Inhimillisiä sopimuksia * Human contracts

Tetragrammin (יהוה) alkuosa יה Jah näyttää korvaavan tetragrammin 49 kertaa Vanhassa Testamentissa, sillä sekin käännetään sanalla ’herra’ aivan samoin kuin tetragrammi (erilaiset kirjoitustavat eivät muuta sanan merkitystä mitenkään). 

יה Yah, the initial part of the Tetragrammaton (יהוה) seems to replace the Tetragrammaton 49 times in the Old Testament, because it is also translated with the word 'lord' just like the Tetragrammaton (different spellings do not change the meaning of the word in any way).

Tarkoittaako nimi יה Jah samaa herraa kuin nimi יהוה? Kun kerran pelkkä יה Jah merkitsee ’herra’, miksi vaivaudutaan kirjoittamaan יהוה, jos se ei merkitse enempää kuin ’herra’? Mitä tetragrammin loppuosa merkitsee? Kun alkuosa יה Jah on herra/mies, onko loppuosa וה Veh/Vah rouva/nainen? 

Does the name יה Yah mean the same Lord as the name יהוה? Once the simple יה Yah means 'lord', why bother writing יהוה if it means nothing more than 'lord'? What does the rest of the Tetragrammaton mean? When the initial יה Yah is Mr/Man, is the final וה Veh/Vah Mrs/Female?

Nimittäin tetragrammi saadaan viittaamaan mieheen ja naiseen jakamalla se kahteen osaan näin:  י   הוה, jolloin jälkimmäinen osa הוה hova on lähes sama kuin חוה havva eli nainen/Eeva (ה = h ja ח= h), ja pelkkä י Jod riittää viittamaan mieheen, koska י Jod merkitsee myös miehen sukuelintä. 

Namely, the Tetragrammaton is made to refer to a man and a woman by dividing it into two parts like this: י  הוה, in which case the latter part הוה hova is almost the same as חוה havva or woman/Eve (ה = h and ח= h), and just י Yod is enough to refer to a man, because י Yod also signifies the male reproductive organ.

יה Jah esiintyy Vanhassa Testamentissa siis 49 kertaa, joista 26 kertaa sanassa הללויה halleluja (ylistäkää Jahia/Jahvea), ja 23 kertaa itsenäisenä sanana. Lisäksi יה-tavu esiintyy ns. teoforisissa nimissä joko nimien alussa (esim. יהושע Joosua) tai niiden lopussa (esim. ישעיה Jesaja).

So יה Jah appears in the Old Testament 49 times, 26 times in the word הללויה hallelujah (praise Yah/Yahweh), and 23 times as an independent word. In addition, the syllable יה appears in so-called theophoric names either at the beginning of the names (e.g. יהושע Joshua) or at the end of them (e.g. ישעיה Isaiah).

Jotkut Raamatun selittäjät ovat onnistuneet vääntämään teoforiseksi nimeksi myös nimen מלאכי malaci (Malakia). Mikä tuossa nimessä/sanassa olisi ’herra’... no, selittäjien mielestä tietenkin pelkkä י Jod. Mutta todellisuudessa nimi מלאכי malaki merkitsee ’sanansaattajani/minun enkelini’, sillä Jod on tässä sanassa heprean omistuspääte. Kyseinen sana esiintyy Mal. 3: 1:ssa, jossa puhutaan ”liiton enkelistä". Suomalainen käännösmuoto ’Malakia' saattaa kuulostaa joidenkin korvaan suorastaan samalta kuin MalakJAH. Mutta nimessä ei ole mitään ’herraa’, ei pientä eikä suurta herraa! Joidenkin lähteiden mukaan Malakian kirja on nimettömien ennustusten kokoelma, ja kirjan nimeksi on poimittu yksi heprean sana itse tekstistä.

Some interpreters of the Bible have managed to twist the name מלאכי malaci (Malachi) into a theophoric name as well. What would be 'lord' in that name/word... well, according to the commentators, of course, it's just י Yod. But in reality the name מלאכי Malaki means 'my messenger/my angel', for Yod is in this word the Hebrew possessive suffix. The word in question appears in Mal. 3: 1, which speaks of the "angel of the covenant". The Finnish translation form 'Malakia' may sound to some ears exactly the same as MalakJAH. But there is no 'lord' in the name, neither little nor great lord! According to some sources, the book of Malachi is a book of anonymous prophecies collection, and one Hebrew word is taken from the text itself as the title of the book.

Myös nimi Hoosea on liitetty teoforisiin nimiin, kun se käännetään sanoilla ’Herra on Vapahtaja/Pelastaja’. Hoosea kirjoitetaan hepreaksi הושע, ja kuka hyvänsä voi huomata, että siitä puuttuu pääte -יה jah. Tosin nimessä näyttää olevan ה He ja ו Waw, jotka ovat tetragrammin kirjaimia. Konsonantit ו Vau, ש Shin ja ע Ajin liittyvät verbiin 'vapahtaa/pelastaa'. Jos siis pelkkä ה edustaa Hoosea-nimen käännöksessä tetragrammia, on pakko tehdä se johtopäätös, että kaikkien kolmen konsonantin (י Jod - ה He - 2x tetragrammissa - ו Vau) katsotaan edustavan yksistäänkin koko tetragrammia. 

The name Hosea is also associated with theophoric names, when it is translated as 'The Lord is the Saviour'. Hosea is spelled הושע in Hebrew, and anyone can notice that it lacks the suffix -יה jah. However, the name seems to have ה He and ו Waw, which are the letters of the Tetragrammaton. The consonants ו Waw, ש Shin and ע Ayin are related to the verb 'to save'. Therefore, if only ה represents the Tetragrammaton in the translation of Hosea's name, we must conclude that all three consonants (י Yod - ה He - 2x in the Tetragrammaton - ו Waw) are considered to represent the entire Tetragrammaton alone.

Mistä tällainen erikoisasema näille kolmelle konsonantille voisi tulla? Siitäkö, että ne ovat heprean kielessä ns. ”matres lectionis” eli ”lukemisen äidit”. Vaikka vokaalien täydellinen merkitseminen ei ole tarpeellista seemiläisissä kielissä, erityisesti sanojen lopussa olevia pitkiä vokaaleja on merkitty juuri näillä kolmella konsonantilla.

Where could such a special position for these three consonants come from? Is it because they are in the Hebrew language so-called "matres lectionis" or "mothers of reading". Although full vowel marking is not necessary in Semitic languages, especially long vowels at the end of words are marked with these three consonants.

Suomalaisessa Raamattu kansalle -käännöksessä (2012) tetragrammi-herra kirjoitetaan kokonaan isoilla kirjaimilla (HERRA) erotukseksi adon-sanan käännöksistä, jossa vain alkukirjain on iso (Herra). Mutta tällä tavalla (Herra) kirjoitetaan myös Jah-sanan käännökset. Miksi tällainen käytäntö, jos יה merkitsee samaa kuin יהוה? 

In the Finnish Bible translation of 2012, the Tetragrammaton is written entirely in capital letters (HERRA) to distinguish it from translations of the word adon, where only the initial letter is capitalised (Herra). But this is also how the translations of Jah (Lord) are written. Why such a practice if יה means the same as יהוה?

Pitäisikö יה Jah erottaa tetragrammin HERRAsta ja adon-sanan Herrasta kirjoittamalla se kokonaan pienillä kirjaimilla ’herra’? Kun kerran tetragrammi on eroteltu adon-sanasta, miksi niin ei ole tehty myös יה Jah-sanan kanssa? Millainen logiikka vuoden 2012-käännöksen tekijöillä on ollut? Ellei sanaa יה Jah tarvitse erottaa sanasta אדון adon, miksi erotus on tehty tetragrammin kohdalla? Mikä järki tässä kaikessa sekoilussa oikein on?

Should יה Yah be separated from  the Tetragrammaton-LORD and the adon-Lord by writing it all in lowercase 'lord'? Once the Tetragrammaton has been separated from the word adon, why has it not also been done with the word יה Yah? What kind of logic did the authors of the 2012 translation have? If the word יה Yah does not need to be separated from the word אדון adon, why is the separation made for the Tetragrammaton? What's the point of all this confusion, really?

Psalmien halleluja-jakeet, joissa יה Jah esiintyy hepreassa:

Ps. 104: 35 - 105: 45 - 106: 1, 48 - 111: 1 - 112: 1 - 113: 1, 9 - 115: 18 - 116: 19 - 117: 2 - 135: 1, 3, 4, 21 - 146: 1, 10 - 147: 1, 20 - 148: 1, 14 - 149: 1, 9 - 150: 1, 6 (x2)

Hallelujah verses of Psalms where יה Jah appears in Hebrew:

Ps. 104: 35 - 105: 45 - 106: 1, 48 - 111: 1 - 112: 1 - 113: 1, 9 - 115: 18 - 116: 19 - 117: 2 - 135: 1, 3, 4, 21 - 146: 1, 10 - 147: 1, 20 - 148: 1, 14 - 149: 1, 9 - 150: 1, 6 (x2)

Muut VT:n jakeet, joissa יה Jah esiintyy hepreassa:   

* 2. Moos. 15: 2 - tässä luvussa kerrotaan Mooseksen ja israelilaisten laulusta - Jah on israelilaisten ylistyksen kohde 

* 2. Moos. 17: 16 - sotiessaan amalekilaisia vastaan Mooses nosti kätensä Jah’in puoleen -> Jah sotii ja tappaa!

* Ps. 68: 5, 19 - Daavid ylistää Jah’ia vihollisista saamastaan voitosta - niskoittelijatkin joutuvat asumaan Jah’in luona

* Ps. 77: 12 - Aasaf muistelee virressään Jah’ia

* Ps. 89: 9 - Eetan luettelee mietevirressään jumalansa nimiä; Jahve, Sebaot, Jah -> merkitsevät nämä kolme nimeä yhtä ja samaa jumalaa vai kolmea eri jumalaa?

* Ps. 94: 7, 12 - psalmi Jah'ista, koston jumalasta

* Ps. 102: 19 -  Jah kurjan rukouksessa

* Ps. 115: 17, 18 - eivät kuolleet kiitä Jah’ia, mutta me kiitämme

* Ps. 118: 5 (x2), 14, 17, 18, 19 - kiitosvirsi Jah’ille

* Ps. 122: 4 - Israel kiittää Jah’ia

* Ps. 130: 3 - pitääkö Jah mielessään synnit

* L.L. 8: 6 - rakkauden hehku on Jah'in liekki

* Jes. 12: 2 - ”Jah, Jahve on minun väkevyyteni”

* Jes. 26: 4 - ”Jah, Jahve on iankaikkinen kallio”

* Jes. 38: 11 - ”en saa enää nähdä Jahia, Jahvea elävien maassa”

Other OT verses where יה Jah appears in Hebrew:

* Exodus 15:2 - this chapter tells about the song of Moses and the Israelites - Yah is the object of the Israelites' praise

* Exodus 17: 16 - while fighting against the Amalekites, Moses raised his hand to Yah -> Yah fights and kills!

* Ps. 68: 5, 19 - David praises Yah for his victory over his enemies - even the slanderers have to live with Yah

* Ps. 77: 11 - Asaf remembers Yah in his song

* Ps. 89: 9 - Ethan enumerates the names of his God in his thoughts; Yahweh, Sebaot, Yah -> do these three names mean one and the same god or three different gods?

* Ps. 94: 7, 12 - A psalm about Yah, the God of vengeance

* Ps. 102: 18 - Yah in the prayer of the poor

* Ps. 115: 17, 18 - the dead do not thank Yah, but we do

* Ps. 118: 5 (x2), 14, 17, 18, 19 - hymn of praise to Yah

* Ps. 122: 4 - Israel thanks Yah

* Ps. 130: 3 - does Yah remember sins

* L.L. 8:6 - the glow of love is the flame of Yah

* Isa. 12:2 - “Yes, Yahweh is my strength”

* Isa. 26:4 - “Yes, Yahweh is an everlasting rock”

* Isa. 38: 11 - “I shall no longer see Yah, Yahweh in the land of the living”

Tetragrammi יהוה saattaa esiintyä samoissa luvuissa ja jopa samoissa jakeissa kuin sana יה Jah, ja samoin myös sana אדון adon esiintyy Psalmissa 77 Jahin kanssa. Mitä näillä kolmella herra-sanalla halutaan oikein ilmaista? Ei kukaan voi palvella kahta herraa kolmesta puhumattakaan (Matt. 6: 24)!

The Tetragrammaton יהוה may appear in the same chapters and even the same verses as the word יה Yah, and likewise the word אדון adon also appears in Psalm 77 with Yah. What exactly do you want to express with these three lord-words? No one can serve two lords let alone three (Matthew 6: 24)!

Eräs oppinut henkilö sanoi minulle kauan sitten tetragrammista, että ”se on akateeminen sopimus Jumalan nimestä”, ja netissä sanaa יה Jah sanotaan sopimusmuodoksi. Sopimus ja sopimus; kuka on sopinut, mitä, kenen kanssa ja milloin? Eivät ainakaan Mooses, psalmirunoilijat ja Jesaja (joiden teksteissä on muoto Jah), sillä vuosisadat erottivat heidät toisistaan! 

A learned person told me a long time ago about the Tetragrammaton that "it is an academic contract for the name of God", and on the Internet the word יה Yah is said to be a contract form. Agreement and Contract; who has agreed/made a contract, what, with whom and when? At least not Moses, the psalmists and Isaiah (whose texts have the for form Yah), for centuries separated them from each other!

Niinpä ainoa mahdollinen ratkaisu tähän sopimuskysymykseen lienee se, että Raamatun tekstejä käsitelleet ihmiset ovat syyllistyneet outoon 'herra-peliin'! Jos kerran יה Jah-tavusta on sovittu, että se vastaa koko tetragrammia, niin mitä ilmeisemmin myös tetragrammista on sovittu jotakin jonkun porukan kesken. Mutta voiko ihminen/ihmiset noin vain mennä sopimaan jotakin Jumalan nimeen liittyvää?! 

Therefore, the only possible solution to this question of agreement/contract is that the people who have handled the texts of the Bible have committed a strange 'game of lord'! If once it has been agreed on the syllable יה Yah that it corresponds to the entire Tetragrammaton, then what is more obvious is that something about the Tetragrammaton has also been agreed upon among some group. But can man just go and agree on something related to God's name?!

Jumala itse on ilmoittanut nimet Kaikkivaltias (1. Moos. 17: 1) ja Ehjee (2. Moos. 3: 14), eikä näihin  nimiin ole ihmisellä ollut mitään asiaa mennä sekoittamaan niitä! Siis יהוה ja יה eivät kuulu samaan pyhien nimien joukkoon!

God himself has revealed the names Almighty (Gen. 17: 1) and Ehyeh (Ex. 3: 14), and man has had no business mixing them with these names! So יהוה and יה do not belong to the same group of holy names!

Tuntuu hyvin kummalliselta se, että tetragrammia pidetään niin pyhänä, ettei sitä voi edes lausua, mutta kuitenkaan ei näytä olevan mitään väliä sillä, että tetragrammi pilkotaan ja sen puolikkaasta tehdään vastine, jota voi lausua ja laulaa milloin ja missä vain! 

It seems very strange that the Tetragrammaton is considered so sacred that it cannot even be recited, yet it does not seem to matter at all that the Tetragrammaton is split and its half is made into a counterpart that can be recited and chanted anytime and anywhere!

Inhimillinen sopimusasia on myös arameankielinen יי jeja, joka esiintyy Vanhan Testamentin Targumeissa (Käännöksissä), joita tehtiin aikana, jolloin heprea oli ns.”kuollut kieli” (200 eKr. - 200 jKr.). Jejan vastineena heprean teksteissä ovat sekä tetragrammi/Jahve/Jehova, Adonai että Jah, joten Jeja yhdistää ne kaikki yhdeksi ja samaksi 'herraksi’. 

The human contract is also the Aramaic יי jeja/Yeya, which appears in the Targums (Translations) of the Old Testament, which were made at a time when Hebrew was a so-called "dead language" (200 BC - 200 AD). Jeja's counterpart in the Hebrew texts are both the tetragrammaton/Yahweh/Jehovah, Adonai and Yah, so Jeja/Yeya unites them all into one and the same 'lord'.

Jeja on tetragrammista ja Adonai-sanasta tehdyn yhdistelmänimen lyhenne. 

Jeja/Yeya is an abbreviation of a compound name made from the Tetragrammaton and the word Adonai.

Yhdistelmänimi on rakennettu kirjoittamalla vuorotellen tetragrammin, יהוה, ja adonai-sanan, אדני, konsonantit:

The compound name is constructed by alternately writing the consonants of the Tetragrammaton, יהוה, and the word Adonai, אדני:

י  א  ה  ד  ו  נ  ה  י

Näin syntyneen sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain on Jod, י. Koko sanan lyhenteeksi on valittu siis nuo kaksi Jodia, יי, ja lyhenne lausutaan jeja. 

The first and last letter of the resulting word is Yod, י. So the two Yods, יי, have been chosen as the abbreviation of the whole word, and the abbreviation is pronounced Jeja/Yeya.

Tällainen tahallinen nimen rakentelu tuntuu täysin tarpeettomalta siksi, että arameassa on sana מרא mare, joka merkitsee ’herra’. Tämä sana מרא esiintyy toistuvasti Uuden Testamentin arameankielisissä teksteissä. Sana lienee monelle tuttu vanhasta tervehdyksestä מאן אתא Maran’ata eli 'Herramme tulee’/'tule Herramme'. 

Such a deliberate construction of the name seems completely unnecessary because in Aramaic there is a word מרא mare, which means 'lord'. This word מרא appears repeatedly in the Aramaic texts of the New Testament. The word is probably familiar to many from the old greeting מאן אתא Maran'ata, meaning 'Our Lord will come’/'come our Lord'.

Tämä sana esiintyy myös Danielin kirjan arameankielisessä osassa (Dan. 4: 16 - Daniel puhuttelee kuningas Nebukadnessaria ’herraksi', Dan. 2: 47 - Nebukadnessar kutsuu Jumalaa ’kuninkaiden Herraksi’, Dan. 5: 23 - Daniel nuhtelee kuningas Belsassaria ’Taivaan Herran’ nimessä). Myös hepreassa on vastaava sana מר mar, ’herra’, mutta se ei esiinny Raamatussa.

This word also appears in the Aramaic part of the book of Daniel (Dan. 4: 16 - Daniel addresses King Nebuchadnezzar as 'Lord', Dan. 2: 47 - Nebuchadnezzar calls God 'Lord of kings', Dan. 5: 23 - Daniel rebukes King Belshassar in the name of 'Lord of Heaven '). There is also a corresponding word in Hebrew, מר mar, 'lord', but it does not appear in the Bible.

Kun ihminen antaa nimen Jumalalle, hän asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle! Ihmiset ovat ikään kuin vanhempia, jotka valitsevat lapselleen nimen. Tällainen itsensä korottamisen henki ja menettely on lähtöisin Jumalaa vastaan kapinoivasta langenneesta enkelistä ( Jes. 14: 12 - 14).      

When man gives a name to God, he puts himself above God! People are like parents who choose a name for their child. Such a spirit and procedure of self-exaltation originates from the fallen angel rebelling against God (Isa. 14: 12 - 14).         

’Herraus/herruus' on hepreaksi ממשלה memshala, joka merkitsee ’hallitseminen’, ’hallitusvalta’, valtakunta’, ’sotajoukko’. Sana esiintyy Uudessa Testamentissa Ef. 1: 21; Kol. 1: 16;  2. Piet. 2: 10; Juuda 8. ’Herraus/Herruus’ on muutettu sanaksi ’Herra’ edellä mainitussa Pietarin ja Juudan teksteissä suomalaisessa vuoden 1992-käännksessä. Millä ihmeen perusteella sekin lienee tehty! 

’Lordship' in Hebrew is מחשלה memshala, meaning ’ruling’, ’ruling power’, ’kingdom’, ’army’. The word appears in the New Testament in Eph. 1: 21; Col. 1: 16; 2 Peter 2: 10; Jude 8. ’Herraus' has been changed to ’Herra' in the aforementioned texts of Peter and Jude in the Finnish translation of 1992. What might be the reason!

Toinen heprean sana ’herraudelle/herruudelle’ on עליונות eljonut, joka tuo välittömästi mieleen Jumalan nimen עליון  Eljon eli KORKEIN. HERRAUS kuuluu siis KORKEIMMALLE eikä Jahvelle/Jehovalle/Jah'ille!                                                                                                     

Another Hebrew word for 'lordship' is עליונם elyonut, which immediately brings to mind God's name עליון Elyon, meaning THE HIGHEST. So LORDSHIP belongs to the HIGHEST not to Yahweh/Jehovah/Yah!