Valkeus tuli * The Light came

Franz Delitzsch on kääntänyt hepreaksi hyvin mielenkiintoisella tavalla Ilmestyskirjan jakeessa 2: 8 olevat sanat ”ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään”: 

 הראשון והאחרון אשר מת ויהי ha-rishon ve-ha-acharon asher met va-jehi.

Franz Delitzsch has translated into Hebrew in a very interesting way the words "the first and the last which was dead, and is alive" in Revelation verse 2: 8:

הראשון רהטחרון אשר מת ויהי ha-rishon ve-ha-acharon asher met va-jehi.

Viimeinen sana/verbi יהי jehi esiintyy aivan samassa muodossa myös 1. Moos. 1: 3:ssa. Siinä Jumala sanoo יהי אור jehi oor (olkoon/tulkoon valkeus)... ויהי אור va-jehi oor (ja valkeus oli/tuli). 

The last word/verb יהי jehi appears in exactly the same form also in Genesis 1: 3. In it God says יהי אור jehi oor (let there be/come light)... ויהי אור va-jehi oor (and the light was/came).

Apostoli Johanneksen Patmoksella saaman ilmoituksen mukaan Jeshua on ’kuolleitten esikoinen’ (Ilm. 1: 5 / vrt. Ap.t 26: 23; 1. Kor. 15: 20). Kuoleman ja tuonelan avainten haltijana Jeshua esittäytyi myös ’ensimmäisenä ja viimeisenä’ (Ilm. 1: 17, 18; 2: 8). 

According to the revelation received by the Apostle John on Patmos, Yeshua is 'the firstborn of the dead' (Rev. 1: 5 / cf. Acts 26: 23; 1. Cor. 15: 20). As the holder of the keys of death and the abyss, Yeshua also presented himself as 'the first and the last' (Rev. 1: 17, 18; 2: 8).

Franz Delitzschin Ilmestyskirjassa Jeshuasta, ”ensimmäisestä ja viimeisestä”, käyttämää verbiä ’jehi’ on käytetty siis myös Genesiksessä ensimmäisenä luomispäivänä ilmestyneestä Valkeudesta. Näin tämä verbi rakentaa kaaren/yhtäläisyysmerkin Jeshuan ja Valkeuden välille. Jeshuassa ilmenee se Valkeus, joka ’oli/tuli’ jumalallisten luomissanojen voimasta esiin ensimmäisenä luomispäivänä. 

The verb 'jehi' used by Franz Delitzsch in the Book of Revelation about Yeshua, "the first and the last", is therefore also used in Genesis for the Light that appeared on the first day of creation. Thus this verb builds an arc/equal sign between Yeshua and the Light. In Yeshua appears the Light that 'was/came' forth from the power of the divine words on the first creation day.

Maailman ensimmäisenä päivänä luotu Valkeus oli samalla Jumalan valtava profetia siitä, mitä tapahtui  noin 4000 vuotta luomisen jälkeen. Silloin käärinliinoihin sidottu ja Joosef Arimatialaisen hautaan laskettu Voideltu, Ihmisen Poika, vapautui käärinliinoista, hautakammiosta ja kuoleman vallasta ikuisesti elävän Ehjee-Isän herättäessä Hänet kuolleista (Room. 4: 24.; 6: 4; 8: 11, 34; 10: 9; Gal. 1: 1; 1. Piet. 1: 21) Tuona päivänä toteutuivat myös sanat, jotka ovat Ps. 2: 7:ssa ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” Vrt. Ap.t. 13: 33, 34. Silloin Valkeus tuli!

The Light created on the first day of the world was also God's powerful prophecy of what happened about 4000 years after creation. Then the Anointed One, the Son of Man, who was bound in shrouds and laid in the tomb of Joseph of Arimathea, was freed from the shrouds, the burial chamber and the power of death when the eternally living Father-Ehyeh raised Him from the dead (Rom. 4: 24.; 6: 4; 8: 11, 34; 10: 9; Gal. 1: 1; 1. Pet. 1: 21) On that day, also the words written in Ps. 2: 7 came true: "You are my son, today I have begotten you" Cf. Ap.t. 13: 33, 34. Then the Light came!

Sekä Jeshua että Paavali antavat ymmärtää, että lunastus oli valmistettu jo ennen maailman perustamista (Matt. 25: 34; Ef. 1: 4; Hepr. 4: 3). Valkeus, joka tuli luomisviikon ensimmäisenä päivänä ennen kaikkea muuta luomakuntaa, vahvistaa tämän seikan.

Both Yeshua and Paul imply that redemption was already prepared before the foundation of the world (Matt. 25: 34; Eph. 1: 4; Heb. 4: 3). The light that came on the first day of creation week before all the rest of creation confirms this fact.

Luomiskertomuksessa ’valkeus’ on hepreaksi אור oor. Sama sana esiintyy muissakin Raamatun valkeus-teksteissä, joista seuraavaksi muutama:

In the creation story, 'light' is אור oor in Hebrew. The same word appears in other Bible texts about light, of which some examples:

📖 Ps. 36: 8 - 10: ”Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.” 

Jakeen loppu hepreaksi: באורך נראה את אור be-ooreka niree oor

Valkeus Valkeudessa tarkoittaa Isää ja Poikaa. Isä-Jumala on Valkeus, ja Jumalan Poika on Valkeus!

📖 Ps. 36: 7 - 9: ”How excellent is thy lovingkindness, O God! therefore the children of men put their trust under the shadow of thy wings.  They shall be abundantly satisfied with the fatness of thy house; and thou shalt make them drink of the river of thy pleasures. For with thee is the fountain of life: in thy light we see light."

The end of the verse in Hebrew: באורך נראה את אור be-ooreka niree oor

Light in Light means Father and Son. God the Father is Light, and the Son of God is Light!

📖 Psalmi 44, joka on yksi koorahilaisten mietevirsistä, on siitä erikoinen psalmi, että siinä ei ole yhtäkään tetragrammia. Sana אלהים elohim esiintyy viisi kertaa (jakeissa 2, 5, 9, 21 ja 22), ja jakeessa 24 on koko psalmin ainoa Herra-sana, joka on käännetty heprean sanasta אדני adonai.

Psalmin alussa lauletaan siitä, miten Jumala johdatti Israelin kansan muinaisina päivinä Egyptistä luvattuun maaahan. Jakeessa 4 sanotaan: ”Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus (אור פניך oor paneeka) koska sinä olit mielistynyt heihin”

Psalmin alkuosa luo Jumalasta kuvan kansaansa rakastavana ja siitä huolehtivana Isänä. Kenties jopa psalmin järjestysnumero 44 viittaa samaan asiaan, sillä heprean sanojen אלי אב eli av, lukuarvo on 44, ja nuo sanat merkitsevät 'Jumalani on Isä’.

Jakeesta 10 eteenpäin virren luonne muuttuu. Psalmin loppuosassa syytetään Jumalaa siitä, että Hän hylkäsi kansansa eikä ”lähtenyt sotaan” heidän joukkojensa kanssa. Jumalaa syytetään myös siitä, että Hän saattoi kansansa ”sananparreksi pakanoille” sekä ivan ja pilkan kohteeksi ympärillä asuvien naapureiden parissa. Kaiken huipuksi väitetään, että heidän oma sydämensä ei luopunut Jumalasta, eivätkä heidän askeleensa poikenneet Jumalan poluilta. Mahtavatko tällaiset syytökset mennä kuitenkaan oikeaan suuntaan? Onko ihmisellä varaa syytellä Jumalaa? Olisiko syytä katsoa peiliin? Psalmi päättyy sanoihin ”Nouse, auta meitä ja lunasta meidät armosi tähden.”

Niinhän sitten todella tapahtuikin, kun Jumalan Poika, Totinen Valkeus (האור האמתי ha-oor ha-amitti), tuli ja lunasti koko maailman. Mutta ottiko Hänen oma kansansa Hänet vastaan (Joh. 1: 9 - 11).

📖 Psalm 44, one of the meditative psalms of the Korahites, is a peculiar psalm in that it does not contain a single Tetragrammaton. The word אלהים Elohim appears five times (verses 2, 5, 9, 21 and 22), and verse 24 is the only one in the entire psalm where the word ’Lord’ appears, and it is translated from the Hebrew word אדני adonai.

At the beginning of the psalm, they sing about how God led the people of Israel in the ancient days from Egypt to the promised land. Verse 3 says: ”For they got not the land in possession by their own sword, neither did their own arm save them: but thy right hand, and thine arm, and the light of thy countenance (אור פניך oor paneeka), because thou hadst a favour unto them.”

The first part of the psalm creates an image of God as a Father who loves and cares for his people. Perhaps even the number 44 of the psalm refers to the same thing, because the Hebrew words אלי אב eli av, have a numerical value of 44, and those words mean 'My God is the Father’.

From verse 10 onwards, the character of the psalm changes. The rest of the psalm accuses God of abandoning His people and not "going to war" with their troops. God is also accused of sending his people "as a byword to the Gentiles" and as an object of mockery among the neighbours living around. To top it all, it is claimed that their own hearts did not turn away from God, and their steps did not deviate from God's paths. However, can such accusations go in the right direction? Can men afford to blame God? Isn’t there any reason to look in the mirror? The psalm ends with the words ”Arise for our help, and redeem us for thy mercie's sake.”

That's what really happened when the Son of God, the True Light (האור האמתי ha-oor ha-amitti), came and redeemed the whole world. But did His own people receive Him (John 1: 9 - 11).

📖 Jes. 9: 1: Noin 700 vuotta ennen kuin Jeshua asettui asumaan Kapernaumiin (Kapernaum hepreaksi: כפר נחום keper nachum, Naahumin hautamuistomerkki), ’kuoleman varjon kaupunkiin’, Jesaja ennusti seuraavasti: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden (אור גדול oor gadol); jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus (אור ננה עליהם oor nanah aleihem)”.

📖 Isa. 9: 2: About 700 years before Yeshua settled in Capernaum (Capernaum in Hebrew: קפר נחום keper nachum, the tomb of Nahum), the prophet Isaiah prophesied as follows: ”The people that walked in darkness have seen a great light (אור גדול oor gadol): they that dwell in the land of the shadow of death, upon them hath the light shined  (אור ננה עליהם oor nanah aleihem)."

📖 Dan. 2: 22: Danielin selitettyä kuningas Nebukadnessarin unen suuresta kuvapatsaasta hän kiitti ja ylisti taivaan Jumalaa siitä, että Hän paljastaa syvät ja salatut asiat ja tietää, mitä pimeydessä on ja että ”valkeus asuu hänen tykönänsä” (Dan. 2: 20 - 22). Kyseiset jakeet kuuluvat Danielin kirjan arameankieliseen osaan, ja sana ’valkeus’ jakeessa 22 on נהור nehoor. Vastaava sana esiintyy myös arameankielisessä Targumissa 1. Moos. 1: 3:ssa: יְהִי נְהוֹרָא

📖 Dan. 2: 22: After Daniel's explanation of the great image of King Nebuchadnezzar's dream, he thanked and praised the God of heaven that He reveals deep and hidden things and knows what is in the darkness and that "the light dwells with him" (Dan. 2: 20 - 22). The verses in question belong to the Aramaic part of the book of Daniel, and the word 'light' in verse 22 is נהור nehoor. The corresponding word also appears in the Aramaic Targum in Genesis 1:3: יְהִי נְהוֹרָא

Sekä Sana että Valkeus on Jumalan tykönä! Ja molemmat ilmestyivät taivaan ja maan luomisen yhteydessä.

Both the Word and the Light are with God! And both appeared at the creation of the heavens and the earth.

📖 Joh. 1: 1: Kirjeensä alussa Johannes kutsuu Jeshuaa nimellä Sana ja tuo esille, että myös Jumala on Sana.

בראשית היה הדבר והדבר היה את האלהים ואלהים היה הדבר be-reshit haja ha-davar ve-ha-davar haja et ha-elohim va-elohim haja ha-davar

alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Jumala oli Sana. 

📖 John 1: 1: At the beginning of his letter, John calls Yeshua the Word and points out that God is also the Word.

בראשית היה הדבר והדבר היה את האלהים ואלהים היה הדבר be-reshit haja ha-davar ve-ha-davar haja et ha-elohim va-elohim haja ha-davar 

in the beginning was the Word, and the Word was with God, and God was the Word.

Jumalan Poika on Isänsä täydellinen kuva, hepreaksi 'demut' (דמות demut = malli, samankaltaisuus, samanmuotoisuus). Jotta Jeshua olisi kykenevä ”ilmoittamaan” Isänsä ihmiskunnalle (Joh. 1: 18), Hänen on oltava kaikessa samankaltainen kuin Isä. Joka näkee Pojan, näkee Pojassa Isän. Jos Poika on Sana, silloin myös Isä on Sana. Jos Poika on Valkeus, silloin myös Isä on Valkeus.

Ihminenkin luotiin ”Jumalan kuvaksi” hepreaksi zelem, mutta צלם zelem on vain varjo, kuvajainen, unikuva.

The Son of God is the perfect image of his Father, in Hebrew 'demut' (דםות demut = model, likeness, likeness). In order for Yeshua to be able to "reveal" His Father to humanity (John 1:18), He must be like the Father in everything. Whoever sees the Son sees the Father in the Son. If the Son is the Word, then the Father is also the Word. If the Son is Light, then the Father is also Light.

Man was also created in the "image of God" in Hebrew zelem, but צלעם zelem is only a shadow, an image, a dream image.

Evankeliumissaan Johannes esittelee Jeshuan ensin Sanana ja siirtyy sitten esittelemään Häntä Valkeutena (Joh. 1: 4 - 9). Myös ensimmäisessä kirjeessään Johannes kirjoittaa Valkeudesta, mutta puhuu siinä Isästä: ”Jumala on valkeus eikä hänessä ole mitään pimeyttä” (1. Joh. 1: 5). Siis Isä on Valkeus ja Poika on Valkeus.

In his Gospel, John first introduces Yeshua as the Word and then moves on to introduce Him as Light (John 1: 4 - 9). Also in his first letter, John writes about the Light, but there he talks about the Father: "God is light and in him is no darkness at all" (1 John 1: 5). So the Father is Light and the Son is Light.

📖 Joh. 3: 19 - 21: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”

📖 John 3: 19 - 21: ”And this is the condemnation, that light is come into the world, and men loved darkness rather than light, because their deeds were evil. For every one that doeth evil hateth the light, neither cometh to the light, lest his deeds should be reproved. But he that doeth truth cometh to the light, that his deeds may be made manifest, that they are wrought in God."

📖 Joh. 12: 35, 36: ”Niin Jeesus sanoi heille:’ Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee. Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte.’ Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.”

📖 John 12: 35, 36: ”Then Jesus said unto them, Yet a little while is the light with you. Walk while ye have the light, lest darkness come upon you: for he that walketh in darkness knoweth not whither he goeth. While ye have light, believe in the light, that ye may be the children of light."

📖 Joh. 12: 44 - 46: ”Mutta Jeesus huusi ja sanoi: ’Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”

📖 John 12: 44 - 46: ”Jesus cried and said, He that believeth on me, believeth not on me, but on Him that sent me. And he that seeth me seeth him that sent me. I am come a light into the world, that whosoever believeth on me should not abide in darkness.”

Luomisessa Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi (1. Moos. 1: 5). Valkeus ja päivä edustavat siis Jumalaa ja Jumalan Poikaa, ja pimeys ja yö edustavat Jumalan vastustajaa, Saatanaa. 

In creation, God called light day and darkness night (Genesis 1:5). Light and day therefore represent God and the Son of God, and darkness and night represent God's adversary, Satan.

Ilmestyskirjan lopussa Johannes kirjoittaa kahteen kertaan, että Uudessa Maassa ei ole enää yötä (Ilm. 21: 25; 22: 5)... siis ei enää Saatanaa!

At the end of the book of Revelation, John writes twice that there will be no more night in the New Earth (Rev. 21: 25; 22: 5)... so no more Satan!

📖 Ilm. 21: 3, 4: ”Ja minä kuulin suuren äänen valatistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” 

📖 Rev. 21: 3, 4: ”And I heard a great voice out of heaven saying, Behold, the tabernaclle of God is with men, and he will dwell with them, and they shall be his people, and God himself shall be with them, and be their God. And God shall wipe away all tears from their eyes; and there shall be no more death, neither sorrow, nor crying, neither shall there be any more pain: for the former things are passed away."

❤️ TULKOON  IKUINEN  VALKEUS ❤️

❤️ LET  THE ETERNAL  LIGHT  COME ❤️

Kielellisiä yhteyksiä * Linguistic connections

Tiedetään, että maailmassa puhutaan 6000 - 9000 eri kieltä. Näin valtavaan kielten verkostoon on helppo kätkeä kielellisiä salamerkityksiä ja rakentaa piilonimiä yms. Mutta kielten avulla niitä voidaan myös avata.

It is known that 6,000 to 9,000 different languages are spoken in the world. In such a huge network of languages, it is easy to hide linguistic ciphers and build pseudonyms, etc. But with the help of languages, they can also be opened.

Eräs salaperäinen sana/nimi on יהוה, josta jopa heprean asiantuntijat sanovat, että sen alkuperä ja merkitys ovat tuntemattomia. Joku ihmisryhmä, akateeminen tai vähemmän akateeminen, on onnistunut rakentamaan sanan/nimen, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä!

One mysterious word/name is יהוה, of which even Hebrew experts say its origin and meaning are unknown. Some group of people, academic or less academic, has managed to construct a word/name that outsiders don't understand!

יהוה ei ole pelkkä sana tai nimi, koska se on maailman ainoa tetragrammi eli nelipiirto. ”Tetragrammi" antaa vihjeen siitä, että sen kanssa voidaan tehdä jotakin, koska sen jokaisella konsonantilla on oma erityinen merkityksensä. 

יהוה is not just a word or a name because it is the only Tetragrammaton in the world. "Tetragrammaton" gives a hint that something can be done with it, because each of its consonants has its own special meaning.

Jos nuo neljä konsonanttia muodostaisivat Jumalan nimen (niin kuin väitetään), sitä sanottaisiin vain nimeksi eikä miksikään ihmeelliseksi tetragrammiksi. Siinä tapauksessa tuolle kirjainyhdistelmälle ei tarvitsisi rakentaa myöskään minkäänlaisia korvaavia lausumistapoja. 

If those four consonants made up God's name (as is claimed), it would be called just a name and not some miraculous Tetragrammaton. In that case, there would be no need to build any kind of replacement ways of pronouncing that letter combination either.

Jos יהוה on Jumalan pyhä nimi, ja jos sitä ei saa lausua, sitä ei pitäisi olla myöskään kolmannessa käskyssä (2. Moos. 20: 7), jossa se komeilee peräti kaksi kertaa. Miksi lausumiskiellossa olevaa jumalallista nimeä olisi edes ilmoitettu ihmiskunnalle? 

If יהוה is the holy name of God, and if it cannot be pronounced, it should not be in the third commandment either (Exodus 20: 7), where it appears no less than twice. Why would the forbidden divine name even be revealed to mankind?

Olemme varmasti saaneet henkilökohtaisesti kokea, että pärjäämme jumalasuhteessamme vallan mainiosti sanoilla ”Isä meidän”! Niinhän itse Jeshua meitä opetti!

We've certainly personally experienced that we do very well in our relationship with God with the words "Our Father"! That's what Yeshua himself taught us!

Tässä kirjoituksessa katson, miten tetragrammi esiintyy (kätkeytyy) latinankielisessä Vulgatassa. Raamatun ensimmäinen jae, jossa tetragrammi esiintyy hepreassa on 1. Moos. 2: 4. 

In this article, I look at how the Tetragrammaton appears (is hidden) in the Latin Vulgate. The first verse in the Bible where the Tetragrammaton appears in Hebrew is Genesis 2:4.

1. Moos. 2: 4 latinaksi: ”istae generationes caeli et terrae quando sunt in die quo fecit Dominus Deus caelum et terram”. Dominus Deus on Herra Jumala eli Jahve/Jehova-Jumala. Latinanaksi sana "Herra/herra” on DOMINUS/DOMINE/DOMINI.

Genesis 2:4 in Latin: ”istae generationes caeli et terrae quando sunt in die quo fecit Dominus Deus caelum et terram”. Dominus Deus is Lord God or Yahweh/Jehovah God. In Latin, the word "Lord" is DOMINUS/DOMINE/DOMINI.

Vulgatassa, joka on Roomalais-katolisen kirkon Raamattu, sanoja dominus/domine/domini käytetään sekä heprean tekstissä olevan tetragrammin יהוה että אדון adon-sanan kohdalla.

In the Vulgate, which is the Bible of the Roman Catholic Church, the words dominus/domine/domini are used for both the Tetragrammaton יהוה and the word אדון adon in the Hebrew text.

Kielellinen sukulaisuus on varsin ilmeistä latinan kielen sanojen dominus (herra) ja dominica (sunnuntai) välillä, ja se näkyy myös latinan sanassa dominion (valta). 

The linguistic kinship is quite obvious between the Latin words Dominus (lord) and Dominica (Sunday), and it is also reflected in the Latin word Dominion (power).

Ilmestyskirjassa apostoli Johannes kirjoittaa olleensa Patmos-saarella ”hengessä Herran päivänä” (Ilm. 1: 10). Tämän jakeen merkityksestä on käyty jopa kiivaita väittelyitä. Tarkoittiko Johannes viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, vai viittasiko hän maailman viimeisiin tapahtumiin, joihin Vanhan Testamentin profeetat viittasivat juuri tuolla samanlaisella nimityksellä (Jes. 13: 6, 9; Joel 1: 15; 2: 11, 31; Aam. 5: 20; Ob. 15; Sef. 1: 7, 14; Sak. 14: 1; Mal. 4: 5).

In the Book of Revelation, the apostle John writes that he was on the island of Patmos "in the spirit on the Lord's day" (Rev. 1: 10). There have even been heated arguments about the meaning of this verse. Did John mean the first day of the week, Sunday, or did he refer to the last events of the world, which the prophets of the Old Testament referred to with that very same name (Isa. 13: 6, 9; Joel 1: 15; 2: 11, 31; Aam. 5: 20; Ob. 15; Zeph. 1: 7, 14; Zech. 14: 1; Mal. 4: 5).

Vuoden 1992 suomalaisen raamatunkäännöksen selitysosassa sanotaan suoraan, että 'Herran päivä' on sunnuntai. Onko tälle selitykselle olemassa perusteluita? Kyllä on. Nimittäin Vulgatassa lukee seuraavasti: ” fui in spiritu in dominica die et audivi post me vocem magnam tamquam tubae”. Dominica die = Herran päivä = sunnuntai. 

In the explanatory part of the 1992 Finnish translation of the Bible, it is directly stated that the 'Lord's day' is Sunday. Is there any justification for this explanation? Yes it is. Namely, the Vulgate reads as follows: "fui in spiritu in Dominica die et audivi post me vocem magnam tamquam tubae". Dominica die = Lord's Day = Sunday.

Toinen perustelu sille, että Johannes oli näkytilassa jonakin sunnuntaina on Ilmestyskirjan arameankielisessä tekstissä, jossa lukee: בחומא דחדבשבא = "viikon ensimmäisenä päivänä”. Sunnuntai on ensimmäinen päivä viikon seitsemästä pävästä, ja keskiviikko/Mittwoch on viikon neljäs ja keskimmäinen päivä.

Another argument that John was in vision on a Sunday is in the Aramaic text of the Book of Revelation, which reads: בחומא דחדבשבא = "on the first day of the week". Sunday is the first day of the seven days of the week, and Wednesday/Mittwoch is the fourth and the middle day of the week.

Rinnastaessamme toisessa luomiskertomuksessa esiintyvät tekijän/luojan nimen ’Dominus’ ja sen hepreankielisen vastineen יהוה Ilmestyskirjan sunnuntaita merkitsevään nimeen ’dominica die’, voimme hyvin perustein sanoa, että sunnuntai on Jahven päivä.

Comparing the author/creator name 'Dominus' in the second account of creation and its Hebrew counterpart יהוה to the Sunday-meaning name 'dominica die' in the Book of Revelation, we can very well say that Sunday is Yahweh's day.

Franz Delitzsch on kääntänyt sanat 'Herran päivänä’ Ilm. 1: 10:ssa  hepreaksi sanoilla ביום האדון be-jom ha-adon. Delitzsch käyttää herrasta siis sanaa אדון adon eikä tetragrammia יהוה. 

Franz Delitzsch has translated the words 'on the day of the Lord' in Rev. 1:10 into Hebrew as ביום האדון be-jom ha-adon. So Delitzsch uses the word אדון adon and not the Tetragrammaton יהוה for lord.

Läpi Uuden Testamentin Delitzsch käyttää Jeshuasta sanaa אדון adon. Tetragrammi esiintyy Delitzschin käännöksessä ainoastaan Vanhan Testamentin siteerauksissa ja Paavalin teksteissä. 

Throughout the New Testament, Delitzsch uses the word אדון adon for Yeshua. The Tetragrammaton appears in Delitzsch's translation only in Old Testament quotations and Paul's texts.

Delitzschin käännöksessä myös Matt. 12: 8:ssa esiintyy sana אדון adon eikä tetrgarammi יהוה. Tässä Matteuksen tekstissä on kysymys ’sapatin herrasta’.

In Delitzsch's translation the word אדון adon appears also in Matt. 12: 8 and not the Tetragrammaton יהוה. In this text of Matthew, there is a question about 'the Lord of the Sabbath'.

כי בן האדם הוא גם אדון השבת ki ben ha-adam hu gam adon ha-shabath = niin Ihmisen poika on myös sapatin herra.

כי בן האדם הוא גם אדון השבת ki ben ha-adam hu gam adon ha-shabath = so the son of man is also lord of the sabbath.

Viikon seitsemäs päivä, sapatti, sai nimensä jo taivaan ja maan luomisessa, kun Elohim lepäsi (hepreaksi שבת shabath) kuuden luomispäivän päätteeksi viikon seitsemäntenä eli viimeisenä päivänä.

The seventh day of the week, the Sabbath, got its name already in the creation of the heavens and the earth, when Elohim rested (in Hebrew שבת shabath) at the end of the six days of creation on the seventh or last day of the week.

Kuutta muuta viikonpäivää nimitetään hepreassa järjestysluvun mukaan (ensimmäinen, toinen, kolmas jne.). Jeshuan ylösnousemus on niin poikkeuksellinen tapahtuma, että se jakaa maailman ajan. Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen viikon ensimmäistä päivää alettiin kutsua nimellä יום האדון jom ha-adon, Herran päivä. 

The other six days of the week are named in Hebrew according to the ordinal number (first, second, third, etc.). Yeshua's resurrection is such an extraordinary event that it divides the world in time. After Yeshua's resurrection, the first day of the week began to be called יום האדון yom ha-adon, the Lord's Day.

Vulgatan teksti tukee siis tulkintaa, että Johannes oli näkytilassa jonakin viikon ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina. Mutta Vulgatan teksti paljastaa myös tetragrammin ja Domini-nimen liittyneen ensimmäiseen invokaatioon, jonka suoritti Seetin poika Eenos. 

The Vulgate text therefore supports the interpretation that John was in a state of vision on one of the first days of the week, Sunday. But the Vulgate text also reveals that the Tetragrammaton and the name Domini were associated with the first invocation performed by Seth's son Enos.

1. Moos. 4: 26 Vulgatassa: "sed et Seth natus est filius quem vocacit Enos iste coepit invocare nomen Domini."  Mutta myös Seetille syntyi poika, jota hän kutsui Eenokseksi, hän aloitti invokaation Jahven nimeen.

Genesis 4: 26 in the Vulgate: "sed et Seth natus est filius quem vocacit Enos iste coepit invocare nomen Domini." But Seth also had a son, whom he called Enos, he began to invoke the name of Yahweh.

Latinan ’invocare' merkitsee ’vetoamista’, ’vocatus' merkitsee ’kutsua’ ja ’invite' ’kusumista'. Englannin ’invocation’ ja suomen ’invokaatio’ ovat selviä johdoksia/lainoja kyseisistä latinan sanoista. Invokaatio tarkoittaa sitä riittiä, jonka okkultisti suorittaa kutsuessaan henkiä esille/paikalle (noitaympyrään). 

The Latin ’invocare' means 'invoking', ’vocatus' and ’invite' mean 'calling'. English 'invocation' and Finnish 'invokaatio' are clear derivations/loans from the Latin words in question. Invocation refers to the rite that the occultist performs when calling spirits to a certain place (into the witch's circle).

Taivaan Jumalaa lähestytään kiitoksen ja ylistyksen kanssa, sillä Hänen valtaistuimensa on kiitosvirtten keskellä (Ps. 22: 4)! Jumala on rakastanut meitä ensin, ja ottanut omasta aloitteestaan yhteyttä meihin (1. Joh. 4: 10; Joh. 17: 3) ilman että kukaan ihminen ehti vedota Häneen tai pyytää Häneltä mitään! Pelastussuunnitelma oli valmiina ennen maailman perustamista (Matt. 25: 34; Ef. 1: 4). Ihmisen ei tarvitse tarvitse suostutella Jumalaa vetoomuksilla, erilaisilla uhrimenoilla ja uhrilahjoilla (Baalin papit Karmel-vuorella - 1. Kun. 18. luku), eikä Jumala asetu ihmisen valmistamaan ja määräämään paikkaan, sillä Hän "asuu korkeudessa ja pyhyydessä" (Jes. 57: 15). 

The God of heaven is approached with thanksgiving and praising, because His throne is in the midst of streams of praise (Ps. 22: 4)! God has loved us first, and contacted us on his own initiative (1. Joh. 4: 10; Joh. 17: 3) without any person having time to appeal to Him or ask Him for anything! The plan of salvation was ready before the foundation of the world (Matthew 25: 34; Eph. 1: 4). Man does not need to persuade God with petitions, various sacrifices and offerings (Baal priests on Mount Carmel - 1 Kings 18 chapter), and God does not settle in a place prepared and determined by man, for He "dwells in the height and holiness" (Is. 57: 15).

Jumalaa ja Hänen Poikaansa, Jeshuaa, kutsutaan hepraksi nimellä אדני האדנים ומלך המלכים adonei ha-adonim ve-melek ha-melakim ”Herrain Herra ja kuningasten Kuningas! Siinä ei ole mitään sijaa tetragrammille.  Ja עליון ELJON on KORKEIN, kuten edellisessä kirjoituksessani totesin!

God and His Son, Yeshua, are called in Hebrew as אדני האדנים ומלק המלכים adonei ha-adonim ve-melek ha-melakim “Lord of Lords and King of Kings! It has no place for the Tetragrammaton. And עליון ELYON is the HIGHEST, as I stated in my previous post!

Korkeimman aseman tavoittelija * Aspirant for the highest position

 

Viikko sitten lopetin kirjoitukseni heprean sanoihin עליון eljon, ’korkein' ja עליונות eljonut ’herraus'. Näiden sanojen keskinäinen samanlaisuus ja selvä sukulaisuus heprean kielessä todistavat vahvasti sen puolesta, että herraus kuuluu ainoastaan El-Eljonilla eli Korkeimmalla, eli Korkein on suurin ja ylin Herra.

A week ago I ended my writing with the Hebrew words עליון elyon, 'highest' and עליונה elyonut 'lordship'. The mutual similarity and clear kinship of these words in the Hebrew language strongly testify to the fact that the lordship belongs only to El-Eljon, or the Most High, that is, the Most High is the greatest and supreme Lord.

Riemuitsen tästä löydöstä! Tähän kielelliseen faktaan nojaten aioin tästedes kumota kaikki sellaiset väittämät, että Jahve/Jehova olisi muka korkein/Korkein”, tai että Jahve/Jehova on Herra. Sellaiset väitteet eivät pidä alkuunkaan paikkaansa, vaikka niin lukisi jopa itse Raamatussa (esim. Ps. 97: 9). 

I rejoice at this discovery! Based on this linguistic fact, I was going to refute all such claims that Yahweh/Jehovah is the highest/Highest", or that Yahweh/Jehovah is Lord. Such claims are not true at all, even if it reads so even in the Bible itself (e.g. Ps. 97: 9).

Saatanalle, Jumalan Vastustajalle mikään ei ole pyhää. Elävän Sanan, Jeshuan, hän naulitutti ristiin, ja kirjoitettua sanaa, Raamatun tekstiä, on manipuloitu hänen toimestaan tähän mennessä niin paljon, että jokainen asia, varsinkin Jumalaa ja Hänen nimeä koskevat tekstit, on tutkittava erityisellä huolella! 

Nothing is sacred to Satan, God's Adversary. The living Word, Yeshua, was crucified by him, and the written word, the text of the Bible, has been manipulated by him so far that every thing, especially the texts about God and His name, must be studied with special care!

Jahven/Jehovan nimi, יהוה, ei sisällä pienintäkään samankailtaisuutta עליונות eljonut-sanan kanssa. Kaikki tetragrammin selitykset ovat äärimmäisen epämääräisiä ja epäluotettavia. Tetragrammi, יהוה, ei merkitse ’herra/Herra’, mutta sen korvikesanana käytetty sana אדני adonai (minun herrani) merkitsee. Minkä tahansa korvike-sanan käyttäminen tetragrammin kohdalla on pelkkää kieroilua! Jopa heprean asiantuntijat sanovat, että tetragrammin alkuperä ja merkitys ”ovat tuntemattomia”!

Yahweh’s/Jehovah's name, יהוה, does not bear the slightest resemblance to the word עליונות elyonut. All explanations of the Tetragrammaton are extremely vague and unreliable. The Tetragrammaton, יהוה, does not mean 'lord/Lord', but the word אדני Adonai (my lord) used as its substitute does. Using any substitute word for the Tetragrammaton is just perversion! Even Hebrew experts say that the origin and meaning of the Tetragrammaton “are unknown”!

Paras todistus siitä, että herraus kuuluu ainostaan El-Eljonille/Korkeimmalle, on Langenneen Enkelin, Luciferin, omat uhmakkaat sanat: ”Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, TEEN ITSENI KORKEIMMAN VERTAISEKSI” (Jes. 14: 13, 14). 

The best proof that dominion belongs to El-Eljon/The Most High alone is the defiant words of the Fallen Angel, Lucifer: ”I will ascend into heaven, I will exalt my throne above the stars of God: I will sit upon the mount of the congregation, in the sides of the north: I will ascend above the heights of the clouds; I WILL BE LIKE THE MOST HIGH” (Isa. 14: 13, 14).

Viimeinen sana jakeessa 14: 14 on hepreaksi לעליון, jossa ל-prepositio on liitetty sanaan עליון eljon. Ei ole siis pienintäkään epäselvyyttä sen suhteen, kenen paikkaa Lucifer alias Saatana tavoittelee. 

The last word in verse 14:14 in Hebrew is לעליון, with the ל-preposition attached to the word עליון elyon. So there is not the slightest ambiguity as to whose place Lucifer aka Satan is aiming for.

Katsokaamme nyt tarkemmin edellä mainitsemaani jaetta (Ps. 97: 9) ja sen käännöksiä:

כי אתה יהוה עליון על כל הארץ מאד נעלית על כל אלהים =  sillä sinä Jahve/Jehova olet korkea/ ylempi/korkein/arvokkain kaiken maan/koko maapallon päällä, sangen ylevä kaikkien jumalien yllä

Miten me itse kukin luemme ja ymmärrämme tämän heprean tekstin? Vaikuttaako tekstin ymmärtämiseen joku ennakko-olettamus tai valmis tulkinta, vai haluammeko katsoa tekstiä avoimin silmin?

Kyseisen jakeen suomennoksia:

1642/1776: ”Sillä sinä, Herra, olet Korkein kaikissa maakunnissa: sinä olet sangen suuresti korotettu kaikkein jumalain ylitse.”

1933: ”Sillä sinä, Herra, olet Korkein yli kaiken maan, sinä olet korkea, ylitse kaikkien jumalain.”

1992: ”Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias, kaikkia jumalia korkeampi.”

2012:  ”Sillä sinä, HERRA, olet Korkein yli kaiken maan, olet ylen korkea, ylitse kaikkien jumalien.”

Now let's take a closer look at the verse I mentioned above (Ps. 97: 9) and its translations:

כי אתה יהוה עליון על כל הארץ מאד נעלית על כל אלהים = for you Yahweh/Jehovah are high/ higher/highest/most precious over all the earth/the whole globe, very high above all the gods

How do we each read and understand this Hebrew text? Does the understanding of the text have a preconceived notion or a ready-made interpretation, or do we want to look at the text with open eyes?

Translations of the verse into Finnish:

1642/1776: "For you, Lord, are the Most High in all provinces: you are greatly exalted above all gods."

1933: "For you, Lord, are the Most High above all the earth, you are high, above all gods."

1992: "Lord, you are the Most High, the ruler of the world, above all gods."

2012: "For you, LORD, are the Most High over all the earth, you are high above all gods.”

And in English/KJV: ”For thou, LORD, art high above all the earth: thou art exalted far above all gods."

Minä en käyttäisi nimisanaa ’Korkein' vaan adjektiivia ’korkea’, sillä heprean עליון eljon on adjektiivi ja Jumalan, Korkeimman, nimessä tuon adjektiivin eteen liitetään hyvin usein substantiivi אל el, mikä kyseisestä jakeesta puuttuu kokonaan. Tosin myös pelkkä adjektiivikin edustaa joissain teksteissä Jumalan nimeä ’Korkein’, אל עליון  EL ELJON, varsinkin kun tekstiyhdeydestä näkee, että kysymys on taivaan Jumalasta. 

I would not use the noun ’Highest/Most High' but the adjective 'high', because the Hebrew עלון eljon is an adjective and in the name of God, the Most High, the noun אל el is often added before that adjective, which is completely missing from the verse in question. However, even the adjective alone represents God's name 'Most High’, אל עליון  EL ELYON, in some texts, especially when you can see from the text that the question is about the God of heaven.

Ps. 97: 7:n mukaan Jahve/Jehova on siis korkea maan päällä... mutta VAIN maan päällä... ja kaikkien jumalien keskellä... maallisten (epä)jumalien keskellä. Näin ollen Jahve /Jehova on täysin eri sarjassa kuin אל עליון EL ELJON, Korkein Jumala, joka on TAIVAAN ja maan AINOA todellinen Jumala! 

According to Ps. 97: 7, Yahweh/Jehovah is therefore high on earth... but ONLY on earth... and in the midst of all gods... in the midst of earthly (non)gods. Thus, Yahweh/Jehovah is in a completely different league than אל עליון EL ELYON, the Most High God, who is the ONLY TRUE God of HEAVEN and earth!

Vanhin suomalainen käännös on hyvin mielenkiintoinen siksi, että siinä viitataan ’maakuntiin’. Aivan oikein! Jahvehan on tarkoittanut paikallista/alueellista heimojumalaa ennen kuin tuo nimi liitettiin juutalaisten kansalliseen jumalaan. Tästä todistavat arkeologien löytämät hautamaalaukset ja -kaiverrukset, joissa puhutaan ’Samarian Jahvesta ja hänen Aserastaan’ sekä ’Teemanin Jahvesta ja hänen Aserastaan’.

The oldest Finnish translation is very interesting because it refers to 'provinces'. Correct! Yahweh has meant a local/regional tribal god before that name was attached to the Jewish national god. This is evidenced by the tomb paintings and engravings that have been found by archaeologists, which speak of 'Samaria's Yahweh and his Asherah' and 'Teman's Yahweh and his Asherah'.

Kyseisen jakeen huolellinen tutkiminen johtaa loppujen lopuksi siihen päätelmään, että Jahve/Jehova vain pullistelee täällä maan päällä ja uhoaa Korkeinta vastaan. Saatana yrittää todistella valheellisesti epämääräisen tetragrammin avulla olevansa korkein Herra. Valehtelijana ja valheen isänä Saatana kieltää itseään koskevat tosiasiat; sen, että hän on pelkkä ”tallattu raato” (Jes. 14: 19), koska Jeshua on jo voittanut hänet täydellisesti.

A careful study of the verse in question ultimately leads to the conclusion that Yahweh/Jehovah is just bulging here on earth and threatening against the Most High. Satan tries to falsely prove that he is the supreme Lord with the help of the vague Tetragrammaton. As a liar and the father of lies, Satan denies the facts about himself; that he is a mere "trodden carcass" (Isa. 14: 19), because Yeshua has already defeated him completely.

Ilmestyskirjan käännöksessä Franz Delitzsch käyttää kauniisti heprean sanaa עליון ELJON Jumalan Pojasta, Jeshua Messiaasta (Ilm. 1: 5). Siis Jeshua on Korkein, sillä "ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap.t. 4: 12).

In the translation of the Book of Revelation, Franz Delitzsch beautifully uses the Hebrew word עליון ELYON for the Son of God, Yeshua the Messiah (Rev. 1: 5). So Yeshua is the Most High, for”neither is there salvation in any other: for there is none other name under heaven given among men, whereby we must be saved” (Acts 4: 12).

Inhimillisiä sopimuksia * Human contracts

Tetragrammin (יהוה) alkuosa יה Jah näyttää korvaavan tetragrammin 49 kertaa Vanhassa Testamentissa, sillä sekin käännetään sanalla ’herra’ aivan samoin kuin tetragrammi (erilaiset kirjoitustavat eivät muuta sanan merkitystä mitenkään). 

יה Yah, the initial part of the Tetragrammaton (יהוה) seems to replace the Tetragrammaton 49 times in the Old Testament, because it is also translated with the word 'lord' just like the Tetragrammaton (different spellings do not change the meaning of the word in any way).

Tarkoittaako nimi יה Jah samaa herraa kuin nimi יהוה? Kun kerran pelkkä יה Jah merkitsee ’herra’, miksi vaivaudutaan kirjoittamaan יהוה, jos se ei merkitse enempää kuin ’herra’? Mitä tetragrammin loppuosa merkitsee? Kun alkuosa יה Jah on herra/mies, onko loppuosa וה Veh/Vah rouva/nainen? 

Does the name יה Yah mean the same Lord as the name יהוה? Once the simple יה Yah means 'lord', why bother writing יהוה if it means nothing more than 'lord'? What does the rest of the Tetragrammaton mean? When the initial יה Yah is Mr/Man, is the final וה Veh/Vah Mrs/Female?

Nimittäin tetragrammi saadaan viittaamaan mieheen ja naiseen jakamalla se kahteen osaan näin:  י   הוה, jolloin jälkimmäinen osa הוה hova on lähes sama kuin חוה havva eli nainen/Eeva (ה = h ja ח= h), ja pelkkä י Jod riittää viittamaan mieheen, koska י Jod merkitsee myös miehen sukuelintä. 

Namely, the Tetragrammaton is made to refer to a man and a woman by dividing it into two parts like this: י  הוה, in which case the latter part הוה hova is almost the same as חוה havva or woman/Eve (ה = h and ח= h), and just י Yod is enough to refer to a man, because י Yod also signifies the male reproductive organ.

יה Jah esiintyy Vanhassa Testamentissa siis 49 kertaa, joista 26 kertaa sanassa הללויה halleluja (ylistäkää Jahia/Jahvea), ja 23 kertaa itsenäisenä sanana. Lisäksi יה-tavu esiintyy ns. teoforisissa nimissä joko nimien alussa (esim. יהושע Joosua) tai niiden lopussa (esim. ישעיה Jesaja).

So יה Jah appears in the Old Testament 49 times, 26 times in the word הללויה hallelujah (praise Yah/Yahweh), and 23 times as an independent word. In addition, the syllable יה appears in so-called theophoric names either at the beginning of the names (e.g. יהושע Joshua) or at the end of them (e.g. ישעיה Isaiah).

Jotkut Raamatun selittäjät ovat onnistuneet vääntämään teoforiseksi nimeksi myös nimen מלאכי malaci (Malakia). Mikä tuossa nimessä/sanassa olisi ’herra’... no, selittäjien mielestä tietenkin pelkkä י Jod. Mutta todellisuudessa nimi מלאכי malaki merkitsee ’sanansaattajani/minun enkelini’, sillä Jod on tässä sanassa heprean omistuspääte. Kyseinen sana esiintyy Mal. 3: 1:ssa, jossa puhutaan ”liiton enkelistä". Suomalainen käännösmuoto ’Malakia' saattaa kuulostaa joidenkin korvaan suorastaan samalta kuin MalakJAH. Mutta nimessä ei ole mitään ’herraa’, ei pientä eikä suurta herraa! Joidenkin lähteiden mukaan Malakian kirja on nimettömien ennustusten kokoelma, ja kirjan nimeksi on poimittu yksi heprean sana itse tekstistä.

Some interpreters of the Bible have managed to twist the name מלאכי malaci (Malachi) into a theophoric name as well. What would be 'lord' in that name/word... well, according to the commentators, of course, it's just י Yod. But in reality the name מלאכי Malaki means 'my messenger/my angel', for Yod is in this word the Hebrew possessive suffix. The word in question appears in Mal. 3: 1, which speaks of the "angel of the covenant". The Finnish translation form 'Malakia' may sound to some ears exactly the same as MalakJAH. But there is no 'lord' in the name, neither little nor great lord! According to some sources, the book of Malachi is a book of anonymous prophecies collection, and one Hebrew word is taken from the text itself as the title of the book.

Myös nimi Hoosea on liitetty teoforisiin nimiin, kun se käännetään sanoilla ’Herra on Vapahtaja/Pelastaja’. Hoosea kirjoitetaan hepreaksi הושע, ja kuka hyvänsä voi huomata, että siitä puuttuu pääte -יה jah. Tosin nimessä näyttää olevan ה He ja ו Waw, jotka ovat tetragrammin kirjaimia. Konsonantit ו Vau, ש Shin ja ע Ajin liittyvät verbiin 'vapahtaa/pelastaa'. Jos siis pelkkä ה edustaa Hoosea-nimen käännöksessä tetragrammia, on pakko tehdä se johtopäätös, että kaikkien kolmen konsonantin (י Jod - ה He - 2x tetragrammissa - ו Vau) katsotaan edustavan yksistäänkin koko tetragrammia. 

The name Hosea is also associated with theophoric names, when it is translated as 'The Lord is the Saviour'. Hosea is spelled הושע in Hebrew, and anyone can notice that it lacks the suffix -יה jah. However, the name seems to have ה He and ו Waw, which are the letters of the Tetragrammaton. The consonants ו Waw, ש Shin and ע Ayin are related to the verb 'to save'. Therefore, if only ה represents the Tetragrammaton in the translation of Hosea's name, we must conclude that all three consonants (י Yod - ה He - 2x in the Tetragrammaton - ו Waw) are considered to represent the entire Tetragrammaton alone.

Mistä tällainen erikoisasema näille kolmelle konsonantille voisi tulla? Siitäkö, että ne ovat heprean kielessä ns. ”matres lectionis” eli ”lukemisen äidit”. Vaikka vokaalien täydellinen merkitseminen ei ole tarpeellista seemiläisissä kielissä, erityisesti sanojen lopussa olevia pitkiä vokaaleja on merkitty juuri näillä kolmella konsonantilla.

Where could such a special position for these three consonants come from? Is it because they are in the Hebrew language so-called "matres lectionis" or "mothers of reading". Although full vowel marking is not necessary in Semitic languages, especially long vowels at the end of words are marked with these three consonants.

Suomalaisessa Raamattu kansalle -käännöksessä (2012) tetragrammi-herra kirjoitetaan kokonaan isoilla kirjaimilla (HERRA) erotukseksi adon-sanan käännöksistä, jossa vain alkukirjain on iso (Herra). Mutta tällä tavalla (Herra) kirjoitetaan myös Jah-sanan käännökset. Miksi tällainen käytäntö, jos יה merkitsee samaa kuin יהוה? 

In the Finnish Bible translation of 2012, the Tetragrammaton is written entirely in capital letters (HERRA) to distinguish it from translations of the word adon, where only the initial letter is capitalised (Herra). But this is also how the translations of Jah (Lord) are written. Why such a practice if יה means the same as יהוה?

Pitäisikö יה Jah erottaa tetragrammin HERRAsta ja adon-sanan Herrasta kirjoittamalla se kokonaan pienillä kirjaimilla ’herra’? Kun kerran tetragrammi on eroteltu adon-sanasta, miksi niin ei ole tehty myös יה Jah-sanan kanssa? Millainen logiikka vuoden 2012-käännöksen tekijöillä on ollut? Ellei sanaa יה Jah tarvitse erottaa sanasta אדון adon, miksi erotus on tehty tetragrammin kohdalla? Mikä järki tässä kaikessa sekoilussa oikein on?

Should יה Yah be separated from  the Tetragrammaton-LORD and the adon-Lord by writing it all in lowercase 'lord'? Once the Tetragrammaton has been separated from the word adon, why has it not also been done with the word יה Yah? What kind of logic did the authors of the 2012 translation have? If the word יה Yah does not need to be separated from the word אדון adon, why is the separation made for the Tetragrammaton? What's the point of all this confusion, really?

Psalmien halleluja-jakeet, joissa יה Jah esiintyy hepreassa:

Ps. 104: 35 - 105: 45 - 106: 1, 48 - 111: 1 - 112: 1 - 113: 1, 9 - 115: 18 - 116: 19 - 117: 2 - 135: 1, 3, 4, 21 - 146: 1, 10 - 147: 1, 20 - 148: 1, 14 - 149: 1, 9 - 150: 1, 6 (x2)

Hallelujah verses of Psalms where יה Jah appears in Hebrew:

Ps. 104: 35 - 105: 45 - 106: 1, 48 - 111: 1 - 112: 1 - 113: 1, 9 - 115: 18 - 116: 19 - 117: 2 - 135: 1, 3, 4, 21 - 146: 1, 10 - 147: 1, 20 - 148: 1, 14 - 149: 1, 9 - 150: 1, 6 (x2)

Muut VT:n jakeet, joissa יה Jah esiintyy hepreassa:   

* 2. Moos. 15: 2 - tässä luvussa kerrotaan Mooseksen ja israelilaisten laulusta - Jah on israelilaisten ylistyksen kohde 

* 2. Moos. 17: 16 - sotiessaan amalekilaisia vastaan Mooses nosti kätensä Jah’in puoleen -> Jah sotii ja tappaa!

* Ps. 68: 5, 19 - Daavid ylistää Jah’ia vihollisista saamastaan voitosta - niskoittelijatkin joutuvat asumaan Jah’in luona

* Ps. 77: 12 - Aasaf muistelee virressään Jah’ia

* Ps. 89: 9 - Eetan luettelee mietevirressään jumalansa nimiä; Jahve, Sebaot, Jah -> merkitsevät nämä kolme nimeä yhtä ja samaa jumalaa vai kolmea eri jumalaa?

* Ps. 94: 7, 12 - psalmi Jah'ista, koston jumalasta

* Ps. 102: 19 -  Jah kurjan rukouksessa

* Ps. 115: 17, 18 - eivät kuolleet kiitä Jah’ia, mutta me kiitämme

* Ps. 118: 5 (x2), 14, 17, 18, 19 - kiitosvirsi Jah’ille

* Ps. 122: 4 - Israel kiittää Jah’ia

* Ps. 130: 3 - pitääkö Jah mielessään synnit

* L.L. 8: 6 - rakkauden hehku on Jah'in liekki

* Jes. 12: 2 - ”Jah, Jahve on minun väkevyyteni”

* Jes. 26: 4 - ”Jah, Jahve on iankaikkinen kallio”

* Jes. 38: 11 - ”en saa enää nähdä Jahia, Jahvea elävien maassa”

Other OT verses where יה Jah appears in Hebrew:

* Exodus 15:2 - this chapter tells about the song of Moses and the Israelites - Yah is the object of the Israelites' praise

* Exodus 17: 16 - while fighting against the Amalekites, Moses raised his hand to Yah -> Yah fights and kills!

* Ps. 68: 5, 19 - David praises Yah for his victory over his enemies - even the slanderers have to live with Yah

* Ps. 77: 11 - Asaf remembers Yah in his song

* Ps. 89: 9 - Ethan enumerates the names of his God in his thoughts; Yahweh, Sebaot, Yah -> do these three names mean one and the same god or three different gods?

* Ps. 94: 7, 12 - A psalm about Yah, the God of vengeance

* Ps. 102: 18 - Yah in the prayer of the poor

* Ps. 115: 17, 18 - the dead do not thank Yah, but we do

* Ps. 118: 5 (x2), 14, 17, 18, 19 - hymn of praise to Yah

* Ps. 122: 4 - Israel thanks Yah

* Ps. 130: 3 - does Yah remember sins

* L.L. 8:6 - the glow of love is the flame of Yah

* Isa. 12:2 - “Yes, Yahweh is my strength”

* Isa. 26:4 - “Yes, Yahweh is an everlasting rock”

* Isa. 38: 11 - “I shall no longer see Yah, Yahweh in the land of the living”

Tetragrammi יהוה saattaa esiintyä samoissa luvuissa ja jopa samoissa jakeissa kuin sana יה Jah, ja samoin myös sana אדון adon esiintyy Psalmissa 77 Jahin kanssa. Mitä näillä kolmella herra-sanalla halutaan oikein ilmaista? Ei kukaan voi palvella kahta herraa kolmesta puhumattakaan (Matt. 6: 24)!

The Tetragrammaton יהוה may appear in the same chapters and even the same verses as the word יה Yah, and likewise the word אדון adon also appears in Psalm 77 with Yah. What exactly do you want to express with these three lord-words? No one can serve two lords let alone three (Matthew 6: 24)!

Eräs oppinut henkilö sanoi minulle kauan sitten tetragrammista, että ”se on akateeminen sopimus Jumalan nimestä”, ja netissä sanaa יה Jah sanotaan sopimusmuodoksi. Sopimus ja sopimus; kuka on sopinut, mitä, kenen kanssa ja milloin? Eivät ainakaan Mooses, psalmirunoilijat ja Jesaja (joiden teksteissä on muoto Jah), sillä vuosisadat erottivat heidät toisistaan! 

A learned person told me a long time ago about the Tetragrammaton that "it is an academic contract for the name of God", and on the Internet the word יה Yah is said to be a contract form. Agreement and Contract; who has agreed/made a contract, what, with whom and when? At least not Moses, the psalmists and Isaiah (whose texts have the for form Yah), for centuries separated them from each other!

Niinpä ainoa mahdollinen ratkaisu tähän sopimuskysymykseen lienee se, että Raamatun tekstejä käsitelleet ihmiset ovat syyllistyneet outoon 'herra-peliin'! Jos kerran יה Jah-tavusta on sovittu, että se vastaa koko tetragrammia, niin mitä ilmeisemmin myös tetragrammista on sovittu jotakin jonkun porukan kesken. Mutta voiko ihminen/ihmiset noin vain mennä sopimaan jotakin Jumalan nimeen liittyvää?! 

Therefore, the only possible solution to this question of agreement/contract is that the people who have handled the texts of the Bible have committed a strange 'game of lord'! If once it has been agreed on the syllable יה Yah that it corresponds to the entire Tetragrammaton, then what is more obvious is that something about the Tetragrammaton has also been agreed upon among some group. But can man just go and agree on something related to God's name?!

Jumala itse on ilmoittanut nimet Kaikkivaltias (1. Moos. 17: 1) ja Ehjee (2. Moos. 3: 14), eikä näihin  nimiin ole ihmisellä ollut mitään asiaa mennä sekoittamaan niitä! Siis יהוה ja יה eivät kuulu samaan pyhien nimien joukkoon!

God himself has revealed the names Almighty (Gen. 17: 1) and Ehyeh (Ex. 3: 14), and man has had no business mixing them with these names! So יהוה and יה do not belong to the same group of holy names!

Tuntuu hyvin kummalliselta se, että tetragrammia pidetään niin pyhänä, ettei sitä voi edes lausua, mutta kuitenkaan ei näytä olevan mitään väliä sillä, että tetragrammi pilkotaan ja sen puolikkaasta tehdään vastine, jota voi lausua ja laulaa milloin ja missä vain! 

It seems very strange that the Tetragrammaton is considered so sacred that it cannot even be recited, yet it does not seem to matter at all that the Tetragrammaton is split and its half is made into a counterpart that can be recited and chanted anytime and anywhere!

Inhimillinen sopimusasia on myös arameankielinen יי jeja, joka esiintyy Vanhan Testamentin Targumeissa (Käännöksissä), joita tehtiin aikana, jolloin heprea oli ns.”kuollut kieli” (200 eKr. - 200 jKr.). Jejan vastineena heprean teksteissä ovat sekä tetragrammi/Jahve/Jehova, Adonai että Jah, joten Jeja yhdistää ne kaikki yhdeksi ja samaksi 'herraksi’. 

The human contract is also the Aramaic יי jeja/Yeya, which appears in the Targums (Translations) of the Old Testament, which were made at a time when Hebrew was a so-called "dead language" (200 BC - 200 AD). Jeja's counterpart in the Hebrew texts are both the tetragrammaton/Yahweh/Jehovah, Adonai and Yah, so Jeja/Yeya unites them all into one and the same 'lord'.

Jeja on tetragrammista ja Adonai-sanasta tehdyn yhdistelmänimen lyhenne. 

Jeja/Yeya is an abbreviation of a compound name made from the Tetragrammaton and the word Adonai.

Yhdistelmänimi on rakennettu kirjoittamalla vuorotellen tetragrammin, יהוה, ja adonai-sanan, אדני, konsonantit:

The compound name is constructed by alternately writing the consonants of the Tetragrammaton, יהוה, and the word Adonai, אדני:

י  א  ה  ד  ו  נ  ה  י

Näin syntyneen sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain on Jod, י. Koko sanan lyhenteeksi on valittu siis nuo kaksi Jodia, יי, ja lyhenne lausutaan jeja. 

The first and last letter of the resulting word is Yod, י. So the two Yods, יי, have been chosen as the abbreviation of the whole word, and the abbreviation is pronounced Jeja/Yeya.

Tällainen tahallinen nimen rakentelu tuntuu täysin tarpeettomalta siksi, että arameassa on sana מרא mare, joka merkitsee ’herra’. Tämä sana מרא esiintyy toistuvasti Uuden Testamentin arameankielisissä teksteissä. Sana lienee monelle tuttu vanhasta tervehdyksestä מאן אתא Maran’ata eli 'Herramme tulee’/'tule Herramme'. 

Such a deliberate construction of the name seems completely unnecessary because in Aramaic there is a word מרא mare, which means 'lord'. This word מרא appears repeatedly in the Aramaic texts of the New Testament. The word is probably familiar to many from the old greeting מאן אתא Maran'ata, meaning 'Our Lord will come’/'come our Lord'.

Tämä sana esiintyy myös Danielin kirjan arameankielisessä osassa (Dan. 4: 16 - Daniel puhuttelee kuningas Nebukadnessaria ’herraksi', Dan. 2: 47 - Nebukadnessar kutsuu Jumalaa ’kuninkaiden Herraksi’, Dan. 5: 23 - Daniel nuhtelee kuningas Belsassaria ’Taivaan Herran’ nimessä). Myös hepreassa on vastaava sana מר mar, ’herra’, mutta se ei esiinny Raamatussa.

This word also appears in the Aramaic part of the book of Daniel (Dan. 4: 16 - Daniel addresses King Nebuchadnezzar as 'Lord', Dan. 2: 47 - Nebuchadnezzar calls God 'Lord of kings', Dan. 5: 23 - Daniel rebukes King Belshassar in the name of 'Lord of Heaven '). There is also a corresponding word in Hebrew, מר mar, 'lord', but it does not appear in the Bible.

Kun ihminen antaa nimen Jumalalle, hän asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle! Ihmiset ovat ikään kuin vanhempia, jotka valitsevat lapselleen nimen. Tällainen itsensä korottamisen henki ja menettely on lähtöisin Jumalaa vastaan kapinoivasta langenneesta enkelistä ( Jes. 14: 12 - 14).      

When man gives a name to God, he puts himself above God! People are like parents who choose a name for their child. Such a spirit and procedure of self-exaltation originates from the fallen angel rebelling against God (Isa. 14: 12 - 14).         

’Herraus/herruus' on hepreaksi ממשלה memshala, joka merkitsee ’hallitseminen’, ’hallitusvalta’, valtakunta’, ’sotajoukko’. Sana esiintyy Uudessa Testamentissa Ef. 1: 21; Kol. 1: 16;  2. Piet. 2: 10; Juuda 8. ’Herraus/Herruus’ on muutettu sanaksi ’Herra’ edellä mainitussa Pietarin ja Juudan teksteissä suomalaisessa vuoden 1992-käännksessä. Millä ihmeen perusteella sekin lienee tehty! 

’Lordship' in Hebrew is מחשלה memshala, meaning ’ruling’, ’ruling power’, ’kingdom’, ’army’. The word appears in the New Testament in Eph. 1: 21; Col. 1: 16; 2 Peter 2: 10; Jude 8. ’Herraus' has been changed to ’Herra' in the aforementioned texts of Peter and Jude in the Finnish translation of 1992. What might be the reason!

Toinen heprean sana ’herraudelle/herruudelle’ on עליונות eljonut, joka tuo välittömästi mieleen Jumalan nimen עליון  Eljon eli KORKEIN. HERRAUS kuuluu siis KORKEIMMALLE eikä Jahvelle/Jehovalle/Jah'ille!                                                                                                     

Another Hebrew word for 'lordship' is עליונם elyonut, which immediately brings to mind God's name עליון Elyon, meaning THE HIGHEST. So LORDSHIP belongs to the HIGHEST not to Yahweh/Jehovah/Yah!       

Viimeinen niitti Jahven kirstuun * The last nail to Yahweh's coffin

 72 Goetia-demonin esittelyn yhteydessä sanotaan, että Shem Hamephorashin 72 enkeliä pidetään vastakohtana ja tasapainottavana voimana Goetia-demoneille.

In the context of the introduction of the 72 Goetia demons, it is said that the 72 angels of Shem Hamephorash are considered to be the opposite and balancing force to the Goetia demons.

Olen kirjoittanut Shem ha-Mephorashista monta kertaa aikaisemminkin, mutta lienee aihetta avata sitä vielä tässäkin kirjoituksessa.

I have written about Shem ha-Mephorash many times before, but there is probably reason to open it up in this writing as well.

Shem ha-Mephorash tarkoittaa Jahven Laajennettua nimeä. Shem ha-Mephorash saattaa kuulostaa suorastaan pyhältä, koska sen 72 nimeä on rakennettu suoraan Raamatun tekstistä. Nuo 72 nimeä on muodostettu 2. Moos. 14. luvun 19., 20. ja 21. jakeen heprean konsonanteista. Kussakin kolmessa jakeessa sattuu olemaan täsmälleen 72 heprean konsonanttia. 72 nimeä on jaetaan neljään 18 nimen ryhmään (I - IV), ja kukin ryhmä täydentää/laajentaa yhtä tetragrammin neljästä konsonantista.

Shem ha-Mephorash means the Expanded Name of Yahweh. The Shem ha-Mephorashin may sound downright holy because its 72 names are built directly from the text of the Bible. Those 72 names are formed by the Hebrew consonants of the verses 19, 20 and 21 in the 14th chapter of Excodus. Each of  the three verses happen to have exactly 72 Hebrew consonants. 72 names are divided into four groups of 18 names (I - IV), and each group is completing/expanding one consonant of the Tetragrammaton.

Yllä olevasta kuvasta näkyy, miten erikoisella tavalla noiden kolmen jakeen teksti on kirjoitettu, jotta 72 uutta nimeä on saatu syntymään. Pienet oranssit pystyviivat erottavat heprean sanoja toisistaan. Jakeen 19 konsonantit etenevät oikealta vasemmalle jokaisen osion ylimmällä rivillä (seuraa sinisiä nuolia ylimmästä osiosta alimpaan). Sitten jakeen 20 konsonantit on kirjoitettu vasemmalta oikealle alkaen alimmasta osiosta ja edeten ylimpään (seuraa vihreitä nuolia alimmasta osiosta ylimpään). Ja lopuksi jakeen 21 konsonantit kulkevat oikealta vasemmalle alkaen ylimmästä osiosta ja jatkuen alimpaan (seuraa punaisia nuolia). Näin syntyneet kolmikirjaimiset nimet luetaan kussakin osiossa vertikaalisesti ylhäältä alas (seuraa lukuja 1 - 72). Nimien ääntämiset näkyvät seuraavassa kuvassa. Tetragrammin (י ה ו ה) neljä konsonanttia saavat seurakseen kukin 18 uutta nimeä, ja näin koko Jahven/Jehovan nimi "laajentuu" 72 mystisellä nimellä.

The picture above shows how the text of those three verses was written in a special way so that 72 new names were created. Small orange vertical lines separate Hebrew words from each other. The consonants in verse 19 progress from right to left in the top row of each section (follow the blue arrows from the top section to the bottom section). Then the consonants in verse 20 are written from left to right, starting from the lowest section and going to the top section (follow the green arrows from the bottom section to the top section). And finally, the consonants of the verse 21, run from right to left, starting from the top section and continuing to the bottom section (follow the red arrows). The resulting three-letter names are read in each section vertically from top to bottom (follow numbers 1 to 72). The pronunciation of the names can be seen in the following picture. The four consonants of the Tetragrammaton (י ה ו ה) are each accompanied by 18 new names, and thus the entire name of Yahweh/Jehovah "is expanded" with 72 mystical names.

Kuka lienee huomannutkin aikanaan, että noissa kaikissa kolmessa jakeessa on juuri 72 heprean konsananttia! Väitetään, että se neropatti oli kuningas Salomo, joka eksyi okkultismiin.

Who would have noticed that there are exactly 72 Hebrew consonants in all those three verses! Allegedly, that genius was King Solomon, who strayed into the occult.

Raamatun tekstissä (2. Moos. 14: 19 - 21), josta Shem ha-Mephorash on kyhätty, kerrotaan Israelia johtaneen Jumalan enkelin asettumisesta Israelin ja Egyptin joukkojen väliin ja meren avautumisesta sekä sen muuttumisesta kuivaksi tieksi Israelin edessä. Jumala asetti Israelin suojaksi päivällä pilvenpatsaan ja yöllä tulenpatsaan. Egytiläiset eivät voineet kulkea tuon jumalallisen suojan läpi.

In the Bible text (Exodus 14: 19 - 21), from which the Shem ha-Mephorash is rigged up, it is told about the angel of God who led Israel standing between the forces of Israel and Egypt and the opening of the sea and its turning into a dry road in front of Israel. God placed a pillar of cloud during the day and a pillar of fire at night to protect Israel. The Egyptians could not go through that divine protection.

Israelia johtanut Jumalan enkeli oli todellinen taivaallinen olento. Jeshuan omien sanojen (Joh. 1: 18) perusteella voimme jopa uskoa, että Hän itse oli valvomassa Israelin kansan matkaa pilvenpatsaassa ja tulenpatsaassa, samoin kuin Hän huolehti siitä, että kansa sai erämaan kuivuudessa vettä kalliosta (1. Kor. 10: 4). 

The angel of God who led Israel was a true heavenly being. Based on Yeshua's own words (John 1: 18), we can even believe that He himself was supervising the journey of the people of Israel in the pillar of cloud and the pillar of fire, just as He took care that the people got water from the rock (1. Cor. 10: 4) in the drought of the desert.

Mutta voisivatko nuo 72 nimeä edustaa ’enkeleitä', niin kuin Ars Goetian sivulla sanotaan. Minkälaisille olennoille nämä ihmisen rakentamat nimet voisivat kuulua? Eivät ainakaan taivaallisille olennoille, sillä heillä kaikilla on Jumalan antamat taivaalliset nimet.

But could those 72 names represent 'angels', as the Ars Goetia page says. What kind of creatures can these man-made names belong to? At least not for heavenly beings, because they all have heavenly names given by God.

Shem ha-Mephorashin 72 nimeä eivät ole Jumalan ilmoitusta, eivätkä ne sisällä Jumalan suojelevaa voimaa, eivätkä ne edusta Jumalan luomia enkeleitä. Voisiko joku ihminen muka onnistua luomaan enkeleitä... ja vieläpä suojelevia enkeleitä... käsittelemällä Raamatun tekstiä sanaristikon tapaan? Naurettavaa! Olisimmeko niin tyhmiä, että uskoisimme tuollaiseen höpötykseen?!

The 72 names of the Shem ha-Mephorash are not God's information, they do not contain God's protective power, and they do not represent angels created by God. Could a man manage to create angels... and even guardian angels... by manipulating the text of the Bible like a crossword puzzle? Ridiculous! Would we be so stupid as to believe such nonsense?!

Ars Goetian demonit edustavat pimeyden voimia, ja sitä samaa edustavat myös sekä Shem ha-Mephorash että tetragrammi! Shem ha-Mephorash on pimeyden voimien innoittama ihmisen tekele, jolla ei ole mitään tekemistä sen Jumalan kanssa, joka varjeli Israelin matkaan egyptiläisten vihollisjoukkojen edessä! Tämä ihmisten tekele yhdistettiin sitten vanhempaan ihmisten tekeleeseen, tetragrammiin.

The demons of Ars Goetia represent the forces of darkness, and the same is also represented by both the Shem ha-Mephorash and the Tetragrammaton! The Shem ha-Mephorash is a human creation inspired by the forces of darkness, and it has nothing to do with the God who protected Israel on their journey against the enemy forces of Egypt! This human fabrication was then combined with an older human fabrication, the Tetragrammaton.

Valkeus ja pimeys ovat toistensa vastakohdat, eikä niillä ei ole mitään yhteyttä (2. Kor. 6: 14)! Shem ha-Mephorashin liittäminen tetragrammiin todistaa/vahvistaa, että myös tetragrammi on pelkkää pimeyttä!

Light and darkness are opposites and have no connection (2 Cor. 6: 14)! Attaching the Shem ha-Mephorash to the Tetragrammaton proves/confirms that the Tetragrammaton is also pure darkness!

Itse asiassa tetragrammi ja siihen liitetetyt Shem ha-Mephorashin 72 nimeä on saatanallinen yritys kääntää pilvenpatsas ja tulenpatsas pakanoiden suojaksi Jumalaa ja Hänen lapsiaan vastaan. Saatanan päämäärä on luoda sekasortoa ja kaaosta, ja hän kääntää kaiken päinvastoin ja ylösalaisin.

In fact, the Tetragrammaton and the 72 names of Shem ha-Mephorash attached to it are a satanic attempt to turn the statue of cloud and statue of fire into a protection of the Gentiles against God and His children. Satan's goal is to create confusion and chaos, and he turns everything upside down.

Ihmistekoisen Shem ha-Mephorashin liittäminen tetragrammiin on selvä osoitus siitä, että myös tetragrammi on ihmisen keksimä ja tekemä! Tämän tosiasian tietävät kyllä okkultistit, mutta eiväthän he voi/saa tunnustaa sitä. Tetragrammi ei siis ole Jumalan itsensä ilmoittama nimi huolimatta siitä, että se esiintyy Raamatussa! Saatana tappoi Jumalan Elävän Sanan, ja hän pystyy sekoittamaan myös kirjoitetun sanan!

Attaching the man-made Shem ha-Mephorash to the Tetragrammaton is a clear indication that the Tetragrammaton is also invented and made by man! Occultists do know this fact, but they cannot/must not admit it. So the Tetragrammaton is not a name revealed by God Himself despite the fact that it appears in the Bible! Satan killed the Living Word of God, and he can confuse the written word too!

Shem ha-Mephorash laajentaa Jahven nimeä (tetragrammi/Jahve/Jehova), jonka avulla ihmiset voivat kutsua avukseen pimeyden voimia saadakseen itselleen terveyttä, rikkautta, kunniaa, valtaa yms. Vai uskoisimmeko okkultistien valheen siitä, että Jumalan voimat toimisivat Shem ha-Mephorashin ja tetragrammin kautta Goetia demoneja vastaan?!

The Shem ha-Mephorash expands the name of Yahweh (the Tetragrammaton/Yahweh/Jehovah) that allows people to call upon the powers of darkness to gain for themselves health, wealth, honor, power, etc. Or would we believe the lie of the occultists that the powers of God would act through the Shem ha-Mephorash and the Tetragrammaton against the Goetian demons?!

Ryhtyisikö taivaan Jumala pelaamaan Saatanan kanssa?! Pelaisiko Jumala pahuuden voimien kanssa ikään kuin jotakin lautapeliä, jossa Saatana tuhoaa ja Jumala varjelee?! NAURETTAVAA ja samalla JÄRKYTTÄVÄÄ EKSYTYSTÄ!

Would the God of Heaven play with Satan?! Would God play with the forces of evil as if it were some kind of board game where Satan destroys and God protects?! RIDICULOUS and at the same time SHOCKING LOST!

Kuvitellaanpa hetki, että tetragrammi olisi oikeasti Jumalan nimi. Miksi Jumala tarvitsisi nimelleen "laajennuksen"? Tilaisiko Jumala joltakin inhimilliseltä neropatilta tuon ”laajennuksen”? Mitä Jumala tekisi noilla 72 lisänimellä? Jos tetragrammi olisi taivaan Jumalan nimi, silloin Hän itse asiassa antaisi siunauksensa pimeyden voimille. Sehän olisi täyttä hulluutta! ”Miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar?" (2. Kor. 6: 15) Miten sopivat yhteen Jumala ja Goetia-demoni numero 68? Ei kerrassaan mitenkään!

Let's imagine for a moment that the Tetragrammaton was really the name of God. Why would God need an "extension" to his name? Would God order that "extension" from some human genius? What would God do with those 72 additional names? If the Tetragrammaton was the name of the heavenly God then He would actually be giving his blessing to the forces of darkness. That would be complete madness! "How do Christ and Beliar fit together?" (2 Cor. 6: 15) How do God and the Goetia demon number 68 fit together? No way!

Kaikkivaltias Jumala ei pelaa kissaa-hiirtä pahuuden voimien kanssa! Kaikkivaltias Jumala ei tarvitse nimelleen ”laajennusta”, sillä nimi אהיה Ehjee on kaiken yläpuolella, koska se on kaiken olevaisen alku. Kaikkivaltias Jumala ei tarvitse Shem ha-Mephorashia, sillä Hän ei ole Jahve/Jehova. Kaikkivaltias Jumala edustaa Totuutta, ja totuudessa ei ole rahtuakaan valhetta tai epäselvyyttä niin kuin tetragrammissa on.

Almighty God does not play cat and mouse with the forces of evil! Almighty God does not need an "extension" for his name, for the name אהיה Ehyeh is above everything, because it is the beginning of everything that exists. Almighty God does not need a Shem ha-Mephorash, for He is not Yahweh/Jehovah. Almighty God represents the Truth, and the truth has not an iota of falsehood or ambiguity like the Tetragrammaton has.

Haluan vielä kerran muistuttaa erään taiteilija-ystäväni kokemuksesta, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Hän oli perehtynyt monen vuoden ajan okkultismiin lukemalla Aleister Crowleyn julkaisuja. Hän oli valmistanut itselleen papin viitan ja päähineen, veistänyt kevätpäiväntasauksen aikaan katajan oksasta sauvan ja opetellut resitoimaan manauksia, joita hän oli myös maalannut kotinsa seinille. Äitinsä siunaustilaisuuden jälkeen hän valvoi iltaa tuhkauurnan ääressä ja sai ajatuksen lähteä etsimään rakasta äitiään tuonpuoleisesta. Hän puki ylleen papin asusteet, otti käteensä katajasauvan, piirsi ilmaan mystiset kuviot resitoiden samalla tietyt manaukset kutsuen näin erästä Goetia-demonia noitaympyrään. Mutta ensikertalaisena hän unohti pyytää itselleen suojelusta.

I want to remind you of my artist friend's experience, of which I have written already before. For many years, he had familiarised himself with the occult by reading Aleister Crowley's publications. He had made himself a priest's cloak and headdress, carved a staff from a juniper branch during the spring equinox, and learned to recite exorcisms, which he had also painted on the walls of his home. After his mother's blessing ceremony, he spent the evening by the ash urn and got the idea to go looking for his beloved mother in the afterlife. He put on the priest’s clothes, took a juniper staff, drew mystical patterns in the air while reciting certain exorcisms, summoning in this way one of the Goetia demons into the witch's circle. But being a first timer, he forgot to ask protection for himself.

Pahuuden voimat olivat välittömästi paikalla ja veivät hänet kolmelle merkilliselle ”matkalle”, joiden seurauksena hän väsyi sekä fyysisesti että henkisesti ja kaipasi lepoa. Mutta mikään ei saanut pahuuden voimia väistymään. Hänen koiransa vapisi pelosta (ei suostunut kahteen viikkoon tulemaan kotiin lenkiltä, vaan se piti kantaa kotiin), kun talossa oli kummallisia ääniä, ja koko rakennus tuntui tärisevän ja paukkuvan. Silloin taiteilija tajusi unohtaneensa resitoida suojausloitsun. 

The forces of evil were immediately there and took him on three remarkable "journeys", as a result of which he became tired both physically and mentally and needed rest. But nothing made the forces of evil retreat. His dog was shaking with fear (didn't agree to come home from a run for two weeks, but had to be carried home) when there were strange noises in the house, and the whole building seemed to shake and bang. Then the artist realised that he had forgotten to recite the protection spell.

Hän ymmärsi että kaikki loitsut ja manaukset pitää saada heti pois näkyvistä. Hän haki maalia ja pensselin ja alkoi maalata kotinsa seinillä olleet loitsut ja manaukset piiloon. Yhdellä seinällä kirousten joukossa oli erityinen lause, jonka merkitystä hän ei täysin ymmärtänyt, mutta jonka hän tunsi nimellä ”double-power”. Hän tunsi, että tuo lause pitää jättää näkyviin. Samalla hetkellä talo hiljeni ja demonit poistuivat hänen kodistaan. 

He understood that all spells and exorcisms must be removed immediately from sight. He got paint and a brush and started painting to hide the spells and exorcisms on the walls of his home. Among the curses on one wall was a special phrase, the meaning of which he did not fully understand, but which he knew as "double-power". He felt that that sentence must be left visible. At the same moment, the house fell silent and the demons left his home.

Taiteilija uskoi, että oli tehnyt oikean valinnan jättäessään tuon erikoisen lauseen näkyviin, mutta pelon vallassa hän asetti lauseen päälle ison taulun. Muutamia vuosia myöhemmin hän kertoi noista tapahtumista minulle ja poisti samalla lausetta peittävän taulun. Nähdessäni, mitä seinällä luki, tajusin että Jahve ja Ehjee ovat todelliset vastavoimat; Jahve tuhoaa ja Ehjee suojelee. Tietämättään taiteilija oli kääntynyt todellisen Auttajan puoleen. Lause, jonka hän oli jättänyt näkyviin oli  אהיה אשר אהיה, EHJEE ASHER EHJEE, I am that I am, Minä olen joka minä olen (2. Moos. 3: 14).

The artist believed that he had made the right choice by leaving that special sentence visible, but in fear he placed a large board over the sentence. A few years later, he told me about those events and removed at the same time the board covering the sentence. Seeing what was written on the wall, I realised that Yahweh and Ehjee are the real opposing forces; Yahveh destroys and Ehyeh protects. Unknowingly the artist had turned to the true Helper. The phrase he had left visible was אהיה אשר אהיה, EHYEH ASHER EHYEH,  I am that I am (Exodus 3: 14).

Piilossa nimien takana * Hidden behind names

Kun mistä tahansa asiasta/tapahtumasta/ilmiöstä/henkilöstä tms. käytetään monenlaisia nimityksiä/ilmaisuja, kokonaisuuden hahmottaminen on hyvin työlästä ellei suorastaan mahdotonta. Tätä tosiasiaa on käyttänyt alusta alkaen se suuri ’Pettäjä' (2. Kor. 11: 3; Hepr. 3: 13), joka nousi vastustamaan Jumalaa ja kapinoimaan Jumalan asetuksia ja Hänen valtakuntansa periaatteita vastaan. Tuo kiero ’naamioituja' on osannut piiloutua niin, että moni lukija lankeaa hänen virittämään ansaan jopa Raamattua lukiessaan.

When a variety of terms/expressions are used for any thing/event/phenomenon/person, etc., understanding the whole entity is very laborious, if not downright impossible. This fact has been used from the beginning by the great 'Deceiver' (2 Cor. 11: 3; Heb. 3: 13), who rose up to oppose God and rebel against God's decrees and the principles of His kingdom. That crooked 'disguised' has been able to hide himself so that many readers fall into his trap even when reading the Bible.

Hänen röyhkein petoksensa lienee tetragrammi, יהוה. Mutta onneksi Jumalan henki on herättänyt miehiä ja naisia eri puolilla maailmaa tutkimaan ja paljastamaan tuon mystisen kirjoituksen salaisuuksia. Tästä saamme kuulla lähitulevaisuudessa aivan varmasti lisää!

His most brazen betrayal is probably the Tetragrammaton, יהוה. But fortunately, the spirit of God has awakened men and women in different parts of the world to study and reveal the secrets of that mystical writing. We will surely hear more about this in the near future!

Tässä kirjoituksessa haluan kurkistaa niiden sanojen/nimien taakse, joita olemme tottuneet pitämään tuon ’Pettäjän' niminä. Mistä sitten aloittaisin... hmmm?

In this article, I want to take a peek behind the words/names that we are accustomed to think of as the names of that 'Deceiver'. So where do I start... hmmm?

PERKELE:

Tätä sanaa olemme tottuneet pitämään varsinaisena kirosanana ainakin meillä Suomessa. Kun katsomme sen vastinetta hepreassa, sanan luonne muuttuu silmissämme melkoisesti. Väkisinkin tulee mieleen ajatus, että johtuneeko kyseisen sanan kirosana-leima pelkästään sanan vahvoista konsonanteista (p, r, k).

Nykysuomen Etymologinen Sanakirja sanoo kyseisestä sanasta seuraavaa: ”Sielunvihollista, pirua yms. merkitsevän perkele-sanan vastineita ovat inkeroisen ja karjalan perkele sekä viron porgu ’helvetti, manala’. Vatjan perkele on selitetty lainaksi suomesta ja inkeroisesta. Yleisimmin hyväksytyn käsityksen mukaan perkele on lainaa balttilaisesta ukkosenjumalan nimestä, joka liettuassa on perkunas, latviassa perkons ja muinaispreussissa percunis, vaikka itämerensuomen sanat eivät täysin vastaakaan äänneasultaan balttilaisia esikuviaan. Toisaalta perkele-sanasta on käytössä niin monia eri variantteja, että alkuperäisintä muotoa on mahdotonta tietää varmasti, ja suomen murteissa esiintyy myös liettuan sanaa läheisesti muistuttava perkuna. Myös germaanisia lainaselityksiä on esitetty. Joka tapauksessa perkele on suomen kirjakielessä esiintynyt nykymuodossaan Agricolasta alkaen.”

Sana ’perkele' ei esiinny lainkaan Vanhan Testamentin puolella. Se tulee eteemme siis vain Uudessa Testamentissa (noin 30 kertaa) samoin kuin sen vastine Saatana (myös noin 30 kertaa). Uuden Testamentin hepreaksi kääntänyt Franz Delitzsch on käyttänyt ’Perkele’-sanan asemasta pääasiassa sanaa ’Saatana’  muualla paitsi Ilmestyskirjassa. Delitzschin käyttämä ’Perkele'-sana Ilmestyskirjassa on מלשין malshin, jonka merkityksiä ovat ’panettelija, kantelija, kielikello, ilmiantaja, tiedottaja’.

Niinpä suomalainen voimasana ’perkele' muuttuikin yhtä äkkiä kuin lasten lällättelyksi: kielikello, läl läl lää, kantelupukki, häh, häh, hää. Mutta Luciferin kapinassa oli alkujaan kysymys juuri Jumalan panettelusta, väärästä todistamisesta, valheellisesta leimaamisesta, ’maalittamisesta’ niin kuin nykyään sanottaisiin.

DEVIL:

We are used to considering this word as a real swear word, at least here in Finland. When we look at its equivalent in Hebrew, the character of the word changes quite a lot in our eyes. The thought that comes to mind is whether the word in question is labeled as a swear word only because of the word's strong (Finnish) consonants (p, r, k).

The Modern Finnish Etymological Dictionary says the following about the word in question: "The equivalents of the word perkele, which means Enemy of the soul, Devil, etc., are the English and Karelian perkele and the Estonian porgu 'hell, manala'. Vatja's perkele has been explained as a loan from Finnish and Ingerian. According to the most commonly accepted concept, perkele is a loan from the Baltic name of the God of Thunder, which in Lithuania is perkunas, in Latvia perkons and in Old Prussian percunis, although the Baltic Finnish words do not completely correspond to their Baltic counterparts in pronunciation. On the other hand, there are so many different variants of the word perkele that it is impossible to know the most original form for sure, and in Finnish dialects there is also the Lithuanian word perkuna, which closely resembles the word. Germanic loan explanations have also been presented. In any case, perkele has appeared in the Finnish literary language in its present form since Agricola.”

The word ’devil' does not appear at all in the Old Testament. So it comes before us only in the New Testament (about 30 times) as well as its counterpart Satan (also about 30 times). Franz Delitzsch, who translated the New Testament into Hebrew, has mainly used the word 'Satan' instead of the word ’Devil' elsewhere except in the Book of Revelation. The word ’Devil' used by Delitzsch in the Book of Revelation is מלשין malshin, which means 'slanderer, complainer, tongue bell, informer’.

So the Finnish power word/curse ’perkele' changed suddenly to children's lapping: tongue bell, läl läl lä, chatterbox, häh, häh, häh. But Lucifer's rebellion was initially about slandering God, bearing false witness, false branding, 'painting' as they would say today.

SAATANA:

Tästä nimestä sanotaan Nykysuomen Etymologisessa Sanakirjassa näin: ”Sielunvihollista merkitsevä saatana on lainattu suomeen todennäköisesti muinaisruotsista. Alkuaan sana jountuu hepreasta, jossa satan merkitsee vastustajaa. Sana on Raamatun välityksellä kreikan ja latinan kautta levinnyt moniin maailman kieliin. Suomen lähisukukielissä se tunnetaan kaikkialla muualla paitsi lyydissä ja vepsässä. Suomen kirjakielessä saatana on esiintynyt Agricolasta alkaen. Agricolalla on myös muoto sa(a)tanas, joka voi olla laina kirkkolatinan sanasta satanas.

Hepreassa nimi  שטן satan on johdettu vastaavasta verbistä שטן, joka merkitsee ’ vihata, olla vihamielinen jotakuta kohtaan, syyttää, vainota'. Näin ollen Saatana on Jumalan ja Hänen seuraajiensa Vihaaja, Vihollinen, Vihamies, Vainooja, Syyttäjä.

SATAN:

This is what the Modern Finnish Etymological Dictionary says about this name: "Satan, meaning enemy of the soul, was probably borrowed into Finnish from ancient Swedish. The word originally comes from Hebrew, where satan means opponent. Through the Bible, through Greek and Latin, the word has spread to many languages of the world. In Finland's closely related languages, it is known everywhere else except lyyti and vepsä. Satan has appeared in Finnish literary language since Agricola. Agricola also has the form sa(a)tanas, which may be a loan from Church Latin satanas."

In Hebrew, the name שטן satan is derived from the corresponding verb שטן, which means 'to hate, to be hostile towards someone, to accuse, to persecute'. Thus, Satan is the Hater, Enemy, Persecutor, Accuser of God and His followers.

BEELSEBUL:

Fariseukset käyttivät pääpaholaisesta, riivaajien päämiehestä, nimeä Beelsebul ja väittivät Jeshuan tekevän ihmeitään hänen nimessä (Matt. 12: 24, 27; 10: 25). Beelsebul kirjoitetaan hepreaksi בעל זבול Ba’al zebul. Nimen alkuosa בעל baal merkitsee ’herraa, isäntää, päämiestä’ ja loppuosa זבול zebul merkitsee sanatarkasti ’olinpaikkaa, huonetta, palatsia, taivasta’. Näin ollen nimi ’Beelsebul’ voidaan kääntää sanoilla ’taivaan herra’, tosin kysymyksessä on taivas, jossa pilvet liikkuvat ja linnut lentävät eikä Jumalan taivas, jonka sijainnista meillä ei ole mitään tietoa. Omahyvänen Sielunvihollinen korottaa itsensä hyvin mielellään ihmisten ja jopa Jumalankin yläpuolelle.

BEELZEBUL:

The Pharisees used the name Beelzebul for the chief devil, the chief of demons, and claimed that Yeshua performed his miracles in his name (Matthew 12: 24, 27; 10: 25). Beelzebul is spelled בעל זבול Ba'al zebul in Hebrew. The first part of the name בעל Baal means 'lord, master, chief' and the last part זבול zebul literally means 'place or residence, room, palace, heaven'. Thus, the name 'Beelzebul' can be translated as 'lord of the sky', although the question is the sky where the clouds move and the birds fly and not God's sky, whose location we have no information about. The self-righteous Enemy of the Soul likes to elevate himself above people and even God.

BEELSEBUB:

Beelsebul tunnetaan 'Ekronin Jumalana’, jota filistealaiset palvoivat. Mutta Beelsebulista tunnetaan myös muoto Beelsebub (2. Kun. 1: 2, 3), joka kirjoitetaan hepreaksi בעל זבוב Baal zebub. Nimen alkuosa בעל on jälleen ’herra, isäntä, päämies’, ja loppuosa זבוב zebub merkisee ’kärpästä’. Kysymyksessä on siis ’Kärpästen herra’, josta rabbit käyttivät myös nimeä ’Lantalan herra’.

BEELSEBUB:

Beelzebul is known as the 'God of Ekron' who was worshiped by the Philistines. But Beelzebul is also known as Beelzebub (2 Kings 1: 2, 3), which is written in Hebrew as בעל זבוב Baal zebub. The first part of the name בעל is again 'lord, master, chief', and the last part זבוב zebub means 'fly'. So the question is 'Lord of the Flies', for which the rabbis also used the name 'Lord of Manure storage'.

BELIAL:

Nimien Beelsebul ja Beelsebub lisäksi Sielunviholliseen viittaa myös nimi Belial. Tuomarien kirjassa, Samuelin kirjoissa ja Kuningasten kirjoissa ja Aikakausien kirjoissa esiintyy heprean sana בליעל belijjal (27 kertaa), joka merkitsee ’arvoton, kelvoton, epäpyhä’. Teksteissä puhutaan ’kelvottomista pojista/miehistä (homoista Tuom. 19: 22; 20: 13), ’kelvottomasta naisesta’ (Hanna Tuom. 1: 16), ’kelvottomista pojista’ (Eelin pojat 1. Sam. 2: 12), ’kelvottomista miehistä’ (Saulin vastustajat 1. Sam. 10: 27), ’pahoista ja kelvottomista miehistä’ (Daavidin joukoissa 1. Sam. 30: 22), ’kelvottomasta miehestä’ (Seba 2. Sam. 20: 1), ’kunnottomista miehistä’ (Ahasin anastaessa Naabotin viinitarhan 1. Kun. 21: 10), ’hulttioista ja kunnottomista miehistä’ (Rehabeamin vastustajista 2. Aik. 13: 7) jne.

Belial on siis Kelvoton, Kunnoton, Epäpyhä, Arvoton.

Demonologiassa Belial tunnetaan maaelementtiä edustavana voimakkaana demonina, joka liitetään todelliseen itsenäisyyteen, omavaraisuuteen ja henkilökohtaiseen täyttymykseen. Belialia täydentävät Saatana, Lucifer, Leviathan ja Lilith.

Ars Goetian mukaan Belial on yksi helvetin 9 kuninkaasta, ja hän komentaa noin 80 legioonaa pieniä demoneita (shellejä) ja 50 legioonaa henkiä. Belial on ’kauniin ulkonäön enkeli’. Noidat/velhot kutsuvat hänet hankkimaan ihmisille omaisuutta ja tarjoavat hänelle vastineeksi lihallisia uhreja (lihallinen materia on demoneille tärkeää).

Jos Belial kirjoitetaan hepreaksi בליאל, se merkitsee ’tuhon jumala’.

BELIAL:

In addition to the names Beelsebul and Beelsebub, the name Belial also refers to the Enemy of the Soul. In the Book of Judges, Samuel and Kings and Chronicles, appears the Hebrew word בליעל belijjal (27 times) which means 'worthless, unworthy, unholy'. The texts speak of 'unworthy sons/men (gays Judg. 19: 22; 20: 13), 'unworthy woman' (Hannah Judg. 1: 16), 'unworthy sons' (sons of Eli 1. Sam. 2: 12), ' of unworthy men' (Saul's opponents 1. Sam. 10: 27), 'evil and unworthy men' (in David's army 1. Sam. 30: 22), 'unworthy man' (Seba 2. Sam. 20: 1), 'unfit of men' (when Ahaz usurped Naboth's vineyard 1 Kings 21: 10), 'foolish and unfit men' (of Rehoboam's opponents 2 Chronicles 13: 7), etc.

Belial is therefore Worthless, Unfit, Unholy.

In demonology, Belial is known as a powerful demon representing the earth element, associated with true independence, self-reliance and personal fulfillment. Belial is complemented by Satan, Lucifer, Leviathan and Lilith.

According to the Ars Goetia, Belial is one of the 9 Kings of Hell, commanding about 80 legions of minor demons (shells) and 50 legions of spirits. Belial is an 'angel of beautiful appearance'. Witches/wizards call him to get people's property and offer him meat sacrifices in return (meat matter is important to demons).

If Belial is spelled בליאל in Hebrew, it means 'god of destruction'.

VIHAMIES:

Matteuksen 13. luvussa (jakeissa 25, 28 , 39) Jeshua käyttää Sielunvihollisesta nimeä ”Vihamies”. Delitzsch on käyttänyt käännöksessään Vihamiehestä heprean sanoja איש איב (ish ojev = vihan mies) ja האיב (ha-ojev = se vihaaja), jotka on johdettu verbistä איב (ajav) ’olla vihamielinen jotakuta kohtaan, olla vihollinen’.  Nimi ’Vihamies’ on siis Saatana-nimen synonyymi.

ENEMY:

In the 13th chapter of Matthew (verses 25, 28, 39), Yeshua uses the name "Enemy" about the Enemy of the Soul. Delitzsch has used the Hebrew words איש איב (ish ojev = man of hatred) and האיב (ha-ojev = the hater) in his translation; those words are derived from the verb איב (ajav) 'to be hostile towards someone, to be an enemy'. The name 'Enemy’ is therefore synonymous with the name Satan.

Hallitsija-rinnastukset:

Vanhassa Testamentissa Sielunvihollisen tekemisiä on kuvattu rinnastamalla hänet eräisiin  pakanakuninkaisiin kuten Tyyron ruhtinaaseen Hesekielin 28. luvussa ja Baabelin kuninkaaseen Jes. 14. luvussa.

Ruler comparisons:

In the Old Testament, the actions of the Enemy of the Soul are described by equating him with some pagan kings such as the prince of Tire in the 28th chapter of Ezekiel and the king of Babel in the 14th chapter of Isaiah.

LUCIFER:

Jes. 14: 12:ssa Sielunvihollista kutsutaan nimellä ”kointähti, aamuruskon poika ”, hepreaksi הילל בן שחר, helel ben-shachar. Sana הילל, helel, esiintyy Raamatussa ainoastaan tässä Jesajan jakeessa. Sana on johdetty verbistä הלל, hillel, ’ylistää, kiitellä’. Näin ollen nimi ’helel ben-shachar’ merkitsee 'kiitetty/ylistetty aamuruskon poika’. 

Tässä yhteydessä tulee mieleen myös sana Hallelujah; hepreaksi הללויה, ylistäkää Jahia. Kun tuon sanan loppuosa יה ’jah' (Jahve) on itse Saatana (niin kuin on syytä epäillä), ja sanan alkuosan kehoitus 'kiittää ja ylistää' liittyy suoraan Sielunvihollisen nimeen (הילל helel), koko halleluja-sanan täytyy olla pahuuden voimien luoma itse Siulunvihollisen kunniaksi. Ilmankos ’halleluujaa' huudetaan ja lausutaan myös maallisissa piireissä ja asiayhteyksissä!

Vanhan Testamentin latinankielisessä käännöksessä, Vulgatassa (valmistui 405), Jes. 14: 12 kuuluu näin: Quomodo cecidisti de caelo, Lucifer, qui mane oriebaris? corruisti in terram, qui vulnerabas gentes? 

Vulgatassa sana ’kointähti’ on korvattu sanalla ’Lucifer’, joka muodostuu latinan sanoista ’lux’ eli valo ja ’ferre’ tuoda/kantaa. Kointähti, joka kantaa valoa aamuruskon aikaan on luonnollisesti Venus-planeetta, ’Aamutähti’, joka on ajoittain taivaalla myös auringonvaloa säiteilevänä ’Iltatähtenä’.

Lieneekö Sielunvihillisen tavoite todistella olevansa se Valo, jonka Jumala loi aivan ensimmäisenä päivänä? Sanat "tulkoon valkeus” (1. Moos. 1: 3) on latinaksi ”fiat lux”.

Mutta Johannes kirjoittaa Valkeudesta, joka on ”ihmisten valkeus”, ja joka oli ”alussa Jumalan tykönä” nimellä ”Sana”, ja joka ”tuli lihaksi" (Joh. 1: 1 - 4, 9, 14). Tämä Valkeus on Jeshua, ja Hän on Sielunvihollisen Voittaja piiloutukoonpa tämä minkä tahansa nimen taakse!

Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa, että Jeshuaa kutsutaan ”kirkkaaksi kointähdeksi” (Ilm. 22: 16). ”Kointähti" on tässä jakeessa hepreaksi כוכב kokav eikä הילל helel. ’Kokav' merkitsee suurempaa valonlähdettä kuin planeettana tunnettu Venus-kointähti, sillä ’kokav' merkitsee itsestään säteilevää tähteä/kiintotähteä/aurinkoa. Jeshuan kunnia on aina suurempi kuin Sielunvihollisen!

LUCIFER:

In Isa. 14: 12, the Enemy of the Soul is called ”...,  the son of the morning", in Hebrew הילל בן שחר, helel ben-shachar. The word הילל, helel, appears in the Bible only in this verse of Isaiah. The word is derived from the verb הלל, hillel, 'to praise, to thank'. Thus the name 'helel ben-shachar' means 'the praised/thanked son of the morning/dawn’.

In this context, the word Hallelujah also comes to mind; Hallelujah is in Hebrew הללויה, praise Jah. When the last part of that word יה 'jah' (Yahweh) is Satan himself (as there is reason to suspect), and the exhortation of the first part of the word to 'give thanks and praise' is directly related to (הילל helel), the name of the Enemy of the Soul, the whole word hallelujah must be created by the forces of evil themselves in honor of the Enemy of the Soul. Therefore it is no wonder that 'hallelujah' is shouted and recited also in secular circles and contexts!

In the Latin translation of the Old Testament, the Vulgate (completed in 405), Isa. 14: 12 reads like this: Quomodo cecidisti de caelo, Lucifer, qui mane oriebaris? corruisti in terram, qui vulnerabas gentes? 

In the Vulgate, the word 'morning star' is replaced by the word 'Lucifer', which is made up of the Latin words 'lux' meaning light and 'ferre' to bring/carry. The morning star that carries light at dawn is naturally the planet Venus, the 'Morning Star', which is also occasionally in the sky as the 'Evening Star' that radiates sunlight.

Could it be that the goal of the Enemy of the Soul is to prove that he is the Light that God created in the very first day? The words "let there be light" (Genesis 1:3) is "fiat lux" in Latin.

But John writes about the Light, which is "the light of men", and which was "in the beginning with God" as "the Word", and which "became flesh" (John 1: 1 - 4, 9, 14). This Light is Yeshua, and He is the Conqueror of the Enemy of the Soul, whatever name he hides behind!

John writes in the Book of Revelation about Yeshua, that He  is called "a bright morning star" (Rev. 22: 16). The "star" in this verse is in Hebrew כוכב kokav (not הילל hele), which means a greater source of light than the Venus star known as the planet, because ’kokav' means a self-radiating star/fixed star/sun. The glory of Yeshua is always greater than that of the Enemy of the Soul!

KÄÄRME:

Aivan ensimmäiseksi Sielunvihollinen on esitelty käärmeenä syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3: 1, 13, 14). Käärme on hepreaksi נחש nachash. Ilm. 12: 9:ssa Delitzsch käyttää ’käärmeestä' sekä sanaa נחש nachash että תנין tannin eli ’lohikäärme’, jota kutsutaan ’Perkeleeksi’ (מלשין malshin) ja ’Saatanaksi’ (שטן satan).

Kun käärmeet purivat israelilaisia erämaassa ja aiheuttivat kuolemaa heidän keskuudessaan, Jumala kehoitti Moosesta tekemään käärmeen ja panemaan sen tangon päähän, niin että jokainen purtu voisi katsoa sitä ja jäädä eloon (4. Moos. 21: 8). ’Käärme’ on tuossa jakeessa hepreaksi שרף saraf eikä נחש nachash. Sana ’saraf’ merkitsee ’käämettä, myrkkykäärmettä’ mutta myös serafia. Tämä on osoitus siitä, että Sielunvihollinen, mikä sen alkuperäinen nimi sitten lieneekin, on ollut serafi. Serafit ovat enkeleitä, joiden tehtävänä on ylistää Jumalaa (Jes. 6: 2, 3).

Käärmeestä puheenollen tulee mieleen vielä eräs käärme-teksti, jossa puhutaan Jaakobin/Israelin pojasta, Daanista. Jaakob siunasi kaikki 12 poikaansa ennen kuolemaansa, mutta hänen Daanille lausumia sanoja on vaikea pitää siunauksena: ”Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja syöksyy selin maahan” (1. Moos. 49: 17).

Mitä Daan lienee tehnyt sellaista, että Johannes jättää Ilmestyskirjassa Daanin sukukunnan mainitsematta  luetellessaan sinetöityjä. Mikä on Daanin rikos Tiellä, joka on Jeshua (Joh. 14: 6)? Ovatko Daanin jälkeläiset syyllistyneet tetragrammi-sotkuihin? Jonkun kontolle sekin rikos lankeaa kerran viimeisellä tuomiolla!

Sielunvihollisen kapina alkoi Jumalaan ja Hänen Poikaansa kohdistuvasta kateudesta, joka synnytti Luciferissa itsekorotuksen hengen. Perkeleestä tuli syyttäjä ja solvaaja ja Saatanasta suoranainen vihollinen/vihamies. Keksiessään itselleen mahtailevia nimiä (Beelsebul ’Taivaan herra’) hän sotkeutui korukuvioissaan ja tuli tituleeratuksi ’Kärpästen ja tunkion herraksi’ (Beelsebub). Viimeisellä tuomiolla Sielunvihollinen tullaan tuomitsemaan kaikissa tekemisissään ’Kelvottonaksi’ Belialiksi. 

Kaikki Jumalan antamat lahjat; älykkyys, viisaus, kauneus, korkea asema, loistokkuus tuo entinen serafi on haudannut kapinansa kautta maahan, ja hänestä itsestään on tullut kuin ’tallattu raato’ (Jes. 14: 19).

SNAKE:

First of all, the Enemy of the Soul is introduced as a serpent appearing in the story of the Fall (Genesis 3: 1, 13, 14). Snake is נחש nachash in Hebrew. In Rev. 12: 9, Delitzsch uses both the word נחש nachash and תנין tannin or ’dragon' for ’serpent’; called 'Devil' (מלשין malshin) and 'Satan' (שטן satan).

When snakes bit the Israelites in the wilderness and caused death among them, God told Moses to make a snake and put it on the end of a pole so that anyone bitten could look at it and live (Numbers 21:8). 'Serpent' in that verse is שרפ Saraf in Hebrew and not נחש nachash. The word 'saraf' means ’snake/serpent, poisonous snake' but also seraph. This is an indication that the Enemy of the Soul, whatever its original name may have been, was a seraph. Seraphim are angels whose mission is to glorify God (Isa. 6: 2, 3).

Speaking of the snake, another snake text comes to mind, which talks about Dan, the son of Jacob/Israel. Jacob blessed all his 12 sons before he died, but it is difficult to consider the words he uttered to Dan as a blessing: "Dan shall be a serpent by the way, an adder in the path, that biteth the horse heels, so that his rider shall fall backward" (Genesis 49: 17).

What must Dan have done such that John leaves out the tribe of Dan in the Book of Revelation when listing the sealed ones. What is Dan's crime in the Way that is Yeshua (John 14: 6)? Are the descendants of Dan guilty of Tetragrammaton messes? Even that crime falls to someone's account once during the last judgment!

The rebellion of the Enemy of the Soul began with envy of God and His Son, which gave birth to a spirit of self-exaltation in Lucifer. The Devil became an accuser and slanderer, and Satan became an outright enemy. While inventing grandiose names for himself (Beelsebul 'Lord of the Sky'), he got tangled up in his jewelry designs and became titled 'Lord of Flies and Dunghill' (Beelsebub). At the final judgment, the Enemy of the Soul will be condemned in all his actions as the 'Worthless' Belial.

All God-given gifts; intelligence, wisdom, beauty, high position, splendor that former seraph has buried through his rebellion in the ground, and he himself has become like a 'trodden carcass' (Isa. 14: 19).

📖 ”Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat...” (Ilm. 20: 10/1938)

📖 ”Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta...” (Ilm. 20: 10/1992)

📖 ”And the devil that deceived them was cast into the lake of fire and brimstone, where the beast and the false prophet are...” (Rev. 20: 10)