The origin of the Jewish Passover, פסח, Pesach, falls on April 15 this year. Then, the Jews remember their deliverance from Egyptian bondage and eat unleavened bread for seven days (Lev. 23: 4-8). Unleavened bread describes the sinlessness that was fulfilled in Jeshua, the bread of life (John 6:35, 48).
Pesach-juhlan nimi on johdettu heprean verbistä פסח, pasach, kulkea ohitse (englanniksi pass over -> Passover) säästää, sivuuttaa, olla ottamatta huomioon, koska egyptiläisten esikoiset surmannut Kuoleman Enkeli kulki silloin jokaisen sellaisen kodin ohi, jonka oven kamanaan ja pihtipieliin oli sivelty pääsiäislampaan verta. Tämä kotien ohittaminen tarkoitti pelastusta niissä taloissa asuvien perheiden esikoisille, jotka olivat suojassa verimerkin takana.
The name of the Feast of Pesach is derived from the Hebrew verb פסח, pasach, to pass over (-> Passover) save, ignore, disregard, because the Angel of Death, who killed the firstborns of the Egyptians, then passed every such a house with the blood of the Passover lamb smeared on the doorstep and the pliers. This passing of homes meant salvation for the firstborns of those families who were sheltered behind the bloodstream.
On todennäköistä, että valtaosa juutalaisista totteli Moosekselle annettua suojautusmisohjetta. Mutta ehkäpä joku egyptiläinenkin oli saanut kuulla asiasta ja toimi samoin, samalla kun joku juutalainen katsoi tuollaiset neuvot huuhaaksi ja jätti suojautumisen tekemättä. Joka tapauksessa veri kotien ovipielissä oli todistus perheiden uskosta ja heidän valinnastaan. Heidän oikea valintansa ratkaisi esikoisten elämän säilymisen.
It is likely that the majority of Jews obeyed the protection instruction given to Moses. But perhaps an Egyptian had heard about it and acted in the same way, while some Jew considered such advice to be a hoax and failed to protect himself. In any case, the blood on the doorsteps of the homes was an expression of faith and peoples' choice the families made. Their right choice determined the survival of the firstborn.
Jumala on antanut oman Poikansa koko ihmiskunnan Pääsiäislampaaksi, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi mahdollisuuden ikuiseen elämään (Joh. 3: 16). Jumalan ilmainen lahja ei kuitenkaan yksistään/automaattisesti riitä, sillä jokaisen ihmisen on valittava, uskooko hän Jumalan tekemään tarjoukseen vai ei. Jumalan lahjan vastaanottajan on siveltävä oman sydämensä pihtipielet Karitsan verellä osoitukseksi siitä, että Jeeshua on hänen henkilökohtainen Vapahtajansa.
God has given His own Son as the Passover lamb for all mankind, so that no one who believes in Him should perish but have eternal life (John 3:16). However, God’s free gift alone/automaticly is not enough, for each person must choose whether or not to believe in God’s offer. The recipient of God’s gift must smear the pliers of his own heart with the blood of the Lamb as proof that Jeshua is his personal Savior.
Tämä toimenpide ei ole kuitenkaan ihan helppo, sillä se edellyttää omien ajatustensa, tekojensa ja elämänsuuntansa puntaroimista, syntiensä tunnustamista ja hylkäämistä, parannuksen tekemistä ja kääntymistä kaikessa Jumalan viitoittamalle tielle. Tällaisen valinnan tekeminen voi olla vaikeaa!
However, this measure is not quite easy, as it requires weighing one’s own thoughts, actions, and direction of life, confessing and rejecting one’s sins, repenting, and turning to the path indicated by God. Making such a choice can be difficult!
Noin 580 vuotta myöhemmin ensimmäisen Pesach-juhlan jälkeen toiminut profeetta Elia syytti Israelia ontumisesta molemmille puolille ja vaati heitä valitsemaan taivaan Jumalan ja pakanallisen Baalin välillä (1. Kun. 18: 21). Raamatussa ei kerrota, oliko tuolloin Pesach-juhlan aika, mutta sana ”ontua” on sama פסח, pasach, joka esiintyy myös ensimmäisen Pesach-juhlan yhteydessä.
About 580 years later, after the first Feast of Pesach, the prophet Elijah accused Israel of limping on both sides and urged them to choose between the God of heaven and the pagan Baal (1 Kings 18:21). The Bible does not say whether it was time for the Feast of Pesach, but the word “limp” is the same פסח, pasach, which also occurs in connection with the first Feast of Pesach.
פסח, pasach, tarkoittaa siis sekä ontumista että ohi kulkemista, ja molemmat sanat linkittyvät valinnan tekemiseen. Jumala haluaa lapsiltaan täydellistä uskollisuutta, ehdottomuutta ja kokonaista antautumista itselleen. Valitsemalla Jumalan tahdon tekemisen eli lopettamalla ontumisen pakanallisten valheiden poluille, mekin voimme saada Jumalalta täydellisen suojan Kuoleman Enkeliä vastaan, joka silloin joutuu kulkemaan meidän ohitsemme. Me ratkaisemme oman kohtalomme omilla valinnoillamme! Tehkäämme siis oikea valinta, ettemme ontuisi (pasach) enää, vaan olisimme Jeeshuan veren suojassa, ja silloin Saatanan joukot joutuisivat kulkemaan ohitsemme (pasach)!
פסח, pasach, therefore means both limping and passing over, and both words are linked to making a choice. God wants from His children complete faithfulness, unconditionality, and total surrender. By choosing to do God’s will, that is, to stop limping on the paths of pagan lies, we too can have complete protection from God against the Angel of Death, who then has to pass over/by us. We decide our own destiny with our own choices! So let us make the right choice and not to limb (pasach) any more, but to be protected with the blood of Jeshua, and then the forces of Satan would have to pass over/by us (pasach)!
Jos valitsemme ja toimimme Jumalan tahdon vastaisesti, jatkamme ontumista ja seuraamme Saatanaa, aivan niin kuin Israel teki valitessaan Baalin, silloin meillä ei voi olla Jumalan Pojan veren suojaa yllämme. Silloin alistamme itsemme suureen vaaraan tuhoutua, koska ilman Jeeshuan veren tarjoamaa suojaa Pyhän Jumalan kirkkaus on meille kuluttava tuli. Silloin Saatana (joka on ollut Murhaaja alusta asti - Joh. 8: 44) pääsee toteuttamaan tavoitteensa, mikä on 'kuolema jokaiselle tai ainakin mahdollisimman monelle.’ Ihminen valitsee itse sekä oman pelastuksensa että oman tuhonsa.
If we choose and act against God’s will, we continue to limp and follow Satan, just as the Israelis did when they chose Baal, then we cannot have the shelter of the blood of God’s Son upon us. Then we will put ourselves in great danger of destruction, because without the protection of the blood of Jeshua, the glory of the Holy God will be a consuming fire for us. Then Satan (who has been a Murderer from the beginning - John 8: 44) will be able to accomplish his purpose, which is 'death for everyone, or at least for as many as possible.’ Man chooses both his own salvation and his own destruction.
Israelin Kansan ontuminen näyttää jatkuneen vielä profeetta Eliankin jälkeen, sillä Pesach-juhlan viettäminen unohtui joksikin ajaksi kokonaan. On vaikea tietää tarkkaan, miten pitkä aika ehti kulua ilman pääsiäisen viettämistä, mutta Vanhan Testamentin tekstien valossa näyttää ilmeiseltä, ettei sitä vietetty edes kuningas Daavidin aikana. 2. Kun. 23: 22, 23:ssa kerrotaan, ettei Pesachia oltu vietetty tuomarien päivien jälkeen, ja että vasta Juudan kuningas Joosia (639 - 608) järjesti pääsiäisjuhlan kahdeksantena hallitusvuotenaan.
The limping of the People of Israel seems to have continued even after the prophet Elijah, for the celebration of the Feast of Pesach was completely forgotten for some time. It is difficult to know exactly how long it took to pass without the Passover, but in the light of the Old Testament texts it seems obvious that it was not even celebrated during the reign of King David. 2. Kings 23:22, 23 states that Pesach was not celebrated after the days of the judges, and that it was not until the eighth year of the reign of Josiah, king of Judah (639-608) when he held the Passover feast.
Mutta 2. Aik. 30: 1:ssa kerrotaan kuitenkin, että jo ennen Joosiaa, noin sata vuotta aikaisemmin, Juudaa hallinnut Hiskia (729 - 686) lähetti kutsukirjeet maan joka kolkkaan, siis myös Israelin puolelle, ja kutsui koko kansan Jerusalemiin viettämään pääsiäistä.
However, 2 Chron. 30: 1 tells us that even before Josiah, about a hundred years earlier, Hezekiah, who ruled Judah (729-686), sent letters of invitation to every corner of the earth, including Israel, and invited all the people to Jerusalem to keep the Passover.
Jeeshuan aikaan pääsiäistä vietettiin Jerusalemissa joka vuosi. Ja juuri pääsiäisjuhlaan "Jumalan Karitsan" täytyi valmistautua koko maallisen elämänsä ajan, että voisi uskollisesti täyttää Isänsä tahdon (Luuk. 22: 42; Joh. 19: 30). ”Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta” (Hepr. 2: 9/1992). Jeeshua on todellinen Pääsiäiskaritsa, josta profeetta Jesajakin on ennustanut riipaisevin sanoin (Jes. 53: 2 - 12).
At the time of Jeshua, Easter was celebrated in Jerusalem every year. And it was just for the Passover that the "Lamb of God" had to prepare throughout his earthly life to faithfully fulfil the will of his Father (Luke 22:42; John 19:30). For the will of the gracious God was ”that he by the grace of God should taste death for every man” (Hebr. 2: 9). Jeshua is the true Passover lamb, as is prophesied also by the prophet Isaiah (Isa. 53: 2-12).
Uuden Testamentin puolella pääsiäisestä kerrotaan vain evankeliumeissa ja Apostolienteoissa. Sen lisäksi Ilmestyskirjassa näyttäisi olevan selvä viittaus Pesachiin ja apostoli Johanneksen aikana siihen liittyneeseen rituaaliin. Asiasta on kirjoittanut juutalaissyntyinen Daniel Brecher, joka on valmistunut seemiläisten kielten ja kulttuurin maisteriksi ja keskittyy tutkimustyössään rekonstruoimaan Jeeshuan ajan juutalaista historiaa antropologisia ja kielellisiä työkaluja käyttäen.
On the New Testament side, it is told of Pesach only in the Gospels and the Acts. In addition, the Book of Revelation seems to have a clear reference to Pesach and the ritual associated with it in the time of apostle John. The subject is written by Jewish-born Daniel Brecher, who holds a master’s degree in Semitic languages and culture and focuses his research on reconstructing Jewish history in the time of Jeshua using anthropological and linguistic tools.
Kertoessaan tästä erikoisesta Pesach-juhlan rituaalista Brecher nostaa esiin juutalaisen ajatuksen ihmisen aikuistumisiästä. Hän kirjoittaa: ”Hyvän ja pahan erottamisen ikä on se elämän vaihe, jolloin lapsesta tulee aikuinen, joka kykenee tekemään valintoja omantuntonsa avulla.” Sitten Brecher siirtyy Ilmestyskirjan tekstiin ja rinnastaa sitä Johanneksen ajan erikoiseen rituaaliin (eräänlainen mieheksi tulemisen siirtymärituaali).
When writing of this special ritual of the Pesach, Brecher brings up the Jewish idea of a man’s adulthood. He writes, "The age of separation between good and evil is the stage in life when a child becomes an adult who is able to make choices through his or her conscience." Brecher then moves on to the text of Revelation and equates it with the special ritual of firstborns in John's time (a kind of ritual of becoming a man).
Rituaaliin osallistujat olivat nuoria poikia, joiden tuli olla ikäryhmänsä esikoisten parhaimmistoa. Heidän tuli olla soitto- ja laulutaitoisia, sillä heille annettiin soittimet ja heille opetettiin Mooseksen laulu sekä temppelin salaisia psalmeja. Vaatimuksena oli myös henkinen ja fyysinen koskemattomuus ja puhtaus. Siksi nuorukaisten tuli olla neitsyitä, joilla ei ollut sukupuolisuhteita, ja lisäksi heidän tuli olla huuliltaan puhtaita. Kaikenlainen valheellisuus tuli olla heistä kaukana. Jumalan on totuus (Ps. 86: 15; 119: 142, 160; Jes. 11: 5; 45: 23; Joh. 14: 6), ja Jumala Nimi edustaa totuutta. Saatana sitä vastoin on "valhettelija ja Valheen Isä” (Joh. 8: 44). Nuorukaisten puhdas elämä edellytti siis jatkuvia oikeita valintoja.
The participants in the ritual were young boys who were to be among the best firstborns of their age. They had to have playing and singing skill, for they were given instruments and taught the song of Moses and the secret psalms of the temple. Mental and physical integrity and cleanliness were also required. Therefore, the young men had to be virgins who had no sexual affairs, and in addition they had to have clean lips. All kinds of lies had to be far away from them. God is the truth (Ps. 86:15; 119: 142, 160; Isa. 11: 5; 45:23; John 14: 6), and God's Name represents the truth. Satan, on the other hand, is “a liar, and the Father of lies.” (John 8:44) The clean lives of the young therefore required continual right choices.
Nuorukaiset asetettiin Temppelin sisäpihalla papiston ja Jumalan eteen. Seistessään Jumalan kasvojen edessä heidän päällään oli oltava Jumalan Nimi suojamerkkinä. Ja Brecherin mukaan ”risti oli Jumalan Nimi, joka merkittiin verellä... suojamerkiksi... myös Israelin ovien päälle.”
The young men were placed in the courtyard of the temple before the priesthood and before God. As they stood before the face of God, the Name of God was as a mark of protection upon them. And according to Brecher, "the cross was the Name of God, marked with blood ... as a mark of protection ... also upon the doors of Israel."
Nuorukaisia tuli olla 12 jokaisesta sukukunnasta, yhteensä siis 144 (12x12). Tällainen Pesach-rituaali on täytynyt olla Johanneksen mielessä hänen kirjoittaessaan Ilmestyskirjassa kahdessa eri kohdassa (Ilm. 7: 4 - 8; 14: 1 - 5) 144 ruhtinaasta. Samoin kuin temppelin sisäpihalla esikoisia oli 12x12, samoin Johannes näki Siionin vuorella 12x12 ruhtinasta. Sekä hepreassa että arameassa on sana אלף, jonka ääntäminen riippuu vokaaleista. Muoto elef merkitsee ”tuhatta", mutta muoto alef merkitsee” esikoista/johtajaa/hallitsijaa/ruhtinasta/kuningasta.”
There were to be 12 young men of every tribe, for a total of 144 (12x12). Such a Pesach ritual must have been in John's mind when he wrote in the Book of Revelation in two different passages (Rev. 7: 4-8; 14: 1-5) about 144 princes. Just as in the courtyard of the temple there were 12x12 of firstborns, so John saw on Mount Zion 12x12 of the prince. Both Hebrew and Aramaic have the word אלף, the pronunciation of which depends on the vowels. The form elef means "thousand," but the form alef means "firstborn/leader/ruler/prince/king."
Alef on myös heprean ensimmäisen konsonantin (א) nimi, jonka kuvamerkitys on ”härkä”, ja joka merkitsee myös ”esikoista” ja ”alkua". Johanneksen näyssä Siionin vuorella oli siis Karitsan kanssa (144 härkää) 144 neitsyen kaltaista ruhtinasta. Kaikki Johanneksen näyn yksityiskohdat täsmäävät temppelin vuosittaiseen Pesach-rituaaliin, mutta väärä valinta אלף-sanan merkityksestä on johtanut käännösvirheeseen ja tekstin väärään tulkintaan.
Aleph is also the name of the first Hebrew consonant (א), whose figurative meaning is “ox,” and which also means ”firstborn” and “beginning.” In John’s vision there were the Lamb and (144 oxes) 144 virgin-like pure princes on the Mount Sion. All the details of John’s vision coincide with the temple’s annual Pesach ritual, but the wrong choice of the meaning of the word אלף has led to a translation error and misinterpretation of the text.
Mutta miten tottua ajatukseen 114 ruhtinaasta 144000:n sijaan! Tulkinnan oikaiseminen omassa mielessä edellyttää, että täytyy olla valmis myöntämään, ettei kreikka taidakaan ollakaan Uuden Testamentin tai ei ainakaan Johanneksen Ilmestyskirjan alkukieli. Alefin vaihtuminen elefiksi Ilmestyskirjan kääntämisen yhteydessä on siitä selvä osoitus. Kysymys on 144 ruhtinaasta eikä 144000:sta! Erikoisjoukko pieneni melkoisesti! Mutta onko se kirjaimellinen vai symbolinen luku tuolle joukolle, se on Jumalan tiedossa!
But how to get used to the idea of 114 princes instead of 144,000! To correct the interpretation in one's own sense, one must be prepared to admit that Greek may not be the original language of the New Testament, or at least not of the book of Revelation. The change from aleph to an eleph is a clear indication of that. It is about 144 princes and not 144,000! The special group was reduced quite a bit! But whether it is a literal or a symbolic number for that group, it is known to God!
Mutta myös tässä erikoisjoukossa on kysymys esikoisista, niin kuin oli kysymys Egyptissä ensimmäisenä pääsiäisenä ja myöhemmin temppelin sisäpihalla tapahtuneessa pääsiäisrituaalissa. Kirjoittaessaan kuolleiden ylösnousemuksesta apostoli Paavali kutsuu ylösnousseita ”esikoisiksi” (1. Kor. 15: 22, 23). Esikoiset ovat siis niitä, jotka voittavat kuoleman Jeeshuan ansioiden perusteella.
But even in this special group is the question of the firstborns, as was the case in Egypt on the first Passover and later in the Passover ritual in the temple courtyard. When writing about the resurrection of the dead, the apostle Paul calls the resurrected “firstborns” (1 Cor. 15:22, 23). The firstborns are therefore those who overcome death on the merits of Jeshua.
Egyptissä Israelin kansa siveli oviensa pihtipielet karitsan verellä, jonka Jumala antoi heille turvamerkiksi. Jumalan nimi täytyi olla temppelissä 144 esikoisen päällä, ja sen tekivät papit, joita tuossa rituaalissa oli temppelin aikana 24 Israelin maan 24 läänin mukaan (vrt. 24 vanhinta/ Ilm. 4: 4). Ilmestyskirjan 144 ruhtinaan otsissa on Karitsan ja Isän nimet (Ilm. 14: 1), koska Karitsa ja Isä ovat sinetöineet heidät omilla nimillään. Jumala antoi Karitsan, joka on nyt meidän ylipappimme taivaassa. Koko pelastus tulee yksinomaan Jumalalta Jeeshuan kautta!
In Egypt, the people of Israel smeared the pliers of their doors with the blood of a lamb, which God gave them as a sign of safety. The name of God was to be in the temple upon the 144 firstborn, and it was done by the priests, and there were 24 priests in that ritual according to the 24 provinces of Israel (cf. the 24 elders - Rev. 4: 4). The names of the Lamb and the Father are on the foreheads of the 144 princes (Revelation 14: 1), because the Lamb and the Father have sealed them in their own names. God gave the Lamb, who is now our high priest in heaven. The whole salvation comes exclusively from God through Jeshua!
Mutta ylösnousemus on myös niiden osana, jotka kuuluvat Johanneksen mainitsemaan "suureen joukkoon” (Ilm. 7: 9), jota kukaan ei voi lukea. Miten 144 ruhtinasta siis eroavat tuosta suuresta joukosta? Keitä nämä 144 ruhtinasta edustavat? Varmuudella voidaan sanoa, että he kuuluvat kaikkien aikojen pelastettujen erikoisjoukkoon, samaan tapaan kuin 144 nuorukaista temppelin esipihalla vuosittaisessa pääsiäisrituaalissa, ja samaan tapaan kuin Egyptissä verimerkin suojassa pelastuneet esikoiset.
But also the "great multitude” (Rev. 7: 9) mentioned by John is going to be resurrected. So how do the 144 princes differ from that great multitude? Who do these 144 princes represent? It is safe to say that they belong to a special group of all-time rescued, as did the 144 young men in the temple courtyard at the annual Pesach ritual, and in the same way as the firstborn rescued from shelter in Egypt.
"Suuri joukko" edustaa kaikkia kansoja ja kieliä, mutta 144 ruhtinasta edustavat vain Israelin 12 sukukuntaa (Ilm. 7: 4 - 8). Lisäksi Johannes kirjoittaa, että ”he seuraavat Karitsaa, mihin ikinä Hän menee”. He ovat siis opetuslasten ja apostoleiden tavoin Mestarin erikoisia seuralaisia. Jeeshualla oli suuret määrät opetuslapsia, mutta vain 12 apostolia, jotka Hän lähetti viemään evankeliumia kaikille kansoille.
"The great multitude" represents all nations and tongues, but the 144 princes represent only the 12 tribes of Israel (Rev. 7: 4-8). In addition, John writes that "they follow the Lamb wherever He goes." So they, like the disciples and apostles, are special companions of the Master. Jeshua had large numbers of disciples, but only 12 apostles whom He sent to take the gospel to all nations.
Kuka sitten saa kuulua tuohon erikoiseen ryhmään? Olen lukenut monta kirjoitusta, joissa on jo valmiiksi kerrottu, ketkä tuohon joukkoon kuuluvat, ja keillä siihen ei ole mitään asiaa. Ja sellaisiakin kirjoituksia löytyy, joissa ihmisiä patistetaan valmistautumaan ja tekemään kaikkensa päästäkseen tuohon erikoisryhmään. Hetkinen! Onko siis ihmisen vallassa päättää Jumalan ja Karitsan pelastustyön lopputuloksesta ja pelastettujen taivasosuuksista?
Who then is allowed to belong to that special group? I have read many writings that have already told who is in that group and who has nothing to do with it. And there are writings where people are made to prepare and do their best to get into that special group. Wait a minute! So is it in man's power to decide the outcome of God's and the Lamb's work of salvation and the heavenly places of the saved?
Jumalan ja Karitsan suunnitelma paljastuu kerran myös tämän erikoisjoukon kohdalta. Kannattaa muistaa, mitä Jeeshua vastasi Sebedeuksen poikien äidille, kun tämä pyysi pojilleen istumapaikkoja Jeeshuan vierestä Hänen valtakunnassaan. ”Minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut” (Matt. 20: 20 - 23).
The plan of God and the Lamb will once be revealed even with this special group. It is worth remembering what Jeshua answered the mother of the sons of Zebedee when she asked his sons to sit next to Jeshua in His kingdom. “to sit on my right hand, and on my left, is not mine to give, but it shall be given to them for whom it is prepared of my Father” (Matthew 20: 20-23).
Pelastus on jokaisen ihmisen kohdalla alusta loppuun asti Jumalan ja Hänen Poikansa suorittaman työn tulosta. Ihmisen osuudeksi jää ainoastaan valinnan tekeminen. Kukaan ei voi kuitenkaan valita sitä, millaisiin olosuhteisiin hän syntyy, tai mihin osaan hän elämässään joutuu. Jokainen koetellaan siinä tehtävässä ja paikassa, minkä elämä kullekin suo. Jumala tarkkaa ihmisen uskollisuutta, totuudellisuutta, alttiutta ja valintoja.
Salvation is the result of the work of God and His Son for each person from beginning to end. All that remains for man is to make a choice. However, no one can choose what circumstances he or she will be in or what part the life gives to them. Everyone is tested in the role and place that life gives to each. God observes man’s faithfulness, truthfulness, propensity, and choices.
Jumala on maksanut hinnan, hyvin kalliin hinnan, jokaisen ihmisen pelastuksesta. Karitsa, joka puolestamme uhrattiin, on virheetön ja täydellinen. Karitsan veri juutalaisten ovipielissä oli Jumalan antama merkki, ihmisen osa oli vain valita, uskooko hän tuohon merkkiin vai ei. 144 esikoista valittiin kaikkien samanikäisten nuorukaisten joukosta, ja Jumalan Nimi asetettiin heidän päälleen. Tuohon joukkoon valituksi tuleminen edellytti totuutta puheessa ja elämässä eli valintaa totuuden puolelle. Karitsa ja Isä ovat kirjoittaneet omat nimensä Ilmestyskirjassa esiteltyjen 144 ruhtinaan otsiin.
God has paid the price, the very precious price, for the salvation of every human being. The Lamb that was sacrificed for us is flawless and perfect. The blood of the Lamb at the doorstep of the Jews was a sign given by God, the part of man was only to choose whether or not to believe in that sign. The 144 firstborns were chosen from among all young men of the same age, and the Name of God was placed upon them. To be elected to that group required truth in speech and life, that is, a choice on the side of truth. The Lamb and the Father have written their names on the foreheads of the 144 princes presented in the book of Revelation.
Tuohon ryhmään pääseminen on täysin Jumalan ja Hänen Poikansa vallassa. Ihminen ei voi käyttää Jumalaa eikä Hänen henkeään, ja kaikki tuomio on annettu yksin Jumalan Pojalle (Joh. 5: 22). Ihminen voi valita vain Jumalan tarjoaman ilmaisen lahjan ja seurata totuutta valheitten sijaan! Jumala ja Hänen Poikansa suorittavat sinetöimisen, ja sinetin saavat ne, joiden suussa ei ole valhetta!
Getting into that group is completely in the power of God and His Son. Man cannot use God or His spirit, and all judgment is given to the Son of God alone (John 5:22). One can only choose the free gift offered by God and follow the truth instead of the lies! God and His Son will seal, and those who have no lie will receive the seal!
Puhuessaan opetuslapsilleen siitä, mikä ihmisen saastuttaa, Jeesus asetti kovan vaatimuksen: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Sitten Hän jatkoi näin: ”mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat” (Matt. 15: 10 - 20). Mitään tällaista saastaa ei 144 ruhtinaassa voi olla!
Speaking to his disciples about what is defiles a man, Jeshua made a strong demand: "Every plant, which my heavenly Father hath not planted, shall be rooted up." Then He went on to say, “But those things which proceed out of the mouth come forth from the heart; and they defile the man. For out of the heart proceed evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies. These are the things which defile a man" (Matthew 15: 10-20). There can be no such filth in the 144 princes!
Pelastuaksemme tätä maailmaa odottavalta suurimmalta ja hirvittävimmältä katastrofilta meidän on syytä päästä eroon kaikesta valheesta ja valheellisuudesta ennen kuin itse Totuus (Joh. 14: 6) ilmestyy nähtäväksemme kaikkine taivaallisine joukkoineen (Matt. 16: 27; 24: 30, 31; Ilm. 18: 1; Juuda 14), sillä ”silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3: 10).
In order to be saved from the greatest and most terrible catastrophe awaiting this world, we must get rid of all falsehood and lying before the Truth itself (John 14: 6) appears before us with all His heavenly hosts (Matt. 16:27; 24:30, 31; Rev. 18: 1; Jude 14), for “the heavens shall pass away with a great noise, and the elements shall melt with fervent heat, and the earth also and the works that are therein shall be burned up” (2 Peter 3:10).
Ihmisen Pojan paluu tulee järkyttämään maata mittaamattomasti enemmän kuin tämänhetkinen sota Ukrainassa tekee, vaikka sekin on kyllin hirveää katsoa, kuulla ja tietää. Ihmisen Pojan päivä nostaa tietoisuuteemme sen, mitä olemme kenties halunneet välttää, kiertää, kieltää, unohtaa, poistaa, torjua jne. omasta tietoisuudestamme. Se päivä tuo eteemme universumin Luojan henkilökohtaisesti.
The return of the Son of Man will shock the earth immeasurably more than the current war in Ukraine does, although that too is terrible to look at, hear and know. The Day of the Son of Man raises in our consciousness what we may have wanted to avoid, circumvent, deny, forget, remove, combat, etc. from our own consciousness. That day brings before us the Creator of the universe personally.
Tuona hetkenä joudumme lopullisesti erottamaan valheen totuudesta. Joudumme tunnustamaan, että koko maailmankaikkeus on sittenkin Jumalan luoma, että kaikki elämä tämän maapallon päällä on Jumalan suunnittelema ja yksin Hänestä lähtöisin. Joudumme myöntämään, että satuihin rinnastettu kertomus Nasarealaisesta, joka naulittiin pitkänäperjantaina ristille kahden ryövärin väliin Golgatan kummulla, olisi sittenkin kannattanut ottaa vakavasti.
At that moment, we have to finally separate the lie from the truth. We have to acknowledge that the whole universe is God-created after all, that all life on this earth is designed by God and comes from Him alone. We have to admit that a fairy-tale-like account of a Nazarene who was nailed to a cross between two robberies on the hill of Calvary on Good Friday would still have been worth taking seriously.
Pääsiäisen sanoma ylösnousseesta Maailman Vapahtajasta kaikuu silloin korviahuumaavalla tavalla, kun ”viimeinen pasuuna soi” ja kuolleet (kenties jopa jotkut omaisistamme, tuttavistamme, naapureistamme, ystävistämme) nousevat haudoistaan kirkastettuina ja muutettuina olentoina, joihin kuolemalla ei ole enää valtaa.
The message of Pesach from the risen Savior of the world resonates in a deafening manner as the “last trumpet sounds” and the dead (perhaps even some of our relatives, acquaintances, neighbors, friends) rise from their graves as glorified and transformed beings over whom death no longer has power.
Mikä tulee olemaan sinun ja minun paikka tuona vakavana hetkenä! Siihen voimme vaikuttaa tänään omilla valinnoillamme, sillä tänään on vielä armonaika ja pelastuksenpäivä.
What will be the place for you and me in that serious moment! We can influence it today with our own choices, for today is still a time of grace and a day of salvation.
Karitsa ja 144 ruhtinasta on kuvattu Ilmestyskirjan 14. luvun alussa (jakeissa 1 - 5). Johannes näki heidät ”Siionin vuorella”, joka on kuva Uudesta Jerusalemista, jonne pelastetut nousevat (1. Tess. 4: 13 - 18) Jeeshuan kanssa. Sitten luku jatkuu Kolmen Enkelin Sanomalla (jakeet 6 - 11). Tämä sanoma on väkevin ihmiskunnalle osoitettu vetoomus parannukseen ja valheista irrottautumiseen. Ilm. 18: 2:ssa vielä toistetaan toisen enkelin esittämä sanoma, ja se on aivan viimeinen vetoomus ihmiskunnalle. Kolmen Enkelin Sanoman vastaanottaminen on elämän ja kuoleman kysymys. Johannes kirjoittaa jakeessa 14: 12 ”Tässä kysytään pyhiltä kärsivällisyyttä, niiltä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.”
The Lamb and the 144 princes are described at the beginning of Revelation 14 (verses 1–5). John saw them on “Mount Zion,” a picture of the New Jerusalem where the saved will ascend (1 Thess. 4: 13-18) with Jeshua. Then the chapter continues with the Message of the Three Angels (verses 6-11). This message is the strongest appeal to humanity for repentance and detachment from lies. Revelation 18: 2 repeats the message of the second angel, and this is the last appeal to mankind. Receiving the Three Angel Messages is a matter of life and death. John 14:12 "Here is the patience of the saints: here are they that keep the commandments of God, and the faith of Jesus."
Kolmen Enkelin Sanoman vastaanottaminen johtaa ikuiseen elämään. Kuolema ei voi katkaista sitä sidettä, jonka tämä sanoma synnyttää uskovan ihmisen sydämessä Jumalaan ja Hänen Poikaansa, Jeeshuaan. Niinpä Johannes kirjoitta jakeessa 13: ”Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” Kannattaa siis tutkia tarkoin ja rukouksen kanssa Johanneksen välittämä Kolmen Enkelin Sanoma!
Receiving the Three Angel Messages leads to eternal life. Death cannot break the bond that this message creates in the heart of a believer in God and His Son, Jeshua. Thus John writes in verse 13: “Blessed are the dead which die in the Lord from henceforth: Yea, saith the Spirit, that they may rest from their labours; and their works do follow them.” So it pays to study carefully and with prayer the Message of the Three Angels conveyed by John!
Kolmen Enkelin Sanomaa on julistettu maailmalle 1800-luvun puolesta välistä alkaen. Nooa julisti aikalaisilleen Jumalan hänelle antamaa varoitussanomaa 120 vuotta. Tuo aika on siis ylitetty jo reippaasti Kolmen Enkelin Sanoman kohdalla. Jonakin päivänä armonaika päättyy ja arkin ovi suljetaan (1. Moos. 7: 16).
The Message of the Three Angels has been proclaimed to the world since the mid-19th century. Noah proclaimed a warning message from God to his contemporaries for 120 years. So that time has already been exceeded briskly with the Three Angels' Message. One day the grace period ends and the door of the ark is closed (Gen. 7:16).
Ehkäpä 144 ruhtinasta ovat niitä, joille Jumala on uskonut totuudellisen ja valheesta vapaan varoitussanoman julistamisen. Varmuudella he ovat niitä, joilla on Karitsan ja Jumalan Nimen antama suoja kuolemaa vastaan! Heidän sinetissään on Jumalan oikea nimi!
Perhaps the 144 princes are those to whom God has entrusted the proclamation of the truthful and false warning message. Surely they are the ones who have the protection against death given by the Lamb and the Name of God! In their seal is the real name of God!
Eteemme saattaa tulla monia asioita, joista emme saata saada enää varmaa tietoa. Ihmisen osa on olla etsijä ja elää Jumalan, Kaikkivaltiaan ja Kaikkitietävän, ohjaukseen luottaen. Kuitenkin, jokainen asia, johon huomaamme liitetyn jotakin valheellisuutta, kannattaa yrittää tutkia mahdollisimman perusteellisesti, ja sitten hylätä kaikki valhe. Valhe on aina Saatanan jättämä sormenjälki, olkoonpa se jälki pieni tai suuri, ja vaikka se esiintyisi itse pyhissä kirjoituksissa! Valhe on aina vastoin totuutta, eikä valheella ole mitään sijaa Jumalan valtakunnassa (Ilm. 21: 8, 27)!
We may come across many things about which we may no longer have certain information. It is man’s part to be a seeker and live trusting in the guidance of God, the Almighty. However, every thing we find associated with some falsehood is worth trying to investigate as thoroughly as possible, and then dismiss all lies. A lie is always a fingerprint left by Satan, whether it is small or large, and even if it appears in the scriptures themselves! Lying is always against the truth, and lying has no place in the kingdom of God (Rev. 21: 8, 27)!
Todellinen turvamme tämän maailman melskessä voi olla Jumala, joka sanoi nimekseen אהיה, EHJEE, MINÄOLEN (2. Moos. 3: 14). Vain Hän voi olla suojamme elämän jokaisena hetkenä ja joka paikassa, niin kuin Hän oli Poikansa kanssa. Pääsiäisaamuna Jeeshua mursi kuoleman vallan nimessä MINÄOLEN.
Our true security in this world can be God, who called Himself אהיה, EHYEH, I AM (Ex. 3:14). Only He can be our Shelter at every moment of life and in every place, just as He was with His Son. On Pesach morning, Jeshua broke death in the name of the I AM.
”Älä pelkää, minäolen (= EHJEE) sinun kanssasi.” Näillä sanoilla Jumala rohkaisi Iisakia, Jaakobia, Moosesta, Joosuaa, Gideonia ja Daavidia. Näillä sanoilla mekin saamme olla turvattuja ja siunattuja jokaisena hetkenä! Kun EHJEE saa olla Jumalamme, meillä on myös Jeeshuan veren suoja, eikä Saatanan johtamat Kuoleman Enkelit pääse tuhoamaan meitä!
"Don't be afraid, I am (= EHYEH) with you." With these words God encouraged Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon, and David. With these words, we too can be safe and blessed in every moment! When EHJEE is allowed to be our God, we also have the protection of the blood of Jeshua, and the Angels of Death, led by Satan, cannot destroy us!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti