The Greek letters α and ω are probably familiar to everyone. In the Finnish text, alpha and omega correspond to A and O (Rev. 1: 8), although logically the equivalents should be A and Ö, for alpha and omega are the first and last letter of the Greek alphabet, like we have A and Ö.
Aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain symboloivat alkua ja loppua (Ilm. 21: 6; 22: 13). Siinä on vertauskuva Kaikkivaltiaasta Jumalasta, jonka vallassa on kaiken alku eli luominen ja kaiken loppu eli tuomio.
The first and last alphabet symbolise the beginning and the end (Rev. 21: 6; 22: 13). It has a metaphor of the Almighty God, who has the power of the beginning, or creation, and the end of all, or judgment.
Heprean ensimmäisellä ja viimeisellä aakkosella on syvempi merkitys. Heprean aakkosten ensimmäinen kirjain on Alef, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa äärimmäisenä oikealla kolmella eri tavalla kirjoitettuna; ylimmällä rivillä varhaisimmilla seemiläisillä aakkosilla, keskirivillä paloe-heprealla ja alimmalla rivillä nykyisin käytössä olevalla neliöfontilla.
The first and last alphabet of Hebrew have a deeper meaning. The first letter of the Hebrew alphabet is Alef, which appears in the following picture at the far right, written in three different ways; on the top line in the earliest Semitic alphabet, in the middle line in Paleo-Hebrew and on the bottom line in the square font currently in use.
Toisessa kuvassa näkyy heprean aakkosten viimeinen kirjain, Tav, äärimmäisenä vasemmalla myös kolmella eri tavalla kirjoitettuna.
The second picture shows the last letter of the Hebrew alphabet, Taw, on the far left also written in three different ways.
Kuten ensimmäisestä taulukosta näemme Alefin varhaisin kirjoitusasu muistuttaa härän päätä. Tästä johtuen myös neliöfontin Alef merkitsee kuvallisena härkää. Alefissa on edelleen härän sarvet. Härkä on uhrieläin, ja siksi se on suora viittaus Jeshuaan, jonka uhria jokainen ilmestysmajaan ja temppeliin uhriksi tuotu härkä symbolisesti kuvasi.
As we can see from the first table, Alef's earliest writing is reminiscent of a bull's head. Due to this, the square font Alef also marks the bull as pictorial. Alef still has bull horns. The bull is a sacrificial animal, and therefore it is a direct reference to Yeshua, whose sacrifice was symbolically portrayed by each bull given as a sacrifice in the tabernacle and temple.
Heprean aakkosten viimeinen kirjain, Tav, on varhaisimmassa muodossaan risti, joka muuntui paleo-hepreassa rastiksi. Vaikka neliöfontin Tav ei muistuta muodoltaan enää kumpaakaan, se sisältää kuitenkin viestin alkuperäisestä rististä. Siksi Tav symboloi edelleenkin liittoa ja merkkiä, jolla se sinetöidään.
The last letter of the Hebrew alphabet, Taw, is in its earliest for a cross that was turned to the side in Paleo-Hebrew. Although the square font Taw no longer resembles either of them, it does contain the message of the original cross. Therefore Taw still symbolises the covenant and and the sign with which it's sealed.
Juutalaissyntyinen Daniel Brecher kirjoittaa kirjassaan Juutalaisin silmin (sivuilla 9 ja 13) Tav-rististä näin:
"Risti oli Jumalan Nimi, joka merkittiin Israelin ovien päälle, verellä. Kun Jumalan Nimi oli sinetöity kaikkiin israelilaisten oviin, heidän täytyi pysyä sen takana, 'Nimen alla', jotta voisivat olla suojassa. Siksi ei 'kukaan saa tulla ulos talonsa ovesta.' (2. Moos. 12: 22). Kirous ja kuolema olivat Jumalan Nimen edessä, oven ulkopuolella, mutta siunaus ja turva oven takana, sisällä. Myös Jerusalemin Temppeli rakennettiin samalla periaatteella: sen edessä olivat pakanakansat Edom, Moab, Amon sekä Arabian aavikon heimot, mutta takana Israelin maa ja kansa."
"Liiton arkin kantaminen nimenomaan leirin edellä, kolmen päivän matkan turvaetäisyydellä ei ollut sattumaa, vaan tarkoituksellinen menetelmä. Liiton arkin päällä oli Jumalan Nimen merkki. Kuten Egyptissä ovien päällä, tämä merkki toimi kahdella tavalla: heille, jotka olivat Jumalan Nimen takana (Raamatun sanoin 'Nimen alla'), se oli suojamerkki. Mutta heille, jotka olivat sen edessä (Raamatun sanoin 'Jumalan kasvojen edessä'), Nimi oli kirous, joka johti kuolemaan. Kun israelilaiset pysyivät liiton arkin takana, se suojeli heitä ja tuhosi heidän vihollisensa: 'Kaikki maan kansat näkevät, että Herran Nimi on päällänne (edellänne, vihollisenne edessä) ja pelkää teitä' (5. Moos. 28: 10)."
Jewish-born Daniel Brecher writes in his book (Through the Jewish Eyes) of the Taw cross as follows:
The cross was the Name of God, inscribed on the doors of Israel, with blood. Once the Name of God was sealed to all the doors of the Israelites, they had to stay behind it, 'Under the Name', to be sheltered. Therefore 'no one should come out of the door of their house' (Ex. 12: 22). The curse and death were before the Name of God, outside the door, but the blessing and safety behind the door, inside the house. Even the temple of Jerusalem was built on the same principle: in front of it were the nations of Edom, Moab, Amon and the tribes of the wilderness of Arabia, but behind of it the land and people of Israel."
Carrying the ark of the covenant precisely before the camp, at a safety distance of three days, was not a coincidence but a deliberate method. On the Ark of the Covenant was the sign of God's Name. As in Egypt on the doors, this sign worked in two ways: for those who were behind the Name of God (in the words of the Bible 'Under the Name') it was a sign of protection. But for those who were in front of it (in the words of the Bible 'before the face of God'), the Name was the curse that led to death. When the Israelites stayed behind the Ark of the Covenant, it protected them and destroyed their enemies: 'All the nations of the earth shall see the Name of the Lord be upon you (before you, before your enemies) and fear you' (Deut. 28: 10).
Risti on siis Jumalan NIMI ja sen MERKKI. Paavalin suurin kerskauksen aihe oli risti (Gal. 6: 14).
The cross is thus the NAME of God and its SIGN. Paul's greatest cause for boasting was the cross (Gal. 6: 14).
Samalla kun ristin muoto on häivytetty neliöfontin Tav-kirjaimesta, sen muoto on tullut esiin neliöfontin Alef-kirjaimessa.
While the shape of the cross has been faded from the letter Taw, its shape has emerged in the letter Alef in the square font.
Koska Alef on heprean aakkosten ensimmäinen kirjain, sen lukuarvo on 1 (yksi). Mutta joku neropatti on väittänyt, että Alef merkitsee myös lukua 26 (tetragrammin lukuarvo) sillä perusteella, että siinä on muka kaksi Jodia (10+10) ja yksi Vau (6). Voi, voi, näin huvittavan epätoivoista on valheen vääntäminen, kun halutaan todistella, että Jumalan nimi on יהוה.
Mutta Jumalan Nimi on ristinmerkissä +
Because Alef is the first letter of the Hebrew alphabet, its numeric value is 1 (one). But some genius has claimed that Alef also denotes the number 26 (the numerical value of the Tetragrammaton) on the grounds that it supposedly has two Yods (10+10) and one Waw (6). Oh, oh, so amusingly desperate is to twist the lie when you want to prove that God's name is יהוה.
But God's Name is in the sign of the cross +
Alef komeilee ensimmäisenä Jumalan Moosekselle ilmoittamassa nimessä אהיה, Ehjee.
Kun nimi אהיה jaetaan kahteen osaan seuraavalla tavalla: א - היה, siinä on härkä ja sanat "Hän on" tai risti ja sanat "se on". Risti ja sillä annettu uhri tulee ratkaisemaan aikakausia kestäneen taistelun hyvän ja pahan välillä.
Alef is the first to glorify the name God revealed to Moses אהיה, Ehyeh. When the name אהיה is divided into two parts as follows: א - היה, it has a bull and the words "He is" or a cross and the words "it is". The cross and the sacrifice given by it will resolve the age-long struggle between good and evil.
Luomisessa kaikki sai alkunsa Jumalan Sanasta, ja viimeisellä tuomiolla Jumala tulee sanomaan ratkaisevan Sanansa. Vain Jumala tietää kaiken, mitä alun ja lopun välillä on tapahtunut koko ihmiskunnan elämän aikana. Hän asetti elämän ehdot, ja siksi Hän on kaiken oikea tuomari.
"Minä olen Alef ja Tav" (Ilm. 1: 8).
א ja +
In creation, everything began with God's Word, and at the final judgment God will say His last Word. Only God knows what has happened between the beginning and the end throughout the human life. He set the conditions for the life, and therefore He is the right judge of all things.
I Am Alef and Taw (Rev. 1: 8).
א and +
********************
Vieläkö Jumalan verimerkki suojaa Maata? Kuinka kauan?
Is God's blood sign still protecting the Earth? How long?
"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät" (Luuk. 21: 25, 26).
"And there shall be signs in the sun, and in the moon, and in the stars; and upon the earth distress of nations, with perplexity; the sea and the waves roaring. Men's hearts failing them for fear, and for looking after those things which are coming on the earth: for the powers of heaven shall be shaken" (Luke 21: 25, 26).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti