lauantai 30. huhtikuuta 2022

Kiitokset virsirunoilijoille * Thanks to the hymn poets

Nimi Koorah (קרח) tuo mieleen kaksi eri henkilöä, joista kerrotaan Vanhassa Testamentissa. Heistä aikaisemmin elänyt oli Eesaun ja Oholibaman poika. Kaikki Eesaun vaimot (1. Moos. 26: 34; 28: 9; 36: 5) olivat Iisakille ja Rebekalle katkera pettymys, koska he edustivat pakanakansoja, jotka taistelivat Jumalaa ja myös Israelia vastaan. Oholibama, Koorahin äiti, oli hivviläinen, joka polveutui puolestaan Haamin pojasta Kanaanista, joka sai osakseen Nooan kirouksen.

The name Korah (קרח) is reminiscent of two different persons mentioned in the Old Testament. The son of Esau and Aholibamah, was called Korah. All the wives of Esau (Gen. 26:34; 28: 9; 36: 5) were a bitter disappointment to Isaac and Rebekah because they represented the Gentiles who fought against God and also against Israel. Aholibamah, the mother of Korah, was a Hivite, descended from Canaan the son of Ham, who received the curse of Noah.

Toinen Koorah oli Jaakobin pojan, Leevin, jälkeläinen (Leevi - Kehat - Jishar - Koorah ). Leeviläiset otettiin korvaamaan esikoisia, ja he saivat tehdä palvelusta Jumalan kasvojen edessä Ilmestysmajassa, ja myöhemmin myös temppelissä. Koorah, Jisharin poika, nousi kuitenkin kapinaan Moosesta ja Aaronia vastaan. Tavoitellessaan vain Aaronille annettua pappeutta hän kokosi kaikki kapinalliset yhteen Daatanin ja Abiramin yhdessä kanssa. 

The other Korah was a descendant of Levi (Levi - Kohath - Izhar - Korah), the son of Jacob. The Levites were taken to replace the firstborns, and they were allowed to serve before the face of God in the Tabernacle, and later in the temple. However, Korah, the son of Izhar, rebelled against Moses and Aaron. Pursuing the priesthood given only to Aaron, he gathered all the rebels together with Dathan and Abiram.

Koska järjestys ja työnjako Ilmestysmajassa seurasi Jumalalta saatuja ohjeita, itse Jumala ratkaisi myös Koorahin aloittaman kapinan. 4. Moos. 16. luvussa kerrotaan, että maa (maanjäristys) nielaisi Koorahin, Daatanin ja Abiramin vaimoineen ja lapsineen, ja että tuli kulutti kaikki 250 kapinaan osallistunutta miestä.

Because the order and division of labor in the Tabernacle followed God's instructions, God Himself also resolved the rebellion initiated by Korah. Numbers 16 tells us that the earth (earthquake) swallowed Korah, Dathan, and Abiram with their wives and children, and that the fire consumed all 250 men who took part in the rebellion.

Sammuivatko Koorahin ja muiden kapinallisten suvut kokonaan erämaan hiekkaan? On vaikea sanoa varmuudella, miten siinä kävi. Mutta Psalmien joukossa on 11 mietevirttä, jotka ovat koorahilaisten, hepreaksi משכיל לבני קרח Koorahin poikien, sanoituksia ja sävellyksiä (heprean tekstissä on myös nuottimerkit osoituksena siitä, miten teksti lauletaan). 

Did the families of Korah and the other rebels totally end into the sand of the wilderness? It’s hard to say with certainty how it went. But among the Psalms there are 11 hymns, the lyrics and melodies made by the Korahites, in Hebrew משכיל לבני קרח,  the sons of Korah  (the Hebrew text also contains musical notes as an indication of how the text is sung).

Heidän veisuunjohtajalle/kapellimestarille osoittamat laulunsa löytyvät Psalmien toisen kirjan alusta (psalmit 42 - 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49) ja kolmannen kirjan lopusta (84, 85, 87, 88).

Their songs to the chief conductor can be found at the beginning of the second book of Psalms (Psalms 42 - 43, 44, 45, 46, 47, 48, 49) and at the end of the third book (84, 85, 87, 88).

Olisivatko koorahilaiset ehtineet kirjoittaa nuo laulut jo ennen kapinaansa ja sitä seurannutta tuhoa? Psalmin 44 alkuosan jakeiden sanat viittaavat kuitenkin siihen, että ainakin tämä kyseinen psalmi on kirjoitettu vasta sitten, kun Israelin kansa oli päässyt luvattuun maahan ja ehtinyt muistella omien lastensa kuullen Israelin taakse jäänyttä erämaavaellusta ja kaikkia siihen liittyviä tapahtumia. Kuulijoiden joukossa oli myös koorahilaisia, Koorahin poikia. Siis jonkun Koorahin perheestä on täytynyt pelastua maanjäristyksen aiheuttamalta kuolemalta.

Would the sons of Korah have had written those songs before their rebellion and subsequent destruction? However, the words of the first verses in Psalm 44 suggest that at least this Psalm was written after the people of Israel had entered the Promised Land and had time to recall their own children about the wilderness trek and all related events. Among the hearers were also the Korahites, the sons of Korah. So someone from the Korah family must have been saved from the deaths caused by the earthquake.

Psalmit 42 ja 43 muodostavat yhden kokonaisuuden, mikä tulee esille siitä, että sama kertosäe löytyy kummastakin luvusta (42: 6, 12 ja 43: 5). ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” 

Psalms 42 and 43 form a whole entity, as evidenced by the fact that the same chorus is found in both chapters (42: 5, 11, and 43: 5). “Why art thou cast down, O my soul? and why art thou disquieted in me? hope thou in God: for I shall yet praise him for the help of his countenance.

Tämä koorahilaisten mietevirsi on yksi Raamatun ihanimmista psalmeista. Siinä kuvataan sielun syvää ikävää Jumalan puoleen, ja sitä verrataan peuran halajamiseen vesipurojen äärelle. 

This choir of the Korahites is one of the most wonderful psalms in the Bible. It depicts the deep longing of the soul for God, and is compared to the desire of a deer by the streams of water.

Tässä psalmissa tetragrammi esiintyy vain yhden ainoan kerran. Siksi minä (joka olen ihmetellyt tetragrammien runsautta ja suorastaan liialliselta tuntuvaa käyttöä) luen nautinnolla peura-psalmia ja myös kahta seuraavaa psalmia (psalmit 44 ja 45). Myös psalmista 49 puuttuu tetragrammit.

In this psalm, the Tetragrammaton occurs only once. That is why I (who have marveled at the abundance of Tetragrammaton and seemingly excessive use) enjoy reading the deer-psalm and also the next two psalms (Psalms 44 and 45). Psalm 49 also lacks Tetragrammatons.

Peura-psalmissa esiintyy sana Jumala (hepreaksi muodoissa el, elohei ja elohim) 21 kertaa, ja tämä lukuhan on ihanan אהיה Ehjee-nimen lukuarvo. Psalmissa 44 on puolestaan viisi elohim-sanaa ja yksi Adonaista suomennettu Herra-sana, ja psalmissa 45 on neljä elohim-sanaa. Miten ihanan rauhallista tekstiä!

The word God (in the Hebrew forms el, elohei, and Elohim) appears 21 times in the deer-psalm, and this number is the numerical value of the wonderful name אהיה Ehyeh. Psalm 44, on the other hand, contains five words of ”Elohim" and one word of ”Lord" translated from Adonai, and Psalm 45 contains four words of ”Elohim". What a wonderfully peaceful text!

Koska on olemassa vain YKSI JUMALA (5. Moos. 6: 4; Ps. 86: 11; Gal. 3: 20; Ef. 4: 6; 1. Tim. 2: 5; Jaak 2: 19; Juuda 25), jokainen Jumala-sana (el, eloach, elohei, elohim) viittaa juuri Häneen, jota ilman mitään elämää ei voisi olla missään... ei koko universumissa. Jokainen heprean elohim-sana merkitsee minulle samaa kuin VALTAVA... jotakin, mitä mikään sana ei pysty tyhjentävästi ilmaisemaan!

Because there is only ONE GOD (Deut. 6: 4; Ps. 86:10; Gal. 3:20; Eph. 4: 6; 1. Tim. 2: 5; James 2:19; Jude 25), every word ”God” (el, eloach, elohei, Elohim) refers precisely to Him, without whom there could be no life anywhere... not in the whole universe. Every Hebrew elohim-word means to me ENORMOUS... something that no word can exhaustively express!!

Lukiessani näitä koorahilaisten ”rauhallisia” psalmeja voin itse ajatella Jumalaa millä nimellä hyvänsä, joka on ilmoitettu Raamatussa. Jumalalle annettujen nimien lisäksi mielessäni risteilevät Jumala-sanojen kohdalla myös kaikki Raamatussa esiintyvät Jumalan luonnetta ja toimintaa kuvaavat kymmenet adjektiivit ja Hänen tekojaan luonnehtivat sadat verbit (olen koonnut niistä monisteen kauan sitten). 

As I read these “peaceful” psalms of the Korahites, I can think of God by whatever name, which is revealed in the Bible. In addition to the names given to God, all the tens of adjectives in the Bible describing the nature and operation of God and the hundreds of verbs telling about His deeds (I have compiled a handout from them long ago) also cross in my mind.

Oi, mikä suurenmoinen lukurauha! Sen sijaan, että törmäisin toistuvasti tetragrammiin (jonka lähtökohtaa ja merkitystä joudun aina ihmettelemään) mieleni saa täyttyä Jumala mittaamattomasta suuruudesta, ihanuudesta ja hyvyydestä ja rauhasta! Kiitos koorahilaisille 11 mietevirrestä!

Oh, what a wonderful reading peace! Instead of repeatedly running into the Tetragrammaton (the starting point and meaning of which I always have to wonder) my mind may be filled with God's immeasurable greatness, beauty, and goodness and peace! Thanks to the Korahites for their 11 hymns!

Heprean sana שם shem, jota käytetään määreisessä muodossa (השם ha-shem) yhtenä vaihtoehtona tetragrammin lausumisessa, on merkitykseltään laaja käsite, joka tarkoittaa nimen lisäksi mainetta ja muistoa. Jumalan maineen ja muiston hahmottamiseksi tarvitaan kaikki Hänestä annetut adjektiivit, verbit ja nimisanat. Juuri tästä syystä koen ristiriitaisen ja epämääräisen tetragrammin יהוה ("hän saattaa tulemaan joksikin") täysin vajaaksi ja alamittaiseksi kuvaamaan Jumalan valtasuuruutta. 

The Hebrew word שם shem, used in the definite form (השם ha-Shem) as an alternative to uttering the Tetragrammaton, is a broad concept that means fame and memory in addition to the name. All adjectives, verbs, and nouns given about God are needed to grasp the reputation/fame and memory of Him. It is for this reason that I find the contradictory and vague Tetragrammaton יהוה ("he causes to become something") completely incomplete and undersized to describe the greatness of God.

Näin ollen (אם שכחגו שם אלהינו) ”Jumalame nimen unohtaminen” (Ps. 44: 21/1933) merkitsee itse Jumalan unohtamista, niin kuin vuoden 1992 - käännöksessä on oivallettu.

Thus,  (אם שכחגו שם אלהינו) “forgetting the name of our God” (Ps. 44: 21/1933) means forgetting God Himself, as realised in the Finnish 1992 - translation.

Jos Jumalalle tarvitaan joku inhimillisin käsittein ilmaistu erisnimi, siinä tarkoituksessa kaikkein parhain sana on ehdottomasti אהיה Ehjee, MINÄOLEN (2. Moos. 3: 14), sillä vain ELÄMÄ/ELÄMINEN/OLEMINEN voi olla kuoleman/kuolemisen vastakohta!

If God needs a proper noun expressed in human terms, for that purpose the best word is definitely אהיה Ehyeh, I AM (Ex. 3: 14), for only LIFE/TO LIVE/EXISTENCE can be the opposite of death/to die!


perjantai 22. huhtikuuta 2022

Kun rammat ja ontuvat nostetaan kunniaan * When lame and limping ones are raised to glory

Viime viikon pääsiäis-teema jäi pyörimään mieleeni, ja kuluneen viikon aikana olen tarkistanut kaikki Vanhan Testamentin jakeet, joissa löytyy verbi פסח pasach tai joku sen johdos. 

Last week’s Pesach theme stuck in my mind, and over the past week I’ve been reviewing all the Old Testament verses that contain the verb פסח pasach or one of its derivatives.

Heprean verbeillä saattaa olla useita merkityksiä tai ainakin hyvin monenlaisia käännöksiä, mutta tavallisesti nuo moninaiset merkitykset sopivat loogisesti yhteen. Äkkiseltään verbi פסח pasach näyttäisi poikkeavan tästä säännöstä, sillä mitä yhteistä on sen suomenkielisillä vasteneilla kulkea ohi/säästää/ontua/olla rampa/hyppiä! 

Hebrew verbs may have several meanings, or at least a very wide variety of translations, but usually those multiple meanings are logically compatible. Suddenly the verb פסח pasach would seem to deviate from this rule, for what these English translations have in common:  pass over/save/limp/be lame/jump!





Verbistä פסח pasach on muodostettu pääsiäistä tarkoittava nimisana פסח pesach. Pelkillä konsonanteilla kirjoitettuna pesach näyttää täsmälleen samanlaiselta kuin pasach. Substantiivi ”pesach” merkitsee sekä itse pääsiäis-juhlaa (2. Moos. 12: 11, 48; 4. Moos. 9: 2, 4, 6, 10, 13; Joos. 5: 11; 2. Kun. 23: 22, 23; 2. Aik. 30: 1, 2) että pääsiäislammasta (2. Moos. 12: 21, 43;2. Aik. 30: 15, 17, 18; 35: 6), joka on joissakin suomalaisissa jakeissa käännetty sanalla ”pääsiäisuhri" (2. Moos. 12: 27; 5. Moos. 16: 2, 6).

Pesach is derived from the verb פסח pasach. Written in consonants alone, Pesach looks exactly like pasach. The noun “Pesach” signifies both the Feast of Passover itself (Ex. 12:11, 48; Numb. 9: 2, 4, 6, 10, 13; Josh. 5:11; 2. Kings 23:22, 23; 2 Chron. 30: 1, 2) and the Passover lamb (Ex. 12:21, 43; 2 Chron. 30:15, 17, 18; 35: 6), which in some Finnish verses has been translated as "The Passover sacrifice" (Ex. 12:27; Deut. 16: 2, 6).

Koska פסח pasach-verbin merkitykset ovat kovin erilaiset (kts. kuva), heprean tekstin kääntäjien on ollut varmaan vaikea keksiä kyseisestä juutalaisten juhlasta omalle kielelleen sopivaa käännöstä. Niinpä nimen suhteen pitäydyttiin aluksi alkukieltä muistuttavissa muodoissa. Latinaksi ”kulkea ohi” on TRANSIRE, mutta itse juhlan nimi on PASCHA. 

Because the meanings of the verb פסח pasach are very different (see picture), it has probably been difficult for the translators of the Hebrew text to come up with a translation suitable for their own language from the Jewish feast in question. Thus, the name was initially adhered to in a form reminiscent of the original language. In Latin, “pass by” is TRANSIRE, but the name of the celebration itself is PASCHA.

Raamatun englanniksi kääntänyt William Tyndale (1494 - 1536) otti englannin kielessä käyttöön nimityksen PASSOVER suoraan englannin sanoista ”pass over”. Aiemmin juhlan nimi oli hepreaa mukaillen PASKI. 

William Tyndale (1494 - 1536), who translated the Bible into English, adopted the name PASSOVER in English directly from the English words “pass over”. Previously, the name of the party was PASKI in Hebrew.

Mikael Agricola (1510 - 1557) käänsi Uuden Testamentin suomeksi (valmistui 1543), ja hänkin joutui käännöstyössä luomaan monia uudissanoja suomen kieleen. Agricolan vastine heprean Pesachille oli PÄSIEINEN, mikä on johdos verbistä ”päästä”. Se voi merkitä monia asioita, kuten pelastua/parantua/toipua/parantua taudista/päästä/irtautua/vapautua/lähteä. Agricolan uudissana päsieinen viittaa joko vapautumiseen Egyptistä eli ”orjuudesta pääsemiseen” tai kenties kristillisen pääsiäisen mukaan ennemmin "paastosta pääsemiseen” eli pääsiäistä edeltävän 40 vuorokauden paaston päättymiseen.

Mikael Agricola (1510 - 1557) translated the New Testament into Finnish (completed in 1543), and he also had to create many new Finnish words. Agricola's equivalent to the Hebrew Pesach was PÄSIEINEN, which is a derivation of the verb "to get.” It can mean many things, such as being saved/healed/recovering/healing from an illness/getting out/getting free/getting rid of/leaving. Agricola’s new word, päsieinen, refers to either liberation from Egypt, or “escape from slavery,” or, maybe according to Christian Easter/Passover, rather “escape from fasting,” that is, the end of the fast of 40 days before Easter/Passover.


Pasach-verbin, פסח, käännökset:

Translations of the verb pasach, פסח


📖  2. Moos. 12: 13:

ופסחתי עלכם  suomennettu: niin minä menen teidän ohitsenne

translated into English: I will pass over you

📖  2. Moos. 12: 27:

פסח על בתי בני ישראל suomennettu: mutta säästi meidän kotimme

translated into English: and delivered our houses

📖  Jes. 31: 5:

יהוה צבאות על ירושלם גנון והציל פסוח והמליט suomennettu: Herra Sebaot Jerusalemia - varjelee ja pelastaa, säästää ja vapahtaa

translated into English: defending also he will deliver it; and passing over he will preserve it

📖  1. Kun. 18: 21: 

עד מתי אתם פסחים על שתי הסעפים suomennettu: kuinka kauan te onnutte molemmille puolille

translated into English: How long halt ye between two opinions

📖  1. Kun. 18: 26:

ויפסחו על המזבח suomennettu: ja he hyppelivät alttarin ääressä

translated into English: And they leaped upon the altar which was made

📖  2. Sam. 4: 4:

ויפל ויפסח ושמו מפיבשת suomennettu: putosi poika ja  tuli ontuvaksi; ja hänen nimensä oli Mefiboset

translated into English: as she made haste to flee, that he fell, and became lame. And his name was Mephiboseth

RAMPA eli ONTUVA on hepreaksi פסח, piseach. Pelkillä konsonanteilla kirjoitetussa tekstissä sana näyttää täysin samalta kuin substantiivi pesach ja verbi pasach. Piseach esiintyy seuraavissa teksteissä:

LAME or LIMPING is in Hebrew פסח, piseach. In a text written in consonants alone, the word looks exactly like the noun pesach and the verb pasach. Piseach appears in the following texts:

📖  3. Moos. 21: 18 - uhrieläin ei saanut olla rampa - פסח

        Lev. 21: 18 - the sacrificial animal was not allowed to be lame - פסח

📖  2. Sam. 5: 6, 8 - kuningas Daavid ja jebusilaiset rammat - הפסחים

       2. Sam. 5: 6, 8 - King David and the Jebusite lames - הפסחים

📖  Job 29: 15 - Job ontuvan jalkana - פסח

       Job 29: 15 - Job as a foot of a lame - פסח

📖  Mal. 1: 8 - ontuva uhri oli paha ja kielletty asia - פסח

       Mal. 1: 8 - the lame victim was an evil and forbidden thing - פסח

📖  Jes. 35: 6 - rampa hyppii niin kuin peura - פסח

        Isa. 35: 6 - a lame jumps like a deer - פסח


Pasach-verbin erilaiset merkitykset saattavat tuntua hämmentäviltä. Hepreassa on kuitenkin toinenkin verbi, joka merkitsee "ontua/olla rampa". Tuo פסח pasach-verbin synonyymi on לצלוע (lizeloa), joka esiintyy muodossa צלע (zolea) 1. Moos. 32: 32:ssa, ja muodossa התלעה (ha-zolea) Miika 4: 6, 7: ssa ja Sef. 3: 19:ssa. Kun nämä synonyymiverbit asetetaan rinnakkain, kaikki epäselvyydet poistuvat pasach-verbin merkitysten ympäriltä.

The different meanings of the verb pasach may seem confusing. However, there is another verb in Hebrew that means "limp/be lame." That synonym of the verb pasach is לצלוע (lizeloa), which occurs in the form צלע (zolea) in Genesis 32:32, and in the form התלעה (ha-zolea) in Micah 4: 6, 7 and Zeph. 3:19. When these synonym verbs are placed in parallel, all ambiguities are removed around the meanings of the pasach verb.

Luetaanpa siis Sefanjan teksti: ”Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisia” (Sef. 3: 19).

So let's read the text of Zephaniah: ”Behold, at that time I will undo all that afflict thee: and I will save her that halteth, and gather her that was driven out; and I will get them praise and fame in every land where they have been put to shame” (Zeph. 3: 19).

Sefanjan jae näyttää sitovan kaikki eri pesach- ja pasach- sekä piseach-tekstit ymmärrettäväksi ja loogiseksi kokonaisuudeksi! 

The verse of Zephaniah seems to bind all the different pesach and pasach and piseach texts into an understandable and logical whole!

Jumalan Karitsa on täydellinen ja virheetön pääsiäislammas, פסח (pesach), jonka symbolista verta israelilaiset sivelivät oviensa pihtipieliin osoittaakseen uskonsa Jumalan lupaukseen säästää פסח (pasach) heidät epätäydelliset ihmiset; ontuvat ja rammat, פסח (piseach), sokeat ja alastomat, kaikki Saatanan orjat. Niitähän me kaikki syntiinlangenneet ihmiset olemme (Jes. 53: 6; Room. 3: 9 - 18)!

The Lamb of God is a perfect and pure Passover sheep, פסח (pesach), whose symbolic blood the Israelites brushed on the pliers of their doors to show their faith in God's promise to save פסח (pasach) those imperfect people; lame and limping people, פסח (piseach), blind and naked, all the slaves of Satan. Such we are all, the whole fallen mankind (Isa. 53: 6; Rom. 3: 9-18)!

Mefibosetin rampautuminen hoitajan kaapattua hänet kiireessä kainaloonsa ja sitten vahingossa pudotettua hänet (2. Sam. 4: 4) muistuttaa Edenin tapahtumista, kun Käärme sieppasi ja vammautti ensimmäiset ihmiset ja heidän kauttaan koko ihmissuvun.

The crippling accident of Mephibosheth after he was abducted by a caretaker in her hurry and then dropped accidentally (2 Sam. 4: 4) is reminiscent of the events of Eden when the Serpent abducted and wounded the first people and through them the whole human race.

Se, joka Egyptissä joutui ”ohittamaan/sivuuttamaan” פסח (pasach) karitsan verellä merkityt kodit, oli itse Saatana, joka johtaa surmanenkeleiden suurta joukkoa. Ps. 78: 49:ssa mainitaan מלאכי רעים malakei raim eli "pahat enkelit”. Psalmin 78 kirjoittanut Asaf on tosin tehnyt itse Jumalasta suurimman murhaajan esittäessään, että Jumala lähetti surmanenkelit tappamaan egyptiläisten esikoiset, ja että Hän päästi pahuuden voimat valloilleen. 

He who in Egypt had to “bypass/ignore” פסח (pasach) the homes marked with the blood of the lamb was Satan himself, who leads a large number of the killing angels. It is mentioned in Psalm 78:49 מלאכי רעים malakei raim or “evil angels.” However, Asaph, who wrote Psalm 78, made God himself the greatest murderer, when claiming that God sent the killing angels to slaughter the firstborns of the Egyptians and that He unleashed the powers of evil.

No, ehkä joku voi ajatella noinkin, sillä onhan Jumala kaiken yläpuolella, ja Hän on se, joka on asettanut elämän ehdot ja säännöt koko universumissa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että me ihmiset samoin kuin kaikki muutkin luodut olennot (esim. enkelit) päätämme itse, haluammeko noudattaa Jumalan asettamia sääntöjä ja ehtoja vai emme. Valinta on meidän!

Well, maybe someone can think like this, for God is above all, and He is the one who has set the terms and rules of life throughout the universe. It is worth remembering, however, that we humans, like all other created beings (angels), decide for ourselves whether or not we want to follow the rules and conditions set by God. The choice is ours!

Saatanaa ei tarvitse kenenkään lähettää minnekään, sillä hän on täysin omatoiminen ja aina välittömästi joukkoineen läsnä kaikkialla siellä, missä Jumalan suojeleva voima on ihmisen toimesta torjuttu. Ihmisen oma valinta on avain sekä Taivaaseen että Helvettiin! Pelastaja on Jumala ja Jumalan Karitsa, mutta murhaaja on Saatana, sillä hän on ollut sitä aivan alusta asti (Joh. 8: 44)!

Satan need not be sent anywhere by anyone, for he is completely self-sufficient and always immediately present with his forces everywhere where the protective power of God has been repelled by man. Man's own choice is the key to both Heaven and Hell! The Savior is God and the Lamb of God, but the murderer is Satan, for he has been the murderer from the very beginning (John 8:44)!

Lopullinen Pääsiäinen koittaa Ihmisen Pojan saapuessa noutamaan omansa Isän Kotiin ja vapauttaessa Jumalan lapset synnin Egyptistä (2. Moos. 20: 2; 5. Moos. 5: 6). Silloin jokainen, jolla on Jumalan Karitsan verimerkki tulee pelastumaan Jeeshuan jumalallisen pyhyyden ja Hänen jumalallisen kirkkautensa syntiä ja syntisiä tuhoavalta voimalta, pääsemään Uuteen Maahan, jonka Jumala on luvannut valmistaa omilleen (Ilm. 21. luku) ja säästymään toiselta kuolemalta, joka lopettaa synnin ja kuoleman vallan. Mutta jokainen, jonka nimeä ei löydy elämän kirjasta, heitetään tuliseen järveen (Ilm. 20: 14, 15). Silloin Jumalan universumissa päästään lopullisesti ja ikuisesti eroon myös Pahuuden Ruhtinaasta ja kaikista hänen surmanenkeleistä!

The final Pesach will come when the Son of Man arrives to pick up His own to the Father's Home and when He delivers God's children from Egypt of sin (Exodus 20: 2; Deut. 5: 6). Then everyone who has the blood-sign of the Lamb of God will be saved from the destructive power of the divine holiness of Jeshua and His divine glory,  will enter the New Earth that God has promised to prepare for His own children (Rev. 21) and to be saved from the second death that will end the power of sin and death. But every one whose name is not found in the book of life is cast into the lake of fire (Rev. 20:14, 15). Then  the whole universe of God gets rid of the Prince of Evil and his killing angels.

Pasach-verbin erilaiset merkitykset näyttävät kattavan koko jumalallisen pelastussuunnitelman!

The different meanings of the verb pasach seem to encompass the entire divine plan of salvation!



📖 💜 📖 💜 📖 💜 📖 💜 📖 💜📖 💜 📖 💜 📖 💜 📖 💜 📖 💜 📖 💜 📖



 ”Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. 

Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. 

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, 

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. 

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.

Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois; mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä’ hänet etmmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.

Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa, mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.

 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. 

Sielunsa vaivan tähde nhän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. 

Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta” (Jes. 53: 2 - 12).


”For he shall grow up before him as a tender plant, and as a root out of a dry ground: he hath no form nor comeliness; and when we shall see him, there is no beauty that we should desire him.

He is despised and rejected of men; a man of sorrows, and acquainted with grief: and we hid as it were our faces from him; he was despised, and we esteemed him not.

Surely he hath borne our griefs, and carried our sorrows: yet we did esteem him stricken, smitten of God, and afflicted.

But he was wounded for our transgressions, he was bruised for our iniquities: the chastisement of our peace was upon  him; and with his stripes we are healed.

All we like sheep have gone astray; we have turned every one to his own way; and the Lord hath laid on him the iniquity of us all.

He was oppressed, and he was afflicted, yet he opened not his mouth: he is brought as a lamb to the slaughter, and as a sheep before her shearers is dumb, so he openeth not his mouth.

He was taken from prison and from judgment: and who shall declare his generation? for he was cut off out of the land of the living: for the transgression of my people was he stricken. 

And he made his grave with the wicked, and with the rich in his death; because he had done no violence, neithet was any deceit in his mouth.

Yet, it pleased the Lord to bruise him; he hath put him to grief: when thou shalt make his soul an offering for sin, he shall see his seed, he shall prolong his days, and the pleasure of the Lord shall prosper in his hand.

He shall see of the travail of his soul, and shall be satisfied: by his knowledge shall my righteous servant justify many; for he shall bear their iniquities.

Therfore will I divide him a portion with the great, and he shall divide the spoil with the strong; because he hath poured out his soul unto death: and he was numbered with the transgressors; and he bare the sin of many, and made intercession for the transgressors” (Isa. 53: 2 - 12).








torstai 14. huhtikuuta 2022

Johanneksen Pesach * John’s Pesach





Juutalaisen pääsiäisen, פסח, Pesach’in alku osuu tänä vuonna huhtikuun 15. päivälle. Pääsiäisenä juutalaiset muistelevat vapautumistaan Egyptin orjuudesta ja syövät happamatonta leipää seitsemän päivän ajan (3. Moos. 23: 4 - 8). Happamaton leipä kuvaa synnittömyyttä, joka täyttyi Jeeshuassa, Elämän leivässä (Joh. 6: 35, 48).

The origin of the Jewish Passover, פסח, Pesach, falls on April 15 this year. Then, the Jews remember their deliverance from Egyptian bondage and eat unleavened bread for seven days (Lev. 23: 4-8). Unleavened bread describes the sinlessness that was fulfilled in Jeshua, the bread of life (John 6:35, 48).

Pesach-juhlan nimi on johdettu heprean verbistä פסח, pasach, kulkea ohitse (englanniksi pass over -> Passover) säästää, sivuuttaa, olla ottamatta huomioon, koska egyptiläisten esikoiset surmannut Kuoleman Enkeli kulki silloin jokaisen sellaisen kodin ohi, jonka oven kamanaan ja pihtipieliin oli sivelty pääsiäislampaan verta. Tämä kotien ohittaminen tarkoitti pelastusta niissä taloissa asuvien perheiden esikoisille, jotka olivat suojassa verimerkin takana.

The name of the Feast of Pesach is derived from the Hebrew verb פסח, pasach, to pass over (-> Passover) save, ignore, disregard, because the Angel of Death, who killed the firstborns of the Egyptians, then passed every such a house with the blood of the Passover lamb smeared on the doorstep and the pliers. This passing of homes meant salvation for the firstborns of those families who were sheltered behind the bloodstream.

On todennäköistä, että valtaosa juutalaisista totteli Moosekselle annettua suojautusmisohjetta. Mutta ehkäpä joku egyptiläinenkin oli saanut kuulla asiasta ja toimi samoin, samalla kun joku juutalainen katsoi tuollaiset neuvot huuhaaksi ja jätti suojautumisen tekemättä. Joka tapauksessa veri kotien ovipielissä oli todistus perheiden uskosta ja heidän valinnastaan. Heidän oikea valintansa ratkaisi esikoisten elämän säilymisen. 

It is likely that the majority of Jews obeyed the protection instruction given to Moses. But perhaps an Egyptian had heard about it and acted in the same way, while some Jew considered such advice to be a hoax and failed to protect himself. In any case, the blood on the doorsteps of the homes was an expression of faith and peoples' choice the families made. Their right choice determined the survival of the firstborn.

Jumala on antanut oman Poikansa koko ihmiskunnan Pääsiäislampaaksi, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi mahdollisuuden ikuiseen elämään (Joh. 3: 16).  Jumalan ilmainen lahja ei kuitenkaan yksistään/automaattisesti riitä, sillä jokaisen ihmisen on valittava, uskooko hän Jumalan tekemään tarjoukseen vai ei. Jumalan lahjan vastaanottajan on siveltävä oman sydämensä pihtipielet Karitsan verellä osoitukseksi siitä, että Jeeshua on hänen henkilökohtainen Vapahtajansa. 

God has given His own Son as the Passover lamb for all mankind, so that no one who believes in Him should perish but have eternal life (John 3:16). However, God’s free gift alone/automaticly is not enough, for each person must choose whether or not to believe in God’s offer. The recipient of God’s gift must smear the pliers of his own heart with the blood of the Lamb as proof that Jeshua is his personal Savior.

Tämä toimenpide ei ole kuitenkaan ihan helppo, sillä se edellyttää omien ajatustensa, tekojensa ja elämänsuuntansa puntaroimista, syntiensä tunnustamista ja hylkäämistä, parannuksen tekemistä ja kääntymistä kaikessa Jumalan viitoittamalle tielle. Tällaisen valinnan tekeminen voi olla vaikeaa!

However, this measure is not quite easy, as it requires weighing one’s own thoughts, actions, and direction of life, confessing and rejecting one’s sins, repenting, and turning to the path indicated by God. Making such a choice can be difficult!

Noin 580 vuotta myöhemmin ensimmäisen Pesach-juhlan jälkeen toiminut profeetta Elia syytti Israelia ontumisesta molemmille puolille ja vaati heitä valitsemaan taivaan Jumalan ja pakanallisen Baalin välillä (1. Kun. 18: 21). Raamatussa ei kerrota, oliko tuolloin Pesach-juhlan aika, mutta sana ”ontua” on sama פסח, pasach, joka esiintyy myös ensimmäisen Pesach-juhlan yhteydessä. 

About 580 years later, after the first Feast of Pesach, the prophet Elijah accused Israel of limping on both sides and urged them to choose between the God of heaven and the pagan Baal (1 Kings 18:21). The Bible does not say whether it was time for the Feast of Pesach, but the word “limp” is the same פסח, pasach, which also occurs in connection with the first Feast of Pesach.
  
פסח, pasach, tarkoittaa siis sekä ontumista että ohi kulkemista, ja molemmat sanat linkittyvät valinnan tekemiseen. Jumala haluaa lapsiltaan täydellistä uskollisuutta, ehdottomuutta ja kokonaista antautumista itselleen. Valitsemalla Jumalan tahdon tekemisen eli lopettamalla ontumisen pakanallisten valheiden poluille, mekin voimme saada Jumalalta täydellisen suojan Kuoleman Enkeliä vastaan, joka silloin joutuu kulkemaan meidän ohitsemme. Me ratkaisemme oman kohtalomme omilla valinnoillamme! Tehkäämme siis oikea valinta, ettemme ontuisi (pasach) enää, vaan olisimme Jeeshuan veren suojassa, ja silloin Saatanan joukot joutuisivat kulkemaan ohitsemme (pasach)!

פסח, pasach, therefore means both limping and passing over, and both words are linked to making a choice. God wants from His children complete faithfulness, unconditionality, and total surrender. By choosing to do God’s will, that is, to stop limping on the paths of pagan lies, we too can have complete protection from God against the Angel of Death, who then has to pass over/by us. We decide our own destiny with our own choices! So let us make the right choice and not to limb (pasach) any more, but to be protected with the blood of Jeshua, and then the forces of Satan would have to pass over/by us (pasach)!

Jos valitsemme ja toimimme Jumalan tahdon vastaisesti, jatkamme ontumista ja seuraamme Saatanaa, aivan niin kuin Israel teki valitessaan Baalin, silloin meillä ei voi olla Jumalan Pojan veren suojaa yllämme. Silloin alistamme itsemme suureen vaaraan tuhoutua, koska ilman Jeeshuan veren tarjoamaa suojaa Pyhän Jumalan kirkkaus on meille kuluttava tuli. Silloin Saatana (joka on ollut Murhaaja alusta asti - Joh. 8: 44) pääsee toteuttamaan tavoitteensa, mikä on 'kuolema jokaiselle tai ainakin mahdollisimman monelle.’ Ihminen valitsee itse sekä oman pelastuksensa että oman tuhonsa.

If we choose and act against God’s will, we continue to limp and follow Satan, just as the Israelis did when they chose Baal, then we cannot have the shelter of the blood of God’s Son upon us. Then we will put ourselves in great danger of destruction, because without the protection of the blood of Jeshua, the glory of the Holy God will be a consuming fire for us. Then Satan (who has been a Murderer from the beginning - John 8: 44) will be able to accomplish his purpose, which is 'death for everyone, or at least for as many as possible.’ Man chooses both his own salvation and his own destruction.

Israelin Kansan ontuminen näyttää jatkuneen vielä profeetta Eliankin jälkeen, sillä Pesach-juhlan viettäminen unohtui joksikin ajaksi kokonaan. On vaikea tietää tarkkaan, miten pitkä aika ehti kulua ilman pääsiäisen viettämistä, mutta Vanhan Testamentin tekstien valossa näyttää ilmeiseltä, ettei sitä vietetty edes kuningas Daavidin aikana. 2. Kun. 23: 22, 23:ssa kerrotaan, ettei Pesachia oltu vietetty tuomarien päivien jälkeen, ja että vasta Juudan kuningas Joosia (639 - 608) järjesti pääsiäisjuhlan kahdeksantena hallitusvuotenaan. 

The limping of the People of Israel seems to have continued even after the prophet Elijah, for the celebration of the Feast of Pesach was completely forgotten for some time. It is difficult to know exactly how long it took to pass without the Passover, but in the light of the Old Testament texts it seems obvious that it was not even celebrated during the reign of King David. 2. Kings 23:22, 23 states that Pesach was not celebrated after the days of the judges, and that it was not until the eighth year of the reign of Josiah, king of Judah (639-608) when he held the Passover feast.

Mutta 2. Aik. 30: 1:ssa kerrotaan kuitenkin, että jo ennen Joosiaa, noin sata vuotta aikaisemmin, Juudaa hallinnut Hiskia (729 - 686) lähetti kutsukirjeet maan joka kolkkaan, siis myös Israelin puolelle, ja kutsui koko kansan Jerusalemiin viettämään pääsiäistä.

However, 2 Chron. 30: 1 tells us that even before Josiah, about a hundred years earlier, Hezekiah, who ruled Judah (729-686), sent letters of invitation to every corner of the earth, including Israel, and invited all the people to Jerusalem to keep the Passover. 

Jeeshuan aikaan pääsiäistä vietettiin Jerusalemissa joka vuosi. Ja juuri pääsiäisjuhlaan "Jumalan Karitsan" täytyi valmistautua koko maallisen elämänsä ajan, että voisi uskollisesti täyttää Isänsä tahdon (Luuk. 22: 42; Joh. 19: 30). ”Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta” (Hepr. 2: 9/1992). Jeeshua on todellinen Pääsiäiskaritsa, josta profeetta Jesajakin on ennustanut riipaisevin sanoin (Jes. 53: 2 - 12).

At the time of Jeshua, Easter was celebrated in Jerusalem every year. And it was just for the Passover that the "Lamb of God" had to prepare throughout his earthly life to faithfully fulfil the will of his Father (Luke 22:42; John 19:30). For the will of the gracious God was ”that he by the grace of God should taste death for every man” (Hebr. 2: 9). Jeshua is the true Passover lamb, as is prophesied also by the prophet Isaiah (Isa. 53: 2-12).

Uuden Testamentin puolella pääsiäisestä kerrotaan vain evankeliumeissa ja Apostolienteoissa. Sen lisäksi Ilmestyskirjassa näyttäisi olevan selvä viittaus Pesachiin ja apostoli Johanneksen aikana siihen liittyneeseen rituaaliin. Asiasta on kirjoittanut juutalaissyntyinen Daniel Brecher, joka on valmistunut seemiläisten kielten ja kulttuurin maisteriksi ja keskittyy tutkimustyössään rekonstruoimaan Jeeshuan ajan juutalaista historiaa antropologisia ja kielellisiä työkaluja käyttäen.

On the New Testament side, it is told of Pesach only in the Gospels and the Acts. In addition, the Book of Revelation seems to have a clear reference to Pesach and the ritual associated with it in the time of apostle John. The subject is written by Jewish-born Daniel Brecher, who holds a master’s degree in Semitic languages and culture and focuses his research on reconstructing Jewish history in the time of Jeshua using anthropological and linguistic tools.

Kertoessaan tästä erikoisesta Pesach-juhlan rituaalista Brecher nostaa esiin juutalaisen ajatuksen ihmisen aikuistumisiästä. Hän kirjoittaa: ”Hyvän ja pahan erottamisen ikä on se elämän vaihe, jolloin lapsesta tulee aikuinen, joka kykenee tekemään valintoja omantuntonsa avulla.”  Sitten Brecher siirtyy Ilmestyskirjan tekstiin ja rinnastaa sitä Johanneksen ajan erikoiseen rituaaliin (eräänlainen mieheksi tulemisen siirtymärituaali).

When writing of this special ritual of the Pesach, Brecher brings up the Jewish idea of a man’s adulthood. He writes, "The age of separation between good and evil is the stage in life when a child becomes an adult who is able to make choices through his or her conscience." Brecher then moves on to the text of Revelation and equates it with the special ritual of firstborns in John's time (a kind of ritual of becoming a man).

Rituaaliin osallistujat olivat nuoria poikia, joiden tuli olla ikäryhmänsä esikoisten parhaimmistoa. Heidän tuli olla soitto- ja laulutaitoisia, sillä heille annettiin soittimet ja heille opetettiin Mooseksen laulu sekä temppelin salaisia psalmeja. Vaatimuksena oli myös henkinen ja fyysinen koskemattomuus ja puhtaus. Siksi nuorukaisten tuli olla neitsyitä, joilla ei ollut sukupuolisuhteita, ja lisäksi heidän tuli olla huuliltaan puhtaita. Kaikenlainen valheellisuus tuli olla heistä kaukana. Jumalan on totuus (Ps. 86: 15; 119: 142, 160; Jes. 11: 5; 45: 23; Joh. 14: 6), ja Jumala Nimi edustaa totuutta. Saatana sitä vastoin on "valhettelija ja Valheen Isä” (Joh. 8: 44). Nuorukaisten puhdas elämä edellytti siis jatkuvia oikeita valintoja.

The participants in the ritual were young boys who were to be among the best firstborns of their age. They had to have playing and singing skill, for they were given instruments and taught the song of Moses and the secret psalms of the temple. Mental and physical integrity and cleanliness were also required. Therefore, the young men had to be virgins who had no sexual affairs, and in addition they had to have clean lips. All kinds of lies had to be far away from them. God is the truth (Ps. 86:15; 119: 142, 160; Isa. 11: 5; 45:23; John 14: 6), and God's Name represents the truth. Satan, on the other hand, is “a liar, and the Father of lies.” (John 8:44) The clean lives of the young therefore required continual right choices.

Nuorukaiset asetettiin Temppelin sisäpihalla papiston ja Jumalan eteen. Seistessään Jumalan kasvojen edessä heidän päällään oli oltava Jumalan Nimi suojamerkkinä. Ja Brecherin mukaan ”risti oli Jumalan Nimi, joka merkittiin verellä... suojamerkiksi... myös Israelin ovien päälle.”

The young men were placed in the courtyard of the temple before the priesthood and before God. As they stood before the face of God, the Name of God was as a mark of protection upon them. And according to Brecher, "the cross was the Name of God, marked with blood ... as a mark of protection ... also upon the doors of Israel."

Nuorukaisia tuli olla 12 jokaisesta sukukunnasta, yhteensä siis 144 (12x12). Tällainen Pesach-rituaali on täytynyt olla Johanneksen mielessä hänen kirjoittaessaan Ilmestyskirjassa kahdessa eri kohdassa  (Ilm. 7: 4 - 8; 14: 1 - 5) 144 ruhtinaasta. Samoin kuin temppelin sisäpihalla esikoisia oli 12x12, samoin Johannes näki Siionin vuorella 12x12 ruhtinasta.  Sekä hepreassa että arameassa on sana אלף, jonka ääntäminen riippuu vokaaleista. Muoto elef merkitsee ”tuhatta", mutta muoto alef merkitsee” esikoista/johtajaa/hallitsijaa/ruhtinasta/kuningasta.” 

There were to be 12 young men of every tribe, for a total of 144 (12x12). Such a Pesach ritual must have been in John's mind when he wrote in the Book of Revelation in two different passages (Rev. 7: 4-8; 14: 1-5) about 144 princes. Just as in the courtyard of the temple there were 12x12 of firstborns, so John saw on Mount Zion 12x12 of the prince. Both Hebrew and Aramaic have the word אלף, the pronunciation of which depends on the vowels. The form elef means "thousand," but the form alef means "firstborn/leader/ruler/prince/king."

Alef on myös heprean ensimmäisen konsonantin (א) nimi, jonka kuvamerkitys on ”härkä”, ja joka merkitsee myös ”esikoista” ja ”alkua". Johanneksen näyssä Siionin vuorella oli siis Karitsan kanssa (144 härkää) 144 neitsyen kaltaista ruhtinasta. Kaikki Johanneksen näyn yksityiskohdat täsmäävät temppelin vuosittaiseen Pesach-rituaaliin, mutta väärä valinta אלף-sanan merkityksestä on johtanut käännösvirheeseen ja tekstin väärään tulkintaan.

Aleph is also the name of the first Hebrew consonant (א), whose figurative meaning is “ox,” and which also means ”firstborn” and “beginning.” In John’s vision there were the Lamb and (144 oxes) 144 virgin-like pure princes on the Mount Sion.  All the details of John’s vision coincide with the temple’s annual Pesach ritual, but the wrong choice of the meaning of the word אלף has led to a translation error and misinterpretation of the text.

Mutta miten tottua ajatukseen 114 ruhtinaasta 144000:n sijaan! Tulkinnan oikaiseminen omassa mielessä edellyttää, että täytyy olla valmis myöntämään, ettei kreikka taidakaan ollakaan Uuden Testamentin tai ei ainakaan Johanneksen Ilmestyskirjan alkukieli. Alefin vaihtuminen elefiksi Ilmestyskirjan kääntämisen yhteydessä on siitä selvä osoitus. Kysymys on 144 ruhtinaasta eikä 144000:sta! Erikoisjoukko pieneni melkoisesti! Mutta onko se kirjaimellinen vai symbolinen luku tuolle joukolle, se on Jumalan tiedossa!

But how to get used to the idea of 114 princes instead of 144,000! To correct the interpretation in one's own sense, one must be prepared to admit that Greek may not be the original language of the New Testament, or at least not of the book of Revelation. The change from aleph to an eleph is a clear indication of that. It is about 144 princes and not 144,000! The special group was reduced quite a bit! But whether it is a literal or a symbolic number for that group, it is known to God!

Mutta myös tässä erikoisjoukossa on kysymys esikoisista, niin kuin oli kysymys Egyptissä ensimmäisenä pääsiäisenä ja myöhemmin temppelin sisäpihalla tapahtuneessa pääsiäisrituaalissa. Kirjoittaessaan kuolleiden ylösnousemuksesta apostoli Paavali kutsuu ylösnousseita ”esikoisiksi” (1. Kor. 15: 22, 23). Esikoiset ovat siis niitä, jotka voittavat kuoleman Jeeshuan ansioiden perusteella. 

But even in this special group is the question of the firstborns, as was the case in Egypt on the first Passover and later in the Passover ritual in the temple courtyard. When writing about the resurrection of the dead, the apostle Paul calls the resurrected “firstborns” (1 Cor. 15:22, 23). The firstborns are therefore those who overcome death on the merits of Jeshua.

Egyptissä Israelin kansa siveli oviensa pihtipielet karitsan verellä, jonka Jumala antoi heille turvamerkiksi. Jumalan nimi täytyi olla temppelissä 144 esikoisen päällä, ja sen tekivät papit, joita tuossa rituaalissa oli temppelin aikana 24 Israelin maan 24 läänin mukaan (vrt. 24 vanhinta/ Ilm. 4: 4). Ilmestyskirjan 144 ruhtinaan otsissa on Karitsan ja Isän nimet (Ilm. 14: 1), koska Karitsa ja Isä ovat sinetöineet heidät omilla nimillään. Jumala antoi Karitsan, joka on nyt meidän ylipappimme taivaassa. Koko pelastus tulee yksinomaan Jumalalta Jeeshuan kautta!

In Egypt, the people of Israel smeared the pliers of their doors with the blood of a lamb, which God gave them as a sign of safety. The name of God was to be in the temple upon the 144 firstborn, and it was done by the priests, and there were 24 priests in that ritual according to the 24 provinces of Israel (cf. the 24 elders - Rev. 4: 4). The names of the Lamb and the Father are on the foreheads of the 144 princes (Revelation 14: 1), because the Lamb and the Father have sealed them in their own names. God gave the Lamb, who is now our high priest in heaven. The whole salvation comes exclusively from God through Jeshua!

Mutta ylösnousemus on myös niiden osana, jotka kuuluvat Johanneksen mainitsemaan "suureen joukkoon” (Ilm. 7: 9), jota kukaan ei voi lukea. Miten 144 ruhtinasta siis eroavat tuosta suuresta joukosta? Keitä nämä 144 ruhtinasta edustavat? Varmuudella voidaan sanoa, että he kuuluvat kaikkien aikojen pelastettujen erikoisjoukkoon, samaan tapaan kuin 144 nuorukaista temppelin esipihalla vuosittaisessa pääsiäisrituaalissa, ja samaan tapaan kuin Egyptissä verimerkin suojassa pelastuneet esikoiset. 

But also the "great multitude” (Rev. 7: 9) mentioned by John is going to be resurrected. So how do the 144 princes differ from that great multitude? Who do these 144 princes represent? It is safe to say that they belong to a special group of all-time rescued, as did the 144 young men in the temple courtyard at the annual Pesach ritual, and in the same way as the firstborn rescued from shelter in Egypt.

"Suuri joukko" edustaa kaikkia kansoja ja kieliä, mutta 144 ruhtinasta edustavat vain Israelin 12 sukukuntaa (Ilm. 7: 4 - 8). Lisäksi Johannes kirjoittaa, että ”he seuraavat Karitsaa, mihin ikinä Hän menee”. He ovat siis opetuslasten ja apostoleiden tavoin Mestarin erikoisia seuralaisia. Jeeshualla oli suuret määrät opetuslapsia, mutta vain 12 apostolia, jotka Hän lähetti viemään evankeliumia kaikille kansoille.

"The great multitude" represents all nations and tongues, but the 144 princes represent only the 12 tribes of Israel (Rev. 7: 4-8). In addition, John writes that "they follow the Lamb wherever He goes." So they, like the disciples and apostles, are special companions of the Master. Jeshua had large numbers of disciples, but only 12 apostles whom He sent to take the gospel to all nations.

Kuka sitten saa kuulua tuohon erikoiseen ryhmään? Olen lukenut monta kirjoitusta, joissa on jo valmiiksi kerrottu, ketkä tuohon joukkoon kuuluvat, ja keillä siihen ei ole mitään asiaa. Ja sellaisiakin kirjoituksia löytyy, joissa ihmisiä patistetaan valmistautumaan ja tekemään kaikkensa päästäkseen tuohon erikoisryhmään. Hetkinen! Onko siis ihmisen vallassa päättää Jumalan ja Karitsan pelastustyön lopputuloksesta ja pelastettujen taivasosuuksista? 

Who then is allowed to belong to that special group? I have read many writings that have already told who is in that group and who has nothing to do with it. And there are writings where people are made to prepare and do their best to get into that special group. Wait a minute! So is it in man's power to decide the outcome of God's and the Lamb's work of salvation and the heavenly places of the saved?

Jumalan ja Karitsan suunnitelma paljastuu kerran myös tämän erikoisjoukon kohdalta. Kannattaa muistaa, mitä Jeeshua vastasi Sebedeuksen poikien äidille, kun tämä pyysi pojilleen istumapaikkoja Jeeshuan vierestä Hänen valtakunnassaan. ”Minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut” (Matt. 20: 20 - 23).

The plan of God and the Lamb will once be revealed even with this special group. It is worth remembering what Jeshua answered the mother of the sons of Zebedee when she asked his sons to sit next to Jeshua in His kingdom. “to sit on my right hand, and on my left, is not mine to give, but it shall be given to them for whom it is prepared of my Father” (Matthew 20: 20-23).

Pelastus on jokaisen ihmisen kohdalla alusta loppuun asti Jumalan ja Hänen Poikansa suorittaman työn tulosta. Ihmisen osuudeksi jää ainoastaan valinnan tekeminen. Kukaan ei voi kuitenkaan valita sitä, millaisiin olosuhteisiin hän syntyy, tai mihin osaan hän elämässään joutuu. Jokainen koetellaan siinä tehtävässä ja paikassa, minkä elämä kullekin suo. Jumala tarkkaa ihmisen uskollisuutta, totuudellisuutta, alttiutta ja valintoja.

Salvation is the result of the work of God and His Son for each person from beginning to end. All that remains for man is to make a choice. However, no one can choose what circumstances he or she will be in or what part the life gives to them. Everyone is tested in the role and place that life gives to each. God observes man’s faithfulness, truthfulness, propensity, and choices.

Jumala on maksanut hinnan, hyvin kalliin hinnan, jokaisen ihmisen pelastuksesta. Karitsa, joka puolestamme uhrattiin, on virheetön ja täydellinen. Karitsan veri juutalaisten ovipielissä oli Jumalan antama merkki, ihmisen osa oli vain valita, uskooko hän tuohon merkkiin vai ei. 144 esikoista valittiin kaikkien samanikäisten nuorukaisten joukosta, ja Jumalan Nimi asetettiin heidän päälleen. Tuohon joukkoon valituksi tuleminen edellytti totuutta puheessa ja elämässä eli valintaa totuuden puolelle. Karitsa ja Isä ovat kirjoittaneet omat nimensä Ilmestyskirjassa esiteltyjen 144 ruhtinaan otsiin. 

God has paid the price, the very precious price, for the salvation of every human being. The Lamb that was sacrificed for us is flawless and perfect. The blood of the Lamb at the doorstep of the Jews was a sign given by God, the part of man was only to choose whether or not to believe in that sign. The 144 firstborns were chosen from among all young men of the same age, and the Name of God was placed upon them. To be elected to that group required truth in speech and life, that is, a choice on the side of truth. The Lamb and the Father have written their names on the foreheads of the 144 princes presented in the book of Revelation.

Tuohon ryhmään pääseminen on täysin Jumalan ja Hänen Poikansa vallassa. Ihminen ei voi käyttää Jumalaa eikä Hänen henkeään, ja kaikki tuomio on annettu yksin Jumalan Pojalle (Joh. 5: 22). Ihminen voi valita vain Jumalan tarjoaman ilmaisen lahjan ja seurata totuutta valheitten sijaan! Jumala ja Hänen Poikansa suorittavat sinetöimisen, ja sinetin saavat ne, joiden suussa ei ole valhetta

Getting into that group is completely in the power of God and His Son. Man cannot use God or His spirit, and all judgment is given to the Son of God alone (John 5:22). One can only choose the free gift offered by God and follow the truth instead of the lies! God and His Son will seal, and those who have no lie will receive the seal!

Puhuessaan opetuslapsilleen siitä, mikä ihmisen saastuttaa, Jeesus asetti kovan vaatimuksen: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Sitten Hän jatkoi näin: ”mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen saastuttavat” (Matt. 15: 10 - 20). Mitään tällaista saastaa ei 144 ruhtinaassa voi olla!

Speaking to his disciples about what is defiles a man, Jeshua made a strong demand: "Every plant, which my heavenly Father hath not planted, shall be rooted up." Then He went on to say, “But those things which proceed out of the mouth come forth from the heart; and they defile the man. For out of the heart proceed evil thoughts, murders, adulteries, fornications, thefts, false witness, blasphemies. These are the things which defile a man" (Matthew 15: 10-20). There can be no such filth in the 144 princes!

Pelastuaksemme tätä maailmaa odottavalta suurimmalta ja hirvittävimmältä katastrofilta meidän on syytä päästä eroon kaikesta valheesta ja valheellisuudesta ennen kuin itse Totuus (Joh. 14: 6) ilmestyy nähtäväksemme kaikkine taivaallisine joukkoineen (Matt. 16: 27; 24: 30, 31; Ilm. 18: 1; Juuda 14), sillä ”silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat” (2. Piet. 3: 10).

In order to be saved from the greatest and most terrible catastrophe awaiting this world, we must get rid of all falsehood and lying before the Truth itself (John 14: 6) appears before us with all His heavenly hosts (Matt. 16:27; 24:30, 31; Rev. 18: 1; Jude 14), for “the heavens shall pass away with a great noise, and the elements shall melt with fervent heat, and the earth also and the works that are therein shall be burned up” (2 Peter 3:10).

Ihmisen Pojan paluu tulee järkyttämään maata mittaamattomasti enemmän kuin tämänhetkinen sota Ukrainassa tekee, vaikka sekin on kyllin hirveää katsoa, kuulla ja tietää. Ihmisen Pojan päivä nostaa tietoisuuteemme sen, mitä olemme kenties halunneet välttää, kiertää, kieltää, unohtaa, poistaa, torjua jne. omasta tietoisuudestamme. Se päivä tuo eteemme universumin Luojan henkilökohtaisesti.

The return of the Son of Man will shock the earth immeasurably more than the current war in Ukraine does, although that too is terrible to look at, hear and know. The Day of the Son of Man raises in our consciousness what we may have wanted to avoid, circumvent, deny, forget, remove, combat, etc. from our own consciousness. That day brings before us the Creator of the universe personally.

Tuona hetkenä joudumme lopullisesti erottamaan valheen totuudesta. Joudumme tunnustamaan, että koko maailmankaikkeus on sittenkin Jumalan luoma, että kaikki elämä tämän maapallon päällä on Jumalan suunnittelema ja yksin Hänestä lähtöisin. Joudumme myöntämään, että satuihin rinnastettu kertomus Nasarealaisesta, joka naulittiin pitkänäperjantaina ristille kahden ryövärin väliin Golgatan kummulla, olisi sittenkin kannattanut ottaa vakavasti. 

At that moment, we have to finally separate the lie from the truth. We have to acknowledge that the whole universe is God-created after all, that all life on this earth is designed by God and comes from Him alone. We have to admit that a fairy-tale-like account of a Nazarene who was nailed to a cross between two robberies on the hill of Calvary on Good Friday would still have been worth taking seriously.

Pääsiäisen sanoma ylösnousseesta Maailman Vapahtajasta kaikuu silloin korviahuumaavalla tavalla, kun ”viimeinen pasuuna soi” ja kuolleet (kenties jopa jotkut omaisistamme, tuttavistamme, naapureistamme, ystävistämme) nousevat haudoistaan kirkastettuina ja muutettuina olentoina, joihin kuolemalla ei ole enää valtaa.

The message of Pesach from the risen Savior of the world resonates in a deafening manner as the “last trumpet sounds” and the dead (perhaps even some of our relatives, acquaintances, neighbors, friends) rise from their graves as glorified and transformed beings over whom death no longer has power.

Mikä tulee olemaan sinun ja minun paikka tuona vakavana hetkenä! Siihen voimme vaikuttaa tänään omilla valinnoillamme, sillä tänään on vielä armonaika ja pelastuksenpäivä.

What will be the place for you and me in that serious moment! We can influence it today with our own choices, for today is still a time of grace and a day of salvation.

Karitsa ja 144 ruhtinasta on kuvattu Ilmestyskirjan 14. luvun alussa (jakeissa 1 - 5). Johannes näki heidät ”Siionin vuorella”, joka on kuva Uudesta Jerusalemista, jonne pelastetut nousevat (1. Tess. 4: 13 - 18) Jeeshuan kanssa. Sitten luku jatkuu Kolmen Enkelin Sanomalla (jakeet 6 - 11). Tämä sanoma on väkevin ihmiskunnalle osoitettu vetoomus parannukseen ja valheista irrottautumiseen. Ilm. 18: 2:ssa vielä toistetaan toisen enkelin esittämä sanoma, ja se on aivan viimeinen vetoomus ihmiskunnalle. Kolmen Enkelin Sanoman vastaanottaminen on elämän ja kuoleman kysymys. Johannes kirjoittaa jakeessa 14: 12 ”Tässä kysytään pyhiltä kärsivällisyyttä, niiltä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.”

The Lamb and the 144 princes are described at the beginning of Revelation 14 (verses 1–5). John saw them on “Mount Zion,” a picture of the New Jerusalem where the saved will ascend (1 Thess. 4: 13-18) with Jeshua. Then the chapter continues with the Message of the Three Angels (verses 6-11). This message is the strongest appeal to humanity for repentance and detachment from lies. Revelation 18: 2 repeats the message of the second angel, and this is the last appeal to mankind. Receiving the Three Angel Messages is a matter of life and death. John 14:12 "Here is the patience of the saints: here are they that keep the commandments of God, and the faith of Jesus."

Kolmen Enkelin Sanoman vastaanottaminen johtaa ikuiseen elämään. Kuolema ei voi katkaista sitä sidettä, jonka tämä sanoma synnyttää uskovan ihmisen sydämessä Jumalaan ja Hänen Poikaansa, Jeeshuaan. Niinpä Johannes kirjoitta jakeessa 13: ”Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” Kannattaa siis tutkia tarkoin ja rukouksen kanssa Johanneksen välittämä Kolmen Enkelin Sanoma!

Receiving the Three Angel Messages leads to eternal life. Death cannot break the bond that this message creates in the heart of a believer in God and His Son, Jeshua. Thus John writes in verse 13: “Blessed are the dead  which die in the Lord from henceforth: Yea, saith the Spirit, that they may rest from their labours; and their works do follow them.” So it pays to study carefully and with prayer the Message of the Three Angels conveyed by John!

Kolmen Enkelin Sanomaa on julistettu maailmalle 1800-luvun puolesta välistä alkaen. Nooa julisti aikalaisilleen Jumalan hänelle antamaa varoitussanomaa 120 vuotta. Tuo aika on siis ylitetty jo reippaasti Kolmen Enkelin Sanoman kohdalla. Jonakin päivänä armonaika päättyy ja arkin ovi suljetaan (1. Moos. 7: 16). 

The Message of the Three Angels has been proclaimed to the world since the mid-19th century. Noah proclaimed a warning message from God to his contemporaries for 120 years. So that time has already been exceeded briskly with the Three Angels' Message. One day the grace period ends and the door of the ark is closed (Gen. 7:16).

Ehkäpä 144 ruhtinasta ovat niitä, joille Jumala on uskonut totuudellisen ja valheesta vapaan varoitussanoman julistamisen. Varmuudella he ovat niitä, joilla on Karitsan ja Jumalan Nimen antama suoja kuolemaa vastaan! Heidän sinetissään on Jumalan oikea nimi!

Perhaps the 144 princes are those to whom God has entrusted the proclamation of the truthful and false warning message. Surely they are the ones who have the protection against death given by the Lamb and the Name of God! In their seal is the real name of God!

Eteemme saattaa tulla monia asioita, joista emme saata saada enää varmaa tietoa. Ihmisen osa on olla etsijä ja elää Jumalan, Kaikkivaltiaan ja Kaikkitietävän, ohjaukseen luottaen. Kuitenkin, jokainen asia, johon huomaamme liitetyn jotakin valheellisuutta, kannattaa yrittää tutkia mahdollisimman perusteellisesti, ja sitten hylätä kaikki valhe. Valhe on aina Saatanan jättämä sormenjälki, olkoonpa se jälki pieni tai suuri, ja vaikka se esiintyisi itse pyhissä kirjoituksissa! Valhe on aina vastoin totuutta, eikä valheella ole mitään sijaa Jumalan valtakunnassa (Ilm. 21: 8, 27)!

We may come across many things about which we may no longer have certain information. It is man’s part to be a seeker and live trusting in the guidance of God, the Almighty. However, every thing we find associated with some falsehood is worth trying to investigate as thoroughly as possible, and then dismiss all lies. A lie is always a fingerprint left by Satan, whether it is small or large, and even if it appears in the scriptures themselves! Lying is always against the truth, and lying has no place in the kingdom of God (Rev. 21: 8, 27)!

Todellinen turvamme tämän maailman melskessä voi olla Jumala, joka sanoi nimekseen אהיה, EHJEE, MINÄOLEN (2. Moos. 3: 14). Vain Hän voi olla suojamme elämän jokaisena hetkenä ja joka paikassa, niin kuin Hän oli Poikansa kanssa. Pääsiäisaamuna Jeeshua mursi kuoleman vallan nimessä MINÄOLEN. 

Our true security in this world can be God, who called Himself אהיה, EHYEH, I AM (Ex. 3:14). Only He can be our Shelter at every moment of life and in every place, just as He was with His Son. On Pesach morning, Jeshua broke death in the name of the I AM.

”Älä pelkää, minäolen (= EHJEE) sinun kanssasi.” Näillä sanoilla Jumala rohkaisi Iisakia, Jaakobia, Moosesta, Joosuaa, Gideonia ja Daavidia. Näillä sanoilla mekin saamme olla turvattuja ja siunattuja jokaisena hetkenä! Kun EHJEE saa olla Jumalamme, meillä on myös Jeeshuan veren suoja, eikä Saatanan johtamat Kuoleman Enkelit pääse tuhoamaan meitä!

"Don't be afraid, I am (= EHYEH) with you." With these words God encouraged Isaac, Jacob, Moses, Joshua, Gideon, and David. With these words, we too can be safe and blessed in every moment! When EHJEE is allowed to be our God, we also have the protection of the blood of Jeshua, and the Angels of Death, led by Satan, cannot destroy us!




torstai 7. huhtikuuta 2022

Kysymysten aika * Question time









Kirjoitin viikko sitten mm. psalmista 119. Tarkastellessani tuon psalmin runomuotoa huomioni kiinnittyi tuossa psalmissa esiintyviin kahdenlaisiin tetragrammeihin. Valtaosa tetragrammeista on muotoa, joka näkyy tuonnempana ensimmäisen kuvan neljännellä rivillä. Mutta muoto, joka näkyy kuvan viidennellä rivillä, herätti minun huomioni.

I wrote a week ago about Psalm 119. As I looked at the poetic form of that psalm, my attention was drawn to the two kinds of Tetragrammatons present in that psalm. The majority of Tetragrammatons are there in the form shown in the fourth line of the first picture below. But the shape that appears on the fifth line caught my attention.

Kiinnostuin asiasta niin paljon, että minun oli pakko selata koko hepreankielinen Tanak (Vanha Testamentti) ja selvittää, esiintyykö tällainen Jehova-tetragrammi muuallakin kuin vain psalmissa 119. Kyllä se esiintyy lähes joka kirjassa ja melko runsaana. En kuitenkaan vielä tehnyt minkäänlaista listaa näistä löydöistä, mutta merkitsin jokaisen löytämäni Jehova-muodon, joten lista on helppo tehdä myöhemmin.

I became so interested in the subject that I was forced to browse the entire Hebrew Tanak (Old Testament) and find out if such a Jehovah form is present also elsewhere as it is in Psalm 119. Yes, it appears in almost every book and is quite abundant. However, I have not yet made any list of these discoveries, but I marked every form I found, so it is easy to make a list later.

Kävin läpi myös Franz Delitzschin (1813 - 1890) tekemän hepreankielisen Uuden Testamentin. Tetragrammihan on siirtynyt lainausten mukana Vanhasta Testamentista Uuteen Testamenttiin. Delitzsch näyttää käyttäneen käännöksessään yksinomaan Jehova-muotoa (ensimmäisen kuvan 5. rivi).

I also went through the Hebrew New Testament made by Franz Delitzsch (1813 - 1890). After all, the Tetragrammaton has moved from the Old Testament to the New Testament with quotations. Delitzsch appears to have used in his translation only the Jehovah form (line 5 in the first picture).

Seuraavaksi kävin läpi toisen hepreankielisen Raamattuni. Se on painettu vuonna 2008, ja sen painolaatat on tehty Lontoossa vuonna 1881 juutalaisesta perheraamattu -julkaisusta. Heprean- ja englanninkieliset tekstit on tarkistanut M. Friedlander, Jews’ Collegen rehtori. Halusin nähdä, miten tetragrammi on kirjoitettu juutalaisten perheraamatussa. 

Next, I went through the other Hebrew Bible I own. It was printed in 2008, and the plates of this edition are made in London in 1881 from the Jewish Family Bible. The Hebrew and English texts of that publication have been revised by M. Friedlander, Rector of Jews ’College. I wanted to see how the Tetragrammaton is written in the Jewish Family Bible.

Kaikki tämän Raamatun tetragrammit ovat keskenään samanlaisia... mallia, jonka olen kirjoittanut ensimmäisen kuvan  6. riville. Kysymyksessä on siis tetragrammi, joka on lausutaan ”Jehova”. Huomio kiinnittyy pieneen merkkiin Waun oikeassa yläkulmassa, jota luulin ensin pelkäksi koristeeksi. Mutta koska tuollainen ”koriste” esiintyy ainoastaan tetragrammien Wau-kirjaimessa, sen täytyy olla vihje Holemista (o:sta) He- ja Wau- konsonanttien välissä: J - e - H - o - V - a - H.

All the Tetragrammatons in this Bible are similar to each other... the pattern I have written in the 6th line of the first picture. It is therefore a Tetragrammaton, which is pronounced “Jehovah”. The attention is drawn to the small sign in the upper right corner of Wau, which I first thought was a mere decoration. But since such an “ornament” occurs only in the Wau letter of Tetragrammatons, it must be a hint of Holem (o) between the He and Wau consonants: J - e - H - o - V - a - H.

Kuten tiedämme heprean kirjoitus on ollut alkujaan pelkkiä konsonantteja, ja hyvin usein sellaiseen tekstiin törmää vielä nykyäänkin. Konsonanttitekstiähän minäkin joudun tekemään, koska en onnistu näppäimistölläni kirjoittamaan heprean vokaalimerkkejä. Tetragrammityyppi, jota minä käytän, on samanlaista, jota kirjoitettiin ja luettiin neliöfontin tullessa käyttöön noin 300 eaa., ja joka näkyy ensimmäisen kuvan 3. rivillä.

As we know the Hebrew script was originally a writing with mere consonants, and very often such a text is still seen today. After all, I also have to do consonant text because I can't type Hebrew vowels on my keyboard. The type of Tetragrammaton I use is similar to that written and read when the square font came into use around 300 BC, and is shown on line 3 of the first picture.







Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, tetragrammi voidaan kirjoittaa myös vanhemmilla kirjoitusmerkeillä, paleo-heprean merkeillä ja varhais-seemiläisillä merkeillä, joita näkyy toisessa kuvassa. (Rajasin kuvaan mukaan vain tämän kirjoituksen aiheen kannalta tarpeelliset kuvamerkit ja konsonantit)  Paleo-heprean tetragrammi on tullut tunnetuksi arkeologisten löytöjen yhteydessä. 

As shown in the first picture, the Tetragrammaton can also be written in older punctuation marks, Paleo-Hebrew characters, and early Semitic characters, which are shown in the second picture. (I captured only the pictograms and consonants necessary for the subject of this writing) The Paleo-Hebrew Tetragrammaton has become known in connection with archaeological discoveries.

Vuosina 700 - 1100 vaikuttaneet masoreetit, juutalaiset kirjanoppineet, kehittivät heprean kielen vokaalimerkit (HUOM! Noin myöhään!). Ennen masoreetteja kolme konsonanttia toimivat MYÖS lukemista helpottavina vokaalimerkkeinä ns.”lukemisen äiteinä” (matres lectiones). Nuo kolme konsonanttia olivat ו Waw, י Jod ja ה He. Lieneekö pelkkää sattumaa, että kysymyksessä on juuri tetragrammin konsonantit! ו Wau merkitsi u:ta ja o:ta, י Jod i:tä, e:tä, ä:tä (a:ta) ja ה He a:ta, e:tä, ä:tä ja o:ta mutta vain sanan lopussa. 

The Masorets, Jewish scribes, who influenced between 700 and 1100, developed the vowel signs of the Hebrew language (NOTE! So late!). Before masorets, the three consonants acted as “mothers of reading” (matres lectiones) vocal signs to facilitate reading. Those three consonants were ו Waw, י Yod and ה He. Is it just a coincidence that these are the consonants of the Tetragrammaton! ו Wau denoted u and o, י Jod i, e, ä (a) and ה He a, e, ä and o but only at the end of a word.

Pienenä aivojumppana voimmekin yrittää laatia listan niistä kaikista eri tetragrammin ääntämisvaihtoehdoista, jotka nämä kolme konsonanttia kaikkine vokaalimerkityksineen mahdollistaa.

As a small brain teaser, we can try to make a list of all the different options of the Tetragrammaton pronunciations that these three consonants, with all their vowel meanings, allow.

Aivojumppaamme helpottanee hieman masoreettien jälkeensä jättämät vaihtoehdot, jotka löytyvät Westminster Leningrad Codexista (1008 - 1010) ja Aleppo Codexista (n. 900).

Our brainstorming is likely to be somewhat facilitated by the alternatives left behind by the Masoretes found in the Westminster Leningrad Codex (1008-1010) and the Aleppo Codex (c. 900).










Kuluneen viikon aikana mielessäni on risteillyt monia kysymyksiä ja pohdiskeluja:
 Kun vokaalitonta Paleo-Hepreaa käytettiin nimenomaan siihen aikaan, jolloin israelilaiset olivat Baabelin vankeudessa, ja kun siitä ajasta pari sataa vuotta myöhemmin käyttöön otetun heprean neliöfontin kolme konsonanttia toimivat vain suuntaa-antavina vokaalimerkkeinä ja tetragrammin lausumisessa käytettiin korvaavia sanoja (Adonai, Elohim ja ha-Shem), niin miten ihmeessä (vielä paljon myöhemmin eläneet) masoreetit saattoivat tietää, miten tetragrammi pitäisi lausua? 

Over the past week, many questions and reflections have crossed my mind:
☞ When the vowel-free Paleo-Hebrew was used precisely at a time when the Israelites were in Babylonian captivity, and when two hundred years later the three consonants of the Hebrew square font  served only as indicative vowels and substitutional words  (Adonai, Elo Shem) were used to pronounce the Tetragrammaton, so how (still much later) did the Masoretes know how the Tetragrammaton should be pronounced?

☞ Pakkosiirtolaisuuden aikana ei ollut temppeliä eikä Kaikkeinpyhintä, jonne ylipappi meni Suurena Sovituspäivänä ja (eräiden tietojen mukaan) lausui tuon maagisen nimen/sanan. Temppelin ja temppelipalveluksen puuttuessa oli mahdollista, että tetragrammin oikea lausumistapa pääsi unohtumaan. Mutta onko tetragrammia koskaan lausuttu... temppelissä?

☞ There was no temple or Most Holy Place during the exile to which the high priest went on the Great Day of Atonement and (according to some records) uttered that magical name/word. In the absence of a temple and temple service, it was possible that the correct way of pronouncing the Tetragrammaton was forgotten. But has the Tetragrammaton ever been pronounced ... in the temple?

☞ Juutalaissyntyinen Daniel Brecher ei kerro mitään Jumalan nimen lausumisesta temppelissä. Sen sijaan hän kirjoittaa näin: ”Risti oli Jumalan Nimi, joka merkittiin Israelin ovien päälle verellä. Kun Jumalan Nimi oli sinetöity kaikkiin israelilaisten oviin, heidän täytyi pysyä sen takana... Liiton arkin päällä oli Jumalan Nimen merkki. Kuten Egyptissä ovien päällä, tämä merkki toimi kahdella tavalla: heille, jotka olivat Jumalan Nimen takana (Raamatun sanoin ”Nimen alla”), se oli suojelumerkki. Mutta heille, jotka olivat sen edessä (Raamatun sanoin ”Jumalan kasvojen edessä”), Nimi oli kirous, joka johti kuolemaan. Kun israelilaiset pysyivät liiton arkin takana, se suojeli heitä ja tuhosi heidän vihollisensa... Psalmien Midrash 36 kertoo, että ”Kun israelilaiset lähtivät sotaan, he eivät joutuneet sotimaan miekoilla, vaan ottivat Jumalan Nimen mukaansa ja kaikki viholliset kaatuivat heidän edellään.”

 The Jewish-born Daniel Brecher says nothing about reciting the name of God in the temple. Instead, he writes, “The cross was the Name of God, inscribed with blood on the doors of Israel. When the Name of God was sealed to all the doors of the Israelites, they had to stay behind it ... On the ark of the covenant was the sign of the Name of God. As in Egypt on the doors, this sign worked in two ways: for those who were behind the Name of God (in the words of the Bible, “Under the Name”), it was a sign of protection. But for those who were in front of it (in the words of the Bible, “before the face of God,”) the Name was the curse that led to death. As the Israelites remained behind the ark of the covenant, it protected them and destroyed their enemies... Psalm Midrash 36 tells us that "When the children of Israel went to battle, they did not fight with the sword, but took the name of God with them, and all their enemies fell before them."

Raamatussa kerrotaan siitä, että ylipapin tuli Suurena Sovituspäivänä pirskottaa mullikan verta arkin etupuolelle (3. Moos. 16: 14)... ei lausua mitään epämääräistä tetragrammia!

 The Bible tells us that on the Great Day of Atonement the High Priest will sprinkle the blood of the bullock in front of the ark (Leviticus 16:14)... not utter any veird Tetragrammaton!

 Pitäisikö masoreettien kirjoitusimalleista voida päätellä, miten tetragrammi lausutaan? Mitä merkitystä heidän malleillaan on? Koska juutalaiset eivät lausu tetragrammia vaan korvaavat sen sanoilla אדני Adonai, אלהים Elohim tai השם ha-Shem, mitä tarkoitusta varten masoreetit jättivät tetragrammin kirjoitusmallit?

☞ Should it be possible to deduce from the Masoretes’ writing patterns how the Tetragrammaton is pronounced? What is the significance of their models? Since the Jews do not pronounce the Tetragrammaton but replace it with the words אדני Adonai, אלהים Elohim, or השם ha-Shem, for what purpose did the Masoretes leave their writing patterns of the Tetragrammaton?

 Jos tetragrammin lausumista vältetään kolmannen käskyn (2. Moos. 20: 7; 5. Moos. 5: 11) perusteella, eikö sen runsas ja tarpeeton kirjoittaminenkin ole saman käskyn rikkomista yhtä lailla? Tetragrammin toistuminen Raamatun tekstissä on joskus  suorastaan häiritsevän runsasta (6828 kertaa VT:ssa), eikä sen järkevä vähentäminen monestikaan aiheuttaisi minkäänlaista epäselvyyttä siitä, mistä tekstissä on kysymys.

☞ If the utterance of the Tetragrammaton is avoided on the basis of the third commandment (Ex. 20: 7; Deut. 5:11), isn't its rich and unnecessary writing a violation of the same commandment in the same way? The repetition of the Tetragrammaton in a biblical text is sometimes downright disturbing (6828 times in VT), and a sensible reduction would not cause any ambiguity as to what the text is about.

 Kun yleisimmässä tetragrammin kirjoitusuodossa (kts. ensimmäisen kuvan 4. rivi) vokaalit ovat järjestyksessä Sheva (e) ja Gamets (a), miksi sanaa ei lausuta ”Jehva", vaan  Jahve/Jahvä? Heprean kielioppisääntöjen pohjalta ymmärrän, että Sheva ei voi ääntyä e:nä Jodin jälkeen, mutta miksi Qamets (a) vaihtuu e:ksi? Minä ääntäisin sen ”Jahva” (sisältyy masoreettien vaihtoehtoihin).

☞ When the vowels in the most common writing format of the Tetragrammaton (see line 4 of the first picture) are Sheva (e) and Gamets (a), why is the word not pronounced “Jehva” but Yahweh ? Based on the Hebrew grammar rules, I understand that Sheva cannot be pronounced as e after Yod, but why Qamets (a) also changes to e? I would pronounce it “Yahwah” (includes in the patterns of the Masorets).

 Ensimmäistä kuvaa katsoessa tulee väkisin mieleen, että tetragrammin lausumista on ajan kuluessa ohjailtu yhä selvemmin kohti muotoa ”Jehova”. Vokaalittomuus on muuttunut vaihe vaiheelta selväksi luettavuudeksi vokaalien lisääntyessä! Jos ”Jehova” on haluttu muoto, mikä se ”Jahve” on? Tetragrammin lyhennetty muoto יה lausutaan Jah eikä Jeh. Jopa Jehovantodistajat käyttävät tätä muotoa; heille kelpaa sekä Jah että Jehova, mutta ei Jahve.  

☞ Looking at the first picture, it comes to mind that the utterance of the Tetragrammaton has become more and more directed toward the form of “Jehovah.” The lack of vowels has changed step by step into clear readability with more vowels! If “Jehovah” is the desired form, what is “Yahweh”?  יה, the abbreviated form of the Tetragrammaton is pronounced Jah and not Jeh. Even Jehovah's Witnesses use this form; both Yah and Jehovah are right for them, but not Yahweh.

Mistä oikein on kysymys tässä tetragrammi-kiistassa? Pelkästä väittelyn mukavuudestako?  Pitääkö jokaisen saada olla oikeassa? Näinkö löytyy se ainoa oikea uskontokunta, joka pelastuu? On kyllä syytä muistaa, että ihmisten pelastumisesta päättää yksin Jumalan Poika (Joh. 5: 22)!

☞ What exactly is the issue in this Tetragrammaton dispute? Just for the convenience of the debate? Does everyone have to be right? Is this the only true religion that can be saved? It is worth remembering that the salvation of men is decided by the Son of God alone (John 5:22)!

 Tetragrammia sanotaan Jumalan varsinaiseksi nimeksi, kun "Kaikkivaltias" ja ”Korkein” ovat kuulemma vain arvonimiä. Mutta miksi tuo varsinainen nimi, יהוה, korvataan sitten lausuttaessa kuitenkin arvonimellä ”Adonai” (Herra), yleisnimellä ”Elohim” (Jumala) tai substantiivilla ”ha-Shem” (se-Nimi)? Lisääkö iso alkukirjain arvonimen, yleisnimen tai nimisanan arvokkuutta?

☞ The Tetragrammaton is said to be the actual name of God, when "Almighty" and ”Most High" are reportedly only titles. But why is that real name, יהוה, then replaced by the title “Adonai” (Lord), the generic name “Elohim” (God) or the noun “ha-Shem” (the Name) in pronunciation? Does the capitals increase the value of a title, common name, or noun?

  Millä oikeudella suomalaisessa vuoden 1992-käännöksessä tetragrammin vastinetta, sanaa "Herra", on jopa lisätty. Tosin niitä on joistakin jakeista myös poistettu, mutta huomio kiinnittyy erityisesti Herra-sanojen lisäyksiin kohdissa, joissa pronomini ”hän” olisi ihan käyttökelpoinen sana, samalla tavalla kuin hepreassakin? Koska heprealaisessa Tanakissa on 6828 tetragrammia, suomalaisessa Vanhassa Testamentissa pitäisi olla sama määrä Herra-sanoja, mutta niitä on paljon enemmän. Se taas johtuu myös siitä, että osa Herra-sanoista on käännetty heprean sanasta אדני Adonai, joka varsinaisesti tarkoittaa Herraa.  

☞ By what right in the Finnish translation of 1992 have the equivalent of the Tetragrammaton, ”Herra" (Lord in English), been even added. Admittedly, they have also been removed it in some verses, but attention is drawn especially to the additions of Herra- words in passages where the pronoun “he” would be quite a useful word, just as in Hebrew? Since there are 6828 Tetragrammatons in the Hebrew Tanak, the Finnish Old Testament should have the same number of Herra-words (Lord), but there are many more. This is due also to the fact that some of the words are translated from the Hebrew word אדני Adonai, which actually means Herra (Lord).  

☞ Vuoden 2012 Raamattu kansalle-Versiossa on yritetty selventää Herra-sanojen alkuperää: tetragrammista käännetyt sanat on kirjoitettu muotoon ”HERRA”, ja Adonai-vastineet ”Herra”. 

 In the Finnish Bible version of 2012 ( Bible for the People) attempts have been made to clarify the origin of Herra-words (Lord), the words translated from the Tetragrammaton are written “HERRA” and the Adonai equivalents “Herra.”

 Erityistä vuoden 1992-käännöksessä on se, että siinä on  myös 7 Jahve-sanaa. Ne löytyvät jakeista 2. Moos. 3: 15; 6: 2, 3; 15: 3; 33: 19; 34: 5; Jes. 42: 8. Olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella sana ”Jahve" on lisätty juuri näihin jakeisiin? Miksi valittujen jakeiden joukosta puuttuvat esim. käskyjen jakeet. (2. Moos. 20: 2, 5, 7, 10, 11, 12; 5. Moos. 5: 6, 9, 11, 12, 14, 15, 16)? Mistä tämä valinta kertoo? Ainakin siitä, että ihmiset manipuloivat Raamatun tekstiä oman mielensä mukaan! Miksi ei kaikkia 6828 heprean Tanakin tetragrammia ole heti alkuun käännetty sanalla Jahve tai Jehova... mutta kaikki samalla tavalla?

Very special thing in the 1992 translation is, that it contains also 7 Jahve-words. They are found in Ex. 3:15; 6: 2, 3; 15: 3; 33:19; 34: 5; Jes. 42: 8. It would be interesting to know on what basis the word "Jahve" is added to these very verses? Where are the verses of the Law ( Ex. 20: 2, 5, 7, 10, 11, 12; Deut. 5: 6, 9, 11, 12, 14, 15, 16) why are they missing? What does this choice mean? At least that people manipulate the text of the Bible according to their own minds! Why aren't all 6828 Hebrew Tanak’s Tetragrammatons translated at the very beginning with Yahweh or Jehovah... but all in the same way?

Noista seitsemästä Jahve-jakeesta 2. Moos. 15: 3 kuuluu hepreaksi näin: יהוה איש מלחמה יהוה שמו (Jahve ish milchama Jahve shemu) eli suomeksi: Jahve on sodan mies/soturi, Jahve on hänen nimensä. Jahve voi olla sodan mies,  Jahve saattaa riehua sodissa, mutta TOSI Jumala ei tartu miekkaan!

  Of the seven Jahve-verses, Exodus 15: 3 reads in Hebrew as follows: יהוה איש מלחמה יהוה שמו ... In English: Yahweh is the man of war, Yahweh is his name. Yahweh may be a man of war, Yahweh may rage in wars, but the REAL God will not take the sword!

Kun Jahve-sana on lisätty myös 2. Moos. 3: 15: een, näen sen epätoivoisena yrityksenä sekoittaa tetragrammi, יהוה, Jumalan ilmoittamaan nimeen אהיה EHJEE! Todennäköisesti tähänastiset sekoitusyritykset eivät ole onnistuneet riittävän hyvin hajah- ja havah-verbien yhdistämistempuilla eikä aikaisemmin tehdyllä Herra-sanan lisäyksellä tähän jakeeseen! Kun ”Jahve” uskallettiin lisätä näihin seitsemään jakeeseen, se viestii siitä, että vastaavaa on tehty ennenkin.

☞ When the word ”Jahve" has been added also to Ex. 3:15, I see it as a desperate attempt to confuse the Tetragrammaton, יהוה, with God’s revealed name אהיה EHJEE! Probably the attempts at mixing so far have not succeeded well enough in the tricks of combining the verbs hajah and havah or in the earlier addition of the word ”Herra" to this verse! When “Jahve” was dared to be added to these seven verses, it signals that something similar was done also before.

אהיה אשר אהיה EHJEE ASHER EHJEE on oikeamielisen Johtaja-Jumalan nimi, joka vie kansansa onneen eikä sotaan! Jahven henki on täysin päinvastainen kuin Ehjeen henki!

☞ אהיה אשר אהיה EHJEE ASHER EHJEE is the name of a righteous Leader-God who takes his people to happiness and not to war!  The spirit of Yahweh is the complete opposite of the spirit of Ehyeh!

 Katsoessani Varhais-seemiläistä kirjoitusmuotoa tetragrammista (ensimmäisen kuvan ylin rivi), en voi mitään sille, että näen siinä kaksi ihmishahmoa, jotka tanssivat tukka hulmuten tai palvovat jotakin jumaluutta käsivarret kohotettuina (vrt. Baalin palvojat Karmelilla).

 Looking at the Early Semitic script of the Tetragrammaton (the first line in the first picture), I can’t help but see in it two human figures dancing with their hair fluttering or worshiping some deity with their arms raised (cf. Baal worshipers on Carmel).





 Huomioni kiinnittyy myös varhais-seemiläisiin aakkosiin. Ne vahvistavat, että heprean kaksi h-kirjainta, ה He ja ח Het, ovat eriytyneet yhdestä ja samasta varhais-seemiläisestä kirjoitus- tai kuvamerkistä (tanssiva/ylistävä ihminen). Näin ollen havah-verbin, הוה, ja Eeva-nimen, חוה, välillä on suora yhteys!

☞ My attention is also drawn to the early Semitic alphabet. They confirm that the two h-letters of the Hebrew, ה He and ח Het, are different from one and the same Early Semitic writing or pictorial character (dancing/praising man). Thus, there is a direct connection between the havah verb, הוה, and the name of Eveחוה!

On myös hyvin mielenkiintoista todeta, miten varhais-seemiläiset h-kirjainten ihmisfigurit ovat vaihtuneet neliöfontissa ”kammioksi” ja ”ikkunaksi”... eli kodiksi.  Juuri niinhän käytännön elämässä yleensä tapahtuu; mies ja nainen perustavat yhteisen kodin. Itse asiassa He-konsonantissa, ה, voi nähdä myös Daletin, ד (oven) ja Waun, ו (naulan/koukun).

☞ It is also very interesting to note how the early Semitic human figures of the letters h have changed in a square font into a “chamber” and a “window” ... that is, a home. This is exactly what happens in practical life in general; a man and a woman set up a common home. In fact, in the He consonant, ה, bears also Dalet, ד (door) and Wau, ו (nail/hook).






 Kun tetragrammia katsotaan siten, että sen He-kirjaimissa (ה) on yhdistettynä ד Dalet ja ו Wau, tetragrammin lukuarvoksi tulee 36, ja 36 liittyy puolestaan Sigilla Solikseen eli Aurinkosinettiin. Aurinko, kolmio ja tetragrammi koristavat kirkkojen seiniä, ja luku 36 liittää ne yhteen. Sigilla Solis edustaa lukua 666, ja Pyhä Tetraktys edustaa mm lukua 72 (= 2x36) -Tutustu niihin. Vastaavia maagisia neliöitä kuin aurinkosinetti, tunnetaan kuusi muutakin: Kuun, Marsin, Merkuriuksen, Jupiterin, Venuksen ja Saturnuksen maagiset neliöt. Jokaiselle viikonpäivälle siis oma sigilinsä:  MUTTA MUISTA: aurinko/sunnuntai - kolmio/kolminaisuus - Sigilla Solis/Tetragrammi/666. 

☞ When the Tetragrammaton is considered to have ד Dalet and ו Wau combined in ה He, the numerical value of the Tetragrammaton becomes 36, and 36 in turn is associated with Sigilla Solis, or the Sun Seal. The sun, the triangle and the Tetragrammaton adorn the walls of the churches, and 36 connects them together. Sigilla Solis represents the number 666, and the Sacred Tetraktys has many important numbers, among others 72 (=2x36) - Check them. There are six other magic squares similar to the sun seal: the magic squares of the Moon, Mars  Mercury, Jupiter, Venus and Saturn. So for each day of the week there is a separate seal. BUT REMEMBER: sun/Sunday - triangle/Trinity - Sigilla Solis/Tetragrammaton/666.

 Tetragrammin kahden He-kirjaimen näkeminen kahtena Daletina ja Wauna, avaa kuvan kädestä, kolmesta naulasta (yksi iso ja kaksi pienempää) ja kahdesta ovesta. Tämä kuva sopii täydellisesti Jeeshuan kokemuksiin, kun Pahuuden Käsi naulitsi Hänet kolmella naulalla ristille, mutta naulat eivät Häntä pidätelleet, sillä Hän kulki sen jälkeen kahdesta ovesta astuen ensin ulos Joosef Arimatialaisen haudasta ja nousten sitten Taivaan porteista Isän luo. Miten Tetragrammi voisi antaa näin tarkan ennustuksen Jeesuan kohtalosta? Vaikka Saatana suunnitteli johtaa ihmiskunnan harhaan luomallaan antikrstillisellä jumalanpalvelusjärjestelmällä ja tuhota Vaimon Siemenen, hän ei kuitenkaan voi estää Jumalan ja Hänen Poikansa voittoa. Jumala panee Pahankin palvelemaan omia hyviä tarkoituksiaan.

☞ Seeing the two He-letters in the Tetragrammaton as two Dalet- and Wau-letters opens the picture of a hand, three nails (one big and two smaller) and two doors. This picture fits perfectly with Jeshua' experience when the Hand of Evil nailed Him with three nails to the cross, but the nails did not stop Him, for He then passed through two doors, first stepping out of the tomb of Joseph of Arimathea and then ascending through the gates of Heaven to the Father. How could the Tetragrammaton give such an accurate prediction of the fate of Jeshua? Although Satan planned to deceive mankind with the antichrist worship system he created and destroy the Seed of the Woman, he cannot prevent the victory of God and His Son. God makes even Evil serve His own good purposes.

☞ Varhais-seemiläinen kuvakirjoitus vahvistaa myös sen, mitä olen saanut tietää muistakin lähteistä koskien tetragrammin juuria. Kun ihmiset (mitä ilmeisimmin Kainin jälkeläiset) aloittivat Enoksen elinaikana oman jumalanpalveluksensa (1. Moos. 4: 26), he alkoivat huutaa avuksi Jah-Hovaa (vrt. Jehova) eli Mies-Naista. Koska Jumala on luonut ihmisen (sekä miehen että naisen) omaksi kuvakseen, ihmiset rakensivat jumalansa mies-naiseksi, Jah-Hovaksi. Miten tiukassa on kristillisyydessäkin kuva Jumalasta, joka on valtaistuimellaan istuva vanha mies, vaikka Hän on kaikkialla läsnäoleva Henki!

☞ Early Semitic script also confirms what I have learned from other sources regarding the roots of the Tetragrammaton. When the people (most obviously the descendants of Cain) began their own worship during Enos's lifetime (Gen. 4:26), they began to cry out to Yah-Hovah (compare Jehovah) or Man-Woman. Because God created man (both man and woman) in his own image, people built their God into the image of man and woman, Yah- Hovah. How strict is the image of God in Christianity as an old man sitting on his throne, even though He is the omnipresent Spirit!

 Jumala on pyhä, ja Hänen nimensä täytyy olla pyhä! Suureksi onneksi voin todeta, että nimessä אהיה EHJEE ei ole mitään epäselvyyttä, saastaa eikä vääryyttä! Ylistys Ehjeelle, השבח לאהיה!

 God is holy, and His name must be holy. Fortunately, I can say that there is no ambiguity, no filth, no injustice in the name אהיה EHYEH! Praise to Ehyeh, השבח לאהיה!