Jahve ja valheen henki * Yahweh and the spirit of falsehood

1. Kun 22. luvussa kerrotaan Joosafatin ja Ahabin sotaretkestä Aramin/Syyrian kuningasta vastaan. Joosafat (872 - 848) oli Juudan kuningas ja yksi niistä kahdeksasta kuninkaasta, josta sanotaan "hän teki sitä, mikä oli oikein Herran/Jahven silmissä"(1. Kun. 22: 43). Israelin puolella hyviä hallitsijoita oli ainoastaan Jeehu (842 - 814), mutta hänen edeltäjänsä, Ahab (874 - 853), oli  Israelin huonomaineisin hallitsija.

1. Kings 22 tells about the military expedition of Jehoshaphat and Ahab against the king of Aram/Syria. Jehoshaphat (872 - 848) was the king of Judah and one of the eight kings, who is said "doing that which was right in the eyes of the Lord/Yahweh" (1. Kings 22: 43). Jehu (841 - 814) was the only righteous king in Israel, but his predecessor, Ahab, was the most disreputable ruler of Israel.

Ahab pyysi Joosafatia kanssaan sotaretkelle Gileadin Raamotiin. Joosafat lupasi Ahabille tukensa sillä ehdolla, että ensin kuullaan asiasta Herran tahtoa. Vaikka profeetta Elia oli juuri aikaisemmin tuhonnut 450 Baalin profeettaa ja 400 Aseran profeettaa (1. Kun. 18. luku),  Ahabilla oli jälleen nelisen sataa miestä hoitamassa profetoimista.

Ahab asked Jehoshaphat for a war trip to Ramoth in Gilead. Jehoshaphat promised to support Ahab on the condition that the Lord's will be heard first. Although the prophet Elia had just previously destroyed 450 prophets of Baal and 400 prophets of Asera (1. Kings 18), Ahab again had nearly 400 men in charge of prophecy.

Koollekutsuttu profeettajoukko rohkaisi Ahabia lähtemään Gileadiin. He sanoivat: "Lähde matkaan. Herra/Adonai antaa kaupungin  sinun käsiisi" (1. Kun. 22: 6 - vain tässä jakeessa on sana אדני Adonai, kaikki muut Herra-sanat on suomennettu tetragrammista יהוה).

The assembled multitude of prophets encouraged Ahab to go to Gilead. They said: "Go up, for the Lord/Adonai shall deliver it into the hand of the king" (1. Kings 22: 6 -  this verse alone has the word אדני Adonai, all other words of the Lord have been translater from the Tetragrammaton יהוה).

Iso profeettajoukko oli hurmoksissa kuninkaiden edessä Samarian portilla. Joosafat halusi vielä varmistua Jahven tahdosta ja pyysi Ahabia etsimään jonkun muun Jahven profeetan. Paikalle etsittiin Miika, Jimlan poika, vaikka hänen ennustuksensa olivat aina olleet Ahabille vastenmielisiä.

The great multitude of prophets were enchanted before the kings at the gate of Samaria. Jehoshaphat still wanted to be sure of Yahweh's will and asked Ahab to look for another prophet of Yahweh. Micaiah, the son of Imlah, was sought for in the place, though his prophecies had always been repulsive to Ahab.

Miika vannoi puhuvansa sen mukaan, mitä Herra/Jahve hänelle sanoo (22: 14). Ensin Miika antoi saman neuvon, kuin muutkin profeetat olivat jo antaneet (22: 15). Kuninkaan vannotettua Miikaa puhumaan totuutta, hän kertoi näkevänsä Israelin olevan hajallaan lampaiden lailla ilman paimenta.

Micaiah sweared to speak according to what the Lord/Yahweh says to him (22: 14). First, Micaiah gave the same counsel as other prophets had already given (22: 15). After the king swore to Micaiah to speak the truth, he told he saw Israel scattered like sheep without a shepherd.

Juuri noinhan siinä sotaretkessä sitten kävi. Siitä huolimatta, että Ahab naamioi itsensä tuntemattomaksi ja käski Joosafatin esiintyä kuninkaallisessa asussaan (vihollisen maalitauluna), erään aramilaisen miehen umpimähkään ampuma jousi osui Ahabiin. Ahab kuoli vaunuihinsa illan suussa, ja kansa hajaantui koteihinsa kuin lammaslauma ilman paimenta.

That's what happened in that military expedition. Despite Ahab disguising himself as unknown and telling Jehoshaphat to appear in his royal umiform (as an enemy target), a bow shot at random by an Aramean man hit Ahab. Ahab died in his chariots in the evening, and the people scattered in their homes like a flock of sheep without a shepherd.

Palataanpa vielä Miikaan ja hänen ennustuksensa perusteluihin. Ahab totesi Miikasta Joosafatille, "ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa" (22: 18). Mutta perusteluna sanoilleen Miika kertoi näkevänsä Herran/Jahven istuvan istuimellaan taivaan joukkojen keskellä (22: 19).

Let us return to Micaiah and the rationale for his prohecy. Ahab stated about Micaiah to Jehoshaphat: He will never prophesy good to me, but evil always (22: 18). But as a justification for his words, Micaiah said he saw the Lord/Yahweh sitting in his seat in the midst of the hosts of heaven (22: 19).

Sitten Miika kertoi Jahven kysyneen taivaan joukoilta: "Kuka viekoittelisi/eksyttäisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?" Jahven ympärillä seisovista joukoista kuului vastaukseksi yhtä ja toista (22: 20).

Then Micaiah said, Yahweh asked the heavenly host: "Who shall persuade Ahab, that he may go up and fall at Ramoth in Gilead?" The response from the armies standing around Yahweh was this and that (22: 20).

Mutta sitten Jahven eteen astui "muuan henki", joka lupautui suorittamaan annetun tehtävän (22: 21). Jahve tiedustusteli hengeltä, miten hän aikoi hoitaa tehtävän, ja henki vastasi: "Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun." Jahve hyväksyi hengen suunnitelman ja sanoi: "Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin" (22: 22).

But then "a spirit" came before Yahweh, who promised to perform the given task (22: 21). Yahweh inquired the spirit how he intended to do the work, and spirit replied: "I will go forth. I will be a lying spirit in the mouth of all his prophets." Yahweh accepted the plan of the spirit and said: "Thou shalt persuade him, and prevail also: go forth and do so" (22: 22).

Seuraavassa jakeessa haasteen vastaanottanut henki esitellään tarkemmin "valheen hengeksi"(22: 23). Siis Jahve lähetti valheen hengen viekoittelemaan Ahabin sotaan Gileadin Raamotiin.

In the next verse, the spirit that received the challenge is presented in more detail as the "spirit of falsehood" (22: 23). So Yahweh sent the spirit of falsehood to seduce Ahab to battle at Ramoth Gilead 

Vaikka Miika paljasti Ahabille, että profeetat olivat puhuneet hänelle Jahven nimessä valhetta, hän lähti Joosafatin kanssa sotimaan. Loppuvetoomuksenaan Miika sanoi: "Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra/Jahve ole puhunut minun kauttani" (22: 28).

Although Micaiah revealed to Ahab that the prophets had told him a lie in the name of Yahweh, he went to war with Jehoshapahat. In his closing appeal, Micaiah said, "if thou return at all in peace, the Lord/Yahweh hath not spoken by me" (22: 28).

Sota käytiin Gileadin Raamotissa, ja Ahab menehtyi siinä. Jahve oli siis puhunut Miikan kautta. Mutta...

And there was war in Ramoth - Gilead, and Ahab died there. So Yahweh had spoken through Micaiah. But...

Mikä/kuka on Jahve?
Mikä oli Jahven johdolla tapahtunut neuvonpito, ja missä se tapahtui?
Tarvitseeko (oikea) Jumala itselleen neuvonantajia?
Käyttääkö (oikea) Jumala viekoittelua ja eksytystä johtaakseen tottelemattomat kuolemaan?
Lähettääkö (oikea) Jumala valheen hengen?
Tekeekö (oikea) Jumala yhteistyötä valheen hengen kanssa?
Onko (oikea) Jumala sekä paha että hyvä?
Onko (oikean) Jumalan nimi יהוה Jahve/Jehova?
Eikö tällaisia vanhatestamentillisia harhakäsityksiä Jumalasta olisi jo aika oikaista Jeshuan antaman valon mukaan (Joh. 1: 18)!

What/who is Yahweh?
What was the counsel led under Yahweh, and where did it take place?
Did (the right) God need counselors for himself?
Does (the right) God use seduction and deception to lead the disobedient to death?
Does (the right) God send the spirit of falsehood?
Does (the right) God cooperate with the spirit of falsehood?
Is (the right God) both evil and good?
Is the name of (the true) God יהוה Yahweh/Jehovah?
Wouldn't it already be time to correct such Old Testament misconceptions about God according to the light given by Yeshua (John 1: 18)!




**********



VASTAUKSENI KOMMENTTIIN:
Koska en pääse bloggerilla julkaisemaan omia kommenttejani, vastaan tässä allaolevaan Unknown'n kommenttiin:
Kommenttisi antaa ymmärtää, että Jumala käyttää kaikkea/kaikkia oman tahtonsa mukaan
kunnioittamatta luoduilleen lahjoittamaansa ajattelua, tahtoa ja vapaata valintaa.
Annat siis kuvan Hirmuhallitsijasta, jollaisena minä pidän Jumalan vastustajaa, Saatanaa.

Perkeleellä, joka on ollut murhaaja alusta asti (Joh. 8: 44) riittää tuhovoimaa yllin kyllin koko universumin tuhoamiseen. Saatana ei tarvitse siihen apua vanhurskaalta Jumalalta, joka sanoo: "Älä tapa" (2. Moos. 20: 13). Jumala toimii ja on aina toiminut PELASTAJANA!

Jos tuollainen alistava kuva Jumalasta vallitsee seurakunnissa, en enää yhtään ihmettele sitä, että valkoisilla valheilla, pienellä pakolla ja salaisella juonimisella jopa papit (ja hyvin usein juuri papit) syyllistyvät seurakunnissa heikompien lähimmäistensä polkemiseen!
Tälläkin hetkellä liian monta tapausta on muistissani!

Onko vuonna 2020 jKr. vaikea käsittää, että se jumalkuva, mikä vallitsi 800 eKr., tarvitsee juuri sitä kirkastamista, jonka Jeshua tullessaan toi pimeydessä vaeltavalle ja kuoleman varjossa asuvalle ihmiskunnalle! Ilmestyskirjan mukaan ennen Jeshuan paluuta elävien pyhien tuntomerkki on Jeesuksen usko Jumalan käskyjen rinnalla. Jumalan Laki Vanhasta Liitosta ja Jeshuan usko Uudesta Liitosta säilyvät ikuisina kulmakivinä!

Taivaallisissa neuvonpidoissa, jos sellaista sanaa voidaan käyttää Jumalan ja Saatanan toimista, Saatana toimii syyttäjänä... ei Jumalan juoksupoikana.

Raamatun teksteissä näkyy hyvin selvästi inhimillinen kädenjälki. Tekstit eivät ole Jumalan tai Jeshuan sanelemia eivätkä kirjoittamia. Esimerkiksi Samuelin  kirjoissa esiintyy jopa kolme erilaista versiota Daavidista; kaksi niistä liittyy Daavidin ja Saulin suhteeseen (1. Sam. 16: 14 - 23 ja 1. Sam. 17: 1 - 58) ja kolmas Daavidiin ja Goljatiin (1. Sam 17: 46 ja 2. Sam. 21: 19/1. Aik. 20: 5). Kaikkea ei siis voi ottaa kirjaimellisesti eikä aina edes symbolisesti, sillä inhimillinen kerronta ei ole täydellistä.

Toinen esimerkki meille annettujen tietojen epävarmuudesta liittyy Elian aikana tapahtuneen kuivuuden kestoon. 1. Kun. 18: 1: ssa sen sanotaan kestäneen yli kaksi vuotta, historioitsija Josephus Flavius kertoo tuon kuivuuden kestäneen yhden vuoden, ja Uuden Testamentin mukaan se kesti kolme ja puoli vuotta (Luuk. 4: 25).

Tällaisia esimerkkejä voisin luetella lisääkin. Ne pakottavat ainakin minut huomioimaan Raamatun tekstin inhimillisen puolen. Tekstejä on alunperin kirjoitettu inhimillisen ymmärryksen mukaan (kuitenkin ilmeisen innoituksen vallassa), sittemmin niitä on editoitu tukemaan tiettyjä inhimillisiä näkemyksiä. Sanoja ja jopa jakeita on sekä poistettu että lisäilty. Ja kaikkein eniten erilaisia epämääräisyyksiä liittyy Jumalan nimeksi väitettyyn tetragrammiin, יהוה.

1. Kun. 22. luvussa esitetty kertomus Jahven ja valheen hengen neuvonpidosta heijastaa kuningas Ahabin aikaista inhimillistä käsitystä jumaluudesta. Tyypillistä tuon ajan ajattelulle näyttää olevan
1. että Jumala määrää sekä hyvän että pahan
2. paholaisella ei ole itsenäistä moraalista luontoa, vaan ikään kuin osa Jumalaa
Näin ollen Saatana (Vastustaja) ei ole Jumalan vastapuoli vaan ainoastaan ihmisen vastustaja. Noista ajoista käsitys Saatanasta on kuitenkin selkeästi muuttunut, ja nyttemmin hänet mielletään itsenäiseksi toimijaksi ja erityisesti Jumalan viholliseksi. Kun käsitys Paholaisesta on näin muuttunut, eikö silloin myös kuva Jumalasta ole pakostakin muuttunut! Mielestäni emme voi enää ajatella, että "Jumala käyttää kaikkia oikeudenmukaisten suunnitelmiensa toteuttamiseen."