Saddukeukset, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, kiusoittelivat Jeshuaa kysymyksellä seitsemästä veljeksestä ja heidän yhdestä yhteisestä vaimostaan. Tästä tapauksesta kirjoittanut Luukas (Luuk. 20: 27 -40) viittaa Mooseksen palavan pensaan luona kohtaamaan Jumalaan, joka sanoi nimekseen אהיה, Ehjee, "Minä olen" (2. Moos. 3: 14).
The Sadducees, who did not believe in the resurrection, teased Yeshua with a question about the seven brothers and their one common wife. Luke, who wrote about this incident (Luk. 20: 27 -40), refers to Moses meeting God at the burning bush, who said his name is אהיה, Ehyeh, "I am" (Exodus 3: 14).
Ehjeen sanat Moosekselle jatkuvat seuraavassa jakeessa (2. Moos. 3: 15). Siinä Ehjee pyytää Moosesta sanomaan israelilaisille seuraavasti: ”Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala lähetti minut teidän luoksenne”.
Ehyeh's words to Moses continue in the next verse (Ex. 3: 15). In it, Ehyeh asks Moses to say the following to the Israelites: ”The Lord God of your fathers, the God of Abraham, the God of Isaac, and the God of Jacob, hath sent me unto you".
Aabraham, Iisak ja Jaakob olivat jo manan maille menneitä kuolleita miehiä, mutta he olivat ja ovat ikuisesti israelilaisten kantaisiä. Muisteliko Ehjee siis yhdessä israelilaisten kanssa heidän rakkaita vainajiaan? Katsotaan, mitä Jeshua vastasi saddukeuksille:
Abraham, Isaac and Jacob were already dead men, but they were and will forever be the forefathers of the Israelis. Did Ehyeh, together with the Israelis, remember their beloved dead? Let's see what Yeshua answered the Sadducees:
”Mutta että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut kertomuksessa orjantappurapensaasta, kun hän sanoo Herraa Aabrahamin Jumalaksi ja Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. Mutta että hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki elävät hänelle” (Luuk. 20: 37, 38).
”Now that the dead are raised, even Moses shewed at the bush, when he calleth the Lord the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob. For he is not a God of the dead, but of the living: for all live unto him” (Luke 20: 37, 38).
Luukkaan tekstin mukaan Jeshua avasi huikean näyn saddukeusten eteen sanomalla, että kuolleetkin ovat Jumalan edessä kuin eläviä. On tosiasia, että jokaisen ihmisen teot seuraavat heidän perässään, ja ne jäävät tänne konkreettiseksi muistoksi ja muistukseksi tekijästään. Teoissaan jokainen jää elämään sekä ihmisten että Jumalan edessä. Minkälainen muisto kunkin elämästä jää ihmisten ja Jumalan eteen! Minkälainen muisto jää sotien aloittajista ja vihan lietsojista, minkälainen muisto taas hyväntekijöistä ja uhrautuvista auttajista?
According to Luke's text, Yeshua opened an amazing vision to the Sadducees by saying that even the dead are before God as the living. It is a fact, that the actions of each person follow in their wake, and they remain here as a tangible memory and remembrance of their maker. In their actions, everyone lives before both people and God. What kind of memory of each life will remain before people and God! What kind of memory will be left of those who started wars and incited hatred, what kind of memory will be left of benefactors and self-sacrificing helpers?
Jeshuan viisaiden sanojen johdosta saddukeusten oli pakko hiljentyä miettimään oman elämänsä jättämää jälkeä. Itsetutkistelu vetää vakavaksi. Ei siis ihme, ettei kukaan uskaltanut kysyä enää mitään (Luuk. 20: 40).
Because of Yeshua's wise words, the Sadducees were forced to quiet down and think about the mark left by their own lives. Self-examination gets serious. So it's no wonder that no one dared to ask anything more (Luk. 20: 40).
Mutta kuolleet kuuluvat Jumalan edessä todellisuudessa kahteen eri joukkoon. Kaikki ovat Hänelle kyllä ”eläviä” siinä mielessä, että kaikki tulevat heräämään ylösnousemuksen yhteydessä; toiset elämän ylösnousemuksessa ja toiset tuomion ylösnousemuksessa (Joh. 5: 29). Ylösnousemusjoukko määräytyy kunkin kohdalla eletyn elämän laadun ja jälkeen jätetyn muiston mukaan.
But the dead actually belong to two different groups before God. Everyone is indeed "alive" to Him in the sense that everyone will wake up at the resurrection; some in the resurrection of life and others in the resurrection of judgment (John 5: 29). The group of resurrections is determined by the quality of life lived and the memory left behind for each.
Ne, jotka herätetään elämän ylösnousemuksessa, ovat Jumalalle erityisellä tavalla eläviä. Jeshua ilmaisi tämän sanoissaan veljeään surevalle Marttalle: ”Minä ole ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh. 11: 25). Vaikka Lasarus oli kuollut ja jo mätänemisen tilassa, Hän oli Jeshualle elävä, joka vain nukkui (Joh. 11: 11, 13, 14).
Those who are raised in the resurrection of life are alive to God in a special way. Yeshua expressed this in his words to Martha, who was mourning her brother: ”I am the resurrection, and the life: he that believeth in me, though he were dead, yet shall he live” (John 11: 25). Although Lazarus was dead and already in a state of decay, he was to Yeshua alive, who only slept (John 11: 11, 13, 14).
Ehjeen esittäytyminen Moosekselle Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana merkitsee sitä, että nämä Israelin kantaisät kuuluvat niihin, jotka uskoivat Jumalan Poikaan, vaikka Jeshua ei ollut silloin vielä edes tullut. Aabraham sai henkilökohtaisen opetuksen Jumalan Karitsasta, kun häntä kehoitettiin uhraamaan oma poikansa, Iisak (1. Moos. 22: 1 - 19). Evankeliumi Jeshuasta, tuli siinä yhteydessä Aabrahamin tietoon, ja hän välitti tietoa eteenpäin omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
The presentation of Ehyeh to Moses as the God of Abraham, Isaac and Jacob means that these fathers of Israel are among those who believed in the Son of God, even though Yeshua had not even come then. Abraham received a personal lesson about the Lamb of God when he was told to sacrifice his own son, Isaac (Genesis 22: 1 - 19). The Gospel of Yeshua came to Abraham's knowledge in that context, and he passed the information on to his own children and grandchildren.
Mielenkiintoisella tavalla "Minä olen” (joka ilmoitetaan Jumalan nimeksi 2. Moos. 3: 14, 15:ssa) toistuu myös Joh. 11: 25:ssä: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä...”
In an interesting way, "I am" (which is announced as God's name in Exodus 3: 14, 15) is also repeated in John 11: 25: "I am the resurrection and the life..."
Suomalaisessa käännöksessä 2. Moos. 3: 15:ssa esiintyvä sana ”Herra" on heprean tekstissä kirjoitettu tetragrammilla יהוה. Mutta teragrammihan ei merkitse samaa kuin sana herra/Herra! Sen todellista merkitystä ei taida oikeasti tietää kukaan. Juutalaiset lausuvat tetragrammin kohdalla joko sanan ha-shem (joka kirjoitetaan hepreaksi השם = se nimi) tai sanan elohim (joka kirjoitetaan hepreaksi (אלהים = Jumala) tai sanan adonai (joka kirjoitetaan hepreaksi אדני = herrani). Onko אדני/אדן adonai/adon korvattu tässä jakeessa tetragrammilla?
In the English translation, the word "Lord" appearing in Exodus 3:15 is written in the Hebrew text with the Tetragrammaton יהוה. But the Teragrammaton does not mean the same as the word lord/Lord! It seems that no one really knows its true meaning. Jews pronounce the Tetragrammaton either the word ha -shem (which is written in Hebrew השם = that name) or Elohim (which is written in Hebrew (אלהים = God) or Adonai (which is written in Hebrew אדני = my lord). Is אדני/אדן adonai/adon replaced by the Tetragrammaton in this verse?
Myöskään Ehjee אהיה ei ole sama kuin Jahve/Jehova/יהוה, väitetäänpä siitä mitä hyvänsä. ”Minä olen” ei ole sama kuin ”hän on” eikä sama kuin ”hän saattaa tulemaan ” jne. jne. jne.!
Also, Ehyeh אהיה is not the same as Yahweh/Jehovah/יהוה, no matter what is said about it. "I am" is not the same as "he is" and not the same as ”he makes/causes to become" etc. etc. etc.!
On suorastaan järkyttävää, että Jumalan suurin vastustaja, Saatana, on onnistunut lisämään oman nimensä tuohon jakeeseen peittämään samalla Jumalan todellisen ilmoituksen omasta nimestään, ja mikä kauheinta, nostamaan nimen Jahve/Jehova muka Taivaan Jumalan ylistettäväksi nimeksi.
It is downright shocking that God's greatest adversary, Satan, has managed to add his own name to that verse, at the same time covering up God's true revelation of his own name, and what's more terrible, raising the name Yahweh/Jehovah to the praiseworthy name of the God of Heaven.
Vanhan Testamentin kirjoitukset paljastavat kyllin hyvin sen tosiasian, että יהוה/Jahve/Jehova on tappaja ja murhaaja. Aivan samaa Jeshua sanoi itse Saatanasta (Joh. 8: 44). Jahven nimi יהוה ei siis kuulu samaan jakeeseen yhdessä Ehjee-Jumalan edessä elävien Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa! Sen sijaan Ehjee אהיה, joka on/elää aina ja iankaikkisesti, on samaa joukkoa ylösnousseeseen Jumalan Poikaan uskovien ihmisten kanssa!
The Old Testament writings reveal quite well the fact that יהוה/Yahweh/Jehovah is a killer and a murderer. Yeshua said exactly the same about Satan himself (John 8: 44). Yahweh's name יהוה therefore does not belong in the same verse together with Abraham, Isaac and Jacob who live before God! Instead, Ehyeh אהיה, who is/lives forever and ever, is the same crowd as the people who believe in the resurrected Son of God!
Saatana on onnistunut sekoittamaan Vanhan Testamentin tekstiä varsin hyvin, mutta tarkka lukija huomaa kuitenkin tekstikohtia, joita Saatana ei ole huomannut muuttaa omaksi edukseen. Esim. 2. Sam. 24: 1 ja 1. Aik. 21: 1 ovat rinnakkaistekstejä, jotka paljastavat, kuka Jahve todellisuudessa on.
Satan has managed to mix up the text of the Old Testament quite well, but the careful reader will nevertheless notice passages of the text that Satan has not noticed to change to his own advantage. E.g. 2 Sam. 24:1 and 1 Chronicles 21:1 are parallel texts that reveal who Yahweh really is.
יהוה/Jahve/Jehova on itse Saatana.
יהוה/Yahweh/Jehovah is Satan himself.
Luciferin ohjelmajulistus on luettavissa Jes. 14: 13, 14:ssa. Siinä hän uhoaa nousevansa Jumalaa korkeammalle asettumalla ”ilmestysvuorelle” eli ”seurakunnan vuorelle” (engl. käännös). Hänen valintansa on osunut seurakunnista tärkeimpään ja vuorista merkittävimpään; hän valitsi nimittäin Jerusalemin ja Siionin vuoren. Sieltä käsin Jahve on levinnyt koko maailmaan niin juutalaisuuden kuin kristillisyyden, sekä kabbalan että okkultismin kautta.
Lucifer's declaration can be read in Isa. 14:13, 14. In it, he threatens to rise above God by placing himself on the "mountain of revelation" or "the mountain of the congregation" (English translation). His choice has hit the most important of the congregations and the most significant of the mountains; namely, he chose Jerusalem and Mount Zion. From there, Yahweh has spread throughout the world through both Judaism and Christianity, both Kabbalah and the occult.
Saatanan viimeinen valhe-näytelmä tulee tapahtumaan vielä ennen Jeshuan paluuta juuri Jerusalemissa/Siionin vuorella, kun hän tulee "ilmestymään valkeuden enkelinä" (2. Kor. 11: 14), ja johtamaan koko maailman kumartamaan itseään (Jahvea).
Satan's last show of lies will take place even before Yeshua's return, right in Jerusalem/Mount Zion, when he will "appear as an angel of light" (2 Cor. 11: 14), and lead the whole world to worship himself (Yahweh).
Elävien Jumala on אהיה Ehjee, "Minä olen”!
Joko olet tutustunut Häneen?
The God of the living is אהיה Ehyeh, "I am”!
Have you already come to know Him?
”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. Kaikki, mitä teette, tehkää rakastavin mielin” (1. Kor. 16: 13, 14).
”Watch ye, stand fast in the faith, quit you like men, be strong. Let all your things be done with charity” (1. Cor. 16: 13, 14).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti