Veljesten elämää II * The lives of the brothers II

Jaakobin ja Esaun ”Mess of Pottage”-päivästä ( kts. edellinen kirjoitus) kului noin 25 vuotta Jaakobin petoksen seuraavaan vaiheeseen. Arvioin vuosimääriä sen perusteella, että Raamatussa todetaan Eesaun olleen 40 vuoden ikäinen, kun hän otti itselleen kaksi kanaanilaista vaimoa, ja heti sen perään on kertomus siitä, miten Jaakob sai petoksella siunauksen Iisakilta. 

About 25 years passed from the day of Jacob and Esau’s “Mess of Pottage” (see previous post) to the next stage of Jacob’s deception. I estimate the number of years based on the fact that the Bible states that Esau was 40 years old when he took two Canaanite wives, and immediately afterwards is the narrative of how Jacob betrayed the blessing of Isaac by deception.

Iisak oli tuohon aikaan 100-vuotias, mutta ei vielä lähelläkään kuolemaa, sillä hän eli 180-vuotiaaksi (1. Moos. 35: 28). Heikko näkökyky sai hänet kuitenkin ajattelemaan päiviensä määrää, ja niinpä hän halusi varmistaa, että hänen esikoisensa ehtisi saada hänelle kuuluvan siunauksen.

Isaac was 100 years old at the time, but not yet near death, for he lived to be 180 years old (Gen. 35:28). However, poor eyesight made him think about the number of days he had, and so he wanted to make sure that his firstborn will get the blessing that belonged to him.

Mutta toisin kävi. Rebekka kuuli, kun Iisak pyysi Eesauta menemään kaatamaan riistaa ja tekemään hänelle hänen mieliruokaansa, jotta hän voisi sen jälkeen siunata Eesaun. Kenties Rebekka oli ehtinyt (25 vuoden aikana) tehdä jo suunnitelmia ja varautua kaikin mahdollisin tavoin siihen, että hänen lempipoikansa, Jaakob, pääsisi osalliseksi myös patriarkaalisesta siunauksesta, joka esikoisoikeuteen aina liittyi. Esikoisoikeudenhan Jaakob oli jo hankkinut Eesaulta linssisopalla tai jollakin punaisella juomalla.

But it happened differently. Rebekah heard when Isaac asked Esau to go to the field to take some venison and make him his food so that he could then bless Esau. Perhaps Rebecca had already had time (over 25 years) to make plans and make every effort to ensure that her favorite son, Jacob, would also receive the patriarchal blessing that was always associated with birthright. After all, Jacob had already acquired the birthright from Esau with a lentil soup or some red drink.

Ehkä Eesau muisti tuon linssisoppadiilin... ehkä ei... mutta siunauksesta hän halusi osallistua. Eesaulle lienee kertynyt omaisuutta jo yllin kyllin, kun hän pystyi elättämään kaksi vaimoa (ja myöhemmin vielä kolmannen) ja kaikki lapset (pojat: Elifas, Reguel, Jeus, Jalam/Jaelam, Koorah), mutta Iisak-isän siunausta hän ei halunnut menettää.

Maybe Esau remembered that lens soup deal ... maybe not ... but he did not want to lose the blessing. Esau may have accumulated wealth already when he was able to support two wives (and later a third) and all the children (sons: Eliphaz, Reguel, Jeus, Jalam/Jaelam, Korah), but he did not want to lose the blessing of his father.

Kuten tiedämme Jaakobin petos onnistui täydellisesti Rebekan toimiessa neuvokkaana pukijana ja kokkina. Iisakin näkökyky... ja kenties kuulokin... on täytynyt olla jo tuossa vaiheessa melko huono, kun hänen oli turvauduttava tunto- ja hajuaistin käyttämiseen poikiensa tunnistamisessa. Jaakobin röyhkeään petokseen en nyt halua paneutua, mutta katsokaamme hiukan tarkemmin Iisakin ja Eesaun käymää keskustelua.

As we know, Jacob’s deception succeeded perfectly when Rebekah acted as an ingenious dresser and chef. Isaac's eyesight ... and perhaps his hearing ... must have been pretty poor already at that time when he had to resort to using his sense of touch and smell to identify his sons. I don’t want to delve into Jacob’s brazen deception now, but let’s take a closer look at the conversation between Isaac and Esau

Raamatussa ei kerrota sanallakaan, miten Iisak reagoi, kun hänelle selvisi nuorimman pojan järjestämä petos. Kenties Rebekka oli muistuttanut aina silloin tällöin ennustuksesta, joka oli annettu veljesten syntyessä. Ja siihen nyt piti alistua. Iisak totesi Eesaulle yksikantaan: ”Veljesi tuli kavalasti ja riisti siunauksen sinulta” (1. Moos. 27: 35).

The Bible does not say a word about how Isaac reacted when he became aware of the deception organised by the youngest son. Perhaps Rebecca had occasionally recalled the prophecy given at the birth of the brethren. And now you had to submit to it. Isaac said to Esau, "Your brother came with subtilty and took away the blessing from you" (Genesis 27:35).

Iisakin lempiruoka oli hirvenlihaa, mutta toiko Eesau hänelle hirvipaistia? Targum Jonathanissa kerrotaan näin: "Ja Herran Sana oli estänyt häntä ottamasta puhdasta hirvenlihaa; mutta hän oli löytänyt erään koiran ja tappanut sen, tehnyt siitä ruokaa ja vei isänsä tykö ja sanoi isälleen: "Nouse, isäni, ja syö minun hirvenlihaa, että sielusi siunaisi minua..”

Isaac's favorite food was venison, but did Esau bring him it? Targum Jonathan says, ”And the Word of the Lord had impeded him from taking clean venison; but he had found a certain dog, and killed him (it), and made food of him (it), and brought to his father, and said to his father, Arise, my father, and eat of my venison, that thy soul may bless me.” 

Eesaun pettymys oli suuri, kun hän kuuli Jaakobin saaneen Iisakilta siunauksen. Mutta sen sijaan, että Eesau olisi tunnustanut oman petoksensa, ettei hänen valmistamansa ruoka ollutkaan Iisakin lempiruokaa, hän soimasi Jaakobia petturiksi: ”Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi. Sillä hän on nyt kahdesti minut pettänyt: esikoisuuden hän on minulta vienyt, ja katso, nyt hän riisti minulta myöskin siunauksen... Eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni?”

Esau's disappointment was great when he heard that Jacob had received a blessing from Isaac. But instead of admitting his own deception that the food he prepared was not Isaac’s favorite food, Esau chanted Jacob as a traitor: “Indeed, he is called Jacob. For now he hath betrayed me twice: he hath taken away my birthright: and, behold, now he hath taken away my blessing also.

Rauhallisesti mutta varmaan raskain mielin Iisak sanoi Eesaulle: ”Katso, minä olen asettanut hänet sinun herraksi (גביר gebir = herrä, käskijä) ja antanut kaikki hänen veljensä (oliko muitakin poikia?) hänelle palvelijoiksi sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä; mitä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani” (1. Moos. 27: 37).

Calm but perhaps with a heavy mind, Isaac said to Esau, “Behold, I have made him thy lord (גביר gebir = lord, commander) and all his brethren (were there any other sons?) have I given to him for servants; and with corn and wine have I sustained him: and what shall I do now unto thee, my son"(Genesis 27:37).

Lienee ollut traaginen näky, kun yli 40-vuotias raavas mies itki isänsä edessä ja aneli häneltä siunausta: ”Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut, isäni!” (1. Moos. 27: 38).

It must have been a tragic sight when a grumpy man over 40 cried in front of his father and begged him for a blessing: “That only blessing you have, my father? Bless me too, my father! ” (Genesis 27:38).

Vaikka Iisakin Eesaulle lausumat sanat kuulostavat melko lohduttomilta, niihin sisältyy kuitenkin selvä ennustus: ”Katso sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäältä. Miekkasi varassa sinä olet elävä ja palveleva veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä riisut hänen ikeensä niskaltasi” (1. Moos. 27: 39, 40).

Although the words Isaac spoke to Esau sound rather inconsolable, they do contain a clear prophecy: ”Behold, thy dwelling shall be the fatness of the earth, and the dew of heaven from above. And by thy sword shalt thou live, and shalt serve thy brother; and it shall come to pass when thou shalt have dominion, that thou shalt break his yoke from off thy neck” (Gen. 27: 39, 40).

Miten Iisakin Eesaulle lausumat sanat ovat sitten toteutuneet veljesten välillä? Milloin ja miten Eesau palveli Jaakobia? Milloin ja miten Eesau riisui Jaakobin ikeen niskaltaa? Mitä Jaakobin ies merkitsee? Vastauksia näihin kysymyksiin voi etsiä vain Jaakobin ja Eesaun/ Israelin ja Edomin historiasta.

How, then, have the words Isaac spoke to Esau come true between the brethren? When and how did Esau serve Jacob? When and how did Esau take Jacob's yoke from his neck? What does Jacob's yoke mean? The answers to these questions can only be found in the history of Jacob and Esau/Israel and Edom.

Siunauksen menettäminen ja korvikesiunauksen saaminen herätti Eesaussa vihan Jaakobia kohtaan, ja Eesau alkoi hautoa murhaa, mutta hän ei halunnut seurata Kainin esimerkkiä, vaan suunnitteli toteuttavansa veljesmurhan vasta Iisakin kuoleman jälkeen (1. Moos. 27: 41). Kukaan ei tiennyt tuossa vaiheessa, että sokea Iisak eläisi vielä 80 vuotta.

Losing the blessing and receiving the substitution blessing provoked anger against Jacob, and Esau began to plan a murder, but he did not want to follow Cain's example, but planned to carry out the brother's murder only after Isaac's death (Gen. 27: 41). No one knew at that point that the blind Isaac would live another 80 years.

Esaun viha muutti hänen käyttäytymistään, ja huhut Eesaun murha-ajatuksista tavoittivat Rebekankin, joka keksi lähettää lempipoikansa veljensä Laabanin luo Harraniin. 

Esau's anger changed his behavior, and rumors of Esau's murder thoughts reached also Rebekah, who came up with the idea of sending his favorite son to his brother Laban, to Harran.

Iisak siunasi Jaakobin matkaan Kaikkivaltiaan nimeen (1. Moos. 28: 1 - 6). Tuskinpa Jaakob lähtiessään tiesi, että hän tulisi olemaan tuolla matkalla 20 vuotta, ja että hän palaisi sieltä eri nimisenä. Paluumatka oli varmaan paljon vaivalloisempi kuin yksinäisen miehen menomatka Harraniin, sillä palatessaan Kanaanin maahan Jaakobilla/Israelilla oli mukanaan paljon karjaa ja tavaraa, kaksi vaimoa ja kaksi jalkavaimoa ja heidän lapsensa sekä suuri määrä palvelusväkeä.

Isaac blessed Jacob on his journey in the name of the Almighty (Gen. 28: 1- 6). Hardly did Jacob know when he left that he would be on that journey for 20 years, and that he would return from there under a different name. The journey of return was probably much more arduous than the journey of a lonely man to Harran, for on his return to the land of Canaan Jacob/Israel had a lot of cattle and goods, two wives and two concubines with their children, and a large number of servants.

Veljesten kohtaaminen Jabbokilla ja heidän sovinnontekonsa on ainoa narratiivi (1. Moos. 33: 1 - 20), joka Raamatussa esitetään veljesten myöhemmistä vuosista. Eesau ei tarvinnut Jaakobin hänelle varaamaa lahjaa, sillä Eesaulla oli omaisuutta jo kylliksi (1. Moos. 33: 9). Kun Jaakob asettui aloilleen Kanaanin maahan, Eesau totesi, että heidän omaisuutensa olivat niin suuret, etteivät he voineet asua samassa maassa, ja siksi hän muutti pois Jaakobin luota toiseen maahan, ja hän asettui asumaan Seirin vuoristoon, Edomin maahan ”kauaksi lihavasta maasta" (1. Moos. 36: 6 - 9).

The meeting of the brothers at Jabbok and their reconciliation is the only narrative (Gen. 33: 1-20) presented in the Bible about the later years of the brothers. Esau did not need the gift Jacob had reserved for him, for Esau already had enough wealth (Gen. 33: 9). When Jacob settled in the land of Canaan, Esau stated that their possessions were so great that they could not live in the same land, so he moved away from Jacob to another land, and he settled in the mountains of Seir, the land of Edom to "the fatness of the earth" (Gen. 36: 6 - 9).

Minkäänlaista alistamista tai ikeen murtamista ei kerrota Jaakobin ja Eesaun välillä tapahtuneen siihen mennessä eikä sen jälkeenkään. Mitä Iisakin sanat sitten tarkoittavat? Todennäköisesti Iisak katsoi tulevaisuuteen ja näki veljesten jälkipolvet. Jaakobin ja Eesaun suhde näkyy Israelin ja Edomin vaiheissa. Näiden kahden kansan historiassa alistaminen ja hallitseminen näyttävät sitten vuorottelevan.

No subjugation or breaking of the yoke is said to have taken place between Jacob and Esau before or after. So what do Isaac's words mean? Probably Isaac looked to the future and saw the descendants of the brothers. The relationship between Jacob and Esau is evident in the stages of Israel and Edom. In the history of these two peoples, subjugation and domination seem to alternate.

Raamatun vanhimpana kirjana pidetty Jobin kirja kertoo miehestä, joka oli Eesaun pojanpojanpoika, ja joka tunsi Jumalan nimellä ”Kaikkivaltias”, mikä on Jumalasta käytetty nimi Jobin kirjan luvuissa 3 - 37. Aabrahamin Jumala, Kaikkivaltias, (1. Moos. 17: 1; 2 Moos. 6: 3) tunnettiin siis myös Esaun suvussa.

The book of Job, considered the oldest book in the Bible, tells of a man who was the grandson of Esau’s son and who knew God as “Almighty,” the name used for God in Job 3–37. God of Abraham, Almighty, (Gen. 17: 1; Ex. 6: 3) was thus also known in the family of Esau.

Kun Israel oli ollut Egyptin orjuudessa 400 vuotta (1. Moos. 15: 13), Jumala esittäytyi Moosekselle ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalana” (2. Moos. 3: 15 ) ja kutsui hänet johtamaan israelilaiset pois tuosta "orjuuden pesäsästä”. Israelin paluumatkasta tuli pitkä osittain siitä syystä, että edomilaiset eivät sallineet heidän kulkea suorinta tietä Edomin alueiden läpi. (4. Moos. 20: 14 - 21; Tuom. 11: 17), vaan israelilaiset joutuivat kiertämään Jordanin itäpuolelta ja Trans-Jordanin alueella erämaan halki (4. Moos. 21: 4; Tuom. 11: 18). Murtuiko Jaakobin ies jo tuolloin? Targum Jonathanin tekstin mukaan ies murtuisi, kun Jaakobin lapset alkaisivat rikkoa Jumalan lakia. Edomin sydämettömyydestä huolimatta Jumala kehoitti Israelia olemaan ystävällinen veljilleen (5. Moos. 23: 7, 8).

After Israel had been in Egyptian slavery for 400 years (Genesis 15:13), God introduced himself to Moses as “the God of Abraham, Isaac, and Jacob” (Exodus 3:15) and called him to lead the Israelites out of that “nest of bondage”. Israel's return journey was long, in part because the Edomites did not allow them to pass the most direct route through the territories of Edom (Num. 20: 14-21; Judges 11:17), but the Israelites had to circumnavigate the east of Jordan and the Trans-Jordan region into the wilderness. (Num. 21: 4; Judges 11:18). Did Esau break Jakob’s yoke even then? According to the text of Targum Jonathan, the yoke would be broken when Jacob's children began to break God's law. Despite the heartlessness of Edom, God exhorted Israel to be kind to His brothers (Deut. 23: 7, 8).

Edomin sydämettömyydestä huolimatta Jumala kehoitti Israelia olemaan ystävällinen veljilleen (5. Moos. 23: 7, 8). KuitenkinKanaanin maan valloituksen jälkeen Israel kävi sotia Edomia vastaan, ja Edom voitettiin mm. Daavidin  aikana (1011 -971) -1. Sam. 14: 47, 48; 2. Sam. 8: 13, 14; Ps. 60: 8 - 14. Salomon aikana (971 - 931) edomilaiset nousivat kapinaan Israelia vastaan.

Despite the heartlessness of Edom, God exhorted Israel to be kind to His brothers (Deut. 23: 7, 8). However, after the conquest of the land of Canaan, Israel fought wars against Edom, and Edom was defeated for example during the time of David (1011 -971) -1. Sam. 14:47, 48; 2. Sam. 8:13, 14; Psalm 60: 8-14. During Solomon's time (971-931) the Edomites revolted against Israel.

Esausta polveutui 14 sukuruhtinasta (1. Moos. 36: 1 - 19) ja Edomin maassa oli kuninkaita jo paljon ennen kuin Samuel voiteli Saulin (1050 - 1011) Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi.  Juudan kuninkaan, Joosafatin, aikaan (872 - 848) Edomissa ei ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra (1. Kun. 22: 48). Juudan kuningas Amasja (796 - 767) hyökkäsi Suolalaaksossa edomilaisia vastaan, ja surmasi 10 000 seiriläistä. Lisäksi Juudan miehet vangitsivat toiset 10 000 miestä, jotka he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät sieltä alas (2. Aik. 25: 11, 12).

14 princes were descended from Esau (Gen. 36: 1-19) and there were kings in the land of Edom long before Samuel anointed Saul (1050-1011) as the first king of Israel. In the time of Jehoshaphat, the king of Judah (872-848), there was no king in Edom, but it was ruled by a governor (1 Kings 22:48). Amaziah, king of Judah (796-767) attacked the Edomites in the Salt Valley, killing 10,000 Seirites. In addition, the men of Judah captured another 10,000 men, took them to the top of a rock and dropped them down from there (2 Chron. 25:11, 12).

Babylonin hyökätessä Juudaa ja Jerusalemia vastaan kuningas Nebukadnessarin johdolla (605 - 562), Edom taisteli yhdessä babylonialaisten kanssa veljiään vastaan. Katkesiko Jaakobin ies tuolloin Esaun niskalta?

As Babylon attacked Judah and Jerusalem under King Nebuchadnezzar (605-562), Edom fought alongside the Babylonians against his brothers. Did Esau break Jacob’s yoke from his neck at that time?

Profeetta Obadja (n. 586 eaa.) julisti Edomille tuhoa. Samoin Malakian kirjan alussa (1: 2 - 5) ennustetaan Edomille täydellistä loppua.

The Prophet Obadiah (c. 586 BC) declared destruction on Edom. Likewise, at the beginning of the book of Malachi (1: 2 - 5) a complete end is predicted for Edom.

500 - 475 eaa. nabatealaiset karkoittivat edomilaiset vuoristoalueelta Idumeaan ja Juudan eteläosaan. Muutama vuosisata myöhemmin (134 - 104 eaa.) Johannes Hyrkanos, Simon Makkabin poika, valloitti Idumean, ja siellä asuva kansa (edomilaiset) pakotettiin noudattamaan juutalaisuutta. Ilmeisesti tuo pakko ei ollut edomilaisille vaikea toteuttaa, sillä monet heistä kouluttautuivat uskonnollisiksi johtajiksi ja valloittivat näin Jerusalemin temppelin. Samalla he vaikuttivat omalla uskonnollaan juutalaiseen uskontoon. Tuohon aikaan saivat alkunsa myös fariseusten ja saddukeusten lahkot. 

500 - 475 BC the Nabathites expelled the Edomites from the mountains to Idumea and southern Judah. A few centuries later (134-104 BC) Johannes Hyrkanos, the son of Simon Maccaby, conquered Idumea and the people living there (Edomites) were forced to follow Judaism. Apparently that compulsion was not difficult for the Edomites to carry out, as many of them trained as religious leaders and thus conquered the temple in Jerusalem. At the same time, they influenced the Jewish religion with their own religion. The sects of the Pharisees and Sadducees also began at that time.

Sopeutuminen juutalaisuuteen ja heidän uskontoonsa oli edomilaisille helppoa myös siksi, että juutalaiset olivat lainanneet Jumalansa nimen Edomista. Raamatun ilmoituksen mukaan: ”Herra” eli יהוה (Jahve/Jehova) tulee Seiristä, ja hänen kirkkautensa ilmestyy Paaranin vuoristosta (5. Moos. 33: 2), Jahve tulee Edomin maasta maan järistessä ja pilvien vuotaessa vettä (Tuom. 5: 4), Jahve tulee Teemanista, Paaranin vuorelta” (Hab. 3: 3)... Teeman oli 1. sukuruhtinas, joka polveutui Esaun Elifas-nimisestä pojasta, jonka Aada/Jehudit synnytti hänelle.     

 Adapting to Judaism and their religion was easy for the Edomites also because the Jews had borrowed the name of their God from Edom. According to the Bible: “the Lord” or יהוה (Yahweh / Jehovah) comes from Seir, and his glory appears from the mountains of Paran (Deut. 33: 2), Yahweh will come from the land of Edom when the earth is shaken and the clouds flow (Judges 5: 4), Yahweh comes from Teman, Mount Paran” (Hab. 3: 3)... Teman was the 1st prince of Esau's son, Eliphaz, the son of Ada/Jehudit, Esau’s wife.

Levantin alueella tehdyissä arkeologissa kaivauksissa on löytynyt vanhimpia todisteita Jahvesta. Jahvea palvottiin Edomin, Idumean ja Negevin alueella jo ennen kun Israel lähti Egyptistä. Kun Israel palvoo Jumalaansa samalla nimellä kuin Edom, eikö juuri se ole Jaakobin ikeen taittamista Esaun niskalta?

In the archaeological excavations in the Levant area have been found the oldest evidence of Yahweh. Yahweh was worshiped in the region of Edom, Idumea, and the Negev even before Israel left Egypt. When Israel worships it’s God by the same name as Edom, isn’t that exactly the breaking of Jacob’s yoke from Esau’s neck?

Kuningas Herodes Suuri (37 - 04 eaa.) lienee kuuluisin idumealainen/edomilainen. Veljesten viha-rakkaus-suhde jatkui aina vuoteen 70 jKr., jolloin idumealaiset taistelivat juutalaisten rinnalla roomalaisia vastaan. Siihen vuoteen loppuu Edomin historia, mutta Israel on jatkunut meidän päiviimme saakka... mitä ilmeisimmin ”kutsujan” tahdon mukaisesti (Room. 9: 10 - 13; Hepr. 11: 20; 12: 16).

King Herod the Great (37 - 04 BC) is probably the most famous Idumean/Edomian. The hatred-love relationship of the brothers continued until 70 AD, when the Idumeans fought alongside the Jews against the Romans. That year marks the end of Edom's history, but Israel has continued to this day ... most obviously according to the will of the "caller" (Rom. 9: 10-13; Heb. 11:20; 12:16).

 

                                              Sukuraamattu/Aabraham kulkemassa Kanaaninmaahan

Veljesten elämää I * The lives of the brothers I

Vuosia sitten sain taiteilija-ystävältäni lainaksi David Godwin’in kirjan Cabalistic Encyclopedia. Kirjaa selaillessani panin merkille, miten Kain ja Esau liitetään toisiinsa lähes perheenjäsenten tapaan, vaikka heidän välillään on ajallisesti noin 2000 vuotta. Kain oli luomisen jälkeen ensimmäinen ihmisestä syntynyt lapsi, ja Esau syntyi kaksoisveljensä Jaakobin kanssa 452 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Kain ja Esau elivät siis täysin eri maailmoissa!

Years ago, I borrowed from my artist friend David Godwin’s book Cabalistic Encyclopedia. As I was browsing the book, I noticed how Cain and Esau are connected to each other almost like family members, even though there are about 2,000 years between them. Cain was the first child born after the creation, and Esau was born with his twin brother Jacob 452 years after the flood. So, Cain and Esau lived in completely different worlds!

Kolmas henkilö, jota sovitetaan Kainin ja Eesaun ”perhekuntaan” on Nimrod. Nimrod ”syntyi Kuusille”, Haamin pojalle, Nooan pojanpojalle (1. Moos. 10: 7, 8). Mutta lieneekö Nimrod ollut Kuusin ”lehtolapsi”, koska häntä ei luetella yhdessä Kuusin muiden poikien kanssa? 

The third person to fit into the “family” of Cain and Esau is Nimrod. Nimrod was “born to Cush,” the son of Ham, the grandson of Noah (Gen. 10: 7, 8). But was Nimrod probably Cush’s “lovechild” because he is not listed along with the other sons of Cush?

Mikä yhdistää näitä kolmea miestä? Nimrod oli ”mahtava metsämies Herran/Jahven edessä” (1. Moos. 10: 9), ja myös Esau oli ”taitava metsästäjä” (1. Moos. 25: 27). Kain oli ”peltomies”, joka viljeli maata ja hoiti puutarhaa (1. Moos. 4: 2, 3), mutta hän oli myös ensimmäinen, joka vuodatti viatonta verta surmatessaan veljensä Aabelin (1. Moos. 4: 8). On ilmeistä, että näiden miesten ammatit eivät liitä heitä toisiinsa yhdeksi perheeksi, vaan he muodostavat valintojensa ja tekojensa perusteella 'tottelemattomien suvun’ (1. Moos. 27: 41).

What connects these three men? Nimrod was “a mighty hunter before the Lord/Yahweh” (Gen. 10: 9), and Esau was also a “cunning hunter” (Gen. 25:27). Cain was a “farmer” who cultivated the land and tended the garden (Gen. 4: 2, 3), but he was also the first to shed innocent blood when he killed his brother Abel (Gen. 4: 8). It is obvious that the occupations of these men do not unite them into one family, but, on the basis of their choices and actions, they form a ‘family of disobedient’ (Gen. 27: 41).

Kainista ja Nimrodista ei kerrota Raamatussa kovinkaan paljon, mutta sen sijaan Eesausta/Edomista/Seiristä löytyy useitakin tekstejä. Kuluneella viikolla löysin yhdestä muistiinpanovihkostani keskenjääneen tutkimusaiheen Esausta, ja ryhdyin käymään läpi merkitsemiäni tekstejä. Tässä kirjoituksessa on vain pientä alkua noihin Esauta koskeviin teksteihin.

Not much is said about Cain and Nimrod in the Bible, but instead there are several texts about Esau/Edom/Seir. Over the past week I found in one of my notebooks the texts I had marked of Esau. This article has only a small beginning to those texts on Esau.

Iisakin ja Rebekan kaksosista, Eesausta ja Jaakobista, syntyi kaksi kansaa; Edom ja Israel, joista Israel on edelleen maailman politiikan keskiössä. Näinkö lienee toteutunut Rebekalle annettu ennustus ”vanhempi palvelee nuorempaa”? 

Of the twins of Isaac and of Rebekah, Esau and Jacob, two nations were born; Edom and Israel, of which Israel remains at the center of world politics. Is this how the prophecy given to Rebekah was fulfilled that “the elder will serve the younger”?

Mutta tarkoittivatko myös sanat ”vahvemmasta” lapsesta (1. Moos. 25: 23) Jaakobia? Kuitenkin Esau oli syntyessään vahvempi kuin Jaakob. Esaun voima ja atleettisuus suhteessa Jaakobiin tulee esiin Raamatun sanoissa ”Esausta tuli taitava erämies, mutta Jaakob oli rauhallinen ja viihtyi kotosalla” (1. Moos. 25: 27/1992).

But did even the words about a “stronger” child (Gen. 25:23) mean Jacob? However, at birth Esau was stronger than Jacob. Esau's strength and athleticism in relation to Jacob is evident in the words of the Bible, "Esau was a cunning hunter, a man of the field; and Jacob was a plain man, dwelling in tents" (Gen. 25: 27).

Esaun syntymästä kerrotaan Targum Jonathanissa suorastaan huvittavia seikkoja, mutta ilmeisesti niillä on haluttu korostaa juuri hänen fyysistä voimaansa. Kerrotaan, että Esau ”syntyi täydellisenä”; hänellä oli ”hiukset päässä, parta, hampaat ja hiomakoneet”. Mitä ”hiomakoneilla” sitten mahdetaan tarkoittaa; hampaita vai hauiksia/käsivoimia?

Of the birth of Esau is told in Targum Jonathan outright amusing facts, but apparently they are emphasising his physical strength. It is said that Esau was “born perfect”; he had “hair on the head, beard, teeth and grinders”. What, then, is meant by “grinders”; teeth or muscles?

Esauta kantapäästä tarttunut Jaakob sai kantapään mukaan myös nimensä (Jaakob = יעקב, kantapää = עקב). Sekin on omiaan korostamaan heikkoa ja hintelää mielikuvaamme hänestä. Esaun kerrotaan saaneen nimensä punaisuuden mukaan, koska hän syntymän hetkellä ”tuli esiin aivan punaisena kuin karvapuvussa” (1. Moos. 25: 25/Targ. Jon.). ’Punainen' on hepreaksi אדום / אדם (adom), ja ’karvainen' שעיר (sair), joilla nimillä tunnetaan Esaun myöhemmät asuinalueet, Edom ja Seir. Mutta mitä nimi עשו Esau varsinaisesti merkitsee? Tuota nimeä lähinnä oleva heprean verbi on עשה (asa), joka merkitsee käsin tekemistä, ja joka esiintyy toisessa luomiskertomuksessa.

Jacob, who grabbed Esau by the heel, also got his name after the heel (Jacob = יעקב, heel = עקב) . That, too, tends to emphasise his weakness and hesitation in our imaginations. Esau is said to have been named after the redness because at the time of his birth “the first came forth wholly red, as a garment of hair” (Gen. 25:25 / Targ. Jon.). ’Red' is in Hebrew אדום / אדם (adom), and ’hairy’ is שעיר (sair), by which names Esau's later settlements, Edom and Seir, are known. But what does the name עשו Esau actually mean? The Hebrew verb closest to that name is עשה (asa), which means to do by hand, and which appears in the second creation story.

Iisak ja Rebekka odottivat lasta 40 vuotta. Koska Rebekan katsottiin olevan ”hedelmätön", Iisak rukoili vaimonsa puolesta. Targum Jonathanissa kerrotaan Iisakin menneen "palvonnan vuorelle, paikkaan, missä hänen isänsä oli sitonut hänet”.  Iisak nousi siis samalle vuorelle (juutalaisen perimätiedon mukaan Moorian vuorelle), jossa Jumala vahvisti Aabrahamin uskoa tulevaan "Jumalan Karitsaan” (1. Moos. 22. luku).

Isaac and Rebekah were expecting a child for 40 years. Because Rebekah was considered “barren,” Isaac prayed for his wife, and the Targum Jonathan says that Isaac went to “the mountain of worship, the place where his father had bound him”. Isaac thus ascended to the same mountain (according to Jewish tradition, Mount Moriah), where God confirmed Abraham's faith in the coming "Lamb of God" (Gen. 22).

On ilmeistä, että eläinten tappaminen, ”viattoman veren vuodattaminen” vaikuttaa ihmiseen tehden hänestä vähitellen välinpitämättömän, karskin ja raa’an. Esaun samansuuntaiset valinnat ja suhtautuminen pyhiin asioihin tulee selvimmin esiin kertomuksessa esikoisuuden myymisestä. 

It is obvious that killing animals, “shedding innocent blood,” affects a person, gradually making him careless, rough and raw. Esau’s similar choices and attitudes toward sacred things come clearly out in the narrative of the sale of the birthright.

Päivä, jolloin tuo kaupanteko tapahtui, ei ollut Targum Jonathanin mukaan mikä tahansa päivä, sillä sinä päivänä heidän isoisänsä Aabraham kuoli. On selvää, että vanhan perheenjäsenen kuolema tuo mieleen myös perinnönjaon. Juutalaisen tavan mukaan esikoisoikeus takasi, että vanhempien talo ja osa muustakin omaisuudesta meni vanhimmalle pojalle.

The day that the trade took place, according to Targum Jonathan, was not just any day, for on that day their grandfather Abraham died. It is clear that the death of an old family member is also reminiscent of inheritance. According to Jewish custom, the birthright guaranteed that the parents' house and part of the other property went to the eldest son.

Mitä ajatuksia mahtoi risteillä Iisakin mielessä tuona päivänä? Hänhän ei ollut Aabrahamin vanhin poika eikä myöskään nuorin, sillä Aabraham oli saanut Haagarin kanssa Ismaelin 14 vuotta ennen häntä (1. Moos. 16: 1 - 16), ja Saaran kuoleman jälkeen Ketura synnytti Aabrahamille vielä 6 poikaa (1. Moos. 25: 1 - 6). Miten perintöasiat selvitettäisiin? Jumala oli kuitenkin luvannut jatkaa liittoaan nimenomaan Iisakin kanssa (1. Moos. 17: 19 - 21).

What kind of thoughts were in Isaac's mind that day? He was not Abraham's eldest son nor the youngest, for Abraham had received Ishmael with Hagar 14 years before him (Gen. 16: 1-16), and after Sarah's death Keturah gave birth to six more sons to Abraham (Gen. 25: 1 - 6). What might happen with the heritage? However, God had promised to continue His covenant specifically with Isaac (Gen. 17: 19-21).

Kenties jotakin tällaista Iisak saattoi miettiä tuona surullisena päivänä. Targum Jonathanissa kerrotaan Jaakobin lohduttaneen isäänsä Iisakia. On ilmeistä, että ajatus esikoisoikeudesta alkoi mietityttää myös Jaakobia. Esau oli esikoinen, mutta Rebekka oli pitänyt mielessään ennustuksen sanat ”vanhempi palvelee nuorempaa”. Mihin suuntaan noiden 15-vuotiaiden veljesten elämä kulkisi tästä eteenpäin?

Perhaps something like this Isaac might have thought of on that sad day. Targum Jonathan says that Jacob comforted his father Isaac. It is obvious that the idea of the birthright began to reflect on Jacob’s mind as well. Esau was the firstborn, but Rebekah had kept in her mind the words of the prophecy “the elder shall serve the younger”. In what direction would the lives of those 15-year-old brothers go from here?

Kotona viihtyvä ”mammanpoika”, Jaakob, osasi laittaa ruokaa, ja hän oli kauhan varressa tuonakin päivänä.  Esau saapui kotiin nälkäisenä ja ilmeisen ristiriitaisena, olihan hänkin tietoinen Aabrahamin kuolemasta. Targum Jonathanissa tiedetään kertoa Esaun päivästä enemmänkin; ensinnäkin hän oli käynyt vieraalla palvontapaikalla, vuodattanut viatonta verta ja käynyt kihlatun tytön luona. Omantunnon syytöksien kanssa painiskeleva Esau ilmaisi kotiin tullessaan, ettei hän uskonut tuonpuoleiseen, toisin sanoen, että kuoleman jälkeen olisi mitään elämää - ei ainakaan hänen kohdallaan - ja kaiken lisäksi hän ajatteli itsekin kuolevansa pian, joten mitäpä esikoisoikeus voisi hänelle merkitä.

Jacob, a “mommy boy”, who liked to stay at home, knew how to cook, and so he did even that day. Esau arrived home hungry and apparently contradictory, for after all, he was also aware of Abraham's death. Targum Jonathan tells something more about Esau’s day; first, he had visited a strange place of worship, shed innocent blood, and visited an engaged girl. Struggling with accusations of conscience, Esau expressed when he came home that he did not believe in the afterlife, that is, that there would be no life after death - at least not for him - and on top of all that, he thought he would die soon, so what could mean his birthright.

Tällä tavalla protestoiden vanhempiensa ja sukunsa opetuksia vastaan Esau tuli kotiin ja halusi heti ruokaa ja syödä samantien. Kun Esau pyysi saada Jaakobin valmistamaa ruokaa, Jaakob sai oivan tilaisuuden Esaun kiristämiseen. Mitä Jaakobin valmistama ruoka sitten lieneekin ollut; ”punaista linssikeittoa” tai leipää ja ”punaista juomaa”, se oli todella halpa hinta arvostetusta esikoisoikeudesta. 

In this way, protesting against the teachings of his parents and family, Esau came home and immediately wanted food and to eat right away. When Esau asked for food prepared by Jacob, Jacob had a great opportunity to blackmail Esau. What Jacob’s food must have been; “red lentil soup” or bread and “red drink,” it was a really cheap price for a prestigious birthright.

Jaakobin ehdotus Esaulle esikoisoikeuden myymisestä (tuohon mitättömään hintaan) kertoo puolestaan jotakin varsin halpamaista hänen omasta luonteestaan. Jaakob todisti tuolla teollaan olevansa kateellinen ja ahne, mies, joka halusi itselleen rikkauksia. Sama piirre hänessä vahvistui myös myöhemmin hänen ollessa Laabanin palveluksessa, kun hän hankki itselleen suuren omaisuuden (1. Moos. 30: 25 - 43).

Jacob’s proposal to Esau to sell the birthright (at that insignificant price), in turn, says something quite contemptuous about his own character. In that act, Jacob proved that he was jealous and greedy, a man who wanted riches for himself. The same trait was later strengthened in him while he was in the service of Laban, when he acquired for himself a great fortune (Gen. 30: 25-43).

Jaakobin ja Esaun kaupankäynnistä on jäänyt elämään käsite ”Mess of Pottage”, jolla tarkoitetaan  hetkessä houkuttelevan joskin lähes arvottoman asian vaihtamista johonkin todella arvokkaaseen mutta vähemmän konkreettiseen asiaan.

The concept of “Mess of Pottage” has survived from the trade between Jacob and Esau, which means the instantaneous exchange of something tempting, albeit almost worthless, for something really valuable but less concrete.

Targum Jonathanissa käytetään Jaakobin ruukun sisällöstä myös sanaa ”juoma”. Olisiko Jaakob jopa juottanut Esaun siihen kuntoon, ettei hänen harkintakykynsä ollut enää parhaimmillaan. Siihen näyttäisi viittaavan sekin seikka, ettei Esau tuntunut myöhemmin muistavan esikoisoikeutensa myymistä, kun hän itkien ihmetteli Iisakille ”eikö sinulla ole mitään siunausta minun varalleni” (1. Moos. 27: 36). Myös Jaakobin petollinen käytös isänsä edessä (1. Moos. 27: 1 - 29) osoittaa sen, ettei hän itsekään uskonut, että Esaun kanssa tehty vaihtokauppa olisi sitova.

Targum Jonathan uses also the word “drink” for the contents of Jacob’s pot. Whether Jacob would have given Esau any alcoholic beverages and caused his judgment to be impaired? Maybe it's indicated by the fact that it seems that Esau did not later remember the sale of his birthright, when he wept and wondered before Isaac “hast thou not reserved a blessing for me” (Genesis 27:36). Even Jacob's deceptive behaviour before his father (Gen. 27: 1-29) shows that he himself did not believe that the exchange with Esau was binding.

                                                           Wikipedia/Mess of Pottage

HÄN * (in English) HE

Aikakausien Toivo/Desire of Ages

Kuudennen luomispäivän tapahtumat ihmisen luomisen osalta ovat saaneet monenlaisia tulkintoja aikojen saatossa. Erilaiset tulkinnat alkavat jo Elohimin/Jumalan sanoista ”tehkäämme ihminen” (1. Moos. 1: 26). Ensimmäinen kysymys kuuluu luonnollisesti: kenelle/keille Elohim/Jumala puhui, ja ketkä olivat läsnä ihmisen luomisen hetkellä. 

The events of the sixth day of creation with regard to the creation of man have received many interpretations over time. Different interpretations begin with the words of Elohim/God, “let us make man” (Genesis 1:26). The first question, of course, is: to whom did Elohim/God speak, and who were present at the time of man’s creation.

Tämä kysymys on askarruttanut luomiskertomuksen lukijoita ja tutkijoita jo kauan ennen meitä. Arameankielinen Targum Jonathan vastaa näin: "Ja Herra sanoi enkeleille, jotka palvelivat hänen edessään, jotka oli luotu maailman luomisen toisena päivänä: Tehkäämme ihminen...(1. Moos. 1: 26).

This question has preoccupied readers and scholars of the creation story long before us. Aramaic Targum Jonathan answers:"And the Lord said to the angels who ministered before Him, whom had been created in the second day of the creation of the world, Let us make man...(Gen. 1: 26).

Arameankielisiä targumeja (targum = käännös) tehtiin aikana, jolloin kansa ei enää hallinnut hepreaa vaan käytti äidinkielenään arameaa (200 eaa. - 200 jaa.). Tällainen tulkinta oli siis vallalla aikana, jolloin Jeeshua eli Israelin kansan keskuudessa.

Aramaic targums (targum = translation) were made at a time when the people no longer mastered Hebrew but used Aramaic as their mother language (200 BC - 200 BC). Such an interpretation was thus prevalent at a time when Jeshua lived among the people of Israel.

Jakeessa 1: 26 sana ”tehkäämme” on hepreaksi נעשה (na’ase). Verbi on Niphalissa, jolla hepreassa ilmaistaan passiivista ja reflektiivistä tekemistä. Kyseinen verbi עשה (asa) = tehdä, mutta seuraavassa jakeessa (1: 27) on toinen verbi, הרא (bara) = luoda. 

In verse 1:26, the words “let us make” is in Hebrew נעשה (na’ase). The verb is in Niphal, which in Hebrew expresses passive and reflective doing. That verb עשה (asa) = do/make, but in the next verse (1:27) there is another verb, הרא (bara) = create.

Se, että Jumala puhui jollekulle toiselle tai jollekin suuremmalle kuulijakunnalle, ei tarkoita sitä, että myös he olisivat osallistuneet ihmisen tekemiseen. Tämä seikka tulee varsin selvästi esille jakeesta 1: 27, jossa sanotaan ”Ja Jumala loi ihmisen” (ELOHIM on monikollinen sana, mutta verbi on yksikössä niin kuin verbi on yksikössä myös Jumalaa tarkoittavien sanojen אל, El ja אלוה, ELOAH kanssa). Heprean teksti ויברא אלהים (vajjibra elohim) ilmaisee myös sen, miten ihminen luotiin; ihminen luotiin tyhjästä Jumalan sanan/Sanan voimalla. Siinä ei tarvittu toisten apua, ja olisiko kukaan muu pystynyt samaan kuin itse Jumala (Ps. 33: 6, 9)!

The fact that God spoke to someone else or to a larger audience does not mean that they, too, were involved in the making of man. This fact becomes quite clear in verse 1:27, which says, ”So God created man" (ELOHIM is a plural word, but the verb is in the singular, just as the verb is in the singular with the words אל, El and אלוה, ELOAH also meaning God). The Hebrew text, ויברא אלהים (vajjibra Elohim) also expresses how man was created; man was created from nothing/null by the power of the word/Word of God. It did not require the help of others, and no one else could have done the same as God himself (Ps. 33: 6, 9)!

On varmaa, että enkelit olivat seuranneet Jumalan luomistyötä suurella mielenkiinnolla, ja Jumala oli siitä aivan varmasti tietoinen. Kun luomisvuoroon tuli ihminen kaikkien elottomien ja elollisten luomiskohteiden jälkeen, Jumala halusi esitellä enkeleille seuraavan tekemisensä kohteen. Poikkesihan ihminen suuresti kaikesta muusta, mitä Jumala oli siihen mennessä tehnyt/luonut. Ajattelevana ja kommunikoivana olentona ihminen ansaitsi tulla esitellyksi enkeleille jo ennen luomista, sillä enkelit oli asetettu palvelemaan juuri tätä olentoa (Hepr. 1: 13, 14).

It is certain that the angels had followed God's work of creation with great interest, and God was certainly aware of it. When man took the turn of creation after all the inanimate and living objects of creation, God wanted to introduce to the angels the next object of His doing. After all, man differed greatly from everything else that God had done/created until then. As a thinking and communicating being, man deserved to be introduced to the angels even before creation, for angels were set to serve this very being (Heb. 1:13, 14).

Seuraava kiistelyn kohde luomiskertomuksessa on sanat ”hänet” (-> hän) ja ”heidät” (-> he). Jo koulussa meille on opetettu, että persoonapronominilla ”hän” tarkoitetaan yhtä yksilöä ja persoonaproniminilla ”he” viitataan kahteen ja sitä useampaan yksilöön. Kuitenkin olemme saattaneet kuulla selitettävän, että mies + nainen eli ”he" ovat yhdessä ihminen eli ”hän”. Ettäkö ”hän” olisi ”he” ja päinvastoin? Todellako?

The next subject of controversy in the creation story are the words “him” (-> he) and “them” (-> they). Already in school we have been taught that the personal pronoun “he” refers to one individual and the personal pronoun “they” refers to two or more individuals. However, we may have heard it explained that man + woman or “they” together are man or “he.” Would “he” be “they” and vice versa? Really?

Tällaisen tulkinnan mukaan poika/mies on vain ihmisen puolikas samoin kuin tyttö/nainen. Mutta muut tekstit Raamatussa eivät vahvista tällaista tulkintaa. Apostoli Paavali käyttää Messias Jeeshuasta eli Kristuksesta Jeesuksesta sanaa ”ihminen” (1. Tim. 2: 5). Vaikka Jeeshua oli mies, hän oli kokonainen ihminen! Daniel näki yöllisessä näyssään ”Ihmisen Pojan kaltaisen saapuvan Vanhanikäisen tykö” (Dan. 7: 13). Ylimmäisenä pappinamme Ihmisen Poika edustaa jokaista ihmistä (sekä miestä että naista) Jumalan edessä (Hepr. 4: 14 - 16).

According to such an interpretation, a boy/man is only half a person, just as a girl/woman, too. But other texts in the Bible do not confirm such an interpretation. The Apostle Paul uses the word “man” from Jeshua the Messiah, or Christ Jesus (1 Tim. 2: 5). Although Jeshua was a man, he was a whole person! In his night vision, Daniel saw “one like the Son of Man" coming "to the Ancient of days” (Dan. 7:13). As our High Priest, the Son of Man represents every person (both male and female) before God (Heb. 4: 14-16).

Ihmiseksi tullut Jumalan Poika kärsi jokaisen ihmisen puolesta kuoleman (Joh. 3: 16; Hepr. 2: 9), olipa tämä sitten mies tai nainen. Nainen ei tarvitse parikseen miestä voidakseen olla ihminen, eikä mies tarvitse rinnalleen naista saadakseen Jumalalta armon ja ikuisen elämän Jeeshuan kautta. Jokainen ihmisyksilö saa tulla omana itsenään ja ainutkertaisena yksilönä Jumalan eteen, ja Hän, Jeshua, on jokaisen yksilön Pelastaja.

The Son of God who became man suffered death on behalf of every human being (John 3:16; Heb. 2: 9), whether male or female. A woman does not need a man to be a whole person, and a man does not need a woman alongside him to receive grace and eternal life from God through Jeshua. Every human individual is allowed to come as his/her own self and as a unique individual before God, and He, Yeshua, is the Savior of every individual.

Hän, Jeeshua on täydellinen Jumalan kuva (Kol. 1: 15). "Hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on” (Kol. 1: 16)... siis myös mies ja nainen... he. Jeeshua on Hän, jossa Jumala palauttaa oman kuvansa jokaiseen pelastettuun, sillä ainoastaan Hänen kauttaan ihminen voi tulla Jumalan/Isän tykö (Joh. 14: 6). Ihmiseksi tullut Jumalan Poika (Joh. 1: 14) on ”Hän”, jonka suoritettavaksi annettu pelastusmissio laadittiin kuudentena luomispäivänä ihmisen luomisen yhteydessä. Jumala sitoi Hänet ihmisen perimään ”vaimon siemeneksi” (1. Moos. 3: 15). Kaikkitietävä Jumala näki jo ennalta koko pelastushitorian ja jokaisen pelastetun yksilön Hänessä.

He, Jesus, is the perfect image of God (Col. 1:15). "In Him was created all things in the heavens and on the earth" (Col. 1:16) ... so also man and woman ... they. Jeshua is He, in whom the image of God shall be returned to every saved one, for "no man cometh unto God/the Father”, but by Him (John 14: 6). The Son of God who was made flesh (John 1: 14) is “He,” whose salvation mission was prepared on the sixth day of creation in connection with the creation of man. God bound Him to inherit man as ”the seed of woman" (Gen. 3: 15). The Almighty God already foresaw the whole history of salvation and every saved individual in Him.

Hän, Jeeshua on מיכאל Miikael = joka (on) kuin Jumala (Dan. 12: 1), ja Hän on עמנו אל Immanuel = Jumala meidän kanssamme (Jes. 8: 8). Me voimme katsella täällä maan alhoissa Jumalan vanhurskautta ja Kaikkivaltiaan täydellistä kuvaa Hänessä kuin kuvastimesta, mutta kerran ikuisuudessa kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13: 12). Ja katselemalla Hänen kirkkauttaan me voimme muuttua saman kuvan kaltaisiksi (2. Kor. 3: 18).

He, Jeshua is מיכאל Michael = who (is) like God (Dan. 12: 1), and He is עמנו אל Immanuel = God with us (Isa. 8: 8). Here in the earthly alms we can look at the righteousness of God and the perfect image of the Almighty in Him as in a reflector/mirror, but once in eternity face to face (1 Cor. 13:12). And by looking at His glory, we can become like the same image (2 Cor. 3:18).

Tähän sopivat vallan mainiosti myös ne sanat, joilla Franz Delitzsch on ilmaissut hepreankielisessä Uudessa Testamentissa Jeeshuan sanat ”minä olen”. Nimittäin Delitzsch on kääntänyt ne sanoilla אני הוא (ani huu) eli: minä (olen) HÄN.

The words in which Franz Delitzsch has expressed Jeshua's words “I am” in the Hebrew New Testament also fit perfectly here. Namely, Delitzsch has translated them with the words אני הוא (ani huu) or: I (am) HE.

Tulkinnat, joissa”he” (mies ja nainen) yhdistetään tarkoittamaan kokonaista ihmistä, ovat johtaneet omituiseen oppiin Jumalan kuvasta, joka olisi androgyyninen mies-nainen. Myös ajatus miehen ja naisen eriaikaisesta luomisesta on ristiriidassa jakeiden 1. Moos. 1: 31 ja 2: 1- 3 kanssa. Jumala loi kaiken kuudessa päivässä ja totesi luomisen päätteeksi kaikki luomistekonsa ”sangen hyviksi”. Myös nainen luotiin kuudentena päivänä ennen ensimmäistä sapattia, ja nainen sai osallistua (miehen tavoin) siitä Jumalan suuresta siunauksesta ja pyhityksestä, joka sapattiin liitettiin. Targum Jonathan täsmentää, että Jumala siunasi sapatinpäivää enemmän kuin muita viikonpäiviä (1. Moos. 2: 3).

Interpretations in which “they”(male and female) are combined to mean the whole man have led to a strange doctrine of an androgyne as an image of God.  Even the idea of the different time creation is against Genesis 1:31 and 2: 1-3. God created everything in six days and concluded that all His creations were “very good.” Even the woman was created on the sixth day before the first Sabbath, and the woman was also (like man) allowed to partake of God’s great blessing and sanctification that was attached to the Sabbath. Targum Jonathan says that God blessed the seventh day more than the other days of the week (Gen. 2: 3).

Targum Jonathanissa todetaan myös jakeessa 1. Moos. 1: 27: "Mies ja nainen omissa ruumiissaan Hän loi heidät”... Alussa ei siis ollut mitään kaksisukupuolista/intersukupuolista olentoa hermafrodiittia/androgyynia, mikä on yleinen ajatus mm. kabbalassa ja okkultismissa. Jumala siunasi ”heidät” ja sanoi ”heille”... miehelle ja naiselle: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1: 28). Näin ei olisi voitu sanoa yhdelle hermafrodiitille.

Targum Jonathan says also in Gen. 1: 27: "Male and female in their bodies He created them”... Thus, in the beginning there was no bisexual/intersexual creature hermaphrodite/androgynous, which is a general thought for example in Kabbalah and occultism. God blessed “them” and said “to them”... man and woman, “Be fruitful, and multiply, and replenish the earth” (Genesis 1:28). This could not have been said for one hermaphrodite.

Kuudentena päivänä Jumala loi miehen ja naisen (heidät), mutta oman täydellisen kuvansa Jumala asetti Häneen, joka "tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä, ja Hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1: 14).

On the sixth day God created a man and a woman (them), but God set His own perfect image in Him who ”was made flesh, and dwelt  among us, and we beheld  his glory, the glory as of the only begotten of the Father, full of grace and truth” (Joh. 1: 14).

 

Pelastukseni Jumala * God of My Salvation

 Etsiessäni Vanhasta Testamentista Messias-tekstejä (kts. edellinen kirjoitus) huomioni kiinnittyi 1. Sam. 14. luvussa kolmeen jakeeseen (23, 39 ja 45), joissa puhutaan Herran antamasta tai ihmisen (Joonatan) hankkimasta voitosta. Suomennokset näyttävät melko samanlaisilta, mutta alkutekstissä on kuitenkin eroja (heprean synonyymejä).

As I searched the Old Testament for Messiah texts (see previous scripture), my attention was drawn to three verses (23, 39, and 45) in the 14th chapter of I Samuel; all they speak of the victory given by the Lord or by man (Jonathan). The translations look quite similar, but there are different words in the original text (Hebrew synonyms).

🌿 Jae 14: 23 suomeksi - 1933: ”antoi Israelille voiton” - 1992: ”pelasti... Israelin” - 2012: ”pelasti... Israelin”- hepreaksi: ויושע את ...חשראל (vaj-joshua... et-Jisrael) = ja pelasti Israelin

Verse 14:23 in Finnish - 1933: “gave Israel victory” - 1992: “saved ... Israel” - 2012: “saved ... Israel” - in Hebrew: ויושע את ... חשראל (vaj-joshua ... et -Jisrael) = and saved Israel

🌿 Jae 14: 39 suomeksi - 1933: ”joka on antanut Israelille voiton” - 1992: ”Israelin pelastaja” - 2012: ”Israelin pelastaja” - hepreaksi:  כי חי יהוה המושיע את ישראל (ki chai adonai ha-moshia et-Jisrael) = sillä elävä Herra on Israelin pelastus/pelastaja

🌿 Jae 14: 45 suomeksi - 1933: ”joka on hankkinut tämän suuren voiton Israelille” - 1992: ”hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille” - 2012: ”hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille” - hepreaksi: אשר עשה הישועה הגדולה זאת בישראל (asher asa ha-jeshua ha-gedola ha-zot be-Jisrael) = joka on hankkinut tämän suuren voiton/pelastuksen Israelissa

Verse 14:45 in Finnish - 1933: “who has made this great victory for Israel” - 1992: “he has made this great victory for Israel” - 2012: “he has made this great victory for Israel” - in Hebrew: אשר עשה הישועה הגדולה זאת בישראל (asher asa ha-jeshua ha-gedola ha-zot be-Jisrael) = who has acquired this great victory/salvation in Israel

🌼 Jakeessa 14: 39 esiintyvä sana המושיע (ha-moshia) merkitsee: vapauttaja, auttaja, pelastaja/vapautus, apu, pelastus. Tämä sama sana esiintyy myös jakeessa 2. Kun. 13: 5, jossa kerrotaan kuningas Jooahasin ajasta ja Israelin silloin saamasta vapauttajasta.

The word המושיע (ha-moshia) in verse 14:39 means: deliverer, helper, savior/deliverance, help, salvation. This same word also appears in verse 2. Kings 13: 5, which tells of the time of King Jehoahaz and the deliverer Israel received at that time.

🌼  Jakeessa 14: 23 sanassa ויושע ja jakeessa 14: 45 sanassa הישועה näyttää olevan tuttuja kirjaimia. Universumin korkein nimi kirjoitetaan kirjaimilla ישוע (Jeeshua), ja Hän on Pelastaja, Auttaja, Vapauttaja, Voiton tuoja, Voittaja.

In verse 14:23 the word ויושע and in verse 14:45 in the word הישועה seem to have familiar letters. The highest name of the universe is written in the letters ישוע (Jeshua), and He is the Savior, the Helper, the Liberator/Redeemer, the Importer of Victory, the Conqueror/Winner.

Tämän voittoisan nimen kirjaimiin liittyviä ihania Jumalan nimiä löytyi myös muutamia:

There were also a few wonderful names of God associated with the letters of this victorious name:

❤️ jakeista 1. Aik. 16: 35; Ps. 79: 9 ja Ps. 85: 5 löytyi nimi אלהי ישענו (elohei jashnu/elohei jeshnu) = Pelastuksemme Jumala

the name אלהי ישענו (elohei jashnu/elohei jeshnu) = God of our Salvation was found in 1 Chronicles 16:35; Psalm 79: 9 and Psalm 85: 5 

❤️ jakeesta Ps. 88: 2 löytyi nimi אלהי ישועתי (elohei jeshuati) = Pelastukseni Jumala (ehdoton suosikkini)

the name אלהי ישועתי (elohei jeshhuati) = God of My Salvation (my absolute favorite) was found in Psalm 88: 2

❤️ ja jakeesta Ps. 88: 14 löytyi nimi שועתי (shueti) = Apuni, Pelastukseni, Pelastajani

and the name שועתי (shueti) = My Help, My Salvation, My Savior was found in Psalm 88:14

Messias ja muut messiaat * The Messiah and other messiahs

Jumala kutsui Aabrahamin Kaldean Uurista ja johdatti hänet Kanaanin maahan (1. Moos. 11: 31), teki hänen kanssaan liiton (1. Moos. 15: 7), teki hänestä kansakuntien isän (1. Moos. 15: 5) ja lupasi kaikkien kansojen tulevan siunatuksi hänen nimessään (1. Moos. 22: 16 - 18).

God called Abraham from the Ur of the Chaldeans and led him to the land of Canaan (Genesis 11:31), made a covenant with him (Genesis 15: 7), made him the father of the nations (Genesis 15: 5), and promised all the nations to be blessed in his name (Gen. 22: 16-18).

Aabrahamin jälkeläiset eli Israel oli Jumalalle pyhitetty kansa (5. Moos. 14: 2) huolimatta siitä, että se osoittautui valitettavan usein ”niskurikansaksi” (2. Moos. 32: 9). 

Descendants of Abraham or Israel was a people consecrated to God (Deut. 14: 2), despite the fact that it often proved to be an “stiffnecked/infamous people” (Ex. 32: 9).

Mutta kaikkien kansojen Siunaus, Jeeshua, syntyi Aabrahamin siemenestä (Matt. 1: 1 - 17; Luuk. 3: 23 - 38) Jumalan suunnitelman mukaisesti, kun säädetty aika täyttyi.

But the Blessing of all nations, Jeshua, was born of the seed of Abraham (Matt. 1: 1-17; Luke 3: 23-38) according to God's plan when the appointed time was fulfilled.

Kuitenkin Jeeshuan syntyessä Israelin kansassa oli vain harvoja, jotka odottivat ”Israelin lohdutusta” niin kuin hurskas ja jumalinen Simeon (Luuk. 2: 25). Israelin kansa ei siis tunnistanut Jeeshuaa, ennustusten Messiasta, vaan he vaativat Hänet ristiinnaulittavaksi (Matt. 27: 22). Miten näin saattoi päästä tapahtumaan, vaikka juutalaiset tutkivat synagoogassa kirjoituksia, jotka nimenomaan todistavat, Jeeshuasta, Messiaasta (Joh. 5: 39).

However, when Jesushua was born, there were few in the people of Israel who waited for “the consolation of Israel” like the pious and divine Simeon (Luke 2:25). Thus, the people of Israel did not recognise Jeshua, the Messiah of the prophecies, but they demanded that He be crucified (Matt. 27:22). How could this happen, even though the Jews studied in the synagogue the scriptures that specifically testify of Jeshua, the Messiah (John 5:39).

Heprean sana משיח (mashiach) tarkoittaa voideltua/Voideltua, messiasta/Messiasta. Mutta vain osa niistä Vanhan Testamentin teksteistä, joissa tuo sana esiintyy, viitaa puhtaasti ja yksinomaan Jeshuaan, Maailman Vapahtajaan. Sellaisia tekstejä ovat:

1. Sam 2: 10 ja 35 Hannan kiitosvirressä

1. Sam. 12: 3 ja 5 Samuelin jäähyväispuheessa

Ps. 2: 2 tuntemattoman psalmirunoilijan tekstissä 

The Hebrew word משיח (mashiach) means anointed/Anointed, messiah/Messiah. But only some of the Old Testament texts in which that word occurs refer purely and exclusively to Jeshua, the Savior of the World. These texts are:

1 Samuel 2:10 and 35 in Hannah's hymn

1. Sam. 12: 3 and 5 in Samuel's valdiction

Psalm 2: 2 in the text of an unknown psalmist

Koska sana משיח (mashiach) tarkoittaa voitelemalla virkaan asetettua henkilöä, se tarkoittaa myös kuninkaita, pappeja ja profeettoja, jotka kaikki voideltiin tehtäviinsä joko ihmisten tai Jumalan toimesta. Profeettoihin ja pappeihin sanalla messias viitataan jakeissa 1. Aik. 16: 22 ja Ps. 105: 15. 

Since the word משיח (mashiach) means a person appointed by anointing, it also means kings, priests, and prophets, all anointed for their duties by either men or God. The prophets and priests are referred to by the word Messiah in 1 Chronicles 16:22 and Psalm 105: 15.

Messias-nimitystä käytetään Vanhassa Testamentissa eniten kuninkaista; 

Saulista (1. Sam. 16: 6; 24: 7, 11; 26: 9, 11, 16; 2. Sam. 1: 14, 16), 

Daavidista (1. Sam. 16: 6; 2. Sam. 19: 22, 51; 23: 1), 

Salomosta (2. Aik. 6: 42) ja Kyyroksesta (Jes. 45: 1). 

The term Messiah is used most often in the Old Testament by kings;

of Saul (1 Sam. 16: 6; 24: 7, 11; 26: 9, 11, 16; 2 Sam. 1:14, 16),

of David (1 Sam. 16: 6; 2 Sam. 19:22, 51; 23: 1),

and of Solomon (2 Chron. 6:42) and Cyrus (Isa. 45: 1).

Tekstejä, joissa kuningas Daavid on ikään kuin Jeeshuan esikuva ja joissa sana משיח (mashiach) viittaa heihin molempiin, ovat jakeet: Ps. 20: 7; 18; 51; 28: 8; 84: 10; 89: 39, 52; 132: 10, 17.

The texts in which King David is like a role model for Jeshua, and in which the word משיח (mashiach) refers to both of them, are verses: Psalm 20: 7; 18; 51; 28: 8; 84:10; 89: 39, 52; 132: 10, 17.

Voimme huomata, että messias-tekstejä löytyy vain kuninkaista kertovissa kirjoissa (Samuelin kirjat ja Aikakirjat) sekä Psalmeissa (Daavidin itsensä kirjoittamissa psalmeissa).

We can see that Messiah-texts are found only in the books telling about the kings (the books of Samuel and the Chronicles) and in the Psalms (the psalms written by David himself).

Myös kristillisessä kielenkäytössä ja Uuden Testamentin teksteissä käytetty kreikan sana ”Kristus” merkitsee ”Voideltua”. Liekö tuon nimen avulla haluttu erottaa ainoa Jumalan voitelema Messias kaikista ihmisten valitsemista ja voitelemista messiaista?

Even the Greek word “Christ” used in Christian language and New Testament texts means “Anointed”. Is that name intended to distinguish the only Messiah anointed by God from all the messiahs chosen and anointed by men?

2. Sam. 23: 1 - 7:ssa on tallennettuna kuningas Daavidin viimeiset sanat. Ensimmäisessä jakeessa Daavid  ylistää itseään ”korkealle korotetuksi mieheksi”, ”Jaakobin Jumalan voidelluksi/messiaaksi” ja Israelin laulujen ylistämäksi mieheksi. 

2. Sam. 23: 1–7 records the last words of King David. In the first verse, David praises himself as a “exalted man,” “the anointed/messiah of the God of Jacob,” and a man praised by the songs of Israel.

Toisessa jakeessa Daavid ilmoittaa, että Herran henki puhuu hänen kauttaan, ja että hän on saanut ”hänen sanansa” kielelleen.

In the second verse, David declares that the Spirit of the Lord speaks through him, and that he has received “his word” in his tongue.

Kolmannessa ja neljännessä jakeessa esitetään runollisesti nuo Daavidin Israelin Jumalalta saamat sanat: ”Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa, hän on niin kuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen.

The third and fourth verses poetically present those words David received from the God of Israel: “He that ruleth over men must be just, ruling in the fear of God. And he shall be as the light of the morning, when the sun riseth, even a morning without clouds; as the tender grass springing out of the earth by clear shining after rain."

Jakeissa 5 - 7 Daavid liittää Herralta (pitää ymmärtää: Jumalalta) saamansa sanat itseensä ja omaan sukuunsa. Koska sana משיח (mashiach) esiintyy hepreassa vain ensimmäisessä jakeessa, jossa Daavid ylistää omaa ihanuuttaan, saattaa hänen sanoistaan saada sellaisen käsityksen, että kolmannessa jakeessa kerrotut ”Herran sanat” koskisivat häntä itseään ja hänen kuningaskuntaansa, ja että hän itse on Herran lupaama Messias. Tottahan sekin on, mutta vain osittain, sillä se Vanhurskas, joka hallitsee Jumalan pelossa (hepreassa ”pelot”... monikossa) ja tekee Jumalan tahdon, on Jeeshua, itse Messias! 

In verses 5–7, David connects the words he receives from the Lord (to be understood: from God) to himself and to his own family. Since the word משיח (mashiach) appears in Hebrew only in the first verse, where David praises his own glory, his words may give the impression that the “words of the Lord” in the third verse apply to himself and his kingdom, and that he himself is the Messiah promised by the Lord. It is true, too, but only in part, for the Righteous One who rules in the fear of God (in Hebrew, the “fears” ... in the plural) and does God’s will is Jehua, the Messiah Himself!

Saattoiko Daavid ajatella (vielä oman aviorikoksensa ja kaikkien käymiensä sotien jälkeen) olevansa se mies, joka täyttää Herran antaman ennustuksen vanhurskaasta Messiaasta, vai onko osa epäselvyyksistä käännösten syytä?

Could David have thought (still after his own adultery and all the wars he had fought) to be the man who fulfills the Lord's prophecy of a righteous Messiah, or will some of the ambiguities be caused by the translations?

Aramean tekstissä sana משיחא/messias esiintyy sekä ensimmäisessä että kolmannessa jakeessa, mistä voi ymmärtää, että Herran lupaama Messias on joku muu kuin kuningas Daavid itse. 

In the Aramaic text, the word משיחא / Messiah appears in both the first and third verses, from which it can be understood that the Messiah promised by the Lord is someone other than King David himself.

Tekstin käännös on osin selkeämpi myös vanhemmessa suomalaisessa käännöksessä: Jakeet 2. Sam 23: 1 - 7 vuoden 1776 käännöksen mukaan kuuluvat näin: 

The translation of the text is also partly clearer in the older Finnish translation: Verses 2. Sam 23: 1 - 7 according to the 1776 translation read as follows:

”Ja nämät ovat Davidin viimeiset sanat. David, Isain poika, sanoi, se mies sanoi, joka korotettu on, Jakobin Jumalan voideltu, ja suloinen Israelin psalmien veisaaja. Herran Henki on puhunut minun kauttani, ja hänen sanansa on tapahtunut minun kieleni kautta. Israelin Jumala on sanonut minulle, Israelin turva on minulle puhunut, ihmisten hallitsiasta, vanhurskaasta, joka hallitsee Jumalan pelvossa. Niinkuin valkeus on aamulla, kuin aurinko koittaa, varhain ilman pilvetä, ja paisteesta sateen jälkeen ruoho kasvaa maasta. Eikö minun huoneeni ole niin Jumalan tykönä? Sillä hän on tehnyt ijankaikkisen liiton minun kanssani, kaikella muodolla lujan ja vahvan; sillä se on kaikki minun autuuteni ja haluni; eikö se ole kasvava. Mutta ilkiät ihmiset kaikki hävitetään niinkuin orjantappurat, joihin ei taideta käsin ruveta. Mutta jos joku tahtoo tarttua niihin, hänellä pitää täydellisesti oleman rauta ja keihään varsi; ja ne pitää kokonansa poltettaman tulella heidä sioissansa.”

And these are David’s last words. And David the son of Jesse said, The man that is exalted is the anointed of the God of Jacob, and the sweet singer of the Psalms of Israel. The Spirit of the LORD hath spoken by me, and his word is in my tongue. The God of Israel has said to me, The security of Israel has spoken to me, about the ruler of men, the righteous who rules in the fear of God. As the light is in the morning, when the sun riseth, early without a cloud; Isn't my house so with God? For he hath made an everlasting covenant with me in all forms hard and strong; for it is all my bliss and desire; isn't it growing. But wicked men are all destroyed like thorns, which cannot be touched by hand. But if anyone wants to grab them, he must have an iron and a spear shaft perfectly; and they shall be wholly burned with fire in their places. ”

Kun sana משיח (mashiach) liittyy Vanhassa Testamentissa näin vahvasti Israelin maallisiin kuninkaisiin, onko mikään ihme, että juutalaiset odottivat Messiaan olevan vain poliittinen henkilö, maallinen valtias, joka vapauttaa heidät ”ilkeistä ihmisistä”, kaikista heidän vihollisistaan, jotka alistavat heitä, Herran valittua kansaa. Vai lieneekö väärään tulkintaa vaikuttanut yhtenä syynä myös sana Herra/יהוה?

With the word משיח (mashiach) so strongly associates with the earthly kings of Israel in the Old Testament, is it any wonder that the Jews expected the Messiah to be just a political person, a worldly ruler who frees them from “evil people,” all their enemies who subjugate them, the Lord’s chosen people . Or has the word Lord/יהוה also contributed to the misinterpretation as one of the reasons?

 

                                                             SUKURAAMATTU/Jeesuksen kuolema