perjantai 31. joulukuuta 2021

VT- mytologiaa II * OT- mythology II


Nyt olen käynyt läpi kaikki aikaisemmin mainitsemani Vanhan Testamentin manala- ja tuonela-tekstit, joista on tiivistelmä tämän kirjoituksen kuvissa. Hakusanalla ”manala” löytyvistä teksteistä kirjoitin jo viikko sitten, mutta ne ovat mukana tämänkin kirjoituksen kuvissa.

I have now gone through all the Old Testament manala and tuonela texts I mentioned earlier, which are summarized in the pictures in this writing. I wrote about the texts with the keyword “manala” a week ago, but they are also included in the pictures of this writing.

Halusin selvittää, pohjautuvatko suomennokset ”manala” ja ”tuonela” heprean mytologiseen שאול, sheol-sanaan. Kuten kuvista voi jo yhdellä silmäyksellä huomata, sheol-sana esiintyy lähes kaikissa tarkastelun kohteena olevissa teksteissä.

I wanted to find out if the Finnish translations “manala” and “tuonela” are based on the Hebrew mythological word שאול, sheol. As can be seen from the images at a glance, the word sheol appears in almost all the texts under consideration.

Tästä on pakko tehdä se päätelmä, että juutalainen käsitys kuolemasta ei ole sopusoinnussa ainakaan Saarnaajan kirjan opetuksen kanssa. ”Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla” (Saarn. 9: 5, 6/1992).
Vuoden 1933-käännöksessä on sana ”paikka”, kun taas 1992-käännöksessä on sana ”palkka”, ja se vastaa heprean sanaa שכר, sakar.

From this it must be concluded that the Jewish conception of death is inconsistent, at least with the teaching of the book of Ecclesiastes. ”For the living know that they shall die: but the dead know not any thing, neither have they any more a reward; for the memory of them is forgotten. Also their love, and their hatred, and their envy, is now perished; neither have they any more a portion for ever in any thing that is done under the sun” /Ecc. 9: 5, 6).

Tämä Saarnaajan kirjan teksti tekee yksiselitteisen selväksi sen, etteivät kuolleet ole enää osallisia minkäänlaiseen toimintaan auringon alla. Olkoonpa tuonela/manala sitten maan alla tai missä tahansa, se on joka tapauksessa ”auringon alla”.

This text of Ecclesiastes makes it unequivocally clear that the dead are no longer involved in any activity under the sun. Whether tuonela/manala is underground or anywhere, it is “under the sun” anyway.

Kun Vanhan Testamentin kaanonia aikanaan valittiin, Saarnaajan kirja oli vähällä jäädä joukosta pois. Lieneekö syynä ollut juuri kyseisen tekstin ristiriita kuolleiden tilasta sekä juutalaisuudessa että kristillisyydessä vallitsevan yleisen ajattelun kanssa. Vai oliko syynä kenties se, että Saarnaajan kirjassa ei ole yhden yhtäkään tetragrammia.

When the Old Testament canon was chosen at the time, the book of Ecclesiastes was about to be left out of the crowd. Maybe the reason is this text; the contradiction of the state of the dead with the general thinking in both Judaism and Christianity. Or was it perhaps because there is not a single Tetragrammaton in the book of Ecclesiastes.

Jos Vanhasta Testamentista puuttuisi Saarnaajan kirja, millä silloin perusteltaisiin käsitystä siitä, että "kuolleet eivät tiedä mitään” eivätkä ne osallistu enää mihinkään inhimilliseen toimintaan auringon alla. Luonnollisesti Jeeshuan sanoilla ja Uuden Testamentin teksteillä!

If the Old Testament were lacking the book of Ecclesiastes, how would it be justified the notion that “the dead know nothing” and no longer participate in any human activity under the sun. Naturally in the words of Jeshua and the texts of the New Testament!





Tuonela, manala vai hauta:
Tuonela, manala or grave:

Turun katedraalikoulun rehtori, Jacobus Finno/Jaakko Suomalainen (1540 - 1588) on käyttänyt sanaa ”tuoni/tuonela” omissa runoissaan ja teksteissään. Finno oli myös pappi, ja hän julkaisi ensimmäisen suomalaisen virsikirjan, laati rukouskirjan ja katekismuksen. Näiden kirjallisten julkaisujen kautta suomalaiseen pakanuuteen kuulunut sana siirtyi kristilliseen käyttöön.

The rector of Turku Cathedral School, Jacobus Finno/Jaakko Suomalainen (1540 - 1588) has used the word “tuoni / tuonela” in his own poems and texts. Finno was also a priest, and he published the first Finnish hymn book, wrote a prayer book and a catechism. Through these literary publications, the word belonging to Finnish paganism was transferred to Christian use.

Finnon aikalainen ja ensimmäisen suomenkielisen Uuden Testamentin kääntänyt Mikael Agricola (1510 - 1557) muokkasi suomen kieltä ja kehitti monia uudissanoja, joista yksi on ”kuolo/kuolema”. Noin sata vuotta Agricolan jälkeen julkaistussa BIBLIAssa (vanhin Raamattu suomen kielellä 1642) hänen luoma kieli ja sanat ”kuolema” ja ”hauta” esiintyvät lähes poikkeuksetta niissäkin jakeissa, joissa hepreassa on mytologinen sana ”sheol”. BIBLIAssa löytyy ainoastaan kaksi tekstiä (Ps. 6: 6; 89: 49), joissa on käytetty mytologista sanaa ”tuonela”. Mutta kuningas Jaakon käännös (KJV) välttää mytologian ja on uskollinen omalle linjalleen (grave - pit - death - destruction - hell) näissäkin jakeissa.

Mikael Agricola (1510 - 1557), Finno's contemporary and translator of the first New Testament in Finnish, modified the Finnish language and developed many new words, one of which is "death". In the BIBLIA (the oldest Bible in Finnish in 1642) published about a hundred years after Agricola, the language he created and the words “death” and “grave” appear almost invariably in those verses where the mythological word “sheol” is in Hebrew. There are only two texts in the BIBLIA (Ps. 6: 5; 89: 48) that use the mythological word “tuonela”. But King James Version (KJV) avoids mythology and is faithful to its own line (grave - pit - death - destruction - hell) in these verses as well.

Kansanrunouden kokoaja ja Kalevalan luoja Elias Lönnroth (1802 - 1884) oli hänkin suomen kielen uudistaja, ja häneltä on peräisin puolestaan sana ”mana/manala”. Tämä uusi mytologis-sävytteinen sana kirposi kansan huulille yhdessä orastavan kansallistunnon kanssa.

Elias Lönnroth (1802 - 1884), the compiler of folk poetry and the creator of the Kalevala, was also a reformer of the Finnish language, and the word “mana/manala” comes from him. This new mythologically-toned word flickered on the lips of the people along with the budding national session.

Monissa tarkastelun kohteena olevissa teksteissä heprean ”sheol” on käännetty BIBLIAssa sanalla ”helvetti” ja KJV:ssa sanalla ”hell”. Valinta on selvä ja oikea etenkin Jes. 14: 9, 11, 15:ssa, joissa puhutaan Luciferin kohtalosta ja tuhosta. Tuhottuna ja tuomittuna Lucifer tulee kuolemaan helvetissä eikä tuonelassa. 

In many of the texts under review, the Hebrew “sheol” has been translated “helvetti” in the BIBLIA and “hell” in the KJV. The choice is clear and correct especially in Isa. 14: 9, 11, 15, which speak of the fate and destruction of Lucifer. Destroyed and doomed, Lucifer will die in hell and not in tuonela. 

Heprean ”hautaa" tarkoittava sana שחת, shachat esiintyy Ps. 103: 4:ssä, ja toinen ”hautaa” merkitsevä sana קבר, qeber esiintyy Ps. 88: 12:ssa! Siis vain kaksi hauta-sanaa kaikissa tarkastelun kohteina olevissa jakeissa.

The Hebrew word for “grave” שחת, shachat appears in Ps. 103: 4, and another word for “grave” קבר, qeber appears in Ps. 88:12! That is, only two grave words in all the verses under review.






Uuden Testamentin todistus kuolleiden tilasta ja olinpaikasta:
New Testament testimony of the condition and whereabouts of the dead:

📖 Matt. 27: 52, 53 - Kun Jeeshua kuoli ristillä... ”ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.”

📖 Matthew 27: 52, 53 - When Jeshua died on the cross... ”And the graves were opened; and many bodies of the saints which slept arose, And came out of the graves after his resurrection, and went into the holy city, and appeared unto many."

📖 Joh. 5: 28, 29 - Jeeshua puhui Isän hänelle antamasta vallasta... ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen."

📖 John 5: 28, 29 - Jeshua spoke of the power the Father gave him... ”Marvel not at this: for the hour is coming, in the which all that are in the graves shall hear his voice, And shall come forth; they that have done good, unto the resurrection of life; and they that have done evil, unto the resurrection of damnation."

Ei sanakaan tuonelasta tai manalasta!
Not a word about tuonela or manala!





Huom! Taulukoissa esiintyvät psalmi-tekstit on merkitty suomalaisen Raamatun mukaan; englanninkielisissä versioissa se on usein edellinen jae.

Note! The Psalm texts in the tables are marked according to the Finnish Bible; in the English versions it is often the previous verse.








 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti