In the Bible, the image of man is threefold, even though man is one entity. Man is made up of the spirit, the soul and the body (1. Thess. 5: 23), of which the spirit and the soul form the innermost and the body its outer shell.
Jotkut ovat selittäneet myös Kolminaisuutta tämän inhimillisen rakenteen mukaan osaamatta vastata kysymykseen, mikä Kolminaisuuden persoonista vastaa esim. sielua. Jos Poika on ruumis, niin Henki on luonnollisesti henki, mutta onko Isä silloin sielu? Johannes kirjoittaa, että Jumala on Henki (Joh. 4: 24). Mikä sitten on sielu?
Some have also explained the Trinity according to this human structure, but without being able to answer for example the question as to which of the personality of the Trinity corresponds to the soul. If the Son is the body, the Spirit is naturally the spirit, but is the Father then the soul? John writes that God is the Spirit (John 4: 24). Then, what is the soul?
This kind of though-play is probably just a desperate Trinity defences. We know about the Son that the Word was made flesh (John 1: 14). Yeshua had the spirit רוח ruach (Matthew 27: 50; Mark 8: 12; Luke 23: 46; John 19: 30), the soul נפש nephesh (Matthew 26: 38; John 10: 17; 12: 27) and the body גופ/גןית gijjat/guf (Matthew 26: 26; 27: 58; Mark 15: 45; Luke 24: 3). Yeshua himself was a threefold person! The main reason אלהים God created man in His own image is because the Word was made flesh, or Messiah became man (1. Tim. 2: 5).
Tarkoitukseni on kirjoittaa nyt kuitenkin ihmisestä ja lähinnä ihmisen sielusta. Monia vuosia sitten kävin läpi kaikki Vanhan Testamentin sielu- ja henki-tekstit käyttäen apunani Vilho Vuorelan Raamatun Hakusanakirjaa. Myöhemmin huomasin, että hepreassa sana נפש nephesh esiintyy huomattavasti useammin (> 750 kertaa) kuin sen vastine "sielu" VT:n suomennoksissa (> 200 kertaa).
However, my intention is now to write about the human being and mainly the human soul. Many years ago I went through all the Old Testament soul and spirit texts with the help of Vilho Vuorela's Bible Search Dictionary. Later, I found that in Hebrew the word נפש nephesh occurs much more frequently (> 750 times) than its equivalent "soul" in Finnish translations (> 200 times).
Osa heprean nephesh-sanoista (נפש) on käännetty sanalla "henki", mikä selittynee sillä, että henki ja sielu ovat molemmat sisäisen ihmisen komponentteja. Henki-käsitteestä on syytä tehdä selväksi kuitenkin pari seikkaa.
1. Jahvistisessa luomiskertomuksessa Herra Jumalan kerrotaan puhaltaneen ihmisen sieraimiin "elämän hengen". "Elämän henki" on hepreaksi נשמת היים nishmat hajjom. Henki ja henki menevät helposti sekaisin! Mutta רוח ruach ja נפש nephesh muodostavat siis sisäisen ihmisen.
2. Lisäksi sisäiseksi hengeksemme on tarjolla eri vaihtoehtoja. Se mikä henki kutakin ihmistä hallitsee, riippuu täysin jokaisen omasta valinnasta. Lähteitä on useampia mutta henkeä on vain kahdenlaista; hyvää, jonka lähteitä ovat Isä ja Poika ja pahaa, jonka lähteitä ovat Saatana ja hänen demoninsa. Siksi on tarpeen tutkia omaa henkeämme ja tehdä oikea valinta (1. Kor. 11: 28; 2. Kor. 13: 5; 1. Tess. 2: 4; 5: 21; 1. Joh. 4: 1; Ilm. 3: 10). Kehomme ulkoiseen olemukseen vaikuttava ja sielumme kykyjä/ominaisuuksia hallitseva henki tulee siis joka alhaalta pimeyden voimista tai ylhäältä Valkeuden Isältä.
Some of the Hebrew nephesh words (נפש) are translated as "spirit", which may be explained by the fact that spirit and soul are both components of the inner human being. However, there are a couple of points to make clear about the concept of spirit.
1. In the Yahwist creation story, the Lord God is said to have blown man's nostrils with "the spirit of life." "The Spirit of life" is in Hebrew נשמת היים nishmat hajjom. Spirit and spirit are easily confused! But רוח ruach and נפש nephesh thus constitute the inner man.
2. In addition, there are different options for our inner spirit. The spirit that rules in each person depends entirely on everyone's own choice. There are many sources but only two kinds of spirits; good, from the Father and the Son, and evil, from Satan and his demons. Therefore, it's necessary to study our own spirit and make the right choice (1. Cor. 11: 28; 2. Cor. 13: 5; 1. Thess. 2: 4; 5: 21; 1. John 4: 1; Rev. 3: 10). Thus, the spirit that influences the outward appearance of our bodies and rules the abilities/qualities of our soul comes either from below the powers of darkness or from above the Father of Light.
נפש, eli sielu-sanan monipuolinen ja runsas esiintyminen VT:ssa oli minulle suuri yllätys! Seuraavaksi yritän lyhyesti tiivistää tuon sanan merkityksiä:
The versatile and plentiful presence of the word נפש, the soul, in the Old Testament was a great surprise to me. Next, I will briefly summarise the meaning of that word.
* נפש nephesh eli sielu merkitsee elävää olentoa (ihmistä/eläintä) (1. Moos. 1: 19, 20; 2: 7)
* kuolleen olennon sielu on myös kuollut, sillä "vainaja" on hepreaksi נפש מת eli "kuollut sielu" (4. Moos. 6: 6)
* "viimeinen henkäys" on hepreaksi מפח נפש, sielun henkäiseminen (Job 11: 20), jolloin sielu (ja henki) palaa sen Luojalle
* kuolemassa sielu palaa samaan paikkaan kuin ruumis, siis hautaan (Job. 33: 18, 22, 30)
* kun Elia rukoili Sarpatin lesken kuolleen pojan puolesta, hän sanoi: "anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin", ja kun näin tapahtui, poika"virkosi henkiin" (1. Kun. 17: 21, 22). Jumala hallitsee siis jokaisen henkeä ja sielua kuolemassa
* koska נפש nephesh tarkoittaa elävää olentoa/elämää ja toimintaa, ja elämän lähteminen puolestaan kuolemaa, nephesh rinnastetaan vereen, joka on "elämänneste", jonka vuodattaminen merkitsee kuolemaa
* veren syöminen kiellettiin kansalta, koska "veressä on sielu" (3. Moos. 17: 10 -14)
* Jeshua vuodatti verensä/sielunsa ihmissielujen lunastukseksi, toisin sanoen Hän kuoli puolestamme
* 3. Moos. 17: 11 "Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen, sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä"
* נפש nephesh, sielu, antaa jokaiselle yksilölle sisäiset ominaispiirteet, luonteen, ja siksi sana nephesh merkitsee Raamatun teksteissä yksittäistä ihmistä/henkilöä/persoonaa/yksilöä/individuaalia
* mutta sanalla nephesh viitataan myös kollektiivisiin ihmisjoukkoihin/pienempiin ja suurempiin ihmisryhmiin/tietyn alueen asukkaisiin/talonväkeen/henkilökuntaan jne. (esim. 70 henkeä)
* kun hepreassa liitetään persoonaan viittaava loppuliite/suffixi sanaan נפש nephesh, sana voidaan kääntää persoonapronominilla: נפשי = minä (itse) = sieluni, מפשך = sinä (itse) = sielusi, נפשו = hän (itse) = sielunsa jne.
* Raamatun tarjoama ihmiskuva on vahvasti sielukeskeinen
* nephesh-sanan runsas esiintyminen VT:n teksteissä nostaa ihmisen sisimmän merkityksen fyysisen kehon/ruumin edelle. Jumala on Henki, ja ihmisen sisin (sielu + henki) ratkaisee hänen ikuisen kohtalonsa
* ihmisen kuollessa ihmisen henki palaa Luojan luo, mutta ruumis maatuu tomuksi maahan (Saarn. 12: 7)... ylösnousemuksessa selviää jokaisen yksilön lopullinen kohtalo (Joh. 5: 28, 29)
* נפש nephesh, sielu, on VT:n teksteissä myös ruokahalun ja janon "paikka", siis kaikki ruokahaluun liittyvät seikat (nälkä, kylläisyys, jano, kylläisyys, mieliteot, inhokit, kyllästyminen, kuihtuminen jne.) ovat lähtöisin ihmisen sielusta (monia tekstejä, joista esimerkkinä Ps. 63: 6; Snl. 13: 25; Jes. 29: 8; 55: 2;)
* נפש nephesh, sielu, on myös kaikkien tunteiden keskus sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden (noin 150 tekstiä). Koska sydän on mielletty erityisesti rakkauden paikaksi, positiivinen nephesh saatetaan liittää sydämeen, vaikka nykytietämyksen mukaan tunteiden keskus sijainneekin aivoissa. VT:ssa נפש (sielu) ja לב (sydän) esiintyvät samassa tekstissä ainakin 26 kertaa
* VT:ssa käsitteeseen נפש nephesh, sielu, liitetään myös ajatus ihmisen tahdosta (esim. Job 6: 7) ja jopa luonteesta (Hes. 4: 14; Hab. 2: 4). Mutta luonne onkin ainoa asia, joka periytyy tästä elämästä tulevaan
* inhimilliset kiusaukset syntyvät ihmisen sisällä sielua hallitsevien tunteiden ja tahdon sekä niitä hallitsevan hengen yhteisvaikutuksesta (Jaak. 1: 12 - 15)
* jos ihminen päästää sielunsa halut, vietit, aistillisuuden, himot ja hallitsemattomat tunteet valloilleen, hänen elämäänsä ohjaavat pahuuden voimat, ja hänen elämänsä sanotaan olevan
sielullista eli maallista eli luonnollista (Jaak. 3: 15), ja silloin hengellisyys on hänelle vastenmielistä. Sielullisuuden vastakohta on siis hengellisyys
* נפש nephesh soul means a living being/creature (man/animal) (Gen. 1: 19, 20; 2: 7)
* the soul of a dead being/creature is also dead, for the "deceased" is in Hebrew נפש מת "the dead soul" (Num. 6: 6)
* the "last breath" is in Hebrew מפח מפש, breathing of the soul (Job 11: 20), when the soul (and spirit) returns to its Creator
* at death the soul returns to the same place as the body, that is to say, to the grave (Job 33: 18, 22, 30)
* when Elijah prayer for the dead son of Sarpat's widow, he said, "let this boy's soul come back to him", and when this happened, the boy "was revived" (1. Kings 17: 21, 22). So God controls the spirit and soul of everyone at death
* because נפש nephesh means a living being/life and action, and the departure of life means death, nephesh is assimilated to "blood", which is the "liquid of life", the shedding of which means death
* eating blood was forbidden to the people because "there is a soul in the blood" (Lev. 17: 10 -14)
* Yeshua shed His blood/soul for the redemption of human souls, in other words He died for us
* Lev. 17: 11 "For the life of the flesh is in the blood: and I have given it to you upon the altar to make an atonement for your souls: for it is the blood that maketh an atonement for the soul"
* נפש nephesh, the soul, gives each individual the inner qualities, character, and therefore the word nephesh means in the Bible texts a person/individual itself
* but the word nephesh also refers to collective groups of humaman beings/smaller or larger teams/people of a certain area/ housekeepers/staff etc. (for example: 70 souls)
* when in Hebrew a pronominal suffix is added to the word nephesh נפש, the word can be translated by the personal pronoun: נפשי = I (myself) = my soul, מפשך = you (yourself) = your soul, מפשו he (himself) = his soul etc.
* the human image in the Bible is strongly soul-centered
* the abundant presence of the word nephesh in the Old Testament texts lifts the innermost human being above the physical body. God is the Spirit, and the innermost of man (soul + spirit) determines his eternal fate
* when a person dies, his innermost spirit returns to the Creator but the body falls to dust on the earth (Prov. 12: 7)... the resurrection will determine the final destiny of every individual (John 5: 28, 29)
* נפש nephesh, the soul, is also the "place"of appetite and thirst in the Old Testament, that is to say, all appetite-related aspects (hunger, satiety, thirst, satisfaction, desire, loathing etc.) come from the human soul (many texts, but these for example Ps. 63: 3; Prov. 13: 25; Isa. 29: 8; 55: 2)
* נפש nephesh, the soul, is also the center of all emotions, both the positive and negative (about 150 texts). Because the heart is specifically thought to be the place of love, positive nephesh is attached to the heart, even thou, according to current knowledge, the center of emotion is located in the brain. In the Old Testament מפש (soul) and לב (heart) appear at least 26 times in the same text
* in The Old Testament, the concept of נפש nephesh, the soul, is also associated with the idea of human will (for example Job 6: 7) and even nature/chartacter (Eze. 4: 14; Hab. 2: 4). But nature is the only thing inherited from this life to the eternity
* human temptations are the result of the combined effect of the emotions and will that dominate the soul and the spirit that controls them (James 1: 12 - 15)
* if a person unleashes the desires, the instincts, the sensualities, the lust, and the uncontrolled emotions of his soul, his life is guided by the forces of evil, and his life is said to be earthly, sensual, devilish (James 3: 15), and then spirituality is disgusting to him. So the opposite of sensuality is spirituality
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti