Aikakausien Toivo/Desire of Ages
Kuudennen luomispäivän tapahtumat ihmisen luomisen osalta ovat saaneet monenlaisia tulkintoja aikojen saatossa. Erilaiset tulkinnat alkavat jo Elohimin/Jumalan sanoista ”tehkäämme ihminen” (1. Moos. 1: 26). Ensimmäinen kysymys kuuluu luonnollisesti: kenelle/keille Elohim/Jumala puhui, ja ketkä olivat läsnä ihmisen luomisen hetkellä.
The events of the sixth day of creation with regard to the creation of man have received many interpretations over time. Different interpretations begin with the words of Elohim/God, “let us make man” (Genesis 1:26). The first question, of course, is: to whom did Elohim/God speak, and who were present at the time of man’s creation.
Tämä kysymys on askarruttanut luomiskertomuksen lukijoita ja tutkijoita jo kauan ennen meitä. Arameankielinen Targum Jonathan vastaa näin: "Ja Herra sanoi enkeleille, jotka palvelivat hänen edessään, jotka oli luotu maailman luomisen toisena päivänä: Tehkäämme ihminen...(1. Moos. 1: 26).
This question has preoccupied readers and scholars of the creation story long before us. Aramaic Targum Jonathan answers:"And the Lord said to the angels who ministered before Him, whom had been created in the second day of the creation of the world, Let us make man...(Gen. 1: 26).
Arameankielisiä targumeja (targum = käännös) tehtiin aikana, jolloin kansa ei enää hallinnut hepreaa vaan käytti äidinkielenään arameaa (200 eaa. - 200 jaa.). Tällainen tulkinta oli siis vallalla aikana, jolloin Jeeshua eli Israelin kansan keskuudessa.
Aramaic targums (targum = translation) were made at a time when the people no longer mastered Hebrew but used Aramaic as their mother language (200 BC - 200 BC). Such an interpretation was thus prevalent at a time when Jeshua lived among the people of Israel.
Jakeessa 1: 26 sana ”tehkäämme” on hepreaksi נעשה (na’ase). Verbi on Niphalissa, jolla hepreassa ilmaistaan passiivista ja reflektiivistä tekemistä. Kyseinen verbi עשה (asa) = tehdä, mutta seuraavassa jakeessa (1: 27) on toinen verbi, הרא (bara) = luoda.
In verse 1:26, the words “let us make” is in Hebrew נעשה (na’ase). The verb is in Niphal, which in Hebrew expresses passive and reflective doing. That verb עשה (asa) = do/make, but in the next verse (1:27) there is another verb, הרא (bara) = create.
Se, että Jumala puhui jollekulle toiselle tai jollekin suuremmalle kuulijakunnalle, ei tarkoita sitä, että myös he olisivat osallistuneet ihmisen tekemiseen. Tämä seikka tulee varsin selvästi esille jakeesta 1: 27, jossa sanotaan ”Ja Jumala loi ihmisen” (ELOHIM on monikollinen sana, mutta verbi on yksikössä niin kuin verbi on yksikössä myös Jumalaa tarkoittavien sanojen אל, El ja אלוה, ELOAH kanssa). Heprean teksti ויברא אלהים (vajjibra elohim) ilmaisee myös sen, miten ihminen luotiin; ihminen luotiin tyhjästä Jumalan sanan/Sanan voimalla. Siinä ei tarvittu toisten apua, ja olisiko kukaan muu pystynyt samaan kuin itse Jumala (Ps. 33: 6, 9)!
The fact that God spoke to someone else or to a larger audience does not mean that they, too, were involved in the making of man. This fact becomes quite clear in verse 1:27, which says, ”So God created man" (ELOHIM is a plural word, but the verb is in the singular, just as the verb is in the singular with the words אל, El and אלוה, ELOAH also meaning God). The Hebrew text, ויברא אלהים (vajjibra Elohim) also expresses how man was created; man was created from nothing/null by the power of the word/Word of God. It did not require the help of others, and no one else could have done the same as God himself (Ps. 33: 6, 9)!
On varmaa, että enkelit olivat seuranneet Jumalan luomistyötä suurella mielenkiinnolla, ja Jumala oli siitä aivan varmasti tietoinen. Kun luomisvuoroon tuli ihminen kaikkien elottomien ja elollisten luomiskohteiden jälkeen, Jumala halusi esitellä enkeleille seuraavan tekemisensä kohteen. Poikkesihan ihminen suuresti kaikesta muusta, mitä Jumala oli siihen mennessä tehnyt/luonut. Ajattelevana ja kommunikoivana olentona ihminen ansaitsi tulla esitellyksi enkeleille jo ennen luomista, sillä enkelit oli asetettu palvelemaan juuri tätä olentoa (Hepr. 1: 13, 14).
It is certain that the angels had followed God's work of creation with great interest, and God was certainly aware of it. When man took the turn of creation after all the inanimate and living objects of creation, God wanted to introduce to the angels the next object of His doing. After all, man differed greatly from everything else that God had done/created until then. As a thinking and communicating being, man deserved to be introduced to the angels even before creation, for angels were set to serve this very being (Heb. 1:13, 14).
Seuraava kiistelyn kohde luomiskertomuksessa on sanat ”hänet” (-> hän) ja ”heidät” (-> he). Jo koulussa meille on opetettu, että persoonapronominilla ”hän” tarkoitetaan yhtä yksilöä ja persoonaproniminilla ”he” viitataan kahteen ja sitä useampaan yksilöön. Kuitenkin olemme saattaneet kuulla selitettävän, että mies + nainen eli ”he" ovat yhdessä ihminen eli ”hän”. Ettäkö ”hän” olisi ”he” ja päinvastoin? Todellako?
The next subject of controversy in the creation story are the words “him” (-> he) and “them” (-> they). Already in school we have been taught that the personal pronoun “he” refers to one individual and the personal pronoun “they” refers to two or more individuals. However, we may have heard it explained that man + woman or “they” together are man or “he.” Would “he” be “they” and vice versa? Really?
Tällaisen tulkinnan mukaan poika/mies on vain ihmisen puolikas samoin kuin tyttö/nainen. Mutta muut tekstit Raamatussa eivät vahvista tällaista tulkintaa. Apostoli Paavali käyttää Messias Jeeshuasta eli Kristuksesta Jeesuksesta sanaa ”ihminen” (1. Tim. 2: 5). Vaikka Jeeshua oli mies, hän oli kokonainen ihminen! Daniel näki yöllisessä näyssään ”Ihmisen Pojan kaltaisen saapuvan Vanhanikäisen tykö” (Dan. 7: 13). Ylimmäisenä pappinamme Ihmisen Poika edustaa jokaista ihmistä (sekä miestä että naista) Jumalan edessä (Hepr. 4: 14 - 16).
According to such an interpretation, a boy/man is only half a person, just as a girl/woman, too. But other texts in the Bible do not confirm such an interpretation. The Apostle Paul uses the word “man” from Jeshua the Messiah, or Christ Jesus (1 Tim. 2: 5). Although Jeshua was a man, he was a whole person! In his night vision, Daniel saw “one like the Son of Man" coming "to the Ancient of days” (Dan. 7:13). As our High Priest, the Son of Man represents every person (both male and female) before God (Heb. 4: 14-16).
Ihmiseksi tullut Jumalan Poika kärsi jokaisen ihmisen puolesta kuoleman (Joh. 3: 16; Hepr. 2: 9), olipa tämä sitten mies tai nainen. Nainen ei tarvitse parikseen miestä voidakseen olla ihminen, eikä mies tarvitse rinnalleen naista saadakseen Jumalalta armon ja ikuisen elämän Jeeshuan kautta. Jokainen ihmisyksilö saa tulla omana itsenään ja ainutkertaisena yksilönä Jumalan eteen, ja Hän, Jeshua, on jokaisen yksilön Pelastaja.
The Son of God who became man suffered death on behalf of every human being (John 3:16; Heb. 2: 9), whether male or female. A woman does not need a man to be a whole person, and a man does not need a woman alongside him to receive grace and eternal life from God through Jeshua. Every human individual is allowed to come as his/her own self and as a unique individual before God, and He, Yeshua, is the Savior of every individual.
Hän, Jeeshua on täydellinen Jumalan kuva (Kol. 1: 15). "Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on” (Kol. 1: 16)... siis myös mies ja nainen... he. Jeeshua on Hän, jossa Jumala palauttaa oman kuvansa jokaiseen pelastettuun, sillä ainoastaan Hänen kauttaan ihminen voi tulla Jumalan/Isän tykö (Joh. 14: 6). Ihmiseksi tullut Jumalan Poika (Joh. 1: 14) on ”Hän”, jonka suoritettavaksi annettu pelastusmissio laadittiin kuudentena luomispäivänä ihmisen luomisen yhteydessä. Jumala sitoi Hänet ihmisen perimään ”vaimon siemeneksi” (1. Moos. 3: 15). Kaikkitietävä Jumala näki jo ennalta koko pelastushitorian ja jokaisen pelastetun yksilön Hänessä.
He, Jesus, is the perfect image of God (Col. 1:15). "In Him was created all things in the heavens and on the earth" (Col. 1:16) ... so also man and woman ... they. Jeshua is He, in whom the image of God shall be returned to every saved one, for "no man cometh unto God/the Father”, but by Him (John 14: 6). The Son of God who was made flesh (John 1: 14) is “He,” whose salvation mission was prepared on the sixth day of creation in connection with the creation of man. God bound Him to inherit man as ”the seed of woman" (Gen. 3: 15). The Almighty God already foresaw the whole history of salvation and every saved individual in Him.
Hän, Jeeshua on מיכאל Miikael = joka (on) kuin Jumala (Dan. 12: 1), ja Hän on עמנו אל Immanuel = Jumala meidän kanssamme (Jes. 8: 8). Me voimme katsella täällä maan alhoissa Jumalan vanhurskautta ja Kaikkivaltiaan täydellistä kuvaa Hänessä kuin kuvastimesta, mutta kerran ikuisuudessa kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13: 12). Ja katselemalla Hänen kirkkauttaan me voimme muuttua saman kuvan kaltaisiksi (2. Kor. 3: 18).
He, Jeshua is מיכאל Michael = who (is) like God (Dan. 12: 1), and He is עמנו אל Immanuel = God with us (Isa. 8: 8). Here in the earthly alms we can look at the righteousness of God and the perfect image of the Almighty in Him as in a reflector/mirror, but once in eternity face to face (1 Cor. 13:12). And by looking at His glory, we can become like the same image (2 Cor. 3:18).
Tähän sopivat vallan mainiosti myös ne sanat, joilla Franz Delitzsch on ilmaissut hepreankielisessä Uudessa Testamentissa Jeeshuan sanat ”minä olen”. Nimittäin Delitzsch on kääntänyt ne sanoilla אני הוא (ani huu) eli: minä (olen) HÄN.
The words in which Franz Delitzsch has expressed Jeshua's words “I am” in the Hebrew New Testament also fit perfectly here. Namely, Delitzsch has translated them with the words אני הוא (ani huu) or: I (am) HE.
Tulkinnat, joissa”he” (mies ja nainen) yhdistetään tarkoittamaan kokonaista ihmistä, ovat johtaneet omituiseen oppiin Jumalan kuvasta, joka olisi androgyyninen mies-nainen. Myös ajatus miehen ja naisen eriaikaisesta luomisesta on ristiriidassa jakeiden 1. Moos. 1: 31 ja 2: 1- 3 kanssa. Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja totesi luomisen päätteeksi kaikki luomistekonsa ”sangen hyviksi”. Myös nainen luotiin kuudentena päivänä ennen ensimmäistä sapattia, ja nainen sai osallistua (miehen tavoin) siitä Jumalan suuresta siunauksesta ja pyhityksestä, joka sapattiin liitettiin. Targum Jonathan täsmentää, että Jumala siunasi sapatinpäivää enemmän kuin muita viikonpäiviä (1. Moos. 2: 3).
Interpretations in which “they”(male and female) are combined to mean the whole man have led to a strange doctrine of an androgyne as an image of God. Even the idea of the different time creation is against Genesis 1:31 and 2: 1-3. God created everything in six days and concluded that all His creations were “very good.” Even the woman was created on the sixth day before the first Sabbath, and the woman was also (like man) allowed to partake of God’s great blessing and sanctification that was attached to the Sabbath. Targum Jonathan says that God blessed the seventh day more than the other days of the week (Gen. 2: 3).
Targum Jonathanissa todetaan myös jakeessa 1. Moos. 1: 27: "Mies ja nainen omissa ruumiissaan Hän loi heidät”... Alussa ei siis ollut mitään kaksisukupuolista/intersukupuolista olentoa hermafrodiittia/androgyynia, mikä on yleinen ajatus mm. kabbalassa ja okkultismissa. Jumala siunasi ”heidät” ja sanoi ”heille”... miehelle ja naiselle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1: 28). Näin ei olisi voitu sanoa yhdelle hermafrodiitille.
Targum Jonathan says also in Gen. 1: 27: "Male and female in their bodies He created them”... Thus, in the beginning there was no bisexual/intersexual creature hermaphrodite/androgynous, which is a general thought for example in Kabbalah and occultism. God blessed “them” and said “to them”... man and woman, “Be fruitful, and multiply, and replenish the earth” (Genesis 1:28). This could not have been said for one hermaphrodite.
Kuudentena päivänä Jumala loi miehen ja naisen (heidät), mutta oman täydellisen kuvansa Jumala asetti Häneen, joka "tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1: 14).
On the sixth day God created a man and a woman (them), but God set His own perfect image in Him who ”was made flesh, and dwelt among us, and we beheld his glory, the glory as of the only begotten of the Father, full of grace and truth” (Joh. 1: 14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti