Looginen tunnustus * Logical confession

Meille kaikille lienee varsin tuttua se, miten lujasti me pidämme kiinni omasta tunnustuksestamme ja puolustamme omaa näkemystämme toisinajattelevien argumentteja vastaan. Mutta joskus tunnustuksemme menee kyllä komiikan puolelle.

Everyone knows how firmly we stick to our own confession and defend our own view of the dissenting arguments. But you see, sometimes our confession goes to the comic side.

Ajatellaan nyt esim. Luuk. 23: 43:n tulkintaa!
Kyseinen jae kuuluu 1938-version mukaan:
"Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'."
Ja 1992-version mukaan:
"Jeesus vastasi: ' Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa'."

Let's think for example the interpretation of Luke 23: 43!
According to KJV:
"And Jesus said unto him, Verily I say unto thee, to day shalt thou be with me in paradise."

Kuka on valinnut välimerkkien paikat? Alkutekstissähän ei ole minkäänlaisia välimerkkejä! On siis kääntäjän vallassa, laitetaanko kaksoispiste ennen sanoja "tänä päivänä" vai niiden jälkeen. Ajatushan muuttuu täysin toiseksi, kun siirrämme kaksoispisteen noiden sanojen jälkeen.

Who has chosen punctuation locations? There is no punctuation in the original text! Therefore a translator can choose the location of the colon; either before or after the words "to day." The idea is completely different, if we set the colon after those words.

Viittaavatko sanat "tänä päivänä" siihen päivään, jolloin Jeesus antoi tuon lupauksen ryövärille, vai siihen päivään, joilloin paratiisi toteutuu käytännössä uudelleen?

Do those words "to day" refer to that day Jesus gave the promise to the robber or to the day, when the paradise becomes reality again?

Täysin varmaa on, ettei paratiisi toteutunut vielä tuona kyseisenä päivänä kenenkään kohdalla; ei Jeesuksen, ei ryövärin eikä tämän maailman kohdalla.

It's absolutely certain that the paradise didn't yet happen to anyone; not to Jesus, not to the robber and not to this world.

Uskontunnustuksessa sanomme uskovamme, että Jeesus viipyi haudassa aina kolmanteen päivään saakka ja nousi kuolleista vasta "kolmantena päivänä" ristiinnaulitsemispäivästä lukien. On siis sula mahdottomuus, että edes Jeesus olisi ollut ristiinnaulitsemispäivänään paratiisissa, ryöväristä puhumattakaan.

We say in our creed that Jesus stayed in the tomb until the third day, and that it was "the third day" after the crucifixion when He resurrected. Thus it's a mere impossibility that Jesus were in paradise in that same day, not to mention the robber.

Ryövärin ylösnousemus tulee tapahtumaan "viimeisen pasuunan soidessa" Jeesuksen paluun yhteydessä (Joh. 5: 28, 29; 14: 1 - 3;1. Tess. 4: 13 - 18).

The resurrection of the robber will happen when Jesus comes back "with the voice of the trump of God" (Joh. 5: 28, 29, 14: 1 - 3; 1. Thess. 4: 13 - 18).

Jeesus korotettiin ylösnousemuksensa jälkeen Kuninkaaksi, sillä Jumala hyväksyi hänen suorittaman lunastustekonsa. Välittömästi ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei kuitenkaan sallinut Marian koskettaa itseään, sillä hän ei ollut vielä sillon käynyt Isän luona (Joh. 20: 17). Danielin kirjassa kuvattu Pojan ja Vanhanikäisen kohtaaminen (Dan. 7: 13, 14) toteutui kuitenkin pian tämän jälkeen, koska jonkun ajan kuluttua Tuomas sai Jeesukselta luvan koskettaa hänen käsiään ja kylkeään (Joh. 20: 27, 28).

Jesus was raised to be the King after his resurrection, for God accepted his perfect salvation mission. But immediately after his resurrection Jesus didn't allow Mary to touch him, for he had nor yet visit Father (John 20: 17). The meeting of the Son and the Ancient (as Daniel describes in 7: 13, 14) happened very soon after that, for we see that a little later Jesus allowed Thomas to touch his hands and side (John 20: 27, 28).

Palatessaan noutamaan omiaan Jeesus saapuu taivaan pilvissä Kunnian Kuninkaana ja herrain Herrana (Ilm. 19: 11 - 16). Jumalan ja Karitsan Vanhurskauden valtakunta, josta ryöväri puhui Jeesukselle (Luuk. 23: 42), toteutuu sinä hetkenä, kun Jeesus herättää seuraajansa kuolleista ja muuttaa heidät ja elossa olevat pyhät kuolemattomiksi ja katoamattomiksi (1. Kor. 15: 51 - 55). Vanhurskauden Valtakunta on olemassa kansalaistensa myötä! Jeesuksen lupaus koski siis tulevaa päivää... sitä päivää, jolloin hän itse istuu vanhurskauden valtaistuimella ikuisena Kuninkaana, ja jolloin hänen valtakuntansa kansalaiset saavat ikuisen perintönsä.

When Jesus returns to receive his children he will come as the King of kings and the Lord of lords (Rev. 19: 11 - 16). The kingdom of God and the Lamb, the robber referred to (Luke 23: 42), will be fulfilled at the moment when Jesus raises his followers from the dead and puts them with the living holy ones on immortality and incorruption (1. Cor. 15: 51 - 55).
The Righteous Kingdom of the will be true with it's citizens! Therefore Jesus' promise referred to the coming day... the day, when He'll sit on the righteous throne as the eternal King and when  the citizens of this kingdom will get their everlasting heritage.

Kummallinen yhtäläisyys * Strange similarity

Raamatun henkilöiden nimillä on aina jokin merkitys, sillä niihin on ikuistettu jokin asia, tapahtuma, tunne tai kokemus. Esimerkkejä löytyy mm. Jaakobin poikien ja profeettojen nimistä. Profeettojen nimissä esiintyy lähes poikkeuksetta sana "Herra".
Herra on pelastus/Herra pelastaa = Jesaja = ישעיה
Herra on korkea/Herra korottaa = Jeremia = ירמיה
Herra on vapahtaja/Herra vapahtaa = Hoosea = הושע
Herra on Jumala = Jooel = יואל
Herran palvelija = Obadja = עובדיה
Herra muistaa = Sakarja = זכריה
Herran sanansaattaja = Malakia = מלאכי

The biblical personal names always have some meaning, because some thing, event, feeling or experience has been attached to those names. For instance the names of Jacob' sons and the names of the prophets. Almost without exception the prophet names include the word "Lord".
The Lord saves/The Lord is a rescue = Isaiah = ישעיה
The Lord raises/The Lord is high = Jeremiah = ירמיה
The Lord redeems/The Lord is a Redeemer = Hosea = הושע
The Lord is God = Joel = יואל
The Lord's servant = Obadiah = עובדיה
The Lord remembers = Zechariah = זכריה
The Lord's messenger = Malachi = מלאכי

Yhdessäkään noissa nimistä ei esiinny kuitenkaan koko tetragrammi יהוה. Tavallisesti niissä on vain kaksi tetragrammin kirjainta, mutta on myös nimiä, joissa on vain yksi tetragrammin kirjain.

None of those names include the whole Tetragrammaton יהוה. Usually the names have only two consonants of the Tetragrammaton, but there are also some names, which has only one consonant of it.

Kertauksen vuoksi:
יהוה  kokonainen tetragrammi
יהו  JHW/JHV
יה  JAH
י  tetragrammin ensimmäinen kirjain/konsonatti

For repetitions sake:
יהוה = the whole Tetragrammaton
יהו = JHW
יה = YAH
י = the first consonant of the Tetragrammaton

Koko maailmassa tiedetään, että יהוה tarkoittaa juutalaisten Jumalaa/jumalaa. Kummallista, mutta juutalaisten Jumalan nimi löytyy heidän omasta nimestään!

It is known in the entire world that יהוה means the God/god of the Jews. Very strange indeed, but the name of the Jewish God is in their own name!

יהדות = jahadut = juutalaisuus... 3 yhteistä kirjainta
יהודי = jehudi = juutalainen henkilö... 3 yhteistä kirjainta
יהודי = jehudi = adjektiivi; juutalainen... 3 yhteistä kirjainta
יהודה = jehudah = Juuda (henkilö, kansa)... 4 yhteistä kirjainta
יהד = verbi; esiintyä juutalaisena/ tunnustautua juutalaiseksi/ kääntyä juutalaisuuteen... 2 yhteistä kirjainta

יהדות = jahadut = Judaism... 3 common consonants
יהודי = jehudi =  Jewish person... 3 common consonants
יהודי = jehudi = adjective; Jewish... 3 common consonants
יהודה = jehudah = Judah (person, nation)... 4 common consonants
יהד = verb; appear as a Jew/ to be recognised as a Jew/ turn to Judaism... 2 common consonants

Miksi nämä kaksi nimeä ovat näin samankaltaisia?
Sattumaako vai tahallista valintaa?
Onko יהוה vain juutalaisten heimojumala?

What is the reason for the similarity of these two names?
Is it chance or deliberate choice?
Is יהוה only a Jewish tribe god?

KOLME PAPPEUTTA: 
1. Leevin heimon ja Aaronin suvun pappeus, jossa Jumala on יהוה (Jahve... Adonai) 
2. Juudan heimon ja Daavidin suvun pappeus, jossa Jumala on יהוה (Jahve... Adonai)
3. Melkisedekin pappeus, jonka Jumala oli אל עליון El-Elyon (Korkein)... lue 1. Moos. 14: 18.

THREE PRIESTHOODS: 
1. the priesthood of Levi's tribe and Aron's family... worshipping יהוה (Yahweh... Adny)  
2. the priesthood of Judah's tribe and David's family... worshipping יהוה (Yahweh... Adny)
3. the ministry of Melchizedek worshipping אל עליון = El-Elyon (God Most High)... read Gen. 14: 18. 

TÄRKEÄÄ HUOMATA:
Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus on pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan (Hepr. 5: 6, 10; 6: 20; 7: 11, 15, 17, 21). Pankaamme merkille nämä heprealaiskirjeen SEITSEMÄN tekstiä Jeesuksen oikeasta PAPPEUDESTA! 

IMPORTANT TO NOTE:
According to the epistle of Hebrew Jesus belongs to Melchizedek priesthood (Hebrew 5: 6, 10; 6: 20; 7: 11, 15, 17, 21). Let's note these SEVEN texts of the genuine MINISTRY of Jesus in the Epistle of Hebrews! 

Mutta mitä on Melkisedekin pappeus suhteessa Leevin heimon ja Aaronin suvun pappeuteen (Johannes Kastaja) ja Juudan heimon ja Daavidin suvun pappeuteen (Jeesus)?

But what is Melchizeked's ministry in relation to the priesthood of Lewi's tribe and Aron's family (John the Baptist) and to the priesthood of Judah's tribe and David's family (Jesus)?  

Uuden liiton temppeli * Temple of the New Covenant

Jerusalemin kolmannen temppelin rakentamisesta puhutaan nykyään lisääntyvällä innolla, mutta kuinka moni pysähtyy syvemmin ajattelemaan ja kysymään, mistä siinä oikein on kysymys. Kuuluuko Jerusalemin kolmas temppeli alkuunkaan Jumalan suunnitelmiin?

The third temple of Jerusalem is nowadays spoken about with an accelerating enthusiasm, but how many of us stops to think it deeper and ask, what's the matter with it. Does Jerusalem's third temple belong to the plans of God at all?

Jeesuksen kuollessa ristillä temppelin esirippu repesi (Matt. 27: 51; Mark. 15: 38; Luuk. 23: 45), ja kansalta kielletty ja piilossa ollut Kaikkeinpyhin avautui. Siksi meillä on nyt "luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta" (Hepr. 10: 19, 20).

When Jesus died on the cross, the veil of the temple was rent in twain (Matthew 27: 51; Marc 15: 38; Luke 23: 45), and the Most Holy forbidden and hidden from the people was revealed. Therefore we have now "boldness to enter into the holiest by the blood of Jesus. By a new and living way, which he hath consecrated for us, through the veil, that is to say, his flesh (Hebrew 10: 19, 20).

Vanhan liiton Ilmestysmaja ja sitä seurannut temppeli olivat vain vajavaisia varjokuvia siitä taivaallisesta Temppelistä, joka on Jumalan itsensä rakentama (Hepr. 9: 24). Ilmestysmaja rakennettiin Mooseksen Jumalalta saamien tarkkojen ohjeiden mukaan (2. Moos. 40: 16, 19, 21, 23, 25, 27, 29, 32). Sen jokaisen yksityiskohdan samoin kuin pappien asusteiden ja heidän suorittamien toimitusten tarkoituksena oli kuvata audiovisuaalisesti sitä pelastussuunnitelmaa, jonka Jumala oli jo ennen aikojen aamua laatinut ihmiskuntaa varten. Ne kaikki täyttyivät sitten Jeesuksessa.

The Tabernacle of the Old Covenant and the temple after that were only a shady shadow of the heavenly Temple, which is made by God Himself (Hebrew 9: 24). The Tabernacle was build according to the exact instructions Moses got from God (Ex. 40: 16, 19, 21, 23, 25, 27, 29, 32). Every single detail of the Tabernacle as well as the cloths of the priests and all their activities had to be an audiovisual message of the rescue plan God had already made before the creation. Every detail was then fulfilled in Jesus.

Ilmestysmajan ja temppelin välittämä viesti on siis ikään kuin profetia Messiaasta kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää Jumalan pelastustekoa. Kun Jeesuksen maanpäällinen missio läheni loppuaan, ja kun hän huusi ristillä sanat "se on täytetty" (Joh. 19: 30), vanha temppelijärjestelmä sai loppua. Esiripun repeämistä seurasi koko temppelin tuho vuonna 70 jKr. Esikuvat saivat loppua, ja eläinuhrien aika päättyi, sillä Jumalan Karitsa vuodatti verensä syntien anteeksisaamiseksi (Hepr. 9: 11, 12).

The message on the Tabernacle and Temple is like a prophecy of the Messiah for all those who are wiling to understand God's rescue. When Jesus' earthly missio was about to cease and when He shouted on the cross the words "It is finished" (John 19: 30), the old temple system came to an end. After the veil was rent in twain the whole Temple was destroyed 70 A.D. The symbols came to an end, and the time of the animal sacrifices was finished, for the Lamb of God gave his blood for our sins (Hebrew 9: 11, 12).

Jeesus vertasi Jerusalemin temppeliä omaan kehoonsa ja järkytti kuulijoitaan sanomalla, että hän rakentaisi kolmessa päivässä sen, mitä ihmiset olivat rakentaneet 46 vuotta (Joh. 2: 20, 21). Tällä tavalla Jeesus antoi meille avaimen ymmärtää temppeliin liittyvää Uuden Testamentin hengellistä opetusta.

Jesus compared Jerusalem's Temple to his own body and shook his audience by the words that he would build in three days the same people have been building for 46 years (John 2: 20, 21). In this way Jesus gave us the key to understand the spiritual teaching of the New Testament concerning the Temple.

Katsokaamme siis muutama temppeliteksti sekä Uudesta että Vanhasta Testamentista!

Let's read some temple texts in the New Testament, and in the Old Testament, too!


1. Kor. 3: 16, 17:
"Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli, ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette."

1. Cor. 3: 16, 17:
"Know ye not that ye are the temple of God, and that the Spirit of God dwelleth in you? If any man defile the temple of God, him shall God destroy; for the temple of God is holy, which temple ye are."

1. Kor. 6: 19, 20:
"Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti lunastetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne."

1. Cor. 6: 19, 20:
" What? know ye not that your body is the temple of the Holy Ghost which is in you, which ye have of God, and ye are not your own? For ye are bought with a price: therefore glorify God in your body, and in your spirit, which are God's."

Ef. 2: 19 - 22:
"Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi hengessä."

Eph. 2: 19 - 22: 
" Now therefore ye are no more strangers and foreigners, but fellowcitizens with the saints, and of the household of God; And are built upon the foundation of the apostles and prophets, Jesus Christ himself being the chief corner stone; In whom all the building fitly framed together groweth unto an holy temple in the Lord: In whom ye also are builded together for an habitation of God through the Spirit."

1. Piet. 2: 4 - 9:
"Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: Katso minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko,on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa."
               Jes. 28: 16: "sentähden näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin 
               peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei 
               pakene."
               Ps. 118: 22: "Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi."

1. Peter 2: 4, 5, 6:
"To whom coming, as unto a living stone, disallowed indeed of men, but chosen of God, and precious, Ye also, as living stones, are built up a spiritual house, an holy priesthood, to offer up spiritual sacrifices, acceptable to God by Jesus Christ. Wherefore also it is contained in the scripture, Behold, I lay in Sion a chief corner stone, elect, precious: and he that believeth on him shall not be confounded. Unto you therefore which believe he is precious: but unto them which be disobedient, the stone which the builders disallowed, the same is made the head of the corner. And a stone of stumbling, and a rock of offence, even to them which stumble at the word, being disobedient: whereunto also they were appointed. But ye are a chosen generation, a royal priesthood, an holy nation, a peculiar people; that ye should shew forth the praises of him who hath called you out of darkness into his marvellous light."
               Isa. 28: 16: " Therefore thus saith the Lord God, Behold, I lay in Zion for                   
               a foundation, a stone, a tried stone, a precious corner stone, a sure foundation: he            
               that believeth shall not make haste."
               Ps. 118: 22: " The stone which the builders refused is become the head stone of the 
               corner."

Ilm. 3: 12:
"Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalan kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni."

Rev. 3: 12:
" Him that overcometh will I make a pillar in the temple of my God, and he shall go no more out: and I will write upon him the name of my God, and the name of the city of my God, which is new Jerusalem, which cometh down out of heaven from my God: and I will write upon him my new name."

Ilm. 21: 2, 3:
" Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa."

Rev. 21: 2, 3:
" And I John saw the holy city, new Jerusalem, coming down from God out of heaven, prepared as a bride adorned for her husband. And I heard a great voice out of heaven saying, Behold, the tabernacle of  God is with men, and he will dwell with them, and they shall be his people, and God himself shall be with them, and be their God."

Näiden jakeiden perusteella en näe, että kolmas temppeli kuuluisi Jumalan suunnitelmiin. Jos sellainen sinne kuitenkin rakennetaan, Jumalan Temppelin "elävät kivet" ja "pylväät" tietävät, kuka siinä rakennusprojektissa on asialla ja hylkää "kalliin kulmakiven! Ei kukaan muu, kuin Jumalan Vastustaja!

Based on these verses I can't see that the third Temple belongs to God's plans. But if such a temple is to be built there, the "living stones" and "the pillars" of God's Temple do know, who is rejecting "the precious corner stone" in his project! No-one else but God's Opponent!

Nimi * The name

Sanotaan, ettei "nimi miestä pahenna, ellei mies pahenna nimeään." Tähän kansanviisauteen liittyy opetus siitä, että mikä tahansa sana kelpaa ihmisen nimeksi, mutta ihminen voi itse pilata oman nimensä ja usein myös koko sukunsa nimen. Maine liittyy nimeen.

It's said that "the name of a man will not spoil him unless a man doesn't spoil his name." There is a teaching in this folkway showing that whatever name is good for a person but man himself can ruin his own name and often also the name of his whole family. Reputation is associated with the name.

Nimi on yksilöllinen tunnus, jolla henkilö erotetaan kaikista muista ihmisistä. Yleensä nimi saadaan omilta vanhemmilta, tosin poikkeuksiakin on. Usein vanhemmat miettivät syntyvän lapsen nimen valmiiksi jo raskausaikana, ja nimen julkistaminen tapahtuu mahdollisimman pian syntymän jälkeen.

The name is a unique code that separates a person from all other people. Usually, the name comes from your own parents, though there are some exceptions. Often the parents choose the name for their coming child already during pregnancy, and the name will be released as soon as possible after his birth.

Nimeen sisältyy osa yksilön identiteettiä siinäkin tapauksessa, että maailmassa on monia samannimisiä ihmisiä. Esim. koulussa henkilöiden sekoittamisen estämiseksi keksitään lisä- tai lempinimiä, mutta lapsuudessa saatu nimi kulkee jokaisen mukana kehdosta hautaan.

The name includes a part of the individual's identity even if there are many people with the same name in the world. For example, in school new names and nicknames are created in order to prevent the mixing of persons, but the name given in childhood passes from cradle to grave.

Nimenmuutos saattaa tulla kysymykseen jonkun elämänmuutoksen ja uuden elämänvaiheen alkaessa. Esim. vankilasta vapautuva henkilö saattaa ottaa itselleen uuden nimen päästäkseen yhteiskunnassa helpommin eteenpäin. On myös henkilöitä, jotka haluavat nimekseen mieluummin itsensä valitseman kuin vanhempiensa antaman nimen. Yleensä kuitenkin nimen antaja on sen saajaa vanhempi ja aikaisemmin syntynyt henkilö.

A name change is required with some life change and in the beginning of a new phase of life. For example, a prisoner released from a jail may take a new name in order to make it easier to move forward in the society. There are also people who prefer to choose their name by themselves rather than to use the name given by their parents. However usually the one who gives the name is older than the one who receives the name.

Punuttelussa yksilön Nimen käyttö koetaan joko kohteliaisuudeksi tai loukkaukseksi riippuen keskustelun sävystä ja tarkoituksesta. Kouluaikana nimi saattaa taipua pilkkaajien suussa niin ikävään muotoon, että haukuttu henkilö häpeää omaa nimeään vielä aikuisenakin. Oman nimen yleisyys saattaa vaikuttaa jopa minäkuvaan niin, että harvinaisen nimen omistaja tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin suosituimpien nimien omistajat.

To use one's name in a conversation is either a politeness or an insult depending on the tone and purpose of the conversation. In school some names might be twisted to a nasty form in the mouth of mockers and still as an adult the embarrassed person might shame his own name. The prevalence of a name may effect even on self-image so that the one who has a rare name feels more lonely than the one who has a popular name.

Muinaiset egyptiläiset koettivat säilyttää nimensä ja saavuttaa itselleen ikuisuuden rakentamalla komeita hautamuistomerkkejä. Sama pyrkimys voidaan nähdä ihmisten toimissa edelleenkin, vaikka itsensä ikuistamisen pakkomielle suuntautuu nyt erilaisten ennätysten tekemiseen. Nimeen sisältyvä maine ja muisto koetaan hyvin tärkeäksi, ja sen eteen ollaan valmiita tekemään jopa vilpillisiä ponnistuksia.

The ancient Egyptians tried to preserve their name and achieve eternity by building stunning haunting memories. You can see the same drive even today but the obsession to immortalise oneself is oriented to make some record things. The reputation and memories included in the name are considered to be so important that even false efforts are made in order to reach a better name/reputation.

Kuoleman kohdatessa nimi kertoo, kuka vuorostaan on ylittänyt rajan. Vaikka yksilö lakkaa olemasta, hänen nimensä, maineensa ja muistonsa jäävät olemaan. Nimi säilyy kaikissa asiakirjoissa, joista jopa vieraat ihmiset voivat etsiä haluamiaan tietoja. Omaisille ja ystäville kuolleen henkilön nimi palauttaa voimakkaita muistoja vielä pitkään tämän kuoleman jälkeen. Rakkaan ihmisen nimen näkeminen hautakivessä on aina syviä tunteita herättävä hetki. Olkoonpa ihmisen nimi miten mahtipontinen hyvänsä, se ei pysty estämään kuolemaa. Jonakin päivänä meistä kaikista jää jäljelle vain nimi, sillä ihmisen osa on kuolla.

When death occurs the name tells who in turn has crossed the border. Even if an individual cease to exist, his name, reputation and memory will remain. The name remains in all documents that even strangers can search for. The dead person's name will restore strong memories to relatives and friends still for a long time after his death. It's a moment of deep emotions to see the name of the beloved person on a gravestone. No matter how mighty name you have, it can't prevent death. One day, only the name remains, because the human part is death.

Nimemme on kirjattu pysyvästi maallisiin asiapapereihin, mutta niin on myös taivaassa pidettäviin Elämän - ja Kuoleman Kirjaan. Vanhempiemme meille valitsema nimi kaikuu kerran Jeesuksen suusta, kun hän tulee herättämään kaikki kuolleet; vanhurskaat Elämän ylösnousemuksessa ja väärät Tuomion ylösnousemuksessa (Joh. 5: 28, 29).

Our names has been permanently recorded in the secular documents but also in the heavenly books; the Book of life and the Book of death. The name our parents have given us will echo once from Jesus' mouth when he'll wake up all the death; the good in the resurrection of life and the evil in the resurrection of damnation (John 5: 28, 29).

Tämän jälkeen vanhurskaille alkaa aivan uusi elämänvaihe, ja he tulevat saamaan uuden nimen itse Jumalalta (Ilm. 2: 17). Sen lisäksi Jumala antaa heille uuden identiteetin ja osoitteen (Ilm. 3: 12). Vanhurskaiden maalliset nimet tullaan siis vaihtamaan pyhiin ja iankaikkisiin nimiin. Väärien  elämä tulee loppumaan, ja helvetin tuli tuhoaa heidät niin kuin myös heidän nimensä.

After that a new phase of life will open to the good and they'll receive a new name from God Himself (Rev. 2: 17). And more over God will give them a new identity and address (Rev. 3: 12). The earthly names of the good will be changed to sacred and eternal names. But the life of the evil will end, and Hell will destroy them and finish their names.

Ihmisten lisäksi helvetissä tuhoutuvat myös alussa ikuisiksi olennoiksi luodut enkelit, jotka ryhtyivät Luciferin johdolla kapinaan Jumalaa vastaan. Helvetti tekee ikuisen lopun niin jumalattomien ihmisten maallisista nimistä kuin langenneiden enkelien taivaallisista nimistä.

Also the angels, once created everlasting creatures, will be destroyed in Hell with the evil; those angels who followed Lucifer in his rebellion. Hell will wipe away both the earthly names of bad people and the supernal names of fallen angels.

Jumaluus on kuolemattomuutta ja katoamattomuutta. Jumalaa ei ole kukaan synnyttänyt tai luonut, eikä hänen yläpuolellaan ole auktoriteettia, joka olisi antanut Hänelle nimen. Kuoleman valta ei yllä jumaluuteen, ja Jumalan nimi on Saatanalle voittamaton haaste. Jumalan nimi ei korista yhtäkään hautakiveä, sillä Jumala ei kuole.

Godhead is immortality. No-one ever created God and there is no authority above Him that would had given Him the name. The power of death never reach divinity, and the name of God is an invincible challenge for Satan. God's name isn't an ornament on any gravestone, because God never dies.

MINÄ OLEN on täydellinen nimi Jumalalle, joka OLI, ON ja TULEE IKUISESTI OLEMAAN. "Minä olen" on ainoa mahdollinen nimi, joka olisi voinut olla kirjoitettu Jeesuksen hautakiveen niiden muutamien tuntien ajan, jotka hän vietti Joosef Arimatialaisen haudassa, sillä tuossa mahtavassa nimessä Jeesus voitti Kuoleman.

I AM is the perfect name for God, who WAS, IS and WILL FOREVER EXCIST. "I am" is the only name that would possible have been written on the stone of Jesus' tomb during a few hours He spent in the tomb of Joseph of Arimathaea, because in that mighty name Jesus won the death.

Jeesuksen todistus * Jesus' testimony

Kuten lukijani ovat jo varmaan huomanneet, minä ihmettelen tetragrammia יהוה. Olen kirjoittanut siitä jo lähes kymmenen vuoden ajan, ja yhä vain aihetta ja syytä riittää.

I think my readers have already noticed that I'm wondering the Tetragrammaton יהוה. I have written about it nearly ten years and still I have something to say.

Hepreassa tetragrammia ei lausuta niin kuin se kirjoitetaan, vaan sen kohdalla sanotaan sana "adonai", joka kirjoitetaan hepreaksi אדוני. Sanathan eivät näytä vähääkään samanlaisilta! "Adonai" on sukua sanalle אדון (adon), joka merkitsee herraa, isäntää, omistajaa. Tällä perusteella myös sana "adonai" käännetään sanalla "Herra". 

In the Hebrew pronunciation the Tetragrammaton is replaced by the word "adny" written like this אדון. The words aren't looking similar at all! "Adny" reminds another word אדון (adon) meaning lord, boss, owner. Therefore even "adny" is translated by the word "Lord".

Kertauksen vuoksi laitan tähänkin kirjoitukseeni muutaman minua ihmetyttävän seikan tetragrammista:
1. Tetragrammin alkuperä on ainakin minulle hämärän peitossa. 2. Moos. 6: 3:ssa kerrotaan, että יהוה ilmoitettiin vasta Moosekselle, mutta kuitenkin tuota nimeä osattiin huutaa avuksi jo noin 250 vuotta luomisen jälkeen (1. Moos. 4: 26). Ja esiintyyhän kyseinen grammi/kuva-kuvio-piirros-kirjoitus jo ns. Jahvistisessa luomiskertomuksessa (1. Moos. 2: 4 - 25). Tiedetään myös, että jo sumerilaisilla (ja monilla muilla kansoilla) oli samanlainen kirjainkoodi, joka kuului heidän palvomalleen pakanajumalalle.

2. Kolmannessa käskyssä (2. Moos. 20: 7) kielletään Jumalan nimen turha lausuminen. Hänen nimensä osataan siis lausua, mutta tetragrammin oikeaa lausumista ei tiedä kukaan.  700 -1100 jKr. eläneet masoreetit kehittivät heprean vokalisaation, mutta tetragrammin oikea ääntäminen ei selvinnyt. Okkultismin ja kabbalan piirissä opetetaan, että jos joku lausuu tetragrammin oikein, silloin koko universum romahtaa. Tuhoaisiko Luojan nimi luomakunnan?

3. Entä sitten tetragrammin kielioppi ja merkitys. Väitetään, että tetragrammi on havah-verbin (tulla joksikin) imperfektin kausatiivimuoto yksikön kolmannessa persoonassa, ja merkitsee "hän saattaa tulemaan". Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkija ja heprean kielen asiantuntija vastasi kuitenkin suoraan kysymykseeni, että "tetragrammi ei sisällä havah-verbiä".
Voisiko kysymyksessä olla sitten hajah- verbi (olla, tulla, tapahtua)? Ei voi! Hajah-verbin yksikön kolmannen persoonan muoto on יהיה (jihje). Näyttäähän se toki melkein samalta kuin tetragrammi. Mutta Tetragrammia ei voi kääntää sanoilla "hän on", eikä vääntää samaksi kuin אהיה ehjee eli "minä olen". Näin kuitenkin tehdään, mutta minä en ymmärrä sitä! Jos Jahve olisi sama kuin Ehjee, se lausuttaisiin ehjee ja kirjoitettaisiin אהיה.

4. Tetragrammi on pyhä koodi sekä juutalaisuudessa, kristillisyydessä että pakanuudessa. Mutta missä sitä käytettiin ensimmäiseksi? Matkiiko Paholainen Jumalaa, vai palvelevatko Jumalan seuraajat Paholaisen lanseeraamaa jumalaa? Siihen kysymykseen minä etsin vastausta! Arkeologia tuo jatkuvasti päivänvaloon muinaisia kirjoituksia, ja tuntuu siltä, että jokainen uusi tetragrammi-löytö nostattaa suuren kohun. Tetragrammi tunnistetaan myös paleo-heprean teksteissä. Paremmin tunnettu muoto (יהוה) on neliöfontti.

For the sake of review I repeat some points about the Tetragrammaton I must continuously wonder:
1. The origin of the Tetragrammaton isn't clear enough for me. In Exodus (6: 3) it's told that it was only given to Moses, but people living in the time of Enoch used it already (Gen. 4: 26). And we can see the Tetragrammaton also in the Second Creation Story (Gen. 2: 1 - 25). It's also known that already the Sumerians (and other nations) had the similar letter code devoted to their (pagan) god.

2. To take the name of the Lord in vain is banned in the third commandment (Ex. 20: 7) and it concerns even the statement of it. But nobody even knows how to pronounce the Tetragrammaton correctly. Not even the Masoretes (700 - 1100 A.D.) didn't give any clarity to this question. Occultism and the Kabbalah are taught that if somebody says it correctly the entire universe would collapse. Would the name of the creator annihilate the universe?

3. What about the grammar and the meaning of the Tetragrammaton. Allegedly the Tetragrammaton is a causative form of the verb havah (to become) in imperfect and the third person in singular and it means "he makes to become". A Hebrew expert and a scholar of the faculty of theology in Helsinki university answered to my straight question that there is no havah-verb in the Tetragrammaton.
Could it be then the verb hajah (be, come, happen)? No way! The conjugation of that verb in the third person of singular is יהיה (jihje). Of course it looks almost like the Tetragrammaton. But it can not be translated with the words "he is" and forced to mean the same as אהיה ehyeh or "I am". However this is how it's done and I can't understand it! If Yahweh is the same as Ehyeh, it should be pronounced ehyeh and written אהיה.

4. The Tetragrammaton is a sacred code in Judaism, Christianity and paganism. But where it was first used? Is the Devil imitating God or are God's followers worshipping a (pagan) god made by Devil? To that question I'm looking for a response! Archeology continually reveals ancient writings and it seems to me that every new found of the Tetragrammaton raises a lot of frenzy. The Tetragrammaton is known even in the Paleo-Hebrew. But the form we know better (יהוה) is the square font.

Heprean kieli koki taantumisen vuosina 200 eKr. - 200 jKr., ja vielä senkin jälkeen heprea oli pitkään ainoastaan oppineiden käytössä (masoreetit 700- 1100 jKr.). Aramea, jota kirjoitetaan täysin samoilla aakkosilla kuin hepreaa, syrjäytti tuona aikana heprean. Jeesuksen äidinkieli oli aramea. Myös opetuslapset puhuivat arameaa. Nykyään yhä useampi on kallistumassa sille kannalle, että myös Uuden Testamentin kirjat on kirjoitettu arameaksi ehkä jopa ennemmin kuin kreikaksi tai ainakin ilman kreikan kielen vaikutusta niihin.

Hebrew was a dead language 200 B.C - 200 A.D. and even a long period after that it was used only by the scholars (Masoretes 700 - 1100). Aramaic written with the same Alphabet as Hebrew replaced Hebrew in those centuries. Aramaic was the native language of Jesus. Also the disciples were speaking Aramaic. Nowadays even some scholars are thinking that the New Testament was written in Aramaic at first or at least without Greek.

Tetragrammi käännetään sanalla "Herra", ja Vanhassa Testamentissa tetragrammista käännettyjä Herra-sanoja on lähes 7000. "Herra" viittaa Isään Jeesuksen Herrana ja Jeesukseen meidän Herranamme, ja tietenkin "herra" viittaa ihmiseen/mieheen, ja se on käännetty sanasta אדון (adon). Mutta miten Herra/herra kirjoitetaan arameankielisissä Uuden Testamentin kirjoissa? Esiintyykö tetragrammi myös siellä? Onhan tetragrammi tunkeutunut jopa suomen kieleen muodossa JHVH, miksi ei myös arameaan... samat aakkosetkin kuin hepreassa! Minun piti ottaa selvää. Kulunut viikko on ollut äärimmäisen jännittävää aikaa, sillä olen silmäillyt Uuden Testamentin Herra/herra-sanoja ja verrannut niiden vastineita sekä arameaksi että hepreaksi.

The Tetragrammaton has been translated with the word "Lord", and in the Old Testament there are almost 7000 words of "Lord". "Lord" refers to the Father as the Lord of Jesus and to Jesus as our Lord,  and of course "lord" means a human boss, which has been translated from the word אדון (adon). But how to write Lord/lord in Aramaic? Does the Tetragrammaton exist also in Aramaic? After all, it has even tuned into English as YHWH, why not into Aramaic... even the same Alphabet with Hebrew! I had to find out. This past week has been extremely exciting while I have been browsing the words "Lord/lord" in the Finnish, Hebrew and Aramaic New Testament.

Luulin todellakin törmääväni tetragrammiin myös arameankielisissä Uuden Testamentin kirjoissa, mutta mikä riemullinen yllätys; en löytänyt ainuttakaan!

I actually thought I should come across the Tetragrammaton even in Aramaic books of the New Testament, but what a delightful surprise; I didn't find any one!

Herra/herra on arameaksi:
מאר (mare)
מריא (mar'iah) erityisesti Herra Jumala
Myös hepreaksi sana מר (mar) merkitsee herra

Lord/lord in Aramaic is:
מאר (mare) 
מריא (mar'iah) especially about the Lord God
Even in Hebrew מר (mar) means lord

Pikasilmäilyllä löysin 637 Herra/herra-sanaa, ja joka ainut niistä oli kirjoitettu arameaksi kuten yllä näkyy... ei yhtäkään tetragrammia! Mutta hepreankielisessä Uudessa Testamentissa (Franz Delitzsch'in käännöksessä) löytyi 168 tetragrammia ja 469 adon-sanaa.

With a rapid browse I found 637 words of Lord/lord and in Aramaic everyone of them written as above... no Tetragrammaton at all! But in the Hebrew New Testament (the versio of Franz Delitzsch) I found the Tetragrammaton 168 times and  the word "adon" 469 times.

Delitzsch näyttää noudattaneen käännöksessään sellaista periaatetta, että tetragrammi seuraa mukana Vanhasta Testamentista Uuteen Testamenttiin lainatuissa jakeissa (juuri niin lainaus pitää tehdäkin), muuten hän näyttää käyttäneen sanaa אדון (adon)... myös Jumalasta ja Jeesuksesta. Tetragrammin puuttuminen aramean teksteistä tuntui suorastaan huutavan eräiden tekstien kohdalla. Sellaisia ovat mielestäni mm  5. Moos. 6: 4:sta, Ps. 110: 1:sta, Ps. 118: 26:sta ja Jes. 61: 2:sta tehdyt lainaukset.

It seems to me that Delitzsch has made straight quotations from the Old Testament (right!) and of course the Tetragrammaton has followed in them otherwise he has used the word אדון (adon)... even of God and Jesus. Some Aramaic texts without Tetragarammaton seemed to me a great surprise. Such are the quotations from  Deut. 6: 4; Ps. 110: 1; 118: 26 and Isa 61: 2.

Mitä tästä ajattelisin? Jos muoto יהוה olisi se Jumalan nimi, jota Jeesus kunnioitti ja jonka pyhittämisen puolesta hän opetti opetuslapsiaankin rukoilemaan (Matt. 6: 9), kai hän olisi sen sanonut edes yhden kerran. Luulisi, että siinä tapauksessa myös hänen veljensä Jaakob ja Juuda olisivat käyttäneet sitä, samoin kuin rakastettu Johannes, ja kaikki muutkin hänen seuraajansa, jotka ovat kirjoittaneet Uuteen Testamenttiin. Mutta ei yhden yhtäkään tetragrammia arameankielisissä Uuden Testamentin kirjoissa!

What would I think about this? If the form יהוה were the name of God that Jesus honoured and taught the disciples to pray for (Matthew 6: 9), he may have said it even once. I suppose that even his brothers James and Jude would have used it, likewise the beloved John and his other followers who have written the texts in the New Testament. But not one Tetragrammaton in the books of the Aramaic New Testament!

Minä olen kirjoittanut tetragrammista jo melkein kymmenen vuotta, mutta Jeesus jätti koko asian sikseen. Tyhjät ja merkityksettömät asiat kaatuvat itsestään. Mutta tämän viikon tutkistelu siunasi minua suunnattomasti, sillä nyt tiedän, miten voin heprean aakkosilla kirjoittaa nimen Herra... kas näin מריא. Loistava vastine tetragrammille, antonyymi, jota ei käytetä okkultismissa Kiitos, Jeesus!

I have written almost ten years about the Tetragrammaton, but Jesus left it behind. Empty and insignificant things fall without resistance. But the study of this week blessed me very much, for now I know how to write Lord with the Hebrew Alphabet... like this מריא. A great opposite to the Tetragrammaton, an antonym not used in occultism. Thank you Jesus!

Levon juhla * The feast of rest

Kaikkien parantamisten ohessa Jeesus suoritti kolme kuolleista herättämistä. Jairuksen tyttären herättämisestä kertovat kolme evankelistaa Matteus (9: 18,19, 23 - 25), Markus (5: 35 - 43) ja Luukas (8: 40 - 42 , 49 - 56), Nainin lesken pojan herättämisestä kertoo ainoastaan Luukas (7: 11 - 17) ja Lasaruksen herättämisestä puolestaan Johannes (11: 1 - 44).

In addition to all acts of healing Jesus aroused three dead persons. Matthew (9: 18, 19, 23 - 25), Mark (5: 35 - 43) and Luke (8: 40 - 42, 49 - 56) are telling about the daughter of Jairus, Luke (7: 11 - 17) alone writes about the son of a widow in Nain and John (11: 1 - 44) about Lazarus.

Sureville ja itkeville omaisille Jeesus sanoi sekä Jairuksen tyttärestä että Lasaruksesta: "hän nukkuu." Jeesus siis vertasi kuolemaa uneen, josta herätään, mutta jonka aikana ei tiedetä muusta maailmasta yhtään mitään. Myös  Saarnaajan kirjassa kuolemaa kuvataan samaan tapaan: "Sillä elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. Heidän rakkautensa, vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla" (Saarn. 9: 5, 6/ 1992).

Both of the daughter of Jairus and Lazarus Jesus said to the mourning and weeping relatives: she/he is sleeping. So Jesus compared death to sleep, from which we are awakened, but during which we know nothing about the rest of the world. Even in the book of Ecclesiastes death is described in the same way: "For the living know that they shall die: but the dead know not any thing, neither have they any more a reward; for the memory of them is forgotten. Also their love, and their hatred, and their envy, is now perished; neither have they any more a portion of ever in any thing that is done under the sun" (Ecc. 9: 5, 6).

Vaikka vuoden 1938 käännöksessä puhutaan "paikasta" "palkan" sijaan, ajatus kuolemasta on kuitenkin se, etteivät kuolleet enää osallistu tämän maailman tapahtumiin millään tavalla, ja että tässä maailmassa toimivat vain elävät ihmiset. Kun kuolema loppuu ja kuollut herää henkiin, sitten hän on taas osallinen tämän elämän tapahtumista. Näin tapahtui Galilean järven länsirannalla erään synagoogan esimiehen 12-vuotiaalle tyttärelle, Nainissa (n. 14 km Nazaretista etelään) asuvan lesken ainoalle pojalle ja Betaniassa Martan ja Marian veljelle.

Although one word is different in the Finnish translations the main idea is the same: the dead no longer participate in the events of this world anymore and only living people work in this world. When death ends and the dead get alive then they are again involved in the events of this world. This happened to the 12-year old daughter of the leader of a synagogue on the west shore of the See of Galilee, to the only son of a widow in Nain (about 14 km south of Nazareth) and to the brother of Martha and Mary in Bethany.

Näissä teksteissä Franz Delitzsch (1813 - 1890) on käyttänyt Uuden Testamentin käännöksessään heprean sanaa ישן (jashan), joka merkitsee nukahtamista, nukkumista ja kuolleena olemista. Kyseinen verbi esiintyy myös Vanhan Testamentin puolella 16 kertaa.

In these texts Franz Delitzsch (1813 - 1890) has used in his translations of the New Testament the Hebrew word ישן (jashan) meaning to fall asleep, to sleep and to be dead. The same verb appears 16 times in the Old Testament. 

Kuolema koetaan epämiellyttäväksi tapahtumaksi, ja myös itse sanaa "kuolema" yritetään vältellä pehmeämmillä ilmauksilla. Kuolonuni, ikiuni ja haudanlepo ovat varsin yleisesti kuolemasta käytettyjä eufemismeja... siis uni ja lepo... nukkuminen ja lepääminen.

Death is perceived as an unpleasant event and also the word "death" is tried to avoid with some softer expressions. Such Finnish expressions... euphemisms... are made of sleep and rest.

Verbi "levätä" on hepreaksi נוח (navach), ja substantiivi "lepo" on מנוחה (menucha). Mutta Jumalan lepääminen ensimmäisen viikon seitsemäntenä päivänä ilmaistaan verbillä שבת (shabat). Sana שבת (shabat) tunnetaan sekä hepreassa että arameassa. Aramea on juutalaisten toinen kieli, ja sitä myös Jeesus puhui, sillä heprea oli ns. "kuollut kieli" 200 eKr. - 200 jKr.

A Hebrew verb meaning "to rest" is נוח (navach) and the corresponding noun is מנוחה (menucha). But God's rest on the seveth day of the first week has been expressed by the verb שבת (shabat). The word שבת (shabat) is known both in Hebrew and Aramaic. Aramaic is another Jewish language and the language of Jesus, for Hebrew was "a dead language" 200 BC - 200 AD.

Kuusi luomispäivää/työpäivää edelsivät Jumalan lepopäivää, ja seitsemännen päivän jälkeen viikko alkoi taas "ensimmäisestä päivästä". Samalla tavalla kuin sapatin jälkeen alkaa uusi viikko, samalla tavalla uskossa kuolleille alkaa uusi elämä ylösnousemuksessa, sillä Jeesus on ylösnousemus (Joh. 11: 25). 

Six creation/working days passed before God's rest-day, and after the seventh day a new week began again with "the first day". As a new week begins after every sabbath so in resurrection a new life begins to those who have died in faith, because Jesus is the resurrection (John 11: 25).

Lasaruksen herättämisen kohdalla Jeesus tuntui pelaavan aikaa. Saatuaan tiedon Lasaruksen heikosta tilasta, hän ei näyttänyt pitävän mitään kiirettä saapuakseen paikalle. Marttan ja Marian viestiin hän totesi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi" (Joh. 11: 4).

In the case of Lazarus it seems to me that Jeesus was playing time. When he was informed of the weak condition of Lazarus he didn't harry up to arrive. And to the message of Martha and Mary he replied: "This sickness is not unto death, but for the glory of God, that the Son of God might be glorified thereby" (John 11: 4).

Lasarus ehti kuitenkin kuolla ja olla kuolleena jo neljättä päivää, ennen kuin Jeesus herätti hänet. Mutta Jeesus sanoi: "ystävämme Lasarus lepää" muistuttaen samalla luomisviikon lopussa tapahtuneesta Jumalan lepäämisestä (1. Moos. 2: 3). Kertomuksessa Lasaruksen kuolemasta ja herättämisestä arameankielisessä tekstissä lukee yllättäin
לעזר רחמן שבת "ystävämme Lasarus lepää". 

However Lazarus died and he was dead for the forth day when Jesus awakened him. But Jesus said: "our fiend Lazarus rests" reminding us at the same time of God's rest in the end of the creation week (Gen. 2: 3). In the Aramaic text telling about Lazarus' death and resurrection there are unexpectedly the words לעזר רחמן שבת "Lazarus, our friend, rests".

Kaikkivaltias Jumala, joka ei tarvitse yöunta voimiensa palauttamiseen, ei tarvinnut myöskään sapatinlepoa väsymyksen ja työuupumuksen poistamiseen, vaan hänen levollaan täytyi olla jokin syvällisempi merkitys. Lasaruksen herättäminen paljastaa sen meille.

The Almighty God, who doesn't need night-time to restore his powers, didn't even require a sabbath rest to eliminate exhaustion and burnout, but his rest had some deeper meaning. Wakening of Lazarus reveals it to us.

Sapatti muodostaa sillan luomisen ja lunastuksen välille. Ensimmäinen sapatti ja Jumalan lepo ovat ennustus Kuoleman Voittajasta eli Jumalan Pojasta (Room. 1: 3, 4), joka tuhansia vuosia luomisen jälkeen ylösnousi ja avasi tien kuolemasta elämään.

The sabbath forms a bridge between creation and redemption. The first sabbath and God's rest are a prophecy of the Winner of Death or the Son of God (Rome 1: 3, 4), who resurrected thousands years after creation and opened the way from death to life.

Jumala loi ihmisen viikon kuudentena päivänä. Jeesus lunasti ihmisen viikon kuudentena päivänä, sillä hän kuoli valmistuspäivänä eli perjantaina. Jumalan lepo luomisen päätteeksi maailman ensimmäisenä sapattina esikuvasi sitä päivää, jonka Jeesus lepäsi Joosef Arimatialaisen haudassa (Luuk. 23: 50 - 53) lunastustyönsä päätteeksi. Se päivä oli sapatti (Luuk. 23: 54 - 56 ; 24: 1 - 3).

God created man on the sixth day of the week. Jesus redeemed man on the sixth day of the week, for he died on Friday, the preparation day. God's rest at the end of creation on the first sabbath of the world illustrated the day when Jesus rested in the tomb of Joseph from Arimathea (Luke 23: 50 - 53) at the end of the redemption. That day was a sabbath (Luke 23: 54 - 56; 24: 1 - 3).

Lasaruksen herättäminen oli viimeisiä Jeesuksen suorittamia ihmeitä ennen omaa kuolemaansa. Edessä olevat koetuksen hetket painoivat varmaan jo hänen mieltään. Lähestyessään Lasaruksen hautaa, hän saattoi nähdä oman lähestyvän kohtalonhetkensä. "Ja Jeesus itki" (Joh. 11: 35). Juutalaiset luulivat hänen itkevän rakasta ystäväänsä, mutta luulenpa, että Jeesus kävi jo viimeistä taisteluaan Saatanan kanssa... taistelua, joka huipentui Getsemanessa ja Golgatalla. Mutta tuossakin hetkessä hän valitsi uskon.

The awakening of Lazarus is one of the last miracles Jesus made before his death. The moments of his test ahead were probably on his mind. When approaching the tomb of Lazarus he could see his approaching probation. "Jesus wept" (John 11: 35). The Jews thought Jesus was weeping for his dear friend, but I think he already did his last fight with Satan... the fight, which culminated in Gethsemane and on Golgotha. But even in that hour he chose faith.

Niin kuin enkelit vierittivät kiven pois Jeesuksen haudalta, samoin Jeesus kehotti tekemään Lasaruksen haudan suulla olevalle kivelle (Joh. 11: 39). Luottaen Isän rakkauteen Jeesus kohotti äänensä ja kutsui Lasaruksen ulos haudasta... vapaaksi kuoleman otteesta.

Like the angels rolled the stone away on Jesus' tomb, in the same way Jesus ordered people to take the stone away (John 11: 39). Relying on Father's love Jesus raised his voice and called Lazarus out from the tomb... free from the grip of death.

Sapatti on ollut siis alusta alkaen voitonjuhla... ilopäivä (Jes. 58: 13) siitä syystä, että se on ennustus Jeesuksen riemullisesta voitosta ja Kuoleman Ruhtinaan tappiosta. Onko siis mikään ihme, että Saatana on taistellut tässäkin asiassa Jumalaa vastaan saaden lähes koko ihmiskunnan hylkäämään Jumalan siunaaman ja pyhittämän päivän... päivän, jonka Jumala itse lepäsi!

From the very beginning the sabbath has been a feast of rest... a delight (Isa. 58: 13) because it is a prophecy of the glorious triumph of Jesus and the loss/death of the Prince of Death. Is it therefore any wonder that Satan has fought against God even in this matter and succeeded in leading almost the whole world to turn down the day God has blessed and sanctified... the day on which God himself rested!

Sapatti on ainoa päivä, joka on saanut nimensä luomisessa. Kaikkia muita päiviä kutsutaan järjestysnumeronsa mukaan, mutta nimi "sapatti" on johdettu heprean/aramean verbistä levätä שבת (shabat).

The sabbath is the only day, which got it's name in the creation. All the other days are called according to the number, but the name "sabbath" has been derived from the Hebrew/Aramaic verb שבת (shabat).

Puhdista jalkasi * Clean your feet

Pensas, joka paloi ilmiliekeissä mutta ei kuitenkaan kulunut, herätti Midianissa lammaspaimenen huomion ja mielenkiinnon. Appensa lampaita paimentanut Mooses päätti mennä lähemmin tutkimaan tuota ihmettä. Mutta hänelle sanottiin: "Älä tule tänne!" Pensas näytti kestävän leimuavat liekit, mutta Mooseksella oli syytä pysähtyä kauemmaksi. Eikä siinä kaikki. Hänen oli lisäksi riisuttava sandaalinsa jalasta, sillä ääni jatkoi: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jossa seisot, on pyhä maa" (2. Moos. 3: 5).

A bush which flamed out attracted attention and interest of a shepherd in Midian. Moses, who steered the flock of sheep of his father-in-law decided to go closer to that miracle. But he was told: "Don't come here!" It seemed that the bush will withstand the flames but Moses had to stay farther. And it was not enough. He had to take off his sandals, for the voice continued: "put off thy shoes from off thy feet, for the place whereon thou standest is holy ground" (Ex. 3: 5).

Kengillä yleensä suojataan jalat kolhuilta, kylmältä, kuumalta yms., ja kenkien riisuminen taas kuuluu meidän kulttuurissamme yleisesti siisteyden ylläpitämiseen. Monilla meillä on tapana riisua kengät jo eteisessä. Mutta mitä tarkoittaa jalkoja suojaavien jalkineiden riisuminen keskellä erämaata? Ilmeisesti Mooseksen tapauksessa kysymyksessä ei ollut kuitenkaan jalkojen suojan poistaminen, vaan omaa sisintä peittävän verhon riisuminen ja sisäisen totuuden kohtaaminen.

Usually the feet are protected from bumps, cold and hot etc. by shoes and slipping shoes is a thing of cleanliness in our culture. Many of us use to drop the shoes already in the hallway. But what does it mean to undress the protective footwear in the middle of the wilderness? Apparently in the case of Moses it was not question of taking off the foot protection but undressing the curtain covering the soul and facing the inner truth.

Pyhän Jumalan läsnäolo teki koko alueesta pyhän. Jumalan pyhyys on vanhurskautta... synnittömyyttä, jonka edessä jokainen ihminen huomaa alastomuutensa, aivan niin kuin Adam ja Eeva paratiisissa (1. Moos. 3: 7).

The presence of the Holy God made the whole area holy. God's holiness is righteousness... sinlessness, which makes everyone to realise his nakedness like Adam and Even in the Paradise (Gen. 3: 7).

Jalkojen paljastaminen edustaa sisimmän avaamista Jumalan edessä. Jalat johtavat ihmisen joko hyvään tai pahaa, ja jalanjäljet paljastavat peittelemättömästi ihmisen koko vaelluksen. Saarnaaja kehoittaa varomaan jalkojaan Jumalan huoneeseen astuttaessa (Srn. 4: 17 = 5: 1), ja Jesaja kehoittaa pidättämään jalkansa sapattia rikkomasta (Jes. 58: 13). Jumalaan turvaava varoo jalkansa pahoilta teiltä (Ps. 119: 101), eikä Jumala salli lastensa jalkojen horjua (Ps. 121: 3). Jesaja ylistää ilosanoman eli evankeliumin tuojan jalkoja suloisiksi (Jes. 52:7).

Revealing the feet means opening one's heart before God. The feet lead us either to god or evil and the footsteps overtly reveal the whole human wandering. In Ecclesiastes we are urged to keep our feet when we go to the house of God (Ecc. 5: 1), and in Isaiah to turn to our feet away from breaking the sabbath (Isa. 58: 13). "I have refrained my feet from every evil way" (Ps. 119: 101) says the one who trusts on God, and God will not suffer his children's feet to be moved (Ps. 121: 3). Isaiah praises beautiful the feet of them that brings good tidings (Isa. 52: 7).

Jalkoihin liittyy siis jokin symbolinen viesti. Ehtoollisella Jeesus pesi vain opetuslastensa jalat ja totesi sen riittävän, vaikka Pietari olisi halunnut tulla kokonaan pestyksi (Joh. 13: 5 - 10).

Therefore some symbolic message is associated with feet. On the Supper Jesus washed only the feet of his disciples and it was enough, although Peter wanted to be totally washed (John 13: 5 - 10).

Heprean sana רגל (regel) tarkoittaa jalan lisäksi myös sukupuolielintä (2. Moos. 4: 25). Seitsemännen käskyn rikkominen (2. Moos. 20: 14) on sellainen "jalkojen saastutus", joka alkoi jo Eedenissä, ja se on ollut ihmiskunnan hellityin synti kautta aikain. Jalkojen paljastaminen ja puhdistaminen merkitsee siis sydämen salaisinpienkin ajatusten avointa tilitystä kaikkinäkevän Pyhän edessä ja elämän puhdistamista kaikesta saastaisuudesta.

The Hebrew word רגל (regel) means foot but also sex organ (Ex. 4: 25). Breaking the seventh commandment (Ex. 20: 14) is such "a filthiness of feet" that began already in Eden, and it has been the sin of sins through the ages. Therefore to reveal and clean one's feet means to report openly even your most secret thoughts before the all-seeing Holy One and to clean your life from all filthiness.

Vastaava heprean verbi רגל (ragal) merkitsee vakoilemista ja panettelua. Toisten ihmisten elämä tuntuu usein olevan paljon kiinnostavampi kuin oma, ja lähimmäisten elämän vatvominen johtaa tuhoisiin "metsäpaloihin" suun syntien kautta (Jaak. 3: 5 - 10). Puheessa hairahtuminen on yleistä, ja siksi Jaakob pitää puheensa hallitsevaa ihmistä täydellisenä (Jaak. 3: 2). 

The corresponding verb אגל (ragal) means to spy and slander. It seems that other people's life is much more interesting than one's own life and to slander other people causes devastating "forest fires" through the sins of a mouth (James 3: 5 - 10). "We offend all, but if any man offend not in word he is perfect", says James (James 3: 2).

Rabbit opettivat aikanaan, että panettelun synti on kaikista synneistä suurin, koska sen vaikutukset ovat mittaamattomat. Alkuun panettelu saastuttaa ehkä vain kolme ihmistä; panettelijan itsensä, hänen kuulijansa ja panettelun kohteen, mutta riippuen kuulijoiden määrästä, ja miten monta heistä ryhtyy itse panettelijan rooliin, tämän synnin aiheuttamat tuhot saattavat voittaa kaikki tuntemamme tulipalot.

The ancient rabbits taught that slander/aspersion is the biggest sin because it's effects are immeasurable. Perhaps at first it poisons only three people; the one who slanders, the one who is listening to and the object of slander, but depending on the number of the listeners and how many of them turn to be also a knocker, the destruction of this sin may be greater than any fire we have ever seen.

Kohtaaminen Ehjeen kanssa johti Mooseksen siis sydämen tutkisteluun, syntien katumiseen ja tunnustamiseen sekä parannuksen tekoon (Snl. 28: 13).

The encounter with Ehyeh lead Moses to study his own heart, to regret and confess his sins and to repent (Prov. 28: 13).

Me katselemme Jumalan kirkkautta kuin kuvastimesta eli peilistä (1. Kor. 13: 12), ja muutumme saman kuvan kaltaisiksi (2. Kor. 3: 18). Mooses, joka oli tappanut egyptiläisen miehen (2. Moos. 2: 12), kohtasi totuuden omasta elämästään kaikkinäkevän Ehjeen silmien edessä, ja siitä alkoi hänen elämänsä muutos "nöyrimmäksi mieheksi" (4. Moos. 12: 3). Ehkä hänen elämässään tapahtunut muutos heijastuu siitä numeraalisesta vastakohdasta eli peilikuvasta, joka näkyy hänen nimensä (Mooses) lukuarvon (345) ja sanojen EHJEE ASHER EHJEE (Olen joka Olen) lukuarvon (543) välillä.

We look at the glory of God like through a glass or a mirror (1. Cor. 13: 12) and change into the same image (2. Cor. 3: 18). Moses had killed an Egyptian (Ex. 2: 12) and faced the truth of his own heart before the eyes of Ehyeh, and from that moment the change of his life to "the meekest man" (Num. 12: 3) began. May be the change of his life is reflecting in the numeral counterpart or reflection, which is seen between the numeral value (345) of his name (Moses) and the numeral value (543) of the words EHYEH ASHER EHYEH.

Shabbat Shalom

Ghanalaisten luonnonkansojen tervehdys: Erinomaista MinäOlen -Jumalan Päivää!

A Ghanaian greeting: Have an excellent Day of the I Am -God!

Tunnemmeko Isämme * Do we know our Father

Kun Jeesus antoi opetuslapsilleen yleisiä rukousohjeita (Matt. 5: 44 - 6: 13), hän opetti heille myös meidän kaikkien tunteman Isä meidän -rukouksen. Tuskin sitä voi kutsua rukouskaavaksi, sillä Matteus ja Luukas ovat tallentaneet sen hiukan eri sanoin (Matt. 6: 9 - 13: Luuk. 11: 1 - 4), mutta rukousmallista se käy hyvin. Tämä rukous ei ole pituudella eikä monisanaisuudella pilattu. Siinä ei ole myöskään mitään tavoittamatonta "korkeakirkollista" henkeä, sillä rukous on suunnattu "meidän Isällemme".

When Jesus gave his disciples general prayer instructions (Matthew 5: 44 - 6: 13), he taught them also the prayer of Our Father which art in heaven. Hardly it could be called a prayer formula, for Matthew and Luke have written it in a bit different words (Matthew 6: 9 - 13; Luke 11: 1 - 4), but a prayer model it really is. This prayer has not been spoiled by length nor too many words. It has no high churchy spirit out of reach, for the prayer has been headed to "Our Father".

Tilaisuuksissa, joissa osallistujat lausuvat rukouksen yhdessä minusta tuntuu usein siltä, että hyvin harvat osaavat sen ulkoa, ja että rukoilijoiden käsitys rukouksen vastaanottajasta on hämärän peitossa.

It seems to me that in occasions where participants pray together very few people know it and that the perception of the prayers about the recipient of the prayer is not clear enough.

Jeesus puhui jatkuvasti Isästä, ja Isä oli hänelle tärkein kaikesta. Mutta mikäli opetuslapset olivat tutustuneet juutalaisten pyhiin kirjoituksiin, Isän olisi pitänyt olla myös heille läheinen ja tuttu asia.

Jesus spoke continuously about the Father, and the Father was the most important thing to him. But if the disciples were acquainted with the Jewish scriptures, the Father should have been close and familiar even to them.

Vanhan Testamentin eli Tooran teksteissä on valotettu Isän luonnetta ja ominaisuuksia jo ennen, kuin Jeesus tuli niitä konkreettisesti paljastamaan maailmalle oman elämänsä kautta.

The character and the features of the Father have been illuminated in the texts of the Old Testament or Torah even long before Jesus concretely came to reveal them to the world through his own life.

Taivaallinen Isä on esitelty ihmisille luojanamme ja tekijänämme 5. Moos. 32: 6:ssa ja Mal. 2: 10: ssä. Samaan ominaisuuteen viittaa myös Jesaja kutsuessaan Isäämme valajaksi (Jes. 64: 8). Tiedämme, että Jumala loi kaiken sanallaan (Ps. 33: 6, 9), mutta mielikuva savenvalajasta muovaamassa sormiensa hipiällä astioitaan syventää tunteitamme Isäämme kohtaan.

The heavenly Father has been presented us as our creator and the one who has made us in Deut. 32: 6 and Mal. 2: 10. Even Isaiah has referred to the same feature when he described the Father as a potter (Isa. 64: 8). We know that God created everything by his word (Ps. 33: 6, 9), but a vision of a potter forming his vessels by the skin of his fingers makes our emotions deeper towards our Father.

Tässä kaoottisessa maailmassa harvat ihmiset välttyvät kovilta iskuilta, siksi tuntuu ihanalta ajatella Taivaallista Isäämme "orpojen isänä" ja "leskien puolustajana" (Ps. 68: 6) sekä suurena kaitsijana, joka johdattelee puoleensa kääntyneet itkijät "tasaista tietä... runsasvetisten purojen äärelle" (Jer. 31: 9/1992).

In this chaotic world few people evades hard strikes, therefore it feels wonderful to think our heavenly Father as "a father of the fatherless", "a judge of the widows" (Ps. 68: 5) and a great shepherd, who will help the weeping ones "to walk by the rivers of waters in a straight way" (Jer. 31: 9).

Lapsena kuulin joidenkin vanhempien kasvattavan lapsiaan "Herran pelkoon ja nuhteeseen" uhkaamalla, että Jumala pudottaa taivaasta kuuman kiven tottelemattomien lasten päälle. Varsin toisenlaisen kuvan saamme Daavidin virrestä, jossa sanotaan: "Niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä" (Ps. 103: 13/1992).

As a child I heard how some parents guided their children by threatening that God would drop a hot stone from heaven on disobedient children. We get quite another picture from David's psalm saying: "like as a father pitieth his children, so the Lord pitieth them that fear him" (Ps. 103: 13).

Ihmiset voivat olla julmia toisilleen ja jopa omille lapsilleen. Jotkut vanhemmat ohittavat omat lapsensa perinnönjaossa, ja lahjoittavat omaisuutensa mieluummin vieraille kuin heille. Tällainen esimerkki ei ole lähtöisin Taivaan Isästä, sillä hän muistaa lapsiaan "suloisella maalla", "ihanalla perintöosalla", "ihanimmalla kansojen maalla" (Jer. 3: 19).

People can be cruel to each other and even to their own children. Some parents give their inheritance rather to strangers than to them. The heavenly Father has never given such an example, for he has promised to give his children "a pleasant land, a goodly heritage of the hosts of nations" (Jer. 3: 19).

Taivaallisen Isämme motivaatio kaikessa toiminnassaan on se, että hän on ollut ikiajoista alkaen meidän sukulunastajamme. 
Jesaja kirjoittaa 63: 16:ssa/1938:
"... sinä, Herra olet meidän isämme; meidän Lunastajamme on ikiajoista sinun nimesi."
Heprean sana גאל (goel) merkitsee lunastajaa, ja se esiintyy Ruut. 3: 9:ssä, jossa sillä viitataan Ruutin sukulunastajaan, Booaaseen, ja Jes. 49: 7: ssa, jossa Jesaja puhuu kauniisti "Israelin lunastajasta".

The motivation of our heavenly Father in all his activities is the fact that he has been our Redeemer... already from the ancient times.
Isaiah writes in 63: 16:
'... thou, O Lord, art our father, our redeemer; thy name is from everlasting."
The Hebrew word גאל (goel) means redeemer and it appears in Ruth 3: 9 referring to a kinsman, Boaz, and in Isa. 49: 7, where Isaiah speaks beautifully about "the Redeemer of Israel".

Toivottavasti nämä Vanhan Testamentin tarjoamat kuvat Isästämme, antavat meille läheisemmän suhteen häneen, ja tunnemme hänet syvemmin omaksi Isäksemme, kun seuraavan kerran rukoilemme Isä meidän -rukouksen... Jeesuksen nimessä.

Hope these Old Testament pictures of our Father will give us a closer relationship with him and we'll know him deeper as our Father, when we next time pray Our Father which art in heaven... in Jesus' name.