Ap. t. 2: 36
Suomeksi/ in Finnish:
"Niin pitää siis totisesti kaiken Israelin huoneen tietämän, että Jumala on tämän Jesuksen, jonka te ristiinaulitsitte, Herraksi ja Kristukseksi tehnyt.”/1776
”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” /1938
”Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: että Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”/1992
”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt hänet Herraksi ja Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”/2012
Acts 2: 36
in Englanniksi:
”Therefore let all the house of Israel know assuredly, that God hath made that same Jesus, whom ye have crucified, both Lord and Christ."
Hepreaksi/ in Hebrew:
לכן ידע נא בית ישראל כלו ברור כי האלהים שם את ישוע זה אשר צלבתם לאדון ולמשיח
Arameaksi/ in Aramaic:
שריראית הכ ילנדעכלהבית איסריל דמריא ומשיחא עב דה אלהא להנא ישוע דאנתון זקפתון
Kreikaksi/ in Greek:
ασφαλωζ ουν γινωσκετω παζ οικοζ Ισραηλ οτι και Κυριον αυτον και Χριστον εποιησεν ο Θεοζ τουτον τον Ιησουν ον υηειζ εσταυρωσατε
Herra on se, jolla on herraus ja voitelu tehtäväänsä.
The Lord is the one who has dominion and anointing for the task.
Noin 700 vuotta ennen Jeeshuan syntymää profeetta Jesaja ennusti, että pimeydessä ja kuoleman varjossa vaeltava kansa näkee suuren valon ja kirkkauden, kun heidän keskelleen syntyy poikalapsi, joka kantaa hartioillaan herrautta (herraus on hepreaksi משרה, misra). Herraus merkitsee hallitsijan valtaa, kuninkuutta, valtakuntaa ja sotajoukkoa.
About 700 years before the birth of Jeshua, the prophet Isaiah prophesied that the people walking in darkness and the shadow of death will see great light and glory when a male child is born in their midst, who will carry dominion on his shoulders (dominion is משרה, misra in Hebrew). Dominion means a ruler's power, kingship, kingdom, and army.
Israelissa oli tapana voidella sekä kuninkaat, papit että tuomarit virkoihinsa; he olivat siis voideltuja (hepreaksi משיח, mashiach) eli messiaita. Jeeshuan kuninkuus ja voitelu on kuitenkin ylhäisempää kuin juutalaisten johtajien saama voitelu, sillä Hänen Voitelijansa on itse Jumala, ja Jeeshuan herraus on ikuista. Persian kuningas Dareios tunnusti omakohtaisen kokemuksensa kautta, että Danielin leijonien kidasta pelastaneen elävän Jumalan (Poika on aina edustanut Isää - Joh. 1: 18) herraus ei lopu koskaan (Dan 6: 27).
In Israel it was customary to anoint both kings, priests and judges to their offices; they were therefore the anointed ones (in Hebrew משיח, mashiach), or messiahs. However, Jeshua's kingship and anointing is higher than the anointing received by the Jewish leaders, for His Anointer is God Himself, and Jeshua's dominion is eternal. King Darius of Persia recognised through his personal experience that the reign of the living God (the Son has always represented the Father - John 1: 18) who saved Daniel from the lions' claws will never end (Dan 6: 27).
Jumalan Voideltu, Jeeshua, on ”kuninkaiden Kuningas” (Ilm. 19: 16). Jeeshua on Ylimmäinen Pappi, joka palvelee ihmiskuntaa nyt taivaallisessa pyhäkössä Isän oikealla puolella (Hepr. 4: 14 - 16). Jeeshua on ylin Tuomari, sillä Isä on antanut kaiken tuomiovallan Hänelle (Ap. t. 10: 40 - 42). Isä on voidellut Poikansa siis kaikkiin kolmeen virkaan.
God's Anointed One, Jeshua, is the "King of kings" (Rev. 19: 16). Jeshua is the High Priest who serves humanity now in the heavenly sanctuary at the right hand of the Father (Heb. 4: 14 - 16). Jeshua is the supreme Judge, because the Father has given all the power of judgment to Him (Acts 10: 40 - 42). So the Father has anointed His Son for all three offices.
Koorahilaisten mietevirressä sanotaan: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. Sinä rakastat vanhurskautta ja vihaat vääryyttä; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä (שמן ששון, shemen sason = riemun/ilon öljy) enemmän kuin sinun osaveljiäsi.” (Ps. 45: 7, 8).
In the chorus of the Korahites it is said: ”Thy throne, O God, is for ever and ever: the sceptre of thy kingdom is a right sceptre. Thou lovest righteousness, and hatest wickedness: therefore God, thy God, hath anointed thee with the oil of gladness (שמן שסון, shemen sason = oil of joy/happiness) above thy fellows.” (Ps. 45: 6, 7).
Kansa, jonka keskuudesta Jumalan Voideltu syntyi, oli saanut satoja vuosia etukäteen Messiaan selvät tuntomerkit. Vanha Testamentti on täynnä ennustuksia Pelastajasta, Vapahtajasta, Sovittajasta, Auttajasta, Lohduttajasta, Paimenesta jne. Profeetta Jesaja nimitti Jumalan Voideltua ylevillä nimillä: Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas (Jes. 9: 5, 6).
The people from among whom God's Anointed One was born had received the clear hallmarks of the Messiah hundreds of years in advance. The Old Testament is full of prophecies about the Saviour, Redeemer, Reconciler, Helper, Comforter, Shepherd, etc. The prophet Isaiah named God's Anointed One with lofty names: Wonderful Counselor, Mighty God, Eternal Father, Prince of Peace (Is. 9: 5, 6).
Vanhassa Testamentissa annettujen ennustusten perusteella Itämaan (”pakanamaan") viisaat osasivat tulla Jerusalemiin etsimään ja kumartamaan uutta Kuningasta. Mutta Jeeshuan omasta kansasta ei monikaan odottanut Hänen syntymäänsä eikä tunnistanut Häntä ennustusten Messiaaksi.
Based on the prophecies given in the Old Testament, the wise men of the East (area of Gentiles) knew to come to Jerusalem to look for and worship the new King. But many of Jeshua's own people did not wait for His birth and did not recognise Him as the prophesied Messiah.
Miten näin surkeasti saattoi käydä Jumalan valitsemalle kansalle? Vanhan Testamentin ennustusten lisäksi Jumala oli antanut aivan tuoreen vakuutuksen Voideltunsa lähestyvästä syntymästä lähettämällä enkelin pappi Sakariaan luo. Enkeli ilmoitti Sakariaalle hänen oman poikansa syntymän ajankohdan. Sen lisäksi Jumala antoi Sakariaalle nimen (Johannes), jonka Jumala oli valinnut hänen pojalleen sekä tiedon tämän tehtävästä. Johanneksen elämäntehtävä liittyi kiinteästi Jumalan Voideltuun (Luuk. 1: 5 - 25), sillä Johanneksen tuli raivata tietä Jeeshuan edellä. Tämä kaikki oli Jesajan ennustuksen toteutumista (Jes. 40: 1 - 11).
How could such a sad thing happen to God's chosen people? On top of all Old Testament prophecies God had given a very fresh assurance of the imminent birth of His Anointed by sending an angel to Zacharias the priest. The angel announced to Zacharias the time of his own son's birth. In addition, God gave Zacharias the name (John) that God had chosen for his son and information about his mission. John's mission in life was closely related to God's Anointed One (Luke 1: 5 - 25), because John had to clear the way ahead of Jeshua. All this was the fulfillment of Isaiah's prophecy (Isa. 40: 1 - 11).
Pappi Sakariaan kokemus ei voinut mitenkään pysyä salassa; se oli aivan varmasti koko kansan puheenaiheena. Pappi, joka ei kyennyt puhumaan puoleen vuoteen, ei voinut jäädä salaisuudeksi, ja Sakariaan erikoisesta kokemuksesta on varmasti keskusteltu jokaisessa kodissa... myös pappien ja kirjanoppineiden kodeissa.
The experience of Zacharias could no way remain a secret; it was certainly the talk of the whole nation. A priest who could not speak for half a year could not remain a secret, and Zakarias' extraordinary experience must have been discussed in every home... even the homes of priests and scribes.
Minkä kannan Israelin kansa ja sen johtajat mahtoivat ottaa Sakariaan kokemukseen? Tanakin ennustusten tarkistaminen Messiasta koskien olisi ehtinyt tapahtua hyvissä ajoin ennen, kuin heidän maahansa saapui Idän viisaiden miesten karavaani. Jokaisen kansalaisen olisi pitänyt osata vastata heidän kysymykseensä siitä, missä uusi Kuningas on syntynyt.
What might the nation of Israel and its leaders think about on Zacharias' experience? The verification of Tanak's prophecies regarding the Messiah would have happened well before the caravan of wise men from the East arrived in their country. Every citizen should have been able to answer the question of them about where the new King was born.
Idän viisaat päätyivät kyselemään uudesta Kuninkaasta Rooman alaisuudessa juutalaisia hallinneelta Herodekselta. Herodes kutsui eteensä kaikki sen hetkiset ja entiset ylipapit sekä kirjanoppineet, koska arveli heidän parhaiten tuntevan juutalaisten pyhät kirjoitukset ja ennustukset. Kenties he olivat jossakin tilanteessa saattaneet jopa kehuskella Herodekselle heprealaisten kirjoitusten tuntemustaan.
The wise men of the East ended up asking about the new King from Herod, who ruled the Jews under Rome. Herod called before him all its current and former high priests and scribes, because he thought they knew the Jewish scriptures and prophecies best. Perhaps they might even have boasted to Herod about their knowledge of the Hebrew Scriptures.
Mutta mitä peliä he mahtoivat pelata, kun Herodeksesta sanotaan, että hän "kyseli/tiedusteli” heiltä (Matt. 2: 4). Yksi suora kysymys ei siis johtanut selvän vastauksen saamiseen, vaan Herodes joutui kyselemään eli toistamaan kysymyksiään. Kreikan sana επυνθανετο merkitsee jatkuvaa/toistuvaa kyselyä. Miksi papit ja kirjanoppineet olivat haluttomia vastaamaan Herodeksen tiedusteluun? Herodes kyllä näki heidän tietävän enemmän, kuin mitä he antoivat ymmärtää.
But what game could they be playing when it is said of Herod that "he demanded of them" (Matthew 2: 4). So one direct question did not lead to a clear answer, but Herod had to ask or repeat his questions. The Greek word επυνθανετο means continuous/repeated inquiry. Why were the priests and scribes reluctant to answer Herod's inquiry? Herod did see that they knew more than they let on.
Sakariaan lisäksi Jumala antoi tuoreen vakuutuksen VT:n profetioiden täyttymisestä ja Messiaan syntymästä myös eräälle Simonille ja naisprofeetta Hannalle. Simon oli saanut henkilökohtaisen vakuutuksen Pyhän Hengen kautta siitä, että hän ehtii nähdä Messiaan ennen kuolemaansa. Saapuessaan pyhäkköön juuri samalla hetkellä, kun Joosef ja Mirjam (Jeeshuan äidin nimi hepreaksi ja arameaksi) toivat esikoistaan ympärileikattavaksi, Simon ymmärsi, että hänelle annettu lupaus oli täyttynyt juuri heidän Lapsessaan. Naisprofeetta Hanna palveli pyhäkössä yötä päivää. Nähtyään lupauksen Lapsen Hanna puhui Hänestä kaikille, jotka odottivat ”Jerusalemin lunastusta” (Luuk. 2: 21- 40).
In addition to Zacharias, God also gave fresh assurance about the fulfillment of the OT prophecies and the birth of the Messiah to a certain Simon and the prophetess Hannah. Simon had received personal assurance through the Holy Spirit that he would see the Messiah before he’ll die Arriving at the sanctuary at the very moment when Joseph and Miriam (the name of Jeshua' mother in Hebrew and Aramaic) brought their firstborn to be circumcised, Simon realised that the promise given to him had been fulfilled in their Child. The prophetess Hanna served in the sanctuary day and night. After seeing the promised Child, Hannah spoke about Him to all who were waiting for the "redemption of Jerusalem" (Luke 2: 21-40).
Kaikuivatko siis myös Simonin ja Hannan sanat kuuroille korville? Ilmeisesti vain muutama yksilö otti sanoman vastaan.
So did Simon and Hanna's words also fall on deaf ears? Apparently, only a few individuals received the message.
Mutta runsaat kolmekymmentä vuotta myöhemmin Israelin kansan ja heidän johtajiensa ajatukset ja vastaukset tulivat selkeästi julki Pilatuksen edessä. Kun Pilatus kysyi heiltä: ”onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne”, ylipapit vastasivat ristiinaulitsemista vaativan kansan puolesta: ”ei meillä ole kuningasta.” (Joh. 19: 15).
But more than thirty years later, the thoughts and replies of the people of Israel and their leaders came out clearly before Pilate. When Pilate asked them: "must I crucify your king", the high priests answered on behalf of the people demanding His crucifixion: "we have no king." (John 19: 15).
Miten näin saattoi käydä? Mikä oikein meni vikaan, kun Israel ei tunnistanut omaa Messiastaan, Jumalan voitelemaa Kuningasta? Miksi heidän palvomansa יהוה ei kirkastanut heille totuutta? Ja varsinkin, jos itse Jeeshua on יהוה, niin kuin jotkut opettavat, sitä suuremmalla syyllä on kysyttävä, miksi Israel ei tunnistanut Jeeshuaa? Jos taas Isä on יהוה, miksi he eivät usko Hänen Sanaansa, sillä joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isääkään (Joh. 5: 23).
How could this happen? What really went wrong when Israel did not recognise its own Messiah, God's anointed King? Why didn't the יהוה they worshiped reveal the truth to them? And especially, if Jeshua himself is יהוה, as some teach, all the more reason we have to ask why Israel did not recognise Jeshua? But if the Father is יהוה, why do they not believe His Word, for he who does not honor a Son does not honor a Father (John 5: 23).
Tutkin kuluneella viikolla Aikakirjoja. Varsinkin 2. Aikakirjassa toistuvat sanat יהוה אלהי ישראל, Jahve, Israelin Jumala. Jahve on nimenomaan Israelin Jumala, senhän tietää jokainen. Jahvea palvottiin kyllä myös Edomin ja Negevin alueella (5. Moos. 33: 2; Tuom. 5: 4; Hab. 3: 3) ennen kuin siitä tuli heprealaisten Jumala. Mutta eipä koskaan sanota, että Jahve on Eesaun/Edomin Jumala, vaan että Jahve on Jaakobin/Israelin Jumala.
In the past week, I studied the Chronicles. Especially in the second book of Chronicles, the words יהוה אלהי ישראל, Yahweh, God of Israel, are repeated. Yahweh is specifically the God of Israel, everyone knows that. Yes, Yahweh was also worshiped in the region of Edom and the Negev (Deuteronomy 33: 2; Judges 5: 4; Hab. 3: 3) before it became the God of the Hebrews. But it is never said that Yahweh is the God of Esau/Edom, but that Yahweh is the God of Jacob/Israel.
Mutta onko Jahve oikea Jumala? Jos יהוה, Jahve, on oikea Jumala, miksi Israel ei tunne Jumalan Voideltua eikä tunnusta Jeeshuaa vielä tänäkään päivänä? Miksi Israel odottaa edelleenkin Messiaan syntymää?
But is Yahweh the real God? If יהוה, Yahweh, is the true God, why does Israel not know God's Anointed One and does not recognise Jeshua even today? Why is Israel still waiting for the Messiah to be born?
Muutama viikko sitten satuin näkemään vilauksen jostakin TV:n ruokaohjelmasta. Kuinka ollakaan juuri tuolla hetkellä ruudussa näkyi mies, joka edusti juutalaista ruokakulttuuria. Selittäessään ja puolustaessaan juutalaista kosheria ja sianlihan saastaisuutta, hän viittasi juutalaisen kulttuurin erilaisuuteen ja totesi: ”emmehän me tunnusta esimerkiksi Uutta Testamenttiakaan”. Nii-in, niinhän se on, mutta miksi se on niin? Eikö יהוה:ssa ole Totuutta?
A few weeks ago I happened to catch a glimpse of a food show on TV. How could it be that at that very moment a man who represented Jewish food culture appeared on the screen. When explaining and defending Jewish kosher and the impurity of pork, he referred to the diversity of Jewish culture and stated: "we don't even recognise, for example, the New Testament". Well, that's the way it is, but why is it that way? Is there no Truth in יהוה?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti