Kun Israelin kansa oli ylittänyt Jordanin, he aloittivat heimojen asuinalueiden jakamisen ja pystyttivät Ilmestysmajan Siiloon (Joos. 18: 1). Erinäisten vaiheiden jälkeen pyhäkköteltta oli kuitenkin Gibeonissa kuningas Daavidin aikaan (1. Aik. 21: 29).
After the people of Israel crossed the Jordan, they began to divide the tribal settlements and set up the tabernacle in Shiloh (Josh. 18: 1). However, after various stages, the tabernacle was in Gibeon in the time of King David (1. Chron. 21: 29).
Hallituskautensa aikana Daavid kävi naapurikansoja vastaan useita sotia, jotka tahrasivat hänen kätensä vereen. Vaikka Raamatussa luetellaan Daavidin saavuttamat voitot (2. Sam. 8. luku; 1. Aik. 18. luku), miestappiot Israelin puolella olivat kuitenkin melkoiset. Ehkä Daavid tunsi tästä syystä syyllisyyttä ja levottomuutta sisimmässään, ja Saatana onnistui yllyttämään hänet laskemaan Israelin sotakelpoisten miesten luvun (1. Aik. 21: 1).
During his reign, David waged several wars against neighbouring nations that stained his hands with blood. Although the Bible lists the victories achieved by David (2. Sam. 8; 1. Chron. 18), the men's losses on Israel's side were considerable. Perhaps for this reason David felt guilt and restlessness inwardly, and Satan succeeded in inciting him to count the number of men of war in Israel (1. Chron. 21: 1).
Kummallista kyllä, mutta toisessa tekstissä kerrotaan, että HERRA eli Jahve (יהוה) vihastui Israeliin ja yllytti Daavidin suorittamaan väenlaskun (2. Sam. 24: 1). Joka tapauksessa sotakuntoisten miesten laskenta oli paha asia JUMALAN eli Elohimin (אלהים) mielestä, ja vaikka Daavid katui tekoaan (1. Aik. 21: 8), hän joutui valitsemaan Jumalan edessä yhden kolmesta rangaistusvaihtoehdosta. (1. Aik. 21: 11 12). Yhtenä vaihtoehtona oli kolmen vuoden nälänhätä, toisena kolmen kuukauden hävitys ja vihollisen miekka kintereillä, ja kolmas vaihtoehto oli kolmen päivän ruttotauti, ja Daavid valitsi lyhimmän kärsimyksen.
Oddly enough, another text tells us that the LORD, or Yahweh (יהוה), became angry with Israel and incited David to perform the census (2. Sam. 24: 1). In any case, counting men of war was a bad thing before God, or Elohim (אלהים), and although David repented of his actions (1. Chron. 21: 8), he had to choose before God of the three punishments (1. Chron. 21: 11, 12). One option was three years of famine, another three months of destruction and the sword of the enemy, and the third option was three days of plague of pestilence, and David chose the shortest suffering.
Daavid sanoi olevansa suuressa hädässä, ja tahtoi langeta Herran eikä ihmisten käsiin (1. Aik. 21: 13). Rutto kaatoi kansaa Daanista Beersebaan asti 70 000 miestä (2. Sam. 24: 15; 1. Aik. 21: 14). Daavid huusi apua Jumalalta jebusilaisen Ornan puimatantereella sanoen: "Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? (1. Aik. 21: 17).
David said he was in a great distress, and wanted to fall into the hands of the Lord, and not into the hands of men (1. Chron. 21: 13). The plague overthrew 70 000 men from Dan to Beersheba (2. Sam. 24: 15; 1. Chron. 21: 14). David cried out for help from God in the field of Ornan the Jebusite, saying: "Is it not I that commanded the people to be numbered? even I it is that have sinned and done evil indeed; but as for these sheep, what have they done? (1. Chron. 21: 17).
Daavid osti Ornanilta koko pellon ja rakensi sinne alttarin, jolloin rutto taukosi (1. Aik. 21: 25 - 28). Järkyttynyt Daavid ei uskaltanut mennä Gibeoniin Jumalan pyhäkkötelttaan, vaan sanoi: "Tässä olkoon Herran Jumalan temppeli ja tässä alttari Israelin polttopuita varten" (1. Aik. 22: 1).
David bought the whole field from Ornan and built an altar there, and the plague broke (1. Chron. 21: 25 - 28). The shocked David did not dare to go to Gibeon to the tabernacle of God, but said: "This is the house of the Lord God, and this is the altar of the burnt offering for Israel" (1. Chron. 22: 1).
Tämän jälkeen Daavid ryhtyi hankkimaan rakennusaineita ja erilaisia tarvikkeita suunnittelemaansa temppeliä varten. Lieneekö myös Jumalan asumuksen nimitys vaihtunut tässä vaiheessa? Ilmestysmaja eli pyhäkkö מקדש (miqdash) oli teltta אהל (ohel), pyhäkköteltta בית האהל (beit ha-ohel). Mutta Daavid halusi rakentaa Jumalalle samanlaisen palatsin, jossa hän itse asui, ja Jumalan asumusta alettiin kutsua temppeliksi היכל (heikal). 'Heikal' todella merkitsee myös palatsia. Temppeliä mainostettiin jo suunnitteluvaiheessa 'suureksi' ja 'ihmeelliseksi' (2. Aik. 2: 4, 5, 9 ).
David then began to procure building materials and various supplies for the temple he planned. Could the name of God's dwelling also have changed at this point? The tabernacle מקדש (miqdash) was a tent אהל (ohel), בית האהל (beit ha-ohel). But David wanted to build a similar palace for God in which he himself lived, and the abode of God came to be called the temple היכל (heikal). 'Heikal' really means palace. The temple was advertised already at the planning stage as 'great' and 'miraculous' (2. Chron. 2: 4, 5, 9).
Tämän maailman kirkkorakennukset ovat toinen toistaan loisteliaampia, mutta ketä niillä kunnioitetaan, kun maailman Vapahtaja syntyi eläinsuojan pahnoille!
The church buildings of this world are more glorious than one another, but who are they revered for when the Saviour of the world was born in the shelter of animals!
Tässä yhteydessä mieleeni nousee myös eräs toinen episodi Israelin historiasta profeetta Samuelin ajalta, kun kansa halusi itselleen kuninkaan, vaikka Jumalan tahto oli, että Hänen valitsemansa kansa säilyisi teokratiana.
In this context, I am also reminded of another episode in the history of Israel from the time of the Prophet Samuel, when the people wanted a king for themselves, even though it was God's will that the people He chose remain theocracy.
Sanoilla ja teksteillä on helppo saada Jumalan tahdon vastainen toimintakin näyttämään Jumalan tahdon toteutumiselta. Temppeleitä oli pystytetty kaikkien pakanakansojen keskuuteen jo kauan ennen Salomon aikaa (n. 900 eKr.). Pitikö Israelin saada kuninkaan lisäksi temppeli, ettei se erottuisi muista kansoista?
With words and texts, it is easy to make even an action against God's will look like the fulfilment of God's will. Temples had been erected among all Gentiles long before the time of Solomon (c. 900 BC). Did Israel have to have a temple in addition to the king so that it would not stand out from other nations?
Baabelin kuningas, Nebukadnessar, tuhosi Salomon temppelin 586 eKr (2. Aik. 36: 13 - 20). Pakkosiirtolaisuuden jälkeen vuonna 515 eKr. valmistunut Serubbaabelin temppeli oli huomattavasti vaatimattomampi kuin edeltäjänsä niin, että osa kansasta itki suureen ääneen Salomon temppelin loistoa muistellessaan (Esra 3: 12). Kuitenkin Serubbaabelin temppelin kunnia oli Salomon temppelin kunniaa suurempi (Hagg. 2: 9), sillä sen käytävillä asteli myöhemmin itse todellinen Temppelin Rakentaja, Messias Jeeshua.
Nebuchadnezzar, king of Babylon, destroyed Solomon's temple in 586 BC (2. Chron. 36: 13 - 20). After the exile, the Temple of Zerubbabel, completed in 515 BC, was far more modest than its precessor, with some people crying loudly as they remembered the splendor of the temple of Solomon (Ezra 3: 12). However, the glory of the temple of Zerubbabel was greater than the glory of the temple of Solomon (Hagg. 2: 9), for in its corridors the true Bilder of the Temple, the Messiah Yeshua, later entered.
Suurin ja mahtavin Temppelin Rakentaja näkyy jo kuningas Daavidille annetussa ennustuksessa (1. Aik. 22: 9), mutta valitettavasti Raamatun kääntäjät ovat menneet vesittämään tätä Messias-ennustusta johtamalla nimen Salomo שלמה sanasta שלום (shalom) rauha. (vrt. kirjaimia)
The greatest and most powerful Temple Builder is already evident in the prophecy given to King David (1. Chron. 22: 9), but unfortunately Bible translators have watered down this Messianic prophecy by deriving the name Solomon שלמה from the word שלום (shalom) peace. (cf. letters)
Monelta Raamatun lukijalta saattaa kokonaan jäädä huomaamatta se seikka, että tässä on yksi Vanhan Testamentin Messias-ennustus. Shalom שלום on yhtä vähän Salomo שלמה kuin Ehjee אהיה on Jahve יהוה!
Many Bible readers may completely miss the fact that there is one Old Testament Messianic prophecy here. Shalom שלום is as little Salomon שלמה as Ehyeh אהיה is Yahweh יהוה!
Juutalaisten käyttämä ja yleisesti tunnettu tervehdys, SHALOM, on yksi Jeeshuaa tarkoittavista nimistä, sillä onhan Jeeshua nimenomaan "minun poikani" eli JUMALAN POIKA ja JUMALA ON HÄNEN ISÄNSÄ, ja vain Jeeshuan kuninkuus on IKUISTA KUNINKUUTTA (1. Aik. 22: 10).
The greeting used by the Jews and commonly known, SHALOM, is one of the names referring to Yashua, for Yeshua is precisely "my son", that is, the SON of GOD, AND GOD IS HIS FATHER, and only the kingdom of Yeshua is ETERNAL (1. Chron. 22: 10).
VT:n ennustuksia Jeeshuan tuomasta rauhasta: Jeeshua on RAUHANRUHTINAS, שר שלום sar-shalom (Jes. 9: 5). Väkevä lunastaja tuo rauhan maan päälle (Jer. 50: 34). Miikan ennustuksessa (Miika 5: 1 - 4/Targum) Messias tuo rauhan. Sakarja ennustaa, miten Kuningas ratsastaa aasilla ja julistaa rauhaa (Sak. 9: 9, 10).
Old Testament prophecies about the peace that Yeshua brought: Yeshua is the PRINCE OF PEACE, שר שלום sar-shalom (Isa. 9: 5). The mighty redeemer brings peace to the earth (Jer. 50: 34. In the prophecy of Micah (Micah 5: 1 - 4/Targum) the Messiah brings peace. Zechariah foretells how the King will ride the donkey and proclaim peace (Zech. 9: 9, 10).
Solomon has been in the tomb since 931 BC, and the kingdom of David ended in 586 BC, when Zedekiah was taken before Nebuchadnezzar to Riblah, where his sons were slaughtered, and his eyes were pierced, and he was taken in braces bound to Babylon (2. Kings 25: 1 - 7).
Jerusalemin temppeli on ollut vain taivaallisen temppelin kuva (Hepr. 9: 24), ja Daavidin valtaistuin symboli Jumalan valtakunnasta. Maallinen loisto voi kuitenkin sokaista monet palvomaan epäjumalia, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisen Jumalan kanssa. Ihmisenä Jeeshua on Daavidin jälkeläinen (Jes. 11: 1), mutta Jumalan Poikana Hän on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra (Ilm. 19: 16).
The temple in Jerusalem has only been an image of the heavenly temple (Hebr. 9: 24), and the throne of David is a symbol of the kingdom of God. However, worldly splendor can blind many to worship idols that have nothing to do with the true God. As a man, Yeshua is a descendant of David (Isa. 11: 1), but as the Son of God, He is the King of kings and the Lord of Lords (Rev. 19: 16).
Kun opetuslapset osoittivat ihaillen temppelin valkoisina välkkyviä ja mahtavia kiviä, Jeeshua ennusti niiden kaikkien tulevan hajotetuksi niin, ettei yksikään kivi jää toisen päälle (Matt. 24: 1, 2; Mark. 13: 1, 2; Luuk. 21: 5, 6). Temppeli, josta Jeeshua puhui seuraajilleen ei ollut ihmiskäsin rakennettu, sillä Hän tarkoitti temppelillä omaa ruumistaan (Joh. 2: 19, 21), jota ei kuolema voinut pitää omanaan.
As the disciples admired the white shimmering and mighty stones of the temple, Yeshua foretold that they would all be scattered so that no stone would remain on each other (Matt. 24: 1, 2; Marc 13: 1, 2; Luke 21: 5, 6). The temple that Yeshua told His followers was not man-made, for the temple He meant was His own body (John 2: 19, 21), which death could not hold.
Jeeshua on se KALLIO (petra), jolle Hän perusti oman seurakuntansa (Matt. 16: 18). Pietari on pelkkä 'vierivä kivi' (petros), eikä sellainen voi toimia perustuksena ollenkaan. Rakennukseen tarvitaan KULMAKIVI.
Yeshua is the ROCK (petra), on which He established His own church (Matt. 16: 18). Peter is a mere 'rolling stone' (petros), and such cannot serve a foundation at all. A CORNER STONE is needed for a building.
Niinpä Jesaja ennusti noin 700 vuotta ennen Messiaan syntymää Immanuelista näin: "Ja hän on oleva pyhäkkö (מקדש miqdash), hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio monille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille" (Jes. 8: 8, 14).
Thus Isaiah prophesied about 700 years before the birth of Messiah of Immanuel as follows: "And he shall be for a sanctuary (מקדש miqdash), but for a stone of stumbling and for a rock of offence to both the houses of Israel, for a gin and for a snare to the inhabitants of Jerusalem" (Isa. 8: 8, 14).
Golgatalla ymmärtämättömät ja ansaan joutuneet israelilaiset pilkkasivat Jeeshuaa kyseenalaistamalla, onko tämä temppelin kolmessa päivässä rakentaja alkuunkaan 'Jumalan Poika' ja kehoittivat Häntä astumaan alas ristiltä. Heidän ymmärryksensä oli täysin pimentynyt, sillä he eivät käsittäneet, että Jumalan Temppeli perustetaan ja rakennetaan juuri tällä tavalla... alentumalla häväistykseen ja kuolemaan.
At Calvary, the incomprehensible and trapped Israelites mocked Yeshua by questioning whether this three-day temple builder was at all a 'Son of God' and urged Him to step down from the cross. Their understanding was completely darkened, for they did nor comprehend that the Temple of God would be established and built in this very way... by descending into shame and death.
Pietari ymmärsi oman asemansa apostolien joukossa oikein. Korottamatta itseään seurakunnan perustaksi hän kehoitti kuulijoitaan rakentumaan 'elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi', jonka kulmakivi on Jeeshua (1. Piet. 2: 5, 6, 7).
Peter correctly understood his own position among other apostles. Without exalting himself as the foundation of the church, he exhorted his hearers to be built 'as living stones' into a 'spiritual house', the cornerstone of which is Yeshua (1. Peter 2: 5, 6, 7).
Myös Paavali opetti seuraajilleen, että meidän ruumiimme on 'Jumalan temppeli', jossa Jumala asuu Henkensä kautta (1. Kor. 3: 16; 6: 16, 17, 19), ja jonka kulmakivi on Jeeshua Messias (Ef. 2: 19 - 22). Syntien anteeksiantamus ja pyhitys tapahtuvat Jeeshuassa!
Paul also taught his followers that our bodies are the 'temple of God, where God dwells through His Spirit (1. Cor. 3: 16; 6: 17, 17, 19), and whose cornerstone is Yeshua the Messiah (Eph. 2: 19 - 22). The forgiveness and sanctification of sins take place in Yeshua!
Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjassa Filadelfian seurakunnalle Pyhän, Totisen, Daavidin avaimen haltijan sanat: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin" (Ilm. 3: 7, 12). Kirjansa lopussa Johannes sanoo Uudesta Jerusalemista: "Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppeli on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa" (Ilm. 21: 22).
In the Book of Revlation, John writes to the Philadelphia church the words of the Holy, the True One, the Holder of the key of David: "Him that overcometh will I make a pillar in the temple of my God" (Rev. 3: 7, 12). At the end of his book, John says of the New Jerusalem: "And I saw no temple therein: for the Lord God Almighty and the Lamb are the temple of it" (Rev. 21: 22).
Luomisen päämäärä 'Jumalan kuva ihmisessä' täyttyy tuona hetkenä, kun Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta Jumalan tyköä valmistettuna kuin morsian sulhaselleen kaunistettuna (Ilm. 21: 2). Ainoa todellinen Jumalan kuva on Miikael eli Jeeshua, jonka kautta Häneen uskovat voivat rakentua Saatanan kuvista takaisin Jumalan kuviksi. Silloin Temppeli tulee olemaan valmis kaikessa loistossaan, eikä siihen ole enää tuleva mitään epäpyhää (Ilm. 21: 27)!
The purpose of creation, 'the image of God in man' will be fulfilled the moment the New Jerusalen descends from heaven, prepared by God as the bride adorned her bridegroom (Rev. 21: 2). The only true image of God is Michael, or Yeshua, through whom those who believe in Him can be built from the images of Satan back to the images of God. Then the Temple will be made ready in all its glory, and there will be no more anything unholy (Rev. 21: 27)!
Ilm. 21: 3: ..."Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa."
Rev. 21: 3: ..."Behold, the tabernacle of God is with men, and he will dwell with them, and they shall be his people, and God himself shall be with them, and be their God."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti