Luuk. 23: 43 on malliesimerkki Raamatun tekstistä, joka ei taida olla millään kielellä käännetty niin, että sen merkitys olisi totuudenmukainen tai edes mahdollinen asia Raamatun muiden tekstien valossa.
Luke 23:43 is a model example of a biblical text that may not have been translated into any language so that its meaning would be true or even possible in the light of other biblical texts.
και ειπεν αυτω ・ αμην σοι λεγω, σημερον μετ εμου εση εν τω παραδισω.
Kreikan sanojen merkitykset: 1. ja 2. sanoa/vastata 3. tämä (Jeeshua) 4. amen/totisesti 5. ? 6. sanoa 7. tänään/tänä päivänä 8. genet. ilm. jnk kanssa t. seurassa 9. minun/minua 10. sinä 11. + 12. -ssa, ssä 13 paratiisi
Meanings of Greek words: 1. and 2. say/answer 3. this (Jeshua) 4. amen/indeed 5.? 6. say 7. today 8. genitive meaning with or in the company of 9. me 10. you 11. + 12. in 13. paradise
Kreikan kielessä on mahdollista sijoittaa adverbi lauseessa mihin tahansa kohtaan puhujan/kirjoittajan valinnan mukaan. Adverbin paikka lauseessa ei ole siis määrätty. Kyseisessä jakeessa sana σημερον (seemeron) on lauseen adverbi, ja kirjoittaja (kuka lienee... tuskin kuitenkaan Luukas on kirjoittanut vasten parempaa tietoaan) näyttää halunneen liittää sen lauseen loppuosaan, vaikka lauseen alkuosaan liitettynä adverbi muuttaisi lauseen totuudenmukaiseksi ja sen kuvaaman asian mahdolliseksi.
In Greek, it is possible to place an adverb anywhere in a sentence of the speaker's/author's choice. The place of the adverb in the sentence is therefore not specified. In that verse, the word σημερον (seemeron) is the adverb of the sentence, and the author (who it might have been ... hardly Luke has written against his better knowledge) seems to have wanted to append it to the rest of the sentence, even if appended to the beginning of a sentence, an adverb would make the sentence truthful and the thing it describes possible.
Jakeen loppuosaan liitettynä σημερον (seemeron = tänään/tänä päivänä) synnyttää mahdottoman väittämän: tänään sinä (olet) minun kanssani paratiisissa.
Attached to the end of the verse, σημερον (seemeron = today / today) creates an impossible claim: today you (are) with me in paradise.
Suomalaisessa vuoden 1992 käännöksessä tätä mahdotonta ajatusta on haluttu vielä korostaa. Lauseen alkuosasta on jätetty pois sanat "minä sanon sinulle" ja lauseeseen on lisätty sana "jo"
-> "Jeesus vastasi: 'Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa'."
The Finnish translation of 1992 has wanted to emphasize this impossible idea. The words "I say to you" have been omitted from the beginning of the sentence, and the word "already" has been added to the sentence
-> "Jesus answered, 'Verily, you are with me in paradise already today.'"
Miten ryöväri olisi voinut olla kuolinpäivänään paratiisissa? Jumalan paratiisi toteutuu vasta sitten, kun Jumala luo Uuden Taivaan ja Uuden Maan (Ilm. 21. luku). Johannekselle näytettiin "elämän puu" kasvamassa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta lähtevän "elämän virran" molemmin puolin (Ilm. 22: 1, 2), ja Efeson seurakunnalle annetun lupauksen mukaan voittajat saavat syödä tuosta elämän puusta, "joka on Jumalan paratiisissa" (Ilm. 2: 7). Paratiisissa siis syödään elämän puun hedelmää, ja tuon puun "lehdistä kansat saavat terveyden" (Ilm. 22: 2/1992). Ryöväri ei ole vielä syönyt mitään kuolemansa jälkeen, mutta hänellä on oikeus päästä osalliseksi tuosta autuudesta!
How could a robber have been in paradise on the day of his death? God's paradise will not be realized until God creates the New Heaven and the New Earth (Rev. 21). John was shown the "tree of life" growing on both sides of the "stream of life" from the throne of God and the Lamb (Rev. 22: 1, 2), and the promise to the church at Ephesus allows winners to eat from that tree of life "that is in God's paradise" (Rev. 2: 7). In Paradise, therefore, the fruit of the tree of life is eaten, and from the leaves of that tree the nations shall be healed "(Rev. 22: 2/1992). The robber has not yet eaten anything after his death, but he has the right to share in that bliss!
Mahdottomuus koskee myös Jeeshuaa itseään, sillä kuoltuaan pitkänäperjantaina (Luuk. 23: 44 - 49), Hänet haudattiin samana päivänä ennen sapatin alkua (Luuk. 23: 50 - 56) Joosef, arimatialaisen, omistamaan uuteen hautaan. Ja kuten kaikki tiedämme, Jeeshua nousi kuolleista sapatin jälkeen ani varhain sunnuntaiaamuna (Luuk. 24: 1).
Impossibility also applies to Jeshua himself, for after his death on Good Friday (Luke 23: 44-49), He was buried the same day before the beginning of the Sabbath (Luke 23: 50-56) in a new tomb owned by Joseph of Arimathea. And as we all know, Jeshua rose from the dead after the Sabbath very early Sunday morning (Luke 24: 1).
Tuona sunnuntaina (viikon 1. pnä) Jeeshau ilmestyi haudalla naisille (Matt. 28: 9), Magdalan Marialle (Joh. 20: 11 - 18), ja saman päivän iltana myös opetuslapsille yläsalissa (Joh. 20: 19->). Viikkoa myöhemmin Jeeshua ilmestyi jälleen opetuslapsille, jotka olivat koolla lukittujen ovien takana. Tuolloin myös Tuomas oli paikalla (Joh. 20: 26). Sen jälkeen Hän ilmestyi vielä opetuslapsille Tiberiaan järvellä (Joh. 21: 1 - 14). Eikä pidä unohtaa Jeeshuan kohtaamista kahden opetuslapsen kanssa Emmauksen tiellä (Luuk. 24: 13 - 35).
That Sunday (the first day of the week) Jeshua appeared before the tomb for the women (Matt. 28: 9), Mary Magdalene (John 20: 11-18), and that evening also for the disciples in the upper hall (John 20: 19->). A week later, Jeshua reappered to the disciples behind the locked doors. Thomas was also present at that time (John 20:26). He then appeared to the disciples in Tiberias on the lake (John 21: 1-14). And we must not forget the encounter of Jesus with two disciples on the road to Emmaus (Luke 24: 13-35).
Ehti siis kulua useampia päiviä Jeeshuan kuolinpäivästä siihen, kun opetuslapset katselivat Öljymäeltä Mestarinsa paluuta Isän luo (Ap.t. 1: 6 - 14). Jeeshuan omien sanojen mukaan Hän meni silloin valmistamaan omilleen taivaallisia sijoja (Joh. 14: 1 - 3). Ennen kuin Jumalan Paratiisin ajat pääsevät alkamaan, Jeeshuan on vielä tultava noutamaan omansa sinne, missä Hän itsekin on. Ja tuota hetkeä mekin saamme odottaa!
Thus, several days elapsed between the day of Jesus' death and the disciples watching from the Mount of Olives the return of their Master to the Father (Acts 1: 6-14). According to Jeshua's own words, He then went to prepare heavenly places for His followers (John 14: 1-3). Before the times of God's Paradise can begin, Jesus must come to pick up His own where He Himself is. And even we can wait for that moment!
Jeeshua kielsi haudan edessä itkevää Maria Magdaleenaa koskemasta itseensä (Joh. 20: 16, 17), koska Hän ei ollut silloin vielä käynyt Isän luona (Dan.7: 13) saamassa hyväksyntää loppuun saattamalleen missiolle. Mutta viikkoa myöhemmin Jeeshua kehoitti Tuomasta pistämään sormensa Hänen kylkeensä (Joh. 20: 27). Siinä vaiheessa Jeeshua oli jo käynyt Isän luona, mutta paratiisin aika oli vielä edessäpäin ja on edelleenkin.
Jesus forbad Mary Magdalene, who was weeping in front of the tomb, not to touch Him (John 20:16, 17) because He had not yet visited the Father (Dan. 7:13) to receive approval for the mission He had completed. But a week later, Jesus instructed Thomas to put his finger on His side (John 20:27). By that time, Jeshua had already visited the Father, but the time of paradise was still ahead and still is.
On siis aivan mahdoton tulkinta, että Jeeshua olisi ollut ryövärin kanssa paratiisissa samana päivänä, jolloin he molemmat riippuivat ristillä. Muistakaamme myös, mitä uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta: "... kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaaseen...."
It is thus quite impossible to interpret that Jeshua would have been in paradise with the robber on the same day that they both hung on the cross. Let us also remember what the creed says about Jesus: "... died and was buried, stepped down into the underworld/Hades, rose from the dead on the third day, ascended into heaven ...."
Minä en kyllä usko Jeeshuan tuonelan vierailuun, sillä Hän lepäsi haudassa siihen saakka, kunnes enkeli vieritti kiven pois haudan suulta. Mutta ne, jotka lausuvat nuo uskontunnustuksen sanat, tunnustavat Jeeshuan menneen kuolemansa jälkeen tuonelaan. Menikö Jeeshua siis tuonelaan vai paratiisiin, vai onko tuonela ja paratiisi yksi ja sama asia?
I do not believe Jesus' visit to the underworld, for He rested in the tomb until the angel rolled the stone away from the mouth of the tomb. But those who utter those words of the creed confess that Jesus went to Hades/underworld after his death. So did Jeshua go to the Hades or to paradise, or is underworld and paradise one and the same thing?
Koska siis kreikan kielessä adverbin paikkaa voidaan siirtää, teen sen nyt. Näin syntyy paljon järkevämpi lause: Ja Jeeshua vastasi: totisesti sanon (sinulle) tänään, sinä olet (tulet olemaan) kanssani paratiisissa. Jeeshuan lupaus ryövärille olisi täysin selvä jopa ilman tuota koko adverbia, σημερον seemeron-sanaa. Lause kuuluisi silloin näin: 'Ja Jeeshua vastasi: totisesti sanon (sinulle), olet (tulet olemaan) kanssani paratiisissa.'
So since in Greek the place of the adverb can be moved, I will do it now. This creates a much more sensible sentence: And Jeshua replied: Verily I say (to you) today, You are (will be) with me in paradise. Jeshu’s promise to the robber would be perfectly clear even without that whole adverb, the word σημερον seemeron. The sentence would then be read: 'And Jeshua answered, Verily I say unto thee, You are (shall be) with me in paradise.'
Rukouksellaan ryöväri tunnusti Jeeshuan kuninkaaksi ja pyysi päästä Hänen valtakuntaansa (Luuk. 23: 42). Samalla kun toinen ryöväri ja muut ristin ympärille kokoontuneet ihmiset pitivät Jeeshuan kuninkuutta pilkan aiheena, rukoileva ryöväri uskalsi olla erilainen ja tunnustaa uskonsa kuningasten Kuninkaaseen kuolemansa hetkellä.
In his prayer, the robber confessed Jeshua as king and asked to enter His kingdom (Luke 23: 42). While another robber and other people gathered around the cross considered the kingdom of Jeshua subject of ridicule, the praying robber dared to be different and confess his faith on the King of kings at the time of his death.
Jumalan valtakunta oli jo tullut Jeeshuan kautta ja Jeeshuassa (Matt. 3: 2;12: 28; Mark. 1: 5). Taivasten Valtakunnan Kuningas oli jo astunut alas kutsumaan ja kokoamaan kansalaisia valtakuntaansa, ja kansalaisten tuli astua sisään tuohon Valtakuntaan.
The kingdom of God had already come through Jeshua and in Jeshua (Matt. 3: 2; 12:28; Mark 1: 5). The King of the Kingdom of Heaven had already come down to invite and gather the citizens into his kingdom, and the citizens had to enter that Kingdom.
Paavalin opetuksen mukaan Jeeshuan kuolema ja ylösnousemus tarkoittivat taitekohtaa Taivasten Valtakunnan hallinnossa, sillä Jeeshua luovutti tuossa vaiheessa valtakunnan Jumalalle, Isälle (1. Kor. 15: 20 - 28). Istuessaan Isän oikealle puolelle taivaan valtaistuimella Jeeshua tunnusti Isän Taivasten Valtakunnan pääksi.
According to Paul's teaching, Jeshua's death and resurrection meant a turning point in the administration of the Kingdom of Heaven, for at that point Jesus gave up the kingdom to God, the Father (1 Cor. 15: 20-28). Sitting on the right hand of the Father on the throne of heaven, Jeshua acknowledged the Father as the head of the Kingdom of Heaven.
Näin ollen Jeeshuan maallinen tehtävä Ihmisen Poikana oli loppusuoralla tuona nimenomaisena päivänä Hänen riippuessa ristillä. Hänen katseensa oli suunnattu uuteen vaiheeseen, josta Hän oli puhunut Isän kanssa jo etukäteen ns. ylimmäispapillisessa rukouksessa (Joh. 17: 4 - 13). Kuolema oli tuona hetkenä välittömästi Jeeshuan edessä, mutta sen takana odotti riemullinen ylösnousemus ja loputon kirkkaus.
Thus, the worldly mission of Jeshua as the Son of Man was nearing completion on that particular day when He hung on the cross. His gaze was directed to a new stage, of which He had spoken to the Father in advance in the so-called High Priestly Prayer (John 17: 4-13). Death at that moment was immediately in front of Jeshua, but behind it awaited a joyous resurrection and endless glory.
Jeeshuan elämä ihmisenä oli kestänyt 33 ja puoli vuotta. Tuona aikana Hän oli joutunut kaikessa Saatanan kiusaamaksi samalla tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset (Hepr. 4: 15), varmuudella vielä paljon rankemmin! Kuolema lopettaisi tuon vaiheen Hänen elämässään. Mutta sen jälkeen Ihmisen Poika palaisi takaisin siihen kirkkauteen, joka Hänellä oli ollut Jumalan Poikana, ennen kuin Hän tuli lihaksi (Joh. 1: 14; 17: 5).
Jeshua's life as a man had lasted 33 and a half years. At that time, He had been tempted by Satan in all things in the same way as all other people (Heb. 4:15), certainly much more severely! Death would end that phase in His life. But then the Son of Man would return to the glory He had as the Son of God before He became flesh (John 1:14; 17: 5).
On varmaa, ettei Saatana joukkoineen jättänyt Jeeshuaa rauhaan edes ristillä. Pimeyden vallat syöttivät Hänen mieleensä ahdistusta ja epätoivoa. Kaiken kauheuden keskellä Jeeshua nosti katseensa Vanhan Testamentin Messias-ennustuksiin, joista eräs näyttää olleen Hänen mielessään aivan erityisesti.
It is certain that Satan and his troops did not leave Jeshua alone in peace even on the cross. The powers of darkness brought anxiety and despair into His mind. In the midst of all the horror, Jeshua looked up at the Old Testament prophecies of the Messiah, one of which seems to have been in His mind in particular.
Sana σημερον (seemeron kreikaksi), היום (haj-jom hepreaksi), יומנא (jamana arameaksi) ja tänä päivänä (suomeksi) liittyy erääseen Vanhan Testamentin ennustukseen: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin" (Ps. 2: 7).
The word σημερον (seemeron in Greek), היום (haj-jom in Hebrew), יומנא (jamana in Aramaic), tänään (in Finnish) and today/this day (in English) relate to one of the Old Testament prophecies: "Thou art my son, this day have I begotten thee" (Ps. 2: 7).
Elämänsä viimeisinä hetkinä Jeeshuan usko joutui suurimpaan koetukseen; kuolevan Vapahtajan mielessä oli varmasti kysymys, hyväksyisikö Isä Hänen uhrinsa. Synnyttäisikö Isä Hänet lupauksensa mukaan maan kohdusta eli haudasta (Ap.t. 13: 33, 34), ja vahvistettaisiinko Hänet Jumalan Pojaksi voimassa ylösnousemuksen kautta (Room. 1: 4).
In the last moments of his life, Jeshua’s faith was put to the greatest test; in the mind of the dying Savior it was certainly a question of whether the Father would accept His sacrifice. Would the Father give birth to Him according to His promise from the womb of the earth, or tomb (Acts 13:33, 34), and confirm Him as the Son of God in power through the resurrection (Rom. 1: 4).
Psalmin 2: 7:n ennustus ja erityisesti sana 'tänään/tänä päivänä' päivittyi pitkänäperjantaina Jeeshuan elämässä. Ennen kuin kuolema vapautti Hänet sekä henkisistä että fyysisistä tuskista, Jeeshua tarttui uskossa tuon psalmin lupaukseen.
The prophecy of Psalm 2: 7, and especially the word 'today/this day', was updated on Good Friday in Jesus' life. Before death made Him free from both mental and physical pain, Jeshua grabbed the promise of that psalm by faith.
Koska sana σημερον seemeron (tänään/tänä päivänä) sisältyy Jeeshuan vastaukseen ryövärille, sillä täytyy olla aivan erityinen merkitys myös hänelle. Käsistään riippuva ihminen ei varmasti jaksa puhua yhtään ylimääräistä sanaa. Normaalisti kuoleva ihminenkään ei jaksa enää puhua montaa sanaa!
Since the word σημερον seemeron (today / today) is included in Jeshua's answer to the robber, it must have a very special meaning for him as well. A person hanging with his arms will surely be unable to speak any extra words. Even in a normal death, a person can no longer speak many words!
Ristiinnaulitseminen vaikeuttaa erityisesti hengitystä, ja on selvää, että puhuminen on tavattoman raskasta siinä asennossa. Siitä huolimatta Jeeshua ja ryöväri kävivät ristillä riippuessaan ikuisuuksiin yltävän keskustelun muutamalla sanalla.
Crucifixion makes breathing particularly difficult, and it is clear that speaking is extremely heavy in that position. Nevertheless, Jeshua and the robber had an eternal conversation with a few words at the same time they hung on the cross.
Ryövärin sanat rohkaisivat Jeeshuaa! Ne olivat Hänelle vakuutus siitä, että Hänen työnsä ei ole mennyt hukkaan..."ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi" (Joh. 3: 16). Vaikka ryöväri olisi ollut ainoa ihminen, joka uskoi Jeeshuaan, Hän olisi tehnyt kaiken tämän vuoksi!
The words of the robber encouraged Jeshua! They were an assurance to Him that His work was not wasted ... "that whosoever believeth in Him should not perish" (John 3:16). Even if the robber had been the only person who believed in Jeshua, He would have done all this!
Vastauksessaan ryövärille Jeeshua auttoi tätä katsomaan senhetkisen häpeän päivän yli kohti valoisaa tulevaisuutta ja nostamaan silmänsä kohti Jumalan Paratiisia, joka on tuleva.
In his response to the robber, Jeshua helped him to look over the present day of shame toward a bright future and raise his eyes toward the Paradise of God that is to come.
Σημερον seemeron... tänä päivänä... muistutti Jeeshuan mieleen myös sanat Psalmista 95, jossa muistellaan Massan ja Meriban tapahtumia ja kehoitetaan olemaan paatumatta.
Σημερον seemeron ... today ... also reminded Jeshua of the words of Psalm 95, which commemorates the events of Mass and Meriba and urges not to harden.
Heprealaiskirjeessä viitataan tuohon psalmiin näin: "σημερον ... tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne, niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa" (Hepr. 3: 7, 8/1992).
Hebrews refers to that Psalm as follows: "σημερον ... today, if ye will hear his voice, harden not your hearts, as in the provocation, in the day of temptation in the wilderness" (Heb. 3: 7, 8/1992).
Lähes kaikki muut ristin ympärillä antoivat sydämensä paatua. He eivät nähneet ristillä Maailman Vapahtajaa, Kuoleman Voittajaa, Iankaikkisen (aina olevan ja ikuisesti pysyvän) Jumalan Poikaa. Sydämensä paaduttajat eivät pääse Jumalan lepoon, Jumalan paratiisiin (5. Moos. 12: 9; Ps. 95:11). Mutta rukoilevan ryövärin osa on toinen; hänellä on siitä Jeeshuan varma lupaus!
Almost everyone else around the cross let their hearts harden. They did not see on the cross the Savior of the World, the Conqueror of Death, the Son of the Eternal (ever-present and eternally permanent) God. Those who hardener their heart cannot enter into the rest of God, the paradise of God (Deut. 12: 9; Ps. 95:11). But the part of the praying robber is another; he has a sure promise from Jeshua!
Yksi Jeeshuan viimeisistä sanoista ristillä on 'tänään'. Yhteen sanaan... σημερον... voi sisältyä syvällinen saarna ja ikuisuus!
One of Jesushu's last words on the cross is 'today'. One word... σημερον... can include profound sermon and eternity!
