Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että sekä nimisana אנוש (enosh) että adjektiivi אנוש (anush) johdetaan samasta verbistä אנש (anash), ja että אנוש (enosh) merkitsee ihmistä samoin kuin sana אדם (adam). Anash-verbi merkitsee olla heikko/olla sairas/sairastaa, ja se esiintyy Vanhassa Tetsamentissa ainoastaan yhden kerran, ja tuo yksi kerta on jakeessa 2. Sam. 12: 15.
In my previous post, I told you that both the noun אנוש (enosh) and the adjective אנוש (anush) are derived from the same verb אנש (anash), and that אנוש (enosh) means man like אדם (adam). The verb anash means to be weak/to be sick, and it appears only once in the Old Testament, and that one time is in verse 2. Sam. 12:15.
2. Sam. 11. luvussa kerrotaan kuningas Daavidista ja Batsebasta, ja luvussa 12 kerrotaan profeetta Naatanin antamista nuhteista Daavidille, ja luvun loppuosassa kerrotaan Daavidin ja Batseban ensimmäisestä yhteisestä pojasta.
2. Sam. 11 tells of King David and Bathsheba, and Chapter 12 tells of the rebuke of the prophet Nathan to David, and the rest of the chapter tells of the first common son of David and Bathsheba.
Jakeessa 2. Sam. 12: 15 esiintyvä anash-verbi liittyy siis Daavidin ja Batseban yhteiseen poikaan, joka sairastui vaikeasti ja kuoli seitsemän päivän kuluttua. Vaikka kuningas Daavid paastosi ja rukoili koko ajan ja makasi öisin paljaalla maalla Jumalan armahdusta etsiessään, lapsi ei tervehtynyt vaan heikkeni heikkenemistään ja kuoli pois.
In verse 2. Sam. 12: 15 the anash-verb thus relates to the common son of David and Bathsheba, who became seriously ill and died seven days later. Although King David fasted and prayed all the time and lay at night on the bare ground in search of God’s pardon, the child did not recover but weakened in weakness and died away.
Raamatussa ei kerrota tuon lapsen nimeä, lieneekö virallista nimeä ehditty edes antaa. Mutta suureen rikkomukseen erehtynyttä kuningas Daavidia voisi kutsua nimellä בן האנוש (ben ha-enosh) eli ”Eenoksen poika”/”ihmisen poika", sillä samoin kuin Daavid myös Enos erehtyi pahasti Jumalan edessä. Eenoksen ja hänen aikalaistensa aloittama epäjumalanpalvelus on paisunut tulvaksi, joka peittää koko maapallon nyt hirveään aineelliseen, henkiseen ja hengelliseen saastaan ja oksettaviin rivouksiin.
The Bible does not say the name of that child, whether the official name should have even been given. But King David, who was mistaken for a great transgression, could be called בן האנוש (ben ha-enosh), or “son of Enos”/“son of man,” for, like David Enos, he was badly mistaken before God. The idolatry begun by Enos and his contemporaries has swelled into a flood, which covers now the whole earth in terrible material, mental, and spiritual filth and vomiting lewdness.
Paastosta ja katumusharjoituksista huolimatta Daavid ei saanut Jumalalta armollista vastausta lapsensa eläessä. Daavidin oli katsottava riutuvaa ja kuolemaa tekevää lastaan kantaen omassa sydämessään raskasta syyllisyyttä ja synninsurua, katumusta ja huutavaa armon tarvetta.
Despite fasting and repentance exercises, David did not receive a gracious answer from God while his child was alive. David had to look upon his raging and dying child, carrying in his own heart heavy guilt and sorrow, remorse, and a crying need for grace.
Mutta Jumala osoitti ihmeellisen armonsa pian lapsen kuoleman jälkeen Daavidille ja Batseballe. Lyhyen ajan kuluessa heille syntyi toinen poika, jonka me tunnemme nimellä שלמה (Shaloma) Salomo. Kuningas Daavid antoi Salomo-pojan profeetta Naatanin hoitoon, ja tämä kutsui häntä Jedidaksi (2. Sam. 12: 25). Nimi on kaksiosainen ja koostuu sanoista ידיד (jadid) rakas/rakastettu ja tetragrammin alkuosasta יה jah; näin ollen nimi merkitsee "Jahven rakastama”.
But God showed His miraculous grace soon after the death of the child to David and Bathsheba. Within a short time they had another son, whom we know as שלמה (Shaloma) Solomon. King David gave Solomon to the prophet Nathan, who called him Jedidiah (2 Sam. 12:25). The name is in two parts and consists of the words ידיד (jadid) dear/beloved and יה jah, the first part of the Tetragrammaton; hence the name means “Beloved of Yahweh”.
Arkeologia ja historia vahvistavat, että Jahven nimeen viittaavat teoforiset nimet alkoi yleistyä Juudassa juuri kuningas Daavidin aikaan (1011 - 971) ja Israelissa hiukan myöhemmin kuningas Omrin aikaan (885 - 874).
Archeology and history confirm that theophoric names referring to the name of Yahweh began to become common in Judah just in the time of King David (1011-971) and in Israel a little later in the time of King Omri (885-874).
Kuningas Daavid sai kokea Jumalan edessä suuren armahduksen, kun hän sai toisen pojan ja vuosisatoja myöhemmin vielä lupausten Messiaan, jota kutsutaan Raamatussa nimellä ”Daavidin poika”, בן דוד (ben-David). "Daavidin avaimen” (Ilm. 3: 7) omistajana Jeeshua vahvistaa ikuisiksi ajoiksi Daavidin jo tuhoutuneen ja loppuneen maallisen kuningaskunnan, ja Jeeshuan jumalalliseen vahurskauteen pohjautuva kuninkuus tulee pysymään ikuisesti.
King David was able to experience a great mercy before God when he had another son and still centuries later the promised Messiah, who is called in the Bible the “son of David,” בן דוד (ben-David). As the owner of the “key of David” (Rev. 3: 7), Jeshua forever affirms David’s already destroyed and ended worldly kingdom, and the kingdom based on the divine righteousness of Jeshua will remain forever.
Erehtynyttä Daavidia voidaan siis kutsua nimellä בן האנןש (ben ha-Enosh) eli ”Eenoksen/ihmisen poika”, mutta hänen juurivesansa (Ilm. 5: 5), Jeeshua, on ”Ihmisen Poika”, בן האדם (ben ha-Adam).
The erring David can thus be called בן האנןש (ben ha-Enosh) or “son of Enos/man”, but his descendant (Rev. 5: 5), Jeshua, is the “Son of Man”, בן האדם (ben ha-Adam).
Nimeämätön Daavidin ja Batseban poika sairastui ja kuoli. Kuolema kohtasi myös Jeeshuaa, messiaanista Daavidin poikaa, joka kantoi ruumiissaan ihmiskunnan sairaudet ja syntivelan. Rikkomustemme tähden rangaistus kohtasi Häntä (Jes. 53: 2 - 12). Mutta antamansa täydellisen sovitusuhrin vuoksi, Hän saa nähdä sukunsa jatkuvan (Jes. 53: 10/1992) ja elää ikuisesti.
The unnamed son of David and Bathsheba fell ill and died. Death also confronted Jeshua, the messianic son of David, who bore in his body the diseases of mankind and the debt of sin. The punishment for our transgressions came upon Him (Isa. 53: 2-12). But because of His perfect atoning sacrifice, He will see His family continue (Isa. 53: 10/1992) and live forever.
Vaikka ihmiskunnan rikkomukset ovat mittaamattoman suuret, Jumalan armo on käsittämättömän ihmeellinen. Jumalan Pojan voitto synnistä ja kuolemasta olkoon ylistyksemme aiheena nyt ja halki ikuisuuksien!
Although the transgressions of mankind are immeasurably great, the grace of God is incomprehensibly miraculous. May the victory of God’s Son over sin and death be the subject of our praise now and throughout eternity!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti