Täyttä hepreaako * Is it full Hebrew

Yleensä jos jokin asia menee ymmärryksen yli, saatetaan sanoa, että "se on täyttä hepreaa". Heprean kielen ei kuitenkaan tarvitse mennä ymmärryksen yli, sillä se on hyvin ymmärrettävä kieli. 

Usually, if something goes beyond understanding, one might say that "it's full Hebrew". However, the Hebrew language does not have to go beyond understanding, as it is a very understandable language.

Mutta miten selitetään kirjainten (näennäinen) vähäisyys heprean tekstissä? Nimi שמ המפרש kirjoitetaan 7 kirjaimella, mutta kun kirjoitetaan, miten tuo nimi lausutaan (Shem haMeforash), kirjainten määrä näyttää kaksinkertaistuneen (7 ->14), ja jos f vaihdetaan ph:ksi (niin kuin usein tehdään), kirjaimia onkin kaikkiaan jo 15.

But how to explain the (apparent) paucity of letters in the Hebrew text? The name שמ המפרש is written with 7 letters, but when you write how that name is pronounced (Shem haMeforash), the number of letters seems to be doubled (7 ->14), and if f is changed to ph (as is often done), there are already 15 letters in total.

 

Heprea on alunperin konsonanttikirjoitusta, jota kirjoitetaan 22 konsonantilla. Koska pelkkiä konsonantteja on mahdotonta lausua ilman vokaaleja, käytännön syistä osa konsonanteista on toiminut ja toimii edelleenkin myös vokaalimerkkeinä. Sellaisia ovat Waw ו merkityksessä u ja o,  Jod י merkityksessä i, e, ja ä (a) sekä He ה merkityksessä a, e, ä, o. Lisäksi Alef א tavun lopussa toimii pitkän vokaalin merkkinä. Kyseisiä konsonantteja kutsutaan nimellä ’lukemisen äidit’ (matres lectionis). Alefia lukuunottamatta kaikki muut 'lukemisen äidit’ ovat kirjaimia, joista rakentuu myös tetragrammi. Puhdasta sattumaako?

Hebrew is originally a consonant script, which is written with 22 consonants. Since it is impossible to pronounce pure consonants without vowels, for practical reasons some consonants have also functioned and still function as vowel signs. Such are Waw ו in the sense of u and o, Yod י in the sense of i, e, and ä (a) and He ה in the sense of a, e, ä, o. In addition, Alef א at the end of a syllable acts as a sign for a long vowel. The consonants in question are called 'mothers of reading' (matres lectionis). With the exception of Aleph, all the other 'mothers of reading' are letters that also make up the Tetragrammaton. Pure coincidence?

Nykyisin käytössä olevaa heprean fonttia kutsutaan muotonsa mukaan neliökirjoitukseksi. Neliökirjoitus korvasi muinaisheprean toisella vuosisadalla (100-200jKr.), kun se sai kanonisen aseman pyhien kirjoitusten ainoana hyväksyttynä kirjoitustapana. 

The Hebrew font in use today is called a square script based on its shape. This square script replaced ancient Hebrew in the second century (100-200 AD), when it gained canonical status as the only accepted script for the holy writings/sacred scriptures.

Vokaalimerkkien vaiheittainen kehitys oli Tanak’in eli heprealaisen Vanhan Testamentin jäljentäjien ansiota.  Heitä kutsutaan masoreeteiksi, ja heistä kuuluisimmiksi kohosivat Ben Asherin masoreettinen perhe. Vokalisaatio on syntynyt vasta 500 - 900 jKr. Näin ollen hepreankielinen teksti, joka on neliökirjoitusta ja sisältää myös masoreettien vokaalimerkit, ei ole ’ikivanhaa’ tekstiä... ennen Kristusta kirjoitettua!

The step-by-step development of vowel signs was thanks to the copyists of the Tanak or the Hebrew Old Testament. They are called Masoretes, and the most famous of them were the Masoretic family of Ben Asher. Vocalisation was born only between 500 and 900 AD. Therefore, the Hebrew text, which has square font and also contains the Masoretic vowel signs, is not an 'ancient' text... written before Christ!

Kun laskemme edellisestä kuvasta kaikki heprean konsonantit ja vokaalimerkit, saamme yhteensä 14 kirjainmerkkiä, eikä Shem haMeforash’in ääntäminen kummastuta. Hyvin usein on tyydyttävä lukemaan kuitenkin pelkkää konsonantti-tekstiä. Vokaalimerkkien kirjoittaminen ei onnistu minun koneellani. 🤔

When we count all the Hebrew consonants and vowel signs from the previous picture, we get a total of 14 letter signs, and the pronunciation of Shem haMeforash is not surprising. Very often, however, it is satisfactory to read only the consonant text. Vowel characters cannot be written on my computer. 🤫