Jahve/Jehova (יהוה) Jumalan nimenä ja yksi Jumala kolmena persoonana ovat sellaisia opinkohtia kristillisyydessä, jotka eivät mene minun ajatusseulani läpi... ei sitten millään... ei millään!
Yahweh/Jehovah (יהוה) as the name of God and one God as three persons are such doctrines in Christianity that do not pass through my thoughts... not at all... not at all!
Jumalan nimestä sanon tässä kirjoituksessa vain sen, että tottahan jokainen saa keksiä Jumalalle minkä hyvänsä kutsumanimen. Jos kerran ”akateemiset" ovat sopineet, että יהוה/JHVH edustaa Jumalan nimeä, niin täytyyhän muillakin olla oikeus valita Jumalalle nimi. Nimittäin eräs akateemisesti oppinut vastasi kerran kysymykseeni tetragrammista seuraavasti: ”se on akateeminen sopimus Jumalan nimestä.”
Regarding God's name, I will only say in this article that of course everyone can come up with whatever name they want to call God. If once the "academics" have agreed that יהוה/YHWH represents the name of God, then others must also have the right to choose a name for God. Namely, an academic scholar once answered my question about the Tetragrammaton as follows: "it is an academic agreement about the name of God."
Tuskin Jumala pahastuu siitä, jos kutsumme Häntä lämpimästi ja läheisesti jollakin meille itsellemme mieluisalla lempinimellä. Mutta kuinka monelle meistä tulisi mieleen yrittää väittää, että Jumalalle antamamme nimi onkin ihan sama kuin אהיה, Ehjee, eli se nimi, joka ilmoitettiin Moosekselle palavasta pensaasta (2. Moos. 3: 14). Näinhän meille on toistuvasti yritetty opettaa ja väittää tetragrammista! Vastatkoon tähän väitteeseen eräs toinen akateemisesti oppinut henkilö! Hän on heprean kielen asiantuntija Helsingin yliopistosta. Näin hän vastasi minulle vuonna 2015 kysymykseen Jumalan nimestä.
It is unlikely that God will be upset if we call Him warmly and intimately with a nickname we like. But how many of us would think of trying to claim that the name we give to God is exactly the same as אהיה, Ehyeh, that is, the name that was revealed to Moses from the burning bush (Exodus 3: 14). This is how they have repeatedly tried to teach us and argue about the Tetragrammaton! Let another academically learned person answer this claim! He is a Hebrew language expert from the University of Helsinki. This is how he answered me in 2015 about the name of God.
Verbi אהיה (ehjee) ei näyttäisi liittyvän nimeen יהוה (jahve/jehova), vaan se on myöhempi tulkinta. יהוה nimen alkuperä ja merkitys on tuntematon, mutta siinä ei ole verbiä 'tulla joksikin'. Nimeä יהוה on kyllä lisätty eri kohtiin VT:ia sen myötä kun Jahvesta tuli ainoa hyväksytty Jumala. Toisaalta myöhemmin tämän nimen käyttöä alettiin välttää pyhyydellisistä syistä ja se saatettiin korvata muilla Jumalaan viittaavilla sanoilla.
The verb אהיה (ehyeh) does not seem to be related to the name יהוה (yahweh/jehovah), but is a later interpretation. The origin and meaning of the name יהוה is unknown, but it does not have the verb 'to become something'. The name יהוה has indeed been added to various passages of the OT after Yahweh became the only accepted God. On the other hand, later the use of this name began to be avoided for sacred reasons and it could be replaced by other words referring to God.
Seuraavaksi siirryn varsinaiseen aiheeseeni: kolme persoonaa yhdessä Jumalassa. Olenhan minä kirjoittanut tästäkin asiasta jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta sanotaan, että "kertaus on opintojen äiti”, latinaksi ”repetitio est mater studiorum”.
Next, I will move on to my real topic: three persons in one God. I have already written about this matter many times, but it is said that "repetition is the mother of studies", in Latin "repetitio est mater studiorum".
Miten ihmeessä Jumala määritellään persoona-sanalla:
How on earth is God defined with the word persona:
Sen lisäksi, että puhumme ’persoonasta’ kieliopissa mm. verbitaivutusten yhteydessä, sana ’persoona’ kuvaa ihmistä ja hänen ominaisuuksiaan, sillä ’persoona’-sanan synonyymi on ’henkilö’. Onko Jumalassa siis kolme henkilöä yhdessä? Millainen klusteri/rypäs Jumala muka on?
In addition to the fact that we talk about 'person' in grammar, e.g. in connection with verb conjugations, the word 'person' describes a person and his characteristics, and it means a living human being. So are there three persons in God together? What kind of cluster is God?
Kaisa Häkkisen toimittamassa Nykysuomen Etymologisessa Sanakirjassa sanotaan persoona-sanasta seuraavaa (alleviivaukset minun tekemiä):
The Etymological Dictionary of Modern Finnish, edited by Kaisa Häkkinen, says the following about the word person (underlinings made by me):
”Henkilöä tai kielitieteessä myös tekijää merkitsevä persoona juontuu latinan sanasta persona, joka alkuaan on merkinnyt näyttelijän naamiota ja tätä kautta myös roolia tai roolihenkilöä. Latinan sanan on arveltu juontuvan etruskien sanasta phersu, joka taas on selitetty kreikkalaisperäiseksi. Suomen kirjakielessä henkilöä tarkoittava persoona on esiintynyt Agricolasta alkaen.”
"Person, or in linguistics the author, comes from the Latin word persona, which originally meant an actor's mask and thus also a role or character. The Latin word has been speculated to come from the Etruscan word phersu, which in turn has been explained to be of Greek origin. In the literary language of Finnish, person has appeared since Agricola."
Asettavatko kolminaisuusopin kannattajat Jumalan näyttämölle esittämään kolmea eri henkilöä/persoonaa tai yhtä kolmipäistä henkilöä/persoonaa? Onko Jumala naamarin tarpeessa? Mitä roolia Jumala on esittämässä? Millainen roolihenkilö Jumala on naamionsa takana?
Do the supporters of the doctrine of the Trinity put God on the stage to represent three different persons or one three-headed person? Does God need a mask? What role is God playing? What kind of character is God behind his mask?
Antiikin teatterissa naamiota/naamaria käytettiin äänenvahvistajana, sillä naamariin suuta varten tehty reikä tehosti äänen kantavuutta. Tuolta ajalta tunnetaan myös kaksipäisiä/-kasvoisia naamareita, jolloin yksi henkilö kykeni näyttelemään kahta eri roolia.
In the ancient theatre, the mask was used as a sound amplifier, because the hole made in the mask for the mouth enhanced the capacity of the voice. Two-headed/-faced masks are also known from that time, when one person was able to play two different roles.
Asettavatko kolminaisuusopin kannattajat Jumalan kasvoille kolme eri naamiota vai ainoastaan yhden kolmipäisen tai kolmikasvoisen naamarin?
Do trinitarians put three different masks on God's face or only one three-headed or three-faced mask?
Tarvitsisiko Jumala muka äänenvahvistajaksi naamiota/naamaria? Jumalan äänihän puhuu ihmiselle sisäisesti omantunnon kautta, eikä siinä tarvita minkäänlaisia vahvistuslaitteita!
Would God need a mask as a sound amplifier? After all, God's voice speaks to a person internally through conscience, and it does not need any kind of amplification devices!
Voidaanko Jumala määritellä etruskien sanaan phersu pohjautuvalla latinan sanalla persona, josta käyttämämme persoona-sana on johdettu? On myös muistettava, että tämä auguurien maagisiin menoihin ja pakanallisiin ennustustuksiin liittyvä sana phersu ei ole merkitykseltään edes täysin selvä!
Can God be defined by the Latin word persona based on the Etruscan word phersu, from which the word person we use is derived? It must also be remembered that the word phersu, related to the magical goings of augurs and pagan prophecies, is not even completely clear in its meaning!
Toimiiko kirkko antiikin teatterin jatkajana (samat keksijät palvelivat kyllä sekä teatteria että kirkkoa antiikin aikana)? Joka tapauksessa antiikin teatterin naamari on siirtynyt persoona-sanassa kristillisen kirkon keskeisimpään dogmiin, kolminaisuusoppiin.
Does the church function as a continuation of the ancient theater (the same inventors did serve both the theater and the church in ancient times)? In any case, the mask of the ancient theater has been transferred to the most central dogma of the Christian church, the doctrine of the Trinity, in the word persona.
Kun sanotaan, että Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona, onko Pyhä Henki silloin Jumalan kolmas naamari, kolmas rooli, kolmas roolihahmo vai kolmas henkilö? Kolminaisuusoppia ei kukaan voi ymmärtää! Kuitenkin Jumala antoi ihmiselle järjen ja ymmärryksen, ja ihmisen tulisi rakastaa ja palvella Jumalaa ymmärryksellä (Mark. 12: 33; Luuk. 24: 42; 1. Kor. 14: 15, 19, 20; 2. Tim. 2: 7; 1. Joh. 5: 20).
When it is said that the Holy Spirit is the third person of God, is the Holy Spirit then the third mask of God, the third role, the third character or the third human being? No one can understand the doctrine of the Trinity! However, God gave man reason and understanding, and man should love and serve God with understanding (Mark 12: 33; Luke 24: 42; 1 Cor. 14: 15, 19, 20; 2 Tim. 2: 7; 1 .John 5:20).
Yllä oleva kuva on pieni osa auguurien haudan seinämaalauksesta. Siinä näkyy kuitenkin jo mainittu etruskin sana phersu. Sana luetaan heprean tapaan oikealta vasemmalle, mutta sen ensimmäinen kirjain on selvä kreikan φ phi.
The picture above is a small part of the wall painting of the tomb of the augurs. However, it shows the already mentioned Etruscan word phersu. The word is read from right to left like Hebrew, but its first letter is clearly the Greek φ phi.
Auguurien hautamaalaus esittää naamioituja miehiä ja heidän maagis-uskonnollista seremoniaansa.
The tomb painting of the augurs shows masked men and their magico-religious
ceremony.
https://www.worldhistory.org/image/13081/phersu-game-tomb-of-the-augurs-tarquinia/
Auguurit olivat roomalaisia ennustajapappeja, joilla oli ennustaessaan tapana kääntää kasvonsa etelään päin, tosin kreikkalaisessa käytännössä heidän kasvonsa osoittivat pohjoista kohti.
Augurs were Roman soothsaying priests who used to turn their faces towards the south when divination, although in Greek practice their faces pointed towards the north.
Eikö ole suorastaan loukkaus Jumalaa kohtaan, että Hänet määritellään sanalla, jonka etymologia on näin epämääräinen!
Isn't it a downright insult to God that He is defined by a word with a vague etymology!
Persoona ja hypostaasi:
Person and hypostasis:
Sana persoona rinnastetaan Jumalan olemusta ja kolminaisuusoppia selitettäessä sanaan hypostaasi, mikä tunnetaan myös filosofisena käsitteenä. Folosofiassa hypostaasi tarkoittaa alkuperäistä ja ainoaa todellisuuden perusainesta. Teologiassa hypostaasilla ymmärretään Jumalan salattua yliluonnollista todellisuutta, henkilöitymää, olemusta.
When explaining the essence of God and the doctrine of the Trinity, the word person is equated with the word hypostasis, which is also known as a philosophical concept. In philosophy, hypostasis means the original and only basic substance of reality. In theology, hypostasis is understood as God's hidden supernatural reality, personification, essence.
Hypostaasi tulee kreikan sanasta υποστασις hypostasis, jonka merkityksiä ovat perustus, olemus/todellinen olemus, luottamus, todeksi muuttuminen/todellisuus.
Hypostasis comes from the Greek word υποστασις hypostasis, which means foundation, essence/true essence, trust, becoming true/reality.
Sana υποστασις hypostasis esiintyy Uudessa Testamentissa viisi kertaa, joista neljä on suomennettu sanalla ’luottamus’, ja yksi sanalla ’olemus'. Jakeet ovat 2. Kor. 9: 4, 11: 17; Hepr. 1: 3; 3: 14; 11: 1.
The word υποστασις hypostasis occurs five times in the New Testament, four of which are translated in Finnish as 'confidence', and one as 'essence'. The verses are 2 Cor. 9:4, 11:17; Hebrew 1:3; 3:14; 11:1.
Hepr. 1: 3:ssa sanotaan Pojasta, että Hän on Jumalan/Isän kirkkauden säteily ja ”hänen olemuksensa kuva”. Sana hypostasis välittää siis tiedon Isä-Jumalasta ja Hänen Pojasta, joka on Isänsä olemuksen kuva. Kun Poika on Isänsä olemuksen kuva, Isä-Jumalan olemus/henkilöitymä ei siis ole salattu, vaan se on ilmoitettu ja tehty näkyväksi Jumalan Pojassa, Jeeshuassa! Selittämällä Jumala kolmeksi persoonaksi tai kolmeksi hypostaasiksi Jumalan oma ilmoitus itsestään on hylätty ja sen sijaan on käännytty inhimillisen viisastelun puoleen.
Hebrew 1:3 says of the Son that He is the radiance of God's/Father's glory and "the image of his being". The word hypostasis therefore conveys the knowledge of God the Father and His Son, who is the image of His Father's essence/being. When the Son is the image of his Father's essence/being, the essence/personification of God the Father is not hidden, but it is revealed and made visible in Jeshua, the Son of God. By explaining God as three persons or three hypostasis, God's own revelation of himself has been abandoned and instead turned to human wisdom.
Hepr. 1: 3 Vulgatassa: qui cum sit splendor gloriae, et figura substantiae ejus, portansque omnia verbo virtutis suae, purgationem peccatorum faciens, sedet ad dexteram majestatis in excelsis.
Vulgatan latinalainen teksti ei näytä sisältävän sanaa persona, vaan tekstissä lukee figura substantiae (aineen muoto). Näin ollen kreikan υποστασις hypostasis-sanan rinnastaminen latinan persona-sanaan vaikuttaa tekaistulta selitykseltä!
Hebrew 1: 3 in the Vulgate: qui cum sit Splendor gloriae, et figura substantiae ejus, portansque Omnia verbo virtutis suae, purgationem peccatorum faciens, sedet ad dexteram majestatis in excelsis.
The Latin text of the Vulgate does not seem to include the word persona, but the text reads figura substantiae (form of substance). Thus, equating the Greek word υποστασις hypostasis with the Latin word persona seems like a contrived explanation!
Esiintyykö persoona-sana Raamatussa:
Does the word person appear in the Bible:
Vulgata on vuonna 405 valmistunut latinankielinen raamatunkäännös. Netissä olevasta Vulgatan sanakirjasta kuka tahansa voi nähdä, että persoona-sanan kohdalla ei mainita ainoatakaan raamatuntekstiä. Näin ollen latinan persona ei esiinny latinankielisessä Vulgatassa. Mutta kyseinen sana on ollut pakko ottaa sanakirjaan mukaan, koska se kuuluu kristinuskon keskeisimpiin sanoihin.
The Vulgate is a Latin Bible translation completed in 405. Anyone can see from the online Vulgate dictionary that not a single biblical text is mentioned for the word person. Thus the lat. persona does not appear in the Latin Vulgate. But the word in question has had to be included in the dictionary, because it belongs to the most central words of Christianity.
Latinan persona-sana ei siis esiinny Vulgatassa, eikä myöskään suomalainen persoona-sana esiinny suomalaisessa Raamatussa yhtäkään kertaa.
The Latin word persona does not appear in the Vulgate, and the Finnish word persoona does not appear in the Finnish Bible even once.
Latinan persona-sanan vastine kreikassa:
The equivalent of the latin persona in Greek:
Sanotaan, että kreikan sana προσωπον prosoopon, jonka raamatussa esiintyviä merkityksiä ovat ’kasvot’, ’ulkomuoto/pinta’, ’henkilö/persoona/ihminen, vastaa latinan sanaa persona. Mutta kun latinan sana persona ei esiinny latinalaisessa Raamatussa, Vulgatassa, miten joku kreikan sana kreikkalaisessa Raamatussa voisi todellisuudessa vastata sitä? Sanakirjan mukaan keikan προσωπο prosoopo-sanan merkitys on ensisijaisesti ’kasvot’, ja latinan persona merkitsee’naamiota’!
It is said that the Greek word προσωπον prosopon, which meanings in the Bible texts are 'face', 'appearance/surface', 'person/personality/human being', corresponds to the Latin word persona. But when the Latin word persona does not appear in the Latin Bible, the Vulgate, how could any Greek word in the Greek Bible actually correspond to it? According to the dictionary, the meaning of the Greek προσωπο prosoopo is primarily 'face', and the Latin persona means ’mask'!
On siis aihetta tarkistaa kaikki kreikan prosoopon-tekstit, ja katsoa, mitä prosoopon-sana tarkoittaa. Jakeita on paljon, mutta niistä on otettava työvoitto! Matt. 6: 16, 17; 11: 10; 16: 3; 17: 2, 6; 18:10; 22: 16; 26:39, 67; Mark. 1: 2; 12: 14; 14: 65; Luuk. 2: 31; 5: 12; 7: 27; 9: 29, 53; 10: 1; 12: 56; 17: 16; 20: 21; 21: 35; 24: 5; Ap.t. 2: 28; 3: 13, 20; 5: 41; 6: 15; 7: 45; 13: 24; 17: 26; 20: 25, 38; 25: 16; 1. Room. 2: 11; 1. Kor. 14: 25; 2. Kor. 1: 11; 2: 10; 3: 7, 13, 18; 4: 6; 5: 12; 8: 24; 10: 1, 7; 11: 20; Gal. 1: 22; 2: 6; Ef. 6: 9; Kol. 2: 1; 3: 25; 1. Tess. 2: 17; 3: 10; 2. Tess. 1: 9; Hepr. 9: 24; Jaak. 1: 11, 23; 2: 1, 9; 1. Piet. 3: 12; Juuda 1: 16; Ilm. 4: 7; 6: 16; 7: 11; 9: 7; 10: 1; 11: 16; 12: 14; 20: 11; 22: 4.
So it's worth checking all the Greek prosopon texts, and see what the word prosopon means. There are a lot of verses, but you have to take the work profit from them! Matt. 6:16, 17; 11:10; 16:3; 17:2, 6; 18:10; 22: 16; 26:39, 67; Mark. 1: 2; 12: 14; 14: 65; Luke 2:31; 5:12; 7:27; 9: 29, 53; 10: 1; 12: 56; 17: 16; 20: 21; 21: 35; 24:5; Acts. 2:28; 3:13, 20; 5:41; 6:15; 7:45; 13:24; 17:26; 20: 25, 38; 25: 16; 1. Rom. 2:11; 1. Cor. 14:25; 2 Cor. 1:11; 2:10; 3: 7, 13, 18; 4: 6; 5:12; 8:24; 10: 1, 7; 11:20; Gal. 1:22; 2:6; Eph. 6:9; Col. 2: 1; 3:25; 1. Thess. 2:17; 3:10; 2. Thess. 1: 9; Hebrew 9:24; James 1:11, 23; 2: 1, 9; 1. Peter 3:12; Jude 1:16; Rev. 4:7; 6:16; 7:11; 9: 7; 10: 1; 11:16; 12: 14; 20: 11; 22: 4.
Kävin läpi joka ainoan tekstin ja totesin, että latinan sanan persona eli naamari/rooli/roolihahmo/henkilö ja kreikan sanan προσωπον prosoopon yhteys on aika huteralla pohjalla. Naamio/naamari puetaan kyllä kasvoille, mutta latinan persona-sanan merkityksiin ei kuulu lainkaan kasvot. Kasvot on latinaksi faciem. Jokainen henkilö tunnistetaan nimenomaan kasvojensa perusteella, mutta naamion/naamarin taakse voi piiloutua ja jäädä tunnistamatta.
I went through every single text and concluded that the connection between the Latin word persona, i.e. mask/role/role character/person, and the Greek word προσωπον prosopon is on a pretty shaky ground. A mask is indeed worn on the face, but the meaning of the Latin word persona does not include face at all. Face is faciem in Latin. Each person is recognized specifically by their face, but you can hide behind a mask and remain unrecognized.
Kreikan προσωπον prosoopon merkitsee em. jakeissa enimmäkseen kasvoja (kenen tahansa kasvoja), ja tästä johtuen sen merkityksiä ovat myös 'jonkun edessä/edellä oleminen, jonkun eteen tuleminen/saavuttaminen/kohtaaminen/etu (jonkun edestä/tähden/vuoksi/jonkun suosittamista), jonkun edellä kulkeminen. Prosoopon-sanalla kuvataan myös ’muotoa’, eikä ainoastaan ihmisen muotoa vaan myös luonnon muotoja (pilvet/taivas/ruoho).
In the above verses, the Greek προσωπον prosopon mostly means face (anybody's face), and because of this, its meanings are also 'to be in front of someone, to come in front of someone/achieve/encounter/advantage (for someone/for someone/recommendation of someone), going ahead of someone. The word prosopon also describes 'form', and not only the human form but also the forms of nature (clouds/sky/grass).
Sana ’kasvot’ on siis korvannut sanan naamio/naamari eli persona. Siksi joissakin englantilaisissa teksteissä saattaa esiintyä sana ”person”.
The word 'face' has therefore replaced the word mask or persona. Therefore, the word "person" may appear in some English texts.
Malakia /Malachi 1: 8 "... mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen” - KJV: ”... will he be pleased with thee, or accept thy person”. Mal 1: 9 "... olisiko hän teille suosiollinen” - KJV: ”... will he regard your persons”.
Kannattaa panna merkille, että näissäkin Malakian jakeissa ”person” tarkoittaa henkilöä itseään, eikä mitään toista ja/tai kolmatta olentoa hänen vierellään! Sama koskee myös Jumalaa; olemmehan me luodut Hänen kuvikseen! Jumalan persoona on Jumala itse! Jeeshuan persoona on Jeeshua itse!
It is worth noting that even in these verses of Malachi, "person" means the person himself, and not any second and/or third creature beside him! The same applies to God; after all, we are made in His image! The person of God is God Himself! Jeshua's person is Jeshua himself!
Mal. 1: 8, 9 Vulgatassa: Si offeratis caecum ad immolandum, nonne malum est? et si offeratis claudum et languidum, nonne malum est? offer illud duci tuo, si placuerit ei, aut si susceperit faciem tuam, dicit Dominus exercituum. Et nunc deprecamini vultum Dei ut misereatur vestri (de manu enim vestra factum est hoc), si quomodo suscipiat facies vestras, dicit Dominus exercituum.
Malachi 1: 8, 9 in Vulgata: Si offeratis caecum ad immolandum, nonne malum est? et si offeratis claudum et languidum, nonne malum est? offer illud duci tuo, si placuerit ei, aut si susceperit faciem tuam, dicit Dominus exercituum. Et nunc deprecamini vultum Dei ut misereatur vestri (de manu enim vestra factum est hoc), si quomodo suscipiat facies vestras, dicit Dominus exercituum.
Paras prosoopon-teksti on listan viimeinen jae, Ilm. 22: 4, jossa προσωπον prosoopon merkitsee kasvoja, jotka kuuluvat Jumalalle. Kun kaikki kirous on kerran poistettu tästä maailmasta, ja kun Jumala on luonut uuden taivaan ja uuden maan, pelastetut palkitaan sillä, että he saavat nähdä Isä-Jumalan kasvot eli Jumalan itsensä!
The best prosopon text is the last verse in the list, Rev. 22:4, where προσωπον prosopon signifies the face that belongs to God. Once all the curse has been removed from this world, and when God has created a new heaven and a new earth, the saved will be rewarded by seeing the face of God the Father, or God himself!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti