Psalmi 45 on siis yksi koorahilaisten kirjoittamista mietevirsistä, kuten viikko sitten totesin. Veisuunjohtajalle on annettu saatteeksi sanat על שושנים (al shoshanim) eli lauletaan niin kuin ”Liljat”, ja ymmärrän, että psalmi on laulettava herkällä tunteella. Kysymyksessä onkin todella kaunis שיר ידידת (shir jejidath) rakkauslaulu, joka muistuttaa monessa suhteessa kuningas Salomon kirjoittamaa tekstiä kirjassa שחר השירים (shir has-shirim) Laulujen Laulu.
Psalm 45 is one of the psalms written by the sons of Korah, as I said a week ago. The words “שושנים” (al shoshanim) given to chief musician mean "sing like Lilies,” and I understand that the Psalm must be sung with deep emotion. It is a truly beautiful שיר ידידת (shir jejidath) love song, which in many ways resembles the text written by King Solomon in the Song of Songs שחר השירים (shir has-shirim).
Tämä koorahilaisten mietevirsi on morsiamen ja sulhasen vuoropuhelua; psalmin alussa (jakeissa 2 - 10) morsian kuvailee sulhasta ylevin sanoin, ja luvun loppuosassa (11 - 18) sulhanen puhuu morsiamelle.
This chorus of the sons of Korah is a dialogue between the bride and groom; at the beginning of the psalm (verses 2–10) the bride describes the groom in sublime words, and at the end of the chapter (11–18) the groom speaks to the bride.
Sulhanen on kuningas, aivan samoin kuin Laulujen Laulussakin, mutta morsian on prinsessa eikä paimentyttö niin kuin Salomon tekstissä.
The bridegroom is king, just as in the Song of Songs, but the bride is a princess and not a shepherdess as in the text of Solomon.
Samoin kuin Laulujen Laulu myös tämä psalmi kuvaa Jeeshuan ja Hänen lunastamansa seurakunnan syvää hengellistä rakkaussuhdetta, ja teksti on täynnä hengellistä symboliikkaa.
Like the Song of Songs, even this Psalm describes the deep spiritual love affair between Jeshua and the church redeemed by Him, and the text is full of spiritual symbolism.
Morsian ylistää sulhasen huulia tarkoittaen niiltä lähteviä totuuden sanoja. Morsian kehoittaa sulhastaan vyöttämään itsensä kunnialla ja loistolla. Kysymyksessä ei ole kuitenkaan tämän maailman kunnia ja loisto, joka niin helposti kiehtoo kuolevaisen mielen. Tiedämmehän, että Jeeshuan inhimillinen elämä alkoi Beetlehemissä tallin seimessä, ja se huipentui orjantappuroilla kruunattuna Golgatan keskimmäisellä ristillä kahden ryövärin välissä. Taivaallinen kunnia ja loisto merkitsevät nöyrtymistä ja alentumista. Jeeshua laskeutui taivaasta, Isän helmasta, alas kuoleman syvyyksiin.
The bride praises the groom's lips, meaning the words of truth. The bride exhorts her fiancé to gird himself with honor and glory. It is not, however, the glory and splendor of this world that so easily fascinates the mortal mind. After all, we know that the human life of Jeshua began in Bethlehem in the manger of the stable, and culminated crowned by thorns on the middle cross of Calvary between two criminals. Heavenly honour and gloryr signify humility and descend. Jeshua descended from heaven, from the bosom of the Father, down into the depths of death.
Mutta Jeeshuan elämä ei sammunut kuolemaan! Kuoleman porttien oli avauduttava Kunnian Kuninkaalle (Ps. 24: 7 - 10), kun ikuisen elämän antaja, MINÄOLEN-Jumala (EHJEE, 2. Moos. 3: 14), herätti Poikansa (Ps. 30: 4; Ap.t. 2: 24; Room. 4: 24; 6: 4, 9; 7: 4; 8: 11, 34; 10: 9; 1. Kor. 6: 14; 15: 15, 16, 17; Gal 1: 1; 2. Tim. 2: 8; 1. Piet. 1: 13) ja korotti Hänet oikealle puolelleen (Matt. 26: 64; Ef. 1: 20; Hepr. 1: 3). Jumalallisen kunnian edellä käy nöyryys (Sanal. 15: 33).
But Jeshua' life did not end in death! The gates of death were to open to the King of Glory (Ps. 24: 7-10) when the Giver of eternal life, the I AM-God (EHYEH Ex. 3:14), raised His Son from death (Ps. 30: 4; Acts 2). : 24, Rom. 4:24, 6: 4, 9, 7: 4, 8:11, 34, 10:9, 1 Cor. 6:14, 15: 15, 16, 17, Gal 1: 1; 2 Tim. 2: 8; 1 Peter 1:13) and exalted Him to the right (Matt. 26: 64; Eph. 1:20; Heb. 1: 3). Humility precedes divine glory (Prov. 15:33).
Kunnian Kuningas on Hän, joka alentui Taivaan kirkkaudesta ihmisten maailmaan ja kulki ihmisten ylenkatsomana ja hylkäämänä kärsimysten tien. Hän teki sen jokaisen ylenkatsojansa ja hylkääjänsä puolesta! ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15: 13).
The King of Glory is He, who descended from the glory of heaven into the world of men and walked the path of suffering, despised and rejected by men. He did it for every one who despised and rejected Him! “Greater love hath no man than this, that a man lay down his life for his friends” (John 15:13).
Korotetun Kunnian Kuninkaan valtaistuin on nyt korkeudessa. Hänen sotavaunut ja nuolet puolustavat totuutta taistellessa nöyryyden ja vanhurskauden puolesta. Tässä taistelussa Hänen vihollistensa sydämet lävistetään, eli heidän elämänsä päättyy lopulliseen kadotukseen ja ikuiseen kuolemaan. Moni maalliseen loistoon ja kunniaan pyrkinyt ihminen kohtaa hirvittävän häpeän ja täydellisen tuhon.
The throne of the exalted King of Glory is now on high. His chariots and arrows defend the truth in the struggle for humility and righteousness. In this battle, the hearts of all His enemies will be pierced, that is, their lives will end in final destruction and eternal death. Many people who have sought worldly splendor and glory will face terrible shame and complete destruction.
Tämän koorahilaisten mietevirren kohokohta ja huipennus löytyy jakeista 7 ja 8. Kuninkaasta, joka symboloi Jeeshuaa, käytetään sanaa אלהים Elohim, Jumala, ja Isä-Jumalaa kutsutaan sanoilla אלהים אלהיך Elohim Eloheika, Jumala Sinun Jumalasi. Vain Jumala voi voittaa kuoleman, mutta vain ihminen voi kuolla ihmisen puolesta, sillä Jumala ei kuole. Sen tähden Jumalan Poika tuli ihmiseksi.
The highlight and culmination of this psalm of the Korahites is found in verses 7 and 8. The word אלהים Elohim, God, is used for the king, who symbolises Jeshua, and the Father-God is called אלהים אלהיך Elohim Eloheika, God Your God. Only God can overcome death, but only man can die for man, for God doesn't die. Therefore the Son of God became man.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja on siteerannut juuri näitä jakeita kirjeensä alussa: ”Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo: - Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä. Enkeleistä hän sanoo näin: - Hän tekee enkelinsä tuuliksi, palvelijansa tulenliekeiksi. Mutta Pojastaan hän sanoo: - Jumala sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka. Sinä rakastit oikeutta ja vihasit vääryyttä. Sen tähden Jumala, sinun Jumalasi on voidellut sinut riemun öljyllä, sinut, ei kumppaneitasi (enkeleitä)” (Hepr. 1: 6 - 9/ 1992).
The author of the letter to the Hebrews has quoted just these verses at the beginning of his letter: ”And again, when he bringeth in the firstbegotten into the world, he saith, And let all the angels of God worship him. And of the angels he saith, Who maketh his angels spirits, and his ministers a flame of fire. But unto the Son he saith, Thy throne, O God, is for ever and ever: a sceptre of righteousness is the sceptre of thy kingdom. Thou hast loved righteousness, and hated iniquity; therefore God, even thy God, hath anointed thee with the oil of gladness above thy fellows” (Hebrews 1: 6 - 9).
Iloöljyn (שמן ששון shemen sasoon) lisäksi Kunnian Kuningas tuoksuu mirhalta, aloelta ja kassialta eli kiinankanelilta. Kassia kuului yhtenä ainesosana temppelissä voiteluöljyyn temppelissä. Suitsukkeiden ja hyvän hajuisten voiteiden käyttö on vertauskuva Jumalan tuntemisesta (2. Kor. 2: 14, 15, 16). Temppeli edusti Jumalan läsnäoloa, ja siellä poltettiin jatkuvasti hyvän hajuisia suitsukkeita. Jeeshua, Jumalan Poika, on meille synnin orjuudessa eläville elämän tuoksu elämäksi, ja Hänen täydellisen synnitön elämänsä on suloisin suitsuke Jumalan edessä.
In addition to the joy oil (שמן ששון shemen Sasoon), the King of Glory smells of myrrh, aloe and cassia, or Chinese cinnamon. Cassia was one of the ingredients in the lubricating oil in the temple. The use of incense and good-smelling ointments is a symbol of knowing God (2 Cor. 2:14, 15, 16). The temple represented the presence of God, and good-smelling incense was constantly burned there. Jeshua, the Son of God, is the scent of life to life for us living in the bondage of sin, and His perfectly sinless life is the sweetest incense before God.
Jeeshuan ansioiden perusteella meistäkin, synnin orjista, voi tulla Kunnian Kuninkaan tyttäriä. Kuninkaan tyttärinä muodostamme Oofirin kultaan puetun kuningattaren, jota Ilmestyskirjassa verrataan Uuteen Jerusalemiin (Ilm. 21: 1, 2).
Based on the merits of Jeshua, even we, the slaves of sin, can become daughters of the King of Glory. As daughters of the King, we will form a queen dressed in gold of Ophir, and the queen is compared to the New Jerusalem in Revelation (Rev. 21: 1, 2).
Salomon temppelin rakentaja, tyyrolainen Hiiram, nouti temppelin rakentamiseen tarvittavan kullan Oofirista (1. Kun. 9: 27, 28). Vaikka Oofir-nimistä paikkaa ei ole löydetty (vielä), sen olemassaolo on varmistunut saviruukun sirpaleesta (ajoitus n. 750 e.Kr.), joka löydettiin Tel Avivin pohjoispuolella olevasta satamasta. Sirpaleessa on teksti: ”Oofirin kultaa Beth-Horoniin: 30 sekeliä.”
The builder of Solomon's temple, Hiram from Tyrus, retrieved the gold to the temple from Ophir (1 Kings 9:27, 28). Although a place called Ophir has not been found (yet), its existence has been confirmed by a fragment of a clay pot (dating back to about 750 BC) found in a port north of Tel Aviv. The fragment contains the text: "The gold of Ophir to Beth-Horon: 30 shekels."
Oofirin jalokulta oli harvinaista. Harvinaista on myös ihmisten turvautuminen Jumalan Pojan ansiohin. Vaikka Jumalan tarjoama lahja Jeeshuassa on ilmainen (Jes. 55: 1), se ei tunnu kelpaavan kovinkaan monelle. Luukas totesi uskovien harvalukuisuudesta näin: ”... kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä? (Luuk. 18: 8).
The precious gold of Ophir was rare. It is also rare for people to have recourse to the Son of God. Although the gift of God in Jeshua is free (Isa. 55: 1), it does not seem valid to many. Of the few who believed, Luke said, “... when the Son of Man comes, will he find faith on earth? (Luke 18: 8).
Morsian esitellään koorahilaisten mietevirressä Tyyron prinsessana. Häntä kehoitetaan unohtamaan oma kansansa ja isänsä suku, jotta Kuningas ihastuisi hänen kauneuteensa. Tyyron kuningas ei siis ole Sulhasen eli Kunnian Kuninkaan mieleen. Kuka sitten on Tyyron kuningas? Hesekielin 28. luvun mukaan hän oli ”sopusuhtaisuuden sinetti”, mutta ylpistyi omasta kauneudestaan (jakeet 11 - 19) ja lankesi vääryyteen. Hesekielin 28. luvun itkuvirsi Tyyron kuninkaasta, joka kuvaa Luciferia.
The bride is presented in this psalm as the Princess of Tyrus. She is exhorted to forget her own people and the family of her father, that the King may fall in love with her beauty. The Bridegroom or the King of Glory doesn’t like the king of Tyrus. Who then is the king of Tyrus? According to Ezekiel 28, he was the “seal of propo rtion,” but boasted of his own beauty (verses 11–19) and fell into injustice. The 28th chapter of Ezekiel is a lamentation of the king of Tyrus depicting Lucifer.
Jakeessa 12 morsiamelle sanotaan Kuninkaasta: ”hän on sinun herrasi”, hepreaksi כי הוא אדניך. Yhtä hyvin voitaisiin kirjoittaa: hän on sinun Herrasi... sinun Adonaisi (hepreassa kirjaimet ovat aina saman kokoisia). Juuri tällä sanalla/nimellä opetuslapset kutsuivat Mestariaan: ADONAI! Apostoli Johannes päättää Ilmestykirjan sanoilla: אמן באה נא האדון חשוע amen boah na ha-adon jeshua, Totisesti, tule Adonai Jeeshua (Ilm. 22: 20).
In verse 12, the bride is told of the King, “He is your lord,” in Hebrew כי הוא אדניך. It could just as well be written: he is your Lord ... your Adonai (in Hebrew the letters are always the same size). It is with this word/name that the disciples called to the Master: ADONAI! The apostle John concludes Revelation with the words: אמן באה נא האדון חשוע amen boah na ha-adon Jeshua, Verily, come Adonai Jeshua (Rev. 22:20).
Tämän koorahilaisten psalmin lopussa morsianta kehoitetaan asettamaan poikansa ruhtinaiksi isiensä sijaan. Tämä kutsu kuuluu kaikille meille, Tyyron kuninkaan pojille ja tyttärille. Unohtakaamme tämän maailman Ruhtinas, Lucifer-Saatana, ja katkaiskaamme siteemme häneen, ja liittykäämme Kunnian Kuninkaan morsiusjoukkoihin. Vain sillä tavalla nimemme voi säilyä suvusta sukuun ja polvesta polveen aina ja iankaikkisesti.
At the end of this Psalm of the Korahites, the bride is exhorted to make her sons prince instead of her fathers. This invitation belongs to all of us, the sons and daughters of the king of Tyrus. Let us forget the Prince of this world, Lucifer- Satan, and let us sever our ties with him, and join the bridal forces of the King of Glory. Only in that way can our name be preserved from generation to generation forever and ever.
Ylistys ja kiitos Kunnian Kuninkaalle ja Hänen Isälleen!
Praise and thanks to the King of Glory and His Father!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti