Nimi Koorah (קרח) tuo mieleen kaksi eri henkilöä, joista kerrotaan Vanhassa Testamentissa. Heistä aikaisemmin elänyt oli Eesaun ja Oholibaman poika. Kaikki Eesaun vaimot (1. Moos. 26: 34; 28: 9; 36: 5) olivat Iisakille ja Rebekalle katkera pettymys, koska he edustivat pakanakansoja, jotka taistelivat Jumalaa ja myös Israelia vastaan. Oholibama, Koorahin äiti, oli hivviläinen, joka polveutui puolestaan Haamin pojasta Kanaanista, joka sai osakseen Nooan kirouksen.
The name Korah (קרח) is reminiscent of two different persons mentioned in the Old Testament. The son of Esau and Aholibamah, was called Korah. All the wives of Esau (Gen. 26:34; 28: 9; 36: 5) were a bitter disappointment to Isaac and Rebekah because they represented the Gentiles who fought against God and also against Israel. Aholibamah, the mother of Korah, was a Hivite, descended from Canaan the son of Ham, who received the curse of Noah.
Toinen Koorah oli Jaakobin pojan, Leevin, jälkeläinen (Leevi - Kehat - Jishar - Koorah ). Leeviläiset otettiin korvaamaan esikoisia, ja he saivat tehdä palvelusta Jumalan kasvojen edessä Ilmestysmajassa, ja myöhemmin myös temppelissä. Koorah, Jisharin poika, nousi kuitenkin kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan. Tavoitellessaan vain Aaronille annettua pappeutta hän kokosi kaikki kapinalliset yhteen Daatanin ja Abiramin yhdessä kanssa.
The other Korah was a descendant of Levi (Levi - Kohath - Izhar - Korah), the son of Jacob. The Levites were taken to replace the firstborns, and they were allowed to serve before the face of God in the Tabernacle, and later in the temple. However, Korah, the son of Izhar, rebelled against Moses and Aaron. Pursuing the priesthood given only to Aaron, he gathered all the rebels together with Dathan and Abiram.
Koska järjestys ja työnjako Ilmestysmajassa seurasi Jumalalta saatuja ohjeita, itse Jumala ratkaisi myös Koorahin aloittaman kapinan. 4. Moos. 16. luvussa kerrotaan, että maa (maanjäristys) nielaisi Koorahin, Daatanin ja Abiramin vaimoineen ja lapsineen, ja että tuli kulutti kaikki 250 kapinaan osallistunutta miestä.
Because the order and division of labor in the Tabernacle followed God's instructions, God Himself also resolved the rebellion initiated by Korah. Numbers 16 tells us that the earth (earthquake) swallowed Korah, Dathan, and Abiram with their wives and children, and that the fire consumed all 250 men who took part in the rebellion.
Sammuivatko Koorahin ja muiden kapinallisten suvut kokonaan erämaan hiekkaan? On vaikea sanoa varmuudella, miten siinä kävi. Mutta Psalmien joukossa on 11 mietevirttä, jotka ovat koorahilaisten, hepreaksi משכיל לבני קרח Koorahin poikien, sanoituksia ja sävellyksiä (heprean tekstissä on myös nuottimerkit osoituksena siitä, miten teksti lauletaan).
Did the families of Korah and the other rebels totally end into the sand of the wilderness? It’s hard to say with certainty how it went. But among the Psalms there are 11 hymns, the lyrics and melodies made by the Korahites, in Hebrew משכיל לבני קרח, the sons of Korah (the Hebrew text also contains musical notes as an indication of how the text is sung).
Heidän veisuunjohtajalle/kapellimestarille osoittamat laulunsa löytyvät Psalmien toisen kirjan alusta (psalmit 42 - 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49) ja kolmannen kirjan lopusta (84, 85, 87, 88).
Their songs to the chief conductor can be found at the beginning of the second book of Psalms (Psalms 42 - 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49) and at the end of the third book (84, 85, 87, 88).
Olisivatko koorahilaiset ehtineet kirjoittaa nuo laulut jo ennen kapinaansa ja sitä seurannutta tuhoa? Psalmin 44 alkuosan jakeiden sanat viittaavat kuitenkin siihen, että ainakin tämä kyseinen psalmi on kirjoitettu vasta sitten, kun Israelin kansa oli päässyt luvattuun maahan ja ehtinyt muistella omien lastensa kuullen Israelin taakse jäänyttä erämaavaellusta ja kaikkia siihen liittyviä tapahtumia. Kuulijoiden joukossa oli myös koorahilaisia, Koorahin poikia. Siis jonkun Koorahin perheestä on täytynyt pelastua maanjäristyksen aiheuttamalta kuolemalta.
Would the sons of Korah have had written those songs before their rebellion and subsequent destruction? However, the words of the first verses in Psalm 44 suggest that at least this Psalm was written after the people of Israel had entered the Promised Land and had time to recall their own children about the wilderness trek and all related events. Among the hearers were also the Korahites, the sons of Korah. So someone from the Korah family must have been saved from the deaths caused by the earthquake.
Psalmit 42 ja 43 muodostavat yhden kokonaisuuden, mikä tulee esille siitä, että sama kertosäe löytyy kummastakin luvusta (42: 6, 12 ja 43: 5). ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.”
Psalms 42 and 43 form a whole entity, as evidenced by the fact that the same chorus is found in both chapters (42: 5, 11, and 43: 5). “Why art thou cast down, O my soul? and why art thou disquieted in me? hope thou in God: for I shall yet praise him for the help of his countenance.”
Tämä koorahilaisten mietevirsi on yksi Raamatun ihanimmista psalmeista. Siinä kuvataan sielun syvää ikävää Jumalan puoleen, ja sitä verrataan peuran halajamiseen vesipurojen äärelle.
This choir of the Korahites is one of the most wonderful psalms in the Bible. It depicts the deep longing of the soul for God, and is compared to the desire of a deer by the streams of water.
Tässä psalmissa tetragrammi esiintyy vain yhden ainoan kerran. Siksi minä (joka olen ihmetellyt tetragrammien runsautta ja suorastaan liialliselta tuntuvaa käyttöä) luen nautinnolla peura-psalmia ja myös kahta seuraavaa psalmia (psalmit 44 ja 45). Myös psalmista 49 puuttuu tetragrammit.
In this psalm, the Tetragrammaton occurs only once. That is why I (who have marveled at the abundance of Tetragrammaton and seemingly excessive use) enjoy reading the deer-psalm and also the next two psalms (Psalms 44 and 45). Psalm 49 also lacks Tetragrammatons.
Peura-psalmissa esiintyy sana Jumala (hepreaksi muodoissa el, elohei ja elohim) 21 kertaa, ja tämä lukuhan on ihanan אהיה Ehjee-nimen lukuarvo. Psalmissa 44 on puolestaan viisi elohim-sanaa ja yksi Adonaista suomennettu Herra-sana, ja psalmissa 45 on neljä elohim-sanaa. Miten ihanan rauhallista tekstiä!
The word God (in the Hebrew forms el, elohei, and Elohim) appears 21 times in the deer-psalm, and this number is the numerical value of the wonderful name אהיה Ehyeh. Psalm 44, on the other hand, contains five words of ”Elohim" and one word of ”Lord" translated from Adonai, and Psalm 45 contains four words of ”Elohim". What a wonderfully peaceful text!
Koska on olemassa vain YKSI JUMALA (5. Moos. 6: 4; Ps. 86: 11; Gal. 3: 20; Ef. 4: 6; 1. Tim. 2: 5; Jaak 2: 19; Juuda 25), jokainen Jumala-sana (el, eloach, elohei, elohim) viittaa juuri Häneen, jota ilman mitään elämää ei voisi olla missään... ei koko universumissa. Jokainen heprean elohim-sana merkitsee minulle samaa kuin VALTAVA... jotakin, mitä mikään sana ei pysty tyhjentävästi ilmaisemaan!
Because there is only ONE GOD (Deut. 6: 4; Ps. 86:10; Gal. 3:20; Eph. 4: 6; 1. Tim. 2: 5; James 2:19; Jude 25), every word ”God” (el, eloach, elohei, Elohim) refers precisely to Him, without whom there could be no life anywhere... not in the whole universe. Every Hebrew elohim-word means to me ENORMOUS... something that no word can exhaustively express!!
Lukiessani näitä koorahilaisten ”rauhallisia” psalmeja voin itse ajatella Jumalaa millä nimellä hyvänsä, joka on ilmoitettu Raamatussa. Jumalalle annettujen nimien lisäksi mielessäni risteilevät Jumala-sanojen kohdalla myös kaikki Raamatussa esiintyvät Jumalan luonnetta ja toimintaa kuvaavat kymmenet adjektiivit ja Hänen tekojaan luonnehtivat sadat verbit (olen koonnut niistä monisteen kauan sitten).
As I read these “peaceful” psalms of the Korahites, I can think of God by whatever name, which is revealed in the Bible. In addition to the names given to God, all the tens of adjectives in the Bible describing the nature and operation of God and the hundreds of verbs telling about His deeds (I have compiled a handout from them long ago) also cross in my mind.
Oi, mikä suurenmoinen lukurauha! Sen sijaan, että törmäisin toistuvasti tetragrammiin (jonka lähtökohtaa ja merkitystä joudun aina ihmettelemään) mieleni saa täyttyä Jumala mittaamattomasta suuruudesta, ihanuudesta ja hyvyydestä ja rauhasta! Kiitos koorahilaisille 11 mietevirrestä!
Oh, what a wonderful reading peace! Instead of repeatedly running into the Tetragrammaton (the starting point and meaning of which I always have to wonder) my mind may be filled with God's immeasurable greatness, beauty, and goodness and peace! Thanks to the Korahites for their 11 hymns!
Heprean sana שם shem, jota käytetään määreisessä muodossa (השם ha-shem) yhtenä vaihtoehtona tetragrammin lausumisessa, on merkitykseltään laaja käsite, joka tarkoittaa nimen lisäksi mainetta ja muistoa. Jumalan maineen ja muiston hahmottamiseksi tarvitaan kaikki Hänestä annetut adjektiivit, verbit ja nimisanat. Juuri tästä syystä koen ristiriitaisen ja epämääräisen tetragrammin יהוה ("hän saattaa tulemaan joksikin") täysin vajaaksi ja alamittaiseksi kuvaamaan Jumalan valtasuuruutta.
The Hebrew word שם shem, used in the definite form (השם ha-Shem) as an alternative to uttering the Tetragrammaton, is a broad concept that means fame and memory in addition to the name. All adjectives, verbs, and nouns given about God are needed to grasp the reputation/fame and memory of Him. It is for this reason that I find the contradictory and vague Tetragrammaton יהוה ("he causes to become something") completely incomplete and undersized to describe the greatness of God.
Näin ollen (אם שכחגו שם אלהינו) ”Jumalame nimen unohtaminen” (Ps. 44: 21/1933) merkitsee itse Jumalan unohtamista, niin kuin vuoden 1992 - käännöksessä on oivallettu.
Thus, (אם שכחגו שם אלהינו) “forgetting the name of our God” (Ps. 44: 21/1933) means forgetting God Himself, as realised in the Finnish 1992 - translation.
Jos Jumalalle tarvitaan joku inhimillisin käsittein ilmaistu erisnimi, siinä tarkoituksessa kaikkein parhain sana on ehdottomasti אהיה Ehjee, MINÄOLEN (2. Moos. 3: 14), sillä vain ELÄMÄ/ELÄMINEN/OLEMINEN voi olla kuoleman/kuolemisen vastakohta!
If God needs a proper noun expressed in human terms, for that purpose the best word is definitely אהיה Ehyeh, I AM (Ex. 3: 14), for only LIFE/TO LIVE/EXISTENCE can be the opposite of death/to die!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti