Jumala kutsui Aabrahamin Kaldean Uurista ja johdatti hänet Kanaanin maahan (1. Moos. 11: 31), teki hänen kanssaan liiton (1. Moos. 15: 7), teki hänestä kansakuntien isän (1. Moos. 15: 5) ja lupasi kaikkien kansojen tulevan siunatuksi hänen nimessään (1. Moos. 22: 16 - 18).
God called Abraham from the Ur of the Chaldeans and led him to the land of Canaan (Genesis 11:31), made a covenant with him (Genesis 15: 7), made him the father of the nations (Genesis 15: 5), and promised all the nations to be blessed in his name (Gen. 22: 16-18).
Aabrahamin jälkeläiset eli Israel oli Jumalalle pyhitetty kansa (5. Moos. 14: 2) huolimatta siitä, että se osoittautui valitettavan usein ”niskurikansaksi” (2. Moos. 32: 9).
Descendants of Abraham or Israel was a people consecrated to God (Deut. 14: 2), despite the fact that it often proved to be an “stiffnecked/infamous people” (Ex. 32: 9).
Mutta kaikkien kansojen Siunaus, Jeeshua, syntyi Aabrahamin siemenestä (Matt. 1: 1 - 17; Luuk. 3: 23 - 38) Jumalan suunnitelman mukaisesti, kun säädetty aika täyttyi.
But the Blessing of all nations, Jeshua, was born of the seed of Abraham (Matt. 1: 1-17; Luke 3: 23-38) according to God's plan when the appointed time was fulfilled.
Kuitenkin Jeeshuan syntyessä Israelin kansassa oli vain harvoja, jotka odottivat ”Israelin lohdutusta” niin kuin hurskas ja jumalinen Simeon (Luuk. 2: 25). Israelin kansa ei siis tunnistanut Jeeshuaa, ennustusten Messiasta, vaan he vaativat Hänet ristiinnaulittavaksi (Matt. 27: 22). Miten näin saattoi päästä tapahtumaan, vaikka juutalaiset tutkivat synagoogassa kirjoituksia, jotka nimenomaan todistavat, Jeeshuasta, Messiaasta (Joh. 5: 39).
However, when Jesushua was born, there were few in the people of Israel who waited for “the consolation of Israel” like the pious and divine Simeon (Luke 2:25). Thus, the people of Israel did not recognise Jeshua, the Messiah of the prophecies, but they demanded that He be crucified (Matt. 27:22). How could this happen, even though the Jews studied in the synagogue the scriptures that specifically testify of Jeshua, the Messiah (John 5:39).
Heprean sana משיח (mashiach) tarkoittaa voideltua/Voideltua, messiasta/Messiasta. Mutta vain osa niistä Vanhan Testamentin teksteistä, joissa tuo sana esiintyy, viitaa puhtaasti ja yksinomaan Jeshuaan, Maailman Vapahtajaan. Sellaisia tekstejä ovat:
1. Sam 2: 10 ja 35 Hannan kiitosvirressä
1. Sam. 12: 3 ja 5 Samuelin jäähyväispuheessa
Ps. 2: 2 tuntemattoman psalmirunoilijan tekstissä
The Hebrew word משיח (mashiach) means anointed/Anointed, messiah/Messiah. But only some of the Old Testament texts in which that word occurs refer purely and exclusively to Jeshua, the Savior of the World. These texts are:
1 Samuel 2:10 and 35 in Hannah's hymn
1. Sam. 12: 3 and 5 in Samuel's valdiction
Psalm 2: 2 in the text of an unknown psalmist
Koska sana משיח (mashiach) tarkoittaa voitelemalla virkaan asetettua henkilöä, se tarkoittaa myös kuninkaita, pappeja ja profeettoja, jotka kaikki voideltiin tehtäviinsä joko ihmisten tai Jumalan toimesta. Profeettoihin ja pappeihin sanalla messias viitataan jakeissa 1. Aik. 16: 22 ja Ps. 105: 15.
Since the word משיח (mashiach) means a person appointed by anointing, it also means kings, priests, and prophets, all anointed for their duties by either men or God. The prophets and priests are referred to by the word Messiah in 1 Chronicles 16:22 and Psalm 105: 15.
Messias-nimitystä käytetään Vanhassa Testamentissa eniten kuninkaista;
Saulista (1. Sam. 16: 6; 24: 7, 11; 26: 9, 11, 16; 2. Sam. 1: 14, 16),
Daavidista (1. Sam. 16: 6; 2. Sam. 19: 22, 51; 23: 1),
Salomosta (2. Aik. 6: 42) ja Kyyroksesta (Jes. 45: 1).
The term Messiah is used most often in the Old Testament by kings;
of Saul (1 Sam. 16: 6; 24: 7, 11; 26: 9, 11, 16; 2 Sam. 1:14, 16),
of David (1 Sam. 16: 6; 2 Sam. 19:22, 51; 23: 1),
and of Solomon (2 Chron. 6:42) and Cyrus (Isa. 45: 1).
Tekstejä, joissa kuningas Daavid on ikään kuin Jeeshuan esikuva ja joissa sana משיח (mashiach) viittaa heihin molempiin, ovat jakeet: Ps. 20: 7; 18; 51; 28: 8; 84: 10; 89: 39, 52; 132: 10, 17.
The texts in which King David is like a role model for Jeshua, and in which the word משיח (mashiach) refers to both of them, are verses: Psalm 20: 7; 18; 51; 28: 8; 84:10; 89: 39, 52; 132: 10, 17.
Voimme huomata, että messias-tekstejä löytyy vain kuninkaista kertovissa kirjoissa (Samuelin kirjat ja Aikakirjat) sekä Psalmeissa (Daavidin itsensä kirjoittamissa psalmeissa).
We can see that Messiah-texts are found only in the books telling about the kings (the books of Samuel and the Chronicles) and in the Psalms (the psalms written by David himself).
Myös kristillisessä kielenkäytössä ja Uuden Testamentin teksteissä käytetty kreikan sana ”Kristus” merkitsee ”Voideltua”. Liekö tuon nimen avulla haluttu erottaa ainoa Jumalan voitelema Messias kaikista ihmisten valitsemista ja voitelemista messiaista?
Even the Greek word “Christ” used in Christian language and New Testament texts means “Anointed”. Is that name intended to distinguish the only Messiah anointed by God from all the messiahs chosen and anointed by men?
2. Sam. 23: 1 - 7:ssa on tallennettuna kuningas Daavidin viimeiset sanat. Ensimmäisessä jakeessa Daavid ylistää itseään ”korkealle korotetuksi mieheksi”, ”Jaakobin Jumalan voidelluksi/messiaaksi” ja Israelin laulujen ylistämäksi mieheksi.
2. Sam. 23: 1–7 records the last words of King David. In the first verse, David praises himself as a “exalted man,” “the anointed/messiah of the God of Jacob,” and a man praised by the songs of Israel.
Toisessa jakeessa Daavid ilmoittaa, että Herran henki puhuu hänen kauttaan, ja että hän on saanut ”hänen sanansa” kielelleen.
In the second verse, David declares that the Spirit of the Lord speaks through him, and that he has received “his word” in his tongue.
Kolmannessa ja neljännessä jakeessa esitetään runollisesti nuo Daavidin Israelin Jumalalta saamat sanat: ”Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa, hän on niin kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen.
The third and fourth verses poetically present those words David received from the God of Israel: “He that ruleth over men must be just, ruling in the fear of God. And he shall be as the light of the morning, when the sun riseth, even a morning without clouds; as the tender grass springing out of the earth by clear shining after rain."
Jakeissa 5 - 7 Daavid liittää Herralta (pitää ymmärtää: Jumalalta) saamansa sanat itseensä ja omaan sukuunsa. Koska sana משיח (mashiach) esiintyy hepreassa vain ensimmäisessä jakeessa, jossa Daavid ylistää omaa ihanuuttaan, saattaa hänen sanoistaan saada sellaisen käsityksen, että kolmannessa jakeessa kerrotut ”Herran sanat” koskisivat häntä itseään ja hänen kuningaskuntaansa, ja että hän itse on Herran lupaama Messias. Tottahan sekin on, mutta vain osittain, sillä se Vanhurskas, joka hallitsee Jumalan pelossa (hepreassa ”pelot”... monikossa) ja tekee Jumalan tahdon, on Jeeshua, itse Messias!
In verses 5–7, David connects the words he receives from the Lord (to be understood: from God) to himself and to his own family. Since the word משיח (mashiach) appears in Hebrew only in the first verse, where David praises his own glory, his words may give the impression that the “words of the Lord” in the third verse apply to himself and his kingdom, and that he himself is the Messiah promised by the Lord. It is true, too, but only in part, for the Righteous One who rules in the fear of God (in Hebrew, the “fears” ... in the plural) and does God’s will is Jehua, the Messiah Himself!
Saattoiko Daavid ajatella (vielä oman aviorikoksensa ja kaikkien käymiensä sotien jälkeen) olevansa se mies, joka täyttää Herran antaman ennustuksen vanhurskaasta Messiaasta, vai onko osa epäselvyyksistä käännösten syytä?
Could David have thought (still after his own adultery and all the wars he had fought) to be the man who fulfills the Lord's prophecy of a righteous Messiah, or will some of the ambiguities be caused by the translations?
Aramean tekstissä sana משיחא/messias esiintyy sekä ensimmäisessä että kolmannessa jakeessa, mistä voi ymmärtää, että Herran lupaama Messias on joku muu kuin kuningas Daavid itse.
In the Aramaic text, the word משיחא / Messiah appears in both the first and third verses, from which it can be understood that the Messiah promised by the Lord is someone other than King David himself.
Tekstin käännös on osin selkeämpi myös vanhemmessa suomalaisessa käännöksessä: Jakeet 2. Sam 23: 1 - 7 vuoden 1776 käännöksen mukaan kuuluvat näin:
The translation of the text is also partly clearer in the older Finnish translation: Verses 2. Sam 23: 1 - 7 according to the 1776 translation read as follows:
”Ja nämät ovat Davidin viimeiset sanat. David, Isain poika, sanoi, se mies sanoi, joka korotettu on, Jakobin Jumalan voideltu, ja suloinen Israelin psalmien veisaaja. Herran Henki on puhunut minun kauttani, ja hänen sanansa on tapahtunut minun kieleni kautta. Israelin Jumala on sanonut minulle, Israelin turva on minulle puhunut, ihmisten hallitsiasta, vanhurskaasta, joka hallitsee Jumalan pelvossa. Niinkuin valkeus on aamulla, kuin aurinko koittaa, varhain ilman pilvetä, ja paisteesta sateen jälkeen ruoho kasvaa maasta. Eikö minun huoneeni ole niin Jumalan tykönä? Sillä hän on tehnyt ijankaikkisen liiton minun kanssani, kaikella muodolla lujan ja vahvan; sillä se on kaikki minun autuuteni ja haluni; eikö se ole kasvava. Mutta ilkiät ihmiset kaikki hävitetään niinkuin orjantappurat, joihin ei taideta käsin ruveta. Mutta jos joku tahtoo tarttua niihin, hänellä pitää täydellisesti oleman rauta ja keihään varsi; ja ne pitää kokonansa poltettaman tulella heidä sioissansa.”
And these are David’s last words. And David the son of Jesse said, The man that is exalted is the anointed of the God of Jacob, and the sweet singer of the Psalms of Israel. The Spirit of the LORD hath spoken by me, and his word is in my tongue. The God of Israel has said to me, The security of Israel has spoken to me, about the ruler of men, the righteous who rules in the fear of God. As the light is in the morning, when the sun riseth, early without a cloud; Isn't my house so with God? For he hath made an everlasting covenant with me in all forms hard and strong; for it is all my bliss and desire; isn't it growing. But wicked men are all destroyed like thorns, which cannot be touched by hand. But if anyone wants to grab them, he must have an iron and a spear shaft perfectly; and they shall be wholly burned with fire in their places. ”
Kun sana משיח (mashiach) liittyy Vanhassa Testamentissa näin vahvasti Israelin maallisiin kuninkaisiin, onko mikään ihme, että juutalaiset odottivat Messiaan olevan vain poliittinen henkilö, maallinen valtias, joka vapauttaa heidät ”ilkeistä ihmisistä”, kaikista heidän vihollisistaan, jotka alistavat heitä, Herran valittua kansaa. Vai lieneekö väärään tulkintaa vaikuttanut yhtenä syynä myös sana Herra/יהוה?
With the word משיח (mashiach) so strongly associates with the earthly kings of Israel in the Old Testament, is it any wonder that the Jews expected the Messiah to be just a political person, a worldly ruler who frees them from “evil people,” all their enemies who subjugate them, the Lord’s chosen people . Or has the word Lord/יהוה also contributed to the misinterpretation as one of the reasons?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti