Ruusunmarjojen ja ruusukvittenien kuivattaminen talvea varten on yksi meidän perheen syksyisistä askareista. Tässä puuhassa myös ajatukseni juuttuivat hetkeksi piikkeihin. Marjoja poimiessani pitkät koiranruusun oksat tarttuivat joka puolelta vaatteisiin ja ihoon, ja ruusukvittenin paksuja piikkejä oli syytä varoa tarkasti. Käteni ja käsivarteni olivat verisillä naarmuilla, mutta ajatukseni löysivät aivan uusia ulottuvuuksia.
Drying rose berries and rose quinces for the winter is one of our family's autumn home works. During this activity, my thoughts also got stuck in thorns for a while. When I picked the berries, the long branches of the dog rose stuck to my clothes and skin from all sides, and the thick thorns of the rose quince had to be carefully watched. My hands and arms were covered in bloody scratches, but my thoughts found completely new dimensions.
Jumalan valmiiksi luomassa maailmassa kaikki oli ”sangen hyvää” (1. Moos. 1: 31). Orjantappurat ja ohdakkeet ilmestyivät maailmaan vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Rankaisiko Jumala erehtynyttä ihmisparia näillä haavoittavilla piikkikasveilla? Sellaisen käsityksen voisi saada ainakin suomalaisen raamatunkäännöksen sanoista ”niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi” (1. Moos. 3: 17).
In God's ready-made world, everything was "very good" (Gen. 1: 31). Thorns and thistles appeared in the world only after the Fall. Was God punishing an erring human couple with these vulnerable thorn plants? One could get such an idea at least from the words of the Finnish Bible translation "so cursed be the earth for your sake" (Genesis 3: 17).
Parasta on katsoa sama lause heprean tekstistä: ארורה האדמה בעבורך (arura ha-adama be-avureka) = kirottu maa vuoksesi/tähtesi. Niin kuin olen jo monta kertaa todennut, hepreassa käytetään äärimmäisen harvoin olla-verbiä, ja tästäkin lauseesta se puuttuu kokonaan. Kun olla-verbi ja sen komparatiivimuoto (määräys-/käskymuoto) puuttuu, lause typistyy toteamukseksi siitä, mitä Adamin ja Eevan tekemästä valinnasta oli seurannut. Rikkaruohot ja ohdakkeet olivat/ovat seurausta siitä, että he valitsivat kuuliaisuuden sijaan tottelemattomuuden ja elämän sijaan kuoleman.
It is best to look at the same sentence in the Hebrew text: ארורה האדמה בעבורך (arura ha-adama be-avureka) = accursed ground because of you. As I have already stated many times, the verb to be is extremely rarely used in Hebrew, and it is completely absent in this sentence as well. When the verb to be and its comparative form (command form) are missing, the sentence is reduced to a statement about what had resulted from the choice made by Adam and Eve. The weeds and thistles were/are consequence that they chose disobedience over obedience and death over life.
Jumala oli antanut heille hyvät ohjeet ja perusteellisen varoituksen siitä, mitä tapahtuisi, elleivät he seuraisi Hänen antamia neuvoja. Eedenin puutarha oli täynnä ”kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä” (1. Moos. 2: 9), mutta ”vaimo näki, että siitä (kielletystä) puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä" (1. Moos. 3: 6). Vaikka Eeva ymmärsi, että puutarhan keskellä kasvavan hyvän- ja pahantiedon puun hedelmä oli kielletty heiltä, hän halusi kuolemaa uhmaten toteuttaa oman tahtonsa ja maistaa kiellettyä hedelmää.
God had given them good instructions and a thorough warning of what would happen if they did not follow His advice. The Garden of Eden was full of "all kinds of trees, lovely to look at and good to eat" (Genesis 2:9), but "the woman saw that the (forbidden) tree was good to eat and that it was lovely to look at and a sweet tree to give understanding" (Genesis 3:6) Even though Eve understood that the fruit of the tree of the knowledge of good and evil growing in the middle of the garden was forbidden to them, she wanted to defy death to fulfill her own will and taste the forbidden fruit.
Unohtuiko häneltä siinä huumassa jotakin Jumalan sanoista:”mutta hyvän ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman” (1. Moos. 2: 17). Kuolema ilmestyi näkyviin juuri tuona päivänä orjantappuroiden ja ohdakkeiden muodossa.
Did she forget something of God's words in that drunkenness: "but you shall not eat from the tree of the knowledge of good and evil, because on the day you eat from it, you shall surely die" (Genesis 2: 17). Death appeared that very day in the form of thorns and thistles.
Eräillä raamatunkäännöksillä on synnytetty rakastavasta Jumalasta kummallisia mielikuvia. Voisiko Jumala olla tunteidensa heiteltävissä niin kuin ihminen? Tässäkin kohdassa joku saattaa ajatella, että kun Adam ja Eeva eivät totelleet Jumalaa, Hän päätti näyttää heille kaapin paikan ja kirosi maan, niin että ihmisten elämä muuttui raskaaksi raatamiseksi. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys!
Some Bible translations have created strange images of the loving God. Could God be subject to his emotions like man? At this point too, someone might think that when Adam and Eve disobeyed God, He decided to show them the place of the cabinet and cursed the earth, so that people's lives turned into a heavy grind. However, this is not the point!
Jumala ainoastaan summasi siihenastiset tapahtumat. Ja huomatkaamme, Hän ei alistunut minkäänlaiseen syyttelyyn eikä itsensä korottamiseen tyyliin: no niin, enkös minä sanonut... olisi ollut parasta tehdä, niin kuin minä sanoin. Ei, Jumalan myötätunto oli Adamin ja Eevan puolella myös tuona onnettomana hetkenä. Todellisuudessa Hän oli jo etukäteen suunnitellut hätäratkaisun ja pelastuskeinon juuri tällaista tilannetta varten.
God only summed up the events up to that point. And let us notice, He did not submit to any kind of accusation or self-aggrandizing: well, didn't I say... it would have been best to do as I said. No, God's compassion was on Adam and Eve's side even in that unfortunate moment. In reality, He had already planned an emergency solution and means of rescue for just such a situation.
Jumalan rakkaus meitä langenneita ihmisiä kohtaan tulee konkreettisesti esille siinä näyssä, joka kohtasi Moosesta Midianin erämaan yksinäisyydessä. Jumala, joka ilmoitti nimekseen אהיה, Ehjee eli MinäOlen, ilmestyi hänelle keskellä palavaa orjantappurapensasta (2. Moos. 3: 2). Tuon näyn on täytynyt painua syvälle Mooseksen mieleen. Jäähyväispuheessaan israelilaisille Mooses puhui Hänestä, joka ”asuu palavassa pensaassa” (5. Moos. 33: 16/1992)
God's love for us fallen people comes out concretely in the vision that faced Moses in the solitude of the Midian wilderness. God, who announced his name as אהיה, Ehjee, or I Am, appeared to him in the middle of a burning thorn bush (Exodus 3: 2). That vision must have sunk deep into Moses' mind. In his farewell speech to the Israelites, Moses spoke of Him who "dwells in the burning bush" (Deuteronomy 33: 16/1992)
Moosekselle ilmestyneestä olennosta käytetään sanoja ”enkeli (2. Moos. 3: 2), ”Herra” (2. Moos. 3: 4, 7), ”Jumala” (2. Moos. 3: 4, 14; Mark. 12: 26; Ap.t. 7: 30, 35). Kuka Hän siis oli/on? Koska Johanneksen evankeliumin mukaan Jumalan Poika on ilmoittanut meille Isän (Joh. 1: 18), ja Jeeshua itse sanoi tulleensa Isänsä nimessä (Joh. 5: 43), saamme olla varmoja siitä, että orjantappuroiden keskeltä julistettu sanoma tuli suoraan ainoalta totiselta Jumalalta (Joh. 17: 3).
Different words are used about the creature that appeared to Moses: "angel" (Exodus 3: 2), "Lord" (Exodus 3: 4, 7), "God" (Exodus 3: 4, 14; Mark. 12: 26; Acts 7: 30, 35). So who was/is He? Because according to the Gospel of John, the Son of God has revealed to us the Father (John 1: 18), and Jeshua himself said that He came in the name of his Father (John 5: 43), we can be sure that the message proclaimed from among the thorns came directly from the only true God (John 17:3).
Ehjee-Jumalan eli MinäOlen-Jumalan ilmestyminen sammumattomassa tulessa orjantappurapensaassa kuvaa mitä konkreettisemmalla tavalla sitä Jumalaa, joka on tehnyt kaikkensa ihmiskunnan pelastamiseksi siitä tuhosta/onnettomuudesta, jonka Eevan ja Adamin väärä valinta aiheutti. Jumala itse on mukana kaikessa ahdingossa, mikä kohtaa Hänen lapsiaan tässä kuoleman maailmassa. Jumalan lapsilla ei ole mitään pelättävää, sillä heidän kansaan on עמנו אל, Immanuel, "Jumala on meidän kanssamme” (Jes. 7: 14).
The appearance of Ehyeh-God, or I Am-God, in an unquenchable fire in a thorn bush describes in the most concrete way the God who has done everything to save humanity from the destruction caused by the wrong choice of Eve and Adam. God Himself is involved in all the distress that befalls His children in this world of death. God's children have nothing to fear, for עמנו אל, Immanuel, "God is with us”(Is. 7: 14) is with them.
Jesajan 7: 14: ssa olevat sanat שמו עמנו אל, shemu immanu el, ovat lukuarvoltaan samat kuin 2. Moos. 3: 14:ssa olevat sanat אהיה אשר אהיה, ehjee asher ehjee, eli 543. Iisakille, Jaakobille, Moosekselle, Joosualle, Gideonille ja Daavidille Jumala antoi ihanan rohkaisun ”älä pelkää, MinäOlen sinun kanssasi. Ehjee kanssasi, hepreaksi אהיה ימך, ehjee immeka. Tottelemattomuutemme seurauksena joudumme elämään orjantappuroiden ja ohdakkeiden keskellä, mutta Jumala sanoo: älä pelkää, אהיה עמך, ehjee immeka, MinäOlen kanssasi. Jumala on sammumattomana tulena lastensa kanssa.
The words שמו עמנו אל, shemu immanu el, in Isaiah 7: 14 have the same numerical value as the words אהיה אשר אהיה, ehyeh Asher ehyeh, in Exodus 3: 14, and it is 543. To Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon and David God gave a wonderful encouragement: "Do not be afraid, I am with you. Ehjee with you, in Hebrew אהיה ימך, ehyeh immeka. As a result of our disobedience, we have to live among thorns and thistles, but God says: do not be afraid, אהיה עמך, ehyeh immeka, I Am with you. God is like unquenchable fire with his children.
Koskettavan todistuksen Jumalan rakkaudesta luotujaan kohtaan antaa orjantappurakruunu Vapahtajan päässä. ”Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta” (Hepr. 2: 9/1992).
A touching testimony of God's love for his creatures is given by the crown of thorns on the Saviour's head. "For it was the will of the merciful God that Jesus had to suffer death for every person" (Heb. 2: 9/1992).
❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️ ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti