"Kertaus on opintojen äiti” pätee vielä tänäänkin, vaikka koulussa ei enää latinaa luetakaan. Blogikirjoitteluni alkoi elokuussa 2008 kysymyksellä mikä on tetragrammi יהוה. Siitä alkaen olen etsinyt vastausta kysymykseen, mitä tetragrammi merkitsee ja mitä se ei merkitse.
“Repetition is the mother of studies,” still applies today, even though Latin is no longer taught in school. My blogging started in August 2008 with the question what is the Tetragrammaton יהוה. Since then, I’ve been looking for an answer to the question of what the Tetragrammaton means and what it doesn’t mean.
Olen toistuvasti kuullut tai lukenut väitteitä, joissa tetragrammin selitetään olevan heprean tulla joksikin-verbin (הוה havah) imperfektimuoto kausatiivissa ja sen maskuliinimuoto yksikön 3. persoonassa: hän saattaa tulemaan joksikin. Yleensä seuraava vaihe on se, että kyseinen heprean tulla-joksikin-verbi (הוה havah) sekoitetaan heprean olla-verbiin (היה hajah) ja näin tetragrammista onnistutaan luomaan merkitys: hän on. Ja lopuksi väitetään, että tetragrammi יהוה on sama asia ja sama nimi, jonka Jumala ilmoitti Moosekselle palavasta pensaasta... siis että יהוה on sama asia kuin אהיה. Ja kas, persoonan vaihtaminen on varsinainen ihmetemppu; hän = minä!
I have repeatedly heard or read statements in which the Tetragrammaton is explained as the imperfect form of the Hebrew verb to become something (הוה havah) in the causative form and its masculine form in the 3rd person of the singular: he may cause to become something. Usually the next step is to mix the Hebrew verb to become-something (הוה havah) with the Hebrew verb to be (היה hajah) and thus manage to create meaning for the Tetragrammaton: he is. And finally, it is claimed that the Tetragrammaton יהוה is the same thing and the same name that God revealed to Moses by the burning bush ... that is, יהוה is the same thing as אהיה. And look, changing the persons is a real trick; he = I!
Minun pohjalaiseen järkeeni ja ymmärrykseeni tällaiset väitteet eivät ole koskaan mahtuneet, sillä Seija ei ole Teija eikä Raija ole Maija, vaikka jotakin yhtäläisyyttä niistä löytyy. Koska törmään vieläkin jatkuvasti samoihin kummallisiin väitteisiin, koen suoranaista pakkoa kirjoittaa tästä asiasta vielä tämän kerran.
In my Ostrobothnian reason and understanding, such arguments have never fit, for Seija is not Teija and Raija is not Maija, although some similarities can be found in them. Because I still constantly come across the same strange claims, I feel outright compelled to write about this issue once again.
Vuosien mittaan olen julkaissut jo monta kertaa eri blogeillani taulukon heprean hajah olla-verbin taivutuksista... suoraan heprean oppikirjasta. Tällä kerralla julkaisen käsin kirjoitetun taulukon, jossa olen vaihtanut heprean persoonien järjestyksen (hän-sinä-minä-he-te-me) vastaamaan meille suomalaisille tuttua muotoa (minä-sinä-hän-me-te-he). Sen lisäksi olen merkinnyt näkyviin, miten kukin heprean verbi lausutaan.
Over the years, I have published many times on my various blogs a table of conjugations of the Hebrew verb hajah to be... directly from the Hebrew textbook. This time I will publish a handwritten table in which I have changed the order of the Hebrew persons (he-you-I-they-you-we) to correspond to the form familiar to us (I-you-he/she-we-you-they). In addition, I have noted how each Hebrew verb is pronounced.
Kuten taulukosta näkyy, hepreassa on kaksi erilaista muotoa (maskuliini ja feminiini) sekä yksikön että monikon toisessa (sinä/te) ja kolmannessa (hän/he) persoonassa, mutta yksikön ja monikon ensimmäisessä persoonassa on vain yksi muoto. Lisäksi huomio kiinnittyy siihen että yks. 2. pers. mask. = yks. 3. pers. fem. ja mon. 2. pers. fem. = mon. 3. pers. fem. Syytä tähän en tiedä, mutta näin lukee oppikirjan taulukossa.
As the table shows, in Hebrew there are two different forms (masculine and feminine) in both the second (you/you) and third (he/she) persons of the singular and plural, but there is only one form in the first person in the singular and plural. In addition, attention is drawn to the fact that the 2. pers. mask. in singular = the 3rd pers. fem. in singular and the 2. pers. fem. in plural = the 3rd pers. fem. in plural. I don’t know the reason for this, but that’s what the textbook table reads.
Tiettyjen persoonamuotojen samankaltaisuus ei kuitenkaan anna oikeutta sille väitteelle, että tetragrammi יהוה olisi sama kuin yksikön ensimmäinen persoona אהיה ehjee. Kukaan ei tiedä esimerkiksi sitä, miten tetragrammi pitäisi lausua. Masoreetit (700 - 1100 jKr.), jotka laativat heprean kielen vokalisaation, ovat jättäneet jälkeensä useita eri vaihtoehtoja: jehvah, jehovah, jehvih, jehovih, jahvah. Vanhassa Testamentissa tetragrammin vokalisaatio on yleensä merkitty (muutamia masoreettien tekemiä poikkeuksia lukuunottamatta) Shewalla (ääntyy superlyhyenä e:nä) ja Qametsilla (ääntyy vaihtelevan pituisena a:na), jonka mukaan luulisi, että tetragrammi ääntyisi jehva/jehvaa, mutta oppikirjassa on annettu ohjeeksi: lue jahwä. Kaiken kukkuraksi Vartiotorniseura on tuonut tähän sekoitukseen vielä oman vaihtoehtonsa, jehova.
However, the similarity of certain grammatical persons does not justify the argument that the Tetragrammaton יהוה is the same as אהיה ehjee the first person in the singular. For example, no one knows how the Tetragrammaton should be pronounced. The Masoretes (700-1100 AD), who compiled the vocalisation of the Hebrew language, have left behind several different options: jehvah, jehovah, jehvih, jehovih, jahvah. In the Old Testament, the vocalisation of the Tetragrammaton is usually marked (with a few exceptions by the Masoretes) by Shewa (pronounced super-short e) and Qamets (pronounced as a variable length), which suggests that the Tetragrammaton is pronounced jehva, but the textbook advises: read jahwä. To top it all off, the Watchtower Society has added its own alternative to this mix, Jehovah.
Mikään edellä kerrotuista tetragrammin ääntämisvaihtoehdoista ei tunnu sopivan myöskään sävyltään tai muodoltaan hajah-verbien taivutuksiin: ehjee-tihjee-tihjii-jihjee-tihjii-nihjee-tihjuu-tihjenaa-jihjuu-tihjenaa.
None of the Tetragrammaton pronunciation options described above also seem not to be suitable with the conjugations of hajah verbs in tone or shape: ehjee-tihjee-tihjii-jihjee-tihjii-nihjee-tihjuu-tihjenaa-jihjuu-tihjenaa.
Heprean olla-verbi (hajah) taipuu kyllä myös perfektissä, mutta sitä taulukkoa on turha ottaa esille, sillä heprean perfektillä ilmaistaan päättynyttä toimintaa. Jos Jumalan nimi olisi joku heprean olla-verbin perfektimuoto, se merkitsisi, että Häntä ei enää olisi, vaan Hänen olemisensa olisi päättynyt. Ja sehän on Jumalan kohdalla mahdottomuus!
The Hebrew verb to be (hajah) also bends in the perfect, but it is useless to refer to that table, for the Hebrew perfect expresses an end to action. If the name of God were any perfect form of the Hebrew verb to be, it would mean that He is not any more, but His existence would have ended. And that is impossible for God!
Kun tetragrammi ei kuulu heprean hajah-verbin taivutusmuotojen joukkoon, on alettu huhuta, puhua ja kirjoittaa (Nykyaika) ns.”toisesta olla-verbistä”. Opiskellessamme kieliä, joudumme yleensä jo hyvin alkuvaiheessa opettelemaan olla-verbin taivutukset kyseisellä kielellä. Mutta olemmeko törmänneet johonkin kieleen, jossa vastaamme olisi myöhemmin tullut ”toinen olla-verbi”?!
When the Tetragrammaton is not derived from of the Hebrew hajah, rumors have begun to be spoken and written about the other verb meaning to be. When we learn languages, we usually have to learn the conjugations of the verb to be in that language from the very beginning. But have we come across any language where we have later faced the other verb to be?!
No pohojaasena tuloo ny miälehe meirän kiäli: moon-soot-son-moomma-tootta-non. Niim mutta onha tuoaki olla-verbiä eikä mitään tuun-tuut-tuloo-tuumma-tuutta-tuloo -verbiä (”tuloo” sekä yksikössä että monikossa).
Well, as an Ostrobothnian, our dialect comes to my mind: moon-soot-son-moomma-tootta-non. But this is also the conjugations of the verb to be not to become: tuun-tuut-tuloo-tuumma-tuutta-tuloo (”tuloo” both in the singular and plural).
Heprean היה hajah-verbi esiintyy Vanhassa Testamentissa 3548 kertaa. Jumalan luomissana יהי (jehii) on myös hajah-verbin muoto, jonka Jumala lausui kutsuessaan kaikki luomansa asiat ja olennot esiin... olemaan. Vain Jumalalla, joka on... yksin Hänellä on voima ja valta luoda sanan voimalla. Luodut joutuvat käyttämään kaikkeen tekemiseensä käsiään, sillä he eivät voi synnyttää/saada aikaan yhtään mitään pelkän sanan voimalla. Joku diktaattori tosin voi sanella, mutta ilman toisten toimintaa/käsiä, hänkään ei saisi yhtään mitään aikaan.
The Hebrew verb היה hajah occurs 3548 times in the Old Testament. God’s creation word יהי (jehii) is also a form of the hajah verb that God uttered when He called out all the things and beings to be/exist. Only God who is... alone He has the power and authority to create by the power of the word. Creatures have to use their hands in everything they do, for they cannot give birth to anything by the power of the word alone. Some dictators may dictate, but without the actions/hands of others, he would not do anything.
Taulukossa lueteltuja hajah-verbin muotoja ei kuitenkaan esiinny Vanhan Testamentin lehdillä johtuen siitä, että hepreassa jonkun oleminen ilmaistaan persoonapronominin ja substantiivin tai adjektiivin avulla (tyyliin: minä nainen, sinä sotilas, hän vihainen jne.). Samalla tavalla tämän kirjoituksen latinankielisestä otsikosta voidaan jättää pois sana ”est” (on), ja kuitenkin asia tulee ymmärretyksi aivan samalla tavalla kuin tuon sanan kanssa. Tästä johtuen katson, että jokainen Jumalan lausuma אהיה ehjee-sana tarkoittaa Hänen nimeään (n. 40 kertaa VT:ssa).
However, the forms of the hajah verb listed in the table do not appear in the Old Testament due to the fact that in Hebrew, being is expressed by a personal pronoun and a noun or adjective (style: me woman, you soldier, she angry, etc.). Similarly, the word "est” (is) can be omitted from the Latin title of this writing, and yet the matter will be understood in exactly the same way as with that word. Because of this, I believe that every אהיה ehjee word God has ever said means His name (about 40 times in VT).
Koska on vain YKSI JUMALA, Hänen nimensä on yksikössä אהיה MINÄ OLEN. Jos olisi kolme Jumalaa, nimenhän pitäisi olla monikossa נהיה nihjee = me olemme. Jumala antoi ihmiselle järjen ja loogisuuden, eikä Hän itse toimi luomistekojaan vastaan!
Since there is only ONE GOD, His name is in the singular אהיה I AM. If there were three Gods, the name should be in the plural נהיה nihjee = we are. God gave man reason and logic, and He Himself does not act against His creations!
Jumala sanoi Moosekselle palavasta pensaasta אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee = olen joka olen. Juutalaiset pitävät noita kolmea sanaa yhtenä nimenä, aivan samoin kuin he pitävät yhtenä nimenä myös kahta Jesajan sanaa: עמנו אל, immanu el = Immanuel = Jumala meidän kanssamme (Jes. 7: 14).
God said to Moses from the burning bush אהיה אשר אהיה ehjee Asher ehjee = I am who I am. The Jews consider these three words to be one name, just as they consider the two words of Isaiah to be one name: עמנו אל, immanu el = Immanuel = God with us (Isa. 7:14).
Koska heprean sana אשר asher on sekä relatiivipronomini (joka), adjektiivi (onnellinen) että verbi (kulkea eteenpäin, ohjata, johtaa, opastaa, ojentaa, pitää kurissa, pitää onnellisena), Jumalan sanat אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee merkitsevät Jumalan ikuisen olemisen lisäksi myös sitä, että Hän lupasi Moosekselle johtaa kansaansa eteenpäin, olla heidän ohjaajansa, johtajansa, ojentajansa, kurittajansa ja heidän onnensa lähde.
Since the Hebrew word אשר asher is both a relative pronoun (which), an adjective (happy) and a verb (to move forward, to direct, to lead, to guide, to hand out, to keep in check, to keep happy), God’s words אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee mean on the top of His eternal existence that He promised Moses to lead His people forward to be their guide, leader, teacher, chastiser, and source of their happiness.
Tuplailmaus אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee kertoo minulle myös sen, että taivaallisia toimijoita on kaksi: Isä ja Poika, sillä ”ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut” (Joh. 1: 18), ja Jeeshua on tullut Isänsä nimessä (Joh. 5: 43).
The double expression אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee also tells me that there are two heavenly actors: the Father and the Son, for “no man hath seen God at any time; the only begotten Son, which is in the bosom of the Father, he hath declared him ”(John 1:18), and Jeshua has come in his Father’s name (John 5: 43).
Juutalaiset tietävät kyllä אהיה-nimen (ehjee-nimen) voiman. Juutalaisissa lähteissä kerrotaan merimiehistä, jotka pelastuivat tuon nimen turvin varmalta kuolemalta myrskyävän meren kuohuvilla aalloilla. Hädissään he huusivat apua Jumalalta ja toimivat uskonsa mukaan iskemällä keltaisena hohtavaa aaltoa sauvalla, jossa luki אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee.
Yes, the Jews know the power of the name אהיה (ehjee). Jewish sources tell of sailors who, under that name, were saved from certain death by the bubbling waves of a stormy sea. In their distress they cried out to God for help and acted according to their faith, striking a yellow shining wave with a rod that read אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti