Eenos on Adamin pojan, Seetin, poika; hän on siis kolmas kymmenestä patriarkasta. Raamatun ulkopuolisessa lähteessä, Viidennessä Eenokin kirjassa, Eenos on saanut kyseenalaisen leiman, sillä häntä kutsutaan siinä "epäjumalanpalveluksen aloittajaksi". Syy tuohon nimitykseen ei selviä Eenokin kirjasta, mutta 1. Moos. 4: 26 antaa siihen selityksen.
Enos is the son of Adam's son, Seth; he is thus the third of the ten patriarchs. In a non-biblical source, the Fifth Book of Enoch, Enos has received a questionable mark, for he is referred to as the "initiator of idolatry." The reason for that designation is not clear from the book of Enoch, but Genesis 4:26 provides an explanation.
1. Moos. 4. luvussa kerrotaan pääasiassa Kainista ja hänen jälkeläisistään. Luvun kaksi viimeistä jaetta siirtävät lukijan ajatuksen kuitenkin Aadamiin, Seetiin ja Eenokseen, ja luku päättyy sanoihin "Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä" (1. Moos. 4: 26b).
Genesis 4 deals mainly with Cain and his descendants. However, the last two verses of the chapter transfer the reader's idea to Adam, Seth, and Enos, and the chapter ends with the words "then began men to call upon the name of the Lord" (Gen. 4: 26b).
Seuraava luku on maailman ensimmäinen kalenteri eli Aadamin sukuluettelo, jonka alussa ovat luonnollisesti nuo kolme miestä, Adam, Seet ja Eenos. Olisi siis luonnollista, että neljännen luvun loppu kuuluisi itse asiassa viidennen luvun alkuun tuota viimeistä lausetta lukuunottamatta.
The next chapter is the world’s first calendar, or Adam’s genealogy, beginning naturally with those three men, Adam, Seet, and Enos. In fact, it would therefore be natural for the end of the fourth chapter to fall at the beginning of the fifth chapter, except its last sentence.
Mutta on hyvä muistaa, että Raamatun jae- ja lukujako on tehty jälkikäteen, ja Raamatun teksti on alkuun ollut yhtä pötköä ilman minkäänlaista jaottelua. Neljännen luvun lopussa mainitut Adam, Seet ja Eenos osoittavat sen historiallisen ajankohdan, jolloin ihmiset/kainilaiset alkoivat huutaa avuksi Herran nimeä. Viidennen luvun antamien tietojen mukaan Eenos syntyi vuonna 235 luomisen jälkeen. Tuo vuosi ja Eenoksen 905 vuotta kestänyt elämä (vuoteen 1140 asti) on se aikajakso, joka lukijalle halutaan välittää neljännen luvun lopussa.
But it is good to remember that the division of the Bible into verses and chapters has been made afterwards, and the text of the Bible has at first been one stump without any division. Adam, Seet and Enos mentioned at the end of the fourth chapter indicate the historical time when the people/men/Cainites began to call upon the name of the Lord. According to the information given in the fifth chapter, Enos was born in 235 after Creation. That year and the 905-year life of Enos (until 1140) is the period of time that the reader is to convey at the end of the fourth chapter.
Jakeessa 4: 26 oleva heprean verbi on קרא (qara), ja se merkitsee yleisesti 'huomion herättämistä huutamalla' ja spesifisemmin 'huutaa jollekin/huutaa luokseen/huutaa apuun', mutta se merkitsee myös 'kutsua joksikin nimeltä/nimittää'. Näin ollen kainilaiset antoivat nimen huutamalleen jumalolennolle ja alkoivat palvoa tätä Eenoksen aikaan. Koska kainilaisten palvonnan kohde oli heidän itsensä keksimä ja nimeämä, se tarkoittaa epäjumalanpalvelusta. Ja kun tuo kaikki tapahtui 'Eenoksen aikaan', hänestä tuli kansan suussa 'epäjumalanpalveluksen aloittaja', vaikka oikeammin sanottuna epäjumalanpalvelus alkoi Eenoksen aikaan kainilaisten keskuudessa.
In the verse 4:26 the Hebrew verb is קרא (qara), and it generally means ‘to call attention by shouting’, and more specifically ‘to cry out to someone/cry out to him/to cry out for help’, but it also means ‘to call by name/name/appoint’. Thus the Cainites gave a name to the idol they began to cry out/call upon and began to worship this god in the time of Enos. Because the object of worship of the Cainites was invented and named by themselves, it means idolatry. And when all that happened in the time of ‘Enos’, he became ‘the initiator of idolatry’ in the mouth of the people, though, more precisely, idolatry began in the time of Enos among the Cainites.
Jakeen 4: 26 merkittävin seikka on kuitenkin tuo palvonnan kohteelle annettu nimi. Sehän on heprean tekstin mukaan יהוה. Nuo neljä heprean konsonanttia tunnetaan nimellä 'tetragrammi', jonka oikeaa lausumista on peitelty, ja josta on kiistelty ilmeisesti aina Eenoksen päivistä alkaen ja yhä edelleen.
However, the most significant aspect of verse 4:26 is the name given to the object of worship. That is יהוה according to the Hebrew text. Those four Hebrew consonants are known as the ‘Tetragrammaton’, the correct utterance of which has been disguised, and has apparently been still disputed ever since the days of Enos.
Tässä maailmassa samanhenkiset löytävät toinen toisensa, aivan samoin kuin koira tuntee toisen koiran. Kainilaisten aloittama epäjumalanpalvelus periytyi Eesaun jälkeläisille eli Edomin kansalle. Arkeologit ovat löytäneet tähän mennessä vanhimmat todisteet Jahvesta juuri Edomin alueelta, ja tähän mennessä kaikkein vanhin Raamatun ulkopuolinen lähde, jossa tetragrammi esiintyy on Mesha Stele 840BCE eli Moabite Stone, joka löydettiin vuonna 1868 Jordanian Dibonista Edomin alueitten pohjoispuolelta.
In this world, like-minded people find each other, just as a dog knows another dog. The idolatry begun by the Cainites was inherited to the descendants of Esau, the people of Edom. Archaeologists have found the oldest evidence of Yahweh to date in the region of Edom, and by far the oldest non-biblical source where the Tatreagrammaton occurs is Mesha Stele 840BCE, or Moabite Stone, found in 1868 in Dibon, Jordan, north of the regions of Edom.
Siitä, että Jahvea palvottiin Edomissa, löytyy todisteita myös Raamatusta. Mooseksen siunauksen alussa (5. Moos. 33: 2) sanotaan Herran eli Jahven tulevan Siinailta, mutta samaan hengenvetoon mainitaan Edomiin kuuluvat Seir ja Paaran. Samantapainen teksti löytyy Deboran laulussa (Tuom. 5: 4), mutta siinä mainitaan myös nimi Edom. Kolmas todistus Jahven edomilaisista juurista löytyy jakeesta Hab. 3: 3, jossa mainitaan Edomin alueisiin kuuluneet Teeman ja Paaranin vuori.
Evidence that Yahweh was worshiped in Edom is also found in the Bible. At the beginning of the blessing of Moses (Deut. 33: 2) it is said that the Lord, or Yahweh, will come from Sinai, but the same breath mentions Seir and Paran, which belong to Edom. A similar text is found in the song of Deborah (Judges 5: 4), but it also mentions the name Edom. The third testimony of Yahweh's Edomic roots is found in Hab. 3: 3, which mentions Teman and Mount Paran, which belonged to the territories of Edom.
On siis varsin ilmeistä, että Israel eli Jaakob lainasi Jumalansa nimen veljeltään Eesaulta. Kuulostaa omituiselta, mutta jotakin omituista Iisak ennusti antaessaan veljensä pettämälle Eesaulle jonkinlaisen lohdutussiunauksen. Iisak sanoi Eesaulle näin: "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi (1. Moos. 27: 39, 40 kts. engl 'dominion -> uskonnollinen valta... vrt. latinan Dominica = Jumalan päivä/Sunnuntai). Kun Jaakob eli Israel kelpuutti heitä Egyptistä johtaneen oikean Jumalan nimeksi Eesaun palvoman pakanajumalan nimen, se merkitsee todella Eesaulle vahvaa voittoa/selätystä veljestään Jaakobista.
It is quite obvious, then, that Israel, or Jacob, borrowed the name of his God from his brother Esau. Sounds strange, but something strange Isaac foretold when he gave some consolation blessing to Esau, who was betrayed by his brother. Isaac said to Esau, "Behold, thy dwelling shall be the fatness of the earth, and of the dew of heaven from above. And by thy sword shalt thou live, and shalt serve thy brother; and it shall come to pass when thou shalt have the dominion, that thou shalt break his yoke from off thy neck" (Gen. 27: 39, 40 look at: dominion -> Lat. Dominica = God's Day/Sunday). When Jacob, or Israel, qualified the name of the true God who led them out of Egypt as the name of a pagan god worshiped by Esau, it would really mean a strong victory/rebuke for Esau from his brother Jacob.
Tutkijoiden mukaan Jahven nimi yleistyi Israelissa Daavidin ja Salomon aikaan. Tästä ovat selvänä todisteena heidän ajaltaan peräisin olevat teoforiset nimet, joissa on Jahveen viittaava tavu 'jah' joko nimen alussa tai lopussa.
According to scholars, the name Yahweh became common in Israel in the time of David and Solomon. The clear evidence of this is the fact that the theophoric names increased at that time; that is the syllable ‘jah/yah’ referring to Yahweh, appeared in the names either at the beginning or end of them.
Kuningas Salomo on tullut kuuluisaksi erityisesti viisaudestaan. Ja aivan erityistä viisautta on tarvittu ns. Shem-ha-Meforashin luomisessa. Okkultistisissa lähteissä Shem-ha-Meforashin tekijäksi mainitaan nimenomaan kuningas Salomo, joka harhautui pakanavaimojensa viettelemänä syvälle okkultismiin. En käy nyt tässä kirjoituksessa selittämään tuota 'Jahven lausumatonta nimeä' tarkemmin, koska olen kirjoittanut siitä monta kertaa aiemmin. Lyhyesti sanottuna 2. Moos. 14. luvun jakeiden 19 - 21 konsonanteista on rakennettu 72 3-kirjaimista nimeä, jotka on jaettu tetragrammin neljän konsonantin mukaan neljään 18 nimen ryhmään. Siis 72 outoa nimeä on liitetty Tetragrammiin.
King Solomon has become famous especially for his wisdom. And a very special wisdom has been needed when so called Shem-ha-Meforash was made. In occult sources, King Solomon is specifically mentioned as the author of the Shem-ha-Meforash; Solomon was drawn deep into the occult by his Gentile wives. I will not explain in this writing that 'unspoken name of Yahweh', because I have written about it many times before. In short, 72 three-lettered names have been constructed from the consonants of Exodus 14: 19 - 21, which are divided into four groups of 18 names according to the four consonants of the Tetragrammaton. So 72 weird names have been associated with the Tetragrammaton.
Okkultismissa luku 72 liittyy hyvin merkittävällä tavalla tetragrammiin. Mikä lienee todellinen syy siihen? Maallikolle tulee mieleen toinen vastaava ryhmä, 72 Goetia demonia, joiden hallittavaksi maanpiiri on jaettu 72:een 5 asteen sektoriin.
In occultism, the number 72 is very significantly related to the Tetragrammaton. What might be the real reason for that? The layman is reminded of another similar group, the 72 Goetia demons, for which the globe is divided into 72 sectors of 5 degrees.
Ns. Pyhä Tetraktys edustaa lukua 72, sillä siinä olevien tetragrammin konsonanttien summa on 72.
So called Holy Tetractys represents the number 72, for the sum of the Tetragrammaton's consonants is 72 in it.
Salomon ajoista on kulunut jo yli 3000 vuotta, mutta Shem-ha-Meforash on tätä päivää. Parhaana todistuksena siitä lienee tämä suhteellisen tuore kuva.
More than 3,000 years have passed since Solomon's time, but Shem-ha-Meforash is today. Probably the best proof is this relatively recent picture.
Kuluneella viikolla löysin netistä myös erään amerikkalaisen sosiaalitieteilijän, tulevaisuudentutkijan, ulkoavaruutta koskevan lainsäädännön ja kaukokatsonnan spesialistin sivut. Hän on laatinut listan 72 pyhästä nimestä. Heti ensimmäiseksi mieleeni nousi kysymys: ei kai tämäkin liity Shem-ha-Meforashiin. Kävin läpi kaikki 72 nimeä, joista jokaisen kohdalla oli myös erityinen rukous. Osa nimistä/sanoista/lyhyistä lauseista oli poimittu Raamatusta ja osa Kabbalasta.
Last week, I also found online the pages of an American social scientist, futurist and outer space law specialist. He has compiled a list of 72 sacred names. The first question that immediately came to my mind was: is this related to Shem-ha-Meforash. I went through all 72 names, each of which having a special prayer. Some of the names/words/short sentences were taken from the Bible and some from Kabbalah.
Numerolla 58 eteeni aukeni 'pyhä nimi' Shem Hameforash, kuinkas muuten! Tuohon 'pyhään nimeen' liittyi seuraavanlainen rukous: "May the Shem Ha Meforash bless and govern the human creation in all of the inner mysterious of life in protection of the future evolution of DNA. Amen." (Noita sanoja lukiessani mieleeni muistui edellä oleva kuva)
Number 58 opened in front of me the 'holy name' Shem Hameforash, how else! That 'holy name' was accompanied by the following prayer: "May the Shem Ha Meforash bless and govern the human creation in all of the inner mysterious of life in the protection of the future Evolution of DNA. Amen." (As I read those words, I remembered the picture above)
Nuo 72 listattua nimeä, joiden joukossa yhtenä on Shem-ha-Meforash, sisältävät vaarallisen petoksen ja ikivanhan valheen. Mutta ei siinä kaikki, sillä löysin vielä paksumpaa valhetta. Sama mies on laatinut myös toisen listan, joka käsittää 72 Pyhää Nimeä, jotka hän on valinnut "Jumalallisen Äidin lukemattomista ilmaisuista/nimistä". Niin, luit oikein... Jumalallinen Äiti!
Those 72 listed names, one of which is Shem-ha-Meforash, contain a dangerous deception and an ancient lie. But that’s not all, as I found an even thicker lie. The same man has also compiled another list of 72 Holy Names he has chosen from the "innumerable expressions/names of the Divine Mother." Yes, you did read it right... Divine Mother!
Eenoksen aikaan alkanut epäjumalanpalvelus on jatkunut meidän päiviimme saakka. Oikean Jumalan yhdessäkään nimessä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, mutta tetragrammin lausumista ei ole selvitetty tähän päivään mennessä, eikä siinä auta millään tavalla masoreettien jälkeensä jättämät tetragrammin neljä erilaista vokalisaatiota. Tetragrammi on mysteeri, joka kuuluu mysteerijumalalle.
The idolatry that began in the time of Enos has continued to this day. There is not the slightest ambiguity in any of the names of the true God, but the utterance of the Tetragrammaton has not been elucidated to this day, and the four different vocalizations of the Tetragrammaton left behind by the Masoretes does not help us in any way. The Tetragrammaton is a mystery that belongs to the mystery god.
Halutessaan salata mysteerinimen, AIN SOF, kabbalistit ottivat kyttöönsä nimen Jah-Hovah (mies-nainen), jolla tarkoitetaan ihmiskunnan ensimmäistä muotoa (hermafrodiitti). Rabbi-kabbalistit oivalsivat, että tehokkain keino mysteerin salaamiseksi on tehdä se pyhäksi ihmisten silmissä. Tetragrammihan on tehty niin pyhäksi, että sen lausuminen kierretään sanalla אדני adonai tai השם ha-shem.
Wanting to conceal the name of the mystery, AIN SOF, the Kabbalists adopted the name Jah-Hovah (male-female), meaning the first form of mankind (hermaphrodite). Rabbi-Kabbalists realised that the most effective way to conceal a mystery is to make it sacred in the eyes of the people. After all, the Tetragrammaton is made so sacred that its utterance is twisted with the word אדני Adonai or השם ha-Shem.
Mysteerijumala, jonka kainilaiset keksivät itselleen, voi meidän päivinämme oikein hyvin, sillä hänen nimensä on kirjattu Vanhaan Testamenttiin 6828 kertaa ja Uuteen Testamenttiin ainakin 195 kertaa. Pyhät tekstit ovat olleet rabbien ja kabbalistien käsien ulottuvilla, joten Raamatun tekstien muuttaminen on ollut heille varsin helppoa. Heidän jälkiään ovat seuranneet sittemmin kirkkoisät ja sekä uskonnolliset että maalliset johtajat, joiden toimesta 'mysteerijumala' on saanut myös oman lepopäivän, jota koko kristikunta nykyään pyhittää.
The mystery god, invented by the Cainites, is very well in our day, for his name is recorded in the Old Testament 6828 times and in the New Testament at least 195 times. The sacred texts have been at the hands of rabbis and Kabbalists, so it has been quite easy for them to change the texts of the Bible. Their footprints have since been followed by the Church Fathers and leaders, both religious and secular, by whom the 'mystery god' has also got his own day of rest, which is now sanctified by all of Christians.
Epäjumalanpalvelus eroaa oikean Jumalan palvelemisesta siinä, että epäjumalia täytyy lepytellä, miellyttää, palvoa, jotta jumala saataisiin kääntymään palvojien/huutajien puoleen ja antamaan heille, mitä he milloinkin tahtovat; apua, parantumista, arvoa, asemaa, valtaa, maallista hyvää jne. Hyvä esimerkki epäjumalien palvonnasta ja oikean Jumalan palvelemisesta on 1. Kun. 18: 21 - 46: ssa.
Idolatry differs from serving the true God, for idols must be appeased, pleased, worshiped in order to turn the idol/god towards worshipers/cryers and give them what ever they want to have; help, healing, value, status, power, worldly good, etc. A good example of idolatry and service to the true God is in 1. Kings. 18: 21-46.
Epäjumalanpalvelus koostuu rituaaleista, seremonioista, erilaisista uhraamisista, sanallisista yhteydenotoista loitsujen, rukousten ja resitaatioiden muodossa. Palvonnan kohteina ovat pyhiksi ja autuaiksi julistetut ihmiset, hallitsijat, tietäjät, vainajat, eläimet, taivaankappaleet, erilaiset luonnonkohteet jne. Jokaisen palvontakohteen takana on todellisuudessa kuitenkin joku henkiolento/demoni, ja kyllähän niitä riittää, kun kolmannes taivaan enkeleistä otti itselleen tuon alemman roolin (Ilm. 12: 9).
Idolatry consists of rituals, ceremonies, various sacrifices, verbal contacts in the form of spells, prayers and recitations. The objects of worship are people declared to be holy and blessed, rulers, sages, deceased, animals, celestial bodies, various natural objects, etc. However, behind each object of worship there is actually a spirit being/demon, and yes, there are enough of them when a third of the angels in heaven took on that lower role (Rev. 12: 9).
Taivaan Jumalaa palvellaan, ja Hänen seuraajansa ovat palvelijoita. Heprean kielen sana palvella on עבד avad, joka merkitsee yksinkertaisesti työn tekemistä/tehtävän hoitamista/palvelemista/alistumista/tottelemista. Vastaava substantiivi on עבד on eved, joka tarkoittaa orjaa/palvelijaa/alaista/alamaista. Taivaan Jumalan palvelemiseen liittyy siis olennaisena asiana totteleminen eli kuuliaisuus.
The God of heaven is served, and His followers are servants. The Hebrew word for service is עבד avad, which simply means doing work/performing a task/serving/submitting/obeying. The corresponding noun is עבד is eved, which means slave/servant/subordinate. Thus, the service of the heavenly God involves obedience.
Jumalasuhteessa Jumala on aloitteentekijä, sillä Hän on ensin rakastanut ihmisiä (1. Joh. 4: 10). Henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa alkaa Jumalan kutsusta (etsikkoaika), johon ihmisen kannattaa vastata myöntävästi (Hepr. 3: 7, 8, 13). Jumalan kutsu johtaa ihmisen 'elämän pyykinpesuun' (Jes. 1: 18), kun synnintunto ja syyllisyys johtavat yksilöä parannuksen tekemiseen (Snl. 28: 13) ja pyhityksen tielle.
In the relationship with God, God is the initiator, for He first loved us (1 John 4:10). A personal relationship with God begins with God’s call (a time of seeking) to which one should respond in the affirmative (Heb. 3: 7, 8, 13). God’s call leads man to the ‘washing of life’ (Isa. 1:18), when the sence of guilt leads the individual to repentance (Proverbs 28:13) and the path of sanctification.
Nykyisessä kristillisyydessä kuulee enää hyvin harvoin ns. parannussaarnaa, koska ihmiset eivät halua kuulla mitään, mikä vaatii heiltä jotakin. Mutta armon alennusmyynti ja julistus jumalasta, joka hyväksyy ja antaa anteeksi kaiken ilman katumusta ja syntien sovittamista ihmisten ja Jumalan kanssa, kuuluu samaan palvontaan, joka sai alkunsa Eenoksen aikaan.
In modern Christianity, the so-called a sermon of repentance is heard very seldom, because people don’t want to hear anything that requires something from them. But the discount sale of grace and the proclamation of God, who accepts and forgives everything without remorse and atonement for sins with men and God, belong to the same worship that originated in the time of Enos.
Kun ihminen suostuu selvittämään Jumalan kanssa elämänsä sotkut, hän saa vahvan henkilökohtaisen kokemuksen Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta. Hän voi sen jälkeen jatkaa matkaansa turvallisin mielin luottaen Isän rakkauteen ja tietäen, että Isä tietää aina ja jokaisessa tapauksessa, mikä hänelle on parasta. Hänen rukouksen pääajatukseksi tulee "tapahtukoon sinun tahtosi, Isä". Jeeshuan opettama Isä meidän -rukous (Matt. 6: 9 - 13) tuntuukin sisältävän kaiken tarpeellisen koko hänen elämässään.
When a person/an individual agrees to settle with God the mess of his life, he/she will have a strong personal experience of God’s justice and love. He/she can then continue his/her journey with confidence, trusting in the love of the Father and knowing that the Father will always and in every case know what is best for him/her. The main idea of his/her prayer will be "let thy will be done, Father." Indeed, the prayer of Our Father (Matthew 6: 9-13) taught by Jesus seems to contain everything necessary throughout his/her life.
Jumalan palvelijan ei tarvitse huutaa eikä palvoa Jumalaa suitsukkeiden, kynttilöiden yms. rekvisiitan kanssa. Jumalan palvelijan silmät avataan näkemään Taivaan Isän viisas ja ihmeellinen johdatus hänen yksilöllisessä elämässään. Hänen mielensä täyttyy kiitoksella ja ylistyksellä rakastavaa Isää ja ihmeellistä Vapahtajaa, Jeeshuaa, kohtaan!
A servant of God does not have to shout/cry out/call upon or serve his/her God with the props of incense, candles, etc. The eyes of a servant of God are opened to see the wise and miraculous introduction of Heavenly Father in his/her individual life. His/her mind is filled with thanksgiving and praise for a loving Father and a wonderful Savior, Jeshua!
Jumalaa miellyttää kuulla kiitosta omilta lapsiltaan. Psalmissa 22 sanotaan, että Jumala "asuu Israelin kiitoksessa" (Ps. 22: 4/versiot 1642- 1776), ja Hänen istuimensa on "Israelin kiitosvirtten keskellä" (Ps. 22: 4/1933). Jumalan palvelemisessa toteutuu oikea Isä-lapsi-suhde; siinä ei tarvita huutamista kummaltakaan puolelta!
God is pleased to hear praise from His own children. Psalm 22 says that God "dwells in the praise of Israel" (Ps. 22: 4 / versions 1642-1766), and His throne is "in the midst of the stream of thanksgiving of Israel" (Ps. 22: 4/1933)... in the English KJV Ps. 22: 3 " But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel." The true Father-child relationship is realised in the service of God; it doesn’t need a shout/cry from either side!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti