Sana ”ylösnousemus” ei esiinny lainkaan Vanhassa Testamentissa. Profeetta Elian (874 - 853) kerrotaan herättäneen Sarpatin lesken pojan kuolleista (1. Kun. 17: 17 - 24), mutta poikaa ei oltu vielä ehditty haudata, joten ei voida puhua ylösnousemuksesta eli haudasta nousemisesta.
The word "resurrection" does not appear at all in the Old Testament. The prophet Elijah (874 - 853) is said to have raised Sarpat's widow's son from the dead (1 Kings 17: 17 - 24), but the son had not yet had been buried, so we cannot speak of a resurrection or rising from the grave.
On varsin todennäköistä, että Jumala oli liittänyt jo ensimmäiseen Messiasennustukseen (1. Moos. 3: 15) tiedon ylösnousemuksesta, vaikka asia ei sanallisesti ilmene kyseisestä Raamatun jakeessa. Ilman tietoa Jumalan lupaamasta ja valmistamasta ylösnousemuksesta Jeshuassa ei pakanuudessakaan varmasti olisi Saatanan loihtimia vale-messiaita (Osiris, Nimrod jne.). Saatana nimittäin matkii kaikessa Jumalan järjestelmää.
It is quite likely that God had already attached to the first Messianic prophecy (Gen. 3: 15) the knowledge of the resurrection, even though the matter is not verbally expressed in the Bible verse in question. Without the knowledge of God's promised and prepared resurrection in Yeshua, there certainly wouldn't be false messiahs conjured up by Satan (Osiris, Nimrod, etc.) even in paganism. Satan imitates God's system in everything.
Vanhassa testamentissa Hanokin/Eenokin tapaus on hyvin erikoinen. Patriarkkojen luettelossa 1. Moos. 5. luvussa hänestä kerrotaan ainoastaan näin: ”Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Metusalah. Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois” (1. Moos.5: 21 -23).
In the Old Testament, the case of Enoch is very special. In the list of patriarchs in the 5th chapter of Genesis, is only said like this of him: ”And Enoch lived sixty and five years, and begat Methuselah: And Enoch walked with God after he begat Methuselah three hundred years, and begat sons and daughters: And all the days of Enoch were three hundred sixty and five years. And Enoch walked with God: and he was not; for God took him." (Genesis 5: 21-23).
Heprealaiskirjeessä annetaan Hanokista hiukan lisää tietoa. ”Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ’eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois’. Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut Jumalalta todistuksen, että hän oli Jumalalle otollinen” (Hepr. 11: 5).
The book of Hebrews gives a little more information about Enoch. ”By faith Enoch was translated (taken away) that he should not see death: and was not found, because God had translated him: for before his translation he had this testimony, that he pleased God” (Hebrews 11: 5).
Hanokin ei siis tarvinnut kuolla. Luultavasti hän oli miettinyt elämän katoavaisuutta ja valmistautunut omaan kuolemaansa, mutta Jumala oli ilmoittanut hänelle, ettei hänen tarvitse kokea kuolemaa lainkaan. Hanok poistui tästä maailmasta poikkeuksellisen nuorena verrattuna muihin patriarkkoihin, joista useimmat elivät noin 900-vuotiaiksi. Mutta Hanok oli tietoinen ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta.
Enoch didn't have to die. He had probably thought about the transience of life and prepared for his own death, but God had informed him that he need not experience death at all. Enoch left this world at an exceptionally young age compared to other patriarchs, most of whom lived to be around 900 years old. But Enoch was aware of the resurrection and the final judgment.
Juuda kirjoittaa lyhyessä kirjassaan jakeissa 14 ja 15 Hanokista näin: ”... Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut sanoen: ’Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet’.”
Jude writes in his short book in verses 14 and 15 about Enoch like this: ”And Enoch also, the seventh from Adam, prophesied of these, saying, Behold, the Lord cometh with ten thousands of his saints, To execute judgment upon all, and to convince all that are ungodly among them of all their ungodly deeds which they have ungodly committed, and of all their hard speeches which ungodly sinners have spoken against him.”
Ennustaessaan kaukaisia asioita, jotka ovat vielä meidänkin päivinä edessäpäin, Hanok toimi profeettana, joka oli saanut nähdä aina ihmiskunnan vaiheiden loppuun asti viimeiseen tuomioon saakka.
Foretelling distant things that are still ahead even in our days, Enoch was a prophet who had seen all the way to the end of the stages of mankind until the final judgment.
Hanokin syntyessä luomisesta oli kulunut yli 600 vuotta. Eedenissä luvattua Messiasta ei ollut kuitenkaan vielä tuohon mennessä kuulunut, vaikka monta ”vaimon siementä” oli jo ehtinyt syntyä. On ilmeistä, että kuolemakin oli ehtinyt tulla ihmiskunnalle jo tutuksi Hanokin aikaan mennessä. Aabelin kuolema oli ollut ensimmäinen suruviesti, ja ihmiset olivat saattaneet menettää lapsiaan ja omaisiaan kuolemalle onnettomuuksien tms. kautta. Mutta ensimmäisen ihmisen, Adamin, kuolema oli varmaan suurin järkytys kaikille silloin eläneille ihmisille. Se tapahtui noin 40 vuotta ennen, kuin Jumala otti Hanokin pois. Hanokin viimeisinä vuosina maailmassa taisi olla suuri kapina Jumalaa vastaan, kun kenties kuolemattomaksi luultu Adam kuoli 930 vuoden iässä.
When Enoch was born, more than 600 years had passed since creation. However, the Messiah promised in Eden had not yet been heard of, even though many "seeds of wife" had already been born. It is obvious that even death had already become familiar to mankind by the time of Enoch. Abel's death had been the first message of mourning, and people might have lost their children and relatives to death through accidents, etc. But the death of the first man, Adam, was probably the biggest shock to all the people who lived then. It happened about 40 years before God took Enoch away. In the last years of Enoch, there seems to have been a great rebellion against God in the world, when Adam, who might have been thought immortal, died at the age of 930.
Toivuttuaan pahimmasta järkytyksestä Adamin kuoleman jälkeen jumalattomat alkoivat varmaan pilkata niitä, jotka jaksoivat sitkeästi uskoa Jumalan lupaukseen Messiaasta, joka polkisi Käärmeen pään rikki ja voittaisi kuoleman. Yksi näistä Jumalan lupaukseen uskovista oli Hanok. Hän oppi ymmärtämään Jumalan rakkauden ja uskollisuuden omien kokemustensa kautta hänelle syntyneiden lasten hoitamisen kautta. Jumala palkitsi ”otollisen palvelijansa” ottamalla hänet pois kuolemaa maistamatta. Siinä oli varmasti miettimisen aihetta myös pahimmille pilkkaajille: kukistaisiko Jumala sittenkin kuoleman, pitääkö Jumalan lupaus kuitenkin paikkansa, tuleeko Messias todella!
After recovering from the worst shock after Adam’s death, the wicked must have started mocking those who persisted in believing in God's promise of a Messiah who would crush the Serpent's head and defeat death. One of these believers in God's promise was Enoch. He learned to understand God's love and faithfulness through his own experiences when caring for his own children. God rewarded his "faithful servant" by taking him away without tasting death. There was certainly cause for thought even for the worst scoffers: will God defeat death after all, will God's promise still be true, will the Messiah really come!
Ihmisillä on ollut ajatus ja toivo ylösnousemuksesta syntiinlankeemuksesta ja Eedenissä annetusta Messiaslupauksesta (1. Moos. 3: 15) alkaen. Ehkä merkittävin todistus siitä, että ylösnousemustoivo tunnettiin jo Vanhan Liiton aikana, ovat saddukealaiset, pappisylimystöstä kehittynyt poliittis-uskonnollinen ryhmä, joka ei hyväksynyt ajatusta/oppia ylösnousemuksesta. Eihän mitään sellaista ajatusta koskaan vastusteta, mitä ei ole vielä olemassakaan! Milloin saddukeusten ryhmä oli syntynyt, sitä en tiedä, mutta heidän oletetaan ottaneen lahkonsa nimen kuningas Salomon (971 - 931) ylipapilta, Zadokilta.
People have had the idea and hope of resurrection since the Fall and the promise of the Messiah made in Eden (Gen. 3: 15). Perhaps the most significant evidence that the hope of resurrection was already known during the Old Covenant are the Sadducees, a political-religious group that developed from priestly aristocracy which did not accept the idea/doctrine of resurrection. One never opposes an idea that doesn't even exist yet! I don't know when the group of Sadducees was born, but it is assumed that they took their sect's name from Zadok, the high priest of King Solomon (971 - 931).
Vanhan liiton aikaisesta ylösnousemususkosta todisti myös Job, jonka kirjaa pidetään Raamatun vanhimpana. Job oli Eesaun pojanpojanpoika, ja hän eli samoihin aikoihin, kun Jaakobin/Israelin pojat, pojanpojat ja pojanpojanpojat olivat Egyptissä. Jobin ajatus ylösnousemuksesta on tallennettu Jobin kirjan 19. luvun jakeisiin 25 - 27: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan...”
Job, whose book is considered the oldest in the Bible, also testified of the resurrection belief during the Old Covenant. Job was the great-grandson of Esau, and he lived around the same time that the sons, grandsons, and great-grandsons of Jacob/Israel were in Egypt. Job's thought about the resurrection is recorded in the 19th chapter of Job’s Book, verses 25 - 27: ”For I know that my redeemer liveth, and that he shall stand at the latter day upon the earth: And though after my skin worms destroy this body, yet in my flesh shall I see God..."
Suomalaisen vuoden 1992 käännöksen mukaan lunastaja ”sanoo viimeisen sanan maan päällä”. Onhan se varmaan niinkin, että Lunastaja tulee sanomaan viimeisen sanan, mutta vanhempi suomalainen käännös vuodelta 1933 on uskollisempi alkutekstille puhuessaan ”seisomisesta”. Vastaava heprean sana on יקום jaqum, joka merkitsee seisomaan/istumaan nousemista, liikkeelle lähtemistä, kestämistä, pysymistä. Kuolemassa kaadutaan ja maataan, mutta ylösnousemuksessa noustaan seisomaan ja pysytään.
According to the Finnish translation of 1992, the redeemer "says the last word on earth". It is probably the case that the Redeemer will have the last word, but the older Finnish translation from 1933 is more faithful to the original text when talking about "standing". The corresponding Hebrew word is יקום jaqum, which means to stand/sit up, set off, endure, remain. In death we fall and lay down, but in resurrection we stand up and remain.
Vanhan Liiton aikaisesta ylösnousemustoivosta todistaa myös Pietarin Jerusalemissa juutalaisille pitämä puhe, jossa hän sanoi näin: ”Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme. Mutta Daavid oli profeetta, ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen (Messiaan/Voidellun) ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan (kuolemaan) eikä hänen ruumiinsa maadu" (Ap.t. 2: 29 - 31/1992). Daavidin sanat, joihin Pietari viittasi puheessaan ovat Daavidin laulusta, (Ps. 16: 10), jossa Daavid lauloi siitä, ettei Jumala hylkäisi omaa Poikaansa tuonelaan.
The resurrection hope during the Old Covenant is also evidenced by Peter's speech to the Jews in Jerusalem, where he said the following: ”Men and brethren, let me freely speak unto you of the patriarch David, that he is both dead and buried, and his sepulchre is with us unto this day. Therefore being a prophet, and knowing that God had sworn with an oath to him, that of the fruit of his loins, according to the flesh, he would raise up Christ to sit on his throne; He seeing this before spake of the resurrection of Christ, that his soul was not left in hell, neither his flesh did see corruption” (Acts 2: 29 - 31). The words of David that Peter referred to in his speech are from David's song (Ps. 16: 10), where David sang that God would not abandon his own Son to hell.
Jobin tapauksen yhteydessä toin esille heprean verbin יקום jaqum (nousta seisomaan/nousta ylös). Vastaava substantiivi קום qum (ylösnousemus) esiintyy Joh. 5: 28, 29:ssä Jeeshuan sanoissa ”elämän ylösnousemus” קום היים qum hajjim ja ”tuomion ylösnousemus” קום דין qum din.
In connection with the case of Job, I brought up the Hebrew verb יקום jaqum (stand up). The corresponding noun קום qum (resurrection) occurs in John 5: 28, 29 in Yeshua's words "resurrection of life” קום היים qum hajjim and "resurrection of judgment” קום דין qum din.
Ylösnousemuksesta käytetään hepreassa myös sanaa תקומה tequma, jonka sisältä löytyy edellä esitelty sana קום qum. Seppo Seppälän toimittaman sanakirjan mukaan tequma merkitsee ”olemassaolo/seisominen”. Tequma on kuoleman/kaatumisen vastakohta.
The word תקומה tequma is also used for the resurrection in Hebrew, which includes the word קומ qum introduced above. According to the dictionary edited by Seppo Seppälä, tequma means "existence/standing". Tequma is the opposite of death/falling.
Hepreassa on vielä kolmaskin sana, תחית techijat, joka sekin tarkoittaa ylösnousemusta.
There is a third word in Hebrew, תחיט techijat, which also means resurrection.
Jeshuan opetus kahdesta ylösnousemuksesta (Elämän ylösnousemus/1. ylösnousemus ja Tuomion ylösnousemus/2. ylösnousemus) antaa aiheen kysyä, milloin ne tapahtuvat. Annetaanpa Raamatun kirjoittajien vastata.
Yeshua's teaching about two resurrections (Resurrection of life/the first resurrection and Resurrection of damnation/the second resurrection) gives rise to the question of when they will take place. Let the Bible writers answer.
Paavali:
1. Tess. 4: 13 - 17/1992: ”Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kun toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa."
Näissä Paavalin sanoissa ei ole mitään vaikeatajuista tai epäselvää.
1. Jeshuaan uskovat kuolleet herätetään Hänen paluunsa yhteydessä
2. Samalla elossa olevat Jeshuaan uskovat temmataan yhdessä herätettyjen kanssa, ja molemmat ryhmät nostetaan Jeshuaa vastaan yläilmoihin... taivaaseen
3. Pyhien yhteiselo Jeshuan kanssa alkaa tästä hetkestä
1. Kor. 15: 51 - 55/1992: ”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavaisen on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Paavali kirjoittaa tässä korinttolaisille ihan samasta tapahtumasta kuin edellä tessalonikalaisille.
Ensimmäisessä ylösnousemuksessa herätetään Jeshuassa kuolleet haudoistaan katoamattomina eli katoavaisista katoamattomiksi muutettuina, ja elossa olevat Jeshuaan sukovat muutetaan katoavaisista katoamattomiksi ennen kuin heidät nostetaan yhdessä herätettyjen kanssa Jeshuaa vastaan yläilmoihin... taivaaseen.
Muuttuminen katoavaisuudesta katoamattomuuteen tapahtuu siis Jeshuan paluun yhteydessä kaikille Jeshuaan uskoville.
Paul:
1. Tess. 4: 13 - 17: ”But I would not have you to be ignorant, brethren, concerning them which are asleep, that ye sorrow not, even as others which have no hope. For if we believe that Jesus died and rose again, even so them also which sleep in Jesus will God bring with him. For this we say unto you by the word of the Lord, that we which are alive and remain unto the coming of the Lord shall not prevent them which are asleep. For the Lord himself shall descend from heaven with a shout, with the voice of the archangel, and with the trump of God: and the dead in Christ shall rise first: Then we which are alive and remain shall be caught up together with them in the clouds, to meet the Lord in the air: and so shall we ever be with the Lord.”
There is nothing difficult or obscure in these words of Paul.
1. The dead who believe in Yeshua will be resurrected at His return
2. At the same time, those alive who believe in Yeshua will be taken together with those resurrected, and both groups will be taken up against Yeshua in the clouds... in heaven
3. The common life of the saints with Yeshua begins from this moment
1. Cor. 15: 51 - 55: ”Behold, I shew you a mystery; We shall not all sleep, but we shall all be changed. In a moment, in the twinkling of an eye, at the last trumpet: for the trumpet shall sound, and the dead shall be raised incorruptible, and we shall be changed. For this corruptible must put on incorruption, and this mortal must put on immortality. So when this corruptible shall have put on incorruption, and this mortal shall have put on immortality, then shall be brought to pass the saying that is written, Death is swallowed up in victory. O death, where is thy sting? O grave, where is thy victory?
Paul is writing here to the Corinthians about exactly the same event as to the Thessalonians above.
In the first resurrection, the dead in Yeshua are resurrected from their graves as incorruptible or being changed from corruptible to incorruptible, and the living ones in Yeshua are changed from corruptible to incorruptible before they are raised together with those resurrected against Yeshua into the upper air... into heaven.
The change from corruptible to incorruptible will therefore take place at the time of Yeshua's return for all who believe in Yeshua.
Johannes:
Ilm. 20: 4 - 6/1992: ” Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täynnä. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaiata ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Karitsan pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”
Johannes sai profeetallisen näkynsä myöhemmin kun Paavali, ja hänet vietiin näyssä katsomaan viimeisten päivien pyhien, Jeshuaan uskovien ja Hänessä kuolleiden osaa. Paavali puolestaan näki oman aikansa pyhien osan, ja oletti olevansa vielä itsekin elossa Jeshuan palatessa.
John:
Rev. 20: 4 - 6: ”And I saw thrones, and they sat upon them, and judgment was given unto them: and I saw the souls of them that were beheaded for the witness of Jesus, and for the word of God, and which had not worshipped the beast, neither his image, neither had received his mark upon their foreheads, or in their hands; and they lived and reigned with Christ a thousand years. But the rest of the dead lived not again until the thousand years were finished. This is the first resurrection. Blessed and holy is he that hath part in the first resurrection: on such the second death hath no power, but they shall be priests of God and of Christ, and shall reign with him a thousand years.”
John received his prophetic vision later than Paul, and he was taken in a vision to see the part of the latter-day saints, believers in Yeshua and those who died in Him. Paul, on the other hand, saw the part of the saints of his time, and assumed that he himself would still be alive when Yeshua returned.
‼️ Paavalin ja Johanneksen tekstien valossa näemme, että kaikkien aikojen kaikki Jeshuaan uskovina kuolleet herätetään yhdessä ja heidät liitetään yhteen lopun ajassa elävien Jeshuaan uskovien kanssa, ja yhdessä heidät nostetaan yläilmoihin, taivaaseen. Johannes sai nähdä näyssään pidemmälle kuin Paavali. Johannes näki, että pyhät, Jeshuaan uskovat, saivat oikeuden toimia tuomareina yhdessä Karitsan kanssa 1000 vuoden ajan. Tämä tuomio/oikeudenkäynti tapahtuu siis taivaassa, sillä missään vaiheessa ei Paavali eikä Johannes puhu pyhien laskeutumisesta maan päälle Jeshuan paluun (II adventin) yhteydessä.
‼️ In the light of Paul's and John's texts, we see that all the dead as believers in Yeshua of all times will be resurrected together and they will be joined together with the believers in Yeshua who live in the end times, and together they will be taken up into the upper air, into heaven. John was able to see further in his vision than Paul. John saw that the saints, the believers in Yeshua, were given the right to act as judges together with the Lamb for 1000 years. This judgment will therefore take place in heaven, because at no point does Paul or John speak of the saints coming down to earth in connection with Yeshua's return (the Second Advent).
Pietari:
Mikä on sitten jumalattomien, Jeshuan kieltäjien, osa?
Annetaanpa puheenvuoro Pietarille. Koko Pietarin toisen kirjeen 3. luku kertoo ”Jeshuan paluusta” (II adventista), jonka yhteydessä tapahtuu elämän ylösnousemus sellaisena kuin edellä olevissa Paavalin ja Johanneksen teksteissä kerrotaan. Kannattaa siis lukea koko 3. luku Pietarin toisesta kirjeestä. Pietari keskittyy katsomaan tuota Jeshuan paluun päivää, ”Herran päivää”, tuomion ja kadotuksen päivänä.
Pietari puhuu ”Herran päivästä” samoin kuin monet profeetat Vanhassa Testamentissa. Pietari liittää tuohon päivään koko maan piirin tuhoamisen, mutta myös pyhien pelastumisen ja heidän toivonsa uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Olkoonpa pyhien viettämä aika taivaassa 1000 vuotta tai 1 päivä heidän istuessa taivaallisilla valtaistuimilla hallitsemassa Kristuksen/Messiaan/Voidellun kanssa, se on Jumalan tiedossa. ”Herran päivästä” kirjoitetaan sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, ja se sisältää sekä elämän ylösnousemuksen että tuomion ylösnousemuksen, vaikka niiden välillä on "1000 vuotta". Aika ja ikuisuus ovat Jumalan tiedossa ja käsissä!
Peter:
What then is the portion of the wicked, the deniers of Yeshua?
Let's give the floor to Peter. The entire 3rd chapter of the second letter of Peter tells about "Yeshua's return" (II Advent), in connection with which the resurrection of life takes place, as described in the texts of Paul and John above. So you should read the whole 3rd chapter of Peter's second letter. Peter focuses on looking at that day of Yeshua's return, the"Day of the Lord”, as the day of judgment and destruction.
Peter speaks of the "Day of the Lord" as do many prophets in the Old Testament. Peter associates with that day the destruction of the whole earth, but also the salvation of the saints and their hope for a new heaven and a new earth. Whether the time the saints spend in heaven is 1000 years or 1 day as they sit on heavenly thrones ruling with Christ/Messiah/Anointed One, it is known to God. "The day of the Lord" is written in both the Old and New Testaments, and includes both the resurrection of life and the resurrection of damnation, even though there are "1000 years" between them. Time and eternity are known by God and it’s in God's hands!
Matteus, Pietari, Jesaja ja Johannes: Matthew, Peter, Isaiah and John:
Ihmisen Pojan saapuessa Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa Hän maksaa kullekin heidän tekojensa mukaan (Matt. 16: 27).
When the Son of Man arrives in the glory of His Father with His angels, He will reward everyone according to their deeds (Matthew 16: 27).
Pietari kirjoittaa Herran päivästä seuraavasti: "taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat (2. Piet. 3: 10).
Peter writes about the Lord's Day as follows: ”the heavens shall pass away with a great noise, and the elements shall melt with fervent heat, the earth also and the works that are therein shall be burned up” (2. Peter 3: 10).
Jesaja kirjoittaa samasta tapahtumasta puolestaan näin: ”Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat” (Jes. 33: 3). ”Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan” (Jes. 2: 19).
Isaiah writes about the same event like this: ”At the noise of the tumult the people fled; at the lifting up of thyself the nations were scattered” (Isa. 33: 3). ”And they shall go into the holes of the rocks, and into the caves of the earth, for fear of the Lord, and for the glory of his majesty, when he ariseth to shake terribly the earth” (Isa. 2: 19).
Jeshuan tullessa jumalattomien osana on kuolema, sillä he eivät voi kestää Jeshuan pyhyyden edessä vaan kuolevat Hänen kirkkaudestaan, ja heidän ruumiinsa jäävät hautaamattomina lojumaan maan päälle eläinten ja lintujen ruuaksi.
When Yeshua comes, death is the portion of the wicked, for they cannot stand before the holiness of Yeshua, but die from His glory and their bodies remain unburied to lie on the earth as food for animals and birds.
Johannes kuvaa Ilmestyskirjassa Jeshuan saapumista ratsastaen valkoisella hevosella (Ilm. 19: 11 - 21). Samalla auringossa seisova enkeli kutsuu lintuja Jumalan suurelle aterialle. Johannes päättää 19. luvun sanoihin: ”Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa”
John describes the arrival of Yeshua riding a white horse in the Book of Revelation. At the same time, an angel standing in the sun invites the birds to God's great meal. John ends the 19th chapter with the words: ”And the remnant were slain with the sword of him that sat upon the horse, which sword proceed out of his mouth: and all the fowls were filled with their flesh."
Kun kaikki pyhät ovat taivaassa, ja kaikki jumalattomat ovat kuolleita, maan päällä ei ole yhtäkään ihmistä. Ainoastaan Saatana joukkoineen jää maan päälle. Tämä aika on Saatanan vankeutta, sillä hän ei voi kiusata eikä villitä silloin ainuttakaan ihmistä.
When all the saints are in heaven, and all the wicked are dead, there will not be a single person on earth. Only Satan and his forces remain on earth. This time is Satan's captivity, because he cannot tempt or drive a single person crazy then.
Maailman lopun tapahtumista on kirjoitettu sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, ja kokonaiskuvan saamiseksi on syytä koota kaikki sitä koskevat tekstit yhteen.
The events of the end of the world are written about in both the Old and New Testaments, and to get a complete picture, it is necessary to assemble all the relevant texts together.
Sakarja
Eräästä Herran päivään liittyvästä tapahtumasta on kirjoittanut profeetta Sakarja kirjansa 14. luvussa tällä tavalla:
”Hänen jalkansa (Herran jalat) seisovat sinä päivänä (Herran päivänä) Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin ” (Sak. 14: 4).
Zechariah:
The prophet Zechariah wrote about an event related to the Lord's Day in the 14th chapter of his book in this way:
”And his feet shall stand in that day upon the mount of Olives, which is before Jerusalem on the east, and the mount of Olives shall cleave in the midst thereof toward the east and toward the west, and there shall be a very great valley; and half of the mountain shall remove toward the north, and halt of it toward the south” (Zech. 14: 4).
Johannes:
Öljymäen halkeaminen liittyy Uuden Jerusalemin laskeutumiseen taivaasta, mistä myös Johannes
kirjoittaa Ilm. 21: 2:ssa. On selvää, että Uusi Jerusalem laskeutuu sinne, missä Vanha Jerusalem on nyt. Öljymäen haljetessa suureksi laaksoksi, joka työntyy pohjoiseen ja etelään sen länsipuolella olevalle Jerusalemille käy samalla tavalla. Laakso, joka näin syntyy tulee olemaan niin suuri, että siihen mahtuu Johanneksen kuvaama Uusi Jerusalem (Ilm. 21: 10 - 21), joka on pinta-alaltaan lähes Suomen kokoinen, mutta neliskulmainen ja huikean korkea. Pyhät saavat asuinsijansa Uuden Jerusalemin muurien sisäpuolelta, jossa he saavat olla Jeshuan kanssa, juuri niin kuin Hän lupasi opetuslapsilleen vähän ennen taivaaseen nousemistaan (Joh. 14: 1 -3).
Uuden Jerusalemin laskeutuessa alas taivaasta Jeshua tulee siis kolmannen kerran maan päälle. Ensimmäisessä tulemisessa Hän syntyi Ihmiseksi, toisessa tulemisessa Hän tulee ilmestymään Kuninkaana, joka noutaa valtakuntansa kansalaiset Kotiin, sinne missä Hänkin on, ja kolmannessa tulemisessa Hän tulee olemaan kansojen Tuomari, jonka eteen kootaan kaikki kansat maan päältä. Joka ainoa ihminen tulee olemaan tässä hetkessä yhtä aikaa läsnä. Tuota hetkeä edeltää tuomion ylösnousemus.
Luimme edellä Ilmestyskirjasta, että ”muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin 1000 vuotta oli täyttynyt” (Ilm. 20: 5). Siis 1000 vuoden kuluttua, kun Jeshua ja pyhät ovat saaneet taivaallisen oikeudenkäynnin valmiiksi, he laskeutuvat Uuden Jerusalemin kanssa alas taivaasta, ja samalla tapahtuu jumalattomien herättäminen tuomion ylösnousemuksessa. Jumalattomat herätetään kuulemaan oman tuomionsa.
Johannes kirjoittaa tästä tapahtumasta Ilmestyskirjassa seuraavasti: ”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkittty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan" (Ilm. 20: 11 - 13/1992).
Mutta Saatana on Saatana (hepr. שטן Satan = vastustaja, estäjä, Saatana) loppuun asti! Tässä vaiheessa Hän yrittää vielä viimeisen kerran villitä jumalattomat taistelemaan Jumalaa, Jeshuaa, Uutta Jerusalemia ja pyhiä vastaan. Ja hän onnistuu villitsemään jumalattomien valtavan joukon. Johannes kirjoittaa siitä näin: ”Ja kun ne 1000 vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään Saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin" (Ilm. 20: 7 - 9a). Onneksi näytelmä ei pääty tähän, vaan Johanneksen profetia jatkuu: ”Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät” (Ilm. 20: 9b).
Johannes kuvaa Saatanan ja hänen joukkojensa loppua myös seuraavin sanoin: ” Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen” (Ilm. 20: 14, 15/1992). ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema” (Ilm. 21: 8).
John:
The splitting of the Mount of Olives is related to the descent of the New Jerusalem from heaven, from which also John writes in Rev. 21: 2. It is clear that the New Jerusalem will land where the Old Jerusalem is now. As the Mount of Olives splits into a great valley that juts north and south to Jerusalem west of it, the same thing happens. The valley that will be created in this way will be so large that it will contain the New Jerusalem described by John (Revelation 21: 10 - 21), which is almost the size of Finland, but square and extremely high. The saints will have their residence inside the walls of the New Jerusalem, where they will be with Yeshua, just as He promised His disciples shortly before He ascended to heaven (John 14: 1-3).
As the New Jerusalem descends from heaven, Yeshua will therefore come to earth for the third time. In the first coming He was born as a Man, in the second coming He will appear as a King who will take the citizens of his kingdom Home, where He also is, and in the third coming He will be the Judge of the nations, before whom all the nations of the earth will be gathered. Every single person will be present in this moment at the same time. That moment is preceded by the resurrection of damnation.
We read above in the Book of Revelation that the rest of the dead did not rise again until the 1000 years were fulfilled (Rev. 20: 5). That is, after 1000 years, when Yeshua and the saints have completed the heavenly trial, they will descend with the New Jerusalem from heaven, and at the same time the awakening of the wicked will take place in the resurrection of damnation. The wicked will be awakened to hear their own judgment.
John writes about this event in the Book of Revelation as follows: ”And I saw a great white throne, and him that sat on it, from whose face the earth and the heaven fled away; and there was found no place for them. And I saw the dead, small and great, stand before God; and the Books were opened, which is the book of life: and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works. And the sea gave up the dead which were in it; and death and hell delivered up the dead which were in them: and they were judged every man according to their works” (Rev. 20: 11 - 13).
But Satan will be Satan (Heb. שטן Satan = adversary, hinderer, Satan) to the very end! At this point, He tries one last time to stir up the wicked to fight against God, Yeshua, the New Jerusalem and the saints. And he succeeds in driving a huge crowd of wicked people wild. John writes about it like this: "And when the thousand years are expired, Satan shall be loosed out of his prison, And shall go out to deceive the nations which are in the four quarters of the earth, Gog and Magog, to gather them together to battle: the number of whom is as the sand of the sea. And they went up on the breadth of the earth, and compassed the camp of the saints about, and the beloved city” (Rev. 20: 7 - 9a). Fortunately, the play does not end here, but John's prophecy continues: ”and fire came down from God out of heaven, and devoured them” (Rev. 20: 9b).
John describes the end of Satan and his hosts also in the following words: ”And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death. And whosoever was not found written in the book of life was cast into the lake of fire” (Rev. 20: 14, 15). ”But the fearful, and unbelieving, and the abominable, and murderers, and whoremongers, and sorcerers, and idolaters, and all liars, shall have their part in the lake which burneth with fire and brimstone: which is the second death” (Rev. 21: 8).
Elämän ylösnousemus oikeuttaa pyhät ikuiseen elämään, ja tuomion ylösnousemus langettaa jumalattomille ikuisen kadotuksen, toisen kuoleman, josta ei ole enää paluuta elämään.
Kun jumalattomille ei kelvannut Jumalan ilmainen lahja, elämä Jeshuassa (Joh. 14: 6), heidän ikuinen osansa tulee olemaan kuolemalla kuoleminen ja täydellinen unohtuminen (Jes. 65: 17)!
The resurrection of life entitles the saints to eternal life, and the resurrection of damnation condemns the wicked to eternal damnation, the second death, from which there is no return to life.
When the wicked did not deserve God's free gift, life in Yeshua (Jn. 14: 6), their eternal lot will be death by death and complete oblivion (Isa. 65: 17)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti