Room. 10: 9, 10: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”
Rom. 10: 9, 10: ”That if thou shalt confess with thy mouth the Lord Jesus, and shalt believe in thine heart that God hath raised him from the dead, thou shalt be saved.
For with the heart man believeth unto righteousness; and with the mouth confession is made unto salvation."
Kreikaksi/ in Greek: Οτι εαν ομολογησηζ εν τω στοματι σου Κυριον Ιησουν και πιστευσηζ εν τη καρδια σου οτι ο θεοζ αυτον ηγειρεν εκ νεκρων, σωθηση.
Καρδια γαρ πιστευεται ειζ δικαιοσυνην, στοματι δε ομολογειται ειζ σωτηριαν,
Hepreaksi/ in Hebrew: כי אם בפיך תודה שישוע הוא האדון ותאמין בלבבל שהאלהים העירו מן המתים תושע
כי לבבו יאמין האדם והיתה לו לצדקה ובפיהו יודה והיתה לו לישועה
On ihmisiä, jotka sisimmässään uskovat johonkin tuntemattomaan suureen Voimaan, joka saattaa edustaa heille myös hyvyyttä, oikeutta ja rauhaa. He saattavat käyttää jopa sanaa ”Jumala”, mutta nimi ”Jeesus” ei nouse heidän kielelleen, koska he eivät ole kohdanneet omaa Vapahtajaansa. Mikä on tällaisten ihmisten iankaikkinen kohtalo, elleivät he tule tuntemaan Jumalan Poikaa, Jeeshuaa?
There are people who deep down believe in some unknown great Power that may also represent goodness, justice and peace to them. They may even use the word "God", but the name "Jesus" does not enter their tongue because they have not met their own Savior. What is the eternal destiny of such people unless they come to know the Son of God, Jeshua?
Eikö Jeeshua kuollutkaan jokaisen ihmisen puolesta? Kyllä kuoli. Mutta Johanneksen evankeliumin (Joh. 3: 16) mukaan Jumalan antamasta lahjasta hyötyvät vain ne, jotka uskovat Jeeshuaan.
Didn't Jeshua die for every person? Yes, he died. But according to the Gospel of John (John 3: 16), only those who believe in Jeshua benefit from the gift given by God.
Kuten kirjoitukseni alussa luimme, apostoli Paavali kirjoitti roomalaisille siitä, mitä tuo pelastava usko merkitsee. Hänen mukaansa uskon tulee ilmetä ihmisen puheessa, eli sydämen uskon tulee konkretisoitua suun tunnustuksena.
As we read at the beginning of this text, the apostle Paul wrote to the Romans about what that saving faith means. According to him, faith should be expressed in a person's speech, that is, the faith of the heart should be concretized as a confession of the mouth.
Ihmisen elämä on täynnä valintojen tekemistä, eikä mikään valinta voi pysyä vain omana salaisuutena. On valittava kaverit, ystävät, harrastukset, koulutus, ammatti, puoliso jne. Näiden asioiden kohdalla julkinen tunnustaminen on varsin helppoa. Mutta kun tulee kysymykseen yksilön poliittinen tai uskonnollinen suunta, aletaan vaatia yksilöllistä suojaa ja puhutaan esim. vaalisalaisuudesta. Mutta pitäisikö Jumalaan uskominen olla ihmisen yksityinen asia ja salaisuus? Voisiko Jeeshuaan uskominen pysyä piilossa?
A person's life is full of making choices, and no choice can remain only its own secret. You have to choose guys, friends, hobbies, education, profession, spouse, etc. In the case of these things, public recognition is quite easy. But when it comes to the question of an individual's political or religious orientation, they start demanding individual protection and talk about, for example, election secrecy. But should believing in God be a person's private matter and secret? Could believing in Jeshua remain hidden?
Kun Perkele kiusoitteli Jeeshuaa muuttamaan erämaan kivet leiviksi, Hän, Elävä Sana, siteerasi Vanhaa Testamenttia ja sanoi: ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (5. Moos. 5: 3; Matt. 4: 4). Jeeshuan mukaan jokaisen Jumalan sanan tulee vaikuttaa ihmisen hengelliseen elämään, niin kuin ravinnoksi syöty leipä sulaa ja vaikuttaa hänen elimistössään ja kaikissa toimissaan. Tämä edellyttää jatkuvaa ja aktiivista suhdetta Jumalaan, eikä sellainen suhde voi pysyä piilossa.
When the Devil tempted Jeshua to turn the stones of the desert into bread, He, the Living Word, quoted the Old Testament and said: "man does not live by bread alone, but by every word that proceeds from the mouth of God (Deuteronomy 5: 3; Matt. 4: 4). According to Jeshua, every word of God should affect a man's spiritual life, just as the bread eaten as food melts and affects his body and all his actions. This requires a constant and active relationship with God, and such a relationship cannot remain hidden.
Ellei ihminen uskalla tunnustaa uskoaan Jumalaan ja Hänen ylösnousseeseen Poikaansa, Jumalan sanat eivät ole vaikuttaneet hänen mielessään vielä lainkaan, eikä Jumalan mittaamaton lahja Jeeshuassa hyödytä häntä mitenkään.
Unless a person dares to confess his faith in God and His resurrected Son, God's words have not affected his mind at all yet, and God's immeasurable gift in Jeshua will not benefit him in any way.
Uskonsa tunnustaminen on joillekin (tai kenties kaikille ensin alkuun) arkaluontoisen asian julki tuomista, omien syvien ajatustensa ja tunteidensa paljastamista ja oikeana pitämänsä julistuksen vastaanottamista ja ilmaisemista. Tunnustaminen on aktiivista ja julkista toimintaa.
Confessing one's faith is for some (or perhaps for all at first) bringing out a sensitive matter, revealing one's own deep thoughts and feelings, and accepting and expressing the declaration one considers to be right. Recognition is an active and public activity.
Kreikaksi ”tunnustaa” on ομολογεω, omologeoo, jonka merkityksiä ovat myös: puhua yhtäpitävästi, tunnustaa kuuluvansa jonkin seuraan, myöntää uskovansa, vakuuttaa, luvata, ylistää.
In Greek, "to confess" is ομολογεω, omologeo, meanings also: to speak in agreement, to confess that one belongs to something, to admit one's belief, to assure, to promise, to praise.
Hepreaksi ”tunnustaa” on תודה, toda (kts. Room. 10: 9 hepreaksi), ja ”tunnustus” on יודה, jode (Room. 10: 10).
(Heprean tekstissä on alleviivauksella osoitettu kohta, jossa on sana האדון ha-adon, Herra... siis ei tetragrammia)
In Hebrew, "to confess" is תודה, toda (look at Rom. 10: 9 in Hebrew), and "confession" is יודה, jode (Rom. 10: 10).
(In the Hebrew text, there is an underlined point with the word האדון ha-adon, Lord... so no Tetragrammaton)
Jos Jumalan/Jeeshuan tunnustaminen on ihmiselle joskus vaikeaa, miten koville sitten ottaakaan omien syntiensä tunnustaminen! Vai liittyisikö syntien tunnustamiseen joku muu verbi alkukielissä? Se on syytä tarkistaa.
If confessing God/Jeshua is sometimes difficult for a person, then how hard it is to confess one's own sins! Or would some other verb be associated with the confession of sins in the original languages? It's worth checking out.
Matt. 3: 6: ”ja Hän (Johannes) kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä”
Matthew 3: 6: ”And were baptized of him (John) in Jordan, confessing their sins"
Kreikaksi/in Greek: και εβαπτιςοντο εν τω Ιορδανη ποταμω υπ αυτον εζομολογουμενοι τας αμαρτιας αυτων
εζομολογεω, eksomologeoo = myöntyä, suostua, tunnustaa, lausua tunnustus, ylistää. Sanan alkuosa εζ tuntuu vielä korostavan tunnustuksen "ulos lausumista/sanomista”.
εζομολογεω, eksomologeo = to agree, to confess, to pronounce confession, to praise. The initial part of the word εζ still seems to emphasize the "uttering/saying" of the confession.
Hepreaksi/ in Hebrew: ויטבלו על ידו בירדן ויתודו את הטאתם
Sama toda-verbi esiintyy myös tässä jakeessa kuin Room. 10: 9:ssä.
The same verb toda also occurs in this verse as in Rom. 10: 9.
Mikael Agricola otti 1510-luvulla käyttöön suomalaisen uudissanan ”tunnustaa”, jonka hän johti sanasta ”tuntea”. Oman itsensä todellinen tunteminen on perusedellytys avoimeen ja rehelliseen tunnustamiseen. Omaan sydämeen kätkettyjen pahojen asioiden paljastuminen itselle (Matt. 15: 19) johtaa avun etsimiseen. Monenlaisia opettajia ja auttajia on kyllä runsaasti tarjolla, mutta ainoan pelastavan avun tarjoaa ainoastaan Jumala ja syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut Jeeshua, Jumalan Poika.
In the 1510s, Mikael Agricola introduced the new Finnish word "to confess", which he derived from the word "to know/feel". True knowledge of oneself is a basic condition for open and honest recognition. Revealing to oneself the evil things hidden in one's own heart (Matthew 15: 19) leads to seeking help. There are plenty of teachers and helpers available, but the only saving help is offered by God and Jeshua, the Son of God, who died for our sins and rose again.
Kun ihminen kulkee nöyrtymisen ja katumuksen tien avoimin ja rehellisin mielin, on varmaa, että hän päätyy tunnustamisessaan lopulta ylistämään ja kiittämään. Merkitseehän kreikan omologeoo myös ylistämistä. Ja heprean kielessä substantiivi תודה toda merkitsee kiitosta, kiitosuhria, kiitoslaulua, ylistyskuoroa. Jumalan armon ja agape-rakkauden kokeminen synnintunnon ja raskaan syyllisyyden jälkeen kirvoittaa ihmisen kiittämään, laulamaan ja ylistämään tavalla, mitä jokainen ulkopuolinen ei edes ymmärrä. Siitä alkaa henkilökohtainen jumalasuhde.
When a person walks the path of humility and repentance with an open and honest heart, it is certain that he will finally end up praising and thanksgiving. After all, the Greek omologeo also means to praise. And in the Hebrew language, the noun תודה toda means praise, thanksgiving, song of praise, chorus of praise. Experiencing God's grace and agape love after the feeling of sin and hard guilt prompts a person to thank, sing and praise in a way that an outsider doesn't even understand. That is where a personal relationship with God begins.
Sanal. 28: 13: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.”
Prov. 28: 13: ”He that covereth his sins shall not prosper: but whoso confesseth and forsaketh them shall have mercy."
Septuagintan kreikasta suomeksi: joka peittää jumalattomuutensa, hänen tiensä ei menesty, mutta joka tunnustaa tekonsa luonnehtien/kuvaten ja moittien/nuhdellen, sitä rakastetaan/hän saa osakseen Jumalan agape-rakkauden.
From Septuagint’s Greek into English: The one covering over his impiety, not his way shall be prospered, but the one describing and reproving shall be loved
1. Joh. 1: 9: ”Jos me tunnustamme (ομολογωμεν) syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
1. John 1: 9: ”If we confess (ομολογωμεν) our sins, he is faithful and just to forgive us our sins, and to cleanse us from all unrighteousness."
Rikkomusten tunnustaminen ja vääryyksien sopiminen ihmisten kanssa on ainoa tie todellisen Jumalan armon saamiseen, uudestisyntymiseen ja sydämen puhdistumiseen.
Confessing transgressions and coming to terms with people is the only way to receive the true grace of God, to be reborn and purified of the heart.
Matt. 10: 32: ”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa (ομολογησει) minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan (ομολογησω) Isäni edessä, joka on taivaissa.” (vrt. Ilm. 3: 5)
Matthew 10: 32: ”Whosoever therefore shall confess me before men, him will I confess also before my Father which is in heaven.” (compare Rev. 3: 5)
Samoin kuin morsian ja sulhanen tunnustavat julkisesti toisilleen ”tahdon”, samoin Jeeshua, joka on Taivaallinen Ylkä, tunnustaa Isän ja enkeleiden edessä Morsiamensa (Ilm. 21: 2) eli jokaisen, joka on tunnustanut Hänet Isän edessä.
Just as the bride and groom publicly confess their "will" to each other, so Jeshua, who is the Heavenly Bridegroom, confesses before the Father and the angels His Bride (Rev. 21: 2), i.e. everyone who has confessed Him before the Father.
Jumalan ja Hänen Poikansa tunteminen ja tunnustaminen sekä omien syntiensä tunteminen ja tunnustaminen on yksi ja sama prosessi, joka muuttaa kuolemaan tuomitun ihmisen, uudestisyntyneeksi Taivaan Valtakunnan kansalaiseksi (Joh. 3: 3 - 21). Pyhän Jumalan kohtaamisessa syntinen ihminen ei voi välttyä tuntemasta itseään syylliseksi ja tarvitsevansa Jumalan armoa ja jatkuvaa apua. Jumalan apu on ollut valmiina jo ennen kuin ensimmäinenkään ihminen on ymmärtänyt kääntyä Hänen puoleensa!
Knowing and confessing God and His Son, as well as knowing and confessing one's own sins, is one and the same process that transforms a person condemned to death into a reborn citizen of the Kingdom of Heaven (John 3: 3 - 21). When facing the holy God, a sinful man cannot avoid feeling guilty and needing God's mercy and constant help. God's help has been ready even before the first person has understood to turn to Him!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti