Kerätessäni tekstejä edelliseen kirjoitukseeni huomioni kiinnittyi heprean kielessä Jeeshuan ja Martan käyttämiin sanoihin ylösnousemuksesta. Valta osassa Uuden Testamentin hepreankielisissä teksteissä ylösnousemus on תחית (techijat). Tämä sana esiintyy mm. Matt. 22: 23, 28, 30, 31:ssa, joissa kerrotaan saddukealaisten asenteesta ylösnousemukseen.
As I collected the texts for my previous writing, my attention was drawn in Hebrew to the words used by Jeshua and Martha about the resurrection. In most Hebrew texts of the New Testament, the resurrection is תחית (techijat). This word occurs e.g. in Matt. 22: 23, 28, 30, 31, which describe the attitude of the Sadducees to the resurrection.
Mutta Joh. 11: 24, 25: ssa esiintyy sana תקומה (tequma). Tätä sanaa käyttää ensin Martta tunnustaessaan Jeeshualle, että hän uskoo veljensä nousevan kuolleista ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä. Jeeshua käyttää samaa sanaa heti perään sanoessaan Martalle: אנכי התקומה והחיים (anochi ha-tequmah ve-ha-chajjim), "minä olen ylösnousemus ja elämä".
But in John 11: 24, 25 appears the word תקומה (tequma). This word is first used by Martha to confess to Jeshua that she believes his brother will rise from the dead in the resurrection on the last day. Jeshua used the same word when he said after that to Martha: אנכי התקומה והחיים (anochi ha-tequmah ve-ha-chajjim), "I am the resurrection and the life".
Koska Martta ja Jeeshua käyttivät ylösnousemuksesta eri sanaa kuin esim. saddukealaisten uskosta kerrottaessa ja monissa muissa Uuden Testamentin teksteissä käytetään, mitä he mahtoivat tarkoittaa. Mitä mahtaa kätkeytyä sanaan תקומה (tequma)?
Because Martha and Jeshua used a different word for the resurrection than for example the Sadducees and many other New Testament texts have used, what they could mean. What can be hidden in the word תקומה (tequma)?
Ainakin tequmah-sanaan sisältyy verbi קום, nousta, niin kuin saattaa odottaakin. Mutta תקומה (tequmah) esiintyy myös Vanhan Testamentin puolella jakeessa 3. Moos. 26: 37. Siinä 'tequmah' merkitsee kestävyyttä vihollista vastaan/ pysyvyyttä vihollisen raivosta huolimatta.
At least the word tequmah contains the verb קום, rise, as one might expect. But תקומה (tequmah) also appears on the Old Testament side in Leviticus 26:37. In it, ‘tequmah’ means endurance against the enemy/persistence despite the enemy’s rage.
Pysyvyys on jatkuvaa olemista, loputonta elämää. Siksi mieleeni nousee myös nimi אהיה Ehjee, MINÄ OLEN. Ihminen on olemassa vain lyhyen hetken (Job 14: 1, 2), mutta Ehjeen oleminen/pysyvyys on ikuista.
Persistence is a constant being, an endless life. That is why also the name אהיה Ehjee, I AM, comes to mind. Man exists only for a short time (Job 14: 1, 2), but God is forever, His permanence is eternal.
Puhuessaan Martan kanssa juuri vähän ennen kuolemaansa, Jeeshua sanoi hänelle siis näin: minä olen pysyvyys ja elämä, eli kuolema ei voi ottaa minulta elämää pois/katkaista elämääni. Tällaisella voitokkaalla asenteella ja vahvan uskon voimalla Jeeshua kohtasi oman kuolemansa.
Therefore, speaking with Martha just shortly before his death, Jeshua said to her like this: I'm persistence and life, or death can not take my life away/cut off my life. With such a victorious attitude and the power of strong faith, Jeshua faced his own death.
Luukkaan evankeliumin 20. luvussa nuo kaksi heprean ylösnousemusta tarkoittavaa sanaa esiintyvät peräkkäisissä jakeissa ja samassa asiayhteydessä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Luuk 20: 27 - 40:ssa kerrotaan samasta saddukealaisten Jeeshualle asettamasta kysymyksestä kuin Matt. 22: 23 - 33:ssa.
In Luke 20, those two Hebrew words meaning resurrection appear in successive verses and in the same context in a very interesting way. Luke 20: 27-40 tells of the same question the Sadducees put to Jeshua as Matt. 22: 23-33.
Luuk. 20: 35 puhutaan niistä, jotka ovat arvollisia pääsemään 'toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen' (תחית, techijat), ja seuraavassa jakeessa 20: 36 noita arvollisia kutsutaan 'Jumalan lapsiksi' ja 'ylösnousemuksen lapsiksi' בני התקומה, benei ha-tequmah, eli 'PYSYVYYDEN LAPSIKSI'.
Luke 20:35 speaks of those who are worthy to enter 'another world and resurrection' (תחית, techij), and in the next verse 20:36 those worthy are called 'children of God' and 'children of resurrection' בני התקומה, benei ha-tequmah, or ‘CHILDREN OF PERMANENCE’.
Ylösnousemuksen lapset ovat syntyneet siitä pysyvyyden lähteestä, joka Jeeshua vakuutti olevansa. Kuolema ei tule olemaan mikään este heidän elämänsä jatkumiselle, ainoastaan pieni tauon hetki.
The children of the resurrection are born of the source of permanence that Jeshua asserted to be. Death will be no obstacle to the continuation of their lives, only a small hour of break.
Ylösnousemuksen lapset tulevat saamaan samanlaisen elämän pysyvyyden/kestävyyden kuin enkeleilläkin on. Mutta jo tässä ajassa he tulevat kokemaan voittamattoman sankarin osan.
The children of the resurrection will have the same permanence/endurance of life as the angels have. But even in this time, they will experience the part of an invincible hero.
Joosua sai Jumalalta valtavan lupauksen. On hyvin mielenkiintoista todeta, että tuo Joosualle annettu lupaus on yksi Vanhan Testamentin Ehjee-teksteistä. Lupaus kuuluu näin: "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua." (Joos. 1: 5).
לא יתיצב איש לפניך כל ימי חייך באשר הייתי עם משה אהיה עמך לא ארפל ולא אעזבך
Joshua received a huge promise from God. It is very interesting to note that the promise given to Joshua is one of the Ehjee texts of the Old Testament. The promise reads as follows: "There shall not any man be able to stand before thee all the days of thy life: as I was with Moses, so I will be with thee: I will not fail thee, nor forsake thee." (Joshua 1: 5)
VAU! Voisiko olla suurempaa lupausta!
WOW! Could be greater promise!
Varsin mielenkiintoisella tavalla sana תקומה (tequma) muodostaa sillan Vanhan Testamentin אהיה enjeen ja Uuden Testamentin אני הוא ani-huu'n välille, siis VT:n ja UT:n 'minä olen' -tekstien välille.
Quite interestingly, the word תקומה (tequma) forms a bridge between the Old Testament אהיה ehyeh and the New Testament אני הוא ani-huu, it is between the VT and UT ‘I am’ texts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti