoissaan todistaen näin vastaanottaneensa uskonlahjan Jumalalta (Room. 10: 17; Ef. 2: 8, 9).
Martti Lutherin oivalsi omien kokemustensa kautta, että "vanhurskas elää uskosta". Hänen löytönsä perusteella julistetaan nyt oppia yksin uskosta ja yksin armosta. Lutherin löytö perustuu Paavalin teksteihin Room. 1: 17:ssa, Gal. 3: 11: ssa ja Hepr. 10: 38:ssa. Mutta kauan ennen Lutheria ja paljon ennen Paavalia kyseinen totuus tunnettiin jo Vanhassa Testamentissa, sillä profeetta Habakuk kirjoitti saman asian Juudassa noin vuoden 630 paikkeilla. Teksti löytyy Hab. 2: 4:sta.
Kyseisen tekstin kohdalla on ollut tulkintavaikeuksia sen suhteen, onko kysymys uskosta vai uskollisuudesta, ja kenenkä uskosta/uskollisuudesta on kysymys; hänen vai minun. Heprean sana אמונה (emuna) merkitsee uskoa, uskollisuutta, muuttumattomuutta, syyttömyyttä ja oikeaa, oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta. Sekaannus siitä onko kyseessä hänen (Jumalan/Jeshuan) vai minun usko/uskollisuus on syntynyt puolestaan siitä, että heprean jod (י) ja vau (ו) on sekoitettu keskenään.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että koska inhimillinen usko tarvitsee koko ajan vahvistusta taivaanIsältä, sellainen epävakainen usko ei voi koskaan olla elämän perusta. Mutta sekä jumalallinen uskollisuus että usko ovat ikuisesti muuttumattomia suureita, ja siksi voin turvallisesti rakentaa sekä tämän että tulevan elämäni niiden varaan. "Isämme, ikuisen Lunastajamme" (Jes. 63: 16) uskollisuus ja Jeshuan usko (Ilm. 14: 12) takaavat meille ikuisen elämän, ja jokainen Jeshuaan uskova saa osallistua näistä jumalallisista lahjoista.
Profeetta Habakuk kirjoitti lyhyessä kirjassaan myös "sinun voidellusta" (Hab. 3: 13). Monissa käännöksissä kyseisessä tekstissä voidellulla viitataan Jumalan kansaan, Israeliin. Mutta voisiko monesti Jumalasta luopunut kansa olla koko maailman toivo! Hab. 3: 13 on yksi Vanhan Testamentin messias-teksteistä, koska siinä esiintyy heprean sana משיח (messiah). Habakukin teksti puhuu siis Jumalan Voidellusta, Jeshua ha-Massiah'sta, jonka kautta Jumala auttaa omiaan riippumatta siitä, mitä kansallisuutta he ovat. Kun olemme "Jumalan pelastavassa Arkissa", Jeshuassa, olemme turvassa. Jumala on sama iankaikkisesti, eikä hänen pelastusehtonsa ja pelastuskeinonsa ole aikojen kuluessakaan muuttuneet miksikään. Pelastuksemme perustana on Jumalan ikuinen armo ja uskollisuus.
Man's faith or God's faithfulness:
In the book of Hebrews there is a long list of names from the Old Testament and persons who lived their faith true and proved that they had received the gift of faith from God (Rom. 10: 17; Eph. 2: 8, 9).
Martin Luther realised on the base of this own experiences that "the just shall live by faith". After his find a doctrine of alone in faith and alone in grace has been proclaimed now. Luther's finding is based on the texts of Paul in Rom. 1: 17; Gal. 3: 11 and Hebrews 10: 38. But long before Luther and many hundreds of years before Paul the prophet Habakkuk wrote the same thing in Judah about 630 eaa. We'll find it in Hab. 2: 4.
There has been some difficulty in reading this text; is it question of faith or faithfulness and whose faith/faithfulness it is; mine or his. The Hebrew word אמונה (amunah) means faith, faithfulness, constancy, reliability. The confusion with "mine" and "his" is based upon the mix of Hebrew Yod (י) and Waw (ו).
I tend to think that human faith/faithfulness can't ever be the base of life because it needs all the time strengthening from the Heavenly Father. But the divine faithfulness and faith are unchanged quantities for ever and therefore it is safe to build on them both this life and the coming one. The faithfulness of "our Father, the eternal Redeemer" (Isa. 63: 16) and the faith of Jeshua will guarantee us eternal life, and everyone who believes in Jeshua is allowed to get these divine gifts.
The prophet Habakkuk wrote also in his brief book about "thine anointed" (Hab. 3: 13). In many translations the word "annointed" refers to Israel, God's people. But could it be possible that a nation who has forsaken God many times would be the hope of the whole world! Hab. 3: 13 is one of the Messiah-texts in the Old Testament, because it has the word משיח (messiah). Habakkuk's text is telling about God's Anointed, Jeshua ha-Massiah, in/by whom God is helping his children no matter from which nation he comes. When we are in "God's rescue Arch", Jeshua, we are in safe. God is eternally the same and there is no change in his rescue conditions and rescue methods. The base of our salvation is God's eternal grace and faithfulness.
Among the believers you can hear even a such claim that God in the Old Testament is different than in the New Testament, that the law has been changed into grace and instead of deeds God is waiting for faith. I think such claims are not true. Maybe I must argue my thinking.
1. Jumala on muuttumaton, ja pysyy hän ikuisesti samana (Jes. 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). Jumala ei ole muuttunut, mutta niin käy jatkuvasti ihmisten ajatuksille!
2. Jumalan antama sana ja sen sisältämä laki ovat edelleen voimassa viimeistä piirtoa myöden. Jeshuan oman todistuksen mukaan yksikään kirjain ei ole kadonnut Tooran sisältämän 10 käskyn -lain kohdaltakaan (Matt. 5: 17, 18). Laki on siis yhä voimassa!
Jumalan armo on ikuinen, ja se pysyy ajasta aikaan (Ps. 103: 17). Siitä kirjoitti jo kuningas Daavid, eikä Jumalan armo ole Daavidin ajoista muuttunut miksikään.
3. Uskon ja tekojen yhteys on ilmeinen (Jaak. 2: 17). Jokainen ihminen toimii oman ajattelunsa ja uskonsa mukaan, mutta kaikki teot eivät kerro "oikeasta uskosta", uskosta maailman Vapahtajaan, Jeshuaan. Näin on nyt, ja näin on ollut alusta alkaen.
1. God is immutable, he will never change (Isa 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). God doesn't change, but our thinking is changing all the time!
2. God's word and the law contained therein are still valid even every jot and title of them. As Yeshua testified none drawing hasn't disappeared from the Torah (Matthew 5: 17, 18)... not even from the Law inside it. The law is still valid!
God's grace is everlasting and it stays in time (Ps. 103: 17). Already the king David wrote about it, and God's grace hasn't changed in any way since the days of David.
3. The connection between faith and deeds is apparent (James 2: 17). Everybody acts after his own thoughts and faith, but all deeds never represent "the right faith", faith in Jeshua, the Saviour of the world. This is the case now, and this has been the case since the beginning.
Poimitaanpa muutama esimerkki Vanhasta Testamentista.
* Tapaus veljekset Kain ja Aabel:
Ihmiskunnan ensimmäiset veljekset toivat kumpikin uhrin, joka ilmaisi heidän ajatuksiaan ja uskoaan. Kainin hedelmä-viljauhri ei edellyttänyt verenvuodatusta, ja siksi sillä ei ollut mitään yhteyttä Messiaaseen. Aabel oli ymmärtänyt profetian "vaimon siemenestä", ja toimi uskonsa mukaan tuoden eläinuhrin. Valmistaessaan ihokkaat Adamille ja Eevalle eläimen nahasta Jumala oli antanut tiedon Messiaan kuolemasta, joka tarkoittaa verenvuodatusta.
* Tapaus Eenok/Hanok:
Eenok eli vain 365 vuotta vuosina 622 - 987 luomisen jälkeen. Eenokin elämä oli tuon ajan pitkäikäisten patriarkkojen joukossa poikkeuksellisen lyhyt, mutta siitä huolimatta hänen uskonsa luvattuun Messiaaseen oli luja ja horjumaton. Ihmiskunnan luopumus oli käynyt koko ajan syvemmäksi edettäessä Nooan aikaa kohti (Nooa syntyi 69 vuotta Eenokin kuoleman jälkeen). Ensimmäisen patriarkan, Adamin, kuolema ajoittui Eenokin aikaan vuoteen 930 luomisesta, ja se lienee vauhdittanut jumalattomia ajattelemaan ja asennoitumaan tyylillä "otetaan ilo irti elämästä, kun täällä eletään vain kerran". Mutta Eenok piti uskonsa luvattuun Messiaaseen luottaen ylösnousemukseen ja Jeshuan ilmestymiseen kunniassa pyhien enkelten kanssa (Juuda 14, 15). Jumala puolestaan todisti Eenokin otollisesta eli Jumalan mielen mukaisesta uskosta jumalattomille ihmisille ottamalla hänet pois kuolemaa näkemättä (Hepr. 11: 5, 6).
* Tapaus Nooa:
Eenok oli otettu pois ja Aadam ja Seet olivat ehtineet jo kuolla ennen Nooan syntymää. Vahvimmat uskon patriarkat olivat siis poissa. Minkälaisia usnkonmiehiä mahtoivat olla Eenos, Keenan, Mahalel, Jered, Metusalah ja Lemek, siitä meille ei ole kerrottu. Mutta yleisestä turmeltuneisuudesta huolimatta Nooa säilytti uskonsa Jumalan olemassaoloon ja hänen lupaukseensa Messiaasta, ja siksi Jumala piti häntä aikalaistensa keskuudessa oikeamielisenä ja nuhteettomana miehenä (1. Moos. 6: 9). Sateen ja myrskyn merkitystä tuntematta arkin rakentaminen kuivalle maalle lienee ollut vuosikymmeniä kestänyt uskonkoetus Nooalle. Mutta hänen uskonsa kesti ihmisten pilkankin edessä, ja hänen onnistui viedä koko perheensä turvaan arkkiin viikkoa ennen vedenpaisumuksen alkamista. Arkista tuli yksi vahva symboli Jeshuasta, jossa jokainen häneen uskova pelastuu (Joh. 3: 16).
* Tapaus Aabraham:
Oman perheen, kodin ja sukujuurtensa taakseen jättäminen ja lähteminen kohti täydellistä tuntemattomuutta edellyttää keneltä tahansa kirkasta näkyä ja vahvaa uskoa. Mutta sekään ei ollut kyllin suuri uskonkoetus Aabrahamille. Raskain mielin poikaansa uhraamaan kulkeva vanha Aabraham jaksoi kuitenkin uskoa, että Jumala on voimallinen herättämään Iisakin kuolleista (Hepr. 11: 19). Aabrahamin raskain uskonkoe kääntyi kuitenkin onnelliseksi opetukseksi ja iankaikkiseksi evankeliumiksi koko muulle maailmalle kertoen Jumalan Karitsasta, Jeshuasta, joka antaa henkensä pelastaakseen jokaisen hänen nimeensä uskovan yksilön.
Let's take some examples from the Old Testament.
* The case of the brothers Cain and Abel:
The first brothers gave an offering expressing their own thinking and faith. Cain's sacrifice including fruit and grain and without any bloodshed didn't have any connection with the Messiah. Abel had understood the prophecy about "the seed of woman" and gave an animal as an offering. When God made clothing for Adam and Eve he used animal skin and it was a prophecy of the dead of the Messiah, which means bloodshed.
* The case of Enoch:
Enoch lived 365 years during the years 622 - 987 after creation. Among the long-lived patriarchs Enoch's life was exceptionally short, but however his faith on the promised Messiah was strong and firm. The human apostasy had become deeper and deeper when the time of Noah came nearer (Noah was born 69 years after Enoch's death). The death of Adam, the first patriarch, happened in the time of Enoch 930 years after creation and possibly it spurred the godless people to think in style "take pleasure from life because we live here only once". But Enoch kept firm in his faith and trusted on the promised Messiah and believed in the resurrection and the second coming of Jeshua in the glory with his angels (Jude 14, 15). And God in turn testified to the godless world about Enoch's acceptable faith when He took Enoch away without death (Hebrews 11: 5, 6).
* The case of Noah:
Enoch had been translated and Adam and Seth had died before the birth of Noah. The strongest patriarchs of faith were gone. What kind of believers were Enos, Cainan, Mahalaleel, Jared, Methuselah and Lamech we don't know. But despite of the general corruption Noah kept his faith in God's existence and his promises of the Messiah, and therefore Noah was a just and perfect man in God's eyes among his generation (Gen. 6: 9). Without knowing anything of the meaning of rain and storm it had to be a hardest test of faith to build an arch on the dry land during decades. But Noah kept his faith firm despite the mockery and succeeded in taking his whole family into the arch one week before the flood. The arch became a strong symbol of Jeshua in whom every believer shall be saved/rescued (John 3: 16).
* The case of Abraham:
To left one's family, home and relatives and go away to the full unknown requires anyone a clear vision and strong faith. But it was not the greatest test of faith to Abraham. As an old man walking with a heavy mind to give his son as an offering Abraham still believed that God is able to awaken Isaac from death (Hebrew 11: 19). Abraham's hardest test of faith turned to be for all others a lucky lesson and the eternal gospel of Jeshua, the Lamb of God, who gives his life for every single person.
Ihmisen usko vai Jumalan uskollisuus:
Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetellaan useita Vanhan Testamentin henkilöistä, jotka elivät uskonsa todeksi teoissaan todistaen näin vastaanottaneensa uskonlahjan Jumalalta (Room. 10: 17; Ef. 2: 8, 9).
Martti Lutherin oivalsi omien kokemustensa kautta, että "vanhurskas elää uskosta". Hänen löytönsä perusteella julistetaan nyt oppia yksin uskosta ja yksin armosta. Lutherin löytö perustuu Paavalin teksteihin Room. 1: 17:ssa, Gal. 3: 11: ssa ja Hepr. 10: 38:ssa. Mutta kauan ennen Lutheria ja paljon ennen Paavalia kyseinen totuus tunnettiin jo Vanhassa Testamentissa, sillä profeetta Habakuk kirjoitti saman asian Juudassa noin vuoden 630 paikkeilla. Teksti löytyy Hab. 2: 4:sta.
Kyseisen tekstin kohdalla on ollut tulkintavaikeuksia sen suhteen, onko kysymys uskosta vai uskollisuudesta, ja kenenkä uskosta/uskollisuudesta on kysymys; hänen vai minun. Heprean sana אמונה (emuna) merkitsee uskoa, uskollisuutta, muuttumattomuutta, syyttömyyttä ja oikeaa, oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta. Sekaannus siitä onko kyseessä hänen (Jumalan/Jeshuan) vai minun usko/uskollisuus on syntynyt puolestaan siitä, että heprean jod (י) ja vau (ו) on sekoitettu keskenään.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että koska inhimillinen usko tarvitsee koko ajan vahvistusta taivaanIsältä, sellainen epävakainen usko ei voi koskaan olla elämän perusta. Mutta sekä jumalallinen uskollisuus että usko ovat ikuisesti muuttumattomia suureita, ja siksi voin turvallisesti rakentaa sekä tämän että tulevan elämäni niiden varaan. "Isämme, ikuisen Lunastajamme" (Jes. 63: 16) uskollisuus ja Jeshuan usko (Ilm. 14: 12) takaavat meille ikuisen elämän, ja jokainen Jeshuaan uskova saa osallistua näistä jumalallisista lahjoista.
Profeetta Habakuk kirjoitti lyhyessä kirjassaan myös "sinun voidellusta" (Hab. 3: 13). Monissa käännöksissä kyseisessä tekstissä voidellulla viitataan Jumalan kansaan, Israeliin. Mutta voisiko monesti Jumalasta luopunut kansa olla koko maailman toivo! Hab. 3: 13 on yksi Vanhan Testamentin messias-teksteistä, koska siinä esiintyy heprean sana משיח (messiah). Habakukin teksti puhuu siis Jumalan Voidellusta, Jeshua ha-Massiah'sta, jonka kautta Jumala auttaa omiaan riippumatta siitä, mitä kansallisuutta he ovat. Kun olemme "Jumalan pelastavassa Arkissa", Jeshuassa, olemme turvassa. Jumala on sama iankaikkisesti, eikä hänen pelastusehtonsa ja pelastuskeinonsa ole aikojen kuluessakaan muuttuneet miksikään. Pelastuksemme perustana on Jumalan ikuinen armo ja uskollisuus.
Man's faith or God's faithfulness:
In the book of Hebrews there is a long list of names from the Old Testament and persons who lived their faith true and proved that they had received the gift of faith from God (Rom. 10: 17; Eph. 2: 8, 9).
Martin Luther realised on the base of this own experiences that "the just shall live by faith". After his find a doctrine of alone in faith and alone in grace has been proclaimed now. Luther's finding is based on the texts of Paul in Rom. 1: 17; Gal. 3: 11 and Hebrews 10: 38. But long before Luther and many hundreds of years before Paul the prophet Habakkuk wrote the same thing in Judah about 630 eaa. We'll find it in Hab. 2: 4.
There has been some difficulty in reading this text; is it question of faith or faithfulness and whose faith/faithfulness it is; mine or his. The Hebrew word אמונה (amunah) means faith, faithfulness, constancy, reliability. The confusion with "mine" and "his" is based upon the mix of Hebrew Yod (י) and Waw (ו).
I tend to think that human faith/faithfulness can't ever be the base of life because it needs all the time strengthening from the Heavenly Father. But the divine faithfulness and faith are unchanged quantities for ever and therefore it is safe to build on them both this life and the coming one. The faithfulness of "our Father, the eternal Redeemer" (Isa. 63: 16) and the faith of Jeshua will guarantee us eternal life, and everyone who believes in Jeshua is allowed to get these divine gifts.
The prophet Habakkuk wrote also in his brief book about "thine anointed" (Hab. 3: 13). In many translations the word "annointed" refers to Israel, God's people. But could it be possible that a nation who has forsaken God many times would be the hope of the whole world! Hab. 3: 13 is one of the Messiah-texts in the Old Testament, because it has the word משיח (messiah). Habakkuk's text is telling about God's Anointed, Jeshua ha-Massiah, in/by whom God is helping his children no matter from which nation he comes. When we are in "God's rescue Arch", Jeshua, we are in safe. God is eternally the same and there is no change in his rescue conditions and rescue methods. The base of our salvation is God's eternal grace and faithfulness.
lauantai 4. elokuuta 2018
Mielenkiintoinen yksityiskohta * An interesting detail
Raamatussa on varoitettu moneen kertaan muuttamasta Jumalan ilmoitettua sanaa (5. Moos. 12: 32/13: 1; Snl. 30: 6; Ilm. 22: 19). Kielto koskee sekä sanojen lisäämistä että niiden poistamista ja muuttamista. Kuitenkin tällaista on tapahtunut Raamatun kääntämisten ja editointien yhteydessä vaikka kuinka paljon. Räikein esimerkki lienee ns. Comma Johanneum, jonka kokema manipulaatio selviää vertaamalla, miten 1. Joh. 5: 7, 8 jakeet on suomennettu esim. vuosien 1642/1776 ja 1938/1992/2012 käännöksissä.
In the Bible it has been warned many times not to change God's words (Deut. 12: 32; Prov. 30: 6; Rev. 22: 19). It applies both to the addition and the deletion and modification of words. However these things have happened many times in connection with the Bible translation and edition. Perhaps the most flagrant example is so called Comma Johanneum. Just to clear it up read and compare different Bible versions.
Jokainen esimerkki ihmisen suorittamasta Jumalan sanan omavaltaisesta näpelöimisestä on jossakin vaiheessa masentanut minua hyvin voimakkaasti, mutta Jumala on avannut silmäni näkemään hänen valtavat mahdollisuutensa säilyttää totuus uskollisille etsijöille tavalla tai toisella. Tekevätpä Saatanan joukot miten kiivaita hyökkäyksiä tahansa Jumalan sanaa vastaan, he eivät koskaan onnistu peittämään tai muuttamaan sen kirkkautta. Tämä koskee sekä kirjoitettua sanaa että elävää Sanaa, Jeshuaa. Saatana jopa tappoi Jeshuan, mutta tappio koitui kuitenkin hänelle itselleen.
Every example of the human high-handed fingering has occasionally depressed me very much, but God has opened my eyes to see his enormous possibilities to save the truth for the faithful seekers in a way or another. No matter how hard Satan attacks against God's words he never succeeds to cover or put out the brightness of it. It's the same thing both with the written word and the living Word, Jeshuah. Satan even killed Jeshua, but he himself experienced the defeat.
Eräs mielenkiintoinen jumalallisen sanan ja viestinnän yksityiskohta löytyy Johanneksen evankeliumista sen 5. luvun jakeessa 43. Siinä Jeshua sanoo tulleensa Isänsä nimessä, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat häntä vastaan. He hyväksyvät mieluummin sellaisen lähettilään, joka tulee omassa nimessään. Jeshua puhuu siis Isänsä nimestä, mutta ei paljasta sitä tässäkään.
One interesting detail in the godly words and message is found in the gospel of John. In John 5: 43 Jeshua tells that he has come in his Father's name, but people don't receive him. Sooner they receive him who has come in his own name. Although Jeshua is speaking about his Father's name he doesn't reveal it.
Mutta tuon jakeen "koordinaatit" (5: 43) ovat varsin mielenkiintoiset ja tuovat ainakin minulle mieleen lauseen
אהיה אשר אהיה (EHJEE ASHER EHJEE = OLEN JOKA OLEN), jonka lukuarvo on 543.
But the "coordinates" of that verse (5: 43) are very interesting and reminding me of the the sentence
אהיה אשר אהיה /EHYEH ASHER EHYEH = I AM THAT I AM) having the number 543.
Nuo sanat annettiin Moosekselle vastaukseksi kysymykseen, millä nimellä hän esittelisi Israelin kansalle (2. Moos. 3: 13, 14) itselleen ilmestyneen Jumalan. Mooseksen oman nimen lukuarvo on 345, eli se on käänteinen edelliselle luvulle. Luvut 543 ja 345 kuvaavat mielestäni loistavalla tavalla sitä, miten Mooses katseli Jumalaa kasvoista kasvoihin palavan pensaan luona.
Those words were given to Moses when he asked by what name he should introduce the Israelis the God whom he had seen (Ex. 3: 13, 14). The number of the name Moses is 345, just in reverse order than in the previous one. I think the numbers 543 and 345 describes in a great way how Moses was looking at God face to face by the burning bush.
Jeshuaa kuunnellut kansa ei ottanut häntä vastaan, vaikka hän tuli NIMESSÄ, joka pitäisi olla koko Israelin tiedossa. Onhan Mooses sen takuuvarmasti heille kertonut! Siksi Jeshua sanoi Mooseksen tulevan heille syyttäjäksi (Joh. 5: 45). Aivan samoin kuin peili heijastaa kohteen, samoin Mooses kirjoitti Jeshuasta. Siksi Mooseksen kirjoitukset tulevat syytteiksi niille, jotka torjuvat Isänsä nimessä tulleen Jeshuan.
People who were listening to Jeshua didn't receive him although he game in the NAME they should all have known. Surely Moses had told it! Therefore Jeshua said that Moses shall accuse them (John 5: 45). Like a mirror reflects the object, Moses wrote about Jeshua. Therefore the texts of Moses will be accusations for those who don't receive Jeshua who came in his Father's name.
In the Bible it has been warned many times not to change God's words (Deut. 12: 32; Prov. 30: 6; Rev. 22: 19). It applies both to the addition and the deletion and modification of words. However these things have happened many times in connection with the Bible translation and edition. Perhaps the most flagrant example is so called Comma Johanneum. Just to clear it up read and compare different Bible versions.
Jokainen esimerkki ihmisen suorittamasta Jumalan sanan omavaltaisesta näpelöimisestä on jossakin vaiheessa masentanut minua hyvin voimakkaasti, mutta Jumala on avannut silmäni näkemään hänen valtavat mahdollisuutensa säilyttää totuus uskollisille etsijöille tavalla tai toisella. Tekevätpä Saatanan joukot miten kiivaita hyökkäyksiä tahansa Jumalan sanaa vastaan, he eivät koskaan onnistu peittämään tai muuttamaan sen kirkkautta. Tämä koskee sekä kirjoitettua sanaa että elävää Sanaa, Jeshuaa. Saatana jopa tappoi Jeshuan, mutta tappio koitui kuitenkin hänelle itselleen.
Every example of the human high-handed fingering has occasionally depressed me very much, but God has opened my eyes to see his enormous possibilities to save the truth for the faithful seekers in a way or another. No matter how hard Satan attacks against God's words he never succeeds to cover or put out the brightness of it. It's the same thing both with the written word and the living Word, Jeshuah. Satan even killed Jeshua, but he himself experienced the defeat.
Eräs mielenkiintoinen jumalallisen sanan ja viestinnän yksityiskohta löytyy Johanneksen evankeliumista sen 5. luvun jakeessa 43. Siinä Jeshua sanoo tulleensa Isänsä nimessä, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat häntä vastaan. He hyväksyvät mieluummin sellaisen lähettilään, joka tulee omassa nimessään. Jeshua puhuu siis Isänsä nimestä, mutta ei paljasta sitä tässäkään.
One interesting detail in the godly words and message is found in the gospel of John. In John 5: 43 Jeshua tells that he has come in his Father's name, but people don't receive him. Sooner they receive him who has come in his own name. Although Jeshua is speaking about his Father's name he doesn't reveal it.
Mutta tuon jakeen "koordinaatit" (5: 43) ovat varsin mielenkiintoiset ja tuovat ainakin minulle mieleen lauseen
אהיה אשר אהיה (EHJEE ASHER EHJEE = OLEN JOKA OLEN), jonka lukuarvo on 543.
But the "coordinates" of that verse (5: 43) are very interesting and reminding me of the the sentence
אהיה אשר אהיה /EHYEH ASHER EHYEH = I AM THAT I AM) having the number 543.
Nuo sanat annettiin Moosekselle vastaukseksi kysymykseen, millä nimellä hän esittelisi Israelin kansalle (2. Moos. 3: 13, 14) itselleen ilmestyneen Jumalan. Mooseksen oman nimen lukuarvo on 345, eli se on käänteinen edelliselle luvulle. Luvut 543 ja 345 kuvaavat mielestäni loistavalla tavalla sitä, miten Mooses katseli Jumalaa kasvoista kasvoihin palavan pensaan luona.
Those words were given to Moses when he asked by what name he should introduce the Israelis the God whom he had seen (Ex. 3: 13, 14). The number of the name Moses is 345, just in reverse order than in the previous one. I think the numbers 543 and 345 describes in a great way how Moses was looking at God face to face by the burning bush.
Jeshuaa kuunnellut kansa ei ottanut häntä vastaan, vaikka hän tuli NIMESSÄ, joka pitäisi olla koko Israelin tiedossa. Onhan Mooses sen takuuvarmasti heille kertonut! Siksi Jeshua sanoi Mooseksen tulevan heille syyttäjäksi (Joh. 5: 45). Aivan samoin kuin peili heijastaa kohteen, samoin Mooses kirjoitti Jeshuasta. Siksi Mooseksen kirjoitukset tulevat syytteiksi niille, jotka torjuvat Isänsä nimessä tulleen Jeshuan.
People who were listening to Jeshua didn't receive him although he game in the NAME they should all have known. Surely Moses had told it! Therefore Jeshua said that Moses shall accuse them (John 5: 45). Like a mirror reflects the object, Moses wrote about Jeshua. Therefore the texts of Moses will be accusations for those who don't receive Jeshua who came in his Father's name.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)