sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Publikaanin osa * Publican's part

Sana "publikaani" ei ole kovin hyvin avautunut minulle aikaisemmin, mutta vastaava heprean sana מוכם (mokem) tuo siihen uutta ymmärrystä. Kyseisen sanan juurikirjaimet ovat מוך, ja verbinä sana tarkoittaa "köyhtymistä." 

The word "publican" has not opened up to me earlier, but the corresponding Hebrew word מוכם (mokem) brings new understanding. The root letters of this word are מןך and as a verb it means "become poorer."


Yleensä publikaanit esitellään valtion virkamiehinä... veronkantajina. Suomessa tunnetaan sanonta "valtion leipä on pitkä ja kapea", eli valtion virassa palkka ei ole suuren suuri, mutta työpaikka on taattu vanhuuteen saakka. Asianlaita taitaa olla kaikkialla valtion viroissa samanlainen. Palkan pienuus ja tarjolla oleva tilaisuus saattoivat houkutella veronkantajia sekoittamaan oman ja valtion pussin, ja käyttämään etuoikeuttaan omaksi hyväkseen ja kiskomaan ihmisiltä liian suuria tullimaksuja. En tiedä oliko tuollainen toiminta yleistä, mutta yksikin väärin toimiva veromies voi pilata koko ammattikunnan maineen. Raamatun kertomuksista tiedämme, että publikaaneja halveksittiin ja vihattiin. 


Usually the publicans were government officials... tax collectors. In Finland It's said that the bread of state is long and narrow meaning that the pay is not great but the workplace is guaranteed. Perhaps it's the same thing everywhere. Maybe the small salary and a good opportunity tempted publicans to mix their own and the state purse and to try to benefit from the tariff. I don't know how many publicans required too high payment but even one person could spoil the fame of the whole craft. According to the Bible stories we know that the publicans were despised and hated.


Kansa ihmetteli, miten Jeesus saattoi seurustella syntisten ja publikaanien kanssa. Mutta Jeesus ei kaihtanut heidän seuraansa, vaan seurusteli pääasiassa juuri heidän seurassaan.


People wondered how Jesus could eat and drink with the sinners and the publicans. But Jesus didn't shied away from them but mainly socialised with them.


Heprean sana מוכם esiintyy mm. 3. Moos.25: 25:ssa, jossa kerrotaan sukulunastajan väliintuloa edellyttävästä köyhtymisestä. Tämä hyvin järjestetty juutalainen sosiaalihuolto antaa mainion esimerkin myös hengellisesti. Jeesus on meidän sukupulastajamme/lunastajamme... parakletos. Syntiinlankeemus on köyhdyttänyt ihmiskunnan niin, ettei meillä itsellämme ole mitään mahdollisuutta osallistua kuninkaallisesta juhlasta taivaan saleissa. Ilman Jeesuksen väliintuloa ja hänen meille hankkimaa juhlapukua kulkisimme omissa rääsyissämme. Mutta Jeesukselta voimme saada lahjaksi "valkoisen liinavaatteen" (Ilm. 19: 8), joka peittää syntisyytemme/köyhyytemme Isän edessä.


The Hebrew word מוכם appears in Lev. 25: 25 where it's told about getting poor so badly that a kin is needed to redeem a poor man. Jewish social welfare like this gives us even a good spiritual example. Jesus is our kin/Redeemer that redeems us... he is our parakletos. The Fall made the mankind so poor that we don't have any possibility to attend the royal feast in the heavenly hall.  We'll walk in our own rag without Jesus and the white dress he has made for us. But we can get "fine linen" (Rev. 19: 8) from Jesus as a present, and it covers our wickedness/poverty before the Father.


Kun Jeesus kertoi fariseuksen ja publikaanin tavasta rukoilla (Luuk. 18: 10 - 14), hän arvosti enemmän nöyrän publikaanin rukousta kuin itseriittoisen fariseuksen omakehua (Luuk. 18: 10 - 14). Rukouksellaan publikaani tunnusti syntisyytensä, avuttomuutensa ja avuntarpeensa toisin kuin fariseus. Publikaani asettui "hengellisesti köyhän" osaan (Matt. 5: 3), ja se miellytti Jeesusta.  Jeesus on "hengellisesti köyhän" rikkaus ja kallein aarre.


When Jesus told about a Pharisee and a publican (Luke 18: 10 - 14), he preferred the prayer of a meek publican to the boast of the self-satisfied Pharisee. The publican confessed by his prayer his wickedness, helplessness and need of help but the Pharisee didn't like to confess. The publican chose a part of those who are poor in spirit (Matthew 5: 3), and it pleased Jesus. Jesus is the wealth and the most expensive treasure for those who are poor in spirit.




1 kommentti:

  1. Julkaistessani tätä kirjoitusta huomasin ongelmia bloggerissa; tekstin ja pohjavärin asetukset tuntuivat olevan jumissa. Yritin kaikenlaisia vaihtoehtoja ratkaistakseni ongelman. Välillä en nähnyt koko tekstiä lainkaan, mutta copypastaamalla sain sen aina uudelleen näkyviin. Lopulta päätin kokeilla punaista tekstiä ja mustaa pohjaa, ja sehän toimi. Punainen teksti mustalla on vaikeampaa lukea kuin valkoinen. Mutta näin pääsiäisviikonkin merkeissä värivalinta on juuri sopiva, ja itse kirjoituksen aiheeseen veren väri sopii mainiosti. Siis syventävää Hiljaista Viikkoa kaikille!

    VastaaPoista