Ajatuksen/käsitteen/viestin muuntuminen toiseksi voi alkaa hyvin pienestä asiasta. Tällä viikolla huomioni kiinnittyi Uuden Testamentin puolella esiintyvään pieneen sanaan "ja", joka on kieliopillisesti konjunktio eli sidesana ja vielä tarkemmin rinnastuskonjunktio. Tuolla pikku-sanalla yhdistelemme sanoja, lauseita ja samanlaisia lauseenjäseniä toisiinsa.
The transformation of a thought/concept/message into another can start with a very small thing. This week, my attention was drawn in the New Testament to the small word "and", which is grammatically a conjunction and more precisely, an assimilation conjunction. With that little word, we combine words, phrases, and similar sentence members with each other.
Tuo pikku-sana voi muuttaa lauseen merkityksen. Otetaanpa esimerkki:
Lause 1: Tauno, poikamme, juoksi maratonin. / Tauno-poikamme juoksi maratonin.
Lause 2: Tauno ja poikamme juoksi maratonin.
Ensimmäisen lauseen viesti on, että poikamme Tauno juoksi maratonin. Toisen lauseen viesti ymmärretään pienen suomalaisen verbi-virheenkin (pitäisi olla "juoksivat") kanssa niin, että poikamme osallistui maratonille jonkun Taunon kanssa.
That little word can change the meaning of a sentence. Let's take an example:
Sentence 1: Tauno, our son, ran a marathon.
Sentence 2: Tauno and our son ran a marathon.
The message of the first sentence is that our son Tauno ran a marathon. The message of the second sentence is understood even with a small Finnish verb error so that our son participated in a marathon with someone Tauno.
Vastaavanlainen muutos on tapahtunut sanojen "Jumala" ja "Isä" kanssa Uudessa Testamentissa.
A similar change has taken place with the words "God" and "Father" in the New Testament.
Vanhassa Testamentissa sana "Isä" esiintyy merkityksessä "Jumala" paljon harvemmin kuin Uuden Testamentin puolella. Syynä on luonnollisesti se, että itse Jumalan Poika, Jeeshua, tuli ilmoittamaan meille Isän Jumalan (Joh. 1: 18), ja Uuden Testamentin evankeliumit sisältävät runsaasti Hänen sanojaan.
In the Old Testament, the word "Father" occurs in the sense of "God" much less frequently than on the New Testament side. The reason, of course, is that the Son of God Himself, Jeshua, came to reveal to us God, the Father (John 1:18), and the Gospels of the New Testament contain much of His words.
Viesti Jumalasta Isänä ja isyyden liittäminen Jumalaan esiintyy kuitenkin jo Daavidille annetuissa messias-ennustuksissa (2. Sam. 7: 14; 1. Aik. 17: 13), sekä Daavidin ilmeisesti noiden ennustusten pohjalta kirjoittamassa psalmissa 89, erityisesti sen jakeessa 27, ja Malakian jakeissa 1: 6 ja 2: 10.
However, the message of God as Father and the connection of fatherhood to God already appears in the Messianic prophecies given to David (2 Sam. 7:14; 1 Chron. 17:13), as well as in Psalm 89 (especially in verse 27), which David wrote on the base of those prophecies, and in Mal. 1: 6 and 2:10.
Näin ollen jo Vanhan Testamentin antama viesti on se, että Jumala on Isä ja Isä on Jumala. Kun sitten törmäämme Uuden Testamentin puolella teksteihin, joissa ja-konjunktio on noiden kahden nimisanan välissä, syntyy ajatus, että ne eivät tarkoitakaan yhtä ja samaa jumalallista olentoa, vaan että kysymyksessä olisi muka kaksi erillistä auktoriteettia.
Thus, the message already given in the Old Testament is that God is the Father and the Father is God. When we then come across texts on the New Testament side where the and-conjunction is between those two nouns, the idea arises that they do not mean one and the same divine being, but that it is supposed to be two separate authorities.
Esim. Jaak. 1: 27: "Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta." Näyttää siis siltä, että meidän jumalanpalvelustamme arvioivat sekä Jumala että Isä, vaikka todellisuudessa kysymyksessä on yksin Isä-Jumala. Tällainen muutettu viestintä palvelee luonnollisesti kolminaisuusopin rakentajia, sillä kuten muistamme muutama viikko sitten julkaisemasta kolminaisuus-häkkyrästä Isä ei ole yksin Jumala, vaan Isä on vain osa jumaluutta.
For example James. 1:27: "Pure religion and undefiled before God and the Father is this, To visit the fatherless and widows in their affliction, and to keep himself unspotted from the world." So it seems that our worship is judged by both God and the Father, when in reality it is the Father God alone. Such altered communication naturally serves the builders of the doctrine of the Trinity, for as we recall the Trinity pattern published a few weeks ago, the Father is not God alone, but the Father is only a part of divinity.
Hepreaksi Jaakobin tekstin sanat "Jumalan ja Isän silmissä" menevät näin: לפני האלהים אבינו (lifnei ha-elohim avinu)... siis ilman ו-konjunktiota. Lisäksi Isä-sana on muodossa Isämme (-> Isämme Jumalan silmissä). Myös arameasta puuttuu ו-konjunktio, mutta keikan konjunktio και (kai) on siirtynyt käännöksiin.
In Hebrew, the words "before God and the Father" in the text of Jacob go like this: לפני האלהים אבינו (lifnei ha-Elohim avinu) ... that is, without a ו-conjunction. In addition, the word Father is in the form of Our Father (-> before God, our Father). Aramaic also lacks the ו-conjunction, but the Greece conjunction και (kai) has shifted to translations.
Iloitsin löytäessäni suomalaisesta Raamatusta oikeitakin käännöksiä... siis ilman ja-konjunktiota. Tässä yhteydessä haluan nostaa vuoden 1992 (parjatun) käännöksen kunniaan, sillä siitä löytyi seitsemän oikeaa käännöstä: 1 Kor. 15: 24; Gal. 1: 3, 4; Ef. 4: 6; 5: 20; Fil. 4: 20; 1. Tess. 1: 3; Ilm. 1: 6.
I was glad to find even the right translations in the Finnish Bible ... that is, without the conjunction "and". In this context, I would like to pay tribute to the 1992 (degraded) translation, as seven correct translations were found: 1 Cor. 15:24; Gal. 1: 3, 4; Ef. 4: 6; 5:20; Phil 4:20; 1. Tess. 1: 3; Revelation 1: 6.
Mutta myös vuoden 1938 käännöksestä löytyi kahdeksan oikeaa käännöstä: Joh. 6: 27; 8: 41; Room. 1: 7; 1. Kor. 8: 6; Fil. 2: 11; 1. Tess. 1: 1; 2. Tess. 2: 16; 1. Piet. 1: 2, 17.
But also eight correct translations were found in the 1938 translation: John 6:27; 8:41; Rom. 1: 7; 1. Cor. 8: 6; Phil. 2:11; 1. Tess. 1: 1; 2. Tess. 2:16; 1. Peter. 1: 2, 17.
"Ja" on pieni sana, varsinkin hepreassa ja arameassa pelkkä konsonantti, mutta se voi siirtää ikivanhoja rajoja. Mutta juuri sitä ei pitäisi tehdä (Snl. 22: 28; 23: 10)!
And" is a small word, especially in Hebrew and Aramaic, a mere consonant, but it can move ancient boundaries. But that is not what should be done (Proverbs 22:28; 23:10)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti