Jumalan rohkaisun ja lupauksen sanat kantoivat Moosesta koko 40-vuotisen erämaavaelluksen ajan. Jumala oli luvannut olla Mooseksen suun apuna (kts. edellinen kirjoitukseni "Juuri minä Ehjee"), ja Hänen lupauksensa toteutuivat pitkin erämaareittiä samoin, kuin luomisen sanat tuottivat näkyvää tulosta jokaisena luomisviikon päivänä ja samoin, kuin Jumalan laatima lunastusuunnitelma täyttyi vaiheittain ennustettujen hetkien ja aikojen täyttyessä.
The words of God's encouragement and promise carried Moses all those 40 years throughout the wilderness journey. God had promised to be the help of Moses' mouth (look at my previous article "Just me Ehyeh"), and is promises became fulfilled along the route in the wilderness just like the words of creation produced visible results every day and just like God's plan of redemption was completed step by step when the predicted times came.
Ainoa poikkeus Mooseksen elämässä tapahtui Meribassa, jossa hän itse syyllistyi rikkomaan Jumalalta saamansa toimintaohjeet. Sen sijaan, että hän olisi puhunut kalliolle saadakseen kansalle vettä juotavaksi, hän suutuspäissään iski sauvallaan kalliota kahdesti ja otti kunnian itselleen ja Aaronille sanoessaan: "Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta" (4. Moos. 20: 10).
The only exception in Moses' life occurred in Meribah, where Moses himself broke the orders he got from God. Instead of speaking to the rock in order to get water for the Israelis he hit the rock twice with his rod in anger and took honour for himself and Aaron, when he asked: "must we fetch you water out of this rock" (Num. 20: 10).
Tämä episodi oli niin raskauttava rikkomus Jumalan silmissä, että Mooseksen ei sallittu johtaa Israelin kansaa perille luvattuun maahan. Hän sai kyllä katsella Kanaanin maata Nebolta, mutta hän kuoli Pisagan huipulla, ja Jumala hoiti hänen hautaamisensa. Ennen kuolemaansa Mooses "toimitti oman talonsa" ja järjesti kansaa koskevat asiat. Hän valitsi Joosuan, Nuunin pojan seuraajakseen.
This episode was so aggravating offense before God's face that Moses was not allowed to lead the Israelis to the promised land. Yet was he allowed to look at the land of Canaan from Nebo, but he died on the top of Pisgah, and God took care of his burial. Before his death Moses "set his house in order" and arranged things for the Israelis. He chose Joshua, the son of Nun, as his successor.
Joosuan valinta uudeksi johtajaksi tapahtui koko kansan läsnäollessa (5. Moos. 31: 1 - 8). Tuossa tilaisuudessa Mooses vetosi koko kansaan ja kehoitti heitä pysymään lujina ja rohkeina ja vakuutti Jumalan kulkevan heidän kanssaan. Joosualle Mooses sanoi: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile" (5. Moos. 31: 7, 8).
Joshua's election as a new leader took place in the presence of the whole nation (Deut. 31: 1 - 8). In that event Moses appealed to the whole Israel and urged them to be strong and courageous, and persuaded God to go with them. Moses said to Joshua: "Be strong and of a good courage: for thou must go with this people unto the land which the Lord hath sworn unto their fathers to give them; and thou shalt cause them to inherit it. And the Lord, he it is that doth go before thee; he will be with thee, he will not fail thee, neither forsake thee: fear not, neither be dismayed" (Deut. 31: 7, 8).
Tämän jälkeen Jumala kehoitti Moosesta viemään Joosuan Ilmestysmajaan, jossa Jumala asettaisi hänet tehtävään. Samalla Mooses sai tehtäväkseen kirjoittaa laulun, joka tulisi myöhemmin olemaan todistuksena tottelematonta kansaa vastaan. (5. Moos. 31:14 - 21).
After this, God urged Moses to take Joshua in the tabernacle, where God would set him on mission. At the same time Moses was urged to write a song, which would later be a testimony against the disobedient people (Deut. 31: 14 - 21).
Sitten luvussa 31 jatketaan kerrontaa näin:
Ja Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille. Ja hän asetti virkaan Joosuan, Nuunin pojan ja sanoi:' Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja minä olen sinun kanssasi'" (jakeet 22, 23).
Then the text in the 31th chapter goes like this:
"Moses therefore wrote this song the same day, and taught it the children of Israel. And he gave Joshua the son of Nun a charge, and said, Be strong and of a good courage: for thou shalt bring the children of Israel into the land which I sware unto them: and I will be with thee" (verses 22, 23).
Suomenkieliset vanhemmat käännökset (1642, 1776, 1933) noudattavat heprean tekstiä, mutta uudemmissa käännöksissä (1992 ja 2012) Joosualle lausutut sanat on pantu "Herran" suuhun. On totta, että oli vannonut valan Israelin paluusta Kanaanin maahan, ja tuskinpa Mooseksesta olisi ollut kuolemansa jälkeen enää kenenkään kanssa olemaan... paitsi kirkkauden enkelinä, niin kuin myöhemmin Ilmestysvuorella. Jotenkin nuo sanat tuntuvat siis sopimattomilta Mooseksen suuhun, mutta heprean tekstissä ei ole minkäänlaista "Herra"-sanaa. Lisäksi ja-sanat/konjunktiot tuntuvat liittävän kaiken tekemisen Moosekseen.
The older Finnish Bible versions as well as the English KJV follow the Hebrew text, but in the newer Finnish translations the author has been changed in the verse 23 and the words therein have been set in the mouth of "the Lord". It's true that God had sworn in the return of Israel into the land of Canaan, and hardly Moses would be with anyone after his death... except as an angel like on the mountain with Yeshua and three disciples. Somehow those words seem inappropriate in the mouth of Moses, but the Hebrew text has not any word meaning "Lord". Further more and-conjunctions seem to connect all action to Moses.
Mutta ehkä Mooses asetti Joosuan virkaan näillä Jumalan sanoilla. Muutama seikka puoltaa tätä vaihtoehtoa.
1. argumentti:
5. Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa (joka on lisätty Mooseksen kuoleman jälkeen) kerrotaan Mooseksen panneen kätensä Joosuan päälle (5. Moos. 34: 9). Käden päälle paneminen merkitsee tehtävään vihkimistä/virkaan asettamista. Tällaisissa tilaisuuksissa saatetaan siteerata Jumalan sanoja.
2. argumentti:
Jakeessa 5. Moos. 31: 23 kerrotut vihkimissanat koostuvat sekä Mooseksen että Jumalan aikaisemmista sanoista. Alkuosa on toisintoa niistä sanoista, jotka Mooses sanoi Joosualle kaiken kansa edessä, kun hän valitsi Joosuan seuraajakseen (5. Moos. 31: 7, 8). Loppuosa on toisinto niistä Jumalan sanoista, joilla Hän rohkaisi Moosesta vastaanottamaan kansanjohtajan tehtävän (2. Moos. 4: 12, 15).
Koska 5. Moos. 31: 23:ssa "minä olen" on hepreaksi samassa muodossa, kuin Jumala sanoi ne Moosekselle kaksi eri kertaa (kts. edellinen kirjoitukseni), näyttää siltä, että nuo sanat ואנכי אהיה (ve-anochi ehjee = ja minä EHJEE) olivat porautuneet lähtemättömästi Mooseksen mieleen. Hän oli itse kokenut noiden sanojen voiman, ja siksi hän halusi jakaa saman siunauksen seuraajalleen Joosualle.
3. argumentti:
Jakeessa 5. Moos. 31: 14 annetaan ymmärtää, että Jumala asettaisi Joosuan tehtäväänsä. Mutta Jumala, joka on henki (Joh. 4: 24), toimii aina inhimillisten palvelijoidensa kautta. Siksi Mooses asetti Joosuan virkaan ja siunasi hänet Jumalan läsnäollessa.
But perhaps Moses set Joshua on his mission with these God's words. There are things that support this option.
1. argument:
In the last chapter of Deuteronomium (which has been added after Moses' death) it's told that Moses laid his hands upon Joshua (Deut. 34: 9). It means that Moses set Joshua on his mission and blessed him. In such events God's words are often cited.
2. argument:
The words in Deut. 31: 23 are both from Moses's and God's previous speech. The beginning is a repetition of the words that Moses said when Joshua was elected as his successor before the Israel (Deut. 31: 7, 8). The end is a repetition of God's words, which He said, when He encouraged Moses to receive the task to lead Israel out of Egypt (Ex. 4: 12, 15).
Because in Deut. 31: 23 the words "I am" are in Hebrew in the same form as in the promises God gave to Moses, it seems to me that those words ואנכי אהיה (ve-anochi ehyeh = and me Ehyeh) have been fixed to Moses's mind indelibly. He had experienced the power of those words and therefore he wanted to share the same blessing to his successor Joshua.
3. argument:
It's told in Deut. 31: 14 that God would set Joshua on his mission. But God who is a spirit (John 4: 24) works through his human servants. Therefore Moses set Joshua on his mission and blessed him in the presence of God.
Ihminen on inhimillinen, ja Jumala tietää sen. Siksi hän vahvisti Joosuaa henkilökohtaisesti Mooseksen kuoleman jälkeen vielä kaksi eri kertaa. Joos. 1: 5:ssa on Jumalan sanat Joosualle: "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen (ehjee) sinunkin kanssa; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua."
Man is human and God knows that. Therefore He strengthened Joshua personally two times after Moses' death. In Joshua 1: 5 there are God's words to Joshua: "There shall not any man be able to stand before thee all the days of thy life: as I was with Moses, so I will be(ehyeh) with thee: I will not fail thee, nor forsake thee."
Lihavoitu teksti hepreaksi:
באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ba-asher hajjiti im moshe ehjee immake)
"Hajjiti" on olla-verbin mennyt aikamuoto ja "ehjee" on saman verbin nykyisyyttä ja tulevaisuutta merkitsevä muoto. Molemmat verbit ovat ilman persoonapronominia "minä".
Bold text in Hebrew:
באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ba-asher hajjiti im moshe ehyeh immake)
"Hajjiti"is the past tense and "ehyeh" is the present and future tense. Both verbs are without personal pronoun.
On varmaa, että sekä Joosua että koko Israelin kansa olivat saaneet lukemattomia todisteita siitä, että Jumala oli Mooseksen kanssa. 40 vuoden erämaavaellus oli valtava todistus siitä. Kukaan ei voinut kieltää sitä tosiasiaa. Joosuan tarvitsi siis vain palauttaa menneet tapahtumat mieleensä käsittääkseen Jumalan läsnäolon konkreettisuuden omalla kohdallaan.
It's sure that both Joshua and all Israel had received countless evidence that God was with Moses. 40 years in the wilderness formed a huge evidence of that. No-one could deny the fact. Joshua had only to recall all past events into his mind in order to realise how concretely God will be present in his own life.
Joos. 3: 7:ssa on Jumalan toinen henkilökohtainen rohkaisu Joosualle. Joosua tarvitsi koko kansan luottamuksen ja tuen lähtiessään johtamaan heitä valloittamaan Kanaanin maata. Siksi Jumala sanoi Joosualle: "Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi."
In Joshua 3: 7 there is God's another personal encouragement to Joshua. Joshua needed the trust and support of the whole nation when he started to lead them to conquer the land of Canaan. Therefore God said to Joshua: "This day will I begin to magnify thee in the sight of all Israel, that they may know that as I was with Moses, so I will be with thee:"
Lihavoitu tekstikohta hepreaksi:
כי באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ki ba-asher hajjiti im moshe ehjee immake)
"Ki" on partikkeli, joka korostaa seuraavaa sanaa ba-asher = "kuten"/"niinkuin". Voitaisiin siis käätää esim. presiis/juuri niin kuin olin Mooseksen kanssa, olen/tulen olemaan (ehjee!) sinun kanssasi.
Bold test in Hebrew:
כי האשר הייתי עם משה אהיה עמך (ki ba-asher hajjiti im moshe ehyeh immake)
"Ki" is a particle that emphasises the following word ba-asher = as/just as. Therefore we can translate for example: precisely as I was with Moses I am/will be (ehyeh!) with you.
Jumala, joka on iankaikkinen, ei rajoitu menneeseen, nykyiseen eikä tulevaan aikaan, sillä hän on/elää iankaikkisesti. Vain ajallinen ja kuolevainen ihminen tarvitsee verbien aikamuotoja. Jumalan on ollut aina, Hän on nyt ja tulee ikuisesti olemaan. Sitä on EHJEE = MINÄ OLEN.
God, who is eternal, is not limited in the past, present of future time, for He lives forever. Only temporal and mortal man needs the verbal forms. God has existed/been always, He is/exists now and He will be/exist forever. That means EHYEH = I AM.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti