Konsonantit kuvina * Consonants as pictures

Jumalan Moosekselle ilmoittama nimi EHJEE kirjoitetaan heprean neliöfontilla näin

Ehyeh, the name God informed to Moses, is written in the Hebrew square font like this

ja paleoheprean fontilla näin

and in the paleo-Hebrew font like this

Kirjaimet/konsonantit ovat Alef - He - Jod - He

The letters/consonants are Alef - He - Yod - He

Kuten tiedämme, kuvakirjoitus edelsi äännekirjoitusta, ja kirjaimet ovat pelkistyneet aikojen saatossa kuvista. Myös heprean kirjaimet voidaan tulkita kuvina. 

As we know the first textual information was made with pictures and the letters have become reduced from the pictures during centuries. Even the Hebrew consonants can be seen as pictures.

Alef = härkä/esikoinen/ensimmäinen/johtaja/voima, 
He = ikkuna/aita/aitaus/verbinä katsoa/paljastaa  
Jod = käsi/teko/verbinä tehdä jotakin.

Alef = ox/bull/firstborn/first/leader/power,
He = window/fence/fencing/as a verb look at/watch on/reveal
Yod = hand/act/deed/as a verb to do something

Sana אהיה (Ehjee) voidaan lukea: 
härkä - katso - käsi - katso
Sana אהיה merkitsee siis: 
Katso kättä, joka antaa uhrihärän/esikoisen.

Thus the name אהיה (Ehyeh) can be read:
bull - look - hand - look 
Thus the word אהיה means: 
Look at the hand that gives an ox/bull (sacrifice)/the firstborn.







Tetragrammi kirjoitetaan heprean neliöfontilla näin

The Tetragrammaton is written in the Hebrew square font like this

ja paleoheprean fontilla näin

and in the paleo-Hebrew font like this

Kirjaimet/konsonantit ovat Jod - He - Waw - He

The letters/consonants are Yod - He - Waw - He

Tetragrammissa kolmantena konsonanttina on 
Waw, joka merkitsee: naula/koukku/verbinä naulata/naulita/liittää. 
Muiden konsonantiien merkitys selviää edellisen sanan yhteydestä (Jod = käsi ja He = ikkuna/katsoa).

The third consonant in the Tetragrammaton is 
Waw, and it means nail/hook/as a verb to nail, to connect. The meaning of the other consonants are expressed before (Yod = hand, He = window/look at).

Tetragrammi יהוה voidaan lukea:
käsi - katso - naula - katso
Tetragrammi merkitsee siis: 
Katso kättä, joka naulitsee/Katso naulittua kättä

The Tetragrammaton can be read 
hand - look - nail - look
Thus the Tetragrammaton means: 
Look at the hand that nails/ Look at the nailed hand.





Alef-konsonantin (ensimmäinen kirjain sanassa Ehjee) alkuperäinen muoto on häränpää. Härkä oli temppelipalveluksessa puhdas uhrieläin, ja kenties härkä oli juuri se eläin, jonka nahasta Jumala teki ihokkaat (כתנת = pitkähihainen nilkkoihin ulottuva vaate... ei siis mikään lannevaate) Adamille ja Eevalle syntiinlankeemuksen jälkeen (1. Moos. 3: 21). Härkiä uhrattiin Siinailla, kun Jumala teki liiton Israelin kanssa (2. Moos. 24: 5). Härkien veri "pyhitti lihanpuhtauteen" (Hepr. 9: 13), mutta se ei voinut poistaa syntejä (Hepr. 10: 4). Vain Jeesuksen veri voi puhdistaa synnistä (Jes. 1: 18). Härkä oli symboli Jeesuksen antamasta uhrista.

The original form of the consonant Alef (the first one in the word Ehyeh) is ox-head/bull-head. Ox was a pure sacrifice animal in the temple service, and perhaps bull was the animal God sacrificed when he clothed (כתנת = a cloth with long sleeves reaching down to ankles... not any breechcloth) Adam and Eve after the Fall (Gen. 3: 21). Bulls were sacrificed when God made the covenant with the Israel by the mount Sinai (Ex. 24: 5). The blood of bulls "sanctified to the purifying of the flesh" (Hebr. 9: 13), but it could not "take away sins" (Hebr. 10: 4). Only the blood of Jesus can make us pure from sins (Isa. 1: 18). Ox/bull is a symbol of the sacrifice of Jesus.

https://www.google.fi/search?q=paleohebrew&client=gmail&rls=aso&authuser=0&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiEirLD_9bLAhUp4XIKHb19BQcQsAQILA&biw=1230&bih=711#imgrc=aZXdE-UjRCMUhM%3A

Publikaanin osa * Publican's part

Sana "publikaani" ei ole kovin hyvin avautunut minulle aikaisemmin, mutta vastaava heprean sana מוכם (mokem) tuo siihen uutta ymmärrystä. Kyseisen sanan juurikirjaimet ovat מוך, ja verbinä sana tarkoittaa "köyhtymistä." 

The word "publican" has not opened up to me earlier, but the corresponding Hebrew word מוכם (mokem) brings new understanding. The root letters of this word are מןך and as a verb it means "become poorer."

Yleensä publikaanit esitellään valtion virkamiehinä... veronkantajina. Suomessa tunnetaan sanonta "valtion leipä on pitkä ja kapea", eli valtion virassa palkka ei ole suuren suuri, mutta työpaikka on taattu vanhuuteen saakka. Asianlaita taitaa olla kaikkialla valtion viroissa samanlainen. Palkan pienuus ja tarjolla oleva tilaisuus saattoivat houkutella veronkantajia sekoittamaan oman ja valtion pussin, ja käyttämään etuoikeuttaan omaksi hyväkseen ja kiskomaan ihmisiltä liian suuria tullimaksuja. En tiedä oliko tuollainen toiminta yleistä, mutta yksikin väärin toimiva veromies voi pilata koko ammattikunnan maineen. Raamatun kertomuksista tiedämme, että publikaaneja halveksittiin ja vihattiin. 

Usually the publicans were government officials... tax collectors. In Finland It's said that the bread of state is long and narrow meaning that the pay is not great but the workplace is guaranteed. Perhaps it's the same thing everywhere. Maybe the small salary and a good opportunity tempted publicans to mix their own and the state purse and to try to benefit from the tariff. I don't know how many publicans required too high payment but even one person could spoil the fame of the whole craft. According to the Bible stories we know that the publicans were despised and hated.

Kansa ihmetteli, miten Jeesus saattoi seurustella syntisten ja publikaanien kanssa. Mutta Jeesus ei kaihtanut heidän seuraansa, vaan seurusteli pääasiassa juuri heidän seurassaan.

People wondered how Jesus could eat and drink with the sinners and the publicans. But Jesus didn't shied away from them but mainly socialised with them.

Heprean sana מוכם esiintyy mm. 3. Moos.25: 25:ssa, jossa kerrotaan sukulunastajan väliintuloa edellyttävästä köyhtymisestä. Tämä hyvin järjestetty juutalainen sosiaalihuolto antaa mainion esimerkin myös hengellisesti. Jeesus on meidän sukupulastajamme/lunastajamme... parakletos. Syntiinlankeemus on köyhdyttänyt ihmiskunnan niin, ettei meillä itsellämme ole mitään mahdollisuutta osallistua kuninkaallisesta juhlasta taivaan saleissa. Ilman Jeesuksen väliintuloa ja hänen meille hankkimaa juhlapukua kulkisimme omissa rääsyissämme. Mutta Jeesukselta voimme saada lahjaksi "valkoisen liinavaatteen" (Ilm. 19: 8), joka peittää syntisyytemme/köyhyytemme Isän edessä.

The Hebrew word מוכם appears in Lev. 25: 25 where it's told about getting poor so badly that a kin is needed to redeem a poor man. Jewish social welfare like this gives us even a good spiritual example. Jesus is our kin/Redeemer that redeems us... he is our parakletos. The Fall made the mankind so poor that we don't have any possibility to attend the royal feast in the heavenly hall.  We'll walk in our own rag without Jesus and the white dress he has made for us. But we can get "fine linen" (Rev. 19: 8) from Jesus as a present, and it covers our wickedness/poverty before the Father.

Kun Jeesus kertoi fariseuksen ja publikaanin tavasta rukoilla (Luuk. 18: 10 - 14), hän arvosti enemmän nöyrän publikaanin rukousta kuin itseriittoisen fariseuksen omakehua (Luuk. 18: 10 - 14). Rukouksellaan publikaani tunnusti syntisyytensä, avuttomuutensa ja avuntarpeensa toisin kuin fariseus. Publikaani asettui "hengellisesti köyhän" osaan (Matt. 5: 3), ja se miellytti Jeesusta.  Jeesus on "hengellisesti köyhän" rikkaus ja kallein aarre.

When Jesus told about a Pharisee and a publican (Luke 18: 10 - 14), he preferred the prayer of a meek publican to the boast of the self-satisfied Pharisee. The publican confessed by his prayer his wickedness, helplessness and need of help but the Pharisee didn't like to confess. The publican chose a part of those who are poor in spirit (Matthew 5: 3), and it pleased Jesus. Jesus is the wealth and the most expensive treasure for those who are poor in spirit.

Väärät synttärit * A wrong birthday party

Jos kuvittelemme, että enkelit näin joulun aikaan muistelevat vierailuaan Beetlehemin kedolla ja juhlivat taivaan saleissa Messiaan syntymäpäivää yhtyen näin kristikunnan suurimpaan vuotuiseen kirkolliseen juhlaan, taidamme hiukan erehtyä. Kuvitelmat lienee syytä pitää erillään tosiasioista.

If we imagine that angels in heaven in our Christmas time are looking back and recalling their visit in Bethlehem and having a birthday party of Messiah and thus uniting to the greatest Christian feast, we make a mistake. Imaginations are not facts.

Joulun pakanallisista juurista on kirjoitettu toistamiseen, mutta vain yksilöt siellä täällä ottavat kirjoituksista vaarin ja muuttavat joulunviettotapojaan. Itse asiassa joulukuusi ynnä muut jouluun liittyvät yleiset tavat ovat hiipineet sinnekin, missä niitä ei aikaisemmin tavattu.

I think we have been reading a lot of the pagan roots of Christmas but only some single persons take advantage and change their habits/customs. Actually the Christmas tree and many other common Christmas customs have been creeping there where they were earlier opposed.

Ihminen on sosiaalinen olento ja haluaa olla osa sitä joukkoa, jonka keskuudessa elää. Yleensä on ikävä olla toisten ilonpilaaja. Mutta miten ylittää vuoden viimeiset päivät herättämättä pahennusta niissä, jotka juhlivat joulua koko sydämensä innolla tai niitä, jotka haluaisivat luopua kaikista pakanuuteen liittyvistä tavoista?!

We are social creatures and we want to be part of the group we are living in/with. Generally it's very boring to be a party pooper/spoilsport. But how to live the last days of a year without disturbing those who want to enjoy their Christmas party or those who want to give away every single pagan habit!

Ehkä on kuitenkin parasta antaa Jumalan toimia tuomarina. Emme millään voi tietää kaikkia seikkoja, jotka liittyvät ihmisten joulunviettotapoihin.

However it may be better to let God be the judge. Definitely we don't know every single detail of other's inner thoughts and feelings.

Asia, jonka tässä kirjoituksessa haluan nyt jakaa liittyy Jeesuksen syntymäpäivään. Nimittäin kuluneen vuoden aikana sain tietää, että hänen syntymäpäivästään on olemassa tietoa sekä juutalaisissa että persialaisissa lähteissä.

The issue I want to write about now pertains to the birthday of Jesus. During this year I got to know that both the Jewish and Persian sources have knowledge concerning that day.

On aivan luonnollista, että odotamme mahdollista vastausta tähän kysymykseen juuri juutalaisten lähteiden suunnalta, mutta miten samaa tietoa voi olla myös (pakanallisilta kuulostavissa) persialaisissa lähteissä!

Naturally we wait such knowledge from the Jewish sources, but how is it possible that even Persian (sounds pagan ?) sources have such secrets!

Selitys löytynee juutalaisten pakkosiirtolaisuudesta. Juutalaiset veivät pakkosiirtolaisuuteen mukanaan oman uskontonsa ja siihen liittyvät messiaaniset ennustukset. "Idän viisaat" taisivat osata tulkita juutalaisten kirjoituksia varsin hyvin. Onhan siitä jäänyt todistus Matteuksen evankeliumiinkin (Matt. 2: 1 - 12).

Maybe the explanation is the Jewish exile. The Jews brought their own religion and prophecies to the east and the eastern "wise men" were very skilful to understand them as we can in read in Matthew 2: 1 - 12.

Tahdommepa me tai emme kulttuurit vaikuttavat toisiinsa ja ihmisten tavat ja ajatukset siirtyvät ryhmästä ja kansakunnasta toiseen. Jos juutalaiset antoivat idän miehille jotakin, he myös saivat/ottivat sieltä itselleen jotakin. Nimittäin eräät juutalaiset kuukausien nimet ovat muuttuneet pakkosiirtolaisuuden myötä. Juutalaisten 7. kuukausi tunnetaan Vanhassa Testamentissa nimellä Eetamin (1. Kun. 8: 2), mutta nyttemmin sitä kutsutaan nimellä Tishri, joka muistuttaa babylonialaista nimeä Tashritu.

Cultures and human habits are mixed and spread from a nation to another no matter do we wish it or not. If the Jews gave something to the eastern men they did even take or get something back. You see some manes of the Jewish months have been changed after the exile. The seventh Jewish month is called Ethanim in the Old Testament (1 Kings 8: 2), but nowadays it's called Tishri, probably derived from the Babylonian Tashiritu.

Eetamin/Tishri on seitsemäs  kuukausi juutalaisessa uskonnollisessa vuodessa, mutta se on ensimmäinen kuukausi heidän siviilivuodessaan. Tishrin 1. päivä on Rosh ha-Shana eli uudenvuodenpäivä. Tishri-kuu aloittaa juutalaisten syksyn juhlat, joista ensimmäinen on Suuri sovituspäivä, Jom Kippur, Tishrin 10. päivänä.

Ethanim/Tishri is the seventh month of a Jewish religion year but it's the first month in the Jewish civil year. The first day of Tishri is called Rosh ha-Shanah or the New Year's Day. The Jewish autumnal feasts begin from Tishri and the first one is the Atonement Day, Jom Kippur, the 10th of Tishri.

Tishrin 1. päivä on juutalaisten ja persialaisten lähteiden mukaan Jeesuksen syntymäpäivä, joka tänä vuonna osui meidän syyskuun 13. päivään.  Jeshua, maailman suuri Vapahtaja/Sovittaja (Luuk. 2: 11) syntyi juuri Suuren Sovituspäivän edellä, mikä mielestäni sopii vallan mainiosti hänen tehtäväkuvaansa!

According to the Jewish and Persian sources Jesus was born in the first of Tishri. In this year it was the 13th of September in our calendar. Yeshuah, the great Saviour (Luke 2: 11) was born just before the Atonement Day, and I think that it fits well to his task/mission.

Jeshuan tehtävän onnistumisen kannalta tärkeitä päiviä (syntymäpäivän lisäksi) ovat kuolinpäivä ja ylösnousemuspäivä! Mutta Jeshuan syntymä Beetlehemissä Suuren Sovituspäivän alla vahvisti  konkreettisesti ensimmäisen kerran tuon kyseisen juhlan (3. Moos. 16: 1 - 34) ennustamaa Saatanan lopullista häviötä ja hänen saamaansa oikeudenmukaista tuomiota kapinan aloittajana ja syntiinlankeemuksen tuottajana.

Due to the success of Jesus' mission even the day of his death and the day of his resurrection are important days. But his birth in Bethlehem ratified concretely that Satan shall finally get lost and he'll get a righteous judgement as the starter of rebellion and as the beginner of sin and fall to which the Atonement Day (Lev. 16: 1 - 34) prophetically refers.

Suojamerkistä nimeksi * A protective mark becames the name

Israelissa syntynyt ja Helsingin yliopistosta maisteriksi valmistunut Daniel Brecher kirjoittaa kirjassaan Juutalaisin silmin (1- 6) sivuilla 23, 24 siitä, miten Jumala asetti veljesmurhaan syyllistyneen Kainin ylle suojaavan merkin. Brecher siteeraa klassisia rabbiinisia kertomuksia sisältävää Midrash Rabbaa näin:
"Midrash Rabba kertoo, että Jumala asetti yhden kirjaimen suuresta ja kallista Nimestään Kainin päälle."

Daniel Brecher who was born in Israel and graduated with a master's degree in Helsinki University writes in his book about Cain and the protective mark God set upon him and cites Midrash Rabbah: Madras Rabbah tells that God set one letter/character of his great and lovely Name upon Cain.

Samassa yhteydessä Brecher viittaa Hesekielin 9. luvussa kerrottuun vanhurskaiden merkitsemiseen suojaavalla sinetillä ja kirjoittaa: "Tässäkin tapauksessa Jumalan sinetti toimi lunastavana suojelumerkkinä."

Brecher refers also to the 9th chapter of Ezekiel and the mark on foreheads of the righteous and writes: Even in this case God's seal was a splendid protective mark.

Brecherin tekstissä käy ilmi, että tuo suojaava merkki eli yksi kirjain Jumalan suuresta Nimestä on hepralaisten aakkosten viimeinen kirjain, Tav. Nykyisin käytössä olevien ja noin 450 eKr. Babylonista paluun jälkeen käyttöön otettujen aakkosten Tav näyttää tältä: ת, mutta vanhemman paleoheprean Tav näytti rastilta (x), joka voidaan nähdä myös ristinä (+) riippuen sen asennosta.

Brecher says that the protective mark or the certain letter of God's Name is the last consonant in the Hebrew alphabet, Taw. Taw in the modern Hebrew alphabet (since 450 B.C.) looks like this: ת, but Taw in the old Paleo-Hebrew alphabet looks like a cross (x) or (+) depending on it's position.

Brecherin kirjassa sivulla 9 kerrotaan puolestaan ensimmäisestä pääsiäisestä ja siitä merkistä, joka suojasi israelilaisia Kuoleman enkeliltä tuona kauhun yönä. Brecher kirjoittaa: "Merkki, joka hahmottuu oven päälle kynnyksen, ovenpäällisen ja pihtipielten kohtien välille on paleoheprean kirjaimiston viimeinen kirjain, nimeltään Tav ja muodoltaan risti. Risti oli Jumalan Nimi, joka merkittiin Israelin ovien päälle, verellä."

Brecher tells also about the first Pesach/Passover and the mark that saved the Israelis from the Angel of Death during that awful night. Brecher writes: The mark that figures on a door is the last character of the Paleo-Hebrew alphabet called Taw and of a shape of a cross. Cross was God's Name marked with blood on the doors of Israel.


Ajatuksia Brecherin tekstin johdosta:

* Tav (x) merkitsee konsonanttia T. Jos Tav on siis yksi kirjain Jumalan nimestä, niin mikä voisi sitten olla Jumalan koko nimi? Siinä pitäisi esiintyä ainakin yksi T.
* Kun kyseinen merkki/kirjain (x) toimi yliluonnollisena suojana kuolemaa vastaan, sen merkityksen on täytynyt ollut israelilaisille aivan valtava. Siitäkö johtui, että tuota yhtä kirjainta/konsonanttia alettiin kutsua sanalla ha-Shem = (se) Nimi?
* Alkoivatko Tav-kirjaimen neljä sakaraa jossakin vaiheessa elää omaa elämäänsä ihmisten mielissä? Pitikö niiden paikalle asettaa tetragrammin (יהוה) konsonantit, jotta saatiin joku enemmän nimeltä näyttävä sana?
* Onko Jumalalla joku nimi, jonka hän on itse ilmoittanut ihmisille? Jos on, eikö sen tulisi sisältää kaikki kirjaimet/aakkoset, koska kaikki on saanut alkunsa hänestä?
* Asettiko Jumala Kainin ylle kirjaimen (x) vai merkin (+)?
* Merkki (+) viittaa ristiin, sovituksen paikkaan, ja heprean aakkosten viimeinen kirjain (x) viittaa puolestaan loppuun...  synnin valtakauden loppumiseen. Jumala on kaiken Alku, ja hän on synnin Loppu.
* Kaksi viivaa ristikkäin on mielestäni yksinkertaisin Liiton merkki
* Mieleeni nousevat Justinoksen (100/114 - 162/168) sanat: "Kukaan ei kykene antamaan nimeä sanoin ilmaisemattomalle Jumalalle; jos joku julkenisikin väittää sellaisen olevan olemassa, hän osoittaisi olevansa parantumaton hullu." (Matti Myllykoski: Justinos Marttyyri, sivu 95)


Thinking about Brecher's text:

* Taw (x) means the consonant T. If Taw is one letter in God's name, what might be his whole name? It must contain at least one T.
* Because this mark (x) was a supernatural shelter against death, it must have an immense significance for Israelis. Is it why they began to call it ha-Shem = the Name? 
* Did the four horns of the Taw-cross begin to live their own life sometimes in human minds? Were the four consonants of the Tetragrammaton (יהוה) set upon them in order to get a better name?
* Does God have any name he has introduced for us? If he has, should it contain every letter of the alphabet, because everything comes from/through him?
* Was it a consonant (x) or a mark (+) that God set upon Cain?
* A mark (+) refers to the cross, the place of salvation, and the consonant (x) refers to the end... end of the power of sin. God is the Beginning of all and the is he End of sin.
* I think that two crossed lines means simply a mark of a covenant.
* The words of Justinos (100/114 - 162/168), the martyr, come to my mind: No-one is able to give a name to God whom we can't express by words; but if someone dared to claim that such a name exists, he proves to be an irremediable crazy person.




Tetragrammi on aiheuttanut mietteitä aikaisemminkin: http://helinajokinen-deep-waters.blogspot.fi/2014/05/tetragrammi-tetragrammaton.html

Seinälle kirjoitettu * Written on a wall

Kuningas Belsassarin riehakkaat pidot keskeytyivät Babylonin kaupungissa noin viisisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua (539) varsin erikoisella tavalla. Juhlasalin seinälle ilmestyi käsi joka kirjoitti tekstin:

מנא מנא תקל ופרסין

The boisterous festivals of the king Belshazzar were interrupted in the city of Babylon about five hundred years before Christ (539) in a special way. A hand appeared on the wall of the assembly hall and wrote:

מנא מנא תקל ופרסין

Teksti oli arameaa, ja kaldealaiset juhlijat tarvitsivat tulkkia. Pelkkä arameantaito ei tässä tapauksessa kuitenkaan riittänyt, vaan Daniel, joka tekstin tulkitsi, sai Jumalalta erityistä viisautta.

It's Aramaic and the Chaldeans needed a translator. But knowledge of language was not enough in this case, for Daniel who was the interpreter got special wisdom from God.

מנא (mene) on painomitta nimeltään mina
תקל (tekel) on myös painomitta, joka tunnetaan paremmin nimellä sekel/sekeli, se on 1/60 minasta, ja painoarvoltaan 16, 37 grammaa
Sanassa ופרסין (ufarsin) ensimmäinen konsonantti liittyy konjunktioon "ja", ja sanan loppuosa פרסין on monikkomuoto sanasta פרס (peres... פ = p/f), joka on myös painomitta, ja vastaa puolta sekeliä (hepreassa beka)

מנא (mene) is a weight unit called mina
תקל (tekel) is also a weight unit and maybe you know it better as shekel, it's 1/60 of mina and exactly 16, 37 g
In the word ופרסין the first consonant belongs to a conjunction "and", and the rest of the word פרסין is a plural form of the word פרס (peres... פ = p/f), which is also a weight unit, half a shekel (beka in Hebrew)

Seinälle ilmestyneessä tekstissä oli siis kolme painomittaa suurimmasta pienempiin. Suomeksi voisimme kirjoittaa vastaavan tekstin vaikka näin: hehtogramma, hehtogramma, dekagramma, grammat.

Thus the text on the wall had three weight units from the biggest one to smaller ones. The corresponding example with our weights would be: hectogram, hectogram, decagram, grams.

Jumalan antaman viisauden avulla Daniel tulkitsi sanojen merkityksen Belsassarille näin:
"Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja tehnyt siitä lopun. Sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu. Sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille" (Dan. 5: 26 - 28/1933).

God gave to Daniel wise words for his translation to Belshazzar  "God hath numbered thy kingdom, and finished it. Thou art weighted in the balances, and art found wanting. Thy kingdom is divided, and given to the Medes and Persians" (Dan. 5: 26 - 28/KJV).

Tämän vakavan taivaallisen palautteen edessä Belsassaria ei auttanut enää edes Danielin palkitseminen ja korottaminen, sillä hänen elämänsä päättyi samana yönä.

Before this serious heavenly feedback Belshazzar had no benefit although he rewarded and lifted Daniel, for in the same night he was slain.

Myös tämän maailman Ruhtinas on pitänyt riehaikkaita pitojaan... jo useita tuhansia vuosia. Sama seinäkirjoitus koristanee hänenkin juhlasalinsa seinää. Kerran suojaavana kerubina (Hes. 28: 14) toiminut Lucifer/Valonkantaja on lankeemuksensa kautta menettänyt merkityksensä ja painoarvonsa Jumalan edessä. Hänestä on tulossa "tallattu raato" (Jes. 14: 19).

Even the Prince of this world has arranged his boisterous festivals... already for many thousands of years. Maybe there is the same writing on the wall of his assembly hall. Once as the anointed cherub (Eze 28: 14) Lucifer/the Bearer of Light has lost his value and weight before God through his fall. He is about to become "a carcase trodden under feet" (Isa. 14: 19).

Jumalan edessä mitataan ja punnitaan aivan jokainen luotu (1. Sam. 2: 3) ... niin enkelit kuin ihmisetkin. Ihmisen Pojan palatessa takaisin jokainen saa Jumalalta palkan omien tekojensa mukaan (Matt. 16: 27; Ilm. 22: 22). Miten syntinen ihmiskunta voi selvitä tästä mittauksesta/punnitsemisesta Jumalan edessä?

Every creature shall be measured and considered before God (1. Sam 2: 3)... both angels and people. When the Son of Man returns he shall reward everyone according to his works (Matthew 16: 27; Rev. 22: 22). How on earth the fallen mankind can cope with this measurement and judgment before God?

Paavalin mukaan ihmisten joukossa ei ole ketään vanhurskasta, vaan ihan kaikki ovat kelvottomia (Room. 3: 10 - 12). Psalmin 130 kirjoittaja huokaa: kuka voi kestää, jos Jumala muistaa todelliset tekomme (Ps. 130: 3). Lieneekö kuningas Salomo kirjoittanut omasta kokemuksestaan sanoessaan: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon" (Sanal. 28: 13).

As Paul says there no righteous man and everyone has gone out of the way (Rom. 3: 10 - 12). The author of the psalm 130 sighs: who can stand if God remembers our sins (Ps. 130: 3). I wonder did the king Solomon write about his own experience when he said: "He that covereth his sins shall not prosper: but whoso confesseth and forsaketh them shall have mercy" (Prov. 28: 13). 

Jumalan armo on ihmiskunnan toivo. Arvomme/painomme on olematon Jumalan vaa'assa,  ellemme omista uskoa maailman Vapahtajaan (Joh. 3: 16).

God's grace is our hope. Our value/weight is nil on God's balance, if we don't have belief in the Redeemer of the world (Joh. 3: 16).

Kaksi ikkunaa * Two windows

אהיה


Heprean aakkosilla on äänne- ja numeroarvojensa lisäksi myös kuvallinen merkitys:

In addition to their numeral value the Hebrew consonants have also a visual message. 

א merkitsee kirjaimellisesti härkää, ja viittaa symbolisesti voimaan/johtajaan/ensimmäiseen.
ה merkitsee kirjaimellisesti ikkunaa/aitaa/aitausta, ja sen symbolinen merkitys on paljastaa.
י merkitsee kirjaimellisesti kättä... suljettua kättä..., ja sen symbolinen merkitys liittyy tekoon/tekemiseen.

א means literally ox and it symbolically refers to power/leader/the first one.
ה means literally window/fence or an area surrounded by it, and symbolically it means to reveal.
י means hand... closed hand... and it's symbolic meaning deals with act/deed/doing.

Sanassa אהיה on kaksi tavua, joissa kummassakin on ikkuna (ה)... josta avautuu näkymä... tai vaihtoehtoisesti ה voi olla aita/aitaus... jonkinlainen este. Ensimmäisen tavun ikkunasta näkyy (tai ei näy) härkä, ja toisen tavun ikkunasta käsi.

There are two syllables in the word אהיה both of them bearing a window (ה)... with an open view... or alternatively ה can be a fence or an area inside it... some kind of barrier. Through the first window we can see (or not) an ox and thought the second a hand.

Härkä on uhrieläin. Jeshua, joka uhrattiin Golgatalla ihmiskunnan syntien ja rikkomusten tähden, on tuo kyseinen härkä. Käsi... minun käteni... edustaa minun tekojani, joiden vuoksi Jumalan Karitsa uhrattiin.

Ox is a sacrificial animal. Yeshuah who was sacrificed on Golgotha for our sins and transgressions... he is that ox. Hand... my hand... is a symbol of my deeds for which the Lamb of God was sacrificed.

Olemmeko nähneet oman kätemme uhraamassa Jumalan Karitsaa?
Olemmeko nähneet Jumalan Karitsan itsemme paikalla raahaamassa raskasta ristiä Golgatan kummulle koko saatanallisen demonijoukon kiihottaessa kansaa yhä suurempaan raivoon ja raakuuteen? Olemmeko kokeneet ja ymmärtäneet, minkä tuskan Jeshua koki juuri minun vuokseni?
Olemmeko kulkeneet Via Dolorosan Jeshuan kanssa?

Have we seen our own hand sacrificing the Lamb of God? Have we seen the Lamb of God carrying  the heavy cross to the hill of Golgotha on our behalf while the whole satanic group of demons were agitating people to greater rage and rawness? Have we experienced and understood how terrible was the suffering Yeshuah had just because of me? Have we been walking with him on the Via Dolorosa? 

Jos voimme vastata myöntävästi, silloin tuon suuren nimen ה -kirjaimet ovat meille ikkunoita. Muussa tapauksessa ne ovat vain aita ja aitaus.

If we can answer positively then those ה -consonants are windows for us. In other case they are just a fence and a fenced yard for us.

Aabrahamin tuskan on täytynyt olla hirvittävää luokkaa, kun hän taittoi matkaansa kohti Morian maata mielessään Iisakin uhraaminen. Voimme vain kuvitella (oman kokemuksemme perusteella), miten hän on joutunut kamppailemaan oman epäuskonsa seurauksien ja tekojensa tähden tuolla öisellä matkallaan. Omien syntiensä näkeminen Jumalan paljastavassa valossa on ihmiselle raskain ja hirvittävin kokemus. Mutta Jumalan vapauttavan armon kokeminen on puolestaan suuremmoisinta ja ylevintä, mitä kuolevainen ihminen voi kokea. Sen kokemuksen myötä Jeshasta tulee syntisen ihmisen rakkain löytö, suurin johtaja, ensimmäinen ja tärkein ystävä.

I think Abraham must had a terrible suffering when he was walking to the land of Moriah and thinking about his task to sacrifice Isaac. We can only imagine (on the basis of our own experience) how much he had to fight inside because of the consequences of his own disbelief and deeds. To see one's own sins in the revealing light of God is the hardest and most terrible experience for a human being. But on the other hand  to get God's liberating grace is the most brilliant and sublime knowledge for a mortal man. After such a moment Yeshuah becomes man's dearest one, the greatest leader and the first friend.

Jumalan nimeen אהיה (ehjeh) sisältyy tämä... vain tämä tie. Se on ikuisen elämän tie, sillä "joka rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, hän saa armon." (Sanal. 28: 13)

God's name אהיה (ehyeh) contains this... and only this way. And that way leads to eternal life, for the one who "confess and forsake his sins shall have mercy." (Prod. 28: 13)

Messiasteksteistä * Messiah texts

Messiaanisina teksteinä pidetään laajasti ottaen kaikkia niitä Vanhan Testamentin tekstejä, jotka ennustavat tavalla tai toisella Jeshuan tulemista ja tehtävää. Ensimmäinen sellainen lienee 1. Moos. 3: 15, jossa on Adamille ja Eevalle annettu ennustus "vaimon siemenestä".

Generally we see that all texts in the Old Testament telling something about Yeshua's coming and mission are messianic. The first one is Gen. 3: 15... given to Adam and Eve is telling about "a seed of woman".

Sana "Messias" johdetaan heprean kielen sanasta משיח (maschiah), joka tarkoittaa voideltua/ voitelemalla virkaan asetettua. Koska Israelin papit ja kuninkaat voideltiin virkaansa, suurin osa VT:n varsinaisista messiasteksteistä liittyy joko inhimillisiin pappeihin (3. Moos. 4: 3, 5, 16) tai kuninkaisiin (1. Sam. 16: 6), ja kuninkaista nimenomaan Sauliin (1. Sam. 24: 7, 11; 2. Sam. 1: 14; 26: 11), Davidiin (2. Sam. 19: 22; 22: 51) ja Koorekseen (Jes. 45: 1). 

The word "Messiah" is derived from the Hebrew word משיח (maschiah) meaning anointed. Because the priests and the kings of Israel were anointed the majority of the messiah texts in the Old Testament are telling about either human priests (Lev. 4: 3, 5, 16) or kings (1. Sam. 16: 6), and especially Saul (1. Sam. 24: 7, 11; 2. Sam. 1: 14; 26: 11), David (2. Sam. 19: 22; 22: 51) and Cyrus (Isa. 45: 1).

Useissa Daavidiin liittyvissä messiasteksteissä näyttäisi olevan kaksoismerkitys, sillä niissä on myös selvä viittaus Jeshuaan (useita tekstejä Samuelin kirjoissa, Aikakirjoissa ja Daavidin kirjoittamissa psalmeissa). Kunigas Daavid oli esikuva Jeshuasta, kunikaiden Kuninkaasta. Varsinaisesti vain Jeshuaan liittyviä messiastekstejä ovat 1. Sam. 2: 10, 35; Dan. 9: 25, 26. 

Many texts about David seem to have a double meaning, for they refer clearly also to Yeshua (many texts in Samuel's books, Chronicles and David's psalms). Thus king David refers to Yeshua, the King of kings. Actually 1. Sam. 2: 10, 35 and Dan. 9: 25, 26 are pure Messiah texts... telling only about Yeshua.

Profeetta Samuel voiteli papit ja kuninkaat tehtäväänsä vuodattamalla öljyä heidän päähänsä. Jeshuan voitelu ei ollut tästä maailmasta, sillä hän oli saanut voitelunsa Isältään. Taivaallinen voitelu teki Jeshuasta voittamattoman niin ihmisten kuin perkeleen ja kuolemankin edessä. Ennustusten mukaan maan kuninkaat ja ruhtinaat nousevat kyllä Messiasta vastaan, mutta heidän kaikki neuvonpitonsa raukeavat (Ps. 2: 1 - 12).

Prophet Samuel anointed priests and kings by pouring oil on their head. Yeshua's anointment was not from this world, for his Father has anointed him. The heavenly anointment made Yeshua invincible both before men, devil and death. Although  the kings and rulers take counsel together it's just in vain (Ps. 2: 1 - 12).

Kun eräänä sapattina Jeshualle ojennettiin Jesajan kirja nasaretilaisessa synagoogassa (Luuk 4: 16 - 19), hän avasi siitä itseään koskevan ennustuksen, jossa kerrotaan hänen saamasta voitelusta ja tehtävästä (Jes. 61: 1 - 3). Myös lääkäri Luukas tunsi Jeshuan voitelun, sillä hän kirjoitti: "te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa" (Ap.t 10: 38).

When Yeshua went on one Sabbath day into a synagogue in Nazareth he got the book of Isaiah (Luke 4: 16 - 19) and opened it and found a chapter telling of himself, his anointment and mission (Isa. 61: 1 - 3). Even doctor Luke knew Yeshua's anointment, for he wrote like this: "How God anointed Jesus of Nazareth with the Holy Ghost and with power: who went about doing good, and healing all that were oppressed of the devil; for God was with him" (Acts 10: 38).

Heprean sana מושיע (moschia) muistuttaa vahvasti sanaa משיח (maschiah). Tämä sana voidaan kääntää sanoilla auttaja (1. Sam. 10: 19), pelastaja (Ps. 7: 11), puolustaja/vapauttaja (Jes. 19: 20), vapahtaja (Jes. 43: 3, 11; 45: 15; 63: 8; Jer. 14: 8). Kyseinen sana moschia esiintyy useita kertoja Tuomarien kirjassa, sillä Israelin tuomareista mm. Otniel, Eehud, Gideon ja Jefta olivat kansansa auttajia/vapauttajia/pelastajia ja siten myös esikuvia itse maailman Vapahtajasta.

A Hebrew word מושיע (moschia) reminds very much the word משיח (maschiah). This word can be translated helper (1. Sam. 10: 19), saviour (Ps. 7: 11), liberator/deliverer (Isa. 19: 20), redeemer (Isa. 43: 3, 11; 45: 15; 63: 8; Jer. 14: 8). This word occurs many times in the Book of Judges, for judges Othniel, Ehud, Gideon and Jeftah were those who helped/ liberated/saved their people and therefore they referred to the Redeemer of the world.