Syvyys * Depth

Tänään jatkan kirjaimellisesti siitä, mihin viikko sitten lopetin. Edellisessä kirjoituksessani (Mytologiaa Raamatussa) mainitsin viimeisenä tekstinä jakeen 2. Piet. 2: 4. Tuossa jakeessa esiintyvä kreikankielinen verbi ταρταρω (tartaroo), "syöstä MANALAN pimentoihin” jäi mietityttämään minua. Mutta samassa jakeessa esiintyy myös sana ”syvyys”, johon tänään haluan paneutua.

Today I will literally continue where I left off a week ago. In my previous post (Mythology in the Bible), I mentioned the last text in 2 Peter. 2: 4. The Greek verb ταρταρω (tartaroo) in that verse, “plunge into the darkness of MANALA,” left me wondering, but in the same verse there is also the word “depth,” which I want to delve into today.

Mietin kuitenkin, miten Pietari olisi voinut käyttää tuollaista verbiä, joka viittaa puhtaasti mytologiseen paikkaan, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan. Eikö apostolien (samoin kuin myös Jumalan valitseman kansan) pitäisi olla valkeutena maailmassa! Kirjoittiko Pietari kreikaksi? Kirjoittiko Pietari arameaksi? Kirjoittiko Pietari hepreaksi? Kuka laittoi kreikankieliseen tekstiin verbin tartaroo?

However, I wonder how Peter could have used such a verb to refer to a purely mythological place that doesn’t really exist. Shouldn’t the apostles (as well as God’s chosen people) be a light in the world! Did Peter write in Greek? Did Peter write in Aramaic? Did Peter write in Hebrew? Who put the verb tartaroo in the Greek text?

Kreikan ταρταροζ Tartaros, heprean שאןל Sheol ja suomen Tuonela/Manala/Vainajala ovat kaikki jatkoa Käärmeen Eevalle esittämälle valheelle ”ette suinkaan kuole” (1. Moos 3: 4). Elämä Vainajalassa on jatkoa tuolle valheelle.

The Greek ταρταροζ Tartaros, the Hebrew שאןל Sheol, and the Finnish Tuonela/Manala/Vainajala are all a continuation of the serpent's lie to Eve “you shall not die” (Genesis 3: 4). Life in Vainajala is a continuation of that lie.

Pietarin kirjeen tekstissä on käytetty nimenomaan mytologista sanaa ”Manala” suomalaisessa vuoden 1992 raamatunkäännöksessä. Sen sijaan vuosien 1933- ja 2012-käännöksissä puhutaan ”syvyydestä” ja ”pimeyden kuiluista” tai ”syvyydestä” ja ”pimeyden kahleista”. 

I the text of Peter has been used the mythological word “Manala” in the Finnish translation of 1992. Instead, the 1933 and 2012 translations refer to “depth” and “gaps of darkness” or “depth” and “shackles of darkness”.

Parhaan arvosanan ansaitsevat kuitenkin Biblian (1642 - 1776) käännökset; 1642: ”waan on pimeyden cahleilla helwettiin syösnyt” ja 1776: ”vaan on pimeyden kahleilla helvettiin syössyt”. Noiden jakeiden tekijät tiesivät ja tunnustivat, ettei ole olemassa mitään Tartarosta, Sheolia, Tuonelaa/Manalaa, mutta sen sijaan Helvetti on olemassa. Biblian käännökset ovat yhteneväiset kuningas Jaakon käännöksen (KJV) kanssa.

However, the Finnish Biblia (1642 - 1776) deserve the best grade. The authors of those verses knew and acknowledged that there is no Tartarus, Sheol, Tuonela/Manala, but instead Hell exists. These translations  are consistent with the translation of King James (KJV).

Mutta voidaanko ylipäätään puhua langenneiden enkelien säilyttämisestä ja heidän tuomion odotuksestaan jossakin tietyssä paikassa, ja jos voidaan, mikä se paikka on? Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että nuo langenneet henkiolennot riehuvat hyvin kuumeisesti ilman minkäänlaisia kahleita kansakuntien keskellä Maan päällä. Saisivat kyllä olla jalkapuussa jossakin säilössä! Mitä siis tarkoitetaan sanalla syvyys tässä yhteydessä?

But is it possible to talk at all about the preservation of fallen angels and their expectation for judgment in a particular place, and if so, what is that place? At the moment, however, it seems that those fallen spirits are raging very feverishly without any shackles among the nations on Earth. They should be in some container in the footstool! So what is meant by the word depth in this context?

Eräs langenneiden enkelten edustaja joutui Gerasan alueella kasvokkain itse Jeeshuan kanssa. Riivaaja nimeltään Legio/Legioona (monta riivaajaa) vaivasi haudoissa asustelevaa miestä. Kun Jeeshua halusi vapauttaa tuon riivaajien orjuuttaman miehen, Legio pyysi, ettei Jeeshua ajaisi häntä/heitä ”syvyyteen” (Luuk. 8: 31). 

One representative of the fallen angels came face to face with Jeshua himself in the Gerasa area. A demon named Legion (many demons) plagued the man living in the graves. When Jeshua wanted to free that demon-enslaved man, the Legion asked Jesus not to drive him/them “deep” (Luke 8: 31).

Tässä Luukkaan tekstissä esiintyvä syvyys-sana on kreikaksi αβυσσοζ, Abyssos, (syvyys, pohjattomuus). Tämä kreikan sana ABYSSOS esiintyy myös useassa muussa Uuden Tetsamentin jakeessa. Se esiintyy Room. 10: 7:ssa (”Kuka voi astua alas syvyyteen?”) sekä Ilmestyskirjan jakeissa, joissa puhutaan syvyyden enkelistä (Ilm. 9: 1, 2, 11; 20: 1, 3), syvyydestä nousevasta olennosta/pedosta (Ilm.11: 7; 17: 8) ja syvyyteen heitettävästä lohikäärmeestä (Ilm. 20: 3). 

The word depth in this text of Luke is in Greek αβυσσοζ, Abyssos, (depth, bottomlessness). This Greek word ABYSSOS also appears in several other verses of the New Testament. It appears in the Room. 10: 7 (“Who can go down into the abyss?”) And in the verses of Revelation that talk about the angel of the abyss (Rev. 9: 1, 2, 11; 20: 1, 3), the creature/beast rising from the abyss (Rev. 11: 7; 17: 8) and the dragon cast into the abyss (Rev. 20: 3).

Uuden Testamentin hepreannoksen tekijä, Franz Delitzsch, on käyttänyt kaikissa edellä mainituissa Abyssos-jakeissa heprean sanaa תהום, TEHOM. Ja tämä heprean Tehom-sana esiintyy Raamatussa ensimmäisen kerran luomisen yhteydessä.

The author of the Hebrew version of the New Testament, Franz Delitzsch, has used the Hebrew word תהום, TEHOM in all the Abyssos verses mentioned above. And this Hebrew word, Tehom, appears in the Bible for the very first time in connection with creation.

 והארץ היתה תהו ובהו וחשך על פני תהום ורוח אלהים מרחפת טל פני המים, ”Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä” (1. Moos. 1: 2/1992).

 והארץ היתה תהו ובהו וחשך על פני תהום ורוח אלהים מרחפת טל פני המים “The earth was without form, and void; and darkness was upon the face of the deep. And the Spirit of God moved upon the face of the waters” (Gen. 1: 2)

Kyseinen jae antaa meille kuvan siitä, mitä SYVYYS tarkoittaa. Tämän Raamatun jakeen kuvauksen ja nykyisen geologisen tietämyksen pohjalta voimme nähdä mielikuvituksessamme veden peittämän pallon, jonka alla on kallioinen kiinteä kamara ja sen sisällä tulinen ydin. Ennen luomista ja ennen Jumalan ensimmäistä luomistekoa, pimeys oli tuon kaiken yllä.

That verse gives us an idea of what DEPTH means. Based on the description of this Bible verse and current geological knowledge, we can see in our imagination a sphere covered with water with a rocky solid crust beneath it and a fiery core within it. Before creation and before God’s first creation, darkness was over all that.

Apostoli Johannes kuvaa Ilmestyskirjassa taivaassa syttynyttä sotaa, joka tapahtui ennen Maan luomista. Miikaelin joukot kukistivat Luciferin johtaman kapinan, ja Lucifer joukkoineen syöstiin maan päälle (Ilm. 12: 7 - 9). Kapinaan nousseiden ja taivaasta pois heitettyjen enkeleiden alkuvaiheiden on täytynyt olla todella ankeita syvyydessä, jonne heidät syöstiin! Taivaan kirkkaus, jossa he olivat saaneet siihen saakka käyskennellä, vaihtui täydelliseen pimeyteen, ja Jumalan valtaistuinsalin loiston tilalle tuli kammottava tyhjyys. Karkoitus taivaan saleista syöpyi varmasti jokaisen kapinoitsija-enkelin mieleen pysyvästi, varmasti myös Legion mieleen.

In the book of Revelation, the Apostle John describes the war that broke out in heaven before the creation of the earth. Michael's forces defeated the rebellion led by Lucifer, and Lucifer and his forces were thrown to the earth (Rev. 12: 7-9). The early stages of the angels who rose up in rebellion and were cast out of heaven must have been truly grim at the depths where they were thrown! The brightness of heaven, in which they had hitherto been allowed to walk, changed into complete darkness, and the splendor of the throne of God was replaced by a creepy emptiness. The expulsion from the halls of heaven certainly etched permanently in the minds of every rebel angel, certainly in the mind of Legion as well.

Meidän ihmisten tuntema planeetta, Maa, on siis se Abyssos/Tehom/Syvyys, jonne langenneet enkelit heitettiin taivaasta. Luciferin joukkojen elämä helpottui merkittävästi siinä vaiheessa, kun Jumala itse laskeutui pimeyden keskelle ja aloitti Maan ja taivaiden (hepr. duaalimuoto -> kaksi taivasta) luomisen. Ensimmäiseksi ilmestyi valkeus, ja taivaalliseen kirkkauteen alunperin tarkoitetut henkiolennot pääsivät nauttimaan taas valon ihanuudesta. 

The planet known to us humans, Earth, is thus the Abyssos/Tehom/Depth into which fallen angels were cast from heaven. The life of Lucifer's armies was greatly facilitated when God Himself descended into the midst of darkness and began to create the Earth and the heavens (Hebrew dual form -> two heavens). Light first appeared, and the spirit beings originally destined for heavenly glory were again able to enjoy the beauty of light.

Mutta valkeus paljasti vain valtavat vesimassat, jotka peittivät koko pallon! On vaikea kuvitella, miten henkiolennot elivät vesipallolla ja kaiken lisäksi pimeydessä. Mahtoivatko he tutkia vesimassoja ja todeta vesien syvyyksissä olevan jotakin vielä kauheampaa.

But the light only revealed the vast masses of water that covered the entire globe! It’s hard to imagine how spirit beings lived on water globe and, after all, in darkness. Were they able to study the water masses and find something even more awful in the depths of the waters.

Tellukselle karkoitetut henkiolennot seurasivat varmasti suurella mielenkiinnolla luomisen etenemistä. Sehän tarjosi heidän olosuhteisiinsa huomattavia mukavuuksia. Mutta tuskin he ehtivät pysähtyä nauttimaan niistä, sillä älyllisinä olentoina he varmasti käsittivät, että kaiken luomisen tarkoituksena ja päämääränä oli heidän kapinansa lopullinen kukistaminen. Luciferin johdolla he laativat kapinansa jatkosuunnitelmat valmiiksi hyvissä ajoin, kenties jo ennen kuin ihminen ilmestyi Eedeniin.

The spirit beings banished to Tellus certainly followed with great interest the progress of creation. That provided considerable comfort for their circumstances. But they hardly had time to stop to enjoy them, for as intellectual beings they surely realized that the purpose and goal of all creation was the eventual defeat of their rebellion. Under the leadership of Lucifer, they prepared plans for the continuation of their rebellion in good time, perhaps even before man appeared in Eden.

Tiedän, että monet kristityt eivät hyväksy sellaista ajatusta, että Jumala olisi luonut ihmiskunnan keskelle Lohikäärmeen valtapiiriä ja asettanut ihmisen ikään kuin tahallaan Luciferin ”syötiksi”. Heidän mielestään Jumala olisi siinä tapauksessa itse syyllinen ihmisen lankeemukseen. Mutta Raamatun sanojen viestiä syvyydestä ei voi kiertää. Syvyys on tällä pallolla. Ja kun ajattelemme, että synti vallitsee Jumalan äärettömässä universumissa ainoastaan täällä, saatamme ymmärtää, mitä SYVYYS todella merkitsee. 

I know that many Christians do not accept the idea that God would have created the mankind in the midst of the realm of the Dragon and placed man as if intentionally the “bait” of Lucifer. In their view, God would then be to blame for the fall of man himself. But the message of biblical words about depth cannot be circumvented. The depth is on this globe. And when we think that sin reigns in God’s infinite universe only here, we may realize what DEEP really means.

Tärkeintä on huomata ja ymmärtää, että jo ennen luomista, Jumalan Poika oli sitoutunut laskeutumaan juuri tähän SYVYYTEEN tulemalla ihmiseksi/lihaksi (Joh. 1: 14) ja asettumalla kaikkien ihmisten edestä Saatanan vastustajaksi ja hänen voitolliseksi kukistajakseen. Jumalan Pojan ihmisyys on sidottu jo ensimmäiseen ihmispariin, sillä Hän on ”vaimon siemen” (1. Moos. 3: 15). Ilman ihmiskuntaa ei olisi ”Ihmisen Poikaa”. Jumalan Poika alentui Ihmisen Pojaksi, ja hänen syntyperästään Matteus ja Luukas kertovat evankeliumeissaan. Matteus on kirjannut Jeeshuan syntykirjan Joosefin kautta (Matt. 1. luku), ja Luukas on puolestaan tallentanut Jeeshuan äidin, MIRJAMIN, sukuluettelon (Luuk. 3. luku).

The most important thing is to notice and understand that even before creation, the Son of God was committed to descending to this very DEPTH by becoming a man/flesh (John 1:14) and standing up for all people as an opponent of Satan and his victorious conqueror. The humanity of the Son of God is already bound to the first human couple, for He is the “seed of the wife” (Gen. 3:15). Without humanity, there would be no “Son of Man”. The Son of God was reduced to the Son of Man, and Matthew and Luke tell of his lineage in their gospels. Matthew recorded the birthbook of Jeshua through Joseph (Matt. 1), and Luke recorded the genealogy of Jeshua' mother, MIRJAM (Luke 3).

Heprean kielessä näyttää olevan useita syvyyttä tarkoittavia sanoja (joiden vivahteet olisi kiva tietää), joista eräs on monikollinen muoto מעמקים, ma’amaqim (syvyys, syvyydet). Sana esiintyy Vanhassa Testamentissa 5 kertaa, joista poimin kaksi esimerkkiä: 

The Hebrew language seems to have several words meaning depth (the nuances of which would be nice to know), one of which is the plural form מעמקים, ma’amaqim (depth, depths). The word appears in the Old Testament 5 times, of which I take two examples:

Ps. 69: 3 - ”Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani eivät tavoita lujaa maata. Olen joutunut vetten syvyyksiin, pyörre tempaa minut mukaansa.” (1992)

Ps. 69: 2 - ”I sink in deep mire, where there is no standing: I am come into deep waters, where the floods overflow me."

Ps. 130: 1, 2 - ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoon sinun korvasi minun rukousteni ääntä.” (1933)

Ps. 130: 1, 2 - ”Out of the depths have I cried unto thee, O Lord. Lord, hear my voice: let thine ears be attentive to the voice of my supplications."

Syvyydessä eläminen on siis sekä ihmisten että langenneiden enkelten osa. Legio tiesi, että lopullinen tuho odottaa häntä ja kaikkia kapinaan osallistuneita enkeleitä juuri tällä planeetalla. Nähdessään Jeeshuan Gerasassa hän pelästyi ja luuli, että heidän lopullinen tuhonsa koittaisi jo sinä hetkenä. 

Living in the depths is thus part of both humans and fallen angels. Legio knew that the final destruction awaited him and all the angels involved in the rebellion on this very planet. Seeing Jeshua in Gerasa, he was frightened and thought that their final destruction would come at that moment.

Syvyys, johon Luciferin joukot syöstiin taivaasta ennen Maan luomista, koostui tulesta, maasta/kallioperästä ja vedestä. Tiedämme, että vesi tuhosi maan vedenpaisumuksessa, ja Pietari kirjoittaa vedenpaisumuksesta puhuessaan näin: ”saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa...” (2. Piet. 3: 5 - 7).  Vedenpaisumuksessa ”puhkesivat kaikki suuren syvyyden (TEHOM) lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat” (1. Moos. 7: 11). 

The depth to which Lucifer's forces were cast from heaven before the creation of the Earth consisted of fire, earth/bedrock, and water. We know that the water destroyed the earth in the Flood, and Peter, speaking of the Flood, writes, “But the heavens and the earth, which are now, by the same word are kept in store, reserved unto fire against the day of judgment...” (2 Peter 3: 5-7). In the flood, “all the fountains of the great deep (TEHOM) burst forth, and the windows of heaven were opened” (Gen. 7:11).

Maailman lopullinen tuho tulee tapahtumaan tulen kautta, helvetissä. Pietari kuvaa Jumalan päivää ja sanoo, että sen "voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat” (2. Piet. 3: 12). Apostoli Johannes kuvaa lopullista tuhoa sanoilla ”tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät” (Ilm. 20: 9). Yhteisnäkymä Pietarin ja Johanneksen teksteistä on hirvittävä!

The final destruction of the world will take place through fire, in hell. Peter describes the day of God and says that ”wherein the heavens being on fire shall be dissolved, and the elements shall melt with fervent heat" (2 Peter 3:12). The combined view of the texts of Peter and John is terrible!

Onneksi Pietarin teksti jatkuu: ”Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme (hepr. אדנינו ADONEINU) pitkämielisyys pelastukseksi... (2. Piet. 3: 13 - 15).

Fortunately, Peter’s text continues: “Nevertheless we, according to his promise, look for new heavens and a new earth, wherein dwelleth righteousness. Wherefore, beloved, seeing that ye look for such things, be diligent that ye be found of him in peace, whitout spot, and blameless. And account that the longsuffering of our Lord (in Hebrew אדנינו ADONEINU) is salvation... (2. Peter 3: 13 - 15).

Myös apostoli Johannekselle näytettiin lopullisen tuhon jälkeen koittava uusi alku: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhä kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta, Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt'. Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso, uudeksi minä teen kaikki’. Ja hän sanoi: ’ Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet’” (Ilm. 21: 1 - 5).

The apostle John was also shown a new beginning after the final destruction:” And I saw a new heaven and a new earth: for the first heaven and the first earth were passed away; and there was no more sea. And I John saw the holy city, new Jerusalem, coming down from God out of heaven, prepared as a bride adorned for her husband. And I heard a great voice out of heaven saying, Behold, the tabernacle of God is with men, and he will dwell with them, and they shall be his people, and God himself shall be with them, and be their God. And God shall wipe away all tears from their eyes; and there shall be no more death, neither sorrow, nor crying, neither shall there be any more pain: for the former things are passed away. And he that sat upon the throne said, Behold, I make all things new. And he said unto me, Write, for these words are true and faithful” (Rev. 21: 1 - 5).

Jumalan luomakunnan suurin mullistus tapahtuu, kun Jumala itse muuttaa valtaistuimensa tälle planeetalle ja tekee siitä hallintonsa keskuksen, ja kaikki maailmankaikkeudessa alkaa kiertää uusia ratojaan. Jumalalle kaikki on mahdollista (Matt. 19: 26; Mark. 10: 27; 14: 36; Luuk. 18: 27).

The greatest revolution in God’s creation will occur when God Himself changes His throne on this planet and makes it the center of His reign, and throughout the universe everything begins to revolve in new orbits. Everything is possible for God (Matt. 19:26; Mark 10:27; 14:36; Luke 18:27).