Apostoli Johannes kirjoittaa evankeliumissaan, ettei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt (Joh. 1: 18), mutta Vanhan Testamentin puolella on useita tapauksia, joissa jonkun ihmisen kerrotaan saaneen nähdä ja kohdata Jumala. Mitä tämä ristiriita merkitsee?
The Apostle John writes in his gospel that no one has ever seen God (John 1:18), but there are several instances in the Old Testament where someone is said to have seen and encountered God. What does this contradiction mean?
Heprean sana פנה פנים paane/paanim merkitsee kasvoja, mutta sen lisäksi se merkitsee myös päätä/etupuolta ja itse persoonaa. Jumalan kohdalla Hänen kasvonsa edustavat itse Jumalaa. Kun Jumala rohkaisi Eliaa, Hän näyttäytyi tälle vain takaapäin (1. Kun. 19: 12), ja Moosekselle Jumala sanoi ”minun kasvojani ei voi kenkään katsoa” (2. Moos. 33: 22, 23).
The Hebrew word פנה פנים pane/panim means face, but it also means the head/front and the personality itself. In the case of God, His face represents God Himself. When God encouraged Elijah, He appeared to him only from behind (1. Kings 19:12), and God told Moses “no man can see my face” (Exodus 33:22, 23).
Silmät ovat se kasvojen osa, johon huomio kiinnittyy ensiksi. Sanotaan, että ”silmät on sielun peili”. Silmä/silmät on hepreaksi עין ajin, joka on myös heprean toisen ääntymättömän konsonantin (ע) nimi. Vanhan Testamenin tekstissä sana עין voi merkitä silmien lisäksi myös koko ulkomuotoa.
The eyes are the part of the face that gets attention first. It is said that “the eyes are the mirror of the soul”. The eye (s) in Hebrew is עין ajin, which is also the name of the second unvoiced consonant (ע) in Hebrew. In the text of the Old Testament, the word עין can mean not only the eyes but also the whole appearance.
Ajin-konsonantissa on silmät, nenä ja suu
The Ajin consonant has eyes, a nose, and a mouth
Silmät kertovat omistajastaan todella paljon; jopa sellaistakin, minkä suu kenties kieltää. Silmistä voidaan nähdä, milloin ihminen pysyy totuudessa ja milloin hän puhuu omiaan. Suu on hepreaksi פה pe, joka myös on sanan ensimmäisen konsonantin (פ) nimi. Vanhassa Testamentissa sana פה voi merkitä myös (miekan) terää (vrt. Uuden Testamentin symboliikka Hper. 4: 12; Ilm. 1: 16; 2: 12). Lisäksi sana פה voi merkitä myös käskyä/määräystä. Jumalan kasvoissa Hänen silmänsä ja suunsa antavat aina samansuuntaisen viestin, eivätkä ne ole koskaan ristiriidassa keskenään.
The eyes really say a lot about their owner; even things that the mouth may deny. One can see with the eyes when a person stays in the truth and when he speaks his own. The mouth is in Hebrew פה pe, which is also the name of the first consonant (פ) of the word. In the Old Testament, the word פה can also mean the sword/blade of a sword (cf. New Testament symbolism in Hebrews 4:12; Revelation 1:16; 2:12). Moreover the word פה can also mean a command. In the face of God, His eyes and mouth always give a parallel message, and they never contradict each other.
Kasvojen keskellä on nenä, joka on hepreaksi אף אפים af/apajim. Tämäkin VT:n sana saattaa viitata koko kasvoihin. Mutta se merkitsee myös vihaa (Dan. 11: 20), ja sen vastakohtana armoa/kärsivällisyyttä/pitkämielisyyttä (2. Moos. 34: 6; Snl. 16: 32) muodossa ארך אפים erek apajim eli pitkä nenä.
In the middle of the face is a nose, which is in Hebrew אף אפים af/apajim. Even this OT word may refer to the whole face. But it also means anger (Dan. 11:20), but also its opposite grace/patience/long-suffering (Exodus 34: 6; Proverbs 16:32) in the form of ארך אפים Erek apajim, or long nose.
Kukaan ihminen ei voi paeta Jumalan kasvojen edestä, koska Hän on meidän Luojamme ja aina läsnä kaikkialla (Ps. 139: 7 - 13). Jumalan läsnäolo ilmenee Hänen kasvojensa kautta. Mooses pyysi Jumalaa osoittamaan armonsa käytännössä niin, että Hän sallisi kasvojensa kulkea Israelin kanssa (2. Moos. 33: 15 - 17). Uskonsa vahvistukseksi Mooses pyysi saada nähdä Jumalan, ja Jumala vastasi hänen pyyntöönsä kulkemalla hänen ohitseen, mutta Jumala huomautti hänelle ”minun kasvojani ei kukaan saa nähdä” (2. Moos. 33: 18 - 23).
No man can escape the face of God because He is our Creator and always present everywhere (Ps. 139: 7-13). God’s presence is manifested through His face. Moses asked God to show His grace in practice so that He would allow His face to go with Israel (Exodus 33: 15-17). As a confirmation of his faith, Moses asked to see God, and God responded to his request by walking past him, but God pointed out to him, “My face shall not be seen” (Exodus 33: 18-23).
Luvussa 2. Moos. 34 kerrotaan, miten Jumala kulki sitten Mooseksen ohitse ja vakuutti hänelle armoaan, uskollisuuttaan ja pitkämielisyyttään. Jakeessa 34: 6 esiintyy juuri tuo aikaisemmin mainitsemani ”pitkä nenä” ארך אפים erek apajim.
Chapter 34 in Exodus describes how God passed then by Moses and assured him of His mercy, faithfulness, and long-suffering. In verse 34: 6 it is precisely that “long nose” ארך אפים erek apajim that I mentioned earlier.
Esrahilaisen Eetanin mietevirressä, joka on rukous Daavidille annettujen armolupausten täyttymisestä, Eetan kirjoittaa ”Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä (Ps. 89: 15).
In the meditation of Ethan the Ezrahite, a prayer for the fulfilment of the promises of mercy given to David, Ethan writes, “Righteousness and justice are the foundation of thy throne, and grace and truth go before thy face” (Ps. 89:14).
Vihassa Jumala peittää kasvonsa (Jes. 54: 8). Mutta Hänen kasvonsa peittyvät meiltä myös meidän omien syntiemme vuoksi (Jes. 59: 2). Tehtyään suuren rikoksen Jumalaa ja omaa veljeään vastaan, Kain joutui poistumaan Jumalan kasvojen edestä (1. Moos. 4: 16). Koska synti on vaanimassa meitä joka hetki, ja meillä on jatkuvasti se vaara, että Jumala kääntää meille selkänsä tai peittää armolliset kasvonsa, meitä kehoitetaan etsimään alati Jumalan kasvoja (1. Aik. 16: 11; Ps. 105: 4).
In anger, God covers his face (Isaiah 54: 8). But His face is also covered with us because of our own sins (Isa. 59: 2). After committing a great crime against God and his own brother, Cain had to leave before God's face (Gen. 4:16). Because sin is lurking in us at all times, and we are constantly in danger of God turning our backs on us or covering His gracious face, we are exhorted to seek God's face always (1 Chron. 16:11; Ps. 105: 4).
Raamatussa mainitaan nimeltä muutamia Jumalan erityisen armon omalla kohdallaan kokeneita miehiä; Hanok (1. Moos. 5: 24; Hepr. 11: 5), Nooa (1. Moos. 6: 9), Daniel (Dan. 10: 18, 19), Job (Job 1: 8; Hes. 14: 14), Hesekiel (Hes. 1. luku), Jesaja (Jes. 6: 1), Jaakob (1. Moos. 32: 30), Mooses (2. Moos. 3: 6), Elia (1. Kun. 19: 11 - 13) ja apostoli Johannes sai nähdä Jumalan Pojan silmät, jotka olivat kuin tulen liekki (Ilm. 1: 14).
The Bible mentions by name a few men who have experienced in themselves the special grace of God; Enoch (Gen 5: 24; Hebr. 11: 5), Noah (Gen. 6: 9), Daniel (Dan. 10: 18, 19), Job (Job. 1: 8; Ezek. 14:14), Ezekiel (Eze. chapter 1), Isaiah (Isa. 6: 1), Jacob (Gen. 32:30), Moses (Ex. 3: 6), Elijah (Gen. 32: 30), 19: 11-13) and the apostle John saw the eyes of the Son of God, which were like a flame of fire (Rev. 1:14).
Daavid totesi psalmissaan ”Totisesti vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä” (Ps. 140: 14). Ns. Rakkauden korkeaveisussa Paavali vakuuttaa, että kaikki vajavainen tulee kerran loppumaan ja silloin pelastetut saavat katsella Jumalaa ja Hänen Poikaansa ”kasvoista kasvoihin” (1. Kor. 13: 12).
In his psalms, David said, "Surely the righteous shall give thanks to thy name, and the righteous shall dwell in thy presence" (Psalm 140: 13). In the song of love, Paul assures that all that is deficient will one day come to an end, and then the saved will see God and His Son “face to face” (1 Cor. 13:12).
Mutta tämän autuaallisen tilan saavuttaminen edellyttää ”avoimia kasvoja”, joita synti ei peitä, sillä katselemalla peittämättömin kasvoin jumalallista kirkkautta, syntinen ihminen voi muuttua kirkkaudesta kirkkauteen. (2. Kor. 3: 18; 1. Joh. 3: 2, 3). Tämän ihmeen voi saada aikaan yksin Herramme ja Vapahtajamme, Jeeshua, joka on todellinen Puolustajamme (Joh. 14: 16, 26; 15: 26; 16: 7; 1. Joh. 2: 1).
But achieving this blissful state requires an “open face” that is not covered by sin, for by looking at the divine glory with an uncovered face, a sinful person can change from glory to glory. (2 Cor. 3:18; 1 John 3: 2, 3). This miracle can be accomplished only by our Lord and Savior, Jeshua, who is our true Comforter (John 14:16, 26; 15:26; 16: 7; 1 John 2: 1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti