Jahve/Jehova *Yahweh/Jehovah

 Kuvat puhukoot puolestaan!  Let the pictures speak for themselves!

Jumalan nimistä * Of God's names

Sanotaan, että 'rakkaalla lapsella on monta nimeä', ja se taitaa pitää paikkansa myös Jumalan suhteen. Käydessäni läpi Vanhassa Testamentissa esiintyviä Jumalasta käytettyjä nimiä kiinnitin huomion siihen, kuka kutakin nimeä käyttää ja missä yhteydessä. On ilmeistä, että suurin osa Jumalan nimistä on syntynyt jonkun ihmisen henkilökohtaisesta kokemuksesta Jumalansa yhteydessä.

It is said that ‘a beloved child has many names', and it seems to be true of God as well. As I went through the names of God used in the Old Testament, I paid attention to who is using each name and in what context. It is obvious that most of God’s names are born from individuals' personal experiences with their God.

Ehkä tyyppiesimerkki on Haagarin kokemus. Haagar pakeni Saaran kuritusta erämaahan ja kohtasi siellä vesilähteellä enkelin, joka kehoitti häntä palaamaan takaisin emäntänsä luo ja palvelemaan tätä nöyrästi. Haagar nimitti taivaan lähettiä nimellä אל ראי, El-Rai/El- Roi, ajatellessaan: olenko minä saanut nähdä hänet, joka näkee minut. Heprean verbi ראה (ra'a) merkitsee: 'nähdä/havaita/katsoa/tarkastella/valvoa/pitää huolta'. Haagar siis johti tuon nimen nähdä-verbistä.

Perhaps a typical example is Haagar’s experience. Haagar fled Sarah's chastisement into the wilderness and encountered an angel at the water fountain there, urging her to return to her mistress and humbly serve her. Haagar named the messenger of heaven as אל ראי, El-Rai / El-Roi, thinking: have I seen him who sees me. The Hebrew verb ראה (ra'a) means: 'to see/perceive/look at/take care of'. So Haagar derived that name from the verb to see.

Abramin palattua voittajana sotaretkeltä ja vapautettua veljenpoikansa, Lootin (1. Moos. 14: 1 - 24), Saalemin kuningas siunasi hänet. Saalemin kuningas oli nimeltään מלכי צדק, Melki-zedek, joka merkitsee 'oikeamielinen/vanhurskas kuningas'. Lisäksi hänen sanotaan olleen 'Korkeimman pappi'. 

After Abram returned victorious from the war and released his nephew, Lot (Gen. 14: 1-24), he was blessed by the king of Salem. The king of Salem was called מלכי צדק, Melki-Zedek, meaning 'righteous king'. Moreover, he is said to have been ‘the priest of God, the Most High’.

Tässä yhteydessä esiintyy Jumalan nimi  אל עליון, El Eljon, Korkein, ensimmäisen kerran Raamatussa. Todennäköistä on, että papin nimitys on ihmisten keksimä niin kuin myös Jumalaan viittaava nimi 'Korkein'.

In this context, God's name אל עליון, El Eljon, the Most High, appears for the first time in the Bible. It is likely that the name of the priest is invented by humans as well as the name ‘the Most High’ referring to God.

Jumala kutsui Abramin Kaldean Uurista ja johdatti hänet Harranin kautta Mamren tammistoon, jossa Hän teki tämän kanssa ikuisen liiton ja muutti hänen nimensä Aabrahamiksi. Ehkäpä juuri tästä syystä Aabraham käytti Jumalasta seuraavia nimityksiä: 

🔹 אל עולם, El Olam, Ikuinen Jumala (1. Moos. 21: 33)

🔹 אלהי השמים ואלהי הארץ, Elohei ha-Shamajim ve-Elohei ha-Arez, Taivaan ja Maan Jumala (1. Moos. 24: 3)

🔹 אלהי השמים, Elohei ha-Shamajim, Taivaan Jumala (1. Moos. 24: 7)

God called Abram of Ur of the Chaldeans and led him through Harran to the oak grove of Mamre, where He made an eternal covenant with him and changed his name to Abraham. Perhaps that is why Abraham used the following names for God:

🔹 אל עולם, El Olam, The Eternal God (Gen. 21:33)

🔹 אלהי השמים ואלהי הארץ, Elohei ha-Shamajim ve-Elohei ha-Arez, God of Heaven and Earth (Genesis 24: 3)

🔹 אלהי השמים, Elohei ha-Shamajim, God of Heaven (Genesis 24: 7)

Ennen kuolemaansa Jaakob/Israel siunasi poikansa. Joosef oli ollut hänelle hyvin rakas alusta alkaen,  ja se näkyy vielä Jaakobin viimeisinä päivinäkin, sillä Joosefin kohdalla hän syttyi runoilemaan Jumalalle useita nimiä, joita ei Raamatussa muualla esiinny:

🔹 אביר יעקב, Avir Jaqov, Jaakobin Väkevä (1. Moos. 49: 24)

🔹 רעה, Roe, Paimen (1. Moos. 49: 24)

🔹 אבן ישראל, Even Jisrael, Israelin Kallio (1. Moos. 49: 25)

Before his death, Jacob/Israel blessed his sons. Joseph had been very dear to him from the beginning, and it is still evident in the last days of Jacob, for in the case of Joseph he arose to poem to God several names not found elsewhere in the Bible:

🔹 אביר יעקב, Avir Jaqov, Jacob's Strong/the Mighty God of Jacob (Gen. 49:24)

🔹 רעה, Roe, Shepherd (Gen. 49:24)

🔹 אבן ישראל, Even Jezreel, the Stone of Israel (Gen. 49:25)

Kaikki edellä mainitsemani nimet esiintyvät 1. Mooseksen kirjassa. Vain pari ihmisten Jumalalle antamaa nimeä löytyy Genesiksen ulkopuolelta. 2. Moos. 15: 26:ssa kerrotaan, että kansan napistessa karvaan veden vuoksi Maarassa, Mooses käytti Jumalasta nimeä רפא, Rafa, Parantaja. Tämäkin nimi syntyi juuri sen hetken tarpeesta, kun kansa tarvitsi sekä parannusta että Parantajaa.

All the names I mentioned above appear in the book of Genesis. Only a couple of man-made names for God can be found outside of Genesis. Exodus 15:26 tells us that when the people murmured about the bitter water in Marah, Moses used of God the name רפא, Rapha, the Healer. This name, too, arose out of the need just at the moment when the people needed both repentance and a Healer.

On mielenkiintoista panna merkille, että nimitys צבאות, Zebaoth, Sebaot eli Sotajoukkojen Herra, esiintyy ensimmäisen kerran vasta 1. Sam. 1:3:ssa. 'Sotajoukkojen Herraa' tarvittiin ilmeisesti vasta sitten, kun Israelin kansalla oli oma kuningas ja omat sotajoukot, ja kun alettiin sotia naapurikansojen kanssa. Jälleen inhimillinen kokemus muovasi yhden nimen Jumalalle.

It is interesting to note that the designation צבאות, Zebaoth, the Lord of hosts, appears for the first time in 1 Sam. 1: 3. 'The Lord of hosts' was apparently needed only when the people of Israel had their own king and their own armies, and when wars with neighbours began. Again, the human experience shaped one name for God.

Siis tällaisilla nimillä ihmiset ovat kutsuneet Taivaan Jumalaa. Mutta Jumala esittäytyi myös itse. Tällaisia tapauksia löytyy Vanhasta Tetsamentista kaksi kappaletta. On mielenkiintoista, että juuri nuo kaksi Jumalan ilmoittamaa nimeä ovat sidoksissa toisiinsa myös lukuarvojensa kautta. Nimet ovat:

🔶 אל שדי, El- Shaddai, Kaikkivaltias... lukuarvo 345, (1. Moos. 17: 1)

🔶 אהיה, Ehjee, Minä Olen... lukuarvo 21, ja אהיה אשר אהיה, Ehjee Asher Ehjee, Minä Olen joka Minä Olen... lukuarvo 543, (2. Moos. 3: 14)

So with such names, people have called the God of Heaven. But God introduced himself . There are two such cases in the Old Testament. It is interesting that precisely those two names revealed by God are also connected by their numerical values. The names are:

🔶 אל שדי, El- Shaddai, Almighty ... number 345, (Gen. 17: 1)

🔶 אהיה, Ehjee, I Am... number 21, and אהיה אשר אהיה, Ehjee Asher Ehjee, I Am that I Am ... number 543, (Ex 3: 14)

Kaikkien näiden nimien lisäksi myös heprean monikollinen sana אלהים, Elohim, Jumala, on käypä nimi Jumalalle, jonka suuruutta, valtavuutta, mittaamattomuutta, korkeutta, äärettömyyttä, kirkkautta, viisautta, rakkautta jne. kukaan ihminen ei koskaan kykene mittaamaan eikä määrittämään. Tämän Suuruuden edessä tuntuu suorastaan käsittämättömältä, että saamme kutsua Häntä nimellä 'Isä'!

In addition to all these names, the Hebrew plural word אלהים, Elohim, God, is also a valid name for God, whose greatness, mighty, immeasurability, height, infinity, glory, wisdom, love, etc., no man can ever measure or determine. In the face of this Greatness, it feels downright incomprehensible that we may call Him by the name ‘Father’!

🔺🔺🔺🔺🔺🔺🔺🔺🔺🔺

Jäikö jotakin puuttumaan? Ehkä kaipasit nimeä יהוה.

Tästä nimestä jokainen voi tehdä itse omat johtopäätöksensä!

Was something missing? Maybe you missed the name יהוה.

From this name, everyone can draw their own conclusions!

Saanko esitellä * May I introduce

 

Tässä on Jah-Hovah, hermafrodiitti mies-nainen

Here is Jah-Hovah, hermaphrodite man-woman

Kun eräs kabbala-pappi näki tämän maalauksen, hänen reaktionsa olivat:

✚  raivostuminen + vastausta vaativa kysymys: kuka täällä on käynyt paljastamassa meidän salaisuutemme

✚  yritys ostaa tämä ja kolme muuta samaan sarjaan kuuluvaa maalausta ja viedä ne pois

✚ vaatimus: näitä ei saa näyttää kenellekään, ja jos joku tulee tänne, täällä täytyy olla kabbala-asiantuntija selittämässä maalauksia

When a Kabbalah priest saw this painting, his reactions were:

✚  outrage + question that needs to be answered: who has come here to reveal our secret

✚  he tried to buy this and three other paintings in the same series and take them away

✚  requirement: these must not be shown to anyone, and if anyone comes here, there must be a Kabbalah expert here to explain the paintings

Eenoksen jälkeen * After Enos

Eenos on Adamin pojan, Seetin, poika; hän on siis kolmas kymmenestä patriarkasta. Raamatun ulkopuolisessa lähteessä, Viidennessä Eenokin kirjassa, Eenos on saanut kyseenalaisen leiman, sillä häntä kutsutaan siinä "epäjumalanpalveluksen aloittajaksi". Syy tuohon nimitykseen ei selviä Eenokin kirjasta, mutta 1. Moos. 4: 26 antaa siihen selityksen.

Enos is the son of Adam's son, Seth; he is thus the third of the ten patriarchs. In a non-biblical source, the Fifth Book of Enoch, Enos has received a questionable mark, for he is referred to as the "initiator of idolatry." The reason for that designation is not clear from the book of Enoch, but Genesis 4:26 provides an explanation.

1. Moos. 4. luvussa kerrotaan pääasiassa Kainista ja hänen jälkeläisistään. Luvun kaksi viimeistä jaetta siirtävät lukijan ajatuksen kuitenkin Aadamiin, Seetiin ja Eenokseen, ja luku päättyy sanoihin "Siihen aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä" (1. Moos. 4: 26b). 

Genesis 4 deals mainly with Cain and his descendants. However, the last two verses of the chapter transfer the reader's idea to Adam, Seth, and Enos, and the chapter ends with the words "then began men to call upon the name of the Lord" (Gen. 4: 26b).

Seuraava luku on maailman ensimmäinen kalenteri eli Aadamin sukuluettelo, jonka alussa ovat luonnollisesti nuo kolme miestä, Adam, Seet ja Eenos. Olisi siis luonnollista, että neljännen luvun loppu kuuluisi itse asiassa viidennen luvun alkuun tuota viimeistä lausetta lukuunottamatta.

The next chapter is the world’s first calendar, or Adam’s genealogy, beginning naturally with those three men, Adam, Seet, and Enos. In fact, it would therefore be natural for the end of the fourth chapter to fall at the beginning of the fifth chapter, except its last sentence.

Mutta on hyvä muistaa, että Raamatun jae- ja lukujako on tehty jälkikäteen, ja Raamatun teksti on alkuun ollut yhtä pötköä ilman minkäänlaista jaottelua. Neljännen luvun lopussa mainitut Adam, Seet ja Eenos osoittavat sen historiallisen ajankohdan, jolloin ihmiset/kainilaiset alkoivat huutaa avuksi Herran nimeä. Viidennen luvun antamien tietojen mukaan Eenos syntyi vuonna 235 luomisen jälkeen. Tuo vuosi ja Eenoksen 905 vuotta kestänyt elämä (vuoteen 1140 asti) on se aikajakso, joka lukijalle halutaan välittää neljännen luvun lopussa.

But it is good to remember that the division of the Bible into verses and chapters has been made afterwards, and the text of the Bible has at first been one stump without any division. Adam, Seet and Enos mentioned at the end of the fourth chapter indicate the historical time when the people/men/Cainites began to call upon the name of the Lord. According to the information given in the fifth chapter, Enos was born in 235 after Creation. That year and the 905-year life of Enos (until 1140) is the period of time that the reader is to convey at the end of the fourth chapter.

Jakeessa 4: 26 oleva heprean verbi on קרא (qara), ja se merkitsee yleisesti 'huomion herättämistä huutamalla' ja spesifisemmin 'huutaa jollekin/huutaa luokseen/huutaa apuun', mutta se merkitsee myös 'kutsua joksikin nimeltä/nimittää'. Näin ollen kainilaiset antoivat nimen huutamalleen jumalolennolle ja alkoivat palvoa tätä Eenoksen aikaan. Koska kainilaisten palvonnan kohde oli heidän itsensä keksimä ja nimeämä, se tarkoittaa epäjumalanpalvelusta. Ja kun tuo kaikki tapahtui 'Eenoksen aikaan', hänestä tuli kansan suussa 'epäjumalanpalveluksen aloittaja', vaikka oikeammin sanottuna epäjumalanpalvelus alkoi Eenoksen aikaan kainilaisten keskuudessa.

In the verse 4:26 the Hebrew verb is קרא (qara), and it generally means ‘to call attention by shouting’, and more specifically ‘to cry out to someone/cry out to him/to cry out for help’, but it also means ‘to call by name/name/appoint’. Thus the Cainites gave a name to the idol they began to cry out/call upon and began to worship this god in the time of Enos. Because the object of worship of the Cainites was invented and named by themselves, it means idolatry. And when all that happened in the time of ‘Enos’, he became ‘the initiator of idolatry’ in the mouth of the people, though, more precisely, idolatry began in the time of Enos among the Cainites.

Jakeen 4: 26 merkittävin seikka on kuitenkin tuo palvonnan kohteelle annettu nimi. Sehän on heprean tekstin mukaan יהוה. Nuo neljä heprean konsonanttia tunnetaan nimellä 'tetragrammi', jonka oikeaa lausumista on peitelty, ja josta on kiistelty ilmeisesti aina Eenoksen päivistä alkaen ja yhä edelleen.

However, the most significant aspect of verse 4:26 is the name given to the object of worship. That is יהוה according to the Hebrew text. Those four Hebrew consonants are known as the ‘Tetragrammaton’, the correct utterance of which has been disguised, and has apparently been still disputed ever since the days of Enos.

Tässä maailmassa samanhenkiset löytävät toinen toisensa, aivan samoin kuin koira tuntee toisen koiran. Kainilaisten aloittama epäjumalanpalvelus periytyi Eesaun jälkeläisille eli Edomin kansalle. Arkeologit ovat löytäneet tähän mennessä vanhimmat todisteet Jahvesta juuri Edomin alueelta, ja tähän mennessä kaikkein vanhin Raamatun ulkopuolinen lähde, jossa tetragrammi esiintyy on Mesha Stele 840BCE eli Moabite Stone, joka löydettiin vuonna 1868 Jordanian Dibonista Edomin alueitten pohjoispuolelta.

In this world, like-minded people find each other, just as a dog knows another dog. The idolatry begun by the Cainites was inherited to the descendants of Esau, the people of Edom. Archaeologists have found the oldest evidence of Yahweh to date in the region of Edom, and by far the oldest non-biblical source where the Tatreagrammaton occurs is Mesha Stele 840BCE, or Moabite Stone, found in 1868 in Dibon, Jordan, north of the regions of Edom.

Siitä, että Jahvea palvottiin Edomissa, löytyy todisteita myös Raamatusta. Mooseksen siunauksen alussa (5. Moos. 33: 2) sanotaan Herran eli Jahven tulevan Siinailta, mutta samaan hengenvetoon mainitaan Edomiin kuuluvat Seir ja Paaran. Samantapainen teksti löytyy Deboran laulussa (Tuom. 5: 4), mutta siinä mainitaan myös nimi Edom. Kolmas todistus Jahven edomilaisista juurista löytyy jakeesta Hab. 3: 3, jossa mainitaan Edomin alueisiin kuuluneet Teeman ja Paaranin vuori.

Evidence that Yahweh was worshiped in Edom is also found in the Bible. At the beginning of the blessing of Moses (Deut. 33: 2) it is said that the Lord, or Yahweh, will come from Sinai, but the same breath mentions Seir and Paran, which belong to Edom. A similar text is found in the song of Deborah (Judges 5: 4), but it also mentions the name Edom. The third testimony of Yahweh's Edomic roots is found in Hab. 3: 3, which mentions Teman and Mount Paran, which belonged to the territories of Edom.

On siis varsin ilmeistä, että Israel eli Jaakob lainasi Jumalansa nimen veljeltään Eesaulta. Kuulostaa omituiselta, mutta jotakin omituista Iisak ennusti antaessaan veljensä pettämälle Eesaulle jonkinlaisen lohdutussiunauksen. Iisak sanoi Eesaulle näin: "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi (1. Moos. 27: 39, 40 kts. engl 'dominion -> uskonnollinen valta... vrt. latinan Dominica = Jumalan päivä/Sunnuntai). Kun Jaakob eli Israel kelpuutti heitä Egyptistä johtaneen oikean Jumalan nimeksi Eesaun palvoman pakanajumalan nimen, se merkitsee todella Eesaulle vahvaa voittoa/selätystä veljestään Jaakobista.

It is quite obvious, then, that Israel, or Jacob, borrowed the name of his God from his brother Esau. Sounds strange, but something strange Isaac foretold when he gave some consolation blessing to Esau, who was betrayed by his brother. Isaac said to Esau, "Behold, thy dwelling shall be the fatness of the earth, and of the dew of heaven from above. And by thy sword shalt thou live, and shalt  serve thy brother; and it shall come to pass when thou shalt have the dominion, that thou shalt break his yoke from off thy neck" (Gen. 27: 39, 40 look at: dominion -> Lat. Dominica = God's Day/Sunday). When Jacob, or Israel, qualified the name of the true God who led them out of Egypt as the name of a pagan god worshiped by Esau, it would really mean a strong victory/rebuke for Esau from his brother Jacob.

Tutkijoiden mukaan Jahven nimi yleistyi Israelissa Daavidin ja Salomon aikaan. Tästä ovat selvänä todisteena heidän ajaltaan peräisin olevat teoforiset nimet, joissa on Jahveen viittaava tavu 'jah' joko nimen alussa tai lopussa.

According to scholars, the name Yahweh became common in Israel in the time of David and Solomon. The clear evidence of this is the fact that the theophoric names increased at that time; that is the syllable ‘jah/yah’ referring to Yahweh, appeared in the names either at the beginning or end of them.

Kuningas Salomo on tullut kuuluisaksi erityisesti viisaudestaan. Ja aivan erityistä viisautta on tarvittu ns. Shem-ha-Meforashin luomisessa. Okkultistisissa lähteissä Shem-ha-Meforashin tekijäksi mainitaan nimenomaan kuningas Salomo, joka harhautui pakanavaimojensa viettelemänä syvälle okkultismiin. En käy nyt tässä kirjoituksessa selittämään tuota 'Jahven lausumatonta nimeä' tarkemmin, koska olen kirjoittanut siitä monta kertaa aiemmin. Lyhyesti sanottuna 2. Moos. 14. luvun jakeiden 19 - 21 konsonanteista on rakennettu 72  3-kirjaimista nimeä, jotka on jaettu tetragrammin neljän konsonantin mukaan neljään 18 nimen ryhmään. Siis 72 outoa nimeä on liitetty Tetragrammiin.

King Solomon has become famous especially for his wisdom. And a very special wisdom has been needed when so called Shem-ha-Meforash was made. In occult sources, King Solomon is specifically mentioned as the author of the Shem-ha-Meforash; Solomon was drawn deep into the occult by his Gentile wives. I will not explain in this writing that 'unspoken name of Yahweh', because I have written about it many times before. In short, 72 three-lettered names have been constructed from the consonants of Exodus 14: 19 - 21, which are divided into four groups of 18 names according to the four consonants of the Tetragrammaton. So 72 weird names have been associated with the Tetragrammaton.

Okkultismissa luku 72 liittyy hyvin merkittävällä tavalla tetragrammiin. Mikä lienee todellinen syy siihen? Maallikolle tulee mieleen toinen vastaava ryhmä, 72 Goetia demonia, joiden hallittavaksi maanpiiri on jaettu 72:een 5 asteen sektoriin.

In occultism, the number 72 is very significantly related to the Tetragrammaton. What might be the real reason for that? The layman is reminded of another similar group, the 72 Goetia demons, for which the globe is divided into 72 sectors of 5 degrees.

Ns. Pyhä Tetraktys edustaa lukua 72, sillä siinä olevien tetragrammin konsonanttien summa on 72.

So called Holy Tetractys represents the number 72, for the sum of the Tetragrammaton's consonants  is 72 in it.

Salomon ajoista on kulunut jo yli 3000 vuotta, mutta Shem-ha-Meforash on tätä päivää. Parhaana todistuksena siitä lienee tämä suhteellisen tuore kuva.

More than 3,000 years have passed since Solomon's time, but Shem-ha-Meforash is today. Probably the best proof is this relatively recent picture.

Kuluneella viikolla löysin netistä myös erään amerikkalaisen sosiaalitieteilijän, tulevaisuudentutkijan, ulkoavaruutta koskevan lainsäädännön ja kaukokatsonnan spesialistin sivut. Hän on laatinut listan 72 pyhästä nimestä. Heti ensimmäiseksi mieleeni nousi kysymys: ei kai tämäkin liity Shem-ha-Meforashiin. Kävin läpi kaikki 72 nimeä, joista jokaisen kohdalla oli myös erityinen rukous. Osa nimistä/sanoista/lyhyistä lauseista oli poimittu Raamatusta ja osa Kabbalasta. 

Last week, I also found online the pages of an American social scientist, futurist and outer space law specialist. He has compiled a list of 72 sacred names. The first question that immediately came to my mind was: is this related to Shem-ha-Meforash. I went through all 72 names, each of which having a special prayer. Some of the names/words/short sentences were taken from the Bible and some from Kabbalah.

Numerolla 58 eteeni aukeni 'pyhä nimi' Shem Hameforash, kuinkas muuten! Tuohon 'pyhään nimeen' liittyi seuraavanlainen rukous: "May the Shem Ha Meforash bless and govern the human creation in all of the inner mysterious of life in protection of the future evolution of DNA. Amen." (Noita sanoja lukiessani mieleeni muistui edellä oleva kuva) 

Number 58 opened in front of me the 'holy name' Shem Hameforash, how else! That 'holy name' was accompanied by the following prayer: "May the Shem Ha Meforash bless and govern the human creation in all of the inner mysterious of life in the protection of the future Evolution of DNA. Amen." (As I read those words, I remembered the picture above)

Nuo 72 listattua nimeä, joiden joukossa yhtenä on Shem-ha-Meforash, sisältävät vaarallisen petoksen ja ikivanhan valheen. Mutta ei siinä kaikki, sillä löysin vielä paksumpaa valhetta. Sama mies on laatinut myös toisen listan, joka käsittää 72 Pyhää Nimeä, jotka hän on valinnut "Jumalallisen Äidin lukemattomista ilmaisuista/nimistä". Niin, luit oikein... Jumalallinen Äiti!

Those 72 listed names, one of which is Shem-ha-Meforash, contain a dangerous deception and an ancient lie. But that’s not all, as I found an even thicker lie. The same man has also compiled another list of 72 Holy Names he has chosen from the "innumerable expressions/names of the Divine Mother." Yes, you did read it right... Divine Mother!

Eenoksen aikaan alkanut epäjumalanpalvelus on jatkunut meidän päiviimme saakka. Oikean Jumalan yhdessäkään nimessä ei ole pienintäkään epäselvyyttä, mutta tetragrammin lausumista ei ole selvitetty tähän päivään mennessä, eikä siinä auta millään tavalla masoreettien jälkeensä jättämät tetragrammin neljä erilaista vokalisaatiota. Tetragrammi on mysteeri, joka kuuluu mysteerijumalalle. 

The idolatry that began in the time of Enos has continued to this day. There is not the slightest ambiguity in any of the names of the true God, but the utterance of the Tetragrammaton has not been elucidated to this day, and the four different vocalizations of the Tetragrammaton left behind by the Masoretes does not help us in any way. The Tetragrammaton is a mystery that belongs to the mystery god.

Halutessaan salata mysteerinimen, AIN SOF, kabbalistit ottivat kyttöönsä nimen Jah-Hovah (mies-nainen), jolla tarkoitetaan ihmiskunnan ensimmäistä muotoa (hermafrodiitti). Rabbi-kabbalistit oivalsivat, että tehokkain keino mysteerin salaamiseksi on tehdä se pyhäksi ihmisten silmissä. Tetragrammihan on tehty niin pyhäksi, että sen lausuminen kierretään sanalla אדני adonai tai השם ha-shem.

Wanting to conceal the name of the mystery, AIN SOF, the Kabbalists adopted the name Jah-Hovah (male-female), meaning the first form of mankind (hermaphrodite). Rabbi-Kabbalists realised that the most effective way to conceal a mystery is to make it sacred in the eyes of the people. After all, the Tetragrammaton is made so sacred that its utterance is twisted with the word אדני Adonai or השם ha-Shem.

Mysteerijumala, jonka kainilaiset keksivät itselleen, voi meidän päivinämme oikein hyvin, sillä hänen nimensä on kirjattu Vanhaan Testamenttiin 6828 kertaa ja Uuteen Testamenttiin ainakin 195 kertaa. Pyhät tekstit ovat olleet rabbien ja kabbalistien käsien ulottuvilla, joten Raamatun tekstien muuttaminen on ollut heille varsin helppoa. Heidän jälkiään ovat seuranneet sittemmin kirkkoisät ja sekä uskonnolliset että maalliset johtajat, joiden toimesta 'mysteerijumala' on saanut myös oman lepopäivän, jota koko kristikunta nykyään pyhittää.

The mystery god, invented by the Cainites, is very well in our day, for his name is recorded in the Old Testament 6828 times and in the New Testament at least 195 times. The sacred texts have been at the hands of rabbis and Kabbalists, so it has been quite easy for them to change the texts of the Bible. Their footprints have since been followed by the Church Fathers and leaders, both religious and secular, by whom the 'mystery god' has also got his own day of rest, which is now sanctified by all of Christians.

Epäjumalanpalvelus eroaa oikean Jumalan palvelemisesta siinä, että epäjumalia täytyy lepytellä, miellyttää, palvoa, jotta jumala saataisiin kääntymään palvojien/huutajien puoleen ja antamaan heille, mitä he milloinkin tahtovat; apua, parantumista, arvoa, asemaa, valtaa, maallista hyvää jne. Hyvä esimerkki epäjumalien palvonnasta  ja oikean Jumalan palvelemisesta on 1. Kun. 18: 21 - 46: ssa.

Idolatry differs from serving the true God, for idols must be appeased, pleased, worshiped in order to turn the idol/god towards worshipers/cryers and give them what ever they want to have; help, healing, value, status, power, worldly good, etc. A good example of idolatry and service to the true God is in 1. Kings. 18: 21-46.

Epäjumalanpalvelus koostuu rituaaleista, seremonioista, erilaisista uhraamisista, sanallisista yhteydenotoista loitsujen, rukousten ja resitaatioiden muodossa. Palvonnan kohteina ovat pyhiksi ja autuaiksi julistetut ihmiset, hallitsijat, tietäjät, vainajat, eläimet, taivaankappaleet, erilaiset luonnonkohteet jne. Jokaisen palvontakohteen takana on todellisuudessa kuitenkin joku henkiolento/demoni, ja kyllähän niitä riittää, kun kolmannes taivaan enkeleistä otti itselleen tuon alemman roolin (Ilm. 12: 9).

Idolatry consists of rituals, ceremonies, various sacrifices, verbal contacts in the form of spells, prayers and recitations. The objects of worship are people declared to be holy and blessed, rulers, sages, deceased, animals, celestial bodies, various natural objects, etc. However, behind each object of worship there is actually a spirit being/demon, and yes, there are enough of them when a third of the angels in heaven took on that lower role (Rev. 12: 9).

Taivaan Jumalaa palvellaan, ja Hänen seuraajansa ovat palvelijoita. Heprean kielen sana palvella on עבד avad, joka merkitsee yksinkertaisesti työn tekemistä/tehtävän hoitamista/palvelemista/alistumista/tottelemista. Vastaava substantiivi on עבד on eved, joka tarkoittaa orjaa/palvelijaa/alaista/alamaista. Taivaan Jumalan palvelemiseen liittyy siis olennaisena asiana totteleminen eli kuuliaisuus. 

The God of heaven is served, and His followers are servants. The Hebrew word for service is עבד avad, which simply means doing work/performing a task/serving/submitting/obeying. The corresponding noun is עבד is eved, which means slave/servant/subordinate. Thus, the service of the heavenly God involves obedience.

Jumalasuhteessa Jumala on aloitteentekijä, sillä Hän on ensin rakastanut ihmisiä (1. Joh. 4: 10). Henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa alkaa Jumalan kutsusta (etsikkoaika), johon ihmisen kannattaa vastata myöntävästi (Hepr. 3: 7, 8, 13). Jumalan kutsu johtaa ihmisen 'elämän pyykinpesuun' (Jes. 1: 18), kun synnintunto ja syyllisyys johtavat yksilöä parannuksen tekemiseen (Snl. 28: 13) ja pyhityksen tielle.

In the relationship with God, God is the initiator, for He first loved us (1 John 4:10). A personal relationship with God begins with God’s call (a time of seeking) to which one should respond in the affirmative (Heb. 3: 7, 8, 13). God’s call leads man to the ‘washing of life’ (Isa. 1:18), when the sence of guilt leads the individual to repentance (Proverbs 28:13) and the path of sanctification.

Nykyisessä kristillisyydessä kuulee enää hyvin harvoin ns. parannussaarnaa, koska ihmiset eivät halua kuulla mitään, mikä vaatii heiltä jotakin. Mutta armon alennusmyynti ja julistus jumalasta, joka hyväksyy ja antaa anteeksi kaiken ilman katumusta ja syntien sovittamista ihmisten ja Jumalan kanssa, kuuluu samaan palvontaan, joka sai alkunsa Eenoksen aikaan. 

In modern Christianity, the so-called a sermon of repentance is heard very seldom, because people don’t want to hear anything that requires something from them. But the discount sale of grace and the proclamation of God, who accepts and forgives everything without remorse and atonement for sins with men and God, belong to the same worship that originated in the time of Enos.

Kun ihminen suostuu selvittämään Jumalan kanssa elämänsä sotkut, hän saa vahvan henkilökohtaisen kokemuksen Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta. Hän voi sen jälkeen jatkaa matkaansa turvallisin mielin luottaen Isän rakkauteen ja tietäen, että Isä tietää aina ja jokaisessa tapauksessa, mikä hänelle on parasta. Hänen rukouksen pääajatukseksi tulee "tapahtukoon sinun tahtosi, Isä". Jeeshuan opettama Isä meidän -rukous  (Matt. 6: 9 - 13) tuntuukin sisältävän kaiken tarpeellisen koko hänen elämässään.

When a person/an individual agrees to settle with God the mess of his life, he/she will have a strong personal experience of God’s justice and love. He/she can then continue his/her journey with confidence, trusting in the love of the Father and knowing that the Father will always and in every case know what is best for him/her. The main idea of his/her prayer will be "let thy will be done, Father." Indeed, the prayer of Our Father (Matthew 6: 9-13) taught by Jesus seems to contain everything necessary throughout his/her life.

Jumalan palvelijan ei tarvitse huutaa eikä palvoa Jumalaa suitsukkeiden, kynttilöiden yms. rekvisiitan kanssa. Jumalan palvelijan silmät avataan näkemään Taivaan Isän viisas ja ihmeellinen johdatus hänen yksilöllisessä elämässään. Hänen mielensä täyttyy kiitoksella ja ylistyksellä rakastavaa Isää ja ihmeellistä Vapahtajaa, Jeeshuaa, kohtaan! 

A servant of God does not have to shout/cry out/call upon or serve his/her God with the props of incense, candles, etc. The eyes of a servant of God are opened to see the wise and miraculous introduction of Heavenly Father in his/her individual life. His/her mind is filled with thanksgiving and praise for a loving Father and a wonderful Savior, Jeshua!

Jumalaa miellyttää kuulla kiitosta omilta lapsiltaan. Psalmissa 22 sanotaan, että Jumala "asuu Israelin kiitoksessa" (Ps. 22: 4/versiot 1642- 1776), ja Hänen istuimensa on "Israelin kiitosvirtten keskellä" (Ps. 22: 4/1933). Jumalan palvelemisessa toteutuu oikea Isä-lapsi-suhde; siinä ei tarvita huutamista kummaltakaan puolelta!

God is pleased to hear praise from His own children. Psalm 22 says that God "dwells in the praise of Israel" (Ps. 22: 4 / versions 1642-1766), and His throne is "in the midst of the stream of thanksgiving of Israel" (Ps. 22: 4/1933)... in the English KJV Ps. 22: 3 " But thou art holy, O thou that inhabitest the praises of Israel." The true Father-child relationship is realised in the service of God; it doesn’t need a shout/cry from either side!

 

Veljen opetusta * Brother's teaching

Harvoin kuulee, että lapsi kutsuu vanhempaansa tämän etunimellä, vaikka sellaistakin on kyllä sattunut. Yleensä lapsi kutsuu isää 'isäksi' ja äitiä 'äidiksi'. Onhan sana 'äiti' jokaisen lapsen ensimmäinen ja odotetuin sana! Siksi ei ole mikään yllätys todeta, että Jeeshua, Jumalan Poika, kutsuu Jumalaa nimellä 'isä/Isä'.

It is seldom heard that a child calls his/her parent by his/her first name, even though one has happened to do so. Usually the child calls the father ‘father’ and the mother ‘mother’. After all, the word ‘mother’ is the first and most anticipated word for every child! Therefore, it is no surprise to say that Jeshua, the Son of God, calls God ‘father’.

Koska Jeeshua ei ole kirjoittanut evankeliumeista yhtäkään, meidän täytyy luottaa siihen, mitä evankelistat, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, ovat kirjoittaneet. Valitsin heistä Matteuksen vain siksi, että se on Uudessa Testamentissa ensimmäisenä. Kävin läpi kaikki Jeeshuan puheet ja merkitsin ylös, mitä sanaa Hän käytää Jumalasta.

Since Jeshua has not written any of the Gospels, we must trust what the evangelists, Matthew, Mark, Luke, and John, have written. I chose Matthew out of them just because it is the first in the New Testament. I went through all of Jesus ’speeches and recorded what word He uses about God.

Analyysi näyttää tältä:

The analysis looks like this:

📖  Jeeshua käyttää Jumalasta sanaa 'isä' 20 kertaa. Hän käyttää tätä sanaa tilanteissa, joissa Hän osoittaa sanansa/rukouksensa Jumalalle, todistaa ihmisille omasta alkuperästään tai puhuu opetuslapsille ikäänkuin 'veljilleen' heidän yhteisestä 'isästään'.

📖  Jeshua uses 20 times the word ‘father’ when speaking about God. He uses this word in situations where He shows His word/prayer to God, testifies to people of His own origin, or speaks to disciples as if to His ‘brothers’ about their common ‘father’.

📖 15 kertaa Jeeshua käytää sanaa 'Jumala', joista yhden Matteus on kirjannut ylös arameaksi. Lieneekö tuo Jeeshuan tuskanhuuto ristillä (Eeli, Eeli, lama sabaktani) todistus nimenomaan siitä, että Jeeshua puhui arameaa! Onhan selvää, että jokainen ihminen rukoilee omalla äidinkielellään jopa vieraassa maassa, ja suuren hädän hetkellä tuttu kieli tulee suuhun automaattisesti. Matteus (Matt. 27: 46) ja Markus (Mark. 15: 34) ovat tallentaneet meille nämä aramean sanat.

📖 15 times Jeshua uses the word ‘God’, one of which is recorded by Matthew in Aramaic. Maybe that cry of pain on the cross (Eli, Eli, lama sabachthani) is a testimony specifically that Jeshua spoke Aramaic! After all, it is clear that every person prays in their own mother tongue even in a foreign country, and in a moment of great distress, a familiar language comes into the mouth automatically. Matthew (Matt. 27: 46) and Mark (Mark 15: 34) have written us these Aramaic words.

📖 Löysin Matteukselta 7 jaetta, joissa esiintyy sana 'Herra' johdettuna tetragrammista, mutta jokaisessa 7 jakeessa on myös lainaus Vanhasta Testamentista, joten יהוה tulee lainauksen mukana. On mahdotonta tietää, miten Jeeshua on kussakin tilanteessa käyttänyt lainaamaansa Vanhan Testamentin tekstiä, varsinkin jos hänen äidinkielensä oli aramea. Peshittan (Uusi Testamentti arameaksi) teksteissä ei ole lainkaan tetragrammia. Sana מריא (marya) näyttää esiintyvän tetragrammin tilalla, mutta tätä sanaa käytetään muutenkin viittaamaan 'Herraan'. Osoituksena siitä  מריא esiintyy Matteuksen evankeliumissa 18 kertaa.

 📖 I found 7 verses from Matthew that contain the word ‘Lord’ derived from the Tetragrammaton, but each of the 7 verses also has a quote from the Old Testament, so יהוה comes with the quote. It is impossible to know how Jeshua has used the Old Testament text in each situation, especially if his mother tongue was Aramaic. There is no Tetragrammaton at all in the texts of Peshitta (New Testament in Aramaic). The word מריא (Marya) seems to appear in place of the Tetragrammaton, but this word is used anyway to refer to ‘the Lord’. As proof of this, מריא appears in Matthew 18 times.

📖 Suuren neuvoston edessä Jeeshua käytti Jumalasta nimeä 'Voima' (Matt. 26: 64).

📖  In front of the Great Council, Jeshua used the name 'Power' for God (Matt. 26:64).

📖 Matt. 9: 38:ssa 'elon herra' on kreikaksi κυριου του θερισμου, arameaksi מרא חצדא ja hepreaksi בעל הקציר. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että heprean sana בעל (baal) merkitsee 'herraa'.

📖  Matt. In 9:38, 'Lord of the harvest' is κυριου του θερισμου in Greek, מרא חצדא in Aramaic and בעל הקציר in Hebrew. Here is a good example that the Hebrew word בעל (Baal) means ‘Lord’.

➡️ ➡️  Koska Jeeshua ei häpeä kutsua meitä veljikseen (Hepr. 2: 11), eli Hän pitää meitä sisarinaan ja veljinään, ja koska Hän opetti seuraajilleen Isä meidän -rukouksen (Matt. 6: 9 - 13), meillä on täysi oikeus puhua Jumalasta nimellä 'Isä'. Eräs koulukaverini kirjoitti mielestäni hienosti sanat 'Taivaan Isä' näin 'TaivaanIsä'  😍

Because Jeshua is not ashamed to call us His brothers (Hebr. 2: 11), that is, He considers us His sisters and brothers, and because He taught His followers the prayer 'Our Father' (Matt. 6: 9 -13), we have every right to speak of God as the 'Father.' One of my schoolmates, I think, wrote the words 'Heavenly Father' nicely like 'HeavenFather' 😍

Persoona * Person

Kun kolminaisuusoppi määrittelee Jumalan kolmeksi persoonaksi, haluan kysyä, mitä tuolla sanalla 'persoona' oikein tarkoitetaan. 

When the doctrine of the Trinity defines God as three persons, I want to ask what does that word ‘person’ mean.

SUOMEN SANOJEN ALKUPERÄ

Etymologinen sanakirja:

ORIGIN OF FINNISH WORDS

Etymological dictionary:

NYKYSUOMEN ETYMOLOGINEN SANAKIRJA:

MODERN FINNISH ETYMOLOGICAL DICTIONARY:

'Persoona'-sana on lainasana suomen kielessä, ja sen on ottanut käyttöön Mikael Agricola (1510 - 1557). 'Persoona'-sana juontuu latinan naamiota/maskia merkitsevästä sanasta 'persona'. Mutta latinan kielen persona-sanan arvellaan pohjautuvan etruskien PHERSU-sanaan, joka kätkee sisäänsä sanaparin person-parson = maski-pappi.

The word 'persoona' is a loanword in Finnish and was introduced by Mikael Agricola (1510 - 1557). The word 'persoona' is derived from the Latin word 'persona' for mask. But the Latin word 'persona' is thought to be based on the Etruscan word PHERSU, which is a doublet of person-parson = mask-priest.

Allaoleva kuva on etruskien hautamaalaus, jossa esiintyy PHERSU. Täysin varmoja ei olla siitä, kumpi noista kahdesta miehestä esittää PHERSUA; koiran/suden (susi oli etruskien uskonnollinen eläin) purema ja raatelema huputettu/naamioitu mies vai häntä ohjaileva atleetti.

The image below is an Etruscan tomb painting featuring PHERSU. Not entirely sure which of those two men represents PHERSUA; bitten and scratched by a dog/wolf (wolf was an Etruscan religious animal) hooded/disguised man or an athlete guiding him. 

Etruskien PHERSU-sanan arvellaan pohjautuvan puolestaan kreikkalaiseen sanaan προσωπον prosoopon, jonka merkityksiä ovat kasvot, ulkomuoto, pinta, henkilö.

The Etruscan word PHERSU is thought to be based on the Greek word προσωπον prosopon, which means face, appearance, surface, person.

Sana προσωπον prosoopon esiintyy Uudessa Testamentissa merkityksessä 'kasvot' jakeissa 2. Kor. 11: 20; 1. Tess. 2: 17 ja Ilm. 9: 7.

The word προσωπον prosopon appears in the New Testament meaning 'face' in verses 2 Cor. 11:20; 1. Tess. 2:17 and Revelation 9: 7.

Näyttelijän naamio/maski/persona oli käytössä antiikin teatterissa, jossa ainoastaan miehet saivat näytellä. Antiikin teatterissa oli KOLME näyttelijää, jotka esittivät kaikki näytelmän roolit, ja juuri siinä naamiot/personat helpottivat asiaa. Naamioiden/personien keksimisessä vain mielikuvitus oli rajana; kaksinaamainen maski/persona oli helppo kiepsauttaa jopa kesken näytöksen toisin päin.

The actor's mask/persona was used in an ancient theatre where only men were allowed to act. There were THREE actors in the ancient theatre who performed all the roles in the play, and that was where the masks/personas made it easier. In inventing masks/personas, only the imagination was the limit; the double-faced mask/persona was easy to turn around even in the middle of the show.

Naamiota/personaa käytettiin kuvaamaan roolihahmon ilmeitä ja tunteita, ja siksi komedioissa oli eri naamiot/personat kuin tragedioissa. Naamioilla/personilla voitiin myös korostaa roolihahmojen yhteiskunnallista asemaa ja sosiaalista statusta. Naisten roolit vaativat omat naamionsa/peronansa, sillä miesnäyttelijä ei voinut näytellä naista omilla kasvoillaan.

The mask/persona was used to describe the facial expressions and feelings of the character, and therefore there were different masks/personas in the comedies than in the tragedies. The masks/personas could also be used to emphasise the social status of the role characters. The roles of women required their own masks/personas, as the male actor could not play a woman with his own face.

Antiikin teatteri sai alkunsa Kreikassa n. 550 eaa., ja länsimaisen teatterin juuret ovat Dionysos-juhlissa. Dionysos oli kasvillisuuden, hedelmällisyyden ja viinin jumala. Dionysoksen kunniaksi järjestettiin rajuja ja suuria kansanjuhlia, joissa PAPPI suoritti uhrirituaalin näyttämön viereen rakennetulla alttarilla tanssijoiden ja huilunsoittajien ympäröimänä. Dionysokselle ei rakennettu erikseen temppeleitä, sillä teatterit toimivat huvitusten ohella uskonnollisina pyhättöinä (vrt. person-parson/naamio-pappi).

The ancient theatre originated in Greece around 550 BC, and the roots of Western theatre are in the Feast of Dionysos. Dionysus was the god of vegetation, fertility, and wine. In honor of Dionysus, fierce and great folk festivals were held in which the PRIEST performed a sacrificial ritual on an altar built next to the stage, surrounded by dancers and flutists. No temples were built separately for Dionysus, as the theatres served as religious shrines in addition to amusements (cf. person-parson/mask-priest).

Teatterinaamioissa/-personissa oli myös pieni megafoni, joka vahvisti näyttelijän ääntä. Latinan kielen verbi per-sonare = 'kuulua läpi' näyttää sopivasti yhdistävän 'naamion' ja 'persoonan'.

The theatre masks/personas also had a small megaphone that amplified the actor’s voice. The Latin verb per-sonare = ‘echo through’ seems to appropriately connect ‘mask’ and ‘person’.

Kun latinan 'persona' lainautui 1700-luvulla ranskan kieleen, se sai merkityksen, henkilö, la personne. 'Persona'-sanan etymologia on siis: naamio/maski -> roolihahmo -> näyttelijä/roolin esittäjä ->  henkilö/kuka tahansa ihminen. Mutta miten naamio/maski/roolihahmo/näyttelijä/henkilö ja Jumala voisivat liittyä yhteen?

When the Latin ‘persona’ was borrowed into French in the 18th century, it took on the meaning, person, la personne. The etymology of the word 'persona' is thus: mask-> character-> actor/role-performer-> person. But how could a mask/character/actor/person and God join together?

Kun kolminaisuusoppia kehiteltiin Nikean Ekumeenisessa Kirkolliskokouksessa vuonna 325jKr., mitä sinne kokoontuneilla papeilla ja piispoilla mahtoi oikein olla mielessä, ihmettelen vain. Antiikin teatteri oli heille takuulla tuttu asia. Athanasiuksen uskontunnustuksen teema 'kolme yhdessä ja yksi kolmessa' on helppo ymmärtää naamioiden/personien ja roolihahmojen kautta, mutta sopiiko teatterin maailma yhteen Jumalan ilmoituksen kanssa? Tärkein kysymys on, mitä sana 'persona' merkitsi siinä ajassa ja heidän kulttuurissaan?

When the doctrine of the Trinity was developed in the Ecumenical Ecclesiastical Council of Nicaea in 325 AD, what the priests and bishops gathered there might have had in mind, I just wonder. Most surely ancient theatre was a familiar thing to them. The theme of Athanasius’s creed ‘three in one and one in three’ is easy to understand through masks/personas and role-plays, but is the world of theatre compatible with God’s revelation? The most important question is what did the word ‘persona’ mean in that time and in their culture?

 

Kuvassa on kolme (maskia/persoonaa) yhdessä (yhden persoonan päässä) ja yksi kolmessa. 

The picture shows three (masks/persons) in one (on one person's head) and one in three.

Kirjassa Väinämöisen juuret Mikko Ollus ja Kalevi Jääskeläinen paljastavat järkyttäviä asioita, joita he ovat löytäneet ennen heitä samaa asiaa tutkineilta kirjoittajilta. Heidän kirjansa lähdekirjallisuusluettelo on 5,5 sivua pitkä. He perustavat seuraavan lainauksensa kahteen kirjaan: Haavio, M. Väinämöinen. Helsinki 1950 ja Honko, L. Kalevala ja maailman eepokset. Helsinki 1987. 

In the book Väinämöinen's roots, Mikko Ollus and Kalevi Jääskeläinen reveal shocking things they have found in authors who have studied the same subject before them. The bibliography of their book is 5.5 pages long. They base their following quotation on two books: Haavio, M. Väinämöinen. Helsinki 1950 and Honko, L. Kalevala and world epics. Helsinki 1987.

Lainaus Olluksen ja Jääskeläisen kirjasta sivulta 266: "Nikeassa keisari Konstantinus onnistui ovelalla tulkinnallaan Vergiliuksen Aeneis-eepoksen neljännestä eklogista luomaan uusplatonistiseen myyttiseen haaveiluun taipuvaisten kirkonmiesten mieleen kiehtovan tulevaisuudenunelman universaalista Roomasta, jota hallitsisi Aeneis-eepoksessa muka ennustettu Jeesus-lapsi." 

Quote from Ollus and Jääskeläinen's book from page 266: "In Nicaea, Emperor Constantine, with his cunning interpretation of the fourth eclogus of Virgil's Aeneis epic, succeeded in creating a fascinating dream in minds of the priests dominated by neo-Platonic mythical dreams of a future of a universal-Rome ruled by the supposedly prophesied child of Jesus in the Aene epic." 

Profetoiko Vergilius Jeesuksesta... tuskin!

Eikö pappien ja piispojen pitäisi lukea Raamattua mieluummin kuin Vergiliusta!

Jos kirkonmiehet olivat johdateltavissa Vergiliuksen kirjoituksilla, miten varmaa heidän perustelunsa jumaluuden persoonista voi olla?

Vaikka 'persoona' ymmärrettäisiin sanana 'kasvot' Jumalasta puhuttaessa, eteemme piirtyisi kolmikasvoinen jumaluus, joka ei vastaa Jumalan itsestään antamaa kuvaa!

1. Tess. 2: 17 Vulgatassa (latinaksi... valmistui 405): Nos autem fratres desolati a vobis ad tempus horæ, aspectu, non corde, abundantius festinavimus faciem vestram videre cum multo desiderio... Kuten huomaamme 'kasvot' = faciem... ei persona

Mikäli sanan 'persoona' ymmärretään tarkoittavan 'henkilöä, kun puhutaan jumaluudesta, ajaudumme juuri siihen mahdottomaan selitykseen, jonka kolminaisuusoppi nyt antaa meille Jumalasta!

Did Virgil prophecy of Jesus... hardly not!

Shouldn’t priests and bishops read the Bible rather than Virgil!

If the clergymen could be inferred from the writings of Virgil, how certain can their argument for the persons of the deity be?

Even if ‘person’ were understood as the word ‘face’ when talking about God, we would be drawn in front of us by a three-faced deity that does not match the image God has given himself!

1. Thess. 2: 17 in Vulgata (latin... completed in 405): Nos autem fratres desolati a vobis ad tempus horæ, aspectu, non corde, abundantius festinavimus faciem vestram videre cum multo desiderio... As we notice 'face' = faciem ... not persona

If the word ‘person’ is understood to mean ‘person/being' when we speak of divinity, we are drifting into precisely the impossible explanation that the doctrine of the Trinity gives us now of God!

Vanhassa Testamentissa sana 'henkilö' esiintyy jakeissa 5. Moos. 1: 17; 10: 17; Sanal. 24: 23; 28: 21. Kaikissa jakeissa on kysymys siitä, ettei tuomitessa pidä katsoa henkilöön... hepreaksi פמים panim = kasvot... eli arkisesti sanottuna: ei pidä tuomita pärstäkertoimen mukaan.

Uudessa Testamentissa sana 'henkilö' esiintyy samassa merkityksessä kuin VT:ssa. Jakeet ovat Matt. 22: 16; Mark. 12: 14; Luuk. 20: 21; Ap.t. 10: 24; Room. 2: 11; Gal 2: 6; Ef. 6: 9, ja näissä kaikissa jakeissa on kreikan sana προσωπον prosoopon. Oikeudessa tuomittavan ihmisen yhteiskunnallinen asema tai ammatti ei saa vaikuttaa tuomioon. Suomalaisessa käännöksessä esiintyy sana 'henkilö' myös 1. Kor. 16: 3:ssa, mutta kreikan tekstissä ei tässä jakeessa ole sanaa προσωπον prosoopon. 

Vaikka Mikael Agricola otti persoona-sanan suomen kieleen, hän ei käyttänyt sitä Uuden Testamentin käännöksessään (1548). Sana 'persoona' tuskin esiintyy vieläkään suomalaisessa Raamatussa, ei ainakaan vuoteen 1985 mennessä, mikäli on uskomista Vilho Vuorelan Raamatun hakusanakirjaan.

Kaiken tämän perusteella tulkitsen, että sana 'persoona' on alettu ymmärtää merkityksessä 'henkilö/kuka tahansa ihminen' vasta paljon myöhemmin Raamatun kirjojen kirjoittamisen jälkeen. Miten iankaikkisesti ollutta Jumalaa (Ehjee) voitaisiin kuvata ja määritellä jollakin ihmisten kielessä vuosisatojen aikana kehittyneellä ja eri kulttuureissa muuntuneella sanalla!

In the Old Testament, the word ‘person’ appears in Deut. 1:17; 10:17; Prov. 24:23; 28:21. In all verses it is a question of not judging by person's 'face' ... in Hebrew פמים panim = face ... one should not be judged by 'face'.

In the New Testament, the word ‘person’ occurs in the same sense as in the OT. The verses are Matt. 22:16; Mark. 12:14; Luke 20:21; Ap.t. 10:24; Room. 2:11; Gal 2: 6; Ef. 6: 9, and in all these verses is the Greek word προσωπον prosopon. The social status or profession of the person convicted in court will not affect the judgment. The word 'person' appears in the Finnish translation also in 1. Cor. In 16: 3, but the Greek text does not contain the word προσωπον prosopon in this verse. 

Although Mikael Agricola took the word person in Finnish language, he did not use it in the New Testament translation (1548). The word 'person' hardly still appears in the Finnish Bible, at least not until 1985, if you believe in Vilho Vuorela's Bible search dictionary.

Based on all this, I interpret that the word ‘person’ began to be understood in the sense of ‘person/any human being’ much later after the books of the Bible. How could the eternal God (Ehyeh) be described and defined by some word developed in human language over the centuries and transformed in different cultures!

Selvin vastaus jumaluuteen ja varmin selitys Jumalasta löytyy Hänen omista sanoistaan!

Inhimilliset määritelmät johtavat vain harhaan!

The clearest answer to divinity and the surest explanation of God can be found in His own words!

Human definitions only mislead!

Tunnetko Kaikkivaltiaan * Do you know the Almighty

Kun Abram oli 99 vuoden vanha, Jumala ilmestyi hänelle (1. Moos. 17. luku) ja teki liiton hänen kanssaan. Jumala lupasi tehdä hänestä "kansojen paljouden isän" ja antaa Kanaanin maan hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuiseksi omaisuudeksi. Liiton merkiksi Jumala määräsi miesten ympärileikkauksen. Samassa yhteydessä Abramin nimi muutettiin Aabrahamiksi ja hänen vaimonsa Saarain nimi muutettiin Saaraksi. 

When Abram was 99 years old, God appeared to him (Gen. 17) and made a covenant with him. God promised to make him "the father of many nations" and give the land of Canaan to him and his descendants as eternal possessions. As a sign of the covenant, God ordained the circumcision of men. At the same time, the name of Abram was changed to Abraham and the name of his wife Sarai was changed to Sarah.

Jumala, joka oli tämän liiton aloittaja esitteli itsensä nimellä Kaikkivaltias, אל שדי El-Shaddai.  Tuo nimi esiintyy Raamatussa usein lyhyemmässä muodossa שדי Shaddai. Mikäli Jumala ja Aabraham olisivat laatineet jonkun dokumentin liittonsa vahvistukseksi, siinä lukisi nimet אל שדי ja אברהם.

God, who was the initiator of this covenant, introduced himself as the Almighty, אל שדי El-Shaddai. That name appears in the Bible often in the shorter form שדי Shaddai. If God and Abraham had prepared some document to confirm their covenant, it would read the names אל שדי and אברהם.

Liitto Jumalan kanssa oli niin merkittävä asia Aabrahamin elämässä, että nimi 'Kaikkivaltias' siirtyi isältä pojalle Aabrahamin jälkeläisten keskuudessa. Siitä ovat todisteena seuraavat seikat:

✷ Iisak siunasi poikansa, Jaakobin, Kaikkivaltiaan nimeen lähettäessään hänet Mesopotamiaan Betuelin luo Eesaun, vihaa ja kostoa pakoon (1. Moos. 28: 3). 

✷ Ennen kuolemaansa Jaakob todisti pojalleen, Joosefille, Jumalan johdatuksesta ja siunasi hänet Kaikkivaltiaan nimeen (1. Moos. 49: 25). Hän lisäsi 'Kaikkivaltiaan' rinnalle nimet: אביד יעקב, Jaakobin Väkevä - רעה, Paimen/Kaitsija/Ystävä - אבן ישראל, Israelin Kallio, אל אביך, isäsi Jumala.

The covenant with God was such a significant issue in Abraham’s life that the name ‘Almighty’ passed from father to son among Abraham’s descendants. This is evidenced by the following:

✷ Isaac blessed his son Jacob in the name of the Almighty when he sent him to Mesopotamia to Bethuel to escape Esau's wrath and revenge (Gen. 28: 3).

✷ Before his death, Jacob testified to his son Joseph of God's guidance and blessed him in the name of the Almighty (Gen. 49:25). He added alongside the Almighty the names: אביד יעקב, Jacob's Strong - רעה, Shepherd/Defender/Friend - אבן ישראל, Rock of Israel, אל אביך, God of your Father.

Raamatusta löytyy vahva todistus siitä, että nimi 'Kaikkivaltias' tuli tutuksi myös Iisakin toisessa sukuhaarassa. Job/Jobab on Iisakin pojanpojanpoika, sillä Eesaun poika Zerah on Jobin isä. Job syntyi Zerahille ilmeisesti Jaakobin aikoihin (n. 1670 - 1520). Hänestä tuli Uusin maan eli Edomin 2. kuningas, ensimmäisen kuninkaan, Belan, kuoltua. Samaan aikaan kun Job hallitsi Uusin maata, hänen pikkuserkkunsa olivat orjina Egyptissä. Joosefin kuoleman jälkeen ja Mooseksen ollessa pakomatkalla Midianissa ei Jumalan edessä ollut toista, joka olisi ollut yhtä nuhteeton kuin Job (Job 1: 8).

There is strong evidence in the Bible that the name ‘Almighty’ also became familiar in Isaac’s second lineage. Job/Jobab is the grandson of Isaac, for Zerah the son of Esau is the father of Job. Job was apparently born to Zerah in the time of Jacob (c. 1670 - 1520). He became the 2nd King of Edom/Uz, after the death of the first King, Bela. At the same time as Job ruled the land of Uz his little cousins were slaves in Egypt. After Joseph's death and Moses' escape in Midian, before God there was no one who was as blameless as Job (Job 1: 8).

Nimi 'Kaikkivaltias esiintyy Vanhassa Testamentissa kaikkiaan 48 kertaa, ja niistä pelkästään Jobin kirjassa 30 kertaa. 'Kaikkivaltias' esiintyy sekä Jobin että hänen 4 ystävänsä, Bildadin, Sofarin, Elifaan ja Elihun, sanoissa. Jobin kirjan alku-, keski- ja loppuosa erottuvat toisistaan selvästi tekstissä käytettyjen Jumalan nimien mukaan. 

The name 'Almighty' appears in the Old Testament 48 times, and 30 of them in the book of Job alone. ‘Almighty’ appears in the words of both Job and his 4 friends, Bildad, Sofar, Elipha and Elihu. The beginning, middle, and end of the book of Job are clearly distinguished by the names of God used in the text.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjan keskiosa, jossa nimi 'Kaikkivaltias' esiintyy on Jobin kirjan varsinainen ja alkuperäinen osa, ja että alku- ja loppuosat tetragrammeineen ovat myöhempää lisäystä. Arkeologit ovat löytäneet Edomin alueelta vanhimmat todisteet tetragrammista, eli Jahve/Jehova oli alkujaan Eesaun/Edomin jumala (5. Moos. 33: 2; Tuom. 5: 4; Hab. 3: 3).

Many scholars believe that the middle part of the book, where the name ‘Almighty’ appears, is the actual and original part of the book of Job, and that the opening and ending parts with the Tetragrammaton are a later addition. Archaeologists have found the oldest evidence of the Tetragrammaton in the Edom area, meaning that Yahweh/Jehovah was originally the god of Esau/Edom (Deut. 33: 2; Judges 5: 4; Hab. 3: 3).

Koska 'Kaikkivaltias' on se Jumalan nimi, jota Aabraham, Iisak ja Jaakob käyttivät, tämän nimen kuuluisi olla ensimmäisenä jakeessa 2. Moos. 3: 15:ssa, varsinkin, kun Jumala ei ollut esittäytynyt Israelin esi-isille nimellä יהוה, Jahve/Jehova, niin kuin meille kerrotaan 2. Moos. 6: 3:ssa.

Since 'Almighty' is the name of God used by Abraham, Isaac and Jacob, that name should be first in Exodus 3:15, especially when God had not introduced himself to the forefathers of Israel as יהוה, Yahweh/Jehovah, as to us is told in Exodus 6: 3.

Nähdessään Israelin leiriytyneenä autiomaassa sukukunnittain Bileam siunasi heidät Jumalan hengen innoittamana 'Kaikkivaltiaan' nimeen, vaikka Mooabin kuningas, Baalak, oli kutsunut hänet kiroamaan heidät.

Seeing Israel camped in the wilderness by tribe, Balaam blessed them, inspired by the Spirit of God, in the name of the ‘Almighty’, even though the king of Moab, Balak, had called him to curse them.

Tuomarien aikaan (ennen Saulia, joka hallitsi 1050 - 1011) elänyt Noomi käytti Jumalasta nimeä 'Kaikkivaltias' (Ruut 1: 20).

Naomi, who lived in the time of the judges (before Saul, who ruled from 1050 to 1011), used the name  'Almighty' of God (Ruth 1:20).

Psalmissa 68 Daavid käyttää Jumalasta nimeä 'Kaikkivaltias' jakeessa 15. Nimi 'Kaikkivaltias' esiintyy myös psalmissa 91 (jae1) yhdessä nimen רל עליון El- Elijon, 'Korkein' kanssa.

In Psalm 68, David uses the name 'Almighty' of God in verse 15. The name 'Almighty' also appears in Psalm 91 (verse 1) along with the name רל עליון El-Elijon, the 'Most High'.

Puhuessaan 'Herran päivästä' profeetta Jesaja kutsuu Jumalaa nimellä 'Kaikkivaltias' (Jes. 13: 6). Vuoden 1992- käännöksessa 'Kaikkivaltias' on korvattu nimellä 'Korkein'.

Speaking of the 'day of the Lord,' the prophet Isaiah calls God 'Almighty' (Isa. 13: 6). In the Finnish translation 1992, 'Almighty' has been replaced by 'most High'.

'Kaikkivaltias' oli tuttu nimi myös ennen pakkosiirtolaisuutta Juudassa vaikuttaneelle profeetta Joelille (Joe. 1: 15).

'Almighty' was also a familiar name to the prophet Joel, who worked in Judah before the exile (Joe 1:15).

Pakkosiirtolaisuuden aikaan toiminut profeetta Hesekiel käytti Jumalasta nimeä 'Kaikkivaltias' kuvatessaan saamaansa valtavaa näkyä (Hes. 1: 24).

The prophet Ezekiel, who acted at the time of the exile, used God's name 'Almighty' to describe the enormous vision he received (Ezek. 1:24).

Ilmestyskirjassa Johannes mainitsee nimen 'Kaikkivaltias' kuusi kertaa (1: 8; 4: 8; 11: 17; 16: 14; 19: 6; 21: 22). Nimi 'Kaikkivaltias' kulkee siis punaisena lankana läpi Raamatun Aabrahamista Uuteen Jerusalemiin. Kirjeensä lopussa Johannes toteaa, että 'Kaikkivaltias' on Uuden Jerusalemin temppeli yhdessä Karitsan kanssa.

In the book of Revelation, John mentions the name 'Almighty' six times (1: 8; 4: 8; 11:17; 16:14; 19: 6; 21:22). The name ‘Almighty’ thus runs as a red thread through the Bible from Abraham to the New Jerusalem. At the end of his letter, John states that the ‘Almighty’ is the temple of the New Jerusalem along with the Lamb.

Nimi אהיה Ehjee esiintyy sekä Iisakille että Jaakobille annetuissa lupauksissa (1. Moos. 26: 3; 31: 3), ja שדי Shaddai teki liiton heidän isänsä, Aabrahamin, kanssa. Ehjee ja El-Shaddai muodostavat kaikista  Jumalan nimistä mielenkiintoisen ja poikkeuksellisen parin myös matemaattisesti. Ehjeen nimeen liittyvä vahvistuslauseke, אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee (2. Moos. 3: 14), on lukuarvoltaan 543, ja nimi אל שדי el-shaddai'n lukuarvo on 345, samoin kuin on myös nimen משה Mooses lukuarvo. 

The name אהיה Ehjee appears in the promises made to both Isaac and Jacob (Gen. 26: 3; 31: 3), and שדי Shaddai made a covenant with their father, Abraham. Ehjee and El-Shaddai form an interesting and exceptional pair of all the names of God, also mathematically. Confirmation clause related to the name Ehyeh, אהיה אשר אהיה ehjee asher ehjee In Ex. 3: 14, has a numeric value of 543, and the name אל שדי el-shaddai has a numeric value of 345, as does the name משה Moses, too.

Samalla tavalla kuin Mooses oli kasvokkain palavasta pensaasta hänelle puhuneen jumalolennon kanssa, samoin näyttävät asettuvan kasvokkain/vastakkain (345 >< 543) nimet Kaikkivaltias ja Ehjee. Kaiken lisäksi niiden lukuarvojen summa on 888, joka taas on Jeeshuan kreikankielisen nimen Ιησοθζ lukuarvo.

Just as Moses faced the burning bush with the divine creature who spoke to him, so do the names Almighty and Ehjee appear face to face/opposite (345 >< 543). On top of all that, the sum of their numerical values is 888, which is the numerical value of the Greek name Ιησοθζ, meaning Jeshua.

Ihmettelen ja kyselen tätä * I wonder and ask this

Jeeshua aloitti 30 vuoden ikäisenä julkisen toimintansa. Kolmen ja puolen vuoden ajan Hän kulki ympäri Juudeaa ja Galileaa opettaen kansaa ja tehden kaikkialla hyvää. Hänen ajallinen elämänsä päättyi siis 33, 5 vuoden iässä eli varsin nuorena. 

Jeshua began his public career at the age of 30. During three and a half years he went around in Judea and Galilee teaching the people and making good everywhere. His earthly life thus ended at the age of 33,5 years, that is, at a very young age.

Danielille annettu profetia koskee Jeeshuan toiminnan alkua ja loppua (Dan. 9: 23 - 27). Tämän profetian perusteella myös Idän viisaat laskivat Jeeshuan syntymän ajankohdan ja tulivat oikeaan aikaan tervehtimään uutta "juutalaisten kuningasta" (Matt. 2: 1 - 12).

The prophecy given to Daniel concerns the beginning and the end of Jeshua' activity (Dan. 9: 23-27). Based on this prophecy, the sages of the East also calculated the time of Jeshua' birth and came at the right time to greet the new "king of the Jews" (Matt. 2: 1-12).

Mutta miksi Jeeshua toimi tehtävässään vain 3,5 vuotta... ja miksi juuri 3,5 vuotta? Tätä olen useasti ihmetellyt. Onko 3,5 vuodella joku vastaavuus jossakin?

But why was Jeshua working only 3,5 years... and why just 3,5 years? This I have often wondered. Does 3,5 years have any equivalence somewhere?

Ilmestyskirjan 11: 2:ssa kerrotaan, miten pakanakansat tallaavat pyhää kaupunkia 42 kuukauden ajan, ja seuraavassa jakeessa, 11: 3, kerrotaan kahdesta säkkeihin pukeutuneesta todistajasta, jotka saavat tehtäväkseen profetoida 1260 päivän ajan. Sekä 42 kuukautta että 1260 päivää vastaavat 3,5 vuotta, joka ilmaistaan Raamatussa myös sanoilla "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa". (Dan. 7: 25; 12: 7; Ilm. 12: 14). Mutta miksi juuri tuo aika?

Revelation 11: 2 tells how the Gentiles trampled on the holy city for 42 months, and the next verse, 11: 3, tells of two sackcloth-witnesses who are commissioned to prophesy for 1260 days. Both 42 months and 1260 days correspond to 3,5 years, which is also expressed in the Bible as "time, two and a half times." (Dan. 7:25; 12: 7; Rev. 12:14). But why just that time?

Katsellessani erään kerran piirtämääni kaaviota luomisviikosta, huomasin siinä periodin, joka kesti 3,5 vuorokautta.

When I looked at a chart from the week of creation I once drew, I noticed in it a period of 3, 5 nights and days.

Luomisviikon 7 päivää/vuorokautta näyttää jakautuvan kahteen 3,5 päivän/vuorokauden jaksoon, kun viikko jaetaan valkeuden ja auringon suhteen kahteen osaan. Valkeus luotiin 1. päivänä, ja aurinko 4. päivänä. Ensimmäinen 3,5 vuorokauden aika sisältää neljä pimeää jaksoa/yötä ja kolme valoisaa jaksoa/päivää, ja toinen 3,5 vuorokauden aika puolestaan neljä valoisaa jaksoa/päivää ja kolme pimeää jaksoa/yötä. 

The 7 days of the week of creation seem to be divided into two periods of 3,5 days, with the week divided into two parts in terms of light and sun. The light was created on the first day, and the sun on day 4th day. The first 3,5-day period includes four 4 nights and 3 light days, and the second 3,5-day period, in turn, includes 4 days and 3 nights.

Aadamilla ja Eevalla ei ollut Raamattua, mutta he saivat keskustella kasvoista kasvoihin itse Luojansa kanssa. Syntiinlankeemuksen jälkeen he joutuivat hahmottamaan hyvän ja pahan välistä taistelua oman elämänsä ja ympäröivän maailman tapahtumista.

Adam and Eve did not have any Bible, but they were allowed to talk face to face with their Creator himself. After the Fall, they had to perceive the struggle between good and evil from the events of their own lives and the world around them.

Pimeys edustaa Raamatussa Saatanaa ja pahuuden voimia, ja valkeus sen vastakohtana itse maailman Vapahtajaa (Joh. 1: 5, 9, 10). Valkeus ei ole sama kuin aurinko, eikä Jumalaa ja Hänen Lähettilästään, Jeeshuaa, voida rinnastaa aurinkoon, sillä he edustavat VALKEUTTA.

In the Bible, darkness represents Satan and the forces of evil, and light, in contrast, represents the Savior of the world itself (John 1: 5, 9, 10). Light is not the same as the sun, and God and His Messenger, Jeshua, cannot be equated with the sun, for they represent LIGHT.

Raamatullinen tapa määrittää vuorokausi on toisenlainen, kuin mihin me olemme tottuneet, sillä ensin tuli ehtoo ja pimeää ja sitten aamu ja valoisaa. Valkeus, jonka Jumala kutsui ensimmäisenä luomispäivänä esiin (1. Moos. 1: 3) katkaisi pimeyden, josta ensimmäinen vuorokausi oli alkanut. Mahtoivatko esivanhempamme ymmärtää siitä jumalallisen pelastussuunnitelman, eli sen että Valkeus tulee Pimeyden keskelle!

The biblical way of determining the day is different from what we are used to, for first came the evening and dark and then the morning and light. The light that God called forth on the first day of creation (Gen. 1: 3) broke the darkness from which the first day had begun. Could our ancestors understand the divine plan of salvation from that, that is, that the Light will come in the midst of Darkness!

Aurinko näyttelee merkittävää roolia kaikissa pakanauskonnoissa, koska aurinko on varsinainen palvonnan kohde... jumala. Mutta myös kristillisyydessä aurinkoa käytetään Jumalan symbolina, ja koko kristikunta pyhittää auringon päivää, sunnuntaita.

The sun plays a significant role in all pagan religions because the sun is the actual object of worship ... god. But even in Christianity, the sun is used as a symbol of God, and all of Christianity sanctifies the day of the sun, Sunday.

Katsellessani tuota kaaviotani, ihmettelen ja kyselen, miksi aurinko luotiin juuri neljäntenä päivänä ja symboloivatko nuo luomisviikon kaksi 3,5 vuorokauden aikajaksoa jollakin tavalla Luciferin kapinaan taivaassa (Ilm. 12: 7 - 9) ja/tai hänen toimiinsa maan päällä ihmiskunnan suurena eksyttäjänä? Jos niin on, alan ymmärtää, miksi Jeeshuan toimikausi kesti 3,5 vuotta.

Looking at that chart, I wonder and ask why the sun was created on the fourth day and do those two 3,5-day periods of the week of creation symbolise somehow Lucifer's rebellion in heaven (Rev. 12: 7-9) and/or his actions on earth as a great deceiver of mankind? If so, I begin to understand why Jeshua was working 3,5 years.

Pysyvyyden lapset * Persistence children

Kerätessäni tekstejä edelliseen kirjoitukseeni huomioni kiinnittyi heprean kielessä Jeeshuan ja Martan käyttämiin sanoihin ylösnousemuksesta. Valta osassa Uuden Testamentin hepreankielisissä teksteissä ylösnousemus on תחית (techijat). Tämä sana esiintyy mm. Matt. 22: 23, 28, 30, 31:ssa, joissa kerrotaan saddukealaisten asenteesta ylösnousemukseen.

As I collected the texts for my previous writing, my attention was drawn in Hebrew to the words used by Jeshua and Martha about the resurrection. In most Hebrew texts of the New Testament, the resurrection is תחית (techijat). This word occurs e.g. in Matt. 22: 23, 28, 30, 31, which describe the attitude of the Sadducees to the resurrection.

Mutta Joh. 11: 24, 25: ssa esiintyy sana תקומה (tequma). Tätä sanaa käyttää ensin Martta tunnustaessaan Jeeshualle, että hän uskoo veljensä nousevan kuolleista ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä. Jeeshua käyttää samaa sanaa heti perään sanoessaan Martalle: אנכי התקומה והחיים (anochi ha-tequmah ve-ha-chajjim), "minä olen ylösnousemus ja elämä". 

But in John 11: 24, 25 appears the word תקומה (tequma). This word is first used by Martha to confess to Jeshua that she believes his brother will rise from the dead in the resurrection on the last day. Jeshua used the same word when he said after that to Martha: אנכי התקומה והחיים (anochi ha-tequmah ve-ha-chajjim), "I am the resurrection and the life". 

Koska Martta ja Jeeshua käyttivät ylösnousemuksesta eri sanaa kuin esim. saddukealaisten uskosta kerrottaessa ja monissa muissa Uuden Testamentin teksteissä käytetään, mitä he mahtoivat tarkoittaa. Mitä mahtaa kätkeytyä sanaan תקומה (tequma)?

Because Martha and Jeshua used a different word for the resurrection than for example the Sadducees and many other New Testament texts have used, what they could mean. What can be hidden in the word תקומה (tequma)?

Ainakin tequmah-sanaan sisältyy verbi קום, nousta, niin kuin saattaa odottaakin. Mutta תקומה (tequmah) esiintyy myös Vanhan Testamentin puolella jakeessa 3. Moos. 26: 37. Siinä 'tequmah' merkitsee kestävyyttä vihollista vastaan/ pysyvyyttä vihollisen raivosta huolimatta.

At least the word tequmah contains the verb קום, rise, as one might expect. But תקומה (tequmah) also appears on the Old Testament side in Leviticus 26:37. In it, ‘tequmah’ means endurance against the enemy/persistence despite the enemy’s rage.

Pysyvyys on jatkuvaa olemista, loputonta elämää. Siksi mieleeni nousee myös nimi אהיה Ehjee, MINÄ OLEN. Ihminen on olemassa vain lyhyen hetken (Job 14: 1, 2), mutta Ehjeen oleminen/pysyvyys on ikuista.

Persistence is a constant being, an endless life. That is why also the name אהיה Ehjee, I AM, comes to mind. Man exists only for a short time (Job 14: 1, 2), but God is forever, His permanence is eternal.

Puhuessaan Martan kanssa juuri vähän ennen kuolemaansa, Jeeshua sanoi hänelle siis näin: minä olen pysyvyys ja elämä, eli kuolema ei voi ottaa minulta elämää pois/katkaista elämääni. Tällaisella voitokkaalla asenteella ja vahvan uskon voimalla Jeeshua kohtasi oman kuolemansa. 

Therefore, speaking with Martha just shortly before his death, Jeshua said to her like this: I'm persistence and life, or death can not take my life away/cut off my life. With such a victorious attitude and the power of strong faith, Jeshua faced his own death.

Luukkaan evankeliumin 20. luvussa nuo kaksi heprean ylösnousemusta tarkoittavaa sanaa esiintyvät peräkkäisissä jakeissa ja samassa asiayhteydessä hyvin mielenkiintoisella tavalla. Luuk 20: 27 - 40:ssa kerrotaan samasta saddukealaisten Jeeshualle asettamasta kysymyksestä kuin Matt. 22: 23 - 33:ssa. 

In Luke 20, those two Hebrew words meaning resurrection appear in successive verses and in the same context in a very interesting way. Luke 20: 27-40 tells of the same question the Sadducees put to Jeshua as Matt. 22: 23-33.

Luuk. 20: 35 puhutaan niistä, jotka ovat arvollisia pääsemään 'toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen' (תחית, techijat), ja seuraavassa jakeessa 20: 36 noita arvollisia kutsutaan 'Jumalan lapsiksi' ja 'ylösnousemuksen lapsiksi' בני התקומה, benei ha-tequmah, eli 'PYSYVYYDEN LAPSIKSI'.

Luke 20:35 speaks of those who are worthy to enter 'another world and resurrection' (תחית, techij), and in the next verse 20:36 those worthy are called 'children of God' and 'children of resurrection' בני התקומה, benei ha-tequmah, or ‘CHILDREN OF PERMANENCE’.

Ylösnousemuksen lapset ovat syntyneet siitä pysyvyyden lähteestä, joka Jeeshua vakuutti olevansa. Kuolema ei tule olemaan mikään este heidän elämänsä jatkumiselle, ainoastaan pieni tauon hetki.

The children of the resurrection are born of the source of permanence that Jeshua asserted to be. Death will be no obstacle to the continuation of their lives, only a small hour of break.

Ylösnousemuksen lapset tulevat saamaan samanlaisen elämän pysyvyyden/kestävyyden kuin enkeleilläkin on. Mutta jo tässä ajassa he tulevat kokemaan voittamattoman sankarin osan. 

The children of the resurrection will have the same permanence/endurance of life as the angels have. But even in this time, they will experience the part of an invincible hero.

Joosua sai Jumalalta valtavan lupauksen. On hyvin mielenkiintoista todeta, että tuo Joosualle annettu lupaus on yksi Vanhan Testamentin Ehjee-teksteistä. Lupaus kuuluu näin: "Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua." (Joos. 1: 5). 

לא יתיצב איש לפניך כל ימי חייך באשר הייתי עם משה אהיה עמך לא ארפל ולא אעזבך

Joshua received a huge promise from God. It is very interesting to note that the promise given to Joshua is one of the Ehjee texts of the Old Testament. The promise reads as follows: "There shall not any man be  able to stand before thee all the days of thy life: as I was with Moses, so I will be with thee: I will not fail thee, nor forsake thee." (Joshua 1: 5)

VAU! Voisiko olla suurempaa lupausta!

WOW! Could be greater promise!

Varsin mielenkiintoisella tavalla sana תקומה (tequma) muodostaa sillan Vanhan Testamentin אהיה enjeen ja Uuden Testamentin אני הוא ani-huu'n välille, siis VT:n ja UT:n 'minä olen' -tekstien välille.

Quite interestingly, the word תקומה (tequma) forms a bridge between the Old Testament אהיה ehyeh and the New Testament אני הוא ani-huu, it is between the VT and UT ‘I am’ texts.