On törmännyt useasti sellaiseen väitteeseen, että verbi אהיה (ehjee) tulee kääntää aina futuurilla, siis muodossa "tulen olemaan." Tällaisen väitteen taka-ajatuksena on ymmärtääkseni se olettamus, että nimen אהיה katsotaan viittaavan Jeshuaan, jonka aika oli vasta tulevaisuudessa.
I have seen many times a claim that the verb אהיה (ehyeh) should always be translated in the future tense "I shall be". As far as I can understand the ulterior motive is that the word אהיה is seen to refer to Yeshua, whose days were just in the future.
Heprean kieliopin mukaan verbi אהיה (ehjee) merkitsee olemista sekä nykyhetkessä että tulevassa ajassa. Kun ajattelemme Jumalan antamia rohkaisuja Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille ja Daavidille, tuntuisi luonnottomalta ajatella, että Jumalan lupaus koskisi vain jotakin tulevaa päivää/aikaa/tapahtumaa tulevaisuudessa. On selvää, että vaativaan tehtävään kutsuttu henkilö tarvitsee jumalallista apua ja tukea heti alusta alkaen... tässä ja nyt.
According to the Hebrew grammar the verb אהיה (ehyeh) means existence both in the present and in the future. When thinking about God's encouraging words to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David it would seem strange if His words would refer only to some days or events in the future. It's clear that a person called for a demanding task needs divine help and support immediately from the very beginning... here and now.
Suomalaisissa käännöksissä אהיה (ehjee) on käännetty e.m. henkilöiden kohdalla preesensillä eli muodossa "minä olen". Mutta englanninkielisissä käännöksissä futuurimuoto "I will be" näyttää olevan varsin yleistä.
In the Finnish Bible texts אהיה (ehyeh) has been translated in the present tense with those persons I mentioned before. But in the English texts the future tense "I will be" is very common.
Jeftan (kts. edellinen blogikirjoitukseni) lupaus tulla gileadilaisten pääksi koski edessäpäin olevaa aikaa, tulevia päiviä, ja siksi on oikein kääntää "tulen olemaan" (Tuom. 11: 9).
Jephthah's (my previous blog text) promise to be the head/leader of the people in Gilead concerned the coming days (Judges 11: 9), and therefore the future tense is right.
Kun kuningas Saul yritti järjestellä ansaa Daavidille ehdottamalla omaa tytärtään, Meerabia, hänelle vaimoksi, Daavid sanoi (käyttäen ehjee-verbiä 1. Sam 18: 18): "mikä minä olen (tässä kohdassa ei ole ehjee-verbiä!), mikä minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi"... että minä tulisin olemaan kuninkaan vävy. Tässäkin tapauksessa futuuri on ainoa oikea muoto. Lauseen loppuosa hepreaksi: כי אהיה חתן למלך (ki ehjee chatan le-melek) = että tulisin olemaan vävy kuninkaalle.
When the king Saul tried to make a trap for David by suggesting his daughter, Merab, to his wife, David answered (using the verb ehyeh 1. Sam 18: 18): "Who am I (at this point there is no ehyeh!), and what is my life, or my father's family in Israel, that I should be son in law to the king". The future tense is the only right tense also here. The end of the sentence in Hebrew: כי אהיה חתן למלך (ki ehyeh chatan le-melek) = that I would come to be the king's son in law.
Vielä tuon Saulin tekemän ehdotuksen jälkeenkin Daavid joutui piileskelemään henkensä edestä Siifin erämaassa. Saulin poika, Joonatan, tuli tervehtimään Daavidia, ja ystävykset tekivät keskenään liiton. Joonatan sanoi Daavidille: "Älä pelkää, sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua... (1. Sam. 23: 17). Hepreaksi: ואנכי אהיה לך למשנה (ve-anochi ehjee le-ka le-mishne) = ja minä tulen olemaan lähelläsi. Futuuri on tässäkin ainoa järkevä muoto, sillä Daavidin kuninkuus oli tuossa vaiheessa vielä edessäpäin.
Still after Saul's suggestion David had to hide in the wilderness of Ziph. Saul's son, Jonathan, came to greet David, and the friends made a union. Jonathan said to David: "Fear not: for the hand of Saul my father shall not find thee; and thou shalt be king over Israel, and I shall be next unto thee... (1. Sam. 23: 17). In Hebrew: ואנכי אהיה לך למשנה (ve-anochi ehyeh le-ka le-mishe) = and I shall be next to you. The future tense is the only rational one even here, for David's kingdom was just ahead.
Kun Daavid totesi Naatanille asuvansa itse hienossa linnassa, mutta Jumalan arkki oli vain teltan suojassa, Naatan vastasi Daavidille ensin omana ajatuksenaan "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi" (2. Sam. 7: 3). Mutta seuraavana yönä Naatan sai Jumalalta sanan, jonka hän sitten välitti Daavidille. Nuo Jumalan sanat sisältävät kolme ehjee-sanaa, ja ne löytyvät jakeista 6, 9 ja 14.
When David said to Nathan that he is living in a fine castle, but God's ark is only protected by the tent, Nathan replied: "Go, do all that is in thine heart; for the Lord is with thee" (2. Sam. 7: 3). But the next night Nathan received God's message for David. God's message includes the word אהיה three times, and we'll find them in the 6th, 9th and 14th verse.
Jakeessa 6 muistellaan Israelin lähtöä Egyptistä ja arkin kuljetusta telttamajan kanssa pitkin erämaata. Tässä sana אהיה (ehjee) on suomennettu sanoilla "minä olen vaeltanut", jotka kertovat tekemisestä menneessä ajassa. Kyseinen tekstikohta menee hepreaksi näin: ואהיה מתהלך באהל ובמשכן (va-ehjee mit-thaleke be-ohel vu-be-miskan) = ja olen ollut kanssanne kulkueessa, teltassa ja asumuksessa.
In the verse 6 God is recalling the exodus and how the ark was carried with the tent along the wilderness. Here the word אהיה (ehyeh) has been translated in English "have walked" referring to the paste tense. The focus of this verse in Hebrew: ואהיה מתהלך באהל ובמשכן (va-ehyeh mit-thaleke be-ohel vu-be-miskan) =and I have been with you in the procession, the tent and the tabernacle.
Jakeessa 9 Jumala kohdistaa sanansa Daavidille ja vahvistaa olleensa hänen kanssaan kaikkialla, missä hän on joutunut vaeltamaan ja hävittänyt hänen vihollisensa. Hepreaksi:
ואהיה עמך בכל (va-ehjee immeka be-kal) = olen ollut sinun kanssasi kaikessa...
In the verse 9 God is targeting his words to David himself and assures him that He has been with him everywhere David had been wandering and saved him from his enemies. In Hebrew: ואהיה עמך בכל (va-ehyeh immeka be-kal) = I have been with you in all...
Sitten Jumala paljasti Daavidille, että hänen poikansa, Salomo, tulisi rakentamaan huoneen Jumalan nimelle. Jakeessa 14 Jumala lupaa olla myös Salomon kanssa: "Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän minun poikani..." Lauseen alkuosa hepreaksi: אני אהיה לו לאב (ani ehjee lo le-av) = minä tulen olemaan hänelle isä (2. Sam 7: 14; 1. Aik. 17: 13; 28: 6). Koska Salomon päivät olivat tuossa vaiheessa vielä edessäpäin, ainoa oikea käännös on futuurimuoto.
Then God revealed to David that his son, Solomon, shall built a room for God's name. In the verse 14 God promises to be also with Solomon: "I will be his father, and he shall be my son..." The beginning of this sentence in Hebrew: אני אהיה לו לאב (ani ehyeh lo le-av) = I shall be for him the father (2. Sam. 7: 14; 1. Chron. 17: 13; 28: 6). Because Solomon's kingdom was just coming in those days, the future tense is the only reasonable translation.
Jumalan viestissä Daavidille on siis kaksi אהיה-sanaa, jotka viittaavat menneisyyteen ja yksi, joka koskee tulevaisuutta. Valitettavasti käännöksissä on kokonaan hukattu ajatus siitä, että puhujana ja viestin antajana on sama Jumala, sama EHJEE, joka puhui Moosekselle Midianin erämaassa.
Thus God's message to Daved includes two אהיה-words referring to the past and one dealing with the future. Unfortunatele all the translations are missing the idea of the speaker or the message provider, who is the same God, the same EHYEH, who spoke to Moses in the wilderness.
Se, että sana אהיה (ehjee) edustaa noissa Jumalan sanoissa myös mennyttä aikaa, on varteen otettava seikka! Heprean kielessähän on myös verbimuoto הייתי (hajjiiti) = minä olin, johon törmäsimme eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani (Joosuan Ehjee). Vaikka tämä verbi viittaa menneeseen aikaan, jostakin ihmeellisestä syystä se ei ole kelvannut Jumalan viestiin Daavidille.
It is a matter of fact that the word אהיה (ehyeh) is representing in those God's words even the past! Note that in Hebrew there is also the verb הייתי (hajjiti) = I was, which we already saw in my previous blog text about Joshua (Joshua's Ehyeh). Although this verb refers to the past, for some strange reason God didn't use it in his message to David.
Jumala on kätkenyt näihin sanoihinsa tärkeän opetuksen. Hänen nimensä on ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan אהיה (Ehjee), sillä Hän OLI jo ennen kuin aika alkoi, ennen kuin oli ensimmäinen päivä ja yö, sillä Hän on ollut hamasta ikuisuudesta. Hän ON nyt, tänä päivänä, tässä meneillään olevassa hetkessä, jonka arvellaan kestävän noin kolme sekuntia ennen seuraavaa hetkeä. Hän TULEE OLEMAAN kaikkina tulevina hetkinä, päivinä, viikkoina, kuukausina, vuosina. Hän tulee olemaan senkin jälkeen, kun aika loppuu ja ikuisuus alkaa (=Jumalan ikuisuus jatkuu). Jumala ja hänen nimensä on yhtä ikuinen kuin ikuisuus.
God has concealed an important teaching in these words. His name has always been, it is now and it shall always be אהיה (Ehyeh), for He WAS even before the time began, before the first day and night, for He is of eternity. He IS now, in this day, in this passing moment, which is said to last three seconds before the next one. He WILL BE in all future moments, days, weeks, months, years. He will be even after the time, when time ends and eternity begins (God's eternity continues). God and his name is as eternal as eternity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti