Matt. 24: 6, 7, 8:ssa on tallennettuna Jeeshuan vastaus opetuslasten kysymykseen maailman lopun ja Hänen tulemuksensa merkistä: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.”
Matt. 24: 6, 7, 8 records Jeshua’ answer to the disciples' question about the sign of the end of the world and His coming: ”And ye shall hear of wars and rumours of wars: see that ye be not troubled: for all these things must come to pass, but the end is not yet. For nation shall rise against nation, and kingdom against kingdom: and there shall be famines, and pestilences, and earthquakes, in divers places. All these are the beginning of sorrows."
Maailman uutisia on hallinnut jo kuukauden ajan Venäjän joukkojen suorittama brutaali sota Ukrainaa ja sen siviiliväestöä vastaan. Suunnattomat ihmisjoukot eri puolilla maailmaa ovat rukoilleet ukrainalaisille apua ja varjelusta taivaallisilta joukoilta. Ja ihmeellisiä pelastumisia on todella tapahtunut, mutta suuri media ei kerro niistä mitään.
For months now, world news has been dominated by the brutal war waged by Russian forces against Ukraine and its civilian population. Enormous crowds around the world have been praying for help and protection from the heavenly forces for Ukrainians. And miraculous salvations have indeed taken place, but the great media say nothing about them.
Miksi tällaista ”täytyy tapahtua”? Onko Jumala raakuuksien ja julmuuksien suunnittelija ja toimeenpanija? Ei, ehdottomasti ei ole! Jumala, joka kirjoitti omalla sormellaan Mooseksen kivitauluun sanat לא תרצח ÄLÄ TAPA ( 2. Moos. 20: 13), ei voi koskaan olla sotasuunnitelmien laatija.
Why "these things must come to pass”? Is God the designer and executor of atrocities and cruelty? No, definitely not! God, who wrote with his own finger on the stone tablet of Moses the words לא תרצח THOU SHALT NOT KILL (Exodus 20:13), can never be the author of war plans.
Ainoa järkeen käyvä selitys sotien sallimiselle tällä ihmisten asuttamalla maapallolla on se, että Jumalan universumin ainoa ja todellinen Murhaaja (Joh. 8: 44) tulisi kaikille tunnetuksi. Osa ihmiskunnasta on valinnut isäkseen Saatanan/Perkeleen ja haluavat toteuttaa hänen tahtoaan. Saatana on perusolemukseltaan murhaaja, ja totuus on hänelle täysin vieras asia. Jeeshuan sanojen mukaan ”kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä”. Saatanan isäkseen valinneet muuttuvat itsekin esikuvansa kaltaisiksi murhaajiksi ja valehtelijoiksi.
The only reasonable explanation for allowing wars on this inhabited earth is for the one and true Murderer of God's universe (John 8:44) to become known to all. Some of humanity has chosen Satan/the Devil as their father and want to do his will. Satan is essentially a murderer, and the truth is completely foreign to him. According to Jesus, “when he speaketh a lie, he speaketh of his own: for he is a liar and the father of it”. Those who have chosen Satan as their father will themselves become murderers and liars like their role model.
Kun profeetta Elia kehotti kansaa valitsemaan Jumalan ja Baalin välillä (1. Kun. 18: 21), kansa ei vastannut hänelle mitään. Näinkö vaikea meidän on tehdä valintamme kahden täysin erilaisen vaihtoehdon... Jumalan ja Saatanan... välillä! Meidän valintaamme Jumala on kärsivällisesti odottanut jo näin kauan aikaa! Kummanko esikuvan mukaan haluamme muuttua?
When the prophet Elijah exhorted the people to choose between God and Baal (1 Kings 18:21), the people answered him nothing. How difficult is it for us to make a choice between two completely different options ... God and Satan! God has been patiently waiting for our choice for so long! According to which example do we want to change?
Näissä mietteissä olen selannut kuluneen viikon aikana Raamattuani aiheena sota. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että universumin ensimmäisestä sodasta kerrotaan vasta Raamatun viimeisessä kirjassa ja sielläkin vain kolmen jakeen verran (Ilm. 12: 7 - 9). Kreikan kielen sana πολεμοζ polemos merkitsee erimielisyyttä, riitaa, taistelua, sotaa. Nuo sanat kertovat osuvasti sen, miten Luciferissa löydetty vääryys (Hes. 28: 15) kehittyi hänessä; erimielisyys kasvoi riidaksi ja taisteluksi, kunnes taivaassa oli syttymässä kaiken tuhoava sota. Siihen Luciferille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta. Mutta miten paljon ja kuinka usein hän onkaan sylkenyt raivoaan täällä maan päällä tuhoten maata ja kiduttaen ihmisiä!
In these thoughts, I have browsed my Bible over the past week on the subject of war. It seems somehow strange that the first war of the universe is only reported in the last book of the Bible, and even there only in three verses (Rev. 12: 7-9). The Greek word πολεμοζ polemos means disagreement, strife, struggle, war. Those words aptly tell how the injustice found in Lucifer (Ezek. 28:15) developed in him; the controversy grew into a quarrel and a struggle until an all-consuming war broke out in heaven. However, Lucifer was not given the opportunity to do so. But how much and how often he has spit out his rage here on earth, destroying the earth and torturing people!
Uuden Testamentin hepreannoksen tehnyt Franz Delitzsch on käyttänyt Ilm. 12: 7:ssa kreikan polemos-sanan tilalla heprean sanaa מלחמה milchama, joka merkitsee aseellista yhteenottoa, taistelua, sotaa.
In Revelation 12: 7, Franz Delitzsch, who made the Hebrew version of the New Testament, used the Hebrew word מלחמה milchama instead of the Greek word polemos, and that Hebrew word means armed confrontation, battle, war.
Kyseinen milchama-sana esiintyy Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa, jossa kerrotaan eteläisen Mesopotamian alueilla hallinneiden neljän kuninkaan hyökkäyksestä viittä Suolameren alueen kaupunkivaltioiden kuningasta vastaan. Suuret valtiaat löivät pienempänsä, ryöstivät heidän kaupunkinsa ja ottivat sieltä sotavankeja saalikseen.
The word milchama appears for the first time in the Old Testament in Genesis 14, which describes the attack of the four kings who ruled the southern Mesopotamian region against the five kings of the cities of the Saltsea areas. The great rulers struck down their smaller ones, looted their cities, and took prisoners of war from there.
Lieneekö tämä sota ollut ensimmäinen tämän maan päällä käyty aseellinen yhteenotto? Abram eli 1948 - 2123 jälkeen luomisen. Voisiko olla mahdollista, että Telluksen ensimmäiset 2000 vuotta kuluivat ilman sotia? Tuskin! Mutta ehkä vedenpaisumus (1656 j.l.) hiukan rauhoitti ihmisten sotaintoa.
Was this war the first armed confrontation on this earth? Abram lived from 1948 to 2123 after creation. Could it be possible that Tellus' first 2000 years were spent without wars? Hardly! But perhaps the Flood (1656 AD) somewhat calmed the people and their desire for wars.
Abramin veljenpoika Loot oli yksi sotavangiksi joutunut. Kun Abramille kerrottiin asiasta, hän varusti omat miehensä matkaan. Abramin johtama 318 miehen joukko voitti neljän kuninkaan joukot ja toi takaisin kaikki sotavangit ja sotasaalina viedyn tavaran. Kuulostaa suorastaan helpolta ollakseen totta!
Lot, Abram's nephew, was one prisoner of that war. When Abram was told, he equipped his own men for the trip. A group of 318 men led by Abram defeated the forces of the four kings and brought back all the prisoners of war and the goods taken as spoils of war. Sounds downright easy to be true!
Abramin kerrotaan ajaneen mesopotamialaisia valloittajia takaa aina ”Daaniin saakka”. Tästä nousee mieleen kysymys, milloin tuo jae tai koko Genesis on kirjoitettu, kun Daan (Abramin pojanpojanpoika) ei ollut vielä pitkään aikaan olemassakaan. No, myöhemmin Daanin heimon hallinnoimia alueita oli Damaskoksen suunnalla, mitä kautta parhaat tieyhteydet kulkivat Mesopotamian suuntaan.
Abram is said to have pursued the Mesopotamian conquerors all the way to “Dan”. This raises the question of when that verse or the whole of Genesis was written when Dan (the grandson of Abram) did not exist for a long time. Well, later the areas administered by the Dan tribe were in the direction of Damascus, through which the best road connections passed to Mesopotamia.
Myös tuo miesten lukumäärä pysäytti minut miettimään asiaa hiukan pidempään. 318... miksi juuri tuollainen lukumäärä! Näyttää ilmeiseltä, että noiden numeroiden taakse kätkeytyy viesti siitä, miksi Abramin joukot voittivat niin helposti Sinearin kuninkaan, Kedorlaomerin, ja kolme muuta kuningasta. Heprean sanojen אל יעזר lukuarvo on 318, ja nuo sanat merkitsevät Jumalan apu/Jumala on apu.
That number of men also made me thinking about it a little longer. 318 ... why just such a number! It seems obvious that behind those numbers lies a message as to why Abram's troops so easily defeated the king of Shinar, Kedorlaomer, and three other kings. The numerical value of the Hebrew words אל יעזר is 318, and those words mean God's help/God is help.
Abramin ollessa paluumatkalla kohti Hebronia Melkisedek (מלכי צדק melki-zedeq = vanhurskas kuninkaani/kuninkaani on vanhurskas), Saalemin/Jerusalemin kuningas ja Jumalan Korkeimman pappi, tuli häntä vastaan tuoden leipää ja viiniä. Daniel Brecher kirjoittaa, että Abramin ja Melkisedekin liittoaterian paikalle rakennettiin myöhemmin Jerusalemin kultainen portti, josta Jeeshua ratsasti aasilla, ja että Iisakin sijaislampaan uhripaikka oli "vähän ylempänä”. Liittoaterian paikka oli Daavidin rakennuttamassa kaupungissa, jonka keskellä sijaitsi Öljymäki, jossa myöhemmin tapahtui taivaassa alkaneen sodan jatkonäytös, kun Juudas Iskariotin johtamat roskajoukot vangitsivat maailman Vapahtajan. Melkisedekin siunaus todistaa sen puolesta, että Jumalan apu oli Abramin joukkojen puolella!
And it came to pass, when Abram returned to Hebron, that Melchizedek (מלכי צדק melki-zedeq = my righteous king/my king is righteous) king of Jerusalem and the priest of the most high God, brought bread and wine. Daniel Brecher writes that the Golden Gate of Jerusalem (the golden gate from which Jeshua rode on the donkey) was later built on the site of the covenant meal between Abram and Melchizedek, and that the sacrificial site for Isaac's vicarage was “a little higher.” The place of the covenant meal was in the city built by David, in the center of which was the Mount of Olives, where a follow-up to the war that began in heaven was seen later, when Judas Iscariot and his troops captured the Saviour of the world. Melchizedek's blessing testifies that God's help was on Abram's side!
Neljästä hyökkäykseen käyneestä kuninkaasta kaksi ovat painuneet historian hämäriin, mutta kahdesta tiedetään jotakin myös Raamatun ulkopuolisissa lähteissä. Arjok, Ellasarin kuningas, ja Tidea Gojimin kuningas edustivat ilmeisesti pienempiä alueita kuin Kedorlaomer, Eelamin kuningas, ja Amrafel, Sinearin kuningas. Eelamin alueet olivat Persian lahden itärannalla ja Sinear/Sumer käsitti laajan alueen Eufrat ja Tigris-jokien suistossa Mesopotamian eteläosissa.
Of the four kings who attacked, two have fallen into the darkness of history, but two are also known from sources outside the Bible. Arjok king of Ellasar and Tidea king of Gojim apparently represented smaller areas than Kedorlaomer king of Elam and Amrafel king of Shinar/Sumer. The regions of Eelam were on the eastern shore of the Persian Gulf, and Shinar covered a large area in the estuary of the Euphrates and Tigris rivers in southern Mesopotamia.
Nooan pojanpojanpoika Nimrod, jota kehutaan ”mahtavaksi metsämieheksi Herran/Jahven edessä”, rakensi Sinearin maahan ensimmäiset kaupungit Baabelin, Erekin, Akkadin ja Kalnen (1. Moos. 10: 9, 10). Nimrod oli siis Sinearin kuningas. Joissakin lähteissä Amrafel yhdistetään Nimrodiin. Voisiko se olla mahdollista? Vallan mainiosti ainakin ajan puolesta, sillä jopa Nooa eli 58 vuotta samaan aikaan Abramin kanssa, miksi sitten ei Nimrod! Jos näin on, Abrahamin ratkaisema sota olikin mielenkiintoinen taistelu ”Jumalan” (אל) ja ”Jahven” (יהוה) välillä.
Noah's grandson, Nimrod, who is praised as “a mighty hunter before the Lord/Yahweh,” built the first cities in the land of Shinar, Babylon, Erek, Akkad, and Calneh (Gen. 10: 9, 10). So, Nimrod was then king of Shinar. In some sources, Amrafel is associated with Nimrod. Could it be possible? Quite well, at least for the time, for even Noah lived 58 years at the same time as Abram, so why not Nimrod! If so, the war resolved by Abraham was an interesting battle between “God” (אל) and “Yahweh” (יהוה).
Vanhassa Testamentissa käytetään termejä כי האלהים המלחמה ”Jumalan sota” (1. Aik. 5: 22) ja קדשו עליה מלחמה ”pyhä sota” (Jer. 6: 4; Jooel 4: 9; Miika 3: 5). Siunaako Jumala siis verenvuodatuksen sodissa? Ei varmasti!
The Old Testament uses the terms כי האלהים המלחמה “the war of God” (1 Chron. 5:22) and קדשו עליה מלחמה “holy war” (Jer. 6: 4; Joel 4: 9; Micah 3: 5). So does God bless bloodshed in wars? Surely not!
4. Moos. 21: 14:ssa puhutaan kyllä ”Herran sotien kirjasta” (ספר מלחמת יהוה), mutta sellaisesta kirjasta ei ole kuitenkaan mitään näyttöä edes juutalaisissa lähteissä. Mutta vuosina 1288 - 1344 elänyt Levi Ben Gerson (Gersonides) on kirjoittanut juuri tuon nimisen kirjan vuosina 1317- 1329. Jälleen on kysyttävä, milloin tuo kyseinen Mooseksen kirjan jae ja koko kirja on kirjoitettu!
Numbers 21:14 does speak of the “book of the Lord’s wars” (ספר מלחמת יהוה), but there is no evidence of such a book, even in Jewish sources. But Levi Ben Gerson (Gersonides), who lived between 1288 and 1344, wrote between 1317 and 1329 just the book called by the same name. Again, one has to ask when that verse of Numbers and the whole book of Numbers was written!
Jeeshua, joka tuli ilmoittamaan meille Isän luonteen, Isän ajatukset, sanat ja teot, sanoi Öljymäellä tapahtuneen kiinnioton yhteydessä miekkaansa turvautuneelle Pietarille: ”pistä miekkasi tuppeen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat” (Matt. 26: 52).
Jeshua, who came to reveal to us the character of the Father, the thoughts, words, and deeds of the Father, said to Peter, who had taken his sword during his capture on the Mount of Olives: ”Put up again thy sword into his place: for all they that take the sword shall perish with the sword” (Matt. 26: 52).
Jumalan aseet eivät ole tuhon aseita, sillä Jumala toimii aina pelastajana/puolustajana. Jumalan ”sotajoukot” ovat enkeleitä ja luonnonvoimien avulla Hän pystyy estämään vihollisen pahimmatkin suunnitelmat (Jes. 13: 10; 24: 17 - 13; Ilm. 6: 13; 8: 12). Sodan melskeitten keskellä Jumalan lapsi saa aina luottaa siihen, että Jumala on hänen turvansa (Jes. 25: 4, 5, 9).
God’s weapons are not weapons of destruction, for God always acts as a saviour/defender. God's "armies" are angels, and by the forces of nature He is able to thwart the worst plans of the enemy (Isa. 13:10; 24: 17-13; Rev. 6:13; 8:12). In the midst of war, the child of God can always trust that God is his safety (Isa. 25: 4, 5, 9).
Jumala loi kaiken hyväksi ja kauniiksi, mutta Saatana haluaa tuhota sen kaiken.
God created everything good and beautiful, but Satan wants to destroy it all.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti