Edellisen kirjoitukseni teema ja yksi siinä mainitsemistani jakeista johti minut tutkimaan tarkemmin Jesajan 52. luvun alkua.
The theme of my previous post and one verse I mentioned there led me to study the beginning of the 52nd chapter of Isaiah more closely.
Noissa jakeissa Jumalan kansaa kehoitetaan nousemaan ja pukeutumaan voimaan. Jumalan kansasta käytetään nimityksiä Siion ja Jerusalem. Heprean tekstissä esiintyy myös eräs sana, jota ei ole lankaan käännetty, vaikka se esiintyy ensimmäisessä jakeessa kaksi kertaa.
God's people are called in those verses to awake and be clothed in power/strength. God's people are called Zion and Jerusalem. In Hebrew there is still one word, which has totally been forgotten, although it occurs twice in the first verse.
Kyseinen sana on לבשי. Jos kaksi ensimmäistä kirjainta sanan alussa ovat prepositioita, perussanaksi jäisi שי, joka merkitsee "lahja". Voima, johon Siionia kehoitetaan pukeutumaan, on siis lahja. Jos huomioimme sanan alakuosan, לב, joka tarkoittaa sydäntä, kysymyksessä on sydämestä lähtevä lahja, sydän-lahja. Eikö Jumalan Pojan sydänverellä hankittu pelastus ole nimenomaan sydän-lahja! Tuo lahja on ilmainen, ja sen voimalla vangittu tytär Siion voi irrottaa kahleet kaulaltaan (jae 2).
The word in question is לבשי. If the two consonants in the beginning are prepositions, so the basic word would be שי, which means "present/gift". The power, which Zion is called to be clothed in, is a gift/present. If we notice the first part of the word, לב, meaning heart, it's question about a gift from the heart, heart-gift! Isn't the salvation precisely a heart-specific gift obtained through the blood of the Son of God! That gift is free, and the daughter of Zion can loose herself with it from the bands of her neck (verse 2).
Jakeessa 3 todetaan, että Jumalan kansa on myyty ilmaiseksi/korvauksetta, ja rahatta se myös lunastetaan. Ja jakeessa 4 kerrotaan muinaisen Israelin orjuuttajista, Egyptistä ja Assyrista. Toista pakkosiirtolaisten orjuuttajaa, Babylonia, ei mainita Jesajan tekstissä, koska Jesaja toimi vuosina 750 - 630 eKr. eli 150 - 30 ennen Babylonin vankeutta.
It's stated in the verse 3 that God's people have sold themselves for nought, and they shall also be redeemed without money. And in the verse 4 Egypt and Assyr are mentioned as enslavers of God's ancient people. Babylon, the other enslaver, is not mentioned, because Isaiah worked 750 - 630 B.C. or 150 - 30 years before the Exile of Babylon.
Egypti on symbolinen ilmaus syntiinlankeemukselle, joka on kohdannut koko ihmiskuntaa. Nykyistä Jumalan kansaa, hengellistä Israelia, kutsutaan lähtemään ulos Babylonista (Ilm. 18: 4), jotta he varjeltuisivat niiltä vitsauksilta, jotka pian kohtaavat langennutta Babylonia.
Egypt is a symbol of the Fall, which has faced the whole mankind. God's people today, the spiritual Israel, is called out of Babylon (Rev. 18: 4) in order to be free from the plagues the fallen Babylon shall face very soon.
Jakeessa 5 Jumalan kansan orjuuttajia kuvaillaan kerskaileviksi herjaajiksi. Se on heidän pysyvä ominaispiirteensä; niin muinaisuudessa kuin nykyajassakin. He elämöivät ja pilkkaavat Jumalan nimeä "jatkuvasti kaiken aikaa."
In the verse 5 the enslavers of God's people are described as boasting blasphemers. It is their permanent characteristic; both in ancient times and in the present. They mock God's name "continually every day."
Mutta jakeessa 6 todetaan, että "minun kansani on tunteva minun nimeni"... "sinä päivänä." Mikä tuo tietty päivä sitten voisi olla? Koska jumalattomat pilkkaavat Jumalan nimeä joka päivä kaiken aikaa, Jumalan kansan vastaus heidän pilkkaansa on Jumalan oikea nimi joka päivä.
But in the verse 6 it's stated that "my people shall know my name"... "in that day". What might be that particular day? Because the wicked mock God's name continually every day, the answer of God's people to their blasphemy is God's real name every day.
Kuudennessa jakeessa esiintyvä nimi on mielenkiintoisesti täsmälleen sama kuin Joh. 8. luvun 24. ja 28. jakeessa Franz Delitzsch'in hepreankielisessä tekstissä.
Hepreaksi se kirjoitetaan: כי אני הוא (+ yhdysviivat sanojen välissä... ki-ani-hu), ja se merkitsee juuri minä (olen) hän. Vanhassa Testamentissa tuo nimi viittaa eteenpäin Jeshuaan, ja Uudessa Testamentissa taaksepäin Vanhassa Testamentissa mainittuun tapahtumaan palavan pensaan luona.
The name in the 6th verse is precisely the same as in the 8th chapter of John in the verses 24 and 28 in the Hebrew version by Franz Delitzsch.
It's written in Hebrew: כי אני הוא (+hyphens between words... ki-ani-hu), and it means I'm just, he. In the Old Testament that name refers forward to Yeshua, and in the New Testament backward to the event by the burning bush mentioned in the Old Testament.
Kuudennen jakeen lopussa on myös kaksi heprean sanaa, joiden käännökset vaikuttavat epäselviltä tai kokonaan poisjätetyiltä.
Sanat ovat: המדבר ja הנני
In the end of the sixth verse there are also two words in Hebrew, which have been translated unclearly or dropped totally away.
The words are: המדבר and הנני
Ensimmäisen sanan juurikirjaimet ovat ד (Dalet), ב (Bet) ja ר (Resh) eli דבר (dabar), joka viittaa puhumiseen ja puheeseen. Sanan alussa oleva ה (He) voisi olla määreinen artikkeli ja מ (Men) prepositio, -sta. On kysymys jostakin tietystä puheesta. Mieleeni tulee se tietty puhe, jonka Mooses kuuli palavasta pensaasta.
The root letters of the first word are ד (Dalet), ב (Bet) and ר (Resh) or דבר (dabar), which refers to speaking and speech. ה (He) in the beginning of the word may be a defined article and מ (Mem) a preposition meaning "of". It's question of a certain speech. I can remember one special speech, the speech Moses did hear from the burning bush.
Toinen sana muistuttaa sanaa "katso". Seuratkaamme Moosesta, sillä hänkin päätti mennä lähemmäksi katsomaan tuota pensasta saadakseen siitä paremmin selvää!
The other word reminds the word meaning "look". Let's follow Moses, for even he decided to go nearer to the bush and have a better loot at it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti