Raamatussa myös luvuilla on tärkeä merkitys. Luku seitsemän, hepreaksi שבעה (shiva), merkitsee lepoa, kokonaisuutta/eheyttä/koskemattomuutta/jakamattomuutta, valmista/täydellistä, kypsyyttä/kypsymistä, järjestystä, pysyvyyttä, pyhyyttä. Jopa heprean aakkosten seitsemäs konsonantti, ז zajin, tarkoittaa seitsemään. Luku seitsemän viittaa myös temppeliin.
In the Bible, numbers also play an important role. The number seven, in Hebrew שבעה (shiva), signifies rest, wholeness, completeness, being ripe, order, stability, holiness. Even the seventh consonant of the Hebrew alphabet, ז zajin, means seven. Chapter seven also refers to the temple.
Luku seitsemän merkitsee tärkeää jumalallista viestiä. Raamatussa löytyy tästä lukuisia esimerkkejä sekä Vanhasta että Uudesta Testamentista: 7 luomisviikon päivää (1. Moos. 1: 1 - 2: 3), Jumalan 7 henkeä (Jes. 11: 2; Ilm. 4: 5), juutalaisten 7 juhlaa (Rosh Chodesh, Rosh ha-Shana, Jom Kippur, Sukkot, Simchat Tora Pesah, Shavuot). Erityisesti Ilmestyskirjassa luku 7 esiintyy monissa yhteyksissä; 7 seurakuntaa, 7 tähteä Jeeshuan kädessä, 7 lampunjalkaa, 7 tulisoihtua, 7 sinettiä, 7 pasuunaa, 7 vitsausta, 7 ukkosenjylinää, 7 Herran silmää, 7 Karitsan sarvea ja silmää.
The number seven signifies an important divine message. The Bible contains numerous examples from both the Old and New Testaments: 7 days of the week of creation (Gen. 1: 1 - 2: 3), 7 spirits of God (Isa. 11: 2; Rev. 4: 5), 7 Feasts of the Jews (Rosh Chodesh , Rosh ha-Shana, Yom Kippur, Sukkot, Simchat Tora Pesah, Shavuot). In the book of Revelation in particular, chapter 7 occurs in many contexts; 7 congregations, 7 stars in the hand of Jeshua, 7 lampposts, 7 torches, 7 seals, 7 trumpets, 7 plagues, 7 thunderings, 7 eyes of the Lord, 7 horns and the eyes of the Lamb.
Apostoli Paavali listaa Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa seitsemän asiaa, joiden hän tunnustaa edustavan lajissaan yhtä ja ainoaa. Paavalin luettelemat ainutkertaisuudet ovat ruumis, henki, toivo, Herra, usko, kaste ja Jumala (Ef. 4: 4 - 6).
In the fourth chapter of Ephesians, the Apostle Paul lists seven things that he acknowledges to represent one and only of its kind. The uniqueness enumerated by Paul is body, spirit, hope, Lord, faith, baptism, and God (Eph. 4: 4 - 6).
Äkkiseltään lista vaikuttaa sekalaiselta aivan kuin luetteloon liitetyillä nimikkeillä ei olisi mitään yhteyttä toisiinsa, tai niin kuin väärät palapelin osat olisi koottu yhteen. Mutta asiaa kannattaa tarkastella perusteellisemmin.
Suddenly, the list seems mixed up as if the items added to the list had nothing to do with each other, or as if the wrong pieces of the puzzle had been put together. But it is worth taking a closer look.
Yksi ainutkertainen ruumis on luonnollisesti Jumalan lasten muodostama seurakunta, jossa on monta jäsentä, ja kullakin heistä oma tehtävänsä tuon ruumiin eliminä, ja jonka pää on itse Jeeshua, Jumalan Poika (Room. 12: 4, 5; 1. Kor. 12: 12, 14, 27; Ef. 1: 23; 5: 30; Kol. 1: 18). Ehtoollisella tätä yhtä ruumista kuvaa yksi leipä (1. Kor. 10: 17). Heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa Psalmia 40 sanoessaan: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit" (Hepr. 10: 5). Jumala valmisti Pojalleen ihmisruumiin, johon Jeeshua syntyi, jossa Hänet koeteltiin kaikessa niin kuin jokainen kuolevainen ihminen, mutta jossa ihmiseksi alentunut Jeeshua voitti kaikki Saatanan kiusaukset ja oman täydellisen elämänsä ansiosta nousi kuolleista. Samoin Jumala on valmistanut Pojalleen myös sen ruumiin, jonka jäseninä mekin voimme olla uudestisyntymisen kautta.
One unique body is, of course, a church formed by the children of God, with many members, each with his own role as an organ of that body, and whose head is Jesus Himself, the Son of God (Rom. 12: 4, 5; 1 Cor. 12:12, 14, 27; Ephesians 1:23; 5:30; Col. 1:18). At the Lord's Supper, this one body is represented by one bread (1 Cor. 10:17). The writer of Hebrews quotes Psalm 40 when he says, "Sacrifice and offering thou wouldest not, but a body hast thou prepared me" (Heb. 10: 5). God prepared for His Son the human body into which Jesus was born, where He was tested in all things like every mortal person, but where Jesus, reduced to humanity, overcame all the temptations of Satan and rose from the dead because of His own perfect life. Likewise, God has prepared for His Son the body of which we may be members through being born again.
Yksi ainutkertainen henki kuuluu luonnollisesti ainutkertaiseen ruumiiseen. Niinpä Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia/pakanoita, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1. Kor. 12: 13) ja "... joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan (1. Kor. 6: 17). Jeeshua opetti Nikodeemukselle, miten Jumalan lapsen tulee syntyä hengestä (Joh. 3: 5). "Jumala on Henki" (Joh. 4: 24), ja "Herra on Henki" (2. Kor. 3: 17). Kenelläkään ole yhteyttä Jumalaan ilman Hänen Henkeään eikä kukaan voi olla Kristuksen/Messiaan oma ilman Hänen henkeään (Room. 8: 9). Matteus viittaa Jesajan ennustukseen sanoessaan, että Jumala pani Henkensä Poikaan (Matt. 12: 18). Näin ollen Jumala on tässäkin asiassa kaiken alkuunpanija.
One unique spirit naturally belongs to one unique body. Thus Paul writes to the Corinthians, "For by one Spirit are we all baptized into one body, whether we bee Jews or Gentiles, whether we be bond or free; and have been all made to drink into one Spirit" (1 Cor. 12:13) and "But he that is joined unto the Lord is one spirit" (1 Cor. 6:17). Jeshua taught Nicodemus how the child of God should be born of the Spirit (John 3: 5), "God is the Spirit" (John 4:24), and so is "the Lord"(2 Cor. 3:17). No one has a connection with God without His Spirit and no one can be Christ's own without His Spirit (Rom. 8: 9). Matthew refers to Isaiah's prophecy when he said that God put His Spirit on the Son. (Matt. 12:18.) Therefore, in this matter too, God is the originator of everything.
Yksi ainutkertainen Herra on luonnollisesti Jeeshua, Vapahtaja, jonka syntymän Jumalan enkeli ilmoitti laumaansa vartioiville paimenille (Luuk. 2: 8 - 11). Tästä samaisesta Herrasta todistivat runsaat 30 vuotta myöhemmin Emmauksentien kulkijat Jerusalemiin kokoontuneille opetuslapsille: "Herra on totisesti noussut ylös..." (Luuk. 24: 34). Paavalin mukaan sama Herra on sekä juutalaisten että kreikkalaisten/pakanoiden ainoa Herra (Room. 10: 12; 1. Kor. 8: 6), ja jokaisen kielen on kerran tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra (Fil. 2: 11). Helluntain jälkeen pitämässä puheessaan Pietari vakuutti kuulijoilleen, että "Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi" (Ap.t. 2: 36). Tässäkin ainutkertaisessa asiassa päädymme siis Jeeshuan kautta Jumalaan.
One unique Lord is, of course, Jeshua, the Savior, whose birth was announced by an angel of God to the shepherds guarding their flock (Luke 2: 8-11). More than 30 years later, walkers of Emmaus Road testified to the disciples gathered in Jerusalem of this same Lord: "The Lord is risen indeed ..." (Luke 24:34). According to Paul, the same Lord is the only Lord of both the Jews and the Greeks/Gentiles (Rom. 10:12; 1 Cor. 8: 6), and every tongue must once acknowledge that Jesus Christ is Lord (Phil. 2:11). In his speech after Pentecost, Peter assured his hearers that "God made Jesus Lord and Messiah" (Acts 2:36). So even in this unique matter, we end up with God through Jeshua.
Yksi ainutkertainen usko on ratkaisevan tärkeä tekijä pelastuksen kannalta, sillä "ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen eli Jumalan mielen mukainen (Hepr. 11: 6), ja uskon päämäärä on "sielujen pelastus" (1. Piet. 1: 9) ja pelastuminen "tulee uskon kautta" (2. Tim. 3: 15). Jeeshua on "uskon alkaja ja täyttäjä" (Hepr. 12: 2). Vain Kristuksen uskon (Jeeshuan usko + usko Jeeshuaan) kautta voimme omistaa sen vanhurskauden, jonka "Jumala antaa sille, joka uskoo" (Fil. 3: 9). Näin tulemme uskosta Jeeshuan kautta Jumalaan.
One unique faith is crucial to salvation, for "without faith it is impossible to be acceptable, or to the will of God (Heb. 11: 6), and the goal of faith is" the salvation of souls "(1 Peter 1: 9) and salvation comes through faith (2 Tim. 3:15). Jeshua is "the author and finisher of faith "(Heb. 12: 2). Only through the faith of Christ (faith of Jeshua + faith in Jeshua) can we possess the righteousness "which is of God by faith" (Phil. 3: 9). This is how we come from faith to God through Jeshua.
Yksi ainutkertainen kaste on uudestisyntyneen ihmisen julkinen tunnustus siitä, että hän haluaa tulla "Jeeshuan kanssa haudatuksi kuolemaan" (Room. 6: 3 - 5), "jotta alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista." Isä, Jumala, joka on ikuinen "MinäOlen" ei kuole, ja Hänen ikuisen elämänsä voimassa Jeeshua nousi ylös kuolemasta. Kaste kuvaa kuolemaa, hautaamista, ylösnousemusta ja uutta elämää. Uskossa Jeeshuaan tämä symboliikka muuttuu todellisuudeksi ja jokainen uskova saa kokea omalla kohdallaan Jumalan elämää uudistavan voiman Jeeshuassa.
One unique baptism is the public confession of a reborn man that he wants to be "buried with Jesus in death" (Rom. 6: 3-5), "that we may begin to live new life, even as Christ was raised from the dead by the glory of the Father." The Father, God, who is the eternal "I AM" never dies, and in the power of His eternal life, Jesus raised from the dead. Baptism describes death, burial, resurrection and new life. By believing in Jeshua, this symbolism becomes a reality and every believer is allowed to experience in his own place the power of God’s life-renewing power in Jeshua.
Yksi ainutkertainen Jumala on siis kaikki kaikessa ja kaikkea kaikissa ja kaikki yli kaikkien, kuten huomaamme Paavalin tekstistä efesolaisille (Ef. 4: 6). Jos Paavalin listaamista seitsemästä tekijästä kuusi edustaa tärkeydessään ja merkityksessään yhtä ja ainutta, miksi seitsemäs, itse Jumala, olisi jotakin muuta kuin YKSI ja AINOA (5. Moos. 6: 4; Mark. 12: 29; Joh. 8: 41; 17: 3; Room. 3: 30; 1. Kor. 8: 6)!
One unique God, then, is all in all and all through all and all above all, as we see from Paul’s text to the Ephesians (Eph. 4: 6). If six of the seven factors listed by Paul represent one and only in their importance and significance, why would the seventh, God himself, be anything but the ONE and ONLY (Deut. 6: 4; Mark 12:29; John 8:41; 17: 3; Romans 3:30; 1 Corinthians 8: 6)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti