Pienoisevankeliumi, Joh. 3: 16, tiivistää muutamaan sanaan Jumalan suorittaman pelastusteon Pojassaan Jeesuksessa. Maailmassa lienee lukemattomia yksilöitä, jotka ovat saaneet elämänsä ensimmäisen uskon kokemuksen juuri tämän tekstin kautta.
The miniature gospel, John 3: 16, summarises in a few words God's work of salvation in His Son Jesus. There are probably countless individuals in the world who have had the first experience of faith in their lives through this text.
Mutta olenpa kuullut myös aivan päinvastaista. On ihmisiä, jotka pitävät kyseistä jaetta Raamatun irvokkaimpana tekstinä. Heidän mielestään tämä teksti on kirjoitettu kannustamaan vanhempia Jumalan esimerkkiä seuraten antamaan omat poikansa uhreiksi esim. isänmaataan puolustamaan. Heidän mielestään poikansa uhraaminen on liian groteskia ollakseen rakkautta.
But I have also heard quite the opposite. There are people who consider that verse to be the most grotesque text in the Bible. They think this text have been written to encourage parents, following God's example, to sacrifice their own sons, for example, to defend their homeland. They think sacrificing their son is too grotesque to be be called love.
On myönnettävä, että Raamatun tekstien siteeraaminen sotarintamalla on varsin yleistä. Tietyt Raamatun tekstit Jahven kostosta ja vihasta saavat sodan tuntumaan suorastaan pyhältä ja vähintäin oikeutetulta.
Admittedly, quoting Bible texts on the war front is quite common. Certain biblical texts on Yahweh's revenge and hatred make the war feel almost sacred and at least justified.
Ovatko kääntäjät syyllistyneet virheisiin tämän jakeen kohdalla? Tarkistin vastaavia heprean ja aramean tekstejä, mutta en löytänyt mitään oleellista eroavaisuutta. Hepreassa ajatus kulkee tähän tapaan: Jumalan rakkaus oli niin suuri, että Jumala rakasti maailmaa niin paljon (siihen asti), että antoi ainoan Poikansa, ettei kukaan Häneen (Poikaan) uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Hepreassa on tyypillistä toistaa samaa seikkaa (tässä tekstissä: rakkaus ja rakastaminen)
Have the translators been guilty of errors in this verse? I checked the corresponding Hebrew and Aramaic texts, but found no significant difference. In Hebrew, the idea goes this way: God's love was so great that God loved the world so much (until then) that He gave His only Son that no one who believed in Him (the Son) would be destroyed, but have eternal life. In Hebrew, it is typical to repeat the same thing (in this text: love and to love).
"Ainoa Poika" on avain jakeen ymmärtämiselle. Jumalalla on yksi ja ainoa Poika, mutta Pojalla on monta eri tehtävää, ja niiden myötä myös monta erilaista nimeä:
The "Only (begotten) Son" is the key to understand the verse. God has one and only Son, but the Son has many functions, and with them many different names:
1. הדבר (ha-davar) eli Sana... oli mukana universumin luomisessa (Kol. 1: 16, 17)
הדבר (ha-davar) or the Word... was involved in creation of the universe (Col. 1: 16, 17)
2. ישוע (Jeeshua) eli Jeesus... pelastaa kansansa heidän synneistänsä (Matt. 1: 21; 9: 6)
ישוע (Jeshua) or Jesus... saves His people from their sins (Matthew 1: 21; 9: 6)
3. בן האדם (ben ha-adam) eli Ihmisen Poika... kärsi (Matt. 8: 20; 17: 12; Mark. 8: 31), joutui ihmisten käsiin (Matt. 17: 22; 20: 18), kuoli ja tuli haudatuksi (Matt. 12: 40; 26: 24), Hän pelastaa kadonneita/pelastaa kadotukselta (Matt. 18: 11) ja toimii tuomarina (Joh. 5: 27) ja palaa noutamaan omansa (Matt. 16: 28; 24: 27, 30; 25; 31; Luuk. 21: 36; Ilm. 14: 14)
בן האדם (ben ha-adam) or the Son of Man... suffered (Matthew 8: 20; 17: 12; Mark 8: 31), fell into the hands of men (Matthew 17: 22; 20: 18), died and was buried (Matthew 12: 40; 26: 24), He saved the lost/saves from perdition (Matthew 18: 11) and acts as a judge (John 5: 27) and returns to pick up His own (Matthew 16: 28; 24: 27, 30; 25: 31; Luke 21: 36; Rev. 14: 14)
4. בן האלהים (ben ha-elohim) eli Jumalan Poika... Hänen tehtävänä on Perkeleen voittaminen (1. Joh. 3: 8), ylösnousemus ja kuoleman voittaminen (Room. 1: 4), kuolleitten herättäminen (Joh. 5: 25), ikuisen elämän turvaaminen (1. Joh. 5: 12), uskon yhteyden luominen ja ymmärryksen antaminen (Ef. 4: 13; 1. Joh. 5: 20) ja ylipappina toimiminen (Hepr. 4: 14)
בן האלהים (ben ha-elohim) or the Son of God... His mission is to conquer the Devil (1. John 3: 8), to be resurrected and to overcome death (Rom. 1: 4), to raise the death (John 5: 25), to secure eternal life (1. John 5: 12), establishing a connection of faith and giving understanding (Eph. 4: 13; 1. John 5: 20) and acting as a high priest (Heb. 4: 14)
Jumala siis antoi ainoan Poikansa VOITTAMAAN KUOLEMAN ja TAKAAMAAN IKUISEN ELÄMÄN. Tämä tehtävä ja tavoite on suunnattomasti suurempi kuin vain uhriksi ja uhrattavaksi alistuminen. Tällaista tehtävää ei ole ollut yhdelläkään sotilaspojalla.
Thus, God gave His only Son to OVERHEAD DEATH and GUARANTEE ETERNAL LIFE. This task and goal is vastly greater than just submitting to be a sacrifice and to be sacrificed. No military boy has had such a role.
Paavali kirjoitti korinttolaisille, että "Jumala oli Kristuksessa... Messiaassa... ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5: 19). Isä-Jumala ei siis jäänyt istuskelemaan mukavasti valtaistuimelleen ja katselemaan Poikansa uhraamista, ei, vaan Hän oli itse kaikessa mukana.
Paul wrote to the Corinthians that "God was in Christ... the Messiah... and reconciled the world to Himself (2. Cor. 5: 19). So God the Father was not left to sit comfortably on His throne and watch the sacrifice of His Son, no, but He Himself was involved in everything.
Jumalan ja Hänen Poikansa vastustajana oli Perkele, itse Kuoleman Ruhtinas. Kuoleman voi kohdata vain kuolemassa, ja kuolema voidaan voittaa vain joutumalla sen käsiin ja karkaamalla sieltä ulos. Juuri niin tapahtui, kun Jeesus kuoli pitkäperjantaina ristillä ja nousi kuolleista heti sapatin jälkeen. Kuolemattoman ja ikuisen Isä-Jumalan ja Hänen ihmisyyteen sitoutuneen Poikansa täydellinen ja saumaton yhteistyö tuotti täydellisen voiton. Se on riemullista! Kuolema on nielty ja voitto saatu (1. Kor. 15: 54).
The adversary of God and His Son was the Devil, the Prince of Death himself. Death can only be encountered in death, and death can only be overcome by falling into its hands and escaping from there. This is exactly what happened when Jesus died on the cross on Good Friday and rose from the death right after the Sabbath. The perfect and seamless cooperation of the immortal and eternal Father God and His Son committed to humanity brought complete victory. It's joyful! Death is swallowed and victory is gained (1. Cor. 15: 54).
Kukaan inhimillinen isä ei ole lähtenyt poikansa avuksi taistelutantereelle. Irvokas tulkinta pienoisevankeliumista johtuu sen sanoman puuttellisesta ymmärtämisestä. Jumala antoi/lähetti Poikansa voittamaan kuoleman ja hankkimaan takuut ikuiselle elämälle! Sen tehtävän Jumalan Poika suoritti täydellisesti ikuisen Isänsä kanssa! Jeesus kuoli, mutta Hän elää aina ja iankaikkisesti, ja Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet (Ilm. 1: 18). Sen tähden Poikaan uskovat eivät joudu kadotukseen.
No human father has gone to the battlefield to help his son. The grotesque interpretation of the miniature gospel is due to a lack of understanding of its message. God gave/sent His Son to overcome death and obtain guarantees for eternal life! The Son of God performed that task perfectly with His eternal Father! Jesus died, but He lives for ever and ever, and He has the keys of death and hell (Rev. 1: 18). Therefore, believers in the Son will not perish.
Jumalan ja Hänen Poikansa erikoinen suhde tulee hienosti esille Johanneksen evankeliumin alkusanoissa: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli Sana (heprean tekstin mukaan). Jumala on kaiken alku, ja Sana lähtee Hänestä. Hän takaa oman Sanansa toteutumisen. Luomisessakin Jumala (itse) puhui/sanoi/käytti Sanaa!
The special relationship between God and His Son is nicely highlighted in the opening words of the gospel of John: In the beginning was the Word, and Word was with God, and God was the Word (according to the Hebrew text). God is the beginning of everything, and the Word comes out from Him. He guarantees the fulfilment of His own Word. Even in creation, God (Himself) spoke/said/used the Word!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti