Among the believers you can hear even a such claim that God in the Old Testament is different than in the New Testament, that the law has been changed into grace and instead of deeds God is waiting for faith. I think such claims are not true. Maybe I must argue my thinking.
1. Jumala on muuttumaton, ja pysyy hän ikuisesti samana (Jes. 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). Jumala ei ole muuttunut, mutta niin käy jatkuvasti ihmisten ajatuksille!
2. Jumalan antama sana ja sen sisältämä laki ovat edelleen voimassa viimeistä piirtoa myöden. Jeshuan oman todistuksen mukaan yksikään kirjain ei ole kadonnut Tooran sisältämän 10 käskyn -lain kohdaltakaan (Matt. 5: 17, 18). Laki on siis yhä voimassa!
Jumalan armo on ikuinen, ja se pysyy ajasta aikaan (Ps. 103: 17). Siitä kirjoitti jo kuningas Daavid, eikä Jumalan armo ole Daavidin ajoista muuttunut miksikään.
3. Uskon ja tekojen yhteys on ilmeinen (Jaak. 2: 17). Jokainen ihminen toimii oman ajattelunsa ja uskonsa mukaan, mutta kaikki teot eivät kerro "oikeasta uskosta", uskosta maailman Vapahtajaan, Jeshuaan. Näin on nyt, ja näin on ollut alusta alkaen.
1. God is immutable, he will never change (Isa 41: 4; 43: 13; 46: 4; 48: 12). God doesn't change, but our thinking is changing all the time!
2. God's word and the law contained therein are still valid even every jot and title of them. As Yeshua testified none drawing hasn't disappeared from the Torah (Matthew 5: 17, 18)... not even from the Law inside it. The law is still valid!
God's grace is everlasting and it stays in time (Ps. 103: 17). Already the king David wrote about it, and God's grace hasn't changed in any way since the days of David.
3. The connection between faith and deeds is apparent (James 2: 17). Everybody acts after his own thoughts and faith, but all deeds never represent "the right faith", faith in Jeshua, the Saviour of the world. This is the case now, and this has been the case since the beginning.
Poimitaanpa muutama esimerkki Vanhasta Testamentista.
* Tapaus veljekset Kain ja Aabel:
Ihmiskunnan ensimmäiset veljekset toivat kumpikin uhrin, joka ilmaisi heidän ajatuksiaan ja uskoaan. Kainin hedelmä-viljauhri ei edellyttänyt verenvuodatusta, ja siksi sillä ei ollut mitään yhteyttä Messiaaseen. Aabel oli ymmärtänyt profetian "vaimon siemenestä", ja toimi uskonsa mukaan tuoden eläinuhrin. Valmistaessaan ihokkaat Adamille ja Eevalle eläimen nahasta Jumala oli antanut tiedon Messiaan kuolemasta, joka tarkoittaa verenvuodatusta.
* Tapaus Eenok/Hanok:
Eenok eli vain 365 vuotta vuosina 622 - 987 luomisen jälkeen. Eenokin elämä oli tuon ajan pitkäikäisten patriarkkojen joukossa poikkeuksellisen lyhyt, mutta siitä huolimatta hänen uskonsa luvattuun Messiaaseen oli luja ja horjumaton. Ihmiskunnan luopumus oli käynyt koko ajan syvemmäksi edettäessä Nooan aikaa kohti (Nooa syntyi 69 vuotta Eenokin kuoleman jälkeen). Ensimmäisen patriarkan, Adamin, kuolema ajoittui Eenokin aikaan vuoteen 930 luomisesta, ja se lienee vauhdittanut jumalattomia ajattelemaan ja asennoitumaan tyylillä "otetaan ilo irti elämästä, kun täällä eletään vain kerran". Mutta Eenok piti uskonsa luvattuun Messiaaseen luottaen ylösnousemukseen ja Jeshuan ilmestymiseen kunniassa pyhien enkelten kanssa (Juuda 14, 15). Jumala puolestaan todisti Eenokin otollisesta eli Jumalan mielen mukaisesta uskosta jumalattomille ihmisille ottamalla hänet pois kuolemaa näkemättä (Hepr. 11: 5, 6).
* Tapaus Nooa:
Eenok oli otettu pois ja Aadam ja Seet olivat ehtineet jo kuolla ennen Nooan syntymää. Vahvimmat uskon patriarkat olivat siis poissa. Minkälaisia usnkonmiehiä mahtoivat olla Eenos, Keenan, Mahalel, Jered, Metusalah ja Lemek, siitä meille ei ole kerrottu. Mutta yleisestä turmeltuneisuudesta huolimatta Nooa säilytti uskonsa Jumalan olemassaoloon ja hänen lupaukseensa Messiaasta, ja siksi Jumala piti häntä aikalaistensa keskuudessa oikeamielisenä ja nuhteettomana miehenä (1. Moos. 6: 9). Sateen ja myrskyn merkitystä tuntematta arkin rakentaminen kuivalle maalle lienee ollut vuosikymmeniä kestänyt uskonkoetus Nooalle. Mutta hänen uskonsa kesti ihmisten pilkankin edessä, ja hänen onnistui viedä koko perheensä turvaan arkkiin viikkoa ennen vedenpaisumuksen alkamista. Arkista tuli yksi vahva symboli Jeshuasta, jossa jokainen häneen uskova pelastuu (Joh. 3: 16).
* Tapaus Aabraham:
Oman perheen, kodin ja sukujuurtensa taakseen jättäminen ja lähteminen kohti täydellistä tuntemattomuutta edellyttää keneltä tahansa kirkasta näkyä ja vahvaa uskoa. Mutta sekään ei ollut kyllin suuri uskonkoetus Aabrahamille. Raskain mielin poikaansa uhraamaan kulkeva vanha Aabraham jaksoi kuitenkin uskoa, että Jumala on voimallinen herättämään Iisakin kuolleista (Hepr. 11: 19). Aabrahamin raskain uskonkoe kääntyi kuitenkin onnelliseksi opetukseksi ja iankaikkiseksi evankeliumiksi koko muulle maailmalle kertoen Jumalan Karitsasta, Jeshuasta, joka antaa henkensä pelastaakseen jokaisen hänen nimeensä uskovan yksilön.
Let's take some examples from the Old Testament.
* The case of the brothers Cain and Abel:
The first brothers gave an offering expressing their own thinking and faith. Cain's sacrifice including fruit and grain and without any bloodshed didn't have any connection with the Messiah. Abel had understood the prophecy about "the seed of woman" and gave an animal as an offering. When God made clothing for Adam and Eve he used animal skin and it was a prophecy of the dead of the Messiah, which means bloodshed.
* The case of Enoch:
Enoch lived 365 years during the years 622 - 987 after creation. Among the long-lived patriarchs Enoch's life was exceptionally short, but however his faith on the promised Messiah was strong and firm. The human apostasy had become deeper and deeper when the time of Noah came nearer (Noah was born 69 years after Enoch's death). The death of Adam, the first patriarch, happened in the time of Enoch 930 years after creation and possibly it spurred the godless people to think in style "take pleasure from life because we live here only once". But Enoch kept firm in his faith and trusted on the promised Messiah and believed in the resurrection and the second coming of Jeshua in the glory with his angels (Jude 14, 15). And God in turn testified to the godless world about Enoch's acceptable faith when He took Enoch away without death (Hebrews 11: 5, 6).
* The case of Noah:
Enoch had been translated and Adam and Seth had died before the birth of Noah. The strongest patriarchs of faith were gone. What kind of believers were Enos, Cainan, Mahalaleel, Jared, Methuselah and Lamech we don't know. But despite of the general corruption Noah kept his faith in God's existence and his promises of the Messiah, and therefore Noah was a just and perfect man in God's eyes among his generation (Gen. 6: 9). Without knowing anything of the meaning of rain and storm it had to be a hardest test of faith to build an arch on the dry land during decades. But Noah kept his faith firm despite the mockery and succeeded in taking his whole family into the arch one week before the flood. The arch became a strong symbol of Jeshua in whom every believer shall be saved/rescued (John 3: 16).
* The case of Abraham:
To left one's family, home and relatives and go away to the full unknown requires anyone a clear vision and strong faith. But it was not the greatest test of faith to Abraham. As an old man walking with a heavy mind to give his son as an offering Abraham still believed that God is able to awaken Isaac from death (Hebrew 11: 19). Abraham's hardest test of faith turned to be for all others a lucky lesson and the eternal gospel of Jeshua, the Lamb of God, who gives his life for every single person.
Ihmisen usko vai Jumalan uskollisuus:
Heprealaiskirjeen 11. luvussa luetellaan useita Vanhan Testamentin henkilöistä, jotka elivät uskonsa todeksi teoissaan todistaen näin vastaanottaneensa uskonlahjan Jumalalta (Room. 10: 17; Ef. 2: 8, 9).
Martti Lutherin oivalsi omien kokemustensa kautta, että "vanhurskas elää uskosta". Hänen löytönsä perusteella julistetaan nyt oppia yksin uskosta ja yksin armosta. Lutherin löytö perustuu Paavalin teksteihin Room. 1: 17:ssa, Gal. 3: 11: ssa ja Hepr. 10: 38:ssa. Mutta kauan ennen Lutheria ja paljon ennen Paavalia kyseinen totuus tunnettiin jo Vanhassa Testamentissa, sillä profeetta Habakuk kirjoitti saman asian Juudassa noin vuoden 630 paikkeilla. Teksti löytyy Hab. 2: 4:sta.
Kyseisen tekstin kohdalla on ollut tulkintavaikeuksia sen suhteen, onko kysymys uskosta vai uskollisuudesta, ja kenenkä uskosta/uskollisuudesta on kysymys; hänen vai minun. Heprean sana אמונה (emuna) merkitsee uskoa, uskollisuutta, muuttumattomuutta, syyttömyyttä ja oikeaa, oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta. Sekaannus siitä onko kyseessä hänen (Jumalan/Jeshuan) vai minun usko/uskollisuus on syntynyt puolestaan siitä, että heprean jod (י) ja vau (ו) on sekoitettu keskenään.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että koska inhimillinen usko tarvitsee koko ajan vahvistusta taivaanIsältä, sellainen epävakainen usko ei voi koskaan olla elämän perusta. Mutta sekä jumalallinen uskollisuus että usko ovat ikuisesti muuttumattomia suureita, ja siksi voin turvallisesti rakentaa sekä tämän että tulevan elämäni niiden varaan. "Isämme, ikuisen Lunastajamme" (Jes. 63: 16) uskollisuus ja Jeshuan usko (Ilm. 14: 12) takaavat meille ikuisen elämän, ja jokainen Jeshuaan uskova saa osallistua näistä jumalallisista lahjoista.
Profeetta Habakuk kirjoitti lyhyessä kirjassaan myös "sinun voidellusta" (Hab. 3: 13). Monissa käännöksissä kyseisessä tekstissä voidellulla viitataan Jumalan kansaan, Israeliin. Mutta voisiko monesti Jumalasta luopunut kansa olla koko maailman toivo! Hab. 3: 13 on yksi Vanhan Testamentin messias-teksteistä, koska siinä esiintyy heprean sana משיח (messiah). Habakukin teksti puhuu siis Jumalan Voidellusta, Jeshua ha-Massiah'sta, jonka kautta Jumala auttaa omiaan riippumatta siitä, mitä kansallisuutta he ovat. Kun olemme "Jumalan pelastavassa Arkissa", Jeshuassa, olemme turvassa. Jumala on sama iankaikkisesti, eikä hänen pelastusehtonsa ja pelastuskeinonsa ole aikojen kuluessakaan muuttuneet miksikään. Pelastuksemme perustana on Jumalan ikuinen armo ja uskollisuus.
Man's faith or God's faithfulness:
In the book of Hebrews there is a long list of names from the Old Testament and persons who lived their faith true and proved that they had received the gift of faith from God (Rom. 10: 17; Eph. 2: 8, 9).
Martin Luther realised on the base of this own experiences that "the just shall live by faith". After his find a doctrine of alone in faith and alone in grace has been proclaimed now. Luther's finding is based on the texts of Paul in Rom. 1: 17; Gal. 3: 11 and Hebrews 10: 38. But long before Luther and many hundreds of years before Paul the prophet Habakkuk wrote the same thing in Judah about 630 eaa. We'll find it in Hab. 2: 4.
There has been some difficulty in reading this text; is it question of faith or faithfulness and whose faith/faithfulness it is; mine or his. The Hebrew word אמונה (amunah) means faith, faithfulness, constancy, reliability. The confusion with "mine" and "his" is based upon the mix of Hebrew Yod (י) and Waw (ו).
I tend to think that human faith/faithfulness can't ever be the base of life because it needs all the time strengthening from the Heavenly Father. But the divine faithfulness and faith are unchanged quantities for ever and therefore it is safe to build on them both this life and the coming one. The faithfulness of "our Father, the eternal Redeemer" (Isa. 63: 16) and the faith of Jeshua will guarantee us eternal life, and everyone who believes in Jeshua is allowed to get these divine gifts.
The prophet Habakkuk wrote also in his brief book about "thine anointed" (Hab. 3: 13). In many translations the word "annointed" refers to Israel, God's people. But could it be possible that a nation who has forsaken God many times would be the hope of the whole world! Hab. 3: 13 is one of the Messiah-texts in the Old Testament, because it has the word משיח (messiah). Habakkuk's text is telling about God's Anointed, Jeshua ha-Massiah, in/by whom God is helping his children no matter from which nation he comes. When we are in "God's rescue Arch", Jeshua, we are in safe. God is eternally the same and there is no change in his rescue conditions and rescue methods. The base of our salvation is God's eternal grace and faithfulness.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti