Psalmi 50 on Aasafin virsi. Aasaf toimi veisuunjohtajana kuningas Daavidin aikana (1. Aik. 6: 39; 16: 5, 7). Virressään Aasaf esittelee Jumalan kansansa tuomarina. Ensimmäiset 6 jaetta on kirjoitettu "Hänestä" yksikön kolmannessa persoonassa. Jakeessa 7 Jumala alkaa puhua suoraan kansalleen.
Psalm 50 is Asaph's song. Asaph acted as a song leader in the time of David (1. Chron. 6: 39; 16: 5, 7). Asaph presents God in his song as a judge of his people. In the verses 1 - 6 Asaph writes about Him in the third person of singular. In the 7th verse God himself begins to speak straight to His people.
Aivan ensimmäiseksi Jumala toteaa, ettei Hän tarvitse kansansa polttouhreja (jakeet 8, 9), koska koko maailman eläimet kuuluvat Hänelle (jae 10). Hän ei tarvitse myöskään uhrilihaa ruuakseen eikä eläinten verta juomakseen (jae 13).
At first God states, that He doesn't need the sacrifices and offerings (verses 8, 9), because all animals belong to Him (verse 10). He doesn't need either meat for food nor blood for drinking (verse 13).
Eläinuhrien ja verenvuodattamisen sijaan Jumala odottaa kansaltaan kiitosta ja lupausten täyttämistä (jae 14). Jumala rohkaisee kansaansa kääntymään hädässään Hänen puoleensa, mutta odottaa heiltä myös kunnioitusta ja kiitoksen osoittamista (jae 15).
Instead of sacrifices and offerings God is waiting from His people thanksgiving and fulfilling the promises (verse 14). God encourages His people to call upon Him in the day of trouble, but He is also looking from them respect and thanks (verse 15).
Jumala nuhtelee väärin eläviä/syyllisiä jumalattomia:
- käskyistä ja liitosta puhumisesta, koska he eivät itse niitä noudata (jae 16, 17)
- ojennuksen torjumisesta ja käskyjen noudattamatta jättämisestä (jae 17)
- varkaiden ja avionrikkojien ystäviksi liittymisestä (jae 18)
- pahan puhumisesta ja petosten suunnittelusta (jae 19)
- oman suvun ja perheen jäsenten panettelusta (jae 20)
God rebukes the wicked:
- of speaking about His commandments and covenant, because they do not obey them (verses 16, 17)
- of preventing reproofs and breaking the commandments (verse 17)
- of joining a friend with thiefs and adultterers (verse 18)
- of speaking evil things and making deceit (verse 19)
- of traducing one's own family (jae 20)
Jakeessa 21 Jumala tekee retorisen kysymyksen:
Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? (SV1933)
Sinä luulet, että minä olen sinun kaltaisesi. (SV1992).
Tässä lauseessa esiintyy אהיה -verbi.
Kyseinen teksti hepreaksi: דמית היות אהיה כמוך
= ajatteletko nähdessäsi/luuletko/luulet minä olen kuin sinä.
= luuletko/luulet Ehjee kuin sinä
Näillä sanoillaan Jumala, Ehjee, sanoutuu irti kaikesta edellä listaamastaan vääryydestä.
Jumalassa, Ehjeessä, ei ole mitään vääryyttä.
In the verse 21 God makes a rhetorical question:
Thou thoughtest that I was altogether such an one as thyself.
In this sentence there is the verb אהיה ehyeh.
The Hebrew text: דמית היות אהיה כמוך
= (do) you think as seeing I am like you
= (do) you think Ehyeh like you
With these words God forsook all the iniquities he listed before.
God, Ehyeh, has no injustice.
Aasafin virsi päättyy jakeessa 23 Jumalan toteamukseen: "Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."
The song of Asaph ends in the verse 23 with these words: "Whoso offereth praise glorifieth me: and to him that ordereth his conversation aright will I shew the salvation of God."
Jumalan käskyjen opettajan tulee siis itse noudattaa niitä, kuten juuri luimme Aasafin virrestä. Decalogin 9. käsky kieltää väärän todistuksen antamisen lähimmäisestä (2. Moos. 20: 16). Mutta yhtä hyvin varoitus väärän todistuksen antamisesta koskee kaikkea todistamista, siis myös todistusta Jumalasta. Lisäksi 3. käsky liittyy Jumalan nimen väärään käyttämiseen (2. Moos. 20: 7).
The one who teaches God's commandments had to obey them first, as we were just reading in the song of Asaph. The 9th commandment of Decalogy warns to bear false witness against one's neighbour (Ex. 20: 16). Equally, the warning concerns all proofs we say, even about God. More over the third commandment relates to incorrect use of God's name (Ex. 20: 7).
Valitettavasti minun on todettava, että suomalaisessa vuoden 1992 käännöksessä on annettu Jumalasta väärä todistus juuri tässä Aasafin virressä. Kun jakeessa 7 sana "Herra"on lisätty tekstiin, alkuperäinen teksti on tullut väärennetyksi.
Unfortunately I must say that in the Finnish version of 1992 there is a false proof of God just in this song of Asaph. When in the verse 7 the word "Herra" (Lord) has been added, the original text has been manipulated.
Hepreaksi kyseinen tekstikohta kuuluu näin: אלהים אלהיך אנכי (elohim eloheika anochi) = jumala sinun jumalasi minä eli sujuvammalla suomella minä olen Jumala, sinun Jumalasi.
The Hebrew text is: אלהים אלהיך אנכי (elohim eloheika anochi) = god your god I/me = I am God, your God
Suomenkieliset käännökset:
minä Jumala olen sinun Jumalas (1642 ja 1776)
Minä olen Jumala, sinun Jumalasi (1933)
Minä olen Herra, sinun Jumalasi (1992)
Minä olen Jumala, sinun Jumalasi (2012)
The Finnish translations:
I God am your God (1642 and 1776)
I am God, your God (1933)
I am the Lord, your God (1992)
I am God, Your God (2012)
Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten helppoa on muuttaa Raamatun tekstiä.
Here we have a good example how easy it is to change the Bible text.
maanantai 28. tammikuuta 2019
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Ikuisesti sama * Eternally the same
Seuraavat kolme jaetta, joissa esiintyy verbi אהיה (ehjee) ovat 2. Sam. 15: 34; 16: 18 ja 19. Nämä jakeet liittyvät Daavidin ja hänen poikansa Absalomin väliseen valtataisteluun. Absalom oli hankkinut neljän vuoden aikana viekkaasti kannatusta ja suosiota israelilaisten keskuudessa ennen kuin hän julistautui kuninkaaksi Hebronissa. Kun tämä tieto saavutti Daavidin, hän lähti pakomatkalle koko hoviväkensä kanssa jättäen vain 10 sivuvaimoaan vartioimaan linnaa.
The next three verses containing the verb אהיה (ehyeh) are 2. Sam. 15: 34; 16: 18 and 19. These verses are related to the power struggle between David and his son, Absalom. Canningly Absalom had earned a lot of support and popularity during four years before he declared himself king in Hebron. When David got to know about this he left for exile with all his army leaving only ten women to keep the house.
Pakomatkalla Daavidia vastaan tuli hänen ystävänsä Huusai, joka oli reväissyt vaattensa ja heittänyt tuhkaa päälleen. Sen sijaan, että Daavid olisi riemastunut ystävän tapaamisesta, hän ehdotti, että Huusai menisi tapaamaan Absalomia ja sanoisi tälle: "Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut sinun isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi..." (2. Sam. 15: 34). Hepreaksi: עבדך אני המלך אהיה עבד אביך ואני מאז ועתה ואני עבדך = palvelijasi minä kuningas, olen ollut palvelija isäsi minä ennen, mutta nyt minä palvelijasi.
Tässä jakeessa verbi אהיה (ehjee) viittaa siis menneeseen aikaan eikä tulevaan!
On his way David met his friend Hushai, who had torn his clothes and threw the ashes over his head. Instead of rejoicing David suggest to Hushai to turn back and meet Absalom and tell him: I will be thy servant, O king; as I have been thy father's servant hitherto, so will I now also be thy servant... (2. Sam. 15: 34). In Hebrew: עבדך אני המלך אהיה עבד אביך ואני מאז ועתה ואני עבדך = thy servant I/me king, I have been a servant of your father before, but now I/me your servant.
In this verse the verb אהיה (ehyeh) refers to the past not to the future!
Absalom yllättyi nähdessään Huusain tulevan Jerusalemissa luokseen, ja kysyi tältä, miksi hän ei mennyt ystävänsä, Daavidin, kanssa. Huusai vastasi Absalomille:"Ei, vaan kenen Herra ja tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella minä olen ja sen luokse minä jään" (2. Sam. 16: 18). Lauseen loppu hepreaksi: לא אהיה ואתו אשב = ei, minä olen ja jään/istun alas hänen puolelleen.
Tässä jakeessa verbi אהיה (ehjee) liittyy Huusain siinä kyseisessä hetkessä tekemään lupaukseen/päätökseen.
Absalom surprised when he saw Hushai coming to him in Jerusalem, and asked him, why he didn't follow David. Hushai replied to Absalom: Nay; but whom the Lord, and this people, and all the men of Israel, choose, his will I be, and with him will I abide" (2. Sam. 16: 18). The end of the sentence in Hebrew: לא אהיה ואתו אשב = no, I am and stay/sit down on his side.
In this verse the verb אהיה (ehyeh) refers to the promises/decisions Hushai made in that moment.
Huusain vastaus jatkuu vielä seuraavassa jakeessa:
"Ja toisekseen: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa? Niinkuin olen palvellut sinun isääsi, niin tahdon palvella sinuakin" (2. Sam. 16: 19).
Hepreaksi: כאשר עבדתי לפני אביך כן אהיה לפניך = niin kuin olen palvellut edessä isäsi, niin olen/tulen olemaan edessäsi.
Tässä jakeessa verbi אהיה (ehjee) liittyy Huusain suunnitelemaan toimintapaan tulevaisuudessa.
Hushai's answer continues in the next verse:
"And again, whom should I serve? Should I not serve in the presence of his son? As I have served in thy father's presence, so will I be in thy presence" (2. Sam. 16: 19).
In Hebrew: כאשר עבדתי לפני אביך כן אהיה לפניל = as I have served before your father, so will I be before you.
In this verse the verb אהיה (ehyeh) relates to Hushai's plan of action in the future.
אהיה-verbiin liittyy tässä kertomuksessa pysyvä jatkumo, tekemisen/olemisen muuttumattomuus; olosuhteiden muuttumisesta huolimatta niin kuin oli/on ollut ennen, niin on nyt ja samoin tulee olemaan tulevaisuudessa. Eikö tämä periaate kuulu nimenomaan Jumalan ominaisuuksiin! Jumala, אהיה (EHJEE), on ikuisesti muuttumaton!
In this story the verb אהיה (ehyeh) relates to a continuum, constancy of being/acting; despite changing circumstances as it was/has been before, so it is now and in the same way it will be in the future. Doesn't this kind of principle belong to the features of God! God, אהיה, is eternally the same!
*********
"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama" (Jes. 41: 1).
"Who hath wrought and done it, calling the generations from the beginning? I the Lord, the first and with the last, I am here" (Isa 41: 1).
"Minä ole A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu" (Ilm. 22: 13).
"I am Alpha and Omega, the beginning and the end, the first and the last" (Rev. 22: 13).
The next three verses containing the verb אהיה (ehyeh) are 2. Sam. 15: 34; 16: 18 and 19. These verses are related to the power struggle between David and his son, Absalom. Canningly Absalom had earned a lot of support and popularity during four years before he declared himself king in Hebron. When David got to know about this he left for exile with all his army leaving only ten women to keep the house.
Pakomatkalla Daavidia vastaan tuli hänen ystävänsä Huusai, joka oli reväissyt vaattensa ja heittänyt tuhkaa päälleen. Sen sijaan, että Daavid olisi riemastunut ystävän tapaamisesta, hän ehdotti, että Huusai menisi tapaamaan Absalomia ja sanoisi tälle: "Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Minä olen ennen ollut sinun isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi..." (2. Sam. 15: 34). Hepreaksi: עבדך אני המלך אהיה עבד אביך ואני מאז ועתה ואני עבדך = palvelijasi minä kuningas, olen ollut palvelija isäsi minä ennen, mutta nyt minä palvelijasi.
Tässä jakeessa verbi אהיה (ehjee) viittaa siis menneeseen aikaan eikä tulevaan!
On his way David met his friend Hushai, who had torn his clothes and threw the ashes over his head. Instead of rejoicing David suggest to Hushai to turn back and meet Absalom and tell him: I will be thy servant, O king; as I have been thy father's servant hitherto, so will I now also be thy servant... (2. Sam. 15: 34). In Hebrew: עבדך אני המלך אהיה עבד אביך ואני מאז ועתה ואני עבדך = thy servant I/me king, I have been a servant of your father before, but now I/me your servant.
In this verse the verb אהיה (ehyeh) refers to the past not to the future!
Absalom yllättyi nähdessään Huusain tulevan Jerusalemissa luokseen, ja kysyi tältä, miksi hän ei mennyt ystävänsä, Daavidin, kanssa. Huusai vastasi Absalomille:"Ei, vaan kenen Herra ja tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet, sen puolella minä olen ja sen luokse minä jään" (2. Sam. 16: 18). Lauseen loppu hepreaksi: לא אהיה ואתו אשב = ei, minä olen ja jään/istun alas hänen puolelleen.
Tässä jakeessa verbi אהיה (ehjee) liittyy Huusain siinä kyseisessä hetkessä tekemään lupaukseen/päätökseen.
Absalom surprised when he saw Hushai coming to him in Jerusalem, and asked him, why he didn't follow David. Hushai replied to Absalom: Nay; but whom the Lord, and this people, and all the men of Israel, choose, his will I be, and with him will I abide" (2. Sam. 16: 18). The end of the sentence in Hebrew: לא אהיה ואתו אשב = no, I am and stay/sit down on his side.
In this verse the verb אהיה (ehyeh) refers to the promises/decisions Hushai made in that moment.
Huusain vastaus jatkuu vielä seuraavassa jakeessa:
"Ja toisekseen: ketä minä palvelisin? Enkö hänen poikaansa? Niinkuin olen palvellut sinun isääsi, niin tahdon palvella sinuakin" (2. Sam. 16: 19).
Hepreaksi: כאשר עבדתי לפני אביך כן אהיה לפניך = niin kuin olen palvellut edessä isäsi, niin olen/tulen olemaan edessäsi.
Tässä jakeessa verbi אהיה (ehjee) liittyy Huusain suunnitelemaan toimintapaan tulevaisuudessa.
Hushai's answer continues in the next verse:
"And again, whom should I serve? Should I not serve in the presence of his son? As I have served in thy father's presence, so will I be in thy presence" (2. Sam. 16: 19).
In Hebrew: כאשר עבדתי לפני אביך כן אהיה לפניל = as I have served before your father, so will I be before you.
In this verse the verb אהיה (ehyeh) relates to Hushai's plan of action in the future.
אהיה-verbiin liittyy tässä kertomuksessa pysyvä jatkumo, tekemisen/olemisen muuttumattomuus; olosuhteiden muuttumisesta huolimatta niin kuin oli/on ollut ennen, niin on nyt ja samoin tulee olemaan tulevaisuudessa. Eikö tämä periaate kuulu nimenomaan Jumalan ominaisuuksiin! Jumala, אהיה (EHJEE), on ikuisesti muuttumaton!
In this story the verb אהיה (ehyeh) relates to a continuum, constancy of being/acting; despite changing circumstances as it was/has been before, so it is now and in the same way it will be in the future. Doesn't this kind of principle belong to the features of God! God, אהיה, is eternally the same!
*********
"Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama" (Jes. 41: 1).
"Who hath wrought and done it, calling the generations from the beginning? I the Lord, the first and with the last, I am here" (Isa 41: 1).
"Minä ole A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu" (Ilm. 22: 13).
"I am Alpha and Omega, the beginning and the end, the first and the last" (Rev. 22: 13).
lauantai 26. tammikuuta 2019
Ikuinen kuin ikuisuus * Eternal as eternity
On törmännyt useasti sellaiseen väitteeseen, että verbi אהיה (ehjee) tulee kääntää aina futuurilla, siis muodossa "tulen olemaan." Tällaisen väitteen taka-ajatuksena on ymmärtääkseni se olettamus, että nimen אהיה katsotaan viittaavan Jeshuaan, jonka aika oli vasta tulevaisuudessa.
I have seen many times a claim that the verb אהיה (ehyeh) should always be translated in the future tense "I shall be". As far as I can understand the ulterior motive is that the word אהיה is seen to refer to Yeshua, whose days were just in the future.
Heprean kieliopin mukaan verbi אהיה (ehjee) merkitsee olemista sekä nykyhetkessä että tulevassa ajassa. Kun ajattelemme Jumalan antamia rohkaisuja Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille ja Daavidille, tuntuisi luonnottomalta ajatella, että Jumalan lupaus koskisi vain jotakin tulevaa päivää/aikaa/tapahtumaa tulevaisuudessa. On selvää, että vaativaan tehtävään kutsuttu henkilö tarvitsee jumalallista apua ja tukea heti alusta alkaen... tässä ja nyt.
According to the Hebrew grammar the verb אהיה (ehyeh) means existence both in the present and in the future. When thinking about God's encouraging words to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David it would seem strange if His words would refer only to some days or events in the future. It's clear that a person called for a demanding task needs divine help and support immediately from the very beginning... here and now.
Suomalaisissa käännöksissä אהיה (ehjee) on käännetty e.m. henkilöiden kohdalla preesensillä eli muodossa "minä olen". Mutta englanninkielisissä käännöksissä futuurimuoto "I will be" näyttää olevan varsin yleistä.
In the Finnish Bible texts אהיה (ehyeh) has been translated in the present tense with those persons I mentioned before. But in the English texts the future tense "I will be" is very common.
Jeftan (kts. edellinen blogikirjoitukseni) lupaus tulla gileadilaisten pääksi koski edessäpäin olevaa aikaa, tulevia päiviä, ja siksi on oikein kääntää "tulen olemaan" (Tuom. 11: 9).
Jephthah's (my previous blog text) promise to be the head/leader of the people in Gilead concerned the coming days (Judges 11: 9), and therefore the future tense is right.
Kun kuningas Saul yritti järjestellä ansaa Daavidille ehdottamalla omaa tytärtään, Meerabia, hänelle vaimoksi, Daavid sanoi (käyttäen ehjee-verbiä 1. Sam 18: 18): "mikä minä olen (tässä kohdassa ei ole ehjee-verbiä!), mikä minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi"... että minä tulisin olemaan kuninkaan vävy. Tässäkin tapauksessa futuuri on ainoa oikea muoto. Lauseen loppuosa hepreaksi: כי אהיה חתן למלך (ki ehjee chatan le-melek) = että tulisin olemaan vävy kuninkaalle.
When the king Saul tried to make a trap for David by suggesting his daughter, Merab, to his wife, David answered (using the verb ehyeh 1. Sam 18: 18): "Who am I (at this point there is no ehyeh!), and what is my life, or my father's family in Israel, that I should be son in law to the king". The future tense is the only right tense also here. The end of the sentence in Hebrew: כי אהיה חתן למלך (ki ehyeh chatan le-melek) = that I would come to be the king's son in law.
Vielä tuon Saulin tekemän ehdotuksen jälkeenkin Daavid joutui piileskelemään henkensä edestä Siifin erämaassa. Saulin poika, Joonatan, tuli tervehtimään Daavidia, ja ystävykset tekivät keskenään liiton. Joonatan sanoi Daavidille: "Älä pelkää, sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua... (1. Sam. 23: 17). Hepreaksi: ואנכי אהיה לך למשנה (ve-anochi ehjee le-ka le-mishne) = ja minä tulen olemaan lähelläsi. Futuuri on tässäkin ainoa järkevä muoto, sillä Daavidin kuninkuus oli tuossa vaiheessa vielä edessäpäin.
Still after Saul's suggestion David had to hide in the wilderness of Ziph. Saul's son, Jonathan, came to greet David, and the friends made a union. Jonathan said to David: "Fear not: for the hand of Saul my father shall not find thee; and thou shalt be king over Israel, and I shall be next unto thee... (1. Sam. 23: 17). In Hebrew: ואנכי אהיה לך למשנה (ve-anochi ehyeh le-ka le-mishe) = and I shall be next to you. The future tense is the only rational one even here, for David's kingdom was just ahead.
Kun Daavid totesi Naatanille asuvansa itse hienossa linnassa, mutta Jumalan arkki oli vain teltan suojassa, Naatan vastasi Daavidille ensin omana ajatuksenaan "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi" (2. Sam. 7: 3). Mutta seuraavana yönä Naatan sai Jumalalta sanan, jonka hän sitten välitti Daavidille. Nuo Jumalan sanat sisältävät kolme ehjee-sanaa, ja ne löytyvät jakeista 6, 9 ja 14.
When David said to Nathan that he is living in a fine castle, but God's ark is only protected by the tent, Nathan replied: "Go, do all that is in thine heart; for the Lord is with thee" (2. Sam. 7: 3). But the next night Nathan received God's message for David. God's message includes the word אהיה three times, and we'll find them in the 6th, 9th and 14th verse.
Jakeessa 6 muistellaan Israelin lähtöä Egyptistä ja arkin kuljetusta telttamajan kanssa pitkin erämaata. Tässä sana אהיה (ehjee) on suomennettu sanoilla "minä olen vaeltanut", jotka kertovat tekemisestä menneessä ajassa. Kyseinen tekstikohta menee hepreaksi näin: ואהיה מתהלך באהל ובמשכן (va-ehjee mit-thaleke be-ohel vu-be-miskan) = ja olen ollut kanssanne kulkueessa, teltassa ja asumuksessa.
In the verse 6 God is recalling the exodus and how the ark was carried with the tent along the wilderness. Here the word אהיה (ehyeh) has been translated in English "have walked" referring to the paste tense. The focus of this verse in Hebrew: ואהיה מתהלך באהל ובמשכן (va-ehyeh mit-thaleke be-ohel vu-be-miskan) =and I have been with you in the procession, the tent and the tabernacle.
Jakeessa 9 Jumala kohdistaa sanansa Daavidille ja vahvistaa olleensa hänen kanssaan kaikkialla, missä hän on joutunut vaeltamaan ja hävittänyt hänen vihollisensa. Hepreaksi:
ואהיה עמך בכל (va-ehjee immeka be-kal) = olen ollut sinun kanssasi kaikessa...
In the verse 9 God is targeting his words to David himself and assures him that He has been with him everywhere David had been wandering and saved him from his enemies. In Hebrew: ואהיה עמך בכל (va-ehyeh immeka be-kal) = I have been with you in all...
Sitten Jumala paljasti Daavidille, että hänen poikansa, Salomo, tulisi rakentamaan huoneen Jumalan nimelle. Jakeessa 14 Jumala lupaa olla myös Salomon kanssa: "Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän minun poikani..." Lauseen alkuosa hepreaksi: אני אהיה לו לאב (ani ehjee lo le-av) = minä tulen olemaan hänelle isä (2. Sam 7: 14; 1. Aik. 17: 13; 28: 6). Koska Salomon päivät olivat tuossa vaiheessa vielä edessäpäin, ainoa oikea käännös on futuurimuoto.
Then God revealed to David that his son, Solomon, shall built a room for God's name. In the verse 14 God promises to be also with Solomon: "I will be his father, and he shall be my son..." The beginning of this sentence in Hebrew: אני אהיה לו לאב (ani ehyeh lo le-av) = I shall be for him the father (2. Sam. 7: 14; 1. Chron. 17: 13; 28: 6). Because Solomon's kingdom was just coming in those days, the future tense is the only reasonable translation.
Jumalan viestissä Daavidille on siis kaksi אהיה-sanaa, jotka viittaavat menneisyyteen ja yksi, joka koskee tulevaisuutta. Valitettavasti käännöksissä on kokonaan hukattu ajatus siitä, että puhujana ja viestin antajana on sama Jumala, sama EHJEE, joka puhui Moosekselle Midianin erämaassa.
Thus God's message to Daved includes two אהיה-words referring to the past and one dealing with the future. Unfortunatele all the translations are missing the idea of the speaker or the message provider, who is the same God, the same EHYEH, who spoke to Moses in the wilderness.
Se, että sana אהיה (ehjee) edustaa noissa Jumalan sanoissa myös mennyttä aikaa, on varteen otettava seikka! Heprean kielessähän on myös verbimuoto הייתי (hajjiiti) = minä olin, johon törmäsimme eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani (Joosuan Ehjee). Vaikka tämä verbi viittaa menneeseen aikaan, jostakin ihmeellisestä syystä se ei ole kelvannut Jumalan viestiin Daavidille.
It is a matter of fact that the word אהיה (ehyeh) is representing in those God's words even the past! Note that in Hebrew there is also the verb הייתי (hajjiti) = I was, which we already saw in my previous blog text about Joshua (Joshua's Ehyeh). Although this verb refers to the past, for some strange reason God didn't use it in his message to David.
Jumala on kätkenyt näihin sanoihinsa tärkeän opetuksen. Hänen nimensä on ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan אהיה (Ehjee), sillä Hän OLI jo ennen kuin aika alkoi, ennen kuin oli ensimmäinen päivä ja yö, sillä Hän on ollut hamasta ikuisuudesta. Hän ON nyt, tänä päivänä, tässä meneillään olevassa hetkessä, jonka arvellaan kestävän noin kolme sekuntia ennen seuraavaa hetkeä. Hän TULEE OLEMAAN kaikkina tulevina hetkinä, päivinä, viikkoina, kuukausina, vuosina. Hän tulee olemaan senkin jälkeen, kun aika loppuu ja ikuisuus alkaa (=Jumalan ikuisuus jatkuu). Jumala ja hänen nimensä on yhtä ikuinen kuin ikuisuus.
God has concealed an important teaching in these words. His name has always been, it is now and it shall always be אהיה (Ehyeh), for He WAS even before the time began, before the first day and night, for He is of eternity. He IS now, in this day, in this passing moment, which is said to last three seconds before the next one. He WILL BE in all future moments, days, weeks, months, years. He will be even after the time, when time ends and eternity begins (God's eternity continues). God and his name is as eternal as eternity.
I have seen many times a claim that the verb אהיה (ehyeh) should always be translated in the future tense "I shall be". As far as I can understand the ulterior motive is that the word אהיה is seen to refer to Yeshua, whose days were just in the future.
Heprean kieliopin mukaan verbi אהיה (ehjee) merkitsee olemista sekä nykyhetkessä että tulevassa ajassa. Kun ajattelemme Jumalan antamia rohkaisuja Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille ja Daavidille, tuntuisi luonnottomalta ajatella, että Jumalan lupaus koskisi vain jotakin tulevaa päivää/aikaa/tapahtumaa tulevaisuudessa. On selvää, että vaativaan tehtävään kutsuttu henkilö tarvitsee jumalallista apua ja tukea heti alusta alkaen... tässä ja nyt.
According to the Hebrew grammar the verb אהיה (ehyeh) means existence both in the present and in the future. When thinking about God's encouraging words to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David it would seem strange if His words would refer only to some days or events in the future. It's clear that a person called for a demanding task needs divine help and support immediately from the very beginning... here and now.
Suomalaisissa käännöksissä אהיה (ehjee) on käännetty e.m. henkilöiden kohdalla preesensillä eli muodossa "minä olen". Mutta englanninkielisissä käännöksissä futuurimuoto "I will be" näyttää olevan varsin yleistä.
In the Finnish Bible texts אהיה (ehyeh) has been translated in the present tense with those persons I mentioned before. But in the English texts the future tense "I will be" is very common.
Jeftan (kts. edellinen blogikirjoitukseni) lupaus tulla gileadilaisten pääksi koski edessäpäin olevaa aikaa, tulevia päiviä, ja siksi on oikein kääntää "tulen olemaan" (Tuom. 11: 9).
Jephthah's (my previous blog text) promise to be the head/leader of the people in Gilead concerned the coming days (Judges 11: 9), and therefore the future tense is right.
Kun kuningas Saul yritti järjestellä ansaa Daavidille ehdottamalla omaa tytärtään, Meerabia, hänelle vaimoksi, Daavid sanoi (käyttäen ehjee-verbiä 1. Sam 18: 18): "mikä minä olen (tässä kohdassa ei ole ehjee-verbiä!), mikä minun elämäni ja mikä on isäni suku Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi"... että minä tulisin olemaan kuninkaan vävy. Tässäkin tapauksessa futuuri on ainoa oikea muoto. Lauseen loppuosa hepreaksi: כי אהיה חתן למלך (ki ehjee chatan le-melek) = että tulisin olemaan vävy kuninkaalle.
When the king Saul tried to make a trap for David by suggesting his daughter, Merab, to his wife, David answered (using the verb ehyeh 1. Sam 18: 18): "Who am I (at this point there is no ehyeh!), and what is my life, or my father's family in Israel, that I should be son in law to the king". The future tense is the only right tense also here. The end of the sentence in Hebrew: כי אהיה חתן למלך (ki ehyeh chatan le-melek) = that I would come to be the king's son in law.
Vielä tuon Saulin tekemän ehdotuksen jälkeenkin Daavid joutui piileskelemään henkensä edestä Siifin erämaassa. Saulin poika, Joonatan, tuli tervehtimään Daavidia, ja ystävykset tekivät keskenään liiton. Joonatan sanoi Daavidille: "Älä pelkää, sillä minun isäni Saulin käsi ei ole tapaava sinua, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan lähinnä sinua... (1. Sam. 23: 17). Hepreaksi: ואנכי אהיה לך למשנה (ve-anochi ehjee le-ka le-mishne) = ja minä tulen olemaan lähelläsi. Futuuri on tässäkin ainoa järkevä muoto, sillä Daavidin kuninkuus oli tuossa vaiheessa vielä edessäpäin.
Still after Saul's suggestion David had to hide in the wilderness of Ziph. Saul's son, Jonathan, came to greet David, and the friends made a union. Jonathan said to David: "Fear not: for the hand of Saul my father shall not find thee; and thou shalt be king over Israel, and I shall be next unto thee... (1. Sam. 23: 17). In Hebrew: ואנכי אהיה לך למשנה (ve-anochi ehyeh le-ka le-mishe) = and I shall be next to you. The future tense is the only rational one even here, for David's kingdom was just ahead.
Kun Daavid totesi Naatanille asuvansa itse hienossa linnassa, mutta Jumalan arkki oli vain teltan suojassa, Naatan vastasi Daavidille ensin omana ajatuksenaan "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Herra on sinun kanssasi" (2. Sam. 7: 3). Mutta seuraavana yönä Naatan sai Jumalalta sanan, jonka hän sitten välitti Daavidille. Nuo Jumalan sanat sisältävät kolme ehjee-sanaa, ja ne löytyvät jakeista 6, 9 ja 14.
When David said to Nathan that he is living in a fine castle, but God's ark is only protected by the tent, Nathan replied: "Go, do all that is in thine heart; for the Lord is with thee" (2. Sam. 7: 3). But the next night Nathan received God's message for David. God's message includes the word אהיה three times, and we'll find them in the 6th, 9th and 14th verse.
Jakeessa 6 muistellaan Israelin lähtöä Egyptistä ja arkin kuljetusta telttamajan kanssa pitkin erämaata. Tässä sana אהיה (ehjee) on suomennettu sanoilla "minä olen vaeltanut", jotka kertovat tekemisestä menneessä ajassa. Kyseinen tekstikohta menee hepreaksi näin: ואהיה מתהלך באהל ובמשכן (va-ehjee mit-thaleke be-ohel vu-be-miskan) = ja olen ollut kanssanne kulkueessa, teltassa ja asumuksessa.
In the verse 6 God is recalling the exodus and how the ark was carried with the tent along the wilderness. Here the word אהיה (ehyeh) has been translated in English "have walked" referring to the paste tense. The focus of this verse in Hebrew: ואהיה מתהלך באהל ובמשכן (va-ehyeh mit-thaleke be-ohel vu-be-miskan) =and I have been with you in the procession, the tent and the tabernacle.
Jakeessa 9 Jumala kohdistaa sanansa Daavidille ja vahvistaa olleensa hänen kanssaan kaikkialla, missä hän on joutunut vaeltamaan ja hävittänyt hänen vihollisensa. Hepreaksi:
ואהיה עמך בכל (va-ehjee immeka be-kal) = olen ollut sinun kanssasi kaikessa...
In the verse 9 God is targeting his words to David himself and assures him that He has been with him everywhere David had been wandering and saved him from his enemies. In Hebrew: ואהיה עמך בכל (va-ehyeh immeka be-kal) = I have been with you in all...
Sitten Jumala paljasti Daavidille, että hänen poikansa, Salomo, tulisi rakentamaan huoneen Jumalan nimelle. Jakeessa 14 Jumala lupaa olla myös Salomon kanssa: "Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän minun poikani..." Lauseen alkuosa hepreaksi: אני אהיה לו לאב (ani ehjee lo le-av) = minä tulen olemaan hänelle isä (2. Sam 7: 14; 1. Aik. 17: 13; 28: 6). Koska Salomon päivät olivat tuossa vaiheessa vielä edessäpäin, ainoa oikea käännös on futuurimuoto.
Then God revealed to David that his son, Solomon, shall built a room for God's name. In the verse 14 God promises to be also with Solomon: "I will be his father, and he shall be my son..." The beginning of this sentence in Hebrew: אני אהיה לו לאב (ani ehyeh lo le-av) = I shall be for him the father (2. Sam. 7: 14; 1. Chron. 17: 13; 28: 6). Because Solomon's kingdom was just coming in those days, the future tense is the only reasonable translation.
Jumalan viestissä Daavidille on siis kaksi אהיה-sanaa, jotka viittaavat menneisyyteen ja yksi, joka koskee tulevaisuutta. Valitettavasti käännöksissä on kokonaan hukattu ajatus siitä, että puhujana ja viestin antajana on sama Jumala, sama EHJEE, joka puhui Moosekselle Midianin erämaassa.
Thus God's message to Daved includes two אהיה-words referring to the past and one dealing with the future. Unfortunatele all the translations are missing the idea of the speaker or the message provider, who is the same God, the same EHYEH, who spoke to Moses in the wilderness.
Se, että sana אהיה (ehjee) edustaa noissa Jumalan sanoissa myös mennyttä aikaa, on varteen otettava seikka! Heprean kielessähän on myös verbimuoto הייתי (hajjiiti) = minä olin, johon törmäsimme eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani (Joosuan Ehjee). Vaikka tämä verbi viittaa menneeseen aikaan, jostakin ihmeellisestä syystä se ei ole kelvannut Jumalan viestiin Daavidille.
It is a matter of fact that the word אהיה (ehyeh) is representing in those God's words even the past! Note that in Hebrew there is also the verb הייתי (hajjiti) = I was, which we already saw in my previous blog text about Joshua (Joshua's Ehyeh). Although this verb refers to the past, for some strange reason God didn't use it in his message to David.
Jumala on kätkenyt näihin sanoihinsa tärkeän opetuksen. Hänen nimensä on ollut aina, on nyt ja tulee aina olemaan אהיה (Ehjee), sillä Hän OLI jo ennen kuin aika alkoi, ennen kuin oli ensimmäinen päivä ja yö, sillä Hän on ollut hamasta ikuisuudesta. Hän ON nyt, tänä päivänä, tässä meneillään olevassa hetkessä, jonka arvellaan kestävän noin kolme sekuntia ennen seuraavaa hetkeä. Hän TULEE OLEMAAN kaikkina tulevina hetkinä, päivinä, viikkoina, kuukausina, vuosina. Hän tulee olemaan senkin jälkeen, kun aika loppuu ja ikuisuus alkaa (=Jumalan ikuisuus jatkuu). Jumala ja hänen nimensä on yhtä ikuinen kuin ikuisuus.
God has concealed an important teaching in these words. His name has always been, it is now and it shall always be אהיה (Ehyeh), for He WAS even before the time began, before the first day and night, for He is of eternity. He IS now, in this day, in this passing moment, which is said to last three seconds before the next one. He WILL BE in all future moments, days, weeks, months, years. He will be even after the time, when time ends and eternity begins (God's eternity continues). God and his name is as eternal as eternity.
keskiviikko 23. tammikuuta 2019
Kiroustako * Is it a curse
Tuom. 11: 9 on yksi niistä jakeista, joissa esiintyy sana אהיה (ehjee), mutta tällä kertaa sen lausuja on ihminen eikä Jumala. Kertomus Jeftasta on ihmetyttänyt minua aina ja varsinkin hänen tyttärensä karmea kohtalo. Hämmästykseni vain lisääntyy, kun huomaan Jeftan käyttäneen samaa sanaa, jota Jumala käytti omana nimenään. Mitä tästä pitää ajatella?
Judges 11: 9 is one of the verses bearing the word אהיה (ehyeh) in the Old Testament, but this time it's not God who utters that word but a man. I have always been amazed of the story of Jephthah and especially of his daughter's awful fate. My astonishment just increases when I notice that Jephthah used the same word that God used as His own name. What do we need to think about of this?
Jeftasta kerrotaan, että hän oli Gileadin poika, ja hänen äitinsä oli portto. Gileadin vaimon pojat (Jeftan velipuolet) eivät hyväksyneet häntä joukkoonsa, vaan karkoittivat hänet Toobin maahan. Siellä Jeftasta tuli tyhjäntoimittajien johtaja. Myöhemmin kun ammonilaiset hyökkäsivät Israelia vastaan, Gileadin vanhemmisto kutsui Jeftan johtajakseen. Jefta lupautui tehtävään sillä ehdolla, että hän voittaisi ammonilaiset. Vastatessaan gileadilaisille Jefta käytti sanoja אנכי אהיה לכם לראש (anochi ehjee le-kem le-rosh) = minä olen teidän päänne/johtajanne.
It's told about Jephthah that he was Gilead's son, and his mother was an harlot. Gilead's wife's sons (Jephthah's half-brothers) didn't accept him and they dwelt him in the land of Tob. There he became a leader of the vain men. Later when the children of Ammon attacked against Israel, the elders of Gilead asked Jephthah to come their leader. Jephthah promised but he had one condition; he wanted to win the children of Ammon. In his reply he used the words אנכי אהיה לכם לראש (anochi ehjee le-kem le-rosh) = I will be your head/leader.
Seuraavaksi kerrotaan, että Herran henki (רוח יהוה) tuli Jeftaan, ja hän lupasi Herralle uhriksi sen, joka tulee häntä ensimmäisenä vastaan hänen palatessa voittajana kotiin. Mikä henki lienee ollut kysymyksessä! Ostiko Jefta itselleen voiton ammonilaisista tyttärensä hengellä? Tekikö Jefta veristä vaihtokauppaa jumalansa kanssa? Joka tapauksessa tuolla lupauksellaan Jefta tuomitsi ainoan lapsensa, oman tyttärensä, kuolemaan.
Then it's told that the spirit of Yahweh (רוח יהוה) came upon Jephthah and he promised that whosoever shall come forth of the doors of his home to meet him, shall surely be Yahweh's. I wonder what spirit it probably was! Did Jephthah buy the victory over the children of Ammon by his own daughter? Did he make bloody barter with his god? In any case Jephthah judged his only child, his own daughter, to death by this promise.
Niin todella kävi, että kotiin palaavaa Jeftaa vastassa oli ensimmäisenä hänen oma tyttärensä vaskirumpua lyöden. Mutta tyttären riemu jäi lyhyeksi. Kuultuaan isänsä lupauksesta ja omasta kohtalostaan hänen riemunsa vaihtui katkeraan suruun. Hänelle annettiin kuitenkin kaksi kuukautta aikaa itkeä ystäviensä kanssa omaa neitsyyttään, ja sen jälkeen Jefta toteutti lupauksensa Herralle ja uhrasi oman tyttärensä. Mikä hirvittävä kertomus!
And so it happened that when Jephthah came home after the victorious battle, his only daughter came to see him first with timbrels and with dances. But the daughter's joy was short. When she heard about his father's promise and her own fate her joy turned into bitter sorrow. Yet she was allowed to cry her virginity with her friends for two months, but after that Jephthah fulfilled his promise to Yahweh and offered his own daughter. What an awful story!
Sodankäynti kaikkine verenvuodatuksineen on jo kyllin irvokasta ja vastenmielistä, ja sitten vielä oman lapsensa hengen uhraaminen! Voin pahoin! Jeftan sotastrategia oli täysin erilainen kuin Gideonin! Rakastava Jumala hallitsee kyllä sellaisen sodankäynnin, jossa ei tarvitse vuodattaa verta eikä rikkoa käskyä "älä tapa" (2. Moos. 20: 13). Se nähtiin Gideonin aikana (Gideonin Ehjee)! Minä en suostu uskomaan, että Jumala rikkoisi itse omaa lakiaan ja hyväksyisi ihmisten tappamisen.
Bloody war is grim and repulsive enough, but the sacrifice of one's own child is too much for me! I feel sick! Jephthah's strategy was completely different from Gideon's one! The loving God doesn't need bloody wars, for he said "Thou shalt not kill (Ex. 20: 13). It was seen in the time of Gideon (Gideon's Ehyeh)! I can't ever believe that God would break his own law and accept killing.
Mikä oikein meni vikaan? Jeshua opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" (Matt. 6: 9). Heprean pyhittää-sana, קדש, merkitsee myös Jumalan omaan käyttöön omistamista. Vanhan Testamentin ehjee-tekstien kohdalla tämä periaate näyttää useimmiten toteutuvan.
What went wrong? Yeshua taught his disciples to pray "hallowed be thy name" (Matthew 6: 9). The Hebrew word קדש means to leave for God's own use. This principle seems to be mostly fulfilled with the texts of ehyeh in the Old Testament.
Tekikö Jefta harkisemattoman teon lausuessaan sanan, jota Jumala oli käyttänyt omana nimenään? Jeftan lupaus gileadilaisille olisi ollut täysin ymmärrettävä ilman tuota pyhää sanaa ehjee. Sanat אנכי לכם לראש (minä teidän pääksenne/johtajaksenne) olisivat riittäneet. Muuttuiko pyhä sana ihmisen suussa kiroukseksi? Niin on tapahtunut ainakin myöhemmin suomen kielessä, kun avunpyyntö/rukous "Jumala auta" on muuttunut yleiseksi kirosanaksi, jossa ensimmäisen sanan viimeinen kirjain ja toisen sanan ensimmäinen kirjain ovat sulaneet yhteen.
Did Jephthah make an unthinkable act when he uttered the word God had used as His own name? Jephthah's promise to the men of Gilead would have been fully understood even without the holy word ehyeh. The words אנכי לכם לראש (I/me your head/leader) would have been enough. Did the holy word turn into a curse in the mouth of man? Something like that has happened later in Finnish, when an appeal for help/pray "Jumala auta" has became a common profanity, in which the last letter of the first word and the first letter of the second word are melted together.
(Jeftan verenvuodatus jatkuu seuraavassa luvussa, kun 42000 efraimilaista saa surmansa. Pitäisihän meidän jo vähemmälläkin tajuta, kuka hänen Herransa oli - Joh. 8: 44-
Jephthah's bloodshed continues in the next chapter, when 42000 men of Ephraim are killed. Is it enough for us to understand finally, who really was his Lord - John 8: 44)
Judges 11: 9 is one of the verses bearing the word אהיה (ehyeh) in the Old Testament, but this time it's not God who utters that word but a man. I have always been amazed of the story of Jephthah and especially of his daughter's awful fate. My astonishment just increases when I notice that Jephthah used the same word that God used as His own name. What do we need to think about of this?
Jeftasta kerrotaan, että hän oli Gileadin poika, ja hänen äitinsä oli portto. Gileadin vaimon pojat (Jeftan velipuolet) eivät hyväksyneet häntä joukkoonsa, vaan karkoittivat hänet Toobin maahan. Siellä Jeftasta tuli tyhjäntoimittajien johtaja. Myöhemmin kun ammonilaiset hyökkäsivät Israelia vastaan, Gileadin vanhemmisto kutsui Jeftan johtajakseen. Jefta lupautui tehtävään sillä ehdolla, että hän voittaisi ammonilaiset. Vastatessaan gileadilaisille Jefta käytti sanoja אנכי אהיה לכם לראש (anochi ehjee le-kem le-rosh) = minä olen teidän päänne/johtajanne.
It's told about Jephthah that he was Gilead's son, and his mother was an harlot. Gilead's wife's sons (Jephthah's half-brothers) didn't accept him and they dwelt him in the land of Tob. There he became a leader of the vain men. Later when the children of Ammon attacked against Israel, the elders of Gilead asked Jephthah to come their leader. Jephthah promised but he had one condition; he wanted to win the children of Ammon. In his reply he used the words אנכי אהיה לכם לראש (anochi ehjee le-kem le-rosh) = I will be your head/leader.
Seuraavaksi kerrotaan, että Herran henki (רוח יהוה) tuli Jeftaan, ja hän lupasi Herralle uhriksi sen, joka tulee häntä ensimmäisenä vastaan hänen palatessa voittajana kotiin. Mikä henki lienee ollut kysymyksessä! Ostiko Jefta itselleen voiton ammonilaisista tyttärensä hengellä? Tekikö Jefta veristä vaihtokauppaa jumalansa kanssa? Joka tapauksessa tuolla lupauksellaan Jefta tuomitsi ainoan lapsensa, oman tyttärensä, kuolemaan.
Then it's told that the spirit of Yahweh (רוח יהוה) came upon Jephthah and he promised that whosoever shall come forth of the doors of his home to meet him, shall surely be Yahweh's. I wonder what spirit it probably was! Did Jephthah buy the victory over the children of Ammon by his own daughter? Did he make bloody barter with his god? In any case Jephthah judged his only child, his own daughter, to death by this promise.
Niin todella kävi, että kotiin palaavaa Jeftaa vastassa oli ensimmäisenä hänen oma tyttärensä vaskirumpua lyöden. Mutta tyttären riemu jäi lyhyeksi. Kuultuaan isänsä lupauksesta ja omasta kohtalostaan hänen riemunsa vaihtui katkeraan suruun. Hänelle annettiin kuitenkin kaksi kuukautta aikaa itkeä ystäviensä kanssa omaa neitsyyttään, ja sen jälkeen Jefta toteutti lupauksensa Herralle ja uhrasi oman tyttärensä. Mikä hirvittävä kertomus!
And so it happened that when Jephthah came home after the victorious battle, his only daughter came to see him first with timbrels and with dances. But the daughter's joy was short. When she heard about his father's promise and her own fate her joy turned into bitter sorrow. Yet she was allowed to cry her virginity with her friends for two months, but after that Jephthah fulfilled his promise to Yahweh and offered his own daughter. What an awful story!
Sodankäynti kaikkine verenvuodatuksineen on jo kyllin irvokasta ja vastenmielistä, ja sitten vielä oman lapsensa hengen uhraaminen! Voin pahoin! Jeftan sotastrategia oli täysin erilainen kuin Gideonin! Rakastava Jumala hallitsee kyllä sellaisen sodankäynnin, jossa ei tarvitse vuodattaa verta eikä rikkoa käskyä "älä tapa" (2. Moos. 20: 13). Se nähtiin Gideonin aikana (Gideonin Ehjee)! Minä en suostu uskomaan, että Jumala rikkoisi itse omaa lakiaan ja hyväksyisi ihmisten tappamisen.
Bloody war is grim and repulsive enough, but the sacrifice of one's own child is too much for me! I feel sick! Jephthah's strategy was completely different from Gideon's one! The loving God doesn't need bloody wars, for he said "Thou shalt not kill (Ex. 20: 13). It was seen in the time of Gideon (Gideon's Ehyeh)! I can't ever believe that God would break his own law and accept killing.
Mikä oikein meni vikaan? Jeshua opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: "pyhitetty olkoon sinun nimesi" (Matt. 6: 9). Heprean pyhittää-sana, קדש, merkitsee myös Jumalan omaan käyttöön omistamista. Vanhan Testamentin ehjee-tekstien kohdalla tämä periaate näyttää useimmiten toteutuvan.
What went wrong? Yeshua taught his disciples to pray "hallowed be thy name" (Matthew 6: 9). The Hebrew word קדש means to leave for God's own use. This principle seems to be mostly fulfilled with the texts of ehyeh in the Old Testament.
Tekikö Jefta harkisemattoman teon lausuessaan sanan, jota Jumala oli käyttänyt omana nimenään? Jeftan lupaus gileadilaisille olisi ollut täysin ymmärrettävä ilman tuota pyhää sanaa ehjee. Sanat אנכי לכם לראש (minä teidän pääksenne/johtajaksenne) olisivat riittäneet. Muuttuiko pyhä sana ihmisen suussa kiroukseksi? Niin on tapahtunut ainakin myöhemmin suomen kielessä, kun avunpyyntö/rukous "Jumala auta" on muuttunut yleiseksi kirosanaksi, jossa ensimmäisen sanan viimeinen kirjain ja toisen sanan ensimmäinen kirjain ovat sulaneet yhteen.
Did Jephthah make an unthinkable act when he uttered the word God had used as His own name? Jephthah's promise to the men of Gilead would have been fully understood even without the holy word ehyeh. The words אנכי לכם לראש (I/me your head/leader) would have been enough. Did the holy word turn into a curse in the mouth of man? Something like that has happened later in Finnish, when an appeal for help/pray "Jumala auta" has became a common profanity, in which the last letter of the first word and the first letter of the second word are melted together.
(Jeftan verenvuodatus jatkuu seuraavassa luvussa, kun 42000 efraimilaista saa surmansa. Pitäisihän meidän jo vähemmälläkin tajuta, kuka hänen Herransa oli - Joh. 8: 44-
Jephthah's bloodshed continues in the next chapter, when 42000 men of Ephraim are killed. Is it enough for us to understand finally, who really was his Lord - John 8: 44)
sunnuntai 20. tammikuuta 2019
Selkeä linja * Clear line.
Jokin aika sitten päätin käydä vielä kertaalleen läpi kaikki noin 40 Vanhan Testamentin ehjee-tekstiä. Tähän mennessä olen tutkinut niistä vajaan neljänneksen: 1. Moos. 26: 3; 31: 3; 2. Moos. 3: 12, 14; 4: 12, 15; 5. Moos. 31: 23; Joos. 1: 5; 3:7; Tuom. 6: 16.
Some time ago I decided to study once again all the ehyeh-texts in the Old Testament (about 40). So far, I have studied less than a quarter: Gen. 26: 3; 31: 3; Ex. 3: 12, 14; 4: 12, 15; Deut. 31: 23; Jos. 1: 5; 3: 7; Judges 6: 16.
Herätessäni tänä aamuna mieleeni tuli ihmeellinen oivallus, tai oikeastaan se tuntui ajatukselta, joka vain löytyi nyt ihan yllättäin oltuaan pitkään piilossa. Riemuni oli suunnaton!
Waking up this morning I got a wonderful insight, or actually it seemed like an idea, which has been hidden for a long time and which I surprisingly found. My joy was enormous!
2. Moos. 3: 14 on minulle Jumalan nimeä koskeva ydinjae. Kaikissa muissa luettelemissani jakeissa ehjee-sanan (אהיה) kanssa esiintyy pieni sana, prepositio עם (im), joka merkitsee kanssa/luona olemista.
Esim. עמך (immake) = sinun kanssasi, עמ פיך (im-pika) = sinun suusi kanssa/suusi apuna, עם משה (im-moshe) = Mooseksen kanssa.
Ex. 3: 14 is the core text for me about God's name. In all other verses I listed above there is a little word, preposition עם (im), with the word אהיה (ehyeh). This preposition means "with", "by".
Examples: עמך (immake) = with you, עם פיך (im-pika) = with your mouth, עם משה (im-moshe) = with Moses
Jumala valitsi yksilöitä, joille hän esittäytyi Valtavana Jumalana (אלהים = elohim), jolla ei ole alkua eikä loppua, ja josta kaikki olevainen on saanut alkunsa, ja jonka nimi on juuri siksi אהיה (ehjee) MinäOlen. Mutta koska Isä-Jumala on henki (Joh. 4: 24), jota kukaan ei ole milloinkaan nähnyt, Hän lähetti "ainokaisen Poikansa" (Joh. 1: 18) ilmoittamaan itsensä ihmiskunnalle, että kukaan hukkuisi (Joh. 3: 16), ja että jokainen voisi tuntea Isän (Joh. 17: 3). Tätä Isän lähettilästä Jesaja kutsuu nimellä עמנו אל (immanu el) = kanssa meidän Jumala eli "Jumala meidän kanssamme". Pelastus ei ole tarjolla vain joillekin harvoille vaan meille kaikille!
God elected individuals, to whom He presented himself a Great/an Enormous God (אלהים = elohim), who has no beginning nor end, of which all is born, and whose name is therefore אהיה (ehyeh) IAm. But because God, the Father, is a spirit (John 4: 24), which no-one has ever seen, He send his only begotten Son (John 1: 18), to declare himself to mankind "that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life" (John 3: 16), and that everybody could know the Father (John 17: 3). The one, whom the Father send to us, Isaiah calls by the name עמנו אל (immanu el) = with us God or "God with us". Salvation is not only for some but for all of us!
Eikö olekin selkeä linja/yhteys! Jumala itse ilmoitti olevansa valittujensa kanssa, ja tämä seikka vahvistettiin neitsyen synnyttämässä Pojassa, Immanuelissa! Poika nimettiin sen mukaan, mitä Isä tekee! Jumala sanoi Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille ja Daavidille "MinäOlen sinun kanssasi". Heidän Jumalansa on nyt Immanuelissa "meidän kanssamme."
Isn't it a clear line/connection! God Himself announced that He is/shall be with his elect, and this fact was confirmed in the Son, Immanuel, born by the virgin! The Son was named according to what the Father does! God said to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David "I Am with you". Their God is now in Immanuel "with us."
Some time ago I decided to study once again all the ehyeh-texts in the Old Testament (about 40). So far, I have studied less than a quarter: Gen. 26: 3; 31: 3; Ex. 3: 12, 14; 4: 12, 15; Deut. 31: 23; Jos. 1: 5; 3: 7; Judges 6: 16.
Herätessäni tänä aamuna mieleeni tuli ihmeellinen oivallus, tai oikeastaan se tuntui ajatukselta, joka vain löytyi nyt ihan yllättäin oltuaan pitkään piilossa. Riemuni oli suunnaton!
Waking up this morning I got a wonderful insight, or actually it seemed like an idea, which has been hidden for a long time and which I surprisingly found. My joy was enormous!
2. Moos. 3: 14 on minulle Jumalan nimeä koskeva ydinjae. Kaikissa muissa luettelemissani jakeissa ehjee-sanan (אהיה) kanssa esiintyy pieni sana, prepositio עם (im), joka merkitsee kanssa/luona olemista.
Esim. עמך (immake) = sinun kanssasi, עמ פיך (im-pika) = sinun suusi kanssa/suusi apuna, עם משה (im-moshe) = Mooseksen kanssa.
Ex. 3: 14 is the core text for me about God's name. In all other verses I listed above there is a little word, preposition עם (im), with the word אהיה (ehyeh). This preposition means "with", "by".
Examples: עמך (immake) = with you, עם פיך (im-pika) = with your mouth, עם משה (im-moshe) = with Moses
Jumala valitsi yksilöitä, joille hän esittäytyi Valtavana Jumalana (אלהים = elohim), jolla ei ole alkua eikä loppua, ja josta kaikki olevainen on saanut alkunsa, ja jonka nimi on juuri siksi אהיה (ehjee) MinäOlen. Mutta koska Isä-Jumala on henki (Joh. 4: 24), jota kukaan ei ole milloinkaan nähnyt, Hän lähetti "ainokaisen Poikansa" (Joh. 1: 18) ilmoittamaan itsensä ihmiskunnalle, että kukaan hukkuisi (Joh. 3: 16), ja että jokainen voisi tuntea Isän (Joh. 17: 3). Tätä Isän lähettilästä Jesaja kutsuu nimellä עמנו אל (immanu el) = kanssa meidän Jumala eli "Jumala meidän kanssamme". Pelastus ei ole tarjolla vain joillekin harvoille vaan meille kaikille!
God elected individuals, to whom He presented himself a Great/an Enormous God (אלהים = elohim), who has no beginning nor end, of which all is born, and whose name is therefore אהיה (ehyeh) IAm. But because God, the Father, is a spirit (John 4: 24), which no-one has ever seen, He send his only begotten Son (John 1: 18), to declare himself to mankind "that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life" (John 3: 16), and that everybody could know the Father (John 17: 3). The one, whom the Father send to us, Isaiah calls by the name עמנו אל (immanu el) = with us God or "God with us". Salvation is not only for some but for all of us!
Eikö olekin selkeä linja/yhteys! Jumala itse ilmoitti olevansa valittujensa kanssa, ja tämä seikka vahvistettiin neitsyen synnyttämässä Pojassa, Immanuelissa! Poika nimettiin sen mukaan, mitä Isä tekee! Jumala sanoi Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille ja Daavidille "MinäOlen sinun kanssasi". Heidän Jumalansa on nyt Immanuelissa "meidän kanssamme."
Isn't it a clear line/connection! God Himself announced that He is/shall be with his elect, and this fact was confirmed in the Son, Immanuel, born by the virgin! The Son was named according to what the Father does! God said to Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David "I Am with you". Their God is now in Immanuel "with us."
perjantai 18. tammikuuta 2019
Gideonin Ehjee * Gideon's Ehyeh
Muutama vuosi sitten kirjoitin eräälle eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistolehtorille ja kysyin hänen mielipidettään mm. tetragrammin יהוה ja verbien havah (הוה) ja hajah (היה) yhteydestä nimeen אהיה (ehjee) sekä tetragrammien mahdollisesta lisäämisestä Raamatun teksteihin. Näihin kysymyksiin hän vastasi näin:
"Verbi אהיה ei näyttäisi liittyvän nimeen יהוה, vaan se on myöhempi tulkinta. יהוה nimen alkuperä ja merkitys on tuntematon, mutta siinä ei ole verbiä tulla joksikin. Nimeä יהוה on kyllä lisätty eri kohtiin VT:ia sen myötä kun Jahvesta tuli ainoa hyväksytty Jumala. Toisaalta myöhemmin tämän nimen käyttöä alettiin välttää pyhyydellisistä syistä ja se saatettiin korvata muilla Jumalaan viittaavilla sanoilla.
Some years ago I wrote to a university lector in exegetic and biblical Hebrew and asked his opinion among other things about the Tetragrammaton יהוה and the connection between the names יהוה and אהיה and the verbs הוה and היה and also about the possible addition of the Tetragrammaton to the Bible. He answered to these questions like this:
It seems that the verb אהיה is not related to the name יהוה, but it's a later interpretation. The origin and the meaning of the name יהוה is unknown, but it has no הוה-verb. It's true that the name יהוה has been added to different sections as Yahweh became the only accepted God. On the other hand, the use of this name was later avoided for sacred reasons and could be replaced by other names referring to God.
HUOM! Raamatun heprean yliopistolehtorin vastauksen mukaan tetragrammi ei liity verbiin hajah (היה) eikä myöskään verbiin havah (הוה). Näin ollen marginaalihuomatukset 2. Moos. 3: 14:n kohdalla sekä vuoden 1933 että vuoden 2012 suomalaisessa käännöksessä ovat harhaanjohtavia.
The NOTE is just for the Finnish readers and it concerns the Finnish Bible versions.
Jopa maallikko voi Raamattua tutkiessaan huomata, että tetragrammia (= suomeksi Herra-sanoja) on lisäilty tekstiin. Tällainen vaikutelma minulle tulee mm. Tuom. 6. luvun kohdalla. Kyseisessä luvussa on useita Jumalaan viittaavia sanoja. Laskujeni mukaan tetragrammi יהוה esiintyy heprean tekstissä 27 kertaa, ja herraa/Herraa tarkoittava sana adonai אדני kaksi kertaa. Käännöksestä riippuen suomalaisessa tekstissä Herra-sana esiintyy 28 - 30 kertaa. Lisäksi sana elohim אלהים, suomeksi Jumala, esiintyy luvun loppupuolella 3 kertaa.
When studying the Bible even a layman may notice that the Tetragrammaton (in Finnish "Herra" and in English "Lord") has been added to the Bible. I get such an impression for example when I'm reading the 6th chapter of Judges. There are many different names referring to God. In the Hebrew text the Tetragrammaton יהוה occurs 27 times and the word "adny" אדני meaning also "Lord" appears 2 times. Moreover in the end of the chapter the word elohim אלהים occurs 3 times.
Tätä Gideonista kertovaa tekstiä lukiessani ihmettelen, tarvitaanko todella noin monta tetragrammia (kirjurinhan piti kastautua miqvessä joka kerta ennen kuin kirjoitti Tetragrammin) ja ylipäätään noin monta eri Jumalaan viittaavaa sanaa. Tulee mieleen, että tämä teksti sisältää jotakin kummallista... manipulaatiotako? No, jätän sen kysymyksen Jumalani selvitettäväksi, sillä hän tietää joka ainoan piirron historian.
When reading the text about Gideon I must wonder and ask, do we really need so many Tetragrammatons (the scribe had to get baptised in miqve every time before he wrote the Tetragrammaton) and so many names referring to God. It comes to my mind that there is something strange with this text... manipulation? I leave it to God, for He knows exactly every drawing's history.
Mutta tuon suorastaan kaoottiselta vaikuttavan nimisotkun keskellä on kuitenkin jakeessa 16 Jumalan Gideonille vakuuttamat sanat : כי אהיה עמך (ki ehjee immake) = juuri MINÄOLEN kanssasi/ juuri EHJEE kanssasi. Vaikuttavaa! Järisyttävän vaikuttavaa!
But among all this chaotic mess of the names in the verse 16 there are God's encouraging words to Gideon: כי אהיה עמך (ki ehyeh immake) = just IAM with you/just EHYEH with you. Impressive! Shockingly impressive!
Seuraavassa luvussa kerrotaan, miten Gideon voitti 300 miehen voimalla midianilaiset täysin ilman verenvuodatusta. Tämä seikka vakuuttaa minut siitä, että Gideonille kutsun esittänyt Jumala on sama, joka sanoi "Älä tapa" (2. Moos. 20: 13)!
In the next chapter there is a story about Gideon and his 300 men and how they won the Midianites completely without bloodshed. This fact convinces me that God who called Gideon is just the same one, who said "Thou shalt not kill" (Ex. 20: 13)!
"Verbi אהיה ei näyttäisi liittyvän nimeen יהוה, vaan se on myöhempi tulkinta. יהוה nimen alkuperä ja merkitys on tuntematon, mutta siinä ei ole verbiä tulla joksikin. Nimeä יהוה on kyllä lisätty eri kohtiin VT:ia sen myötä kun Jahvesta tuli ainoa hyväksytty Jumala. Toisaalta myöhemmin tämän nimen käyttöä alettiin välttää pyhyydellisistä syistä ja se saatettiin korvata muilla Jumalaan viittaavilla sanoilla.
Some years ago I wrote to a university lector in exegetic and biblical Hebrew and asked his opinion among other things about the Tetragrammaton יהוה and the connection between the names יהוה and אהיה and the verbs הוה and היה and also about the possible addition of the Tetragrammaton to the Bible. He answered to these questions like this:
It seems that the verb אהיה is not related to the name יהוה, but it's a later interpretation. The origin and the meaning of the name יהוה is unknown, but it has no הוה-verb. It's true that the name יהוה has been added to different sections as Yahweh became the only accepted God. On the other hand, the use of this name was later avoided for sacred reasons and could be replaced by other names referring to God.
HUOM! Raamatun heprean yliopistolehtorin vastauksen mukaan tetragrammi ei liity verbiin hajah (היה) eikä myöskään verbiin havah (הוה). Näin ollen marginaalihuomatukset 2. Moos. 3: 14:n kohdalla sekä vuoden 1933 että vuoden 2012 suomalaisessa käännöksessä ovat harhaanjohtavia.
The NOTE is just for the Finnish readers and it concerns the Finnish Bible versions.
Jopa maallikko voi Raamattua tutkiessaan huomata, että tetragrammia (= suomeksi Herra-sanoja) on lisäilty tekstiin. Tällainen vaikutelma minulle tulee mm. Tuom. 6. luvun kohdalla. Kyseisessä luvussa on useita Jumalaan viittaavia sanoja. Laskujeni mukaan tetragrammi יהוה esiintyy heprean tekstissä 27 kertaa, ja herraa/Herraa tarkoittava sana adonai אדני kaksi kertaa. Käännöksestä riippuen suomalaisessa tekstissä Herra-sana esiintyy 28 - 30 kertaa. Lisäksi sana elohim אלהים, suomeksi Jumala, esiintyy luvun loppupuolella 3 kertaa.
When studying the Bible even a layman may notice that the Tetragrammaton (in Finnish "Herra" and in English "Lord") has been added to the Bible. I get such an impression for example when I'm reading the 6th chapter of Judges. There are many different names referring to God. In the Hebrew text the Tetragrammaton יהוה occurs 27 times and the word "adny" אדני meaning also "Lord" appears 2 times. Moreover in the end of the chapter the word elohim אלהים occurs 3 times.
Tätä Gideonista kertovaa tekstiä lukiessani ihmettelen, tarvitaanko todella noin monta tetragrammia (kirjurinhan piti kastautua miqvessä joka kerta ennen kuin kirjoitti Tetragrammin) ja ylipäätään noin monta eri Jumalaan viittaavaa sanaa. Tulee mieleen, että tämä teksti sisältää jotakin kummallista... manipulaatiotako? No, jätän sen kysymyksen Jumalani selvitettäväksi, sillä hän tietää joka ainoan piirron historian.
When reading the text about Gideon I must wonder and ask, do we really need so many Tetragrammatons (the scribe had to get baptised in miqve every time before he wrote the Tetragrammaton) and so many names referring to God. It comes to my mind that there is something strange with this text... manipulation? I leave it to God, for He knows exactly every drawing's history.
Mutta tuon suorastaan kaoottiselta vaikuttavan nimisotkun keskellä on kuitenkin jakeessa 16 Jumalan Gideonille vakuuttamat sanat : כי אהיה עמך (ki ehjee immake) = juuri MINÄOLEN kanssasi/ juuri EHJEE kanssasi. Vaikuttavaa! Järisyttävän vaikuttavaa!
But among all this chaotic mess of the names in the verse 16 there are God's encouraging words to Gideon: כי אהיה עמך (ki ehyeh immake) = just IAM with you/just EHYEH with you. Impressive! Shockingly impressive!
Seuraavassa luvussa kerrotaan, miten Gideon voitti 300 miehen voimalla midianilaiset täysin ilman verenvuodatusta. Tämä seikka vakuuttaa minut siitä, että Gideonille kutsun esittänyt Jumala on sama, joka sanoi "Älä tapa" (2. Moos. 20: 13)!
In the next chapter there is a story about Gideon and his 300 men and how they won the Midianites completely without bloodshed. This fact convinces me that God who called Gideon is just the same one, who said "Thou shalt not kill" (Ex. 20: 13)!
keskiviikko 16. tammikuuta 2019
Nimen kertomaa * The name tells us
Heprean kirjaimilla/konsonanteilla on kuvallinen merkitys, joka tuo oman syvällisen merkityksensä ja kokonaisen kertomuksen Jumalan itsestään käyttämään nimeen
אהיה אשר אהיה
EHJEE ASHER EHJEE
Avaa Raamattusi ja hiljenny tutkimaan Ehjeen pelastussanomaa, joka rakentuu Raamatun teksteistä heprean kirjainten mukaan.
Konsonanttien merkitykset ovat seuraavat:
א = esikoinen, uhri, härkä, johtaja, kuningas
ה = henki (teltan oviaukko ja myös ikkuna, joista tuulenhenki kulkee)
י = käsi, teko -> antaa, tehdä
ש = hammas -> purra, syödä, tuhota
ר = alku, pää, ihminen -> johtaa
The Hebrew consonants have a visual/figurative meaning, which gives us a deep/profound message and a whole story of the name God used of Himself
אהיה אשר אהיה
EHYEH ASHER EHYEH
Open your Bible and get quiet to explore Ehyeh's message of salvation based on the Bible texts according to the Hebrew consonants.
The consonants mean:
א = firstborn, sacrifice, ox, leader, king
ה = spirit, door of a tent, window (a hole for breeze)
י = hand, act/deed -> give, do
ש = teeth -> bite, eat, damage
ר = begin, head, man -> lead
1. Kor. = 1. Cor.
Kol. = Col.
Joh. = John
Jes. = Isa.
Ef. = Eph.
1. Moos. = Gen.
maanantai 14. tammikuuta 2019
Pari kuvaa * Couple of pictures
Sanotaan, että yksi kuva on parempi kuin tuhat sanaa. Toivon niin.
It's said that one picture is better than a thousand words. I wish it is.
Ensimmäinen kuva esittää jumalaa, selvästikin auringonjumalaa, jonka nimi on kirjoitettu kolmion sisään heprealaisin kirjaimin יהוה. Säteitä kolmion ympärillä on 36. Muistakaamme, että 1+2+3+4+5+6+7+.....+30+31+32+33+34+35+36 = 666 (vertaa Auringon sinetti/Sigilla Solis). Vastaavia kuvia löytyy kristillisten kirkkojen seiniltä.
The first picture is showing a god, clearly a sun god, which name is written in the triangle with the Hebrew consonants יהוה. There are 36 beams around the triangle. Let's remember that 1+2+3+4+5+6+7+.....+30+31+32+33+34+35+36 = 666 (compare the seal of the sun/Sigilla Solis). We can see similar images on the walls of the Christian churches.
(Klikkaa kuvat suuremmaksi - Click the pictures and make them bigger)
Toisessa kuvassa on kreikkalainen auringonjumala, Helios, päänsä ympärillä säteitä (samaan tapaan kuin ensimmäisessäkin kuvassa kolmion ympärillä). Keskiympyrää kiertävät eläinradan merkit, jotka me kaikki tunnemme horoskoopista. Mosaiikkikuva on Hammat Tiberiaan synagoogasta. Arkeologit ovat kaivaneet useita Helioksen kuvia esiin synagoogien yhteydessä.
In the second picture there is a Greek sun god, Helios, bearing around his head beams (in the same way as we see also in the first picture around the triangle). The Zodiac signs are set around the circle, and we all know them from horoscopes. A mosaic in the picture is from the synagogue in Hammat Tiberia. Archaeologists have dug out many similar images of Helios of the found synagogues.
Olen kirjoittanut toiseen kuvaan kunkin eläinradan merkin kohdalle, miten tetragrammia יהוה käytetään okkultismissa/Kabbalassa noiden 12 eläinradan merkin kanssa. Koska tetragrammissa on kaksi he-kirjainta, jälkimmäinen erotetaan sen sisällä olevalla pisteellä.
I have written on the second picture to each Zodiac sign how the Tetragrammaton יהוה is used with them in Occultism/Kabbalah... written in 12 different ways. Because the Tetragrammaton has two he-consonants the latter one is marked with a dot inside of it.
Koska kuvaa on hankala kääntää, laitan eläinradan merkkien ja tetragrammin variaatiot vielä tähän. (Valitettavasti en saa näppäimistölläni pistettä jälkimmäisen he-kirjaimen sisään):
Aries/Oinas יהוה (se tavanomainen muoto)
Taurus/Härkä יהה.ו
Gemini/Kaksoset יוה.ה
Cancer/Krapu הוה.י
Leo/Leijona .הויה
Virgo/Neitsyt הה.יו
Libra/Vaaka וה.יה
Scorpio/Skorpion וה.הי
Sagittarius/Jousimies .ויהה
Capricornus/Kauris ה.יהו
Aquarius/Vesimies ה.יוה
Pisces/Kalat ה.הוי
Because it is difficult to turn the picture around and see those 12 variations, I have listed them here. (Unfortunatele I can't make the dot inside the latter "he"):
Aries יהוה (the ordinary form)
Taurus יהה.ו
Gemini יוה.ה
Cancer הוה.י
Leo .הויה
Virgo הה.יו
Libra וה.יה
Scorpio וה.הי
Sagittarius .ויהה
Capricorn ה.יהו
Aquarius ה.יוה
Pisces ה.הוי
"Jotkut Vanhan Testamentin tekstit viittaavat siihen, että Jahvea palvottiin alun perin eteläisessä autiomaassa Negevin tai Edomin alueella. Onkin mahdollista, että Jahve tuli Palestiinaan jonkun heimon tai kansanryhmän mukana Negevin alueelta tai Kuolleenmeren kaakkoispuolelta." (Raimo Hakola/Juha Pakkala: Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret, s. 35)
"Some texts in the Old Testament refer that Yahweh was originally worshipped in the southern desert in the area of Negev or Edom. Therefore it's possible that Yahweh came to Palestine with some tribe or national group from Negev or from southeast of the Dead Sea." (Raimo Hakola/Juha Pakkala: Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret, s. 35)
lauantai 5. tammikuuta 2019
"Pyhä tetraktys" * The holy tetraktys
Tästä samasta aiheesta olen kirjoittanut jo useita vuosia sitten Silver bowl-blogillani, mutta katson aiheelliseksi palata tähän asiaan vielä kerran.
Kuvassa näkyy Jaakob Böhmen pyhä tetraktys. Jaakob Böhme (1575 - 1624) oli saksalainen mystikko, joka rakenteli geometrisia kuvioita yhdistellen matematiikkaa, gematriaa, kabbalaa/okkultismia ja Raamatun tekstejä.
I have already written of this issue many years ago on my blog Silver bowl, but now I want to say something more.
In the picture above there is so called holy tetraktys made by Jacob Böhme (1575 - 1624). He was a German mystic/magician, who built geometric figures and joined them with mathematics, gematry, Cabbalah/occultism and Bible texts.
Yllä olevassa embleemissä näkyy uloinna ympyrä, jonka kehällä lukee Christus. Ympyrän sisällä on valkoisella (nurin käännetyllä) sydämellä kehystetty palava/liekehtivä sydän, jonka osina ovat sydämen kaaret ja tasasivuinen kolmio. Sydämen kaariin on kirjoitettu okkultistiseen tapaan (ei Raamatulliseen tapaan) heprean kirjaimilla nimi Jeshua ja tasasivuisessa kolmiossa on leikitelty tetragrammin kirjaimilla jäljitellen kolmiolukua 10.
In the emblem above we can see a circle and on it's ring the word Christus. Inside the circle there are two figures of heart (upside down), and the focus of the inner heart is an equilateral triangle and the name of Yeshua written with the Hebrew consonants in the occult way (not as in the Bible). In the equilateral triangle the tetragrammaton consonants has been written imitating the triangle number 10.
MIKÄ TÄSTÄ KUVIOSTA TEKEE PYHÄN?
Ei yhtään mikään!
PÄINVASTOIN, koska se on inhimillinen yritys vakuuttaa kristikunta ihmisten keksimästä Jumalan nimestä, tämä embleemi on EPÄPYHÄ.
WHAT MAKES THIS FIGURE HOLY?
Nothing!
ON THE CONTRARY, because it is a human attempt to assure the Christianity of the human-made name for God, this emblem is UNHOLY!
Koulun geometrian ja historian tunnilta muistamme kenties nimen PYTHAGORAS, joka oli noin 500 eKr. elänyt kreikkalainen filosofi ja tutkija sekä filosofis-uskonnollisen koulukunnan, PYTHAGORALAISUUDEN perustaja. Hänen johdollaan opiskelijat paneutuivat matematiikan tutkimiseen ja itsensä henkiseen kehittämiseen. Pythagoralaisuudessa ihannoitiin geometrisia kuviota, ja niistä aivan erityisesti tasasivuista kolmiota ja pentagrammia, ja matematiikka ole heille pyhää.
Perhaps you can remeber the name PYTHAGORAS, a Greek philosophy and scientist, who lived about 500 BC and founded his philosophical-religious school called after his own name. The students studied mathematics and tried to develop themselves mentally/spiritually. They admired geometric figures, especially equilateral triangle and pentagram, and mathematics was holy for them.
Tasasivuisen kolmion myötä listattiin myös ns. kolmioluvut. Mahtoiko idea lähteä siitä, että tasasivuisen kolmion sisään ja ympärille voidaan piirtää ympyrä, en tiedä, mutta kuitenkin huomattiin, että järjestämällä säännöllisin välein tietyn määrän pisteitä/palloja/ympyröitä, saadaan kasvatettua tasasivuisen kolmion kokoa. Seuraavasta linkistä voit vilkaista systeemiä.
With an equilateral triangle they listed also so called triangle numbers. When a circle can be drawn in- and outside the equilateral triangle, maybe they realised that when dots/balls/circles are set with regular intervals, the equilateral triangle grows bigger and bigger. Look at the following link.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmioluku
Näin ollen kolmiolukuja ovat 1, 3, 6, 10, 15, 21, 28, 36, 45, 55, 66, 78, 91, 105, 120, 136, 153, 171, 190, 210, 231, 253, 276, 300, 325, 351, 378, 406, 435 jne. loputtomiin.
Therefore the triangle numbers are 1, 3, 6, 10, 15, 21, 28, 36, 45, 55, 66, 78, 91, 105, 120, 136, 153, 171, 190, 210, 231, 253, 276, 300, 325, 351, 378, 406, 435 etc. indefinitely forward.
Näyttääkö joku edellä olevista luonnollisista luvuista erityisesti pyhältä? Luku kymmenen on tuossa sarjassa neljäntenä, ja Böhme on poiminut sen omaan "pyhään tetraktys"-kuvioonsa vain ja ainoastaan siksi, että tetragrammissa on neljä kirjainta, jotka sopivat neljän pisteen/pallon/ympyrän paikoille. Tetragrammin kirjaimet ovat edustavinaan pyhiä nimiä (י - יה - יהו - יהוה) mutta ennen kaikkea ne edustavat numeroita ja niiden summaa (10+5+6+5) + (10+5+6) + (10+5) + (10), joka on 72. Se on puolestaan Goethia demonien lukumäärä, mutta sitähän ei kristikunnalle kerrota.
Does some natural number above look especially holy, what do you think? 10 is the forth number on the list, and Böhme had to choose it just because the Tetragrammaton consists of four letters/consonants, which can be set instead of four dots/balls/circles. All the letters of the Tetragrammaton seem to pretend holy names (י - יה - יהו - יהוה), but before all they are representing numbers and their sum (10+5+6+10) + (10+5+6) + (10+5) + (10), which is 72. And that is the number of the Goethia demons, but it's the secret for Christians.
Tekeekö kolmioluvun 10 pyhäksi se, että sillä on nimi tetraktys? Ihan yhtä hyvin noille kaikille muillekin kolmioluvuille voitaisiin antaa vastaava nimi: monoktys, diktys, triktys, , pentaktys, heksaktys jne...........
Does the name tetraktys make the number 10 holy? As well we can give names also to other numbers: monoktys, diktys, triktys,, pentaktys, heksaktys............
Huvittava yksityiskohta noissa kolmioluvuissa on mielestäni se, että varsinainen tetragrammin יהוה:n luku 26 ei sisälly tuohon kolmiolukujen sarjaan, mutta sen sijaan nimen אהיה (ehjee) luku 21 on siellä, ja jopa sen kymmenkertainen luku 210. Mutta sehän on vain matematiikkaa!
An interesting detail with those triangle numbers is that 26, the real number of the Tetragrammaton יהוה, doesn't include to the list at all, but 21, the number of the word אהיה (ehyeh) is there and even 210. But it's just mathematics!
Heprean sanakirjassani sanotaan sanan אהיה (ehjee) kohdalla: Minä olen, Jumalan itsestään käyttämä nimi. Koska Jumala itse käytti nimeä אהיה, siksi minäkin haluan käyttää sitä!
In my Hebrew dictionary the word אהיה (ehyeh) has been translated: I am, the name God used of himself. Because God himself used the name אהיה, therefore even I want to use it!
torstai 3. tammikuuta 2019
Joosuan Ehjee * Joshua' Ehyeh
Jumalan rohkaisun ja lupauksen sanat kantoivat Moosesta koko 40-vuotisen erämaavaelluksen ajan. Jumala oli luvannut olla Mooseksen suun apuna (kts. edellinen kirjoitukseni "Juuri minä Ehjee"), ja Hänen lupauksensa toteutuivat pitkin erämaareittiä samoin, kuin luomisen sanat tuottivat näkyvää tulosta jokaisena luomisviikon päivänä ja samoin, kuin Jumalan laatima lunastusuunnitelma täyttyi vaiheittain ennustettujen hetkien ja aikojen täyttyessä.
The words of God's encouragement and promise carried Moses all those 40 years throughout the wilderness journey. God had promised to be the help of Moses' mouth (look at my previous article "Just me Ehyeh"), and is promises became fulfilled along the route in the wilderness just like the words of creation produced visible results every day and just like God's plan of redemption was completed step by step when the predicted times came.
Ainoa poikkeus Mooseksen elämässä tapahtui Meribassa, jossa hän itse syyllistyi rikkomaan Jumalalta saamansa toimintaohjeet. Sen sijaan, että hän olisi puhunut kalliolle saadakseen kansalle vettä juotavaksi, hän suutuspäissään iski sauvallaan kalliota kahdesti ja otti kunnian itselleen ja Aaronille sanoessaan: "Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta" (4. Moos. 20: 10).
The only exception in Moses' life occurred in Meribah, where Moses himself broke the orders he got from God. Instead of speaking to the rock in order to get water for the Israelis he hit the rock twice with his rod in anger and took honour for himself and Aaron, when he asked: "must we fetch you water out of this rock" (Num. 20: 10).
Tämä episodi oli niin raskauttava rikkomus Jumalan silmissä, että Mooseksen ei sallittu johtaa Israelin kansaa perille luvattuun maahan. Hän sai kyllä katsella Kanaanin maata Nebolta, mutta hän kuoli Pisagan huipulla, ja Jumala hoiti hänen hautaamisensa. Ennen kuolemaansa Mooses "toimitti oman talonsa" ja järjesti kansaa koskevat asiat. Hän valitsi Joosuan, Nuunin pojan seuraajakseen.
This episode was so aggravating offense before God's face that Moses was not allowed to lead the Israelis to the promised land. Yet was he allowed to look at the land of Canaan from Nebo, but he died on the top of Pisgah, and God took care of his burial. Before his death Moses "set his house in order" and arranged things for the Israelis. He chose Joshua, the son of Nun, as his successor.
Joosuan valinta uudeksi johtajaksi tapahtui koko kansan läsnäollessa (5. Moos. 31: 1 - 8). Tuossa tilaisuudessa Mooses vetosi koko kansaan ja kehoitti heitä pysymään lujina ja rohkeina ja vakuutti Jumalan kulkevan heidän kanssaan. Joosualle Mooses sanoi: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile" (5. Moos. 31: 7, 8).
Joshua's election as a new leader took place in the presence of the whole nation (Deut. 31: 1 - 8). In that event Moses appealed to the whole Israel and urged them to be strong and courageous, and persuaded God to go with them. Moses said to Joshua: "Be strong and of a good courage: for thou must go with this people unto the land which the Lord hath sworn unto their fathers to give them; and thou shalt cause them to inherit it. And the Lord, he it is that doth go before thee; he will be with thee, he will not fail thee, neither forsake thee: fear not, neither be dismayed" (Deut. 31: 7, 8).
Tämän jälkeen Jumala kehoitti Moosesta viemään Joosuan Ilmestysmajaan, jossa Jumala asettaisi hänet tehtävään. Samalla Mooses sai tehtäväkseen kirjoittaa laulun, joka tulisi myöhemmin olemaan todistuksena tottelematonta kansaa vastaan. (5. Moos. 31:14 - 21).
After this, God urged Moses to take Joshua in the tabernacle, where God would set him on mission. At the same time Moses was urged to write a song, which would later be a testimony against the disobedient people (Deut. 31: 14 - 21).
Sitten luvussa 31 jatketaan kerrontaa näin:
Ja Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille. Ja hän asetti virkaan Joosuan, Nuunin pojan ja sanoi:' Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja minä olen sinun kanssasi'" (jakeet 22, 23).
Then the text in the 31th chapter goes like this:
"Moses therefore wrote this song the same day, and taught it the children of Israel. And he gave Joshua the son of Nun a charge, and said, Be strong and of a good courage: for thou shalt bring the children of Israel into the land which I sware unto them: and I will be with thee" (verses 22, 23).
Suomenkieliset vanhemmat käännökset (1642, 1776, 1933) noudattavat heprean tekstiä, mutta uudemmissa käännöksissä (1992 ja 2012) Joosualle lausutut sanat on pantu "Herran" suuhun. On totta, että oli vannonut valan Israelin paluusta Kanaanin maahan, ja tuskinpa Mooseksesta olisi ollut kuolemansa jälkeen enää kenenkään kanssa olemaan... paitsi kirkkauden enkelinä, niin kuin myöhemmin Ilmestysvuorella. Jotenkin nuo sanat tuntuvat siis sopimattomilta Mooseksen suuhun, mutta heprean tekstissä ei ole minkäänlaista "Herra"-sanaa. Lisäksi ja-sanat/konjunktiot tuntuvat liittävän kaiken tekemisen Moosekseen.
The older Finnish Bible versions as well as the English KJV follow the Hebrew text, but in the newer Finnish translations the author has been changed in the verse 23 and the words therein have been set in the mouth of "the Lord". It's true that God had sworn in the return of Israel into the land of Canaan, and hardly Moses would be with anyone after his death... except as an angel like on the mountain with Yeshua and three disciples. Somehow those words seem inappropriate in the mouth of Moses, but the Hebrew text has not any word meaning "Lord". Further more and-conjunctions seem to connect all action to Moses.
Mutta ehkä Mooses asetti Joosuan virkaan näillä Jumalan sanoilla. Muutama seikka puoltaa tätä vaihtoehtoa.
1. argumentti:
5. Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa (joka on lisätty Mooseksen kuoleman jälkeen) kerrotaan Mooseksen panneen kätensä Joosuan päälle (5. Moos. 34: 9). Käden päälle paneminen merkitsee tehtävään vihkimistä/virkaan asettamista. Tällaisissa tilaisuuksissa saatetaan siteerata Jumalan sanoja.
2. argumentti:
Jakeessa 5. Moos. 31: 23 kerrotut vihkimissanat koostuvat sekä Mooseksen että Jumalan aikaisemmista sanoista. Alkuosa on toisintoa niistä sanoista, jotka Mooses sanoi Joosualle kaiken kansa edessä, kun hän valitsi Joosuan seuraajakseen (5. Moos. 31: 7, 8). Loppuosa on toisinto niistä Jumalan sanoista, joilla Hän rohkaisi Moosesta vastaanottamaan kansanjohtajan tehtävän (2. Moos. 4: 12, 15).
Koska 5. Moos. 31: 23:ssa "minä olen" on hepreaksi samassa muodossa, kuin Jumala sanoi ne Moosekselle kaksi eri kertaa (kts. edellinen kirjoitukseni), näyttää siltä, että nuo sanat ואנכי אהיה (ve-anochi ehjee = ja minä EHJEE) olivat porautuneet lähtemättömästi Mooseksen mieleen. Hän oli itse kokenut noiden sanojen voiman, ja siksi hän halusi jakaa saman siunauksen seuraajalleen Joosualle.
3. argumentti:
Jakeessa 5. Moos. 31: 14 annetaan ymmärtää, että Jumala asettaisi Joosuan tehtäväänsä. Mutta Jumala, joka on henki (Joh. 4: 24), toimii aina inhimillisten palvelijoidensa kautta. Siksi Mooses asetti Joosuan virkaan ja siunasi hänet Jumalan läsnäollessa.
But perhaps Moses set Joshua on his mission with these God's words. There are things that support this option.
1. argument:
In the last chapter of Deuteronomium (which has been added after Moses' death) it's told that Moses laid his hands upon Joshua (Deut. 34: 9). It means that Moses set Joshua on his mission and blessed him. In such events God's words are often cited.
2. argument:
The words in Deut. 31: 23 are both from Moses's and God's previous speech. The beginning is a repetition of the words that Moses said when Joshua was elected as his successor before the Israel (Deut. 31: 7, 8). The end is a repetition of God's words, which He said, when He encouraged Moses to receive the task to lead Israel out of Egypt (Ex. 4: 12, 15).
Because in Deut. 31: 23 the words "I am" are in Hebrew in the same form as in the promises God gave to Moses, it seems to me that those words ואנכי אהיה (ve-anochi ehyeh = and me Ehyeh) have been fixed to Moses's mind indelibly. He had experienced the power of those words and therefore he wanted to share the same blessing to his successor Joshua.
3. argument:
It's told in Deut. 31: 14 that God would set Joshua on his mission. But God who is a spirit (John 4: 24) works through his human servants. Therefore Moses set Joshua on his mission and blessed him in the presence of God.
Ihminen on inhimillinen, ja Jumala tietää sen. Siksi hän vahvisti Joosuaa henkilökohtaisesti Mooseksen kuoleman jälkeen vielä kaksi eri kertaa. Joos. 1: 5:ssa on Jumalan sanat Joosualle: "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen (ehjee) sinunkin kanssa; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua."
Man is human and God knows that. Therefore He strengthened Joshua personally two times after Moses' death. In Joshua 1: 5 there are God's words to Joshua: "There shall not any man be able to stand before thee all the days of thy life: as I was with Moses, so I will be(ehyeh) with thee: I will not fail thee, nor forsake thee."
Lihavoitu teksti hepreaksi:
באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ba-asher hajjiti im moshe ehjee immake)
"Hajjiti" on olla-verbin mennyt aikamuoto ja "ehjee" on saman verbin nykyisyyttä ja tulevaisuutta merkitsevä muoto. Molemmat verbit ovat ilman persoonapronominia "minä".
Bold text in Hebrew:
באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ba-asher hajjiti im moshe ehyeh immake)
"Hajjiti"is the past tense and "ehyeh" is the present and future tense. Both verbs are without personal pronoun.
On varmaa, että sekä Joosua että koko Israelin kansa olivat saaneet lukemattomia todisteita siitä, että Jumala oli Mooseksen kanssa. 40 vuoden erämaavaellus oli valtava todistus siitä. Kukaan ei voinut kieltää sitä tosiasiaa. Joosuan tarvitsi siis vain palauttaa menneet tapahtumat mieleensä käsittääkseen Jumalan läsnäolon konkreettisuuden omalla kohdallaan.
It's sure that both Joshua and all Israel had received countless evidence that God was with Moses. 40 years in the wilderness formed a huge evidence of that. No-one could deny the fact. Joshua had only to recall all past events into his mind in order to realise how concretely God will be present in his own life.
Joos. 3: 7:ssa on Jumalan toinen henkilökohtainen rohkaisu Joosualle. Joosua tarvitsi koko kansan luottamuksen ja tuen lähtiessään johtamaan heitä valloittamaan Kanaanin maata. Siksi Jumala sanoi Joosualle: "Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi."
In Joshua 3: 7 there is God's another personal encouragement to Joshua. Joshua needed the trust and support of the whole nation when he started to lead them to conquer the land of Canaan. Therefore God said to Joshua: "This day will I begin to magnify thee in the sight of all Israel, that they may know that as I was with Moses, so I will be with thee:"
Lihavoitu tekstikohta hepreaksi:
כי באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ki ba-asher hajjiti im moshe ehjee immake)
"Ki" on partikkeli, joka korostaa seuraavaa sanaa ba-asher = "kuten"/"niinkuin". Voitaisiin siis käätää esim. presiis/juuri niin kuin olin Mooseksen kanssa, olen/tulen olemaan (ehjee!) sinun kanssasi.
Bold test in Hebrew:
כי האשר הייתי עם משה אהיה עמך (ki ba-asher hajjiti im moshe ehyeh immake)
"Ki" is a particle that emphasises the following word ba-asher = as/just as. Therefore we can translate for example: precisely as I was with Moses I am/will be (ehyeh!) with you.
Jumala, joka on iankaikkinen, ei rajoitu menneeseen, nykyiseen eikä tulevaan aikaan, sillä hän on/elää iankaikkisesti. Vain ajallinen ja kuolevainen ihminen tarvitsee verbien aikamuotoja. Jumalan on ollut aina, Hän on nyt ja tulee ikuisesti olemaan. Sitä on EHJEE = MINÄ OLEN.
God, who is eternal, is not limited in the past, present of future time, for He lives forever. Only temporal and mortal man needs the verbal forms. God has existed/been always, He is/exists now and He will be/exist forever. That means EHYEH = I AM.
The words of God's encouragement and promise carried Moses all those 40 years throughout the wilderness journey. God had promised to be the help of Moses' mouth (look at my previous article "Just me Ehyeh"), and is promises became fulfilled along the route in the wilderness just like the words of creation produced visible results every day and just like God's plan of redemption was completed step by step when the predicted times came.
Ainoa poikkeus Mooseksen elämässä tapahtui Meribassa, jossa hän itse syyllistyi rikkomaan Jumalalta saamansa toimintaohjeet. Sen sijaan, että hän olisi puhunut kalliolle saadakseen kansalle vettä juotavaksi, hän suutuspäissään iski sauvallaan kalliota kahdesti ja otti kunnian itselleen ja Aaronille sanoessaan: "Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta" (4. Moos. 20: 10).
The only exception in Moses' life occurred in Meribah, where Moses himself broke the orders he got from God. Instead of speaking to the rock in order to get water for the Israelis he hit the rock twice with his rod in anger and took honour for himself and Aaron, when he asked: "must we fetch you water out of this rock" (Num. 20: 10).
Tämä episodi oli niin raskauttava rikkomus Jumalan silmissä, että Mooseksen ei sallittu johtaa Israelin kansaa perille luvattuun maahan. Hän sai kyllä katsella Kanaanin maata Nebolta, mutta hän kuoli Pisagan huipulla, ja Jumala hoiti hänen hautaamisensa. Ennen kuolemaansa Mooses "toimitti oman talonsa" ja järjesti kansaa koskevat asiat. Hän valitsi Joosuan, Nuunin pojan seuraajakseen.
This episode was so aggravating offense before God's face that Moses was not allowed to lead the Israelis to the promised land. Yet was he allowed to look at the land of Canaan from Nebo, but he died on the top of Pisgah, and God took care of his burial. Before his death Moses "set his house in order" and arranged things for the Israelis. He chose Joshua, the son of Nun, as his successor.
Joosuan valinta uudeksi johtajaksi tapahtui koko kansan läsnäollessa (5. Moos. 31: 1 - 8). Tuossa tilaisuudessa Mooses vetosi koko kansaan ja kehoitti heitä pysymään lujina ja rohkeina ja vakuutti Jumalan kulkevan heidän kanssaan. Joosualle Mooses sanoi: "Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra heidän isillensä vannotulla valalla on luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. Ja Herra itse käy sinun edelläsi, hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua; älä pelkää äläkä arkaile" (5. Moos. 31: 7, 8).
Joshua's election as a new leader took place in the presence of the whole nation (Deut. 31: 1 - 8). In that event Moses appealed to the whole Israel and urged them to be strong and courageous, and persuaded God to go with them. Moses said to Joshua: "Be strong and of a good courage: for thou must go with this people unto the land which the Lord hath sworn unto their fathers to give them; and thou shalt cause them to inherit it. And the Lord, he it is that doth go before thee; he will be with thee, he will not fail thee, neither forsake thee: fear not, neither be dismayed" (Deut. 31: 7, 8).
Tämän jälkeen Jumala kehoitti Moosesta viemään Joosuan Ilmestysmajaan, jossa Jumala asettaisi hänet tehtävään. Samalla Mooses sai tehtäväkseen kirjoittaa laulun, joka tulisi myöhemmin olemaan todistuksena tottelematonta kansaa vastaan. (5. Moos. 31:14 - 21).
After this, God urged Moses to take Joshua in the tabernacle, where God would set him on mission. At the same time Moses was urged to write a song, which would later be a testimony against the disobedient people (Deut. 31: 14 - 21).
Sitten luvussa 31 jatketaan kerrontaa näin:
Ja Mooses kirjoitti tämän laulun sinä päivänä ja opetti sen israelilaisille. Ja hän asetti virkaan Joosuan, Nuunin pojan ja sanoi:' Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut, ja minä olen sinun kanssasi'" (jakeet 22, 23).
Then the text in the 31th chapter goes like this:
"Moses therefore wrote this song the same day, and taught it the children of Israel. And he gave Joshua the son of Nun a charge, and said, Be strong and of a good courage: for thou shalt bring the children of Israel into the land which I sware unto them: and I will be with thee" (verses 22, 23).
Suomenkieliset vanhemmat käännökset (1642, 1776, 1933) noudattavat heprean tekstiä, mutta uudemmissa käännöksissä (1992 ja 2012) Joosualle lausutut sanat on pantu "Herran" suuhun. On totta, että oli vannonut valan Israelin paluusta Kanaanin maahan, ja tuskinpa Mooseksesta olisi ollut kuolemansa jälkeen enää kenenkään kanssa olemaan... paitsi kirkkauden enkelinä, niin kuin myöhemmin Ilmestysvuorella. Jotenkin nuo sanat tuntuvat siis sopimattomilta Mooseksen suuhun, mutta heprean tekstissä ei ole minkäänlaista "Herra"-sanaa. Lisäksi ja-sanat/konjunktiot tuntuvat liittävän kaiken tekemisen Moosekseen.
The older Finnish Bible versions as well as the English KJV follow the Hebrew text, but in the newer Finnish translations the author has been changed in the verse 23 and the words therein have been set in the mouth of "the Lord". It's true that God had sworn in the return of Israel into the land of Canaan, and hardly Moses would be with anyone after his death... except as an angel like on the mountain with Yeshua and three disciples. Somehow those words seem inappropriate in the mouth of Moses, but the Hebrew text has not any word meaning "Lord". Further more and-conjunctions seem to connect all action to Moses.
Mutta ehkä Mooses asetti Joosuan virkaan näillä Jumalan sanoilla. Muutama seikka puoltaa tätä vaihtoehtoa.
1. argumentti:
5. Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa (joka on lisätty Mooseksen kuoleman jälkeen) kerrotaan Mooseksen panneen kätensä Joosuan päälle (5. Moos. 34: 9). Käden päälle paneminen merkitsee tehtävään vihkimistä/virkaan asettamista. Tällaisissa tilaisuuksissa saatetaan siteerata Jumalan sanoja.
2. argumentti:
Jakeessa 5. Moos. 31: 23 kerrotut vihkimissanat koostuvat sekä Mooseksen että Jumalan aikaisemmista sanoista. Alkuosa on toisintoa niistä sanoista, jotka Mooses sanoi Joosualle kaiken kansa edessä, kun hän valitsi Joosuan seuraajakseen (5. Moos. 31: 7, 8). Loppuosa on toisinto niistä Jumalan sanoista, joilla Hän rohkaisi Moosesta vastaanottamaan kansanjohtajan tehtävän (2. Moos. 4: 12, 15).
Koska 5. Moos. 31: 23:ssa "minä olen" on hepreaksi samassa muodossa, kuin Jumala sanoi ne Moosekselle kaksi eri kertaa (kts. edellinen kirjoitukseni), näyttää siltä, että nuo sanat ואנכי אהיה (ve-anochi ehjee = ja minä EHJEE) olivat porautuneet lähtemättömästi Mooseksen mieleen. Hän oli itse kokenut noiden sanojen voiman, ja siksi hän halusi jakaa saman siunauksen seuraajalleen Joosualle.
3. argumentti:
Jakeessa 5. Moos. 31: 14 annetaan ymmärtää, että Jumala asettaisi Joosuan tehtäväänsä. Mutta Jumala, joka on henki (Joh. 4: 24), toimii aina inhimillisten palvelijoidensa kautta. Siksi Mooses asetti Joosuan virkaan ja siunasi hänet Jumalan läsnäollessa.
But perhaps Moses set Joshua on his mission with these God's words. There are things that support this option.
1. argument:
In the last chapter of Deuteronomium (which has been added after Moses' death) it's told that Moses laid his hands upon Joshua (Deut. 34: 9). It means that Moses set Joshua on his mission and blessed him. In such events God's words are often cited.
2. argument:
The words in Deut. 31: 23 are both from Moses's and God's previous speech. The beginning is a repetition of the words that Moses said when Joshua was elected as his successor before the Israel (Deut. 31: 7, 8). The end is a repetition of God's words, which He said, when He encouraged Moses to receive the task to lead Israel out of Egypt (Ex. 4: 12, 15).
Because in Deut. 31: 23 the words "I am" are in Hebrew in the same form as in the promises God gave to Moses, it seems to me that those words ואנכי אהיה (ve-anochi ehyeh = and me Ehyeh) have been fixed to Moses's mind indelibly. He had experienced the power of those words and therefore he wanted to share the same blessing to his successor Joshua.
3. argument:
It's told in Deut. 31: 14 that God would set Joshua on his mission. But God who is a spirit (John 4: 24) works through his human servants. Therefore Moses set Joshua on his mission and blessed him in the presence of God.
Ihminen on inhimillinen, ja Jumala tietää sen. Siksi hän vahvisti Joosuaa henkilökohtaisesti Mooseksen kuoleman jälkeen vielä kaksi eri kertaa. Joos. 1: 5:ssa on Jumalan sanat Joosualle: "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen (ehjee) sinunkin kanssa; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua."
Man is human and God knows that. Therefore He strengthened Joshua personally two times after Moses' death. In Joshua 1: 5 there are God's words to Joshua: "There shall not any man be able to stand before thee all the days of thy life: as I was with Moses, so I will be(ehyeh) with thee: I will not fail thee, nor forsake thee."
Lihavoitu teksti hepreaksi:
באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ba-asher hajjiti im moshe ehjee immake)
"Hajjiti" on olla-verbin mennyt aikamuoto ja "ehjee" on saman verbin nykyisyyttä ja tulevaisuutta merkitsevä muoto. Molemmat verbit ovat ilman persoonapronominia "minä".
Bold text in Hebrew:
באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ba-asher hajjiti im moshe ehyeh immake)
"Hajjiti"is the past tense and "ehyeh" is the present and future tense. Both verbs are without personal pronoun.
On varmaa, että sekä Joosua että koko Israelin kansa olivat saaneet lukemattomia todisteita siitä, että Jumala oli Mooseksen kanssa. 40 vuoden erämaavaellus oli valtava todistus siitä. Kukaan ei voinut kieltää sitä tosiasiaa. Joosuan tarvitsi siis vain palauttaa menneet tapahtumat mieleensä käsittääkseen Jumalan läsnäolon konkreettisuuden omalla kohdallaan.
It's sure that both Joshua and all Israel had received countless evidence that God was with Moses. 40 years in the wilderness formed a huge evidence of that. No-one could deny the fact. Joshua had only to recall all past events into his mind in order to realise how concretely God will be present in his own life.
Joos. 3: 7:ssa on Jumalan toinen henkilökohtainen rohkaisu Joosualle. Joosua tarvitsi koko kansan luottamuksen ja tuen lähtiessään johtamaan heitä valloittamaan Kanaanin maata. Siksi Jumala sanoi Joosualle: "Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi."
In Joshua 3: 7 there is God's another personal encouragement to Joshua. Joshua needed the trust and support of the whole nation when he started to lead them to conquer the land of Canaan. Therefore God said to Joshua: "This day will I begin to magnify thee in the sight of all Israel, that they may know that as I was with Moses, so I will be with thee:"
Lihavoitu tekstikohta hepreaksi:
כי באשר הייתי עם משה אהיה עמך (ki ba-asher hajjiti im moshe ehjee immake)
"Ki" on partikkeli, joka korostaa seuraavaa sanaa ba-asher = "kuten"/"niinkuin". Voitaisiin siis käätää esim. presiis/juuri niin kuin olin Mooseksen kanssa, olen/tulen olemaan (ehjee!) sinun kanssasi.
Bold test in Hebrew:
כי האשר הייתי עם משה אהיה עמך (ki ba-asher hajjiti im moshe ehyeh immake)
"Ki" is a particle that emphasises the following word ba-asher = as/just as. Therefore we can translate for example: precisely as I was with Moses I am/will be (ehyeh!) with you.
Jumala, joka on iankaikkinen, ei rajoitu menneeseen, nykyiseen eikä tulevaan aikaan, sillä hän on/elää iankaikkisesti. Vain ajallinen ja kuolevainen ihminen tarvitsee verbien aikamuotoja. Jumalan on ollut aina, Hän on nyt ja tulee ikuisesti olemaan. Sitä on EHJEE = MINÄ OLEN.
God, who is eternal, is not limited in the past, present of future time, for He lives forever. Only temporal and mortal man needs the verbal forms. God has existed/been always, He is/exists now and He will be/exist forever. That means EHYEH = I AM.
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Juuri minä Ehjee * Just me Ehyeh
Koska 2. Moos. 3: 14:ssa Jumalan ilmoittamat nimet esiintyvät aitoina ja manipuloimattomina, tämä jae on "minun ydintekstini." Jumalan ilmoittamat nimet ovat (kertauksen vuoksi):
1. אהיה אשר אהיה = (minä) olen, joka (minä) olen
2. אהיה = (minä) olen
Because the names God informed himself are authentic and without any manipulation in Ex. 3: 14, I love the verse so much that it's "my core text." God's names are (for repetition's sake):
1. אהיה אשר אהיה = (I) am that (I) am
2. אהיה = (I) am
Nimessä אהיה אשר אהיה on verbi-relatiivipronomini-verbi ja nimessä אהיה vain verbimuoto.
Aivan samoin kuin taivuttaessamme suomenkielistä olla-verbiä (olen-olet-on-olemme-olette-ovat) osaamme liittää oikean persoonapronominin (minä-sinä-hän-me-te-he) kuhunkin verbin taivutusmuotoon, samoin tapahtuu hepreassakin. Näissä Jumalan kahdessa nimessä on pelkkä verbi ilman persoonapronominia.
The words in אהיה אשר אהיה are verb-relative pronoun-verb and אהיה is just a verb. As we know the right personal pronoun (I-you-he/she/it-we-you-they) with the verbal conjugations (am-are-is-are) in English, so it happens also in Hebrew. In these two names of God there is only a verb without a personal pronoun.
Jae 2. Moos. 3: 14 ei suinkaan ole ainoa tekstikohta, jossa kyseinen sana אהיה (ehjee) esiintyy, vaan sellaisia löytyy Vanhasta Testamentista yli 40 tekstiä. Tässä kirjoituksessani tarkastelen kolmea jaetta. Ne ovat 2. Moos. 3: 12, 2. Moos. 4: 12 ja 2. Moos. 4: 15. Jakeet löytyvät siis tuon tärkeän "ydintekstini" läheltä, ja jokaisessa kaikissa Jumala puhuu Moosekselle.
Ex. 3: 14 is not the only verse holding the word אהיה (ehyeh) bur there are more than 40 such verses in the Old Testament. I this article I will look at three of them. They are Ex. 3: 12, Ex. 4: 12 and Ex. 4: 15. They are quite near to "my core text" and God is speaking to Moses in them all.
2. Moos. 3: 12: ssa ollaan siinä hetkessä, kun Mooses on juuri saanut nähdä edessään liekehtivän mutta kulumattoman pensaan, saanut Jumalalta varoituksen tulemasta lähemmäksi pensasta ja kuullut Jumalan valinneen hänet viemään Israelin kansan pois Egyptistä. Mooses ei kuitenkaan innostunut saamastaan tehtävästä vaan sanoi: "Mikä minä olen menemään faaraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?"(2. Moos. 3: 11)
Ex. 3: 12 is dealing with the moment, when Moses has just seen a bush, that was in fire but remained unheated, when God has just warned him not to come nearer and when he has heard that God has chosen him to lead the Israelis out of Egypt. However Moses was not excited about the task but said: "Who am I that I should bring forth the children of Israel out of Egypt?" (Ex. 3: 11)
Tähän Mooseksen vastalauseeseen Jumala vastasi:
כי אהיה עמך (ki-ehjee immake)
כי (ki) on heprean partikkeli, joka korostaa seuraavaa sanaa, ja heprean tekstissä näitä kahta ensimmäistä sanaa sitookin väliviiva (en onnistu näppäimistölläni toteuttamaan samanlaista heprean tekstiasua)
אהיה (ehjee) on meille jo vanha tuttu Jumalan nimi EHJEE, "(minä) olen"
עמך (immeka) merkitsee "(sinun) kanssasi"
Jumalan vastaus protestoivalle Moosekselle oli siis:
Juuri EHJEE kanssasi.
Juuri minä (joka sinut valitsin) olen kanssasi.
Juuri (minä) EHJEE (olen) sinun kanssasi.
God replied to Moses's protest like this:
כי אהיה עמך (ki-ehyeh immake)
כי (ki) is a particle in Hebrew that emphasises the following word, and in the Hebrew text there is a hyphen fastening those two words together
אהיה (ehyeh) is the word we know already, God's name, EHYEH "(I) am"
עמך (immeka) means "with you"
Thus God replied to the protesting Moses:
Just EHYEH with you.
Just me (who chose you), I am with you.
Just (me) EHYEH am with you.
Ehkä Jumalan nimi EHJEE oli Moosekselle tuntematon. Kenties hän ei tiennyt, että tuon saman voimanimen olivat kuulleet myös Iisak (1. Moos. 26: 3) ja Jaakob (1. Moos. 31: 3). Tai jos hän olikin kuullut siitä, Egyptissä vietetyt vuodet olivat pyyhkineet tiedon pois hänen muististaan. Ja mikä ihme se olisi, sillä Mooseshan oli Egyptissä syntynyt, ja Egyptin jumalat olivat valloittaneet kaikkien israelilaisten mielet. Ja Jumala tiesi juuri tuon seikan. Siksi Mooseksen pitää saada selkeä ilmoitus Jumalan nimestä, että hän sitten kykenisi vakuuttamaan kansansa Jumalan oikealla nimellä.
Perhaps God's name EHYEH was unknown to Moses. Or maybe he didn't know that even Isaac (Gen. 26: 3) and Jacob (Gen. 31: 3) had heard that power-name. Or if he had heard such things perhaps he had forgotten them during the years in Egypt. And what a miracle it would be, because Moses was born in Egypt, and the Egyptian gods had conquered the minds of all the Israelis. And God knew just that. Therefore Moses had to get a clear message of God's name in order to be ready to introduce him to the Israelis.
Ja niin Mooses sai tietää Jumalan suuren nimen (2. Moos. 3: 14):
אהיה אשר אהיה = minä olen, joka minä olen
אהיה = minä olen
And so it happened that Moses was allowed to hear God's great name (Ex. 3: 14):
אהיה אשר אהיה = I am that I am
אהיה = I am
Tehtävän vastaanottaminen oli Moosekselle kuitenkin vaikeaa. Voimakas näkykään ei vakuuttanut häntä, sillä hän oli edelleen halukas kieltäytymään tehtävästä vedoten kieliongelmiinsa ja puhetaitonsa heikkouksiin.
However it was difficult to Moses to receive the task. Not even the great vision didn't convince him, for he was still willing to refuse to do the job when appealing to his pure language and weakness of his speech.
Mutta Jumala rohkaisi Moosesta sanoen (2. Moos. 4: 12):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehjee im-pika)
ואנכי (ve-anochi) muodostuu konjunktiosta "ja" + persoonapronominista "minä"
אהיה (ehjee) onkin jo tuttu sana, "(minä) olen"
עם (im) on prepositio, joka ilmaisee jonkun kanssa olemista, ja se on heprean tekstissä liitetty seuraavaan sanaan väliviivalla
פיך (pika) merkitsee "sinun suusi"
Jumala rohkaisi Moosesta siis näin:
Ja minä MINÄOLEN sinun suusi kanssa/apuna eli
Ja minä EHJEE olen sinun suusi apuna.
But God encouraged Moses and said (Ex. 4: 12):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehyeh im-pika)
ואנכי (ve-anochi) is made od a conjucation "and" + a personal pronoun "I"
אהיה (ehyeh) this word you already know, "I am"
עם (im) is a preposition expressing being with something/someone, and in the Hebrew text it has been connected with a hyphen to the next word
פיך (pika) means with your mouth/ helping your mouth
Therefore God encouraged Moses like this:
And me, IAM, I am with your mouth helping your speech.
And me, EHYEH, I am your help.
Tavallisesti teksti on käännetty latteasti: "Ja minä olen sinun suusi apuna." Mutta jos kerran אהיה merkitsee 2. Moos. 3: 14:ssa MINÄOLEN (persoonapronomini + verbi), miksi se ei merktisi samaa myös kaikissa muissa teksteissä! Varsinkin kun Jumala rohkaisee palvelijoitaan luottamaan hänen apuunsa ja hänen voimalliseen nimeensä!
Generally the text has been translated completely flat: "And I will be with thy/your mouth." But if in Ex. 3: 14 אהיה means I am (personal pronoun + verb), why not even in other texts! Especially when God is encouraging his servants to trust on his help and his powerful name!
Jos Jumala olisi tarkoittanut sanoa Moosekselle yksinkertaisesti "ja minä olen sinun suusi apuna", siihen olisi hepreaksi riittänyt pelkkä persoonapronomini ilman verbiä eli näin:
ואנכי עם פיך (ve-anochi im-pika) eli suomeksi "minä suusi apuna." Heprea on paljon lyhyempää kuin suomi.
If God had meant to say to Moses just "I will be with your mouth", it will be enough in Hebrew to use only a personal pronoun without a verb like this:
ואנכי עם פיך (ve-anochi im-pika) or in English "I/me with your mouth". Hebrew is shorter.
Mutta Jumala rohkaisi Moosesta todella voimakkaasti vetoamalla häneen väkevällä nimellään, EHJEE. Jumala tiesi, että Mooseksella oli suuria vaikeuksia suostua hänen kutsuunsa. Mooseksen vastustelu tulee esiin vielä seuraavissakin jakeissa ja eritoten pyynnössä: "Lähetä kuka muu tahansa" (2. Moos. 4: 13).
But God encouraged Moses very strongly with his powerful name, EHYEH. God knew that Moses had great difficulties to accept and receive the task. We can see the protest of Moses even in the following verses and especially in his words:"O, my Lord, send, I pray thee, by the hand of him whom thou wilt send" (Ex. 4: 13) meaning that he wished that God would choose some-one else to the task.
Mutta Jumala oli valinnut Mooseksen, ja hän vahvisti palvelijaansa vielä kerran sanoilla (2. Moos. 4: 15):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehjee im-pika)
Moosekselle kohdistettuna nuo sanat ovat toisinto edellisestä, mutta Jumala jatkoi vakuuttavia sanojaan myös Aaronia koskien.
Ja minä EHJEE olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna.
But God had chosen Moses and he encouraged his servant once more by saying (Ex. 4: 15):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehyeh im-pika)
These words are a repetition to Moses, but he continued and promised to help even the mouth of Aaron.
And me, EHYEH, I am with your mouth and with his mouth.
1. אהיה אשר אהיה = (minä) olen, joka (minä) olen
2. אהיה = (minä) olen
Because the names God informed himself are authentic and without any manipulation in Ex. 3: 14, I love the verse so much that it's "my core text." God's names are (for repetition's sake):
1. אהיה אשר אהיה = (I) am that (I) am
2. אהיה = (I) am
Nimessä אהיה אשר אהיה on verbi-relatiivipronomini-verbi ja nimessä אהיה vain verbimuoto.
Aivan samoin kuin taivuttaessamme suomenkielistä olla-verbiä (olen-olet-on-olemme-olette-ovat) osaamme liittää oikean persoonapronominin (minä-sinä-hän-me-te-he) kuhunkin verbin taivutusmuotoon, samoin tapahtuu hepreassakin. Näissä Jumalan kahdessa nimessä on pelkkä verbi ilman persoonapronominia.
The words in אהיה אשר אהיה are verb-relative pronoun-verb and אהיה is just a verb. As we know the right personal pronoun (I-you-he/she/it-we-you-they) with the verbal conjugations (am-are-is-are) in English, so it happens also in Hebrew. In these two names of God there is only a verb without a personal pronoun.
Jae 2. Moos. 3: 14 ei suinkaan ole ainoa tekstikohta, jossa kyseinen sana אהיה (ehjee) esiintyy, vaan sellaisia löytyy Vanhasta Testamentista yli 40 tekstiä. Tässä kirjoituksessani tarkastelen kolmea jaetta. Ne ovat 2. Moos. 3: 12, 2. Moos. 4: 12 ja 2. Moos. 4: 15. Jakeet löytyvät siis tuon tärkeän "ydintekstini" läheltä, ja jokaisessa kaikissa Jumala puhuu Moosekselle.
Ex. 3: 14 is not the only verse holding the word אהיה (ehyeh) bur there are more than 40 such verses in the Old Testament. I this article I will look at three of them. They are Ex. 3: 12, Ex. 4: 12 and Ex. 4: 15. They are quite near to "my core text" and God is speaking to Moses in them all.
2. Moos. 3: 12: ssa ollaan siinä hetkessä, kun Mooses on juuri saanut nähdä edessään liekehtivän mutta kulumattoman pensaan, saanut Jumalalta varoituksen tulemasta lähemmäksi pensasta ja kuullut Jumalan valinneen hänet viemään Israelin kansan pois Egyptistä. Mooses ei kuitenkaan innostunut saamastaan tehtävästä vaan sanoi: "Mikä minä olen menemään faaraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?"(2. Moos. 3: 11)
Ex. 3: 12 is dealing with the moment, when Moses has just seen a bush, that was in fire but remained unheated, when God has just warned him not to come nearer and when he has heard that God has chosen him to lead the Israelis out of Egypt. However Moses was not excited about the task but said: "Who am I that I should bring forth the children of Israel out of Egypt?" (Ex. 3: 11)
Tähän Mooseksen vastalauseeseen Jumala vastasi:
כי אהיה עמך (ki-ehjee immake)
כי (ki) on heprean partikkeli, joka korostaa seuraavaa sanaa, ja heprean tekstissä näitä kahta ensimmäistä sanaa sitookin väliviiva (en onnistu näppäimistölläni toteuttamaan samanlaista heprean tekstiasua)
אהיה (ehjee) on meille jo vanha tuttu Jumalan nimi EHJEE, "(minä) olen"
עמך (immeka) merkitsee "(sinun) kanssasi"
Jumalan vastaus protestoivalle Moosekselle oli siis:
Juuri EHJEE kanssasi.
Juuri minä (joka sinut valitsin) olen kanssasi.
Juuri (minä) EHJEE (olen) sinun kanssasi.
God replied to Moses's protest like this:
כי אהיה עמך (ki-ehyeh immake)
כי (ki) is a particle in Hebrew that emphasises the following word, and in the Hebrew text there is a hyphen fastening those two words together
אהיה (ehyeh) is the word we know already, God's name, EHYEH "(I) am"
עמך (immeka) means "with you"
Thus God replied to the protesting Moses:
Just EHYEH with you.
Just me (who chose you), I am with you.
Just (me) EHYEH am with you.
Ehkä Jumalan nimi EHJEE oli Moosekselle tuntematon. Kenties hän ei tiennyt, että tuon saman voimanimen olivat kuulleet myös Iisak (1. Moos. 26: 3) ja Jaakob (1. Moos. 31: 3). Tai jos hän olikin kuullut siitä, Egyptissä vietetyt vuodet olivat pyyhkineet tiedon pois hänen muististaan. Ja mikä ihme se olisi, sillä Mooseshan oli Egyptissä syntynyt, ja Egyptin jumalat olivat valloittaneet kaikkien israelilaisten mielet. Ja Jumala tiesi juuri tuon seikan. Siksi Mooseksen pitää saada selkeä ilmoitus Jumalan nimestä, että hän sitten kykenisi vakuuttamaan kansansa Jumalan oikealla nimellä.
Perhaps God's name EHYEH was unknown to Moses. Or maybe he didn't know that even Isaac (Gen. 26: 3) and Jacob (Gen. 31: 3) had heard that power-name. Or if he had heard such things perhaps he had forgotten them during the years in Egypt. And what a miracle it would be, because Moses was born in Egypt, and the Egyptian gods had conquered the minds of all the Israelis. And God knew just that. Therefore Moses had to get a clear message of God's name in order to be ready to introduce him to the Israelis.
Ja niin Mooses sai tietää Jumalan suuren nimen (2. Moos. 3: 14):
אהיה אשר אהיה = minä olen, joka minä olen
אהיה = minä olen
And so it happened that Moses was allowed to hear God's great name (Ex. 3: 14):
אהיה אשר אהיה = I am that I am
אהיה = I am
Tehtävän vastaanottaminen oli Moosekselle kuitenkin vaikeaa. Voimakas näkykään ei vakuuttanut häntä, sillä hän oli edelleen halukas kieltäytymään tehtävästä vedoten kieliongelmiinsa ja puhetaitonsa heikkouksiin.
However it was difficult to Moses to receive the task. Not even the great vision didn't convince him, for he was still willing to refuse to do the job when appealing to his pure language and weakness of his speech.
Mutta Jumala rohkaisi Moosesta sanoen (2. Moos. 4: 12):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehjee im-pika)
ואנכי (ve-anochi) muodostuu konjunktiosta "ja" + persoonapronominista "minä"
אהיה (ehjee) onkin jo tuttu sana, "(minä) olen"
עם (im) on prepositio, joka ilmaisee jonkun kanssa olemista, ja se on heprean tekstissä liitetty seuraavaan sanaan väliviivalla
פיך (pika) merkitsee "sinun suusi"
Jumala rohkaisi Moosesta siis näin:
Ja minä MINÄOLEN sinun suusi kanssa/apuna eli
Ja minä EHJEE olen sinun suusi apuna.
But God encouraged Moses and said (Ex. 4: 12):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehyeh im-pika)
ואנכי (ve-anochi) is made od a conjucation "and" + a personal pronoun "I"
אהיה (ehyeh) this word you already know, "I am"
עם (im) is a preposition expressing being with something/someone, and in the Hebrew text it has been connected with a hyphen to the next word
פיך (pika) means with your mouth/ helping your mouth
Therefore God encouraged Moses like this:
And me, IAM, I am with your mouth helping your speech.
And me, EHYEH, I am your help.
Tavallisesti teksti on käännetty latteasti: "Ja minä olen sinun suusi apuna." Mutta jos kerran אהיה merkitsee 2. Moos. 3: 14:ssa MINÄOLEN (persoonapronomini + verbi), miksi se ei merktisi samaa myös kaikissa muissa teksteissä! Varsinkin kun Jumala rohkaisee palvelijoitaan luottamaan hänen apuunsa ja hänen voimalliseen nimeensä!
Generally the text has been translated completely flat: "And I will be with thy/your mouth." But if in Ex. 3: 14 אהיה means I am (personal pronoun + verb), why not even in other texts! Especially when God is encouraging his servants to trust on his help and his powerful name!
Jos Jumala olisi tarkoittanut sanoa Moosekselle yksinkertaisesti "ja minä olen sinun suusi apuna", siihen olisi hepreaksi riittänyt pelkkä persoonapronomini ilman verbiä eli näin:
ואנכי עם פיך (ve-anochi im-pika) eli suomeksi "minä suusi apuna." Heprea on paljon lyhyempää kuin suomi.
If God had meant to say to Moses just "I will be with your mouth", it will be enough in Hebrew to use only a personal pronoun without a verb like this:
ואנכי עם פיך (ve-anochi im-pika) or in English "I/me with your mouth". Hebrew is shorter.
Mutta Jumala rohkaisi Moosesta todella voimakkaasti vetoamalla häneen väkevällä nimellään, EHJEE. Jumala tiesi, että Mooseksella oli suuria vaikeuksia suostua hänen kutsuunsa. Mooseksen vastustelu tulee esiin vielä seuraavissakin jakeissa ja eritoten pyynnössä: "Lähetä kuka muu tahansa" (2. Moos. 4: 13).
But God encouraged Moses very strongly with his powerful name, EHYEH. God knew that Moses had great difficulties to accept and receive the task. We can see the protest of Moses even in the following verses and especially in his words:"O, my Lord, send, I pray thee, by the hand of him whom thou wilt send" (Ex. 4: 13) meaning that he wished that God would choose some-one else to the task.
Mutta Jumala oli valinnut Mooseksen, ja hän vahvisti palvelijaansa vielä kerran sanoilla (2. Moos. 4: 15):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehjee im-pika)
Moosekselle kohdistettuna nuo sanat ovat toisinto edellisestä, mutta Jumala jatkoi vakuuttavia sanojaan myös Aaronia koskien.
Ja minä EHJEE olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna.
But God had chosen Moses and he encouraged his servant once more by saying (Ex. 4: 15):
ואנכי אהיה עם פיך (ve-anochi ehyeh im-pika)
These words are a repetition to Moses, but he continued and promised to help even the mouth of Aaron.
And me, EHYEH, I am with your mouth and with his mouth.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)