Jaakobin ja Esaun ”Mess of Pottage”-päivästä ( kts. edellinen kirjoitus) kului noin 25 vuotta Jaakobin petoksen seuraavaan vaiheeseen. Arvioin vuosimääriä sen perusteella, että Raamatussa todetaan Eesaun olleen 40 vuoden ikäinen, kun hän otti itselleen kaksi kanaanilaista vaimoa, ja heti sen perään on kertomus siitä, miten Jaakob sai petoksella siunauksen Iisakilta.
About 25 years passed from the day of Jacob and Esau’s “Mess of Pottage” (see previous post) to the next stage of Jacob’s deception. I estimate the number of years based on the fact that the Bible states that Esau was 40 years old when he took two Canaanite wives, and immediately afterwards is the narrative of how Jacob betrayed the blessing of Isaac by deception.
Iisak oli tuohon aikaan 100-vuotias, mutta ei vielä lähelläkään kuolemaa, sillä hän eli 180-vuotiaaksi (1. Moos. 35: 28). Heikko näkökyky sai hänet kuitenkin ajattelemaan päiviensä määrää, ja niinpä hän halusi varmistaa, että hänen esikoisensa ehtisi saada hänelle kuuluvan siunauksen.
Isaac was 100 years old at the time, but not yet near death, for he lived to be 180 years old (Gen. 35:28). However, poor eyesight made him think about the number of days he had, and so he wanted to make sure that his firstborn will get the blessing that belonged to him.
Mutta toisin kävi. Rebekka kuuli, kun Iisak pyysi Eesauta menemään kaatamaan riistaa ja tekemään hänelle hänen mieliruokaansa, jotta hän voisi sen jälkeen siunata Eesaun. Kenties Rebekka oli ehtinyt (25 vuoden aikana) tehdä jo suunnitelmia ja varautua kaikin mahdollisin tavoin siihen, että hänen lempipoikansa, Jaakob, pääsisi osalliseksi myös patriarkaalisesta siunauksesta, joka esikoisoikeuteen aina liittyi. Esikoisoikeudenhan Jaakob oli jo hankkinut Eesaulta linssisopalla tai jollakin punaisella juomalla.
But it happened differently. Rebekah heard when Isaac asked Esau to go to the field to take some venison and make him his food so that he could then bless Esau. Perhaps Rebecca had already had time (over 25 years) to make plans and make every effort to ensure that her favorite son, Jacob, would also receive the patriarchal blessing that was always associated with birthright. After all, Jacob had already acquired the birthright from Esau with a lentil soup or some red drink.
Ehkä Eesau muisti tuon linssisoppadiilin... ehkä ei... mutta siunauksesta hän halusi osallistua. Eesaulle lienee kertynyt omaisuutta jo yllin kyllin, kun hän pystyi elättämään kaksi vaimoa (ja myöhemmin vielä kolmannen) ja kaikki lapset (pojat: Elifas, Reguel, Jeus, Jalam/Jaelam, Koorah), mutta Iisak-isän siunausta hän ei halunnut menettää.
Maybe Esau remembered that lens soup deal ... maybe not ... but he did not want to lose the blessing. Esau may have accumulated wealth already when he was able to support two wives (and later a third) and all the children (sons: Eliphaz, Reguel, Jeus, Jalam/Jaelam, Korah), but he did not want to lose the blessing of his father.
Kuten tiedämme Jaakobin petos onnistui täydellisesti Rebekan toimiessa neuvokkaana pukijana ja kokkina. Iisakin näkökyky... ja kenties kuulokin... on täytynyt olla jo tuossa vaiheessa melko huono, kun hänen oli turvauduttava tunto- ja hajuaistin käyttämiseen poikiensa tunnistamisessa. Jaakobin röyhkeään petokseen en nyt halua paneutua, mutta katsokaamme hiukan tarkemmin Iisakin ja Eesaun käymää keskustelua.
As we know, Jacob’s deception succeeded perfectly when Rebekah acted as an ingenious dresser and chef. Isaac's eyesight ... and perhaps his hearing ... must have been pretty poor already at that time when he had to resort to using his sense of touch and smell to identify his sons. I don’t want to delve into Jacob’s brazen deception now, but let’s take a closer look at the conversation between Isaac and Esau
Raamatussa ei kerrota sanallakaan, miten Iisak reagoi, kun hänelle selvisi nuorimman pojan järjestämä petos. Kenties Rebekka oli muistuttanut aina silloin tällöin ennustuksesta, joka oli annettu veljesten syntyessä. Ja siihen nyt piti alistua. Iisak totesi Eesaulle yksikantaan: ”Veljesi tuli kavalasti ja riisti siunauksen sinulta” (1. Moos. 27: 35).
The Bible does not say a word about how Isaac reacted when he became aware of the deception organised by the youngest son. Perhaps Rebecca had occasionally recalled the prophecy given at the birth of the brethren. And now you had to submit to it. Isaac said to Esau, "Your brother came with subtilty and took away the blessing from you" (Genesis 27:35).
Iisakin lempiruoka oli hirvenlihaa, mutta toiko Eesau hänelle hirvipaistia? Targum Jonathanissa kerrotaan näin: "Ja Herran Sana oli estänyt häntä ottamasta puhdasta hirvenlihaa; mutta hän oli löytänyt erään koiran ja tappanut sen, tehnyt siitä ruokaa ja vei isänsä tykö ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö minun hirvenlihaa, että sielusi siunaisi minua..”
Isaac's favorite food was venison, but did Esau bring him it? Targum Jonathan says, ”And the Word of the Lord had impeded him from taking clean venison; but he had found a certain dog, and killed him (it), and made food of him (it), and brought to his father, and said to his father, Arise, my father, and eat of my venison, that thy soul may bless me.”
Eesaun pettymys oli suuri, kun hän kuuli Jaakobin saaneen Iisakilta siunauksen. Mutta sen sijaan, että Eesau olisi tunnustanut oman petoksensa, ettei hänen valmistamansa ruoka ollutkaan Iisakin lempiruokaa, hän soimasi Jaakobia petturiksi: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuden hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen... Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?”
Esau's disappointment was great when he heard that Jacob had received a blessing from Isaac. But instead of admitting his own deception that the food he prepared was not Isaac’s favorite food, Esau chanted Jacob as a traitor: “Indeed, he is called Jacob. For now he hath betrayed me twice: he hath taken away my birthright: and, behold, now he hath taken away my blessing also.
Rauhallisesti mutta varmaan raskain mielin Iisak sanoi Eesaulle: ”Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksi (גביר gebir = herrä, käskijä) ja antanut kaikki hänen veljensä (oliko muitakin poikia?) hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani” (1. Moos. 27: 37).
Calm but perhaps with a heavy mind, Isaac said to Esau, “Behold, I have made him thy lord (גביר gebir = lord, commander) and all his brethren (were there any other sons?) have I given to him for servants; and with corn and wine have I sustained him: and what shall I do now unto thee, my son"(Genesis 27:37).
Lienee ollut traaginen näky, kun yli 40-vuotias raavas mies itki isänsä edessä ja aneli häneltä siunausta: ”Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!” (1. Moos. 27: 38).
It must have been a tragic sight when a grumpy man over 40 cried in front of his father and begged him for a blessing: “That only blessing you have, my father? Bless me too, my father! ” (Genesis 27:38).
Vaikka Iisakin Eesaulle lausumat sanat kuulostavat melko lohduttomilta, niihin sisältyy kuitenkin selvä ennustus: ”Katso sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi” (1. Moos. 27: 39, 40).
Although the words Isaac spoke to Esau sound rather inconsolable, they do contain a clear prophecy: ”Behold, thy dwelling shall be the fatness of the earth, and the dew of heaven from above. And by thy sword shalt thou live, and shalt serve thy brother; and it shall come to pass when thou shalt have dominion, that thou shalt break his yoke from off thy neck” (Gen. 27: 39, 40).
Miten Iisakin Eesaulle lausumat sanat ovat sitten toteutuneet veljesten välillä? Milloin ja miten Eesau palveli Jaakobia? Milloin ja miten Eesau riisui Jaakobin ikeen niskaltaa? Mitä Jaakobin ies merkitsee? Vastauksia näihin kysymyksiin voi etsiä vain Jaakobin ja Eesaun/ Israelin ja Edomin historiasta.
How, then, have the words Isaac spoke to Esau come true between the brethren? When and how did Esau serve Jacob? When and how did Esau take Jacob's yoke from his neck? What does Jacob's yoke mean? The answers to these questions can only be found in the history of Jacob and Esau/Israel and Edom.
Siunauksen menettäminen ja korvikesiunauksen saaminen herätti Eesaussa vihan Jaakobia kohtaan, ja Eesau alkoi hautoa murhaa, mutta hän ei halunnut seurata Kainin esimerkkiä, vaan suunnitteli toteuttavansa veljesmurhan vasta Iisakin kuoleman jälkeen (1. Moos. 27: 41). Kukaan ei tiennyt tuossa vaiheessa, että sokea Iisak eläisi vielä 80 vuotta.
Losing the blessing and receiving the substitution blessing provoked anger against Jacob, and Esau began to plan a murder, but he did not want to follow Cain's example, but planned to carry out the brother's murder only after Isaac's death (Gen. 27: 41). No one knew at that point that the blind Isaac would live another 80 years.
Esaun viha muutti hänen käyttäytymistään, ja huhut Eesaun murha-ajatuksista tavoittivat Rebekankin, joka keksi lähettää lempipoikansa veljensä Laabanin luo Harraniin.
Esau's anger changed his behavior, and rumors of Esau's murder thoughts reached also Rebekah, who came up with the idea of sending his favorite son to his brother Laban, to Harran.
Iisak siunasi Jaakobin matkaan Kaikkivaltiaan nimeen (1. Moos. 28: 1 - 6). Tuskinpa Jaakob lähtiessään tiesi, että hän tulisi olemaan tuolla matkalla 20 vuotta, ja että hän palaisi sieltä eri nimisenä. Paluumatka oli varmaan paljon vaivalloisempi kuin yksinäisen miehen menomatka Harraniin, sillä palatessaan Kanaanin maahan Jaakobilla/Israelilla oli mukanaan paljon karjaa ja tavaraa, kaksi vaimoa ja kaksi jalkavaimoa ja heidän lapsensa sekä suuri määrä palvelusväkeä.
Isaac blessed Jacob on his journey in the name of the Almighty (Gen. 28: 1- 6). Hardly did Jacob know when he left that he would be on that journey for 20 years, and that he would return from there under a different name. The journey of return was probably much more arduous than the journey of a lonely man to Harran, for on his return to the land of Canaan Jacob/Israel had a lot of cattle and goods, two wives and two concubines with their children, and a large number of servants.
Veljesten kohtaaminen Jabbokilla ja heidän sovinnontekonsa on ainoa narratiivi (1. Moos. 33: 1 - 20), joka Raamatussa esitetään veljesten myöhemmistä vuosista. Eesau ei tarvinnut Jaakobin hänelle varaamaa lahjaa, sillä Eesaulla oli omaisuutta jo kylliksi (1. Moos. 33: 9). Kun Jaakob asettui aloilleen Kanaanin maahan, Eesau totesi, että heidän omaisuutensa olivat niin suuret, etteivät he voineet asua samassa maassa, ja siksi hän muutti pois Jaakobin luota toiseen maahan, ja hän asettui asumaan Seirin vuoristoon, Edomin maahan ”kauaksi lihavasta maasta" (1. Moos. 36: 6 - 9).
The meeting of the brothers at Jabbok and their reconciliation is the only narrative (Gen. 33: 1-20) presented in the Bible about the later years of the brothers. Esau did not need the gift Jacob had reserved for him, for Esau already had enough wealth (Gen. 33: 9). When Jacob settled in the land of Canaan, Esau stated that their possessions were so great that they could not live in the same land, so he moved away from Jacob to another land, and he settled in the mountains of Seir, the land of Edom to "the fatness of the earth" (Gen. 36: 6 - 9).
Minkäänlaista alistamista tai ikeen murtamista ei kerrota Jaakobin ja Eesaun välillä tapahtuneen siihen mennessä eikä sen jälkeenkään. Mitä Iisakin sanat sitten tarkoittavat? Todennäköisesti Iisak katsoi tulevaisuuteen ja näki veljesten jälkipolvet. Jaakobin ja Eesaun suhde näkyy Israelin ja Edomin vaiheissa. Näiden kahden kansan historiassa alistaminen ja hallitseminen näyttävät sitten vuorottelevan.
No subjugation or breaking of the yoke is said to have taken place between Jacob and Esau before or after. So what do Isaac's words mean? Probably Isaac looked to the future and saw the descendants of the brothers. The relationship between Jacob and Esau is evident in the stages of Israel and Edom. In the history of these two peoples, subjugation and domination seem to alternate.
Raamatun vanhimpana kirjana pidetty Jobin kirja kertoo miehestä, joka oli Eesaun pojanpojanpoika, ja joka tunsi Jumalan nimellä ”Kaikkivaltias”, mikä on Jumalasta käytetty nimi Jobin kirjan luvuissa 3 - 37. Aabrahamin Jumala, Kaikkivaltias, (1. Moos. 17: 1; 2 Moos. 6: 3) tunnettiin siis myös Esaun suvussa.
The book of Job, considered the oldest book in the Bible, tells of a man who was the grandson of Esau’s son and who knew God as “Almighty,” the name used for God in Job 3–37. God of Abraham, Almighty, (Gen. 17: 1; Ex. 6: 3) was thus also known in the family of Esau.
Kun Israel oli ollut Egyptin orjuudessa 400 vuotta (1. Moos. 15: 13), Jumala esittäytyi Moosekselle ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana” (2. Moos. 3: 15 ) ja kutsui hänet johtamaan israelilaiset pois tuosta "orjuuden pesäsästä”. Israelin paluumatkasta tuli pitkä osittain siitä syystä, että edomilaiset eivät sallineet heidän kulkea suorinta tietä Edomin alueiden läpi. (4. Moos. 20: 14 - 21; Tuom. 11: 17), vaan israelilaiset joutuivat kiertämään Jordanin itäpuolelta ja Trans-Jordanin alueella erämaan halki (4. Moos. 21: 4; Tuom. 11: 18). Murtuiko Jaakobin ies jo tuolloin? Targum Jonathanin tekstin mukaan ies murtuisi, kun Jaakobin lapset alkaisivat rikkoa Jumalan lakia. Edomin sydämettömyydestä huolimatta Jumala kehoitti Israelia olemaan ystävällinen veljilleen (5. Moos. 23: 7, 8).
After Israel had been in Egyptian slavery for 400 years (Genesis 15:13), God introduced himself to Moses as “the God of Abraham, Isaac, and Jacob” (Exodus 3:15) and called him to lead the Israelites out of that “nest of bondage”. Israel's return journey was long, in part because the Edomites did not allow them to pass the most direct route through the territories of Edom (Num. 20: 14-21; Judges 11:17), but the Israelites had to circumnavigate the east of Jordan and the Trans-Jordan region into the wilderness. (Num. 21: 4; Judges 11:18). Did Esau break Jakob’s yoke even then? According to the text of Targum Jonathan, the yoke would be broken when Jacob's children began to break God's law. Despite the heartlessness of Edom, God exhorted Israel to be kind to His brothers (Deut. 23: 7, 8).
Edomin sydämettömyydestä huolimatta Jumala kehoitti Israelia olemaan ystävällinen veljilleen (5. Moos. 23: 7, 8). KuitenkinKanaanin maan valloituksen jälkeen Israel kävi sotia Edomia vastaan, ja Edom voitettiin mm. Daavidin aikana (1011 -971) -1. Sam. 14: 47, 48; 2. Sam. 8: 13, 14; Ps. 60: 8 - 14. Salomon aikana (971 - 931) edomilaiset nousivat kapinaan Israelia vastaan.
Despite the heartlessness of Edom, God exhorted Israel to be kind to His brothers (Deut. 23: 7, 8). However, after the conquest of the land of Canaan, Israel fought wars against Edom, and Edom was defeated for example during the time of David (1011 -971) -1. Sam. 14:47, 48; 2. Sam. 8:13, 14; Psalm 60: 8-14. During Solomon's time (971-931) the Edomites revolted against Israel.
Esausta polveutui 14 sukuruhtinasta (1. Moos. 36: 1 - 19) ja Edomin maassa oli kuninkaita jo paljon ennen kuin Samuel voiteli Saulin (1050 - 1011) Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi. Juudan kuninkaan, Joosafatin, aikaan (872 - 848) Edomissa ei ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra (1. Kun. 22: 48). Juudan kuningas Amasja (796 - 767) hyökkäsi Suolalaaksossa edomilaisia vastaan, ja surmasi 10 000 seiriläistä. Lisäksi Juudan miehet vangitsivat toiset 10 000 miestä, jotka he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät sieltä alas (2. Aik. 25: 11, 12).
14 princes were descended from Esau (Gen. 36: 1-19) and there were kings in the land of Edom long before Samuel anointed Saul (1050-1011) as the first king of Israel. In the time of Jehoshaphat, the king of Judah (872-848), there was no king in Edom, but it was ruled by a governor (1 Kings 22:48). Amaziah, king of Judah (796-767) attacked the Edomites in the Salt Valley, killing 10,000 Seirites. In addition, the men of Judah captured another 10,000 men, took them to the top of a rock and dropped them down from there (2 Chron. 25:11, 12).
Babylonin hyökätessä Juudaa ja Jerusalemia vastaan kuningas Nebukadnessarin johdolla (605 - 562), Edom taisteli yhdessä babylonialaisten kanssa veljiään vastaan. Katkesiko Jaakobin ies tuolloin Esaun niskalta?
As Babylon attacked Judah and Jerusalem under King Nebuchadnezzar (605-562), Edom fought alongside the Babylonians against his brothers. Did Esau break Jacob’s yoke from his neck at that time?
Profeetta Obadja (n. 586 eaa.) julisti Edomille tuhoa. Samoin Malakian kirjan alussa (1: 2 - 5) ennustetaan Edomille täydellistä loppua.
The Prophet Obadiah (c. 586 BC) declared destruction on Edom. Likewise, at the beginning of the book of Malachi (1: 2 - 5) a complete end is predicted for Edom.
500 - 475 eaa. nabatealaiset karkoittivat edomilaiset vuoristoalueelta Idumeaan ja Juudan eteläosaan. Muutama vuosisata myöhemmin (134 - 104 eaa.) Johannes Hyrkanos, Simon Makkabin poika, valloitti Idumean, ja siellä asuva kansa (edomilaiset) pakotettiin noudattamaan juutalaisuutta. Ilmeisesti tuo pakko ei ollut edomilaisille vaikea toteuttaa, sillä monet heistä kouluttautuivat uskonnollisiksi johtajiksi ja valloittivat näin Jerusalemin temppelin. Samalla he vaikuttivat omalla uskonnollaan juutalaiseen uskontoon. Tuohon aikaan saivat alkunsa myös fariseusten ja saddukeusten lahkot.
500 - 475 BC the Nabathites expelled the Edomites from the mountains to Idumea and southern Judah. A few centuries later (134-104 BC) Johannes Hyrkanos, the son of Simon Maccaby, conquered Idumea and the people living there (Edomites) were forced to follow Judaism. Apparently that compulsion was not difficult for the Edomites to carry out, as many of them trained as religious leaders and thus conquered the temple in Jerusalem. At the same time, they influenced the Jewish religion with their own religion. The sects of the Pharisees and Sadducees also began at that time.
Sopeutuminen juutalaisuuteen ja heidän uskontoonsa oli edomilaisille helppoa myös siksi, että juutalaiset olivat lainanneet Jumalansa nimen Edomista. Raamatun ilmoituksen mukaan: ”Herra” eli יהוה (Jahve/Jehova) tulee Seiristä, ja hänen kirkkautensa ilmestyy Paaranin vuoristosta (5. Moos. 33: 2), Jahve tulee Edomin maasta maan järistessä ja pilvien vuotaessa vettä (Tuom. 5: 4), Jahve tulee Teemanista, Paaranin vuorelta” (Hab. 3: 3)... Teeman oli 1. sukuruhtinas, joka polveutui Esaun Elifas-nimisestä pojasta, jonka Aada/Jehudit synnytti hänelle.
Adapting to Judaism and their religion was easy for the Edomites also because the Jews had borrowed the name of their God from Edom. According to the Bible: “the Lord” or יהוה (Yahweh / Jehovah) comes from Seir, and his glory appears from the mountains of Paran (Deut. 33: 2), Yahweh will come from the land of Edom when the earth is shaken and the clouds flow (Judges 5: 4), Yahweh comes from Teman, Mount Paran” (Hab. 3: 3)... Teman was the 1st prince of Esau's son, Eliphaz, the son of Ada/Jehudit, Esau’s wife.
Levantin alueella tehdyissä arkeologissa kaivauksissa on löytynyt vanhimpia todisteita Jahvesta. Jahvea palvottiin Edomin, Idumean ja Negevin alueella jo ennen kun Israel lähti Egyptistä. Kun Israel palvoo Jumalaansa samalla nimellä kuin Edom, eikö juuri se ole Jaakobin ikeen taittamista Esaun niskalta?
In the archaeological excavations in the Levant area have been found the oldest evidence of Yahweh. Yahweh was worshiped in the region of Edom, Idumea, and the Negev even before Israel left Egypt. When Israel worships it’s God by the same name as Edom, isn’t that exactly the breaking of Jacob’s yoke from Esau’s neck?
Kuningas Herodes Suuri (37 - 04 eaa.) lienee kuuluisin idumealainen/edomilainen. Veljesten viha-rakkaus-suhde jatkui aina vuoteen 70 jKr., jolloin idumealaiset taistelivat juutalaisten rinnalla roomalaisia vastaan. Siihen vuoteen loppuu Edomin historia, mutta Israel on jatkunut meidän päiviimme saakka... mitä ilmeisimmin ”kutsujan” tahdon mukaisesti (Room. 9: 10 - 13; Hepr. 11: 20; 12: 16).
King Herod the Great (37 - 04 BC) is probably the most famous Idumean/Edomian. The hatred-love relationship of the brothers continued until 70 AD, when the Idumeans fought alongside the Jews against the Romans. That year marks the end of Edom's history, but Israel has continued to this day ... most obviously according to the will of the "caller" (Rom. 9: 10-13; Heb. 11:20; 12:16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti