Jeeshua puhui ristillä riippuessaan seitsemän kertaa. Lauseet olivat lyhyitä, sillä ristiinnaulitun hengitys on erityisesti vaikeutunut, ja puhuminen on sen vuoksi raskasta. Jeeshuan seitsemästä ”sanasta” neljä oli osoitettu Korkeimmalle; kahdessa huudossaan Jeeshua käytti sanaa ”Isä” ja yhdessä sanaa ”Jumala”.
Jeshua spoke seven times while hanging on the cross. The sentences were short, because the crucified person's breathing is especially difficult, and speaking is therefore hard. Of Jeshua's seven "words", four were addressed to the Most High; in two cries Jeshua used the word "Father" and in one the word ”God".
Kolme tuntia kestäneen pimeyden lopulla kuului Jeeshuan sanat. Suurella äänellä Hän huusi ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jeeshua siteerasi Psalmin 22 sanoja, mutta lausui ne arameaksi.
Ps. 22: 2 hepreaksi: אלי אלי למה עזבתני eeli eeli lama azavthani
Jeeshuan sanat arameaksi: איל איל למנא שבקתני eeil eeil lmaana shabaqthani
("Eeli, Eeli, lama sabaktani" Matt. 27: 46:ssa näyttää olevan sekoitus hepreasta ja arameasta)
At the end of the three-hour darkness, Jeshua's words were heard. With a loud voice He cried "My God, my God, why have you forsaken me?" Jeshua quoted the words of Psalm 22, but pronounced them in Aramaic.
Ps. 22: 2 in Hebrew: אלי אלי למה עזבתני eeli eeli lama azavthani
Jeshua’s words in Aramaic: איל איל למנא שבקתני eeil eeil lmaana shabaqthani
(”Eli, Eli, lama sabachthani” in Matthew 27: 46 seems to be a mixture of Hebrew and Aramaic)
Voisiko hyvä Taivaallinen Isä hylätä oman Poikansa, joka oli antautunut vapaaehtoisesti toteuttamaan Isänsä tahdon ihmiskunnan pelastamisessa ja universumin rauhan palauttamisessa? Lienee syytä katsoa heprean ja aramean verbien merkityksiä tarkemmin.
Could a good Heavenly Father abandon His own Son, who had voluntarily surrendered to carry out His Father's will in saving humanity and restoring peace to the universe? It might be worth taking a closer look at the meanings of Hebrew and Aramaic verbs.
HEPREA: Sanassa עזבתני azavthani olevan verbin עזב azav merkitykset ovat seuraavia: * jättää, hylätä, luopua jstk * päästää menenmään * päästää valloilleen * antaa tehtäväksi * jättää korjaamatta/keräämättä * jättää rauhaan, antaa olla * ottaa pois, kieltää * muuttaa ilmeensä
HEBREW: The verb עזב azav in the word עזבתני azavthani has the following meanings: * to leave, to abandon, to give up * to let go * to let loose * to assign a task * to leave uncorrected/collected * to leave alone, to let be * to take away, to deny * to change one's appearance
ARAMEA: Sanassa שבקתני shabaqthani oleva verbi שבק shabaq merkitsee: * jättää rauhaan * jättää, hylätä
ARAMAIC: The verb שבק shabaq in the word שבקתני shabaqthani means: * to leave alone * to leave, abandon
Vanhan Testamentin arameankielisissä osuuksissa (Esra 4: 8 - 6: 18; 7: 12 - 26 ja Dan. 2: 4 - 7: 28) on kaksi esimerkkiä shabaq-verbistä. Esra 6: 7:ssa kehoitetaan kiusantekijöitä ja häiritsijöitä antamaan "temppelin rakennustöiden jatkua rauhassa”. Ja Dan. 4: 12:ssa kehoitetaan suuren hakatun puun "kanto jättämään maahan”.
The Aramaic portions of the Old Testament (Ezra 4: 8 - 6: 18; 7: 12 - 26 and Dan. 2: 4 - 7: 28) have two examples of the verb shabaq. In Ezra 6: 7 the troublemakers and disturbers are told to let "the building work of the temple continue in peace". And in Dan. 4: 12 they are told to "leave the stump of the great felled tree on the ground".
Miten mainiosti nämä molemmat tapaukset sopivatkaan myös Jeeshuan missioon! Ihmiskunnan lunastamisessa on nimenomaan kysymys Jumalan temppelin rakentamisesta/korjaamisesta, Saatanan turmeleman Jumalan kuvan palauttamisesta (Matt. 26: 61; Mark. 14: 58; Joh. 2: 19; Ap.t. 17: 24 - 28; 2. Kor. 6: 16; Ef. 2: 21).
How perfectly both of these cases fit the mission of Jeshua! Redemption of humanity is specifically about building/repairing God's temple, restoring the image of God corrupted by Satan (Matt. 26: 61; Mark 14: 58; John 2: 19; Acts 17: 24 - 28; 2. Cor. 6 : 16; Eph. 2: 21).
Suuri puu, johon kuningas Nebukadnessaria verrataan, on esikuva myös Jeeshuasta, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä (Kol. 1: 16) ja jossa ”kaikki pysyy voimassa” (Kol. 1: 17), ja joka antaa elämän ja suojan kaikille elollisille. Jeeshuan inhimillinen elämä katkaistiin samoin kuin Danielin kuvaaman suuren puun runko kaadettiin, oksat karsittiin, lehvät riivittiin ja hedelmät hajotettiin. Puun runko osoittautuu Jeeshuan teloituspuuksi, sillä heprean sana עץ eets tarkoittaa puuta ja paalua.
The great tree to which King Nebuchadnezzar is compared is also a type of Jeshua, through whom everything has been born (Col. 1: 16) and in whom "all things stand" (Col. 1: 17), and who gives life and protection to all living things. Jeshua's human life was cut off just as the trunk of the great tree described by Daniel was felled, the branches were pruned, the leaves were scraped off and the fruit was scattered. The trunk of the tree turns out to be Jeshua's execution tree, because the Hebrew word עץ eets means tree and stake/pile.
Puun kanto kytkettiin vaski- ja rautakahleilla maahan. Jeeshuan ruumis suljettiin Joosef Arimatialaisen hautakammioon suuren sinetöidyn kiven taakse Pilatuksen vartioväen jäädessä vartioimaan hautaa (Matt. 27: 57 - 66). Niin kuin kasvin elämä säilyy talven yli sen juuressa, samalla tavalla Jeeshuan elämä säilyi jumalallisessa Juuressa, jonka nimi on MinäOlen. Niin kuin kasvi versoaa kevään koittaessa, niin kävi Jeeshualle ylösnousemuksessa.
The tree stump was connected to the ground with copper and iron shackles. Jeshua's body was closed in the burial chamber of Joseph of Arimathea behind a large sealed stone while Pilate's guard remained to guard the tomb (Matthew 27: 57 - 66). Just as the life of a plant survives the winter in its root, in the same way Jeshua's life survived in the divine Root, whose name is I Am. Just as a plant sprouts at the dawn of spring, so it was with Jeshua in the resurrection.
”Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa” (Ps. 27: 10).
Jeeshua osoitti ristin juurella seisovalle äidilleen uuden pojan, Johanneksen. Hurskaan Simeonin yli 30 vuotta aikaisemmin Jeeshuan äidille antama ennustus kävi tuona hetkenä toteen: ”sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” (Luuk. 2: 35). Äiti ei hylännyt poikaansa, eikä poika hylännyt äitiänsä, mutta heitä kohtasi väistämätön ero.
”When my father and my mother forsake me, then the Lord will take me up. (Ps. 27: 10).
Jeshua showed a new son, John, to his mother standing at the foot of the cross. The prophecy that the pious Simeon gave to Jeshua's mother more than 30 years earlier came true at that moment: "a sword shall piece through thy own soul also" (Luke 2: 35). The mother did not abandon her son, and the son did not abandon his mother, but they were faced with an inevitable separation.
Mitä teki Jeeshuan Taivaallinen Isä? Se on ihmeellistä!
What did Jeshua's Heavenly Father do? It's amazing!
Ristin juurelle kokoontuneet ja siitä ohi kulkeneet ihmiset herjasivat Jeeshuaa ja kehoittivat Häntä todistamaan omat sanansa siitä, että Hän on Jumalan Poika. Heidän ilkeät sanansa tekivät varmasti kipeää Jeeshuan sydämessä heidän ilkkuessa: ”pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mielistynyt” (Matt. 27: 39 - 44).
The people who gathered around the cross and passed by it reviled Jeshua and urged Him to prove His own words that He is the Son of God. Their mean words certainly hurt Jeshua's heart when they said: "Let God save him now, if he is pleased with him" (Matthew 27: 39 - 44).
Saatanan riivaama ihmisjoukko ei nähnyt sokeilla silmillään, että itse ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2. Kor. 5: 19). Jumala tosin ei kuollut, sillä Jumala ei kuole, mutta ikuinen אהיה Ehjee, MinäOlen, antoi Pojalleen hengen takaisin herättämällä Hänet kuolleista (Ap.t. 2: 24, 32; 3: 15, 26; 4: 10; 5: 30; 10: 40; 13: 30, 32, 34, 37; 17: 31; Room. 4: 24; 6: 4, 9; 7: 4; 8: 11, 34; 10: 9; 15: 15, 16, 17; Gal. 1: 1; Ef. 1: 20; Kol. 2: 12; 1. Tess. 1: 10; 2. Tim. 2: 8; 1. Piet. 1: 21).
The crowd possessed by Satan did not see with their blind eyes that "God himself was in Christ and reconciled the world to himself" (2 Cor. 5: 19). But God did not die, because God does not die, but the eternal אהיה, Ehyeh, I Am, gave His Son life back by raising Him from the dead (Acts 2: 24, 32; 3: 15, 26; 4: 10; 5: 30; 10: 40; 13: 30, 32, 34, 37; 17: 31; Romans 4: 24; 6: 4, 9; 7: 4; 8: 11, 34; 10: 9; 15: 15, 16, 17; Gal. 1: 1; Eph. 1: 20; Col. 2: 12; 1 Thess. 1: 10; 2 Tim. 2: 8; 1 Peter 1: 21).
Itse asiassa pilkkaava roskajoukko toisti ristin juurella kuningas Daavidin psalmin sanoja mutta hiukan muunneltuina: Ps. 22: 9: ”Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.” Jeeshuan pelastuminen ei ollut siis vähääkään epävarmaa!
In fact, at the foot of the cross, the scoffing scum repeated the words of King David's psalm, but slightly modified: Ps. 22: 8: “He trusted on the Lord that he would deliver him: let him deliver hm, seeing he delighted in him." Yeshua's salvation was therefore not at all uncertain!
Kenties nämä psalmin sanat rohkaisivat Jeeshuaa huokaisemaan viimeisinä sanoinaan ristillä. ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23: 46). Jeeshua muisti varmaan toisenkin psalmin sanat, jotka nekin ovat Daavidin kirjoittamat: ”Sinun käsiisi minä annan henkeni, sinä Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala” (Ps. 31: 6). Jeeshua ei osoittanut siis pienintäkään epäilystä tai epäuskoa kuolemansa hetkellä. Hän tiesi ja tunsi, että Isä oli Hänen kanssaan ja varmasti pelastaisi Hänet.
Perhaps these words of the psalm encouraged Jeshua to sigh as his last words on the cross. "Father, into your hands I commit my spirit" (Luke 23: 46). Jeshua probably remembered the words of another psalm, which were also written by David: "Into thine hand I commit my spirit: thou hast redeemed me, O Lord God of truth" (Ps. 31: 5). So Jeshua did not show the slightest doubt or disbelief at the moment of his death. He knew and felt that the Father was with Him and would surely save Him.
On varmaa, että Vanhan Testamentin kirjoitukset perusteellisesti tuntenut Jeeshua oli saanut uskolleen suurta vahvistusta myös profeetta Sakarjan (520 - 518) noin 500 vuotta ennen Jeeshuaa kirjoittamasta tekstistä.
It is certain that Jeshua, who thoroughly knew the writings of the Old Testament, had also received great confirmation of His faith from the text written by the prophet Zechariah (520 - 518) about 500 years before Jeshua.
Sak. 9: 9/Zech. 9: 9:
גילי מאד בת ציון הריעי בת ירושלם הנה מלכך יבוא לך צדיק ונושע הוא עני ורכב על חמור ועל עיר בן אתנןת
Jakeen sanoma on erityisen tärkeä, sillä siinä on huomioimiseen ja tarkkaamiseen kehoittava sana הנה hinnee.
The message of the verse is particularly important, because it contains the word הנה hinnee, which is admonishing for consideration and observation.
Alleviivattu ja tummennettu sana נושע nosha on suomennettu vaihtelevasti eri suomalaisissa käännöksissä:
The underlined and darkened word נושע nosha is variously translated in different Finnish translations:
1542/1776: auttaja
1933: auttaja
1992: voittoisa
2012: hän pelastaa
KJV: ”having salvation” (GREAT!)
Sanan juurikirjaimet paljastavat, että kysymyksessä on pelastaa-verbi ja siitä rakennettu sana ”pelastettu".
The root letters of the word reveal that the question is the verb to save and the word ”saved" is built from it.
ישוע Jeeshua, joka on itse Pelastaja, ja johon kaikki Vanhan Testamentin pelastaa-verbit viittaavat, on siis myös PELASTETTU, Isän pelastama.
ישוע Yeshua, who is the Savior himself, and to whom all the Old Testament save-verbs refer, is therefore also SAVED, saved by the Father.
Jeeshua ei ole siis Isän hylkäämä vaan pelastama. Huutaessaan ristillä arameaksi איל איל למנא שבקתני eeil eeil lmaana shabaqthani, Jeeshua saattoi toistaa Isälle samoja ajatuksia kuin Getsemanessa. Ehkä Jeeshua tiedusteli, miksi Isä antoi Hänen tehtäväksi tämän vaativan mission. Kuitenkin muutamaa hetkeä myöhemmin Hän totesi Isälle: "Se on täytetty” (Joh. 19: 30), ja: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” (Luuk. 23: 46).
Jeshua is therefore not abandoned by the Father but saved. While crying on the cross in Aramaic איל איל למנא שבקתני eeil eeil lmana shabaqthani, Jeshua could repeat to the Father the same thoughts as in Gethsemane. Perhaps Jesus inquired why the Father assigned Him this task, the demanding mission. However, a few moments later He said to the Father: "It is finished" (John 19: 30, and: "Father, into your hands I commit my spirit" (Luke 23: 46).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti